Jari Ronkainen

Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Honkasalo, minähän kiitin teitä siitä, että te olette olleet mukana kantamassa vastuuta ja hankkimassa Suomelle tätä järjestelmää. Suomen järjestelmähän on sellainen, että hallitus yhdessä päättää. Jos hallituksen päätökset eivät miellytä, niin silloin hallituksesta lähdetään pois, ja te ette tehneet sitä, joten te olette olleet koko ajan hallituksessa vastuussa. [Veronika Honkasalo: Se olisi tullut joka tapauksessa!] Minä olen siitä erittäin tyytyväinen ja jopa aika ajoin ylpeä, että vasemmisto on ollut mukana kantamassa tätä vastuuta, koska nyt puhutaan kuitenkin maailman parhaasta ilmapuolustusjärjestelmästä. [Veronika Honkasalo: Selvä!] — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustus perustuu siihen, että meillä on käytössämme ne suorituskyvyt, joita turvallisuusympäristömme edellyttää. Järjestelmän on oltava uskottava. Hankinnat tehdään sen perusteella, mikä toimii, ei sen perusteella, miltä ne näyttävät. Tästä huolimatta keskustelussa syntyy ajoittain kuva, että Suomi ei toimisi puolustushankinnoissaan riittävän vastuullisesti. Tänään käsittelyssämme oleva puolustusvaliokunnan mietintö koskee kansalaisaloitetta, jossa esitetään puolustushankintojen sääntelyn kiristämistä erityisesti ihmisoikeus- ja humanitääristen kriteerien osalta. Aloitteen ydin on selkeä: hankintoihin halutaan lisää uusia rajoitteita sen suhteen, mistä puolustusmateriaalia voidaan hankkia ja millä perusteella hankintapäätöksiä tehdään. Arvoisa puhemies! Nykytilanne ei kuitenkaan ole se, että hankintoja tehtäisiin ilman harkintaa. Puolustushankinnat perustuvat lainsäädäntöön ja huolelliseen valmisteluun, jossa keskeisiä tekijöitä ovat suorituskyky, huoltovarmuus ja turvallisuuspoliittinen kokonaisarvio. Lisäksi Suomi noudattaa kansainvälisiä velvoitteita, pakotteita ja sopimuksia. Käytännössä jokainen merkittävä hankinta arvioidaan laajasti: tarkastellaan järjestelmän toimivuutta, toimitusvarmuutta, elinkaarikustannuksia ja riippuvuuksia. Kansalaisaloite antaa kuitenkin kuvan, että nykyinen järjestelmä olisi tältä osin puutteellinen. Näin ei suinkaan ole. Kyse ei ole siitä, etteikö aloitteessa esitettyjä seikkoja huomioitaisi missään määrin, vaan siitä, että puolustushankinnoissa ratkaisevaa on kokonaisuus. Puolustushankintoja on tehtävä todelliseen maailmaan peilaten, eikä samantasoisia suorituskykyjä ole rajattomasti. Jos Suomi tarvitsee tietyn ilmatorjuntajärjestelmän tai muun kriittisen suorituskyvyn, ratkaisu ei voi perustua siihen, mistä olisi poliittisesti helpointa hankkia, vaan siihen, mikä turvaa kansallisen puolustuksemme kaikissa olosuhteissa. Valiokunta tuokin esiin, että lisäsääntely voisi kaventaa toimittajapohjaa, lisätä kustannuksia ja hidastaa päätöksentekoa. Samalla se voisi johtaa tilanteeseen, jossa kriittisiä suorituskykyjä ei saada käyttöön riittävän nopeasti. Tämä ei ole teoreettinen riski, vaan tällä on suora vaikutus puolustuskykyymme. Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole siitä, etteivätkö ihmisoikeudet tai ulkopoliittiset näkökohdat olisi tärkeitä. Kyse on siitä, miten ne huomioidaan osana kokonaisuutta. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa tämän jo nyt ilman, että puolustuksen keskeinen lähtökohta vaarantuu. Kun tarkastellaan kokonaisuutta, johtopäätös on selvä: Suomen puolustus ei voi perustua siihen, että valitaan toiseksi paras vaihtoehto. Sen on perustuttava siihen, että hankitaan se, mikä toimii parhaiten ja turvaa Suomen puolustuksen kaikissa tilanteissa. Puhemies! Lopuksi vielä: Edustaja Honkasalo tässä puheenvuorossaan kertoi historiaa, mainitsi toukokuun 2021, marraskuun 2021, maaliskuun 2022 ja myös sen, että 5.4.2023 silloinen puolustusministeri Kaikkonen antoi valtuuden David’s Sling ‑järjestelmän hankkimiseen — tämä kaikkihan, kansalaisaloitetta myöten, viittaa tähän David’s Sling ‑järjestelmän hankkimiseen. Minä haluan kiittää vasemmistoa siitä, että te olette olleet hallituksessa koko tämän ajan, koko tämän ajan hallituksessa, ja Suomessa hallitus yhdessä päättää, mitä tehdään. Te olette siis olleet mukana kantamassa vastuuta, hankkimassa Suomelle maailman parhaan ilmatorjuntajärjestelmän. Kiitos siitä kuuluu teille.

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteet ovat tärkeä tapa nostaa asioita käsittelyyn tänne saliin, mutta tämä kyseessä oleva aloite antaa ehkä vähän väärän kuvan meidän puolustustarvikkeiden hankinnoista, niin ettei siellä ihmisoikeus- ja humanitäärisiä asioita otettaisi huomioon. Kyllä ne otetaan. Ne eivät kuitenkaan voi olla ainoa kriteeri, kun hankintoja tehdään. Tähän on puolustusvaliokunta hyvin perehtynyt ja paneutunut, ja sen perusteella, mitä puolustusvaliokunta esittää ja mitä ulkoasiainvaliokunta on lausunut, minun mielestäni aloite on syytä hylätä. Tämä puolustustarvikevienti on sitten sellainen asia, mitä pitäisi jumpata vielä enemmänkin, koska — niin kuin tässä edustaja Heinonen mainitsi — meillä Euroopassa käytännöt eivät ole yhtenäiset ja Suomessa ne ovat poikkeuksellisen tiukat paikka paikoin. Sen takia sitä pitäisi vähän katsoa kokonaisuutena läpi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen varautuminen kriiseihin mitataan siinä, miten yhteiskunnan keskeiset toiminnot kestävät häiriötilanteet. Terveydenhuolto on tässä aivan keskiössä. Lopulta ratkaisevaa on se, miten järjestelmä toimii silloin, kun yhteiskuntamme ilmapiiri muuttuu nopeasti ja vakavasti. Tänään käsittelyssä oleva sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö koskee hallituksen esitystä, jossa muutetaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä koskevaa lainsäädäntöä. Esityksen keskeinen sisältö on se, että Suomeen voidaan kriisitilanteessa ottaa vastaan kansainvälistä apua siten, että ulkomaiset terveydenhuollon ammattilaiset voivat toimia täällä poiketen normaaleista lupa- ja rekisteröintivaatimuksista. Arvoisa puhemies! Nykytilanteessa lainsäädäntö on rakennettu normaalioloja varten. Se on perusteltua potilasturvallisuuden kannalta, mutta sama järjestelmä ei sellaisenaan sovellu tilanteisiin, joissa apua tarvitaan nopeasti ja laajasti. Kuten valiokuntakin toteaa, normaalioloihin luotu lupa- ja valvontajärjestelmä ei ole tarkoituksenmukainen kriisitilanteissa, joissa kansainvälisen avun vastaanottaminen on välttämätöntä. Tässä esityksessä tehdään selkeä ratkaisu: kriisitilanteessa voidaan poiketa normaalista sääntelystä, jotta apu saadaan käyttöön nopeasti. Kyse ei ole siitä, että vaatimuksia kevennettäisiin pysyvästi, vaan siitä, että poikkeuksellisessa tilanteessa toimitaan poikkeuksellisella tavalla. Tämä on tärkeä muutos, mutta samalla on syytä katsoa kokonaisuutta hieman laajemminkin. Jos Suomeen kohdistuu vakava kriisi, oli kyse sitten suuronnettomuudesta, laajasta häiriötilanteesta tai pahimmillaan sotatilanteesta, terveydenhuollon kuormitus kasvaa nopeasti. Silloin ei riitä, että järjestelmä toimii juuri ja juuri kuten normaalioloissa, vaan sen on kestettävä merkittävästi suurempi paine. Tällaisessa tilanteessa kansainvälisen avun merkitys korostuu. On meidän etumme, että apu voidaan ottaa vastaan nopeasti ja ilman turhia esteitä, mutta yhtä tärkeää on se, että meillä on valmius myös itse integroida tämä apu osaksi omaa järjestelmäämme niin, että kokonaisuus toimii. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta kannattaa esitystä ja pitää sitä perusteltuna. Kuten valiokuntakin toteaa, normaalioloihin rakennettu tiukka lupa- ja valvontajärjestelmä ei sellaisenaan sovellu kriisitilanteisiin, joissa apua tarvitaan nopeasti ja laajasti. Lainsäädäntö toimii hyvin silloin, kun olosuhteet ovat vakaat. Mutta juuri kriisejä ajatellen meidän on varmistuttava siitä, että järjestelmä ei hidasta avun saamista silloin, kun jokainen hetki on ratkaiseva. Kun katsomme kokonaisuutta, on selvää, että terveydenhuolto on yksi yhteiskunnan kriittisimmistä toiminnoista kriisitilanteessa. Siksi on välttämätöntä, että sen toimintaedellytykset turvataan myös poikkeuksellisissa oloissa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen huoltovarmuus perustuu siihen, että yhteiskunta kykenee toimimaan myös poikkeusoloissa. Järjestelmän ytimessä on ajatus siitä, että kriittiset resurssit — energia, lääkkeet ja muut välttämättömät hyödykkeet — ovat saatavilla myös häiriötilanteissa. Mutta muuttuneessa turvallisuusympäristössä kysymys ei ole vain varautumisesta vaan myös siitä, että järjestelmä toimii taloudellisesti ja hallinnollisesti oikein. Tänään käsittelyssä oleva talousvaliokunnan mietintö koskee hallituksen esitystä, jossa täsmennetään huoltovarmuuden turvaamista koskevaa lainsäädäntöä sekä arvonlisäverolakia. Esityksen ydin on helppo ymmärtää. Huoltovarmuusrahaston rooli ja asema määritellään selkeästi tilanteessa, jossa Huoltovarmuuskeskus on muutettu valtion virastoksi. Arvoisa puhemies! Suomen huoltovarmuutta turvataan muun muassa varmuusvarastoilla, joihin hankitaan kriittisiä hyödykkeitä, kuten polttoaineita, viljaa ja lääkkeitä. Näiden varastojen ylläpito ei kuitenkaan ole pelkkää säilyttämistä, vaan siihen liittyy jatkuvaa ostamista, myymistä ja varastojen kiertoa. Ongelma on ollut se, että huoltovarmuusjärjestelmää uudistettaessa Huoltovarmuuskeskuksen ja Huoltovarmuusrahaston välinen työnjako ja erityisesti niitten verotuksellinen asema eivät ole kaikilta osin olleet riittävän selkeitä. Huoltovarmuuskeskus on muuttunut valtion virastoksi, kun taas Huoltovarmuusrahasto on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Näillä kahdella toimijalla on eri roolit ja eri rahoituslähteet, mutta käytännössä sama toiminta, materiaalinen varautuminen, kytkeytyy molempiin. Jos sääntelyä ei täsmennetä, voi syntyä kirjanpidollisia ja verotuksellisia epäselvyyksiä sekä tarve lisäpääomittaa rahastoa valtion talousarviosta. Huoltovarmuusrahaston asemaa täsmennetään siten, että sen rooli materiaaliseen varautumiseen liittyvissä liiketoimissa kirjoitetaan suoraan lakiin. Samalla arvonlisäverolakia muutetaan niin, että Huoltovarmuusrahasto on erikseen verovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta toiminnasta. Tällä on selkeä käytännön merkitys. Kun rahasto on erikseen verovelvollinen, sillä on oikeus vähentää hankintoihin sisältyvä arvonlisävero. Tämä puolestaan vähentää tarvetta lisäpääomittaa rahaston toimintaa valtion budjetista. Kyse ei siis ole uusista tehtävistä tai laajennuksista vaan siitä, että olemassa oleva toiminta järjestetään taloudellisesti ja hallinnollisesti oikein. Merkittävää on myös se, että muutokset kytketään suoraan huoltovarmuuslain kokonaisuudistukseen. Kun Huoltovarmuuskeskuksen ja ‑rahaston kirjanpito eriytyy, tarvitaan selkeä sääntely siitä, miten toiminta kirjataan ja miten sitä verotetaan. Ilman tätä täsmennystä syntyisi siirtymävaihe, jossa käytännöt eivät olisi yhtenäisiä. Tällainen epäselvyys ei ole hyväksyttävää järjestelmässä, jonka tehtävä on turvata yhteiskunnan toimivuus myös kriisitilanteissa. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei ole uskottavaa, jos sen taloudellinen ja hallinnollinen perusta on epäselvä. Kun järjestelmä nojaa jatkuviin hankintoihin, varastointiin ja liiketoimiin, myös sääntelyn on oltava täsmällistä. Jos perusta ei ole kunnossa, ei myöskään varautuminen ole kunnossa. Tämä esitys varmistaa, että huoltovarmuuden toteuttaminen ei jää epäselvien käytäntöjen varaan vaan perustuu selkeään ja toimivaan sääntelyyn. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Alkuun kiitos lakivaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Eerolalle mietinnön esittelystä. Oli erittäin seikkaperäinen selvitys, ja näin hämäläisen kansanedustajankin oli helppo ymmärtää asian sisältö. [Juho Eerola: Ajattelin teitä!] Suomen rikosoikeusjärjestelmässä nuorten kohdalla keskeinen lähtökohta on se, että seuraamuksilla ei pyritä vain rankaisemaan vaan ennen kaikkea ehkäisemään uusia rikoksia ja tukemaan nuorten elämän suuntaa. Mutta kuten käytäntö on osoittanut, tämä ei toteudu aina parhaalla mahdollisella tavalla. Käsittelyssä oleva lakivaliokunnan mietintö koskee hallituksen esitystä, jossa muutetaan nuorisorangaistusta koskevaa lainsäädäntöä. Esityksen ydin on selkeä: nuorisorangaistuksen käyttöä lisätään ja sen sisältöä vahvistetaan, jotta siihen voidaan turvautua nykyistä useammin tilanteissa, joissa pelkkä ehdollinen vankeus ei riitä. Nuorisorangaistus on tarkoitettu alle 18-vuotiaana rikoksen tehneille nuorille. Se on seuraamus, jossa yhdistyvät valvonta, ohjaus ja tuki, ja sen tavoitteena on estää uusintarikollisuutta. Käytännössä nuorisorangaistusta on kuitenkin käytetty hyvin vähän. Syy tähän on ollut se, että käyttöedellytykset eivät ole olleet riittävän selkeät ja rangaistuksen enimmäiskesto on ollut liian lyhyt. Tämän vuoksi on päädytty ehdolliseen vankeuteen tilanteissa, joissa nuori olisi tarvinnut enemmän tukea ja ohjausta, eikä nuorisorangaistusta ole hyödynnetty siinä laajuudessa kuin olisi ollut perusteltua. Hallituksen esityksen mukaisesti nuorisorangaistuksen enimmäiskestoa pidennetään yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Samalla sen tuomitsemisen perusteita täsmennetään siten, että rikoksen vakavuus, tekijän syyllisyys tai aikaisempi rikollisuus voivat itsenäisesti puhua nuorisorangaistuksen puolesta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nuorisorangaistus tulee käyttöön tilanteissa, joissa aiemmin olisi päädytty ehdolliseen vankeuteen, vaikka nuori olisi tarvinnut enemmän tukea ja ohjausta. Lisäksi rangaistuksen sisältöä vahvistetaan. Nuorisorangaistukseen lisätään rikoksetonta elämää tukevaa toimintaa, opiskeluun ohjaamista sekä mahdollisuus päihde- ja riippuvuushoitoon. Arvoisa puhemies! Nuorten rikollisuuteen ei puututa tehokkaasti pelkillä rangaistuksilla, jos samalla ei puututa niihin syihin, jotka johtavat rikoksiin. Siksi järjestelmän on kyettävä yhdistämään vastuu ja tuki. Kysymys on lopulta siitä, miten yhteiskunta suhtautuu nuoriin rikoksentekijöihin. Pelkkä rankaisu ei riitä, mutta myöskään puuttumatta jättäminen ei ole vaihtoehto. Tämä esitys rakentaa järjestelmää, jossa nuoren kohdalla seuraamus on sekä tuntuvampi että vaikuttavampi, ja juuri siksi se on perusteltu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Järjestelmä on suurimmalle osalle selkeä ja looginen, mutta tietyissä yksittäisissä tilanteissa lainsäädäntö on ollut epäselvä. Tänään käsittelemme puolustusvaliokunnan mietintöä hallituksen esityksestä, jossa muutetaan asevelvollisuuslakia sekä naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevaa lakia. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten asepalvelus järjestetään tietyissä erityistilanteissa, erityisesti Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden omaavien miesten sekä sukupuolensa vahvistaneiden henkilöiden osalta. Puolustusvaliokunnan mietinnön mukaan esityksen keskeinen tavoite on selkeyttää näitä tilanteita koskevaa lainsäädäntöä. Tarkoituksena ei ole muuttaa asevelvollisuuden perusratkaisua vaan varmistaa, että laki vastaa käytännön tilanteita ja että jokaisen asema on selvä. Arvoisa puhemies! Ahvenanmaan osalta tilanne on tällä hetkellä se, että kotiseutuoikeuden omaavat miehet ovat vapautettuja asevelvollisuudesta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että asepalvelusta ei suoriteta normaalisti. Samalla on kuitenkin ollut tilanteita, joissa ahvenanmaalainen henkilö on halunnut suorittaa asepalveluksen vapaaehtoisesti mutta ongelmaksi on muodostunut se, että tästä ei ole selkeää sääntelyä laissa. Jatkossa laissa säädetäänkin nimenomaisesti, että kotiseutuoikeuden omaava ahvenanmaalainen mies voi hakeutua suorittamaan asepalveluksen. Tämä on perusteltu ratkaisu. Jos henkilö haluaa vapaaehtoisesti antaa panoksensa maanpuolustuksemme hyväksi, tulee lainsäädännön mahdollistaa se selkeästi ja ilman epäselvyyksiä. Samalla poistetaan tilanne, jossa samaa asiaa joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti ilman selkeää sääntöpohjaa. Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen kysymys koskee sukupuolen vahvistamista ja sen vaikutuksia asepalvelukseen. Nykytilanteessa ei ole ollut kaikilta osin selvää, miten palvelus tai reserviin kuuluminen määräytyy tilanteessa, jossa henkilön juridinen sukupuoli muuttuu. Puolustusvaliokunnan mietinnön mukaan lainsäädäntöä täsmennetään siten, että henkilöä kohdataan hänen vahvistetun sukupuolensa mukaisesti. Samalla säädetään siitä, miten palvelus jatkuu ja miten reserviin kuuluminen tällaisissa tilanteissa määräytyy. Arvoisa puhemies! Kyse ei ole suurista rakenteellisista muutoksista. Kyse on siitä, että lainsäädäntö on saatettava vastaamaan todellisuutta myös sellaisissa tilanteissa, joita ei ole aiemmin kirjoitettu auki riittävän selkeästi. Ahvenanmaan osalta kyse on siitä, voiko henkilö halutessaan osallistua maanpuolustukseen. Sukupuolen vahvistamisen osalta kyse on siitä, miten asevelvollisuus määräytyy tilanteessa, jossa henkilön oikeudellinen asema muuttuu. Asevelvollisuusjärjestelmä toimii vain, jos sen säännöt ovat ymmärrettävät ja johdonmukaiset. Jos laki jättää erinäisiä tilanteita tulkinnan varaan, syntyy epävarmuutta, eikä se ole yksilön eikä viranomaisen etu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen rikosoikeusjärjestelmä perustuu ajatukseen, että rangaistus on seuraus tehdystä teosta, mutta kaikkein vakavimmissa rikoksissa kysymys ei ole vain menneestä vaan myös tulevasta. Jos on ilmeinen vaara siitä, että henkilö vapautuessaan syyllistyy uuteen vakavaan henkeä, terveyttä tai vapautta loukkaavaan rikokseen, yhteiskunnan on kyettävä reagoimaan siihen ennakoivasti. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys koskee varmuusvankeuden käyttöönottoa sekä elinkautisvankien vapauttamismenettelyn muuttamista. Kiitos teille, ministeri Meri, tämän esityksen valmistelusta. Viimeinkin saimme sen käsittelyyn. Esityksen ydin on yksinkertainen. Kaikkein vaarallisimpien rikoksentekijöiden kohdalla vankeutta voidaan jatkaa niin kauan kuin ilmeinen vaara uusista vakavista rikoksista on olemassa. Arvoisa puhemies! Suomessa elinkautisesta vankeudesta voi nykyisin hakea vapautumista, kun vankeutta on suoritettu 12 vuotta. Käytännössä vapautuminen tapahtuu usein noin 14—15 vuoden kohdalla. Suurimmassa osassa tapauksista tämä on riittävä, ja vapautuneet eivät syyllisty uusiin henkirikoksiin. Ongelma koskee sitä pientä joukkoa, jonka kohdalla väkivallan riski ei ole satunnainen vaan toistuva ja poikkeuksellisen korkea. Kyse on henkilöistä, jotka ovat syyllistyneet äärimmäisen vakaviin tekoihin ja joiden kohdalla asiantuntija-arviot osoittavat edelleen merkittävää vaaraa toisten hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Nykyjärjestelmässä vapauttamisen kynnys ei ole riittävän selkeästi sidottu tähän vaarallisuusarvioon. Yksi nykyjärjestelmän keino puuttua kaikkein vakavimpiin rikoksiin on ollut niin sanottu yhdistelmärangaistus. Se tarkoittaa pitkää ehdotonta vankeutta, jota seuraa vuoden mittainen valvonta-aika vapautumisen jälkeen. Yhdistelmärangaistus on tarkoitettu vakaviin henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuviin rikoksiin, ja sen tuomitsemiseen on edellytetty muun muassa aiempaa vakavaa rikollisuutta sekä arviota tekijän erityisestä vaarallisuudesta. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että järjestelmä reagoi vasta, kun vakavia rikoksia on jo takana useampia. Esityksessä yhdistelmärangaistuksen soveltamisalaa laajennetaan siten, ettei aiempi rikollisuus ole enää välttämätön edellytys. Näin kaikkein vakavimmissa yksittäisissä teoissa voidaan jo ensimmäisen tuomion yhteydessä arvioida, onko kyse henkilöstä, jonka vaarallisuus edellyttää tiukempaa seuraamusjärjestelmää. Arvoisa puhemies! Merkittävin muutos on varmuusvankeuden käyttöönotto. Varmuusvankeus tarkoittaa sitä, että yhdistelmärangaistuksen vankeusajan loppuvaiheessa tuomioistuin voi päättää vankeuden jatkamisesta, jos arvio osoittaa ilmeisen vaaran uusista vakavista rikoksista. Kyse ei ole automaattisesti lisärangaistuksesta vaan tuomioistuimen harkintaan perustuvasta päätöksestä, joka nojaa asiantuntija-arvioihin ja laissa säädettyihin edellytyksiin. Vaarallisuutta arvioidaan säännöllisesti, ja vapautuminen on mahdollista heti, kun ilmeistä vaaraa ei enää katsota olevan. Samalla elinkautisvankien vapauttamismenettelyä täsmennetään. Jatkossa laissa selkeytetään, ettei vapauttaminen ole mahdollista, jos arvio osoittaa ilmeisen vaaran uusista vakavista rikoksista. Väkivalta-arvion merkitys korostuu, ja turvallisuusnäkökulma sidotaan entistä selvemmäksi osaksi vapauttamispäätöstä. Kyse ei ole poikkeuksellisesta ratkaisusta eurooppalaisessa vertailussa. Useissa maissa on käytössä järjestelmiä, joissa kaikkein vaarallisimpien rikoksentekijöiden vankeutta voidaan jatkaa vaarallisuusarvion perusteella. Suomessa vastaava mekanismi on tähän asti puuttunut. Kysymys on viime kädessä siitä, miten yhteiskunta suhtautuu ilmeiseen ja vakavaan riskiin uusista rikoksista. Rikosoikeus ei ole vain seuraamusjärjestelmä menneestä teosta vaan myös väline suojata henkeä, terveyttä ja vapautta. Kun arvio osoittaa, että vaara on olemassa, sen sivuuttaminen ei ole vastuullista. Tämä esitys rakentaa järjestelmän, jossa kaikkein vaarallisimpien rikollisten kohdalla yhteiskunnan suoja toteutuu johdonmukaisesti, oikeudellisesti, hallitusti. Kannatan lämpimästi tätä hallituksen esitystä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Haluan esittää kiitokset ministerille hyvästä työstä Suomen puolustuksen eteen. Kävitte valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Auton kanssa ottamassa vastaan ensimmäisen F-kolmevitosen. Se näytti erittäin hienolta tilaisuudelta, ja näyttäisi siltä, että hanke etenee aivan suunnitellussa aikataulussa. Samoin Nato-integraatio näyttäisi menevän Puolustusvoimien osalta erittäin hyvin. Ja se, mitä tervehdin ilolla, on se, että myös reserviläisjärjestöt ajavat itseään asemiin kohti sitä kansainvälistä yhteistyötä, ja se on erittäin hyvä asia. Kaiken tämän kansainvälisen toiminnan kentällä ei tietystikään pidä unohtaa sitä kansallista puolta ja kansallista lainsäädäntötarvetta, esimerkkinä vaikka tuo reservin ikärajan nosto. Sehän oli äärimmäisen hieno juttu, ja sillä saatiin reservin kokoa kasvatettua. Näin joulun allahan teillä olisi nyt hyvä mahdollisuus kertoa meille, mitä muita hyviä uusia lainsäädäntöhankkeita teillä on putkessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Puolustusministeriön hallinnonalalle esitetään ensi vuodelle yhteensä noin 6,4 miljardia euroa, mikä on noin 112 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Vähennys johtuu pääosin monitoimihävittäjähankinnan maksuprofiilin muutoksista sekä puolustusmateriaalihankintojen ajoituksen siirtymisestä. Samalla määrärahoihin sisältyy lisäyksiä muun muassa Ukrainalle luovutetun puolustusmateriaalin korvaamiseksi. Valiokunta korostaa, että kyse on teknisistä ajoitusmuutoksista eikä Suomen puolustuskykyä heikennetä. Puolustusmenojen osuuden bruttokansantuotteesta arvioidaan olevan noin 2,5 prosenttia, ja kehyspäätöksen mukaisesti puolustusmenot kasvavat kohti kolmea prosenttia vuoteen 2029 mennessä. Hallitus lisäksi on sitoutunut nostamaan puolustusmenot viiteen prosenttiin bkt:stä vuoteen 2035 mennessä Naton linjausten mukaisesti. Valiokunta painottaa, että puolustusbudjetin eri osa-alueiden — henkilöstön, materiaalin, toiminnan ja infran — tulee olla keskenään tasapainossa. Puolustusvoimien toimintamenoihin esitetään noin 2,6 miljardia euroa, mikä on vajaa 80 miljoonaa euroa enemmän kuin kuluvana vuonna. Lisäys kohdistuu erityisesti henkilöstömenoihin, kustannustason nousuun, kehittämisohjelmien toteuttamiseen sekä Nato-jäsenyyden aiheuttamiin velvoitteisiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että henkilöstön määrää lisätään suunnitelmallisesti ja etupainoisesti sekä huolehditaan varusmiesten ja reserviläisten koulutuksesta ja hyvinvoinnista. Valiokunta korostaa myös sisäongelmien nollatoleranssia kasarmeilla ja varusmiesten terveyden turvaamista. Valiokunta korostaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja laajan reservin merkitystä osana Suomen puolustusjärjestelmää. Valiokunta lisää pääluokkaan 27 yhteensä 1,41 miljoonaa euroa. Lisäykset kohdistuvat vapaaehtoiseen maanpuolustukseen, reserviläistoimintaan sekä veteraanijärjestöihin, ja keskeisimpiä saajia ovat Maanpuolustuskoulutusyhdistys sekä Reserviläisliitto ja Reserviupseeriliitto. [Timo Heinonen: Hyvä!] Valiokunta lisää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen rahoitusta 500 000 eurolla, jotta kasvaneeseen koulutustarpeeseen voidaan vastata ja reserviläiskoulutuksen taso turvata. Reserviläisliiton ja Reserviupseeriliiton rahoitusta lisätään kumpaakin 100 000 eurolla. Tällä tavoin tuetaan reserviläisten kansainvälistä yhteistyötä ja Nato-jäsenyyden edellyttämää yhteistoimintaa. Valiokunta painottaa, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen rahoituksen tulee olla pitkäjänteistä eikä vuosittaisten kertaluonteisten lisäysten varassa, jotta toiminnan laajuutta ja sisältöä voidaan suunnitella ja kehittää ennakoitavasti osana puolustusjärjestelmää. Lisäksi valiokunta kohdentaa rahoitusta muun muassa ulkomaanoperaatioiden veteraanien sekä kaatuneitten omaisten tukemiseen, joihin kumpaankin osoitetaan 200 000 euroa. [Timo Heinonen: Se on oikeus ja kohtuus!] Puolustusmateriaalihankintoihin esitetään tulevalle vuodelle noin puolitoista miljardia euroa, ja valiokunta puoltaa esitettyjä uusia tilausvaltuuksia. Valiokunta korostaa, että ylikuumentuneilla puolustusmarkkinoilla hankintoja on koordinoitava tiiviisti Naton ja EU:n kanssa. Huomionarvoista on myös se, että kotimaisen puolustus- ja ilmailuteollisuuden rooli huoltovarmuuden ja kansantalouden kannalta on keskeinen. Ukrainan tukeminen ja kriisinhallinta: Valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomen tuki Ukrainalle jatkuu puolustusselonteon linjausten mukaisesti. Ukrainalle luovutettu puolustusmateriaali on korvattava täysimääräisesti, jotta Suomen oma puolustuskyky säilyy. Valiokunta korostaa myös Suomen pitkäjänteistä roolia sotilaallisessa kriisinhallinnassa osana kansainvälistä vastuunkantoa ja kansallisen puolustuskyvyn vahvistamista. Arvoisa puhemies! Pääluokan 27 kokonaisuudessa korostuvat uskottava puolustuskyky, toimiva asevelvollisuusjärjestelmä, laaja ja koulutettu reservi sekä korkea maanpuolustustahto. Valiokunta pitää esitystä perusteltuna ja katsoo, että sillä turvataan Suomen puolustus myös Naton jäsenenä muuttuvassa turvallisuusympäristössä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin, että sote ja kunnat keskusteluttavat tässä pääluokassa eniten, mutta minä haluaisin kysyä tuosta Tullin tilanteesta, koska sekin kuuluu teidän vastuualueellenne. Me kaikki tiedetään, että tämä PTR-yhteistyö, eli poliisi, Tulli ja Raja, se toiminta, on meille äärimmäisen tärkeätä sisäisen turvallisuuden kannalta, ja kun me tiedetään, että Suomi on saari, niin on ihan välttämätöntä, että satamien toimintaedellytykset täytyy turvata. Se on yksi Tullin tehtävä. Toinen on nämä huumausaineet, mikä on meillä iso ongelma. Senkin maahantuloon liittyy Tulli. Samaan aikaan verkkokauppa on räjähtänyt ihan valtavasti, massamaisesti on lisääntynyt pakettien tulo Suomeen, ja sekin haastaa Tullin toimintaa. Miten te näette jatkossa, miten Tulli pystyy handlaamaan paremmin kaikki nämä tehtävät, mitä sillä nyt on? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Esittelen pääluokkaa 28 koskevan budjettimietinnön Tullin osalta, joka kuuluu hallinto- ja turvallisuusjaostolle: Tullin toimintamenoihin esitetään ensi vuodelle noin 201 miljoonaa euroa, mikä on noin miljoona euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Määrärahat vähenevät pääosin toimintamenosäästöjen sekä eräiden määräaikaisten rahoitusten päättymisen vuoksi. Toimintamenot: Tulli vastaa keskeisistä tehtävistä sisäisen turvallisuuden, huoltovarmuuden ja ulkoisen kaupan valvonnan turvaamisessa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Tullin tehtäväkenttä on viime vuosina laajentunut merkittävästi muun muassa pakotevalvonnan, verkkokaupan kasvun ja satamaturvallisuuden vaatimusten myötä. Valiokunta on huolissaan rahoituksen riittävyydestä erityisesti satamaturvallisuuden ja vakavan sekä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan näkökulmasta. Tullilla on keskeinen rooli PTR-yhteistyössä poliisin ja Rajavartiolaitoksen rinnalla, ja sen toimintaedellytysten turvaaminen on välttämätöntä kokonaisturvallisuuden kannalta. Valiokunta toteaa, että Tullia ei kaikilta osin rinnastettu muihin turvallisuusviranomaisiin valtionhallinnon säästölinjauksia tehtäessä, vaikka hallitusohjelmassa ja sisäisen turvallisuuden selonteossa näin on linjattu. Hallituksen tulee seurata Tullin määrärahojen riittävyyttä ja tarvittaessa palata asiaan lisätalousarviossa. Arvoisa puhemies! Pääluokassa 28 Tullin osalta korostuu sisäisen turvallisuuden vahvistaminen, huoltovarmuuden turvaaminen sekä tehokas rajat ylittävän rikollisuuden torjunta. Valiokunta pitää tärkeänä, että Tullin keskeiset tehtävät voidaan hoitaa tehokkaasti myös muuttuvassa turvallisuusympäristössä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston kanslian pääluokkaan esitetään ensi vuodelle yhteensä vajaata 239 miljoonaa euroa, mikä on vajaa kahdeksan miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Muutos johtuu pääosin toimintamenosäästöistä sekä Säätytalon peruskorjaushankkeen valmistumisesta. Valiokunnan näkemyksen mukaan valtioneuvoston toiminnan perusedellytykset turvataan sopeutuksista huolimatta. Hallinto- ja toimintamenot: Valtioneuvoston kanslian toimintamenoihin kohdistuu säästöjä, joista merkittävin liittyy tuottavuusvähennykseen. Valiokunnan saamien selvitysten perusteella säästöt kohdennetaan hallitusti, eikä niiden arvioida vaarantavan valtioneuvoston päätöksenteon tai ohjauskyvyn toimivuutta. Määrärahoilla katetaan myös ministereiden ja heidän avustajiensa palkkaukseen, valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoimintaan sekä hallinnon yhteisiin tehtäviin liittyviä menoja. Poliittisen toiminnan avustaminen: Puoluetoiminnan tukemiseen esitetään 34,6 miljoonaa euroa, joka vastaa edellisvuoden tasoa. Valiokunta pitää tärkeänä, että poliittisen toiminnan edellytykset säilyvät vakaina, ja rahoitus tukee demokraattisen järjestelmän toimivuutta sekä puolueiden avoimuutta ja osallistavuutta. Omistajaohjaukseen esitetään 0,7 miljoonaa euroa, mikä on kolme miljoonaa euroa vähemmän kuin edellisvuonna. Vähennys liittyy valtionhallinnon sopeutustoimiin. Valiokunta toteaa, että omistajaohjauksen strateginen merkitys säilyy, vaikka määrärahaa supistetaan. Oikeuskanslerinviraston toimintamenoihin esitetään reilu neljä miljoonaa euroa. Valiokunta korostaa Oikeuskanslerinviraston keskeistä roolia laillisuusvalvonnassa ja pitää tärkeänä, että viraston toimintaedellytykset säilyvät myös säästöjen keskellä. Arvoisa puhemies! Pääluokka 23:n kokonaisuudessa korostuvat valtioneuvoston päätöksenteon toimivuus, hallinnon tehokkuus sekä demokraattisten rakenteiden vakaus. Valiokunta pitää kokonaisuutta perusteltuna ja katsoo, että valtioneuvoston kanslian ydintehtävät voidaan hoitaa suunnitelluilla määrärahoilla. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan yhtyä näihin kiitoksiin ministerille hyvästä työstä sisäisen turvallisuuden varmistamisen ja kehittämisen eteen. Minun oli tarkoitus kysyä ampumaratahommista, mutta edustaja Simula jo hyvin kattavasti ne kysyikin tuossa. Oikeastaan totean vain, että hallituksen tavoite tuhannesta ampumaradasta tuntuu nyt tällä hetkellä karkaavan koko ajan kauemmas ja kauemmas. Toivottavasti siihen saadaan lainsäädäntömuutoksia nopeasti aikaiseksi, koska tämä kehityskulku ei ole se oikea tie. Itse kysyisin sopimuspalokunnista. Me tiedetään, että siellä on henkilöstöpula ja isoja ongelmia sen suhteen. Olen tästä ennenkin puhunut: kun siviilipalvelusjärjestelmää ollaan muuttamassa kohti kokonaisturvallisuusajatusta, niin miten te näette, voisiko sieltä löytyä joku osa-apu? Minä en tarkoita, että sieltä tulee täysapu, mutta voisiko sieltä löytyä joku osa-apu tähän sopimuspalokuntien ongelmaan? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Esittelen tosiaan pääluokkaa 26 koskevan budjettimietinnön. Sisäministeriön pääluokkaan esitetään ensi vuodelle yhteensä noin 2,1 miljardia euroa, mikä on noin 132 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Määrärahoista poliisin ja suojelupoliisin osuus on 52 prosenttia, Rajavartiolaitoksen 17, pelastustoimen ja Hätäkeskuslaitoksen 5 prosenttia, maahanmuuton 9 prosenttia ja hallinnon 13 prosenttia. Vähennykset johtuvat pääosin maahanmuuton vastaanottomenojen laskusta ja kertaluonteisten lisäysten poistumisesta. Valiokunta korostaa, että sisäisen turvallisuuden keskeiset toiminnot tulee sopeutuksista huolimatta turvata. Investoinnit ja ampumaradat: Valiokunta lisää puolitoista miljoonaa euroa ampumarataverkoston parantamiseen. Jämsän, Kiteen ja Lopen ampumaradat saivat kaikki 300 000 euron avustuksen, ja pienempiä 50 000 euron avustuksia jaettiin 12 ampumaradalle. Näitä ovat muun muassa Orimattilan, Hyvinkään ja Kajaanin ampumaradat. Tavoitteena on turvata ampumaharjoittelun ja reserviläistoiminnan edellytykset koko maassa. Poliisitoimen toimintamenoihin esitetään reilua miljardia euroa, mikä on 43 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna. Lisäykset kohdennetaan koulupoliisitoiminnan vahvistamiseen, harmaan talouden torjuntaan, nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisyyn sekä valmiusyksikön suorituskykyyn. Henkilöstömäärää kasvatetaan hallitusohjelman mukaisesti kohti 8 000:ta poliisia, mikä edellyttää riittävää koulutusvolyymia. Valiokunta korostaa myös poliisin kaluston ja ict-järjestelmien ajanmukaisuutta. Suojelupoliisin toimintamenoihin esitetään noin 72,5 miljoonaa euroa. Valiokunta katsoo, että tämä taso mahdollistaa toiminnan kehittämisen ja strategisten suorituskykyjen vahvistamisen. Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin esitetään vajaata 340:tä miljoonaa euroa. Lisäykset osoitetaan henkilöstön vahvistamiseen, itärajan esteen ylläpitoon ja keskeisiin materiaalitarpeisiin. Valiokunta huomauttaa, että Rajavartiolaitoksella on pitkäaikainen resurssivaje ja suorituskyky tulee turvata myös tulevina vuosina. Pelastustoimi ja sopimuspalokunnat: Pelastustoimen toimintamenoihin esitetään noin 2,4 miljoonaa euroa. Valiokunta on huolissaan hyvinvointialueiden osoittamien resurssien riittävyydestä sekä sopimuspalokuntien toimintaedellytyksistä erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Maahanmuuttohallinnon menojen arvioidaan tulevana vuonna laskevan merkittävästi. Vastaanoton piirissä olevien henkilöiden määrä vähenee, ja maahanmuuttohallinnon kokonaismäärärahat vähenevät noin 196 miljoonalla eurolla. Valiokunta korostaa, että vähennykset johtuvat ennen kaikkea menokehityksestä, eivät palvelutason heikentämisestä. Keskeistä on varmistaa, että turvapaikkamenettelyt pysyvät sujuvina, laillisen maahantulon prosessit toimivat ja että palautukset voidaan toteuttaa tehokkaasti. Valiokunta pitää tärkeänä myös vastaanottojärjestelmän joustavuutta, jotta se kykenee reagoimaan nopeasti mahdollisiin muutoksiin Suomen lähialueilla. Arvoisa puhemies! Sisäisen turvallisuuden viranomaiset muodostavat kansallisen turvallisuuden perustan. Pääluokan 26 kokonaisuudessa korostuvat poliisin ja Rajavartiolaitoksen toimintakyky, pelastustoimi sekä toimiva maahanmuuttohallinto. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ukraina on Suomen suurin kehitysyhteistyön kohde ensi vuonnakin, ja se on erittäin hyvä asia. Tämä tuen tarvehan ei tule loppumaan, vaikka sota toivottavasti mahdollisimman nopeasti loppuukin. Jälleenrakentaminen tulee olemaan ihan valtava tehtävä, valtava urakka, ja itse entisenä rakennusalan yrittäjänä tiedän, että Suomessa on valtavasti betoni- ja puualan rakentamisen osaamista, ja siitä voi tulla myös Suomelle iso mahdollisuus. Valtiovarainvaliokunta piti myönteisenä myös sitä, että suomalaisyrityksillä on Ukrainassa vireillä kymmeniä hankkeita, mutta sitten on myös sellaisia yrityksiä, joita ehkä kiinnostaisi päästä markkinoille. Muun muassa kaksi betonialan yrittäjää on ollut minuun yhteydessä, mutta he eivät oikein tiedä, mistä he aloittaisivat. Osaisiko ministeri Tavio neuvoa heitä, miten tässä pääsisi liikkeelle? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Esittelen pääluokkaa 24 koskevan budjettimietinnön. Ulkoministeriön pääluokkaan esitetään ensi vuodelle yhteensä 1,2 miljardia euroa, mikä on noin 70 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Määrärahoista 52 prosenttia kohdentuu kansainväliseen kehitysyhteistyöhön, 25 prosenttia ulkoasiainhallintoon, 6 prosenttia kriisinhallintaan ja 16 prosenttia muihin menoihin. Vaikka sopeutukset näkyvät kokonaisuudessa, valiokunnan painopiste on turvata Suomen ulkoinen toimintakyky. Ulkoasiainhallinnon toimintamenoihin esitetään reilut 244 miljoonaa euroa, mikä on hieman vähemmän kuin viime vuonna. Toimintamenoihin kohdistuva 6,4 miljoonan euron säästövelvoite suunnataan pääasiassa ministeriön Suomen toimintamenoihin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan säästöt eivät johda irtisanomisiin tai lomautuksiin. Edustustoverkostolle esitetään reilu 150 miljoonaa euroa, ja verkko kattaa 90 edustustoa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että määräraha voi jäädä riittämättömäksi vuodelle 26. Ministeriön tulee varautua joustavampiin ratkaisuihin ja hyödyntää tarvittaessa siirtyviä eriä. Team Finland ‑verkoston toimintaan esitetään vajaa 23 miljoonaa euroa. Business Finlandin ulkomaantoiminnot integroidaan ulkoasiainhallintoon vuoden 26 alusta, jotta viennin edistämisen palvelut olisivat yrityksillä entistä yhtenäisempiä. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistus tukee pk-yritysten kansainvälistymistä ja vähentää päällekkäistä hallintoa. Lisäksi valiokunta nostaa esiin mahdollisuudet puolustusmateriaalihankinnoissa markkinoilla, elintarvikeviennissä sekä Ukrainan jälleenrakentamisessa, joissa suomalaisilla toimijoilla on kasvava rooli. Kriisinhallinnasta: Siviilikriisinhallintaan esitetään 17,5 miljoonaa euroa. Tällä määrällä voidaan lähettää operaatioihin noin 130 asiantuntijaa. Summa on hieman suurempi kuin viime vuonna. Valiokunta korostaa, että siviilikriisinhallinnan tarve kasvaa erityisesti Euroopan lähialueiden konfliktien vuoksi. Suomen osallistumisen painopiste on Euroopassa ja lähinaapurustossa, joiden vakaudella on suorimmat heijastusvaikutukset Suomen turvallisuuteen. Ensisijaista on Ukrainan tukeminen ja turvallisuussektorin vahvistaminen. Kansainvälinen kehitysyhteistyö: Suomen julkisen kehitysyhteistyön kokonaismäärän arvioidaan olevan reilu miljardi euroa, noin 0,35 prosenttia bkt:stä. Kehityspolitiikan painopisteet säilyvät ennallaan. Valiokunta korostaa rahoituksen vaikuttavuutta ja varojen käytön tiukkaa valvontaa erityisesti säästöjen keskellä. Varsinaiseen kehitysyhteistyöhön esitetään reilu 456 miljoonaa euroa, ja valiokunta painottaa tasapuolisia edellytyksiä myös pienemmille kansalaisjärjestöille. Ukrainan tukemiseen esitetään vajaan 57 miljoonan euron määrärahaa sekä 40 miljoonan euron sitoumusvaltuuksia. Määräraha on noin 9,6 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2025 varsinaisessa talousarviossa. Ukraina on Suomen kehitysyhteistyön kohde hallituskaudella, ja tuella on vahva kansallinen konsensus. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomen vahva tuki näkyy sekä humanitaarisessa avussa että Ukrainan jälleenrakentamisen tukemisessa. Arvoisa puhemies! Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpiä päämääriä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen alueelliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Pääluokan 24 kokonaisuudessa korostuvat vaikuttavuus, ulkoasiainhallinnon toimintakyky, siviilikriisinhallinta sekä vahva tuki Ukrainalle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme valtiovarainvaliokunnan mietintöä koskien hallituksen esitystä, jolla kaivosmineraaliveroa korotetaan ja veron perusteita täsmennetään. Mietinnön mukaan esitys on tarpeellinen sekä julkisen talouden vahvistamisen että verojärjestelmän selkeyden kannalta, ja se toteuttaa hallitusohjelman kirjausta siitä, että yhteiskunnan tulee saada kohtuullinen korvaus uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisestä. Esityksen mukaan metallimalmien vero nousisi 0,6 prosentista 2,5 prosenttiin ja muiden mineraalien vero kolminkertaistuisi. Samalla tarkennetaan verotusarvon määräytymistä ja laajennetaan veron piiriä rautaan, jotta lain soveltaminen on jatkossa yksiselitteistä ja oikeudenmukaista. Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään selvästi, että kaivosvero on Suomessa ollut kansainvälisesti matala ja että veron korottaminen on välttämätöntä valtiontalouden vahvistamiseksi sekä EU:n ja muiden verrokkimaiden tasoon nähden kohtuullisen verotason varmistamiseksi. Arvoisa puhemies! Kaivosveron uudistamisen tausta ulottuu aiemmille hallituskausille, jolloin todettiin, että Suomi tarvitsee järjestelmän, jolla turvataan yhteiskunnalle kohtuullinen korvaus uusiutumattomien luonnonvarojen louhinnasta. Nyt käsiteltävä esitys vie tämän työn loogisesti eteenpäin, ja on myönteistä nähdä, että vuosia valmisteltu kokonaisuus viimeinkin etenee. Nykyinen verotaso ei enää vastaa sitä tosiasiaa, että kaivostoiminta hyödyntää resursseja, joita voidaan käyttää vain kerran ja joiden käyttöön liittyy mahdollisia ympäristövaikutuksia. Valtiovarainvaliokunnan mukaan esitys vahvistaa verotuottoja ja selkeyttää järjestelmää tavalla, joka tukee sekä investointien ennakoitavuutta että valtiontalouden kestävyyttä. Samalla ratkaistaan pitkään esillä ollut kysymys verotuoton jakautumisesta. Mietinnön mukaan kaivosveron tuotosta 70 prosenttia ohjataan valtiolle ja 30 prosenttia kaivoskunnille. Tämä muutos vahvistaa kaivoskuntien asemaa ja varmistaa, että paikallisyhteisöt hyötyvät kaivosten toiminnasta, mutta samalla tunnustetaan se tosiasia, että valtio on viime kädessä vastuussa mahdollisista laajoistakin ympäristöhaitoista. Tämä on tasapainoinen ja perusteltu ratkaisu. Hallituksen esitys ja valtiovarainvaliokunnan mietintö korostavat verotuksen ennakoitavuutta ja sitä, että muutoksen tulee olla selkeä sekä yrityksille että viranomaisille. Veronkorotus ei lisää kaivosyhtiöiden hallinnollista taakkaa, mutta antaa yhteiskunnalle vahvemman ja oikeudenmukaisemman korvauksen yhteisestä kansallisvarallisuudesta. Haluan nostaa esiin myös kentältä tulleen huolen siitä, miksi verotuotto painottuu kuntia enemmän valtiolle. Moni kaivosalueen kunta on toivonut suurempaa osuutta, koska taloudellinen hyöty lisää kannustavuutta kaavoitus- ja investointipäätöksissä. Tämä toive on ymmärrettävä, mutta valtiovarainvaliokunta toteaa, että mahdolliset ympäristöhaitat ja jälkihoitovastuut eivät ole kuntien kannettavissa, vaan valtio on tässä viimekätinen vastuunkantaja. Tämän vuoksi valtion suurempi osuus verotuotosta on nähdäkseni hyvinkin perusteltua. Arvoisa puhemies! Tämä uudistus vahvistaa julkista taloutta, lisää kaivoskuntien tuloja ja ennen kaikkea varmistaa, että yhteiskunta saa kohtuullisen korvauksen luonnonvaroista, jotka kuuluvat kaikille suomalaisille. Vaikka kuntien jako-osuus uudistuksen myötä pieneneekin, kasvaa veron kokonaiskertymä selvästi, minkä vuoksi kaivoskunnat eivät menetä tulojaan vaan saavat jatkossakin vähintään saman ja useimmiten enemmän kuin nykyisellä verotasolla ja aiemmalla jakoperusteella. Samalla toteutetaan vuosia valmisteltu ja välttämätön muutos, joka selkeyttää verotusta ja tukee kestävää luonnonvarojen hyödyntämistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä, jolla suden ympärivuotinen rauhoitus poistetaan metsästyslaista ja suden metsästys siirretään takaisin selkeän, ennakoitavan ja normaalin riistahallinnon piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että susikanta voidaan jatkossa säädellä pyyntilupien ja sudenkaadolle asetettujen kiintiöiden kautta. Valiokunta täydentää kokonaisuutta lisäämällä mukaan myös karhun ja ilveksen, joiden metsästystä ohjataan jatkossa vastaavalla kiintiömallilla. Tämä lisäys ei sisältynyt alkuperäiseen hallituksen esitykseen, mutta valiokunta pitää sitä välttämättömänä suurpetopolitiikan toimivuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi. Tällä muutoksella on yksi selkeä viesti: suurpetopolitiikkaa ei voida rakentaa vain oikeussalien varaan, vaan ihmisten turvallisuus ja paikalliset olosuhteet on ensi kädessä turvattava. Arvoisa puhemies! Susikanta on kasvanut nopeasti ja laajentunut alueille, joilla susia ei aiemmin ole ollut. Tämä muutos ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Suden ihmisarkuus on selvästi vähentynyt, ja se näkyy konkreettisesti lammastiloilla, karjataloudessa, poronhoitoalueilla ja metsästyskoiraharrastuksissa mutta yhä useammin myös taajamien liepeillä. Monilla alueilla susia on nähty pihapiireissä, lasten kouluteiden varrella ja kotieläinten läheisyydessä. Ihmiset eivät enää kohtaa suurpetoja vain uutisissa vaan omassa arjessaan. Monilla alueilla tilanne on ollut vakava jo pitkään. On ymmärrettävää, että kun sudet liikkuvat elinympäristöissä, joissa niitä ei aiemmin ole nähty, myös paikallisten ihmisten kokemus turvallisuudesta muuttuu. Näitä kokemuksia päättäjien on velvollisuus kuulla ja ottaa huomioon. Arvoisa puhemies! Nykyinen järjestelmä, jossa suden kannanhoito on nojannut lähes täysin sudenkaatolupiin, ei yksinkertaisesti ole toiminut. Vaikka kaatolupia on myönnetty, metsästystä ei ole saatu käytännössä toteutettua. Tämä johtuu siitä, että lupapäätöksistä on valitettu hallinto-oikeuksiin ja valitusten seurauksena oikeus on keskeyttänyt lupien toimeenpanon. Näitä täytäntöönpanokieltoja on annettu vuodesta toiseen, ja käytännössä kaikki kannanhoidolliset poikkeusluvat ovat pysähtyneet tähän. Tällaista järjestelmää ei voi pitää selkeänä, toimivana eikä kenenkään etua palvelevana. Valiokunnan mietintö osoittaa, että täsmälleen sama ongelma koskee myös karhua ja ilvestä. Valitusprosessit ovat pysäyttäneet metsästyksen vuosikausiksi, vaikka karhukanta kasvaa nopeasti ja ilveskanta on monilla alueilla poikkeuksellisen vahva. Pelkkä vahinkoeläinyksilöiden poistaminen ei riitä hallitsemaan kasvavia kantoja eikä ehkäisemään turvallisuushaittoja. Arvoisa puhemies! Nyt tätä epäkohtaa korjataan. Hallituksen esityksen myötä suden rauhoitus poistetaan lain tasolta ja laji siirtyy normaalin metsästysasetuksen ja kiintiöohjauksen piiriin samaan tapaan kuin muutkin riistalajit. Tämä mahdollistaa sen, että suden kantaa voidaan säädellä suunnitelmallisesti ja avoimesti. Samalla vahvistetaan kanta-arvioiden luotettavuus. Jokaisesta kaadetusta sudesta toimitetaan jatkossa DNA-näyte Luonnonvarakeskukselle. Tämä parantaa tiedon laatua ja varmistaa, että metsästyksen mitoitus perustuu ajantasaiseen havaintoaineistoon. Valiokunta katsoo, että sama kiintiömalli on otettava käyttöön myös karhulle ja ilvekselle, jotta kantojen hallinta palautuu ennakoitavaksi ja viranomaisilla on selkeät työkalut ehkäistä sekä turvallisuus- että vahinkoriskejä. Tavoitteena on tasapaino, se, että susikanta pysyy elinvoimaisena mutta ei kasva hallitsemattomasti tai siirry alueille, joilla se aiheuttaa kohtuuttomia haittoja. Sama tavoite koskee karhua ja ilvestä. Kantojen hallittu ohjaaminen on välttämätöntä sekä luonnon monimuotoisuuden, maaseudun elinkeinojen että ihmisten arjen turvallisuuden näkökulmasta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin olen käsittääkseni täällä salissa muustakin puhunut kuin maahanmuutosta. Tämä on vain yksi osa-alue monesta muusta sektorista. Kai se olennainen kysymys tässä on, mikä se valtion tehtävä on. Sen tehtävä on tarjota suomalaisille palveluja, muun muassa koulutuspalveluja. Kyllä jos kunnilla on jatkossakin mahdollisuus järjestää koulutusta oman alueen lapsille, niin se on hieno juttu, jos näin on. Mutta ei voi olla valtion tehtävä ikään kuin toimia siinä maksumiehenä. Sitten toinen asia, mistä tässä nyt ei ole keskusteltu vielä, on se, että me tiedetään kaikki, että meidän ikäluokat pienenevät. Meidän kouluverkkoja supistetaan nyt jo ihan Etelä-Suomea myöten sen takia, kun ikäluokat pienenevät, ja se tulee koskemaan myös toista astetta, se on ihan varma juttu. Se on väistämätön tosiasia. Minua eivät pelota ulkomaiset opiskelijat, mutta kyllä minä näen, että kun me veroja maksetaan, niin niillä ensisijaisesti kyllä koulutetaan meidän omat lapset ja sitten katsellaan, mihinkä resurssit sen jälkeen riittävät. Itse tulen tuosta 24 000 asukkaan Hollolasta, tai taitaa olla tällä hetkellä enää joku vajaa 23 000 asukasta. Me lakkautettiin lukio siellä jo reilu kymmenen vuotta sitten, kun ei oppilaita riittänyt. He hakeutuivat Lahteen. Toki Lahti ei ole kauhean kaukana Hollolasta, mutta kuitenkin me jouduttiin jo silloin tekemään tämä päätös siitä. Ei ollut mikään kiva päätös, mutta se oli väistämätön, kun ei ollut enää... Käytännössä meidän olisi pitänyt lyödä kuusi miljoonaa rahaa kiinni, että me olisi rakennettu uusi lukio, kun vanha oli mätä, ja sitten toisaalta opiskelijat halusivat jo vapaaehtoisesti mennä sinne Lahteen. Edustaja Kettunen sanoi tässä hyvin, että suomalaisia varten me teemme täällä töitä ja säädämme lakeja. Minä olen tästä täysin samaa mieltä edustaja Kettusen kanssa: suomalaisten eteen. — Kiitos.