Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme siis valtioneuvoston selontekoa valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta vuosille 2026—2037. Viime kaudella Suomeen rakennettiin SDP:n johdolla ensimmäinen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma, jossa linjattiin muun muassa periaatteet ja askelmerkit liikennejärjestelmän kehittämiselle ja toisaalta myös rahoitukselle seuraavan 12 vuoden aikana. Suunnitelman piti olla Suomen liikennepolitiikan pitkäjänteinen selkäranka. Sen tehtävänä on kirkastaa valtion tahtotila, prioriteetit ja vastuut. Juuri siksi on mielestäni huolestuttavaa, että tämä päivitys ei nyt ratkaise liikenteen rahoituksen perusongelmia vaan siirtää niitä eteenpäin jälleen. Mielestäni hallitus on heikentänyt parlamentaarista valmistelua tehden esimerkiksi aikaisemmasta todellisesta työryhmästä lähinnä seurantaryhmän. Liikenne 12 -työn piti perustua tutkittuun tietoon, virka-arvioihin ja parlamentaariseen valmisteluun. Orpon hallitus kuitenkin heikensi tätä perustaa jo hallitusohjelmassaan, kun se julkaisi oman investointiohjelmansa hankelistauksineen. Kyse on siitä, että hallitus näin romuttaa pohjaa viemällä eteenpäin hankkeita ohi virkatyönä valmistellun investointiohjelman. Pidän tätä henkilökohtaisesti tosiaan huolestuttavana kehityssuuntana. Alueilla onkin perustellusti koettu, että pitkäjänteinen pullonkaulojen purkaminen jäi poliittisten listausten varjoon. Suomi tarvitsee liikennepolitiikkaa, jossa valtio kantaa vastuunsa, korjausvelka pysäytetään, raideliikenteelle luodaan suunta ja rahoitus rakennetaan kestävälle pohjalle. Kuntien näkökulmasta yksi viesti on ollut selvä: valtion liikennevastuut on pidettävä valtiolla. Kunnat toki tarvitsevat toimivaa yhteistyötä valtion kanssa, mutta ne eivät voi olla yksin valtion rahoitusvajeen paikkaajia. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan korjausvelka nyt kuitenkin kasvaa edelleen. Huonokuntoisten teiden ja siltojen määrä lisääntyy, eikä rahoitus riitä kattavasti edes väyläverkon kunnossapidon tarpeisiin. Hallitus myös puolittaa kehittämishankkeiden kehysrahoituksen kautensa aikana ja paikkaa tätä kokonaisuutta valtion omaisuuden myynnillä. Se ei ole kestävää politiikkaa. Tosiasia on, että korjausvelan on arvioitu nousevan yli viiteen miljardiin euroon vuoteen 30 mennessä ja noin kuuden miljardin euron tasoon vuoteen 37 mennessä. Olemme, hyvät kollegat, kuulleet, että tässäkin salissa vastuuministeri on todennut, että korjausvelan kasvu saadaan kuriin tällä hallituskaudella, mutta nämä kommentit eivät ikävä kyllä pidä paikkaansa. Arvoisa puhemies! Kun valtiontalouden tilanne ja kantokyky rajoittaa liikennejärjestelmän kehittämistä, on entistäkin tärkeämpää parantaa Suomen saantia eurooppalaisesta rahoituksesta. Kuten valiokunta peräänkuuluttaa, meillä on vakava tarve hyödyntää täysimääräisesti Euroopan unionin rahoitusmahdollisuuksia ja mahdollisesti myös Natosta saatavaa rahoitusta ja keinoja myös sijoituspääoman saamiseksi liikennesektorin hankkeisiin ja kehittämiseen. Arvoisa puhemies! Yhdyn myös täysin liikenne- ja viestintävaliokunnan näkemykseen siitä, että sekä huoltovarmuuden että ilmastotavoitteiden kannalta on keskeistä tehdä sellaista liikennepolitiikkaa, joka nimenomaan vähentää Suomen liikennejärjestelmän riippuvuutta fossiilienergiasta. Totean vielä lopuksi, että Liikenne 12 -suunnitelman merkitys ei ole hävinnyt mihinkään. Päinvastoin sen merkitys korostuu. Peräänkuulutan kuitenkin vastuunkantoa siitä, että parlamentaarisesta, yli hallituskausien ulottuvasta sopimisesta pidetään kiinni, ja toisaalta siitä, että me kunnioitamme asiantuntijatietoon pohjautuvaa, valmisteltua tietoa liikenneinfran kehittämisestä. Tämä on edellytys sille, että kehitämme omaa liikennejärjestelmäämme kestävästi, pitkäjänteisesti ja vastuullisesti. Aivan lopuksi: Tässä vaiheessa kuitenkin liikenne- ja viestintäministerille kiitos siitä, että tosiaan nämä sotilaallisen liikkuvuuden äärimmäisen arvokkaat ja tärkeät hankkeet lähtevät nyt toden teolla liikkeelle. Tässä yhteistyö ministeriöiden sekä Puolustusvoimien välillä on ollut hyvin tiivistä ja toimivaa. Toivotan näille pyrkimyksille kaikkea onnea ja menestystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos anteliaisuudesta. Tästä tulee pitkä puheenvuoro. — Esittelen teille valiokunnan mietinnön 8/2026 koskien krääsätaloutta. Käsittelimme tämän kansalaisaloitteen ”Krääsätalous kuriin — suomalaisyritysten ja kuluttajien oikeuksien puolesta” sekä eduskunta-aloitteen, joka Tiina Elon johdolla tehtiin, ja järjestimme julkisen kuulemisen, joka lähetettiin myös verkkolähetyksenä kaikille. Tässä kansalaisaloitteessa ehdotettiin, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin krääsätalouden rajoittamiseksi niin kansallisella kuin Euroopan unionin tasolla rajoittamalla ultrapikamuodin ja krääsäkaupan mainontaa, selvittämällä krääsäkaupan suitsimista verotuksen keinoin, selvittämällä mahdollisuuksia kieltää verkkokauppojen tavaralähetykset EU:n ulkopuolelta suoraan kuluttajille, poistamalla 150 euron tullivapaus ja lisäämällä alustayhtiöiden vastuuta sekä muin mahdollisin keinoin. Talousvaliokunta toteaa, että kansalaisaloitteessa käytetyille käsitteille ”ultrapikamuoti” ja ”krääsäkauppa” ei ole yksiselitteisiä tai vakiintuneita määritelmiä, niin kuin asiantuntijoilta kuulimme, mutta käytännössä esiin tuodut ongelmat kohdistuvat erityisesti verkkokaupan kautta tilattavien vähäarvoisten tuotteiden tuontiin kolmansista maista. Valiokunta pitää kansalaisaloitetta tärkeänä keskustelun herättäjänä, sillä aloitteessa kuvattu ongelma on ajankohtainen ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat merkittäviä. Valiokunta näkee erityisesti kiinalaisten tuontituotteiden määrän jatkuvan kasvun kielteisinä vaikutuksina erityisesti vastuullisesti toimivien yritysten kilpailukyvyn heikentymisen, kuluttajansuojan rapautumisen, ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät uhat sekä ympäristölle aiheutuvat haitat muun muassa luonnonvarojen ylikulutuksen ja jäteongelmien vuoksi. Luvut ovat valtavia. Tullin tietojen mukaan vuonna 2025 EU:n ulkopuolelta suoraan kuluttajille tulevien vähäarvoisten tavaraerien määrä nousi Suomessa yli 40 miljoonaan, ja tälle vuodelle ennustetaan eksponentiaalista kasvua. Tavaraerien kokonaismäärästä 98,5 prosenttia saapui Kiinasta. Pakettien määrä kuormittaa sekä tulli-, markkinavalvonta- että tuottajavastuuviranomaisia. Valiokunta katsoo, että kansalaisaloitteen esille nostamiin epäkohtiin on syytä puuttua vaikuttavilla ja tarkoituksenmukaisilla keinoilla. Kun halpatuonnin suosio perustuu erityisesti tilaamisen helppouteen, tuotteiden halpaan hintaan ja toimitusten nopeuteen, voidaan näihin elementteihin vaikuttamalla todennäköisesti tehokkaimmin hillitä tilaus- ja tuontimääriä. Valiokunta on kansalaisaloitetta käsitellessään kuullut laajasti eri viranomais- ja sidosryhmätahoja. Asiantuntijakuulemisissa on tullut selkeästi esiin, että ongelmaa ei ole mahdollista ratkaista yhdellä yksittäisellä toimenpiteellä, vaan sitä tulee pyrkiä ratkomaan laajalla keinovalikoimalla sekä kansallisin että EU-tason toimin. Valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esitettyyn näkemykseen tarpeesta luoda kolmansien maiden verkkokauppaan niin sanottua rakenteellista kitkaa. Esimerkiksi pakollinen dokumentaatio, turvallisuustarkastukset ja vaivalloisiksi koetut toimitustavat voivat vähentää ostohalukkuutta jopa tehokkaammin kuin lisämaksut. Tästä meillä on myöhemmin lausuma. Mainonnasta: Kansalaisaloitteessa ehdotettiin ryhtymistä lainvalmisteluun ultrapikamuodin ja krääsäkaupan mainonnan kieltämiseksi. Asiantuntijalausunnossa on kiinnitetty huomiota siihen, että kansalaisaloitteessa mainitut toimintatavat — valheelliset tarjoukset, painostus ostamiseen, pakotettu pelillistäminen, puuttuvat ja harhaanjohtavat tiedot, väärennetyt arvostelut sekä piilotetut yhteystiedot — ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä jo nyt voimassa olevan lainsäädännön nojalla. Näin ollen haasteena on ennemminkin se, etteivät kolmansista maista verkkoalustan kautta myyvät elinkeinonharjoittajat noudata sääntelyä lainkaan. Valiokunta katsoo, että ongelmaan tulee puuttua EU-tason toimin. Talousvaliokunta katsoo edelleen, että kolmansista maista tuotteita välittävien verkkoalustojen epäasialliseen ja aggressiiviseen markkinointiin tulee voida puuttua nykyistä tehokkaammin. Tämän vuoksi valiokunta korostaa edellä selostetuista EU-lainsäädäntöhankkeista riippumatta tarvetta selvittää perusteellisesti, miten kolmansista maista tulevaa markkinointia olisi mahdollista säännellä kansallisesti ottaen samalla huomioon EU-lainsäädännön asettamat reunaehdot. Lisäksi tulee samanaikaisesti vaikuttaa siihen, että markkinoinnin kielloista ja rajoituksista säädettäisiin EU-tasolla tiukemmin kuin tällä hetkellä ja että markkinointia koskevan sääntelyn rikkomisesta aiheutuvilla seuraamuksilla voitaisiin tehokkaasti vaikuttaa verkkoalustojen toimintaan. Tästä valiokunnalla on myös lausumaehdotus. Kansalaisaloitteessa vaadittiin eduskuntaa selvittämään mahdollisuutta vaikuttaa krääsäkaupan kasvuun myös verotuksen keinoin. Talousvaliokunta on tämän vuoksi selvittänyt aloitteen käsittelyn yhteydessä sekä tullimaksuihin että verotukseen liittyviä näkökohtia. Talousvaliokunta toteaa, että EU:lla ei ole toimivaltaa periä tai kerätä veroja, vaan EU:n veropolitiikan tärkein painopiste on sen varmistamisessa, etteivät verotukselliset esteet haittaa jäsenvaltioiden rajat ylittävää taloudellista toimintaa, jotta kilpailu ei vääristy. EU:n kauppapolitiikkaa toimeenpaneva tullilainsäädäntö kuuluu puolestaan EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, mikä rajoittaa mahdollisuuksia kansallisten lainsäädäntötoimien toteuttamiseen jäsenmaissa. Vielä tällä hetkellä voimassa olevan sääntelyn mukaan tullittomia ovat suoraan kolmannesta maasta EU:ssa olevalle vastaanottajalle tulevat lähetykset, joiden arvo on enintään 150 euroa. EU-lainsäädäntöön jo tehdyn muutoksen myötä kaikista enintään 150 euron arvoisista arvonlisäverotuksen IOSS-järjestelmässä myydyistä tavaroista sekä enintään 150 euron arvoisista postilähetyksenä kuljetetuista tavaroista täytyy maksaa tämän vuoden heinäkuusta alkaen kiinteä kolmen euron tavaraeräkohtainen tullimaksu, joka on juuri sitä edellä mainittua kitkaa. Kuluperusteinen käsittelymaksu voisi olla noin kaksi euroa per tavaraerä, ja sen kantaminen on tarkoitus aloittaa viimeistään marraskuussa tänä vuonna. Maksun kantaminen edellyttää komission ja jäsenmaiden pikaisella aikataululla määritettäviä tietojärjestelmämuutoksia. Talousvaliokunta pitää tervetulleena, että tämän vuoden aikana aletaan soveltaa sekä EU-tason käsittelymaksua että tullimaksua. Yhdessä nämä maksut nostavat lähetyksen hintaa noin viisi euroa — joka on muuten keskihinta näille kiinalaisille temutuotteille. Edelleen verotusta koskevia näkökohtia: Asiantuntijalausunnossa on päädytty siihen, että pikamuotiveroa tai muutakaan krääsäveroa ei ole mahdollista toteuttaa arvonlisäverojärjestelmän kautta. Valiokunta katsoo kuitenkin, että ilmiön käsitteet tulisi tarkemmin määritellä. Kansallisen veron säätämisen esimerkiksi niin sanotulle ultrapikamuodille on asiantuntijalausunnossa arvioitu olevan vaikeaa, jos lainkaan mahdollista. Veroa ei voitaisi asettaa vain tuontituotteille, koska se katsottaisiin kotimaista tuotantoa suosivana tuontia syrjiväksi ja siten EU:n perustamissopimuksessa kielletyksi veroksi. Tuoteturvallisuudesta: Kuten kansalaisaloitteessakin todetaan, monet krääsäverkkokauppojen tuotteista ovat laadultaan heikkoja ja voivat olla suorastaan vaarallisia. EU-lainsäädännön ulkopuolella toimivat yritykset eivät noudata samoja turvallisuusstandardeja kuin EU:hun sijoittuneet toimijat, ja tuotteista on löydetty terveydelle haitallisia kemikaaleja. Talousvaliokunta yhtyy kansalaisaloitteen toteamukseen siitä, että kuluttajalla on oikeus turvallisiin ja kestäviin tuotteisiin. Saadun selvityksen mukaan komissio on koordinoinut vuoden 2025 aikana tehostettuja tullitarkastuksia keskittyen vaarallisiin ja vaatimusten vastaisiin tuotteisiin, joita tilataan kolmansista maista verkkomarkkinapaikan kautta ja toimitetaan suoraan kuluttajille unioniin. Näissä tarkastuksissa tulli- ja markkinavalvontaviranomaiset sekä muut toimivaltaiset viranomaiset ovat tehostaneet tuontituotteiden valvontaa. Ensimmäisessä operaatiossa tarkastettiin 20 000 lelu- ja pienelektroniikkatuotetta, joista yli puolet todettiin EU:n tuotestandardien vastaisiksi. Osa tuotteista testattiin myös laboratoriossa, ja testatuista tuotteista yli 84 prosenttia todettiin vaarallisiksi. Tavoitteena tulee olla, että isojen globaalien alustojen tulee viime kädessä vastata muun muassa välittämiensä tuotteiden EU:n kuluttajansuojalainsäädännön ja tuoteturvallisuuslainsäädännön mukaisista vaatimuksista, mikäli tuotteiden myyjä ei niin tee. Talousvaliokunta pitää asiantuntijalausunnon tavoin perusteltuna harkita määräaikaisen ja kohdennetun valvontakampanjan käynnistämistä keskeisten valvontaviranomaisten yhteistyönä. Talousvaliokunta katsoo myös, että tehostetulla neuvonnalla ja ohjauksella tulee pyrkiä lisäämään kuluttajien tietoisuutta halpatuontituotteiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä riskeistä. Ympäristönäkökulmista: Krääsäkauppa perustuu kertakäyttökulutukseen. Tämä lisää luonnonvarojen käyttöä, ilmastopäästöjä, haitallisten kemikaalien leviämistä sekä jätteen määrää ja jätehuollon kustannuksia. Kansalaisaloitteen tavoite EU:n ulkopuolisten verkkokauppaostosten vähentämiseksi on tärkeä. Sillä pystytään vähentämään tavaran määrää ja samalla haitallisia ympäristövaikutuksia. Saadun selvityksen mukaan ympäristöministeriön hallinnonalalla halpatuonnin haitat näkyvät erityisesti tuottajavastuun toimivuuden ja sen valvonnan ongelmina. EU:n tuottajavastuusääntely edellyttää valmistajia ja maahantuojia vastaamaan tuotteidensa jätehuollosta ja kierrätysvelvoitteista. Tämä vastuu toteutetaan liittymällä tuottajayhteisöön, joka hoitaa velvoitteet jäsentensä puolesta. Esimerkiksi Latviassa tuottaja maksaa tuottajavastuukustannusten osalta veron tullissa, ellei se kuulu tuottajayhteisöön. Tällainen järjestelmä voisi mahdollistaa EU:n ulkopuolisen etäkaupan osallistamisen tuottajavastuun kustannuksiin ja sitä kautta reilumman kilpailun. Talousvaliokunta kannattaa selvityksen tekemistä ja tarvittavan lainsäädännön valmistelua pikaisella aikataululla valtiovarainministeriön, ympäristöministeriön ja Tullin yhteistyönä, ja tästä meillä on lausumaehdotus myös. Samanaikaisesti kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyn kanssa on työministeri Marttisen asettama työryhmä kartoittanut keinoja halpatuontiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Työryhmä suosittaa raportissaan, että jatkotoimissa keskitytään erityisesti kolmeen osa-alueeseen, joilla puuttumismahdollisuudet ovat suurimmat ja joissa toimenpiteitä on tunnistettu eniten, eli tullivalvontaan, markkinavalvontaan ja tuotesääntelyyn. Talousvaliokunta kannattaa raporttiin sisältyvää ehdotusta siitä, että työ- ja elinkeinoministeriöön perustetaan ministeriöiden ja sidosryhmien muodostama työryhmä halpatuonnin tilanteen seuraamiseksi ja haasteisiin vastaamiseksi, sillä tarve kansallisen viranomaisyhteistyön tiivistämiseksi ja ajantasaisen tilannekuvan saamiseksi on ilmeinen. Lopuksi valiokunnan päätösehdotus. Talousvaliokunnan päätösehdotus: Eduskunta hylkää kansalaisaloitteen sekä toimenpidealoitteen ja sen sijaan esittää neljää lausumaa: ”1. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto jatkoselvittää kansallisia toimia halpatuontiin puuttumiseksi ja valmistelee viipymättä tähän liittyvät ehdotukset lainsäädännön muuttamiseksi.” ”2. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää mahdollisuudet kerätä tuottajavastuun maksut kolmansista maista suoraan kuluttajille myydyistä tuotteista tullimaksujen yhteydessä ja valmistelee viipymättä tähän liittyvät ehdotukset lainsäädännön muuttamiseksi.” ”3. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto edistää EU:ssa määrätietoisesti toimia halpatuontiin puuttumiseksi.” ”4. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto raportoi talousvaliokunnalle toimenpiteiden etenemisestä.” Lisäksi haluan lisätä ja huomauttaa, että tämä mietintö oli yksimielinen.

Arvoisa puhemies! Aivan kuten tässä on tänään kuultu, merituulivoima on yksi niitä uusiutuvia energiamuotoja, mitä Suomi tarvitsee. Se on myöskin maapallon kannalta hyvä, mutta se on myös taloutta ja investointeja ja tuo myös sitten tuloja kunnille ja valtiolle. Se ei ole kuitenkaan edennyt sen tähden, että ehdot ovat olleet erilaiset maatuulivoiman ja merituulivoiman välillä, ja sen tähden on fiksua synkronoida ne yhteen niin, että tämä on järkevää ja kannattavaa. Tällä hetkellähän meillä ei ole merituulivoimapuistoja kuin Porin Tahkoluodossa. Tahkoluodon merituulivoimapuistossa on yhteensä 11 tuulivoimalaa. Mutta hankkeita on paljon suunnitteilla, ja uskon, että tämä kuuluu niihin tapoihin, millä voimme vauhdittaa merituulivoimahankkeita Suomeen, jotta niitä nousee sähköä tuottamaan, energiaa tuottamaan, puhtaasti ympäri ämpäri. Totta kai pitää pitää huoli siitä, että ne tehdään järkevästi ja fiksusti luontoa kuormittamatta, mutta on selvää, että kaikesta, mitä rakennetaan, jää jälki. Jos vertaa merituulivoimaa tai vaikka jotakin metsäaluetta, niin nämä luontovaikutukset ovat suurin piirtein samanlaiset. Kuitenkin ilmastonmuutos on vielä isompi ongelma kuin se yksittäinen luontohaitta.

Arvoisa rouva puhemies! Pahoittelen tätä, mutta en voi olla vastaamatta edustaja Kettusen esittämiin väitteisiin. Toki edustaja Vigelius toi ne ansiokkaasti esille, mutta koen suorat syytökset, ja niihin on vastattava. — Lyhyesti totean, että edustaja Kettunen, arvostaisin teidän puolueenne vaihtoehtoja, jos ne olisivat johdonmukaisia ja uskottavia. Sitä ne ovat demareilla. Demarit esittävät johdonmukaisesti korkeampia veroja. Se on uskottava poliittinen vaihtoehto. Vihreillä on selkeä maahanmuuttopoliittinen ja ilmastopoliittinen tavoite. Se on uskottava vaihtoehto. Teillä se pyörii kuin jojo ympyrää vuodesta toiseen. Kukaan ei tiedä, milloin tulee tyhjää paperia, milloin 40 000 maahanmuuttajaa, milloin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa peukun perässä Facebookissa. Luen nyt teidän viime vuonna voimassa olleen vaihtoehdon: ”40 000 uutta työntekijää Suomeen vuosittain: Toivotetaan ahkerat ja työintoiset maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen ja pysäytetään huoltosuhteen heikkeneminen nostamalla nettomaahanmuutto 40 000 henkeen vuosittain.” Tämä on keskustan vuoden 2025 vaihtoehto. Nyt on vuoden 2026 huhtikuu. Siitä on vähän reilu neljä kuukautta, kun tuo paperi oli voimassa. Niin että ette te voi vakavalla naamalla väittää, että teidän papereissanne ei ole ollut 40 000 maahanmuuttajaa vuodessa Suomeen. Se on ollut voimassa tällä kaudella, viime vuonna. [Tuomas Kettunen: Ei ole uusimmassa paperissa!] — Ai niin, uusimmat. Mitähän ensi vuonna on luvassa? 100 000 uutta maahanmuuttajaa joka vuosi? — Kiitos.

Rouva puhemies! Aloitetaan ensinnäkin ammattidieselistä. Kyllä, viime hallituskaudella tätä asiaa selvitettiin. Siitä tehtiin ihan jopa lakiesitys, jonka oli tarkoitus lähteä lausunnoille. Siis valmistelu oli jo näin pitkällä ja olemassa oleva lakiesitys olisi ollut teille tarjottimella valmiina, mutta jostain kumman syystä sitä haluttiin vielä edelleen selvittää. Silloinen valtiovarainministeri Annika Saarikko teki tämän työn. [Jari Ronkaisen välihuuto] Varmasti tällä on työllistävä vaikutus, että virkamiehet edelleen tekevät uudelta pohjalta tämän ammattidieselesityksen, mutta valmiit pohjat olivat jo edelliseltä hallitukselta. Sitä kummastella sopii, miksi tämän ammattidieselin osalta menee näin kauan, kun olemassa oleva tilanne jo vaatii ja jopa huutaa tuolta kuljetusalan yrittäjien suunnalta, että tuokaa se ammattidiesel mahdollisimman nopeasti lainsäädäntöön. Meillä oli jo valmis lakiesitys, mutta en tiedä, mistä se johtuu, että kyseinen laki ei ole vielä eduskunnan käsittelyssä. Ja mitä lehtitietoihin on uskominen, niin verottaja vielä sanoo, että kun ei ole järjestelmiä ja niitten tekeminen kestää vuosia, niin vasta vuonna 2028 olisi mahdollista saada tämä ammattidiesel. Se on auttamatta myöhässä, auttamatta myöhässä, kun jo tämänhetkinen tilanne vaatii sen nyt. Toivoisin nopeita toimenpiteitä tämän ammattidieselin osalta. Sitten tähän ilmastovouhotuskäyrään, kuten edustaja Ronkainen totesi. Se oli hyvä termi tälle jakeluvelvoitteen taulukolle. Te olette tehneet oikeita toimenpiteitä, että te olette hillinneet tätä jakeluvelvoitetta prosenttiyksiköitten osalta vaalikauden aikana, mutta karu totuus vain on, että se ilmastovuohotuskäyrä napsahtaa sille samalle tasolle, minkä edellinenkin hallitus asetti, elikkä vuonna 2028 se on 31 prosenttiyksikköä. Se on 12 prosenttiyksikköä nousua tästä hetkestä parin vuoden aikana. Se on aikamoinen nousu. En osaa sanoa, kuinka monta kymmentä senttiä se sitten siellä pumppuhinnalla tulee näyttelemään, mutta ei se kymmeneen senttiin valitettavasti jää. Sitten tähän hallituksen reagointiin: Kyllähän tällä hetkellä nämä polttoaineitten hinnat ovat niin kovat, että nyt jos ei sieltä kehysriihestä tule toimenpiteitä siihen, että polttoaineen hintaa saadaan alemmalle tasolle, niin se on tietynlainen katastrofi, koska moni suomalainen on jo nyt niin tiukassa taloudellisessa tilanteessa. Moni tarvitsee autoa työssäkäyntiin, harrastuksiin, jopa kaupassa käyntiin. Jos se polttoaineen hinta pysyy tällä tasolla ja mitään toimenpiteitä ei löydy, niin aika tiukka tulee tilanne olemaan monessa suomalaisessa kotitaloudessa. Sitten mitä tulee siihen päästökauppaan, minkä te menitte hyväksymään: Te olisitte aivan hyvin voineet sitä siirtää useammalla vuodella eteenpäin ja katsoa, mitä muu Eurooppa tekee, mutta tässäkin asiassa maan hallitus perussuomalaisten toimesta oli mallioppilas Euroopan unionissa ja ensimmäisten joukossa menitte tekemään sen, että vuonna 28 astutaan liikenteenkin osalta päästökaupan piiriin. Aivan hyvin olisi pystytty tätäkin asiaa siirtämään pitemmälle tulevaisuuteen. [Rami Lehtisen välihuuto]

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran käymme mielenkiintoista keskustelua polttoaineen hinnasta. Kuten tässä edustaja Lehtinen jo sanoi, niin haluan myös toistaa sen, että jos vielä tässä salissa käytetään sitä, että perussuomalaiset ovat luvanneet euron bensaa, niin se pitää sitten ruveta pikkuhiljaa näyttämään toteen, missä näin on luvattu, kuka sen on luvannut ja missä. Sellaista ei löydy mistään. Se on hienoa, että tekin myönnätte sen — taisi olla edustaja Polvisen puheenvuorossa — että kriisi nostaa polttoaineen hintaa Iranin sodan osalta. Se on hienoa, että tekin myönnätte, että kaikki ei ole tämän hallituksen syytä vaan sieltäkin saattaa löytyä syitä. Minä haluan muistuttaa, kun tässä edustaja Polvinen puhui näistä, mitä on edellinen hallitus tehnyt, että ilman tätä Hormuzinsalmen tilannetta ja kriisiä taisi olla niin, että Marinin hallituksen aikana se pumppuhinta oli kaksi ja puolia euroa litralta. Siitä oli helppo ruveta sitten antamaan työmatkavähennyksiä ja muita. Siis ilman mitään muita kuin teidän ilmastovouhotuskäyränne — sillä nostettiin polttoaineen hinta jo kalliimmaksi kuin mitä se on tällä hetkellä, ja kuitenkin nyt käydään Iranissa sotaa ja Hormuzinsalmi on jumissa. Tuo työmatkavähennysasia ei minulle nyt ihan aukea, miten se vaikuttaisi tähän nykyhetkeen ja pumppuhintaan. Sehän on siis ensi vuoden verotuksessa, eli ei se vaikuta tähän nykyhetkeen kaiketi millään lailla. Sehän sitten vasta tulevaisuudessa auttaa, jos auttaa. Sitten tämä biopolttoaineasia, mitä viime kaudella aika raivokkaasti ajettiin, ja keskustakin oli siinä vahvasti mukana. Sinänsä hyvä asia, mutta sen pitää siirtyä erittäin maltillisesti siihen. Totta kai se on meidän huoltovarmuusasia, mutta viime kaudella, kun tätä biopolttoaineasiaa ajettiin, tulipa kysyttyä tuolta Puolustusvoimien suunnasta, mitä tapahtuisi, jos siinä hetkessä olisi saman tien siirrytty biopolttoaineisiin. Vastaus oli, että joka kuudes panssarivaunu lähtee liikkeelle, jos kriisi syttyy. Eli kyllä me tarvitaan tätä fossiilista rinnalla vielä todella pitkään, ennen kuin me pystytään korvaamaan tämä fossiilinen biopolttoaineilla. Mitä tulee sitten tuohon hiilineutraalisuustavoitteeseen, niin sen ovat kaiketi kaikki muut puolueet tässä salissa siunanneet paitsi perussuomalaiset. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Tosiaan kun käsittelemme polttoaineiden kestävyyskriteereistä annettua lakia ja päästökauppalakia, niin kyllä, te teitte aivan oikein. Te madalsitte tällä vaalikaudella jakeluvelvoitetta. Mutta kun lähdetään katsomaan sitä käyrää, niin kun tässä aikaisemmissa puheenvuoroissa perussuomalaisten edustaja Aittakumpu totesi, että tämä nykyinen hallitus ei tee niin ilmastokiihkoista politiikkaa kuin edellinen hallitus teki, kyllä täytyy vain edelleenkin muistuttaa siitä, että edellisellä hallituksella oli sama tavoite, mikä on nykyisellä hallituksella, elikkä hiilineutraaliksi tämä yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä, ja nämä jakeluvelvoitteen luvut sen näyttävät toteen. Elikkä tällä hetkellä se on 19,5 prosenttiyksikköä, ensi vuonna 22,5, ja saman tavoitteen, mihinkä Marinin hallitus asetti nämä jakeluvelvoitteet, 31 prosenttiyksikköön, tämäkin hallitus asettaa. Elikkä meille on tulossa tämän osalta niin sanottu bensapommi, ja mihinkä tämän pommin virittäminen perustuu, niin kyllä, te vielä bonuksena liititte Suomen ensimmäisten maiden joukkoon EU:n liikenteen päästökauppaan, ja tästä tehtiin päätökset teidän hallitusvastuullanne. Tämmöistä ei olisi ollut tarvetta edes tehdä, mutta vuonna 28, kun tämä päästökauppalainsäädäntökin astuu voimaan, mielenkiinnolla katsomme sitten, mikä se pumppuhinta siellä Suomussalmella tai Helsingissä on. Vielä itse tähän asiaan muutenkin, kun tässähän käydään kaasumarkkinadirektiivin säädöksiä lävitse tämän lakiesityksen myötä, niin kyllä me suunnattomasti ihmettelemme täällä Suomen Keskustassa oppositiopuolueena tällä hetkellä, kun te olette hallitusohjelmaan ansiokkaasti kirjanneet biokaasun edistämisen, mutta kolme vuotta on tämä hallitus istunut ja biokaasun edistämiseen ei vielä ole semmoisia konkreettisia toimenpiteitä tullut. Kuitenkin täytyy muistaa, että meillä jo tässä yhteiskunnassa raskas liikenne monelta osin kulkee kaasulla ja ennen kaikkea sillä uusiutuvalla kaasulla, biokaasulla, niin olisi syytä kyllä tätä toimialaa kehittää. Totta kai tämä jakeluvelvoite edistää uusien polttoaineitten tekemistä, valmistamista, mutta kysymys kuuluu: mitkä ovat ne konkreettiset toimenpiteet, mitä hallitus biokaasun edistämiseksi sitten tekee?

Arvoisa rouva puhemies! Seuraavaksi myöskin tästä polttoaineen kalleudesta ja syystä, mistä se johtuu. Nykyinen polttoaineverotus ohjaa markkinoita puolueellisesti auton käyttövoiman perusteella. Verotuksella suositaan tai rangaistaan ajoneuvoja sen mukaan, onko käyttövoimana nimetty bensiini, diesel tai joku muu, riippumatta todellisista päästövaikutuksista. Tämähän ei ole teknologianeutraali, eikä se palvele ilmasto- eikä talouspoliittisia tavoitteita. Nyt tässä hallituksen esityksessä positiivisesti esitetään siirtymistä järjestelmään, jossa fossiilisten polttoaineiden verotus perustuukin yksinomaan niiden todellisiin kasvihuonepäästöihin koko elinkaaren ajalta. Verotus ei enää riipu siitä, millä nimellä polttoainetta kutsutaan tai mihin ajoneuvoteknologiaan se liittyy. Arvoisa puhemies! Tämä esitys poistaa markkinoita vääristävän ohjauksen, jossa valtio ottaa etukäteen kantaa siihen, mikä käyttövoima on oikea tai väärä. Jatkossa markkinat ja innovaatiot ja kuluttajat voivat ratkaista parhaat keinot päästöjen vähentämiseksi. Verotus kohdistuu siis vain lopputulokseen eli päästöihin. Esitys parantaa ennakoitavuutta liikenteessä, teollisuudessa ja huoltovarmuuden kannalta kriittisillä aloilla. Se tukee ilmastotavoitteita ilman kieltoihin tai pakottavaan teknologiaohjaukseen perustuvaa sääntelyä.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia hallintovaliokunnalle hyvästä ja laajasta mietinnöstä. On todella tärkeää, että tätä järjestelmää, rahoitusta, toimivuutta ja uudistamistyötä valmistellaan niin lainsäädäntöä kuin tulevaa rahoituskautta ajatellen, ja minusta tässä on hyvin tunnistettu niitä asioita, joita tässä pitkässä polussa suomalaisessa rakennepolitiikassa on tarvetta uudistaa. EU:n alue- ja rakennepolitiikan tavoite on edelleen tasata alueiden välisiä kehitys- ja hyvinvointieroja ja varmistaa EU:n sisällä kestävä kasvu ja kilpailukyky. EU-rahoitus on tuonut meille merkittäviä resursseja alueiden elinkeinorakenteen uudistamiseen, kasvuun, työllisyyden ja osaamisen sekä kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen. Kun vaikuttavuudesta hyvin usein puhutaan, yritin tämän rakennerahastokauden väliarviointia etsiä tuossa ennen kokousta. En löytänyt, mutta kaivelin sitten rahoituskauden 2014—2020 tuloksia. Yrityksiä on tki-hankkeissa yli 20 000, tutkimuslaitosten, koulutusorganisaation yhteisiä tk-hankkeita yli 4 000, yli 100 000 työpaikkaa ja yli 700 uutta yritystä perustettu, vähähiilisyysinnovaatiohankkeita yli 2 500, lisäksi pk-yrityksissä viennin aloittaneita tai uudelle markkina-alueelle laajentuneita yrityksiä noin 3 000. Moni arvioi, onko tämä vaikuttavaa politiikkaa ja onko EU-rahoituksella vaikutusta. Itse kyllä arvioin, että on. Itä- ja Pohjois-Suomen osalta EU:n alue- ja rakennepolitiikan välineellä on keskeinen rooli pitkän aikavälin aluekehityksemme moottorina ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisen työkaluna. Maakuntaliittojen ja aluekehitysviranomaisen välisen yhteistyön merkitys myös korostuu, mitä täällä on hyvinkin nostettu. Tätä olemme erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa tehneet pitkästi useamman rakennerahastokauden. Pitää muistaa, että rahoituksestamme suuri osa tulee NSP-, pohjoisten ja harvaan asuttujen alueiden erityiskohtelussa, mikä on myös liittymissopimukseemme kirjattu. Tärkeää on myös, niin kuin mietinnössä sanotaan, viranomaisyhteistyön toimivuus, joustavuus ja vastuunjako, hallinnoinnin selkeyttäminen, ict-järjestelmien toimivuus sekä turhan byrokratian purkaminen. Itse olen 21 vuotta maakuntavaltuuston puheenjohtajana aluekehitystyössä ollut mukana, ja maakuntaliitoilla on ollut suuri rooli aluekehittämisviranomaisena ja aluekehittämisen suunnittelussa ja toteutuksessa, ja erityisesti ne koordinoivat ylimaakunnallista ja sisäistä yhteistyötä. Aluekehittämisen pitää perustua jatkossakin aluelähtöisyyteen, niin kuin täällä on todettu, ja alueella laadittaviin maakuntien kehittämisohjelmiin. Tulevan rakennerahastokauden valmistelu, niin kuin täällä on puhuttu, on käynnissä, ja komissio ilmeisesti tämän vuoden loppupuolella päätöksen tekee. Rahoituksemme vähenee ja eri ohjelmat yhdistetään. On mielenkiintoista, että uusina elementteinä ovat sosiaali-nen ilmastorahoitus ja raja-aluepaketti, jota kovastikin on toivottu tässä maailmantilanteessa. Kansallisen RRP-paketin valmistelun rooli korostuu entistä enemmän, ja me IP-alueen edustajat kyllä toivomme, että ulkorajamaakuntien rahoituselementtien ja aluekehitysrahojen jaossa huomioidaan myös aluekehityserojen kaventaminen jatkossakin. Lisäksi meidän on pystyttävä parempaan Euroopan unionin suorissa rahoitushauissa. Erityisesti EU:n erillisohjelmien rahoituksessa on paljon potentiaalia, ja esimerkiksi liikenteen osalta olemme kyllä olleet, kun katsoo asiaa Etelä-Euroopassa, täydellinen alisuorittaja.

Arvoisa rouva puhemies, kiitos siitä! Alkuun haluan kiittää sekä työryhmää, joka tämän suunnitelman tekoa seurasi, että valiokuntaa, joka mietinnön selonteon pohjalta kirjoitti kuultuaan suuren määrän asiantuntijoita. Itse suunnitelman teolle on paikkansa senkin takia, että se piirtää kuvan maamme liikennejärjestelmän tilasta. Tilannekuvan päivittäminen ja parhaassa tapauksessa myös hyödyntäminen ovat jatkossakin tervetulleita vaalikautisia toimintamalleja. Mitä taas tulee suunnitelman parlamentaariseen ja ylivaalikautiseen puoleen, niin näihin seikkoihin Liikenne 12 ei kykene vastaamaan toivotulla tavalla. Tällä toimintakaudella esimerkiksi parlamentaarisen työryhmän mandaattia suunnitelman laatimisessa oli kevennetty. Tämä itsessään johtaa siihen, että paperi on ensisijaisesti hallituksen laatima. Arvoisa rouva puhemies! Liikenteen suunnittelu olisi suoraviivaisempaa, jos olisi säkkikaupalla rahaa sen tueksi. Liikenteen suunnittelu olisi helpompaa, jos ei olisi välttämätöntä ottaa huomioon vallitsevia tekijöitä ilmastonmuutoksesta heikentyneeseen turvallisuusympäristöön. Juuri nämä reunaehdot luovat vaatimuksen suunnittelulle siitä, että sen pitää olla vaikuttavaa ja tukea sellaista tulevaisuuden suuntaa, joka Suomen näkökulmasta on toivottavaa. Puhemies! Nostan muutaman seikan esiin valiokuntamme monella tapaa ansiokkaasta mietinnöstä. Sitaatti mietinnön kohdasta 7: ”Liikenne- ja viestintävaliokunta huomauttaa, että sekä ilmastotavoitteiden että huoltovarmuuden kannalta on keskeistä tehdä sellaista liikennepolitiikkaa, joka vähentää Suomen liikennejärjestelmän riippuvuutta fossiilienergiasta.” Vasemmistoliiton mielestä fossiilienergiariippuvuuden vähentäminen on aivan keskeinen toimi liikennepolitiikan saralla, katsoi asiaa mistä tahansa vinkkelistä. Riippuvuus altistaa meidät sekä turvallisuuspoliittisiin riippuvuuksiin että kansalaisten arjen kannalta keskeisiin kysymyksiin, ilmastopolitiikasta puhumattakaan. Fossiilienergiasta irtaantuminen vaatii johdonmukaisuutta. Tätä nostivat esiin kuulemisessa myös monet asiantuntijat eri puolilta liikennekenttää. Jos halutaan luoda askelmerkkejä kohti uusiutuvia käyttövoimia, on poukkoileva politiikka kryptoniittia alan investointihalukkaille toimijoille. Mitä mietinnössä ei mainita, on se, että viime kaudella kirjoitettu fossiilittoman liikenteen tiekartta pitää sisällään juuri niitä toimia, joita edellä mainittu kehitys vaatisi. Tarjosimme yhdessä vihreiden kanssa mietinnön lopuksi lausumaa asian edistämisestä, mutta se ei saavuttanut riittävää enemmistöä. Kyseinen tiekartta on siis sivuutettu kokonaan tämän suunnitelman laadinnassa. Arvoisa puhemies! Johdonmukaisuuden lisäksi liikennepolitiikassa tarvitaan oikeudenmukaisuutta. Siksi tarvitaan ymmärrystä siitä, että maamme on maantieteellisesti iso ja moninainen. Se, mikä toimii Helsingissä, ei todennäköisesti toimi Kustavissa tai Suomussalmella. [Sheikki Laakso: Eikä Kouvolassa!] Siksi pidän huolestuttavana suunnitelman suuntaa, joka johtaa esimerkiksi joukkoliikenteen palvelutason laskuun, kun rahoitus ei ole riittävä, etenkään tällä kaudella tehtyjen leikkausten ja alv-kiristysten jäljiltä. Huoli on nostettu esiin valiokunnan mietinnössäkin. Vastaavanlainen haaste on pyöräilyn ja kävelyn kehittämisessä, jonka vuotuisen rahoituksen suunnitelma leikkaa jopa nolliin. Tämä on suorastaan häpeällistä, jos miettii vaikka hallituksen Suomi liikkeelle ‑puheita. Seuraus tästä politiikasta on lopulta se, että kestävän ja aktiivisen liikkumisen palvelutaso ei kehity tarvittavalla vauhdilla kasvavissa kaupungeissa ja harvemmin asutuilta alueilta uhkaavat lähteä viimeisetkin joukkoliikennevuorot. Samaan aikaan ilmastotoimia ei kyetä tekemään riittävin määrin siellä, missä ne olisivat helpommin tehtävissä, ja paine siirtyy sitten sinne muualle. Arvoisa rouva puhemies! Teiden ja raiteiden korjausvelka kasvaa. Tämä tuo kasvavan haasteen kansalaisten saavutettavuuden ja elinkeinoelämänkin kannalta. Kehitys todella haastaa junaliikenteen kehittämistä koko maassa, joka ainakin lähiliikenteen osalta on yhteinen asiamme. Toivonkin, että seuraavan suunnitelman päivitys avaisi rehellisemmin sitä, kuinka on priorisoitava. Jatkuva puhe korjausvelasta ja sen taittamisesta ilman todellista näkymää haastaa koko liikennepoliittista keskustelua ja pidemmän aikavälin suunnittelua. Arvoisa puhemies! Hyvästä mietinnöstä huolimatta teen vastalauseen mukaisen kannanottoehdotuksen.

Arvoisa puhemies! Suomi on pitkien välimatkojen maa, ja on tärkeää, että meidän liikennejärjestelmät ovat kunnossa. Jotta koko maa saadaan pidettyä asuttuna, on sanomattakin selvää, että niin lentoliikennereitit, junareitit kuin autotiet pitää olla kunnossa. On harmillista, että liian monta vuotta on annettu varsinkin teiden rapistua, ja se, että tämä on tehty lähinnä ilmastoideologisin perustein, on jotenkin täysin käsittämätöntä. Liikenne 12 ‑suunnitelman tavoitteet ovat kannatettavia, ja toivon todella, että tässä maassa liikenneverkosta pidetään parempaa huolta myös tämän hallituskauden jälkeen. Tämä hallitushan on korjausvelkaa saanut hoidettua huomattavasti pienemmäksi, ja toivon, että tämä kehitys jatkuu myös tulevilla hallituskausilla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö koskee valtioneuvoston selontekoa valtakunnallisesta liikennejärjestelmästä vuosille 26—37. Valtioneuvoston selonteossa esitetään valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma, Liikenne 12, joka on liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain mukainen strateginen suunnitelma liikennejärjestelmän kehittämisestä 12 vuoden ajalle. Suunnitelma sisältää arvion liikennejärjestelmän nykytilasta, tavoitteet liikennejärjestelmän kehittämiselle, toimenpideohjelman sekä valtion rahoitusohjelman vuosille 26—37. Valiokunta on kuullut asiasta laajasti asiantuntijoita viranomaisista, elinkeinoelämästä, tutkimuslaitoksista sekä liikenne- ja viestintäalan järjestöistä. Asiantuntijakuulemisissa on korostettu muun muassa väyläverkon kunnon, logistiikan toimivuuden sekä Suomen saavutettavuuden merkitystä kansantaloudelle. Useat asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota myös liikennejärjestelmän kasvavaan merkitykseen huoltovarmuuden ja maan kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Valiokunta pitää myönteisenä, että suunnitelman valmistelussa on hyödynnetty laajaa tietopohjaa sekä parlamentaarista valmistelua. Valiokunta kuitenkin painottaa, että liikennejärjestelmän pitkän aikavälin suunnittelua tulee toteuttaa jatkossa entistä vahvemmin parlamentaarisena prosessina, jotta liikennepolitiikka olisi mahdollisimman pitkäjänteistä ja yli hallituskausien ulottuvaa. Arvoisa puhemies! Selonteossa valtakunnalliselle liikennejärjestelmälle on asetettu kolme keskenään priorisoitua tavoitetta: toimivuus, turvallisuus ja kestävyys. Näitä tavoitteita yhdistävinä näkökulmina ovat tehokkuus, saavutettavuus ja resilienssi. Valiokunta pitää asetettuja tavoitteita perusteltuina mutta korostaa, että saavutettavuuden merkitys on erityisen keskeinen Suomen kaltaisessa harvaan asutussa ja pitkien etäisyyksien maassa. Valiokunta toteaa, että liikennejärjestelmän pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää ennakoitavaa ja riittävää rahoitusta. Liikennejärjestelmän suunnittelun, uskottavuuden ja ennakoitavuuden kannalta on tärkeää, että suunnitelman tavoitteet, toimenpiteet ja rahoitus muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille, että yleisenä kehityskulkuna näyttää olevan, että liikennejärjestelmän kehittämisen rahoitusvastuu on siirtynyt aiempaa enemmän paikalliselle tasolle. Uusien kehittämishankkeiden rahoitus- ja toteuttamismahdollisuudet vähenevät entisestään, kun välttämätöntä perusväylänpitoa ja korjausvelan hallintaa joudutaan priorisoimaan. Valiokunta tunnistaa valtiontalouden tilanteesta ja kantokyvystä johtuvat rajoitteet liikennejärjestelmän kehittämiselle. Tästä syystä valiokunta peräänkuuluttaa tarvetta hyödyntää täysimääräisesti Euroopan unionin ja mahdollisia Naton rahoitusmahdollisuuksia sekä tarvetta etsiä vaihtoehtoisia rahoitusmalleja ja keinoja sijoituspääoman saamiseksi myös liikennesektorin hankkeisiin. Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa, että liikennejärjestelmän kehittämisessä on otettava huomioon nopeasti muuttuva toimintaympäristö. Muutokset korostavat erityisesti huoltovarmuuden, sotilaallisen liikkuvuuden, kaksikäyttöisyyden ja kansainvälisten kuljetusyhteyksien toimivuutta. Valiokunta korostaa, että muuttuneessa turvallisuustilanteessa liikenneverkkojen toimivuus on keskeinen osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta sekä sotilaallisen liikkuvuuden ja huoltovarmuuden edellytyksiä. Näin ollen valiokunta pitää sotilaallisen liikkuvuuden tarpeiden huomioimista erittäin tärkeänä osana liikennejärjestelmän suunnittelua. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Itä- ja Pohjois-Suomen strateginen merkitys on viime vuosina kasvanut muuttuneen turvallisuusympäristön myötä, ja katsoo, että näiden alueiden merkitys olisi voinut näkyä selonteossa nykyistä painokkaammin. Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää väyläverkon kuntoa liikennejärjestelmän toimivuuden kannalta kriittisenä kysymyksenä. Väylien korjausvelka on kasvanut jo pitkään, ja selonteon mukaan vuoden 25 alussa tieverkon korjausvelka oli noin 2,6 miljardia euroa, rataverkon korjausvelka noin 1,6 miljardia euroa ja vesiväylien korjausvelka noin 30 miljoonaa euroa. Valiokunta on erittäin huolissaan korjausvelan kasvusta ja pitää tärkeänä, että perusväylänpidon rahoitus turvataan pitkäjänteisesti yli hallituskausien. Korjausvelan on arvioitu nousevan yli viiteen miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä ja noin kuuteen miljardiin euroon vuoteen 37 mennessä. Valiokunta painottaa, että jos väylien kunto ja niiden rakenteet pääsevät heikkenemään liian huonoiksi, niiden korjaaminen tulee maksamaan merkittävästi enemmän kuin jos korjaukset tehtäisiin ajoissa. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo mietinnössään, että Suomen kilpailukyvyn edistäminen edellyttää rahoituksen löytymistä myös tärkeisiin liikenneväylien kehittämishankkeisiin. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota myös alemmanasteisen tieverkon ja yksityisteiden kuntoon ja merkitykseen erityisesti metsä- ja maatalouden kuljetuksille sekä alueiden elinvoimalle ja huoltovarmuudelle. Valiokunta korostaa, että Suomen logistinen asema perustuu toimivaan ja turvalliseen liikennejärjestelmään sekä kansainvälisten kuljetusyhteyksien toimivuuteen. Suomen viennistä noin 90 prosenttia ja tuonnista noin 80 prosenttia kuljetetaan meriteitse, ja kotimaan tavaraliikenteestä noin 90 prosenttia kulkee maanteitse. Valiokunta painottaa logistiikan ja logistiikkakustannusten keskeistä merkitystä Suomen taloudelle ja toteaa, että Suomessa kuljetusketjut ovat usein pitkiä, minkä vuoksi logististen kustannusten merkitys yritysten kilpailukyvylle on huomattava. Arvoisa puhemies! Raideliikenne on keskeinen osa liikennejärjestelmää sekä henkilö- että tavaraliikenteen kannalta. Valiokunta pitää tärkeänä, että rataverkon kehittämisessä huomioidaan koko rataverkon toimivuus, kapasiteetti ja välityskyky sekä kriittisten kuljetusketjujen toimintavarmuus. Meriliikenteen osalta valiokunta korostaa merenkulun elintärkeää merkitystä Suomen ulkomaankaupalle, huoltovarmuudelle ja elinkeinoelämän kilpailukyvylle. Muuttuneessa turvallisuusympäristössä on tärkeää huolehtia siitä, että merikuljetukset toimivat kaikissa olosuhteissa. Lentoliikenteellä on tärkeä rooli Suomen kansainvälisten yhteyksien sekä alueellisen saavutettavuuden kannalta, ja valiokunta pitää tärkeänä nykyisen lentoasemaverkoston säilymistä ja kehittämistä kokonaisuutena. Valiokunta painottaa myös joukkoliikenteen merkitystä sekä kävelyn ja pyöräilyn roolia erityisesti kaupunkiseutujen liikennejärjestelmässä. Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa mietinnössään, että kävelyn ja pyöräilyn rahoitustaso on huolestuttavalla tasolla ja rahoitustasoa tulisi jatkossa tarkastella näistä kulkutavoista saatavissa olevien hyötyjen kannalta. Valiokunta pitää liikenneturvallisuutta ensisijaisen tärkeänä liikennejärjestelmän kehittämisessä ja korostaa tiestön kunnon ja riittävän rahoituksen merkitystä liikenneturvallisuuden kannalta. Hyvät edustajat! Liikennejärjestelmä on keskeinen tekijä Suomen talouden kilpailukyvyn, alueiden elinvoiman, ilmastotavoitteiden, sosiaalisen kestävyyden sekä yhteiskunnan toimintavarmuuden kannalta. Suomen maantieteellinen sijainti, pitkät etäisyydet sekä ulkomaankaupan huomattava riippuvuus merikuljetuksista asettavat liikennejärjestelmälle erityisiä vaatimuksia. Valiokunta painottaa, että liikennejärjestelmän kehittämisessä on tärkeää yhteensovittaa liikennejärjestelmän toimivuus kokonaisuutena, alueellinen saavutettavuus, turvallisuus sekä kestävyyteen liittyvät tavoitteet. Valiokunta painottaa, että liikennejärjestelmän kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja johdonmukaista liikenteen rahoituspolitiikkaa. Muuttunut turvallisuusympäristö, kansainväliseen logistiikkaan liittyvät epävarmuustekijät sekä ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet korostavat entisestään liikennejärjestelmän merkitystä myös yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta. Näin ollen liikennejärjestelmän kasvanut rooli ja merkitys tulee näkyä myös liikenneverkon kehittämistä koskevissa ratkaisuissa ja sen saamassa rahoituksessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että liikennejärjestelmäsuunnittelua jatketaan pitkäjänteisesti ja vahvassa parlamentaarisessa yhteistyössä. Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää selonteon johdosta hyväksyttäväksi seuraavat kannanotot: 1. ”Eduskunta korostaa perusväylänpidon pitkäjänteisen rahoituksen merkitystä sekä väyläverkon korjausvelan hallintaa ja edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii liikenneverkon kunnon turvaamisesta pitkäjänteisesti.” 2. ”Eduskunta korostaa merenkulun elintärkeää merkitystä Suomen ulkomaankaupalle ja huoltovarmuudelle ja edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii merenkulun kilpailukyvystä sekä merikuljetusten jatkuvuudesta kaikissa olosuhteissa.” 3. ”Eduskunta edellyttää, että liikennejärjestelmän kehittämisessä huomioidaan entistä painokkaammin Suomen muuttunut turvallisuusympäristö sekä kaksikäyttöisyyden ja huoltovarmuuden tarpeet.” 4. Ja aivan lopuksi: ”Eduskunta korostaa alueellisen saavutettavuuden merkitystä ja edellyttää, että liikennejärjestelmän sekä puhelin- ja laajakaistayhteyksien kehittämisessä huomioidaan tasapainoisesti koko maan tarpeet.” Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön sisältyy yksi vastalause.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on joutunut tekemään vaikeita päätöksiä. Suomalaiset tietävät sen, että elämme taloudellisesti haastavia aikoja. Mutta maataloudesta, arvoisa rouva puhemies, ei ole leikattu. Maatalous on ollut aivan erityissuojeluksessa joidenkin toisten alojen ohella, koska on aivan selvää, että huoltovarmuudesta on pidettävä kiinni, ja se on perussuomalaisille äärimmäisen tärkeää. Kyllä keskusta sen on huomannut tällä kaudella, ja sen takia he ovat maatalouden asiaa täällä salissa harvoin esiin nostaneetkaan, koska hekin ovat hyvin tyytyväisiä siihen, miten hallitus on tätä asiaa tällä kaudella hoitanut. Arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa vielä esille ilmastotavoitteet, kun tuolta salin vasemmalta laidalta tuli niihin liittyen äsken kommenttia ja kritiikkiä perussuomalaisia kohtaan. Kaikki suomalaiset kuitenkin tietävät, ja tässäkin salissa jokainen tietää, että Perussuomalaiset on ainoa puolue, jolla on se selkeä linja, että me haluamme näistä ilmastotavoitteista luopua. Se on meille aivan selvä tavoite, mutta kun hallituksessa ollaan, niin aivan kaikkia tavoitteita ei ole saatu läpi. Tärkeintähän, arvoisa rouva puhemies, on se, minkälaista politiikkaa käytännössä tehdään. Bensaveroa on tosiaan alennettu. Jakeluvelvoitetta on laskettu. Monenlaisia muita toimia on tehty sen eteen, että suomalaiset autoilijat voivat edelleenkin autolla ajaa ja kulkea silloin, kun sitä tarvitsevat. Tuossa katselin joitakin otsikkoja mediasta. Siellä on paljon tämäntyyppistä, että perussuomalaiset haluavat luopua ilmastotavoitteesta tai lykätä sitä eteenpäin, ja tätä keskustelua on käyty koko hallituskausi. Ehkä se jonakin päivänä vielä, arvoisa rouva puhemies, kirkastuu muillekin puolueille, myöskin keskustalle, että ei ole mitään mieltä siinä, että me Suomessa kurjistamme omaa teollisuuttamme ja laitamme autoilijoille ja maataloudelle lisää vaatimuksia ja niin edelleen, koska se ei tosiaan ilmastoa hyödytä yhtään millään tavalla. Täällä oli myös tällainen otsikko, jossa todetaan, että kansanedustajilta täyslaidallinen perussuomalaisten ministerille, oppositio kritisoi kovin sanoin hallituksen julkistamaa ilmasto- ja energiastrategiaa. On aivan selvää, että kun vihreät, SDP ja vasemmistoliitto kritisoivat ylipäätään jotakin, niin silloin kyseessä täytyy olla suomalaisia hyödyttävä asia. Näinhän se on, että tämä hallituksen ilmasto- ja energiastrategiakin on toteutettu nyt siitä näkökulmasta, että meidän on pidettävä huolta myöskin kansallisesta edustamme. Se palvelee ilmastoa, että me täällä Suomessa pystymme edelleenkin asumaan, elämään ja yrittämään. Me olemme aina eläneet täällä yhdessä ympäristön ja luonnon kanssa ja osaamme sen aivan eri tavalla kuin monissa muissa maissa. Suomalaiset tekevät vastuullista työtä, myöskin jos puhutaan maataloudesta. Ja siksi ovat aivan turhia ne puheet — Suomessa liian usein kuulee sitä — että pitää esimerkiksi lihasta tai maidosta luopua, kun kyse ei ole siitä vaan siitä, että me suomalaiset tarvitsemme ravintoa myöskin sellaisina aikoina, jos tapahtuu niin, että emme saa ulkomailta vaikkapa riisiä ja hedelmiä. Kyllä meillä pitää aina suomalaista ruokaa olla saatavilla, ja se on ympäristöteko, kun me syömme hyvää, laadukasta suomalaista lähiruokaa.

Arvoisa puhemies! Kun keskusta on täällä nyt kovasti penännyt sitä, että hallitus tekisi jonkinlaisia toimia... [Antti Kurvinen pyytää vastauspuheenvuoroa] — No, odotelkaa nyt, hyvänen aika, edustaja Kurvinen, puheenvuoroanne ensin. Täällä ei ole ehditty edes aloittaa, ja siellä jo hypitään pystyyn. — Hyvä keskusta, tämä hallitus on tehnyt ennätyksellisen paljon toimia nimenomaan autoilijoiden kustannusten alentamiseksi. Mikään aiempi hallitus ei ole tehnyt yhtä suuria veronalennuksia, yhtä suuria alennuksia jakeluvelvoitteeseen kuin mitä tämä hallitus on tehnyt. Päätösperusteisesti on tehty valintoja: alennetaan autoilun verotusta, vaikka maailmalla myrskyää kuinka paljon. Sen sijaan, mitä teki keskusta viimeksi, vihervasemmistolaisessa hallituksessa neljä vuotta? Käydäänpä läpi. Ihan vaalikautenne aluksi te hyväksyitte polttoaineveron korotuksen. Marinin hallitus korotti — te valtiovarainministeripuolueena — polttoaineiden verotusta, aika runsaastikin vielä. [Jouni Ovaskan välihuuto] Sen lisäksi, edustaja Ovaska, te hyväksyitte myös jakeluvelvoitteen kiristämisen, [Välihuutoja] joka suoraan korottaa pumppuhintoja, kuluttajien pumppuhintoja, ja käytännössä maksaa vielä valtiolle. Sen lisäksi te hyväksyitte Suomen sitomisen maailman kireimpään ilmastopolitiikkaan, [Välihuutoja] maailman kireimpään hiilineutraalisuustavoitteeseen, mikä tarkoittaa, että kaikille sektoreille, mukaan lukien sinne teidän maatalouteenne, tulee järkyttävän korkeita ilmastovelvoitteita ja kustannuslisiä. Kaiken tämän te olette hyväksyneet omassa hallitusvastuussanne vihervasemmiston kanssa. Ja nyt kun te olette siirtyneet sinne oppositioon — omasta tahdostanne, ette edes yrittäneet tulla hallitukseen meidän kanssamme — te vingutte ja valitatte joka ainoa vuosi siitä, että täällä yritetään tehdä päätöksiä, joilla autoilun kustannuksia alennetaan, ja omissa esityksissänne teiltä kuitenkin puuttuvat miljoonat, joilla näitä ongelmia ratkaistaisiin. Kysyn nyt, keskusta: onko tuo pelkkää teatteria, vai oletteko te sitoutuneet siihen, että jos teidät joskus vielä hallitusvastuuseen päästetään, niin te tekisitte jotain hyvää autoilijoille, maaseudun eläjille ja ihan tavan suomalaisille ettekä vetäisi täällä eduskunnassa tätä teidän poliittista performanssianne?

Arvoisa puhemies! Onhan tämä mielenkiintoista kuunneltavaa, kun edellisten hallitusten syntilistoja täällä nyt etsitään. Mutta, hyvät edustajat, Aittakumpu ja Peltokangas, te olette hallitusvastuussa. Te olette valtiovarainministeripuolueen edustajia, [Mauri Peltokankaan välihuuto] ja onhan tämä kummallista keskustelua sieltä suunnalta, kun te käytte tällä hetkellä Säätytalossa kehysriihineuvotteluja. Kertokaa nyt sitten, onko se jakeluvelvoite laskemassa vai ei, kun te toteatte, että te ette tee niin kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa kuin edellinen hallitus. Mutta vielä kerran minä totean vain valittaen teidän suuntaanne sen tosiasian, minkä te joudutte hyväksymään, että te olette hallituksessa, jolla on aivan sama ilmastotavoite, mikä oli edellisellä hallituksella, elikkä hiilineutraaliksi vuoteen 2035. Tämä on se totuus.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy tähän edustaja Kettusen puheenvuoroon puuttua, kun hän kertoi semmoista, mikä ei pitänyt paikkaansa. Enhän äskeisessä puheenvuorossa ensinnäkään vertaillut eri hallitusten ilmastopolitiikkoja, vaan totesin, että tällä hallituksella on hyvin järkevä ja käytännönläheinen linja. Toiseksi, edustaja Kettunen varmasti autoilevana ihmisenä tietää hyvin sen ja on huomannut tuolla polttoainetta tankatessaankin, että nykyinen hallitushan on tehnyt historiallisen uudistuksen, laskenut polttoaineiden verotusta, jota ei aikaisemmin Suomessa ole tehty, ja myöskin tätä polttoaineen jakeluvelvoitetta on alennettu. Perussuomalaisten linja tässä ilmastopolitiikassahan on selvä. Kun vain muutkin ymmärtäisivät sen, että meidän on Suomessa ajateltava sitä, että vaikka me täällä laittaisimme täysin pillit pussiin ja emme ajaisi autoilla ollenkaan, niin se ei maapallon ilmastoa hyödytä, ei yhden yhtä. Perussuomalaisten linja on pitkään ollut se, että me haluaisimme siirtää tuon ilmastotavoitteen vähintään samaan, mikä on EU:ssa, vuoteen 2050. Onhan se aivan tolkutonta, rouva puhemies, että meillä on tiukempi ilmastotavoite kuin EU:ssa on, kun siitä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä. Siitä on ainoastaan haittaa meille suomalaisille. Tämän toivoisin keskustankin ymmärtävän.

Kunnioitettu rouva puhemies! Me keskustelemme nytten polttoaineiden kestävyyskriteereistä annetusta laista, ja nämä polttoaineethan nyt keskusteluttavat muuallakin kuin täällä eduskunnan täysistuntosalissa. Ne keskusteluttavat myös Säätytalolla. Täällä ministerit ovat nyt tauolla, koska ei ole vielä lopullista vastausta tullut, minkälainen se lopullinen riihipäätös sitten tulee olemaan, mutta ihan selväähän se nyt on, että polttoaineista siellä keskustellaan. Edustaja Aittakumpu tuossa omassa puheenvuorossaan äsken totesi, että tällä hallituksella ei ole niin kova ilmastotavoite kuin edellisellä hallituksella, mutta täytyy nyt muistuttaa ja myös eduskunnan pöytäkirjaan se vielä muistuttaa, että ihan sama tavoite teillä on kuin edelliselläkin hallituksella, elikkä hiilineutraaliksi vuonna 2035. Se on tämän hallituksen tavoite, ja siitä te ette pääse edelleenkään, arvon perussuomalaiset, yli ettekä ympäri. Mutta nähtäväksi nyt jää, kuinka tässä käy, että kun se jakeluvelvoite on se 19,5 prosenttiyksikköä, onko se nyt laskemassa siellä Säätytalolla. [Mauri Peltokankaan välihuuto] — No, mutta minuutti tähän, edustaja Peltokangas, minuutti tähän ja toinen minuutti tähän lakiesitykseen. Tämähän on nytten tosiaan täältä EU:n suunnalta tuleva direktiivi, kaasumarkkinadirektiivien säädökset. Mutta kysyisinkin ministeriltä, niin kuin myös edustaja Hoskonen tuossa ansiokkaassa puheenvuorossaan kysyi: minkälaisia vaikutuksia tällä on sitten lisäbyrokratiaan, tuleeko lisää hallintoa tämän EU-direktiivin myötä? Ja sitten toinen kysymys: kun tässä yhteiskunnassa ollaan haluttu edistää uusiutuvia polttoaineita, biokaasun edistämistä, niin minkälaiset vaikutukset tällä sitten on tähän? Teillä on kyllä hienot hallitusohjelmakirjaukset biokaasun edistämisestä, mutta kun kolme vuotta on tapahtunut hallitusvastuuta, biokaasun edistämisen osalta vielä odotamme niitä oikeita ratkaisuja. Miten ministeri vastaa tähän, onko tämän direktiivin myötä sitten suomalainen biokaasutuotanto saamassa uutta pontta?

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tosiaan kyse EU-säädöksen toimeenpanosta Suomessa, ja tilannehan on jo vuosia ollut se, että hyvin merkittävä osa ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta tulee meille eduskuntaan nimenomaan Euroopan unionista. Nykyisellä hallituksella on onneksi hyvin järkevä ja käytännönläheinen linja. Hallituksen kärki ei ole turhassa, Suomea kurittavassa, kunnian himoamisen takia tehtävässä ilmastopolitiikassa, vaan linja on käytännönläheinen ja järkevä. Maapallon ilmastoa kun ei hyödytä, vaan päinvastoin voi jopa haitata, jos esimerkiksi tuotantotehtaat siirtyvät Suomesta ulkomaille. Siksi on tärkeää, että me Suomessa pidämme kiinni myöskin kansallisesta edustamme, koska se palvelee myöskin useimmiten tämän maapallon yhteistä ilmastoa, koska meillä asiat osataan tehdä jo nyt ympäristöllisesti hyvin kestävästi ja laadukkaasti verrattuna mihin tahansa muuhun maahan maapallolla. Arvoisa rouva puhemies! Toivon ja uskon, että tämäkin esitys palvelee nimenomaan tätä tarkoitusta ja että se myöskin valiokunnassa katsotaan näistä näkökulmista vielä huolellisesti läpi.

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin esittelen tämän Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan toimintakertomuksen. Se esittelyhän, minkä annan, antaa oivan mahdollisuuden keskustella tässä salissa myös maailman turvallisuusarkkitehtuurin muutoksesta, multilateralismin murroksesta ja sääntöpohjaisuuden heikkenemisestä. Kaikki ne periaatteet, joihin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on nojautunut, näyttäytyvät uudessa valossa vallitsevassa maailmantilanteessa, jossa aktiiviset sodat, hybridiuhkat ja demokratian rapautuminen heijastuvat laajasti vakauteen ja turvallisuuteen. Etyjin toiminnan lähtökohtana ovat sen periaatteet ja sitoumukset, ajankohtaisiin turvallisuushaasteisiin vastaaminen sekä järjestön toimintakyvyn turvaaminen. Tämä ei ole helppo tehtävä. Viime vuonna 50 vuotta täyttäneet Helsingin periaatteet ovat edelleen voimassa ja tarjoavat kestävän viitekehyksen myös nykyisten kriisien tarkasteluun. Kun voimapolitiikka haastaa sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen ja kun kahdenvälisiä diilejä suositaan monenkeskeisyyden kustannuksella, voidaan oikeutetusti kysyä, mikä on Etyjin ja muiden kansainvälisten järjestöjen relevanssi ja pystyvätkö he oikeasti vastaamaan nykyajan haasteisiin. Meidän on uskottava kansainväliseen oikeuteen ja kansainvälisiin järjestöihin, eikä vain uskottava vaan toimittava ja puolustettava niitä. Pienenä maana Suomen on pystyttävä luottamaan sovittuihin toimintatapoihin ja sääntöihin. Maailman suuria haasteita, kuten ilmastonmuutosta, aseteknologian murrosta ja pakolaistilannetta, ei voi ratkaista yksin. Etyjin työkalupakista löytyy paljon työkaluja aikamme haasteisiin. Samalla Suomen on ymmärrettävä tämän uuden maailmanjärjestyksen realiteetit ja toimittava maailmalla tavalla, jossa varmistetaan, että meitä kuunnellaan ja meihin luotetaan, sillä emme voi edistää arvojamme ja intressejämme, jos ovet suljetaan meiltä. Tämä realismi välillä kyllä kirpaisee. Suomi toimi viime vuonna Etyjin puheenjohtajamaana. Suomen ykkösprioriteetti oli Ukrainan tukeminen, ja siihen on pyritty monella eri tavalla. Suomen Etyj-valtuuskunta on ylläpitänyt hyviä yhteyksiä Ukrainan Etyj-valtuuskunnan kanssa, käynyt heidän kanssaan suoria avoimia keskusteluja Etyjin istuntojen yhteydessä ja NB8-kontekstissa sekä tukenut Ukrainan sivutapahtumia ja muistuttanut Ukrainan tukemisen merkityksestä useissa puheenvuoroissa kertomusvuonna. Ukrainasta kaapattujen lasten tilanne on yksi teema, jota valtuuskunnan jäsenet ovat pitäneet erinomaisella tavalla esillä. Suomen valtuuskunta toimi viime vuonna aktiivisesti Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puolella. 50-vuotisjuhlavuonna halusimme muistuttaa Etyjin historiasta ja synnystä ja järjestimme Porton istunnossa elokuvanäytöksen, jossa yli 50 Etyj-parlamentaarikolle näytettiin Arthur Franckin Etyj-dokumenttielokuva The Helsinki Effect. Dokumentti on tärkeä muistutus siitä, että diplomatia on hidasta ja välillä tylsääkin, mutta sillä saadaan aikaiseksi merkittäviä tuloksia — suosittelen jokaiselle. Järjestimme viime vuonna myös ODIHRin kanssa eduskunnassa seminaarin, jossa keskusteltiin tasa-arvotyön merkityksestä parlamenteissa. Kokoukseen osallistui noin 80 parlamentaarikkoa 20 maasta, ja siellä hyväksyttiin Helsingin sitoumukset, jotka sisältävät konkreettisia toimenpiteitä tasa-arvon vahvistamiseksi parlamenteissa. Nostimme viime vuonna valtuuskuntana esiin myös merialueiden turvallisuuden etenkin Itämeren turvallisuustilanteen näkökulmasta ja teimme siitä lisäaihe-ehdotuksen, joka hyväksyttiin Porton kesäkokouksessa. Samassa kokouksessa hyväksyttiin myös edustaja Kauman laatima lisäaihe Etyjin tulevaisuudesta. Kun edustaja Pia Kauma on nyt mainittu, niin haluaisin tässä yhteydessä kiittää häntä panoksestaan parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajana. Tehtävä päättyi viime vuoden heinäkuussa, ja edustaja Kauma teki valtavan työn yleiskokouksen asioiden eteen ja sai siitä paljon kiitosta eri valtuuskunnista yli puoluerajojen. Suomi kun näkyy maailmalla, se on aina myönteistä, etenkin kun teemme sen yhdessä ja rakentaen. Etyjin yksi näkyvimmistä toiminnoista on vaalitarkkailu. Valtuuskunnan jäsenet ovat osallistuneet aktiivisesti vaalitarkkailumissioille Albaniassa, Kirgisiassa ja Moldovassa. Samalla tiedostamme, että vaalipäivä on vain yksi osa vaaleja ja uuden teknologian myötä vaalivaikuttaminen, tekoälykehitys ja demokratian kriisi tuovat haasteita vaalien uskottavuuteen ja äänestäjien luottamukseen siihen, että vaaleilla voi vaikuttaa. On tärkeää pohtia keinoja, joilla voidaan valvoa myös näitä vaaleihin liittyviä haasteita. Etyj on meille tärkeä järjestö, ja meidän on tärkeää varmistaa, että Etyj pystyy toimimaan tehokkaasti myös jatkossa, koska kun tulee aika pohtia rauhaa ja jälleenrakentamista, Etyjillä on tarvittavat työkalut näiden toteuttamiseksi. Siksi emme saa luopua toivosta, kun järjestöä ja sen merkitystä kyseenalaistetaan, vaan meidän on kyettävä varmistamaan, että Etyj on toimintakykyinen ja pysyy relevanttina toimijana nyt ja tulevaisuudessa. Aion omassa puheenvuorossani tuolta omalta paikalta ehkä vähän katsastaa tuota tulevaisuutta, kun tämähän on näin, että käsittelemme vuoden 2025 asioita tässä yhteydessä. — Kiitoksia, rouva puhemies.

Kunnioitettu rouva puhemies! Täytyy omasta puolestanikin kiittää, ministerit Grahn-Laasonen ja Marttinen, että olette kuuntelemassa tätä illan keskustelua, viimeisimpiä puheenvuoroja. En tiedä sitten, innoittaako tämä minun puheenvuoroni vielä jatkopuheenvuoroihin tai jopa ministerin vastauksiin — se nähtäväksi jää. Kiitän todellakin ministereitä jo päivän keskusteluun osallistumisesta vastauksillanne. Niin kuin ministeri Grahn-Laasonen muisteli 90-luvun Forssaa, itsekin olen 80-luvun lopun lapsia ja elänyt sitä 90-luvun alkua ja lama-aikaa ja tiedän myös, minkälaista on elää perheessä, jossa rahat ovat todellakin tiukilla. Se siitä historiasta. No, itse asiassa, rouva puhemies, mennään historiaan, koska tämä köyhyyden kysymys on ollut merkittävä yhteiskunnallinen haaste kautta historian. Voidaan mennä vieläkin pitemmälle kuin sinne 90-luvun Forssan aikoihin. Köyhyysasiaan ovat tarttuneet monet ajattelijat, monet vaikuttajat, ja yksi keskeisistä suomalaisista henkilöistä tässä keskustelussa, kun puhutaan köyhän asiasta, on ollut Santeri Alkio, joka tunnetaan erityisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana sekä maaseudun ja vähävaraisten ihmisten aseman parantajana. Hän piti huolta maaseudun lapsista. Santeri Alkio on myös maalaisliitto-keskustan perustaja ja ideologinen isä. Hän eli silloin 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella. On sanottu, että hän on ollut tämmöisiä 1880-luvun realisteja, kun puhutaan tasa-arvoisesta Suomesta. Köyhän asia tarkoittaa ennen kaikkea huolta niistä ihmisistä, joilla ei ole riittäviä taloudellisia tai sosiaalisia resursseja elää ihmisarvoista elämää. Köyhyys ei ole pelkästään rahan puutetta, vaan se voi ilmetä myös koulutuksen, terveyden ja mahdollisuuksien puutteena. Yhteiskunnassa köyhien asema kertoo paljon siitä, kuinka oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen se on. Santeri Alkio ajatteli, että yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikommista jäsenistään — yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikommista jäsenistään. Hän korosti erityisesti sivistyksen merkitystä köyhyyden poistamisessa. Alkion mukaan koulutus ja henkinen kasvu antoivat ihmisille mahdollisuuden parantaa omaa elämäänsä ja nousta pois köyhyydestä. Hän ei nähnyt köyhiä pelkästään avun kohteina vaan aktiivisina toimijoina, joilla on kyky kehittää itseään ja yhteiskuntaa. Tässä Alkion ajattelussa korostui myös yhteisöllisyys ja vastuu toisista ihmisistä. Hän uskoi, että yksilön hyvinvointi on sidoksissa koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Tämän vuoksi hän kannatti politiikkaa, joka tasoittaa eroja ja tarjoaa kaikille mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan. Hänen ajatuksensa näkyvät edelleenkin suomalaisessa hyvinvointivaltion ajattelussa. Rouva puhemies! Kyllä, köyhän asia on edelleen ajankohtainen. Vaikka Suomi on monella mittarilla vauras maa, eriarvoisuus ei ole kadonnut, ja näillä hallituksen toimenpiteillä valitettavasti tätä eriarvoisuutta nyt syntyy. Siksi nämä Alkion ajatukset ovat yhä tärkeitä. Meidän tulee panostaa koulutukseen, tukea heikommassa asemassa olevia ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään. Rouva puhemies! Näillä Santeri Alkion opeilla itsekin seison tässä tänä päivänä. Vaikka sitä niukkuutta oli siellä omassa perheessä, niin silti tarjottiin yhteiskunnan toimesta ensinnäkin koulutus. Ja olen kiitollinen omille vanhemmilleni, että heiltä löytyi kuitenkin siinä niukassa ajassa vielä sen verran euroja, että saivat sitten vielä pojan matkaan lisäharrastuksiinkin, ja musiikkiharrastus on kantanut pitkälle. Elikkä koulutukseen ja heikompiosaisista huolehtimiseen tulee satsata myös vaikeina aikoina. Vaikka kuinka olisi taloudellisesti tiukkaa, silti, ministerit, teidän tulee pitää huolta jokaisesta suomalaisesta. Rouva puhemies! Kuuntelen ministerin vastaukset, ja sen jälkeen katson. No, kiitoksia, rouva puhemies. Jos sallitte, niin vielä sen verran kommentoin tätä päivän keskustelua: Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa oli — harmi, perussuomalaiset eivät ole tätä kuuntelemassa — ihan suora sitaatti tästä perussuomalaisten puheenvuorosta, jonka edustaja Aittakumpu piti: ”Elinkustannusten kasvua on hillitty myös autoilun verotusta keventämällä ja ilmastokiihkoista politiikkaa suitsimalla. Suomen ei pidä enää koskaan erehtyä vihreiden ilmastolinjalle, joka ainoastaan siirtää suomalaisten rahaa ulkomaille.” Nyt täytyy kyllä muistaa, että kun puhutaan tämmöisestä ilmastokiihkoisesta politiikasta, niin se sama linja jatkuu tämän nykyisen hallituksen toimesta kuin mitä edellinen hallitus aloitti, elikkä hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2035 edelleenkin on hallitusohjelmassa ja ihan tavoitteessa kirkkaana mielessä. Kun puhutaan tämmöisestä ilmastokiihkoilusta ja ilmastokiihkoilevasta politiikasta, niin ei pitäisi antaa semmoista mielikuvaa, että tämmöinen on loppunut. Päinvastoin, sillä tällä asialla on monta eri nimeä. Mitä tulee tähän elinkustannuksien nousuun: Tässähän annettiin ymmärtää, että tämmöinen toiminta on loppunut. Minun mielestäni tilanne on edelleenkin se, että polttoaineen hinta ei ole laskenut Suomessa, mikä on johtanut myös siihen tilanteeseen, että monessa lapsiperheessä se arjen kustannus on jo nyt tiukilla ja se tiukentuu entisestään. Toivoisin, että hallitus nyt, kun ensi viikolla käytte sitä riihikeskustelua, etsisi ratkaisua siihen, että elinkustannukset eivät pääse liian kohtuuttomalle tasolle. Rouva puhemies! Muutapa kommentoitavaa minulla ei ollutkaan tähän keskusteluun. — Kiitoksia.