Timo Furuholm

Arvoisa rouva puhemies! Jaan sen näkemyksen, että tässä salissa on kyllä kehitytty näiden keskustelujen suhteen, mitä tulee turvallisuuspoliittisiin, ulkopoliittisiin kysymyksiin. Pidän sitä suuressa arvossa, että kykenemme jokseenkin eriäviä näkemyksiä sovittamaan yhteen, kun puhumme siitä, miten Suomen turvallisuus tulevaisuudessakin turvataan. Täällä tuli aika usein tämä maininta siitä, että Suomen puolustuksen pitää perustua parhaille mahdollisille asejärjestelmille. Itse näen, että paras mahdollinen asejärjestelmä perustuu sellaiselle ajatukselle, että se ensinnäkin toimii jokaisessa olosuhteessa, niin että meillä on varmuus siitä, että siihen ei liity esimerkiksi päivityksellisiä tai varaosiin liittyviä seikkoja, joita emme pysty itse täyttämään, samaan aikaan minä ajattelen, että jos meidän puolustusjärjestelmä on paras mahdollinen, niin se perustuu mahdollisimman vähän erilaisille epävarmoille riippuvuuksille. Jotenkin kun tässä nykytilanteessa näitä riippuvuuksiakin katsellaan ehkä hyvin eri vinkkelistä kuin vaikka vuosikymmeniä sitten ja samaan aikaan on tosiasia, että osa meidän puolustusyhteistyökumppaneistamme toimii kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja ovat hyvin arvaamattomia, uhkailevat jopa omia liittolaisiaan Naton sisällä — mainitsen nyt tässä Yhdysvallat ja Donald Trumpin — niin on ihan selvää, että tarvitaan laajempaa keskustelua. Ehkä se paradoksi tässä on vielä tällainen, että näistä riippuvuuksista puhutaan enemmän kuin koskaan, tämä tilanne on ulkopoliittisesti tällainen kuin se on, turvallisuusympäristö tällainen kuin se on ja samaan aikaan me puhutaan uusista asehankinnoista, nykyisistä asejärjestelmistä enemmän kuin koskaan. Eli tämä kertoo sen, mielestäni, että tälle aloitteelle on tilausta tähän nykyiseen keskusteluympäristöön. Eivät ne riippuvuudet ja epävarmuudet katoa sillä, että niistä vaietaan, ja minun mielestäni on ihan selvää, että niistä pitää kyetä mahdollisimman läpinäkyvästi keskustelemaan. On totta, niin kuin edustaja Lylykin tässä sanoi, että se on pitkä peli, että niitä riippuvuuksia pystytään vähentämään, ja se vaatii yhteistä ymmärrystä siitä, miten se suoritetaan. Ehkä lopuksi totean vielä ennen kuin aika loppuu, että en minä näe tätä aloitetta mitenkään suurenmoisen dramaattisena — eikä tämä keskustelukaan sellainen ole mielestäni ollut — mutta selkeänä näkemyksenä siitä, että nykyisessä turvallisuusympäristössä tämän prosessin kehittämiselle on tarvetta, jotta näiden tärkeiden hankintojen kaikki ulottuvuudet tullaan tarkkaan käymään läpi. Siksi olen esimerkiksi itse johdonmukaisesti tätä kansalaisaloitetta sen eri vaiheissa kannattanut. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Aloitan kiittämällä kansalaisaloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia siitä, että tämä tärkeä aloite on tuotu eduskunnan käsiteltäväksi. Sen myötä olemme saaneet käydä tärkeää turvallisuuspoliittista keskustelua siitä, millainen hankintaprosessi Suomessa on silloin, kun hankitaan maanpuolustuksen kannalta keskeisiä suorituskykyjä. Tämä aloite ilmentää ennen kaikkea sitä, että vallitseva turvallisuusympäristö ja ulkopoliittinen epävakaus ovat lisänneet tarvetta kansalaiskeskustelulle turvallisuuspolitiikasta. On hyvä muistaa, että puolustuspolitiikassa on viime kädessä kyse ihmisistä ja heidän turvallisuudestaan. Siksi kansalaisten huolten ja näkökulmien tulee kuulua tässä keskustelussa aivan samoin kuin operatiivisten toimijoiden ja asiaan perehtyneiden poliitikkojenkin äänen. Haluan kiittää myös puolustusvaliokuntaa siitä, että aloite käsiteltiin asianmukaisesti ja että keskustelua käytiin rakentavassa hengessä Suomen turvallisuuden näkökulmasta. Uskon aidosti, että aloitteen pohjalta moni sai myös uutta tietoa ja aihetta harkintaan jatkoa ajatellen. Arvoisa rouva puhemies! Puolustusvaliokunta ei kuitenkaan saavuttanut yksimielisyyttä aloitteen hyväksymisestä. Vain vasemmistoliitto esitti lopulta aloitteen hyväksymistä ja edistämistä sellaisenaan. Perustelen nyt, miksi näin. Keskeinen näkemysero valiokunnassa liittyi siihen, nähdäänkö hankintaprosessin päivittämiselle ylipäätään tarvetta. Kansalaisaloitteen tavoitteena on, että Suomen puolustushankinnoissa otettaisiin nykyistä järjestelmällisemmin huomioon kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä kansainvälisen humanitäärisen oikeuden toteutuminen. Näin säännellään nyt jo vientiä. Aloitteen taustaa voi tulkita monella tavalla, mutta itse näen sen ennen kaikkea esityksenä ulkoministeriön roolin vahvistamisesta sekä puolustushankintojen läpinäkyvyyden lisäämisestä. Vasemmistoliitto kannattaa tällaista kehitystä. Vasemmistoliiton mielestä ulkopoliittisen ja ihmisoikeusarvioinnin sekä humanitäärisen oikeuden tavoitteiden huomioimisen tulisi olla osa kaikkea asekauppaa. Aloitteen hyväksyminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että puolustushankintoja tehtäessä, erityisesti silloin kun kyse on kriittisistä ja elinkaareltaan pitkistä hankinnoista, niihin liittyviä riskejä arvioitaisiin nykyistä laajemmin. Miksi tällainen arviointi sitten olisi tarpeen? Ulkomailta hankittuihin asejärjestelmiin liittyy aina riippuvuuksia esimerkiksi huollon, varaosien ja päivitysten osalta. Toisin sanoen järjestelmien toimintavarmuus ja huoltovarmuus ovat sidoksissa toimittajamaan tilanteeseen ja toimintaan. On selvää, ettei tällaisen arvion tekeminen nopeasti muuttuvassa maailmassa ja pitkien elinkaarien hankinnoissa ole yksinkertaista. Silti se on puolustushankintojen kestävyyden näkökulmasta erittäin perusteltua. Jokaisella suomalaisella on oikeus siihen varmuuteen, että puolustushankinnat on tehty huolellisesti ja kokonaisriskit arvioiden. Kuten kansalaisaloitteen tekijät tuovat esiin, puolustushankintojen nykyistä monialaisempi valmistelu vahvistaisi Suomen huoltovarmuutta ja sitä kautta Suomen turvallisuutta. Rauhaa rakastavien suomalaisten näkökulmasta paras asejärjestelmä on luonnollisesti sellainen, jota meidän ei koskaan tarvitse käyttää. Toiseksi paras on sellainen, jonka toimintavarmuus on turvattu kaikissa oloissa. Suomalaiset myös pitävät ihmisoikeuksia suuressa arvossa. Tähän kiteytyy osaltaan myös se huoli, jota aloite pyrkii sanoittamaan. Olemmeko kyenneet riittävällä tavalla perustelemaan kansalaisille, miksi esimerkiksi kansanmurhaan syyllistyvä ja toistuvasti naapurialueille sotilaallisesti iskevä Israel olisi Suomelle ongelmaton ja pitkäjänteisesti luotettava kumppani? Vahva riippuvuus puolustusyhteistyössä juuri Israeliin on kaventanut Suomen ulkopoliittista liikkumavaraa. Tämä on epätoivottava tilanne, koska se synnyttää epäilyksiä itse hankintayhteistyötä kohtaan ja voi pahimmillaan vaikeuttaa Suomen pitkäjänteisten ulkopoliittisten tavoitteiden toteutumista, jos riippuvuudet alkavat painaa vaakakupissa enemmän kuin johdonmukainen arvopohja. Esimerkiksi Yhdysvallat ei tee poikkeusta tämän seikan kanssa. Aloitteen hyväksyminen vahvistaisi ymmärrystä näistä kysymyksistä ja toisi ne osaksi hankintoihin liittyvää arviointia jo valmisteluvaiheessa. Tietenkin parhaassa tapauksessa tämä arviointi helpottaisi keskustelua hankintojen jälkeen. Arvoisa rouva puhemies! Aloite ei ole kritiikki Suomen puolustuspolitiikan perusteita kohtaan. Se on esitys sen kehittämiseksi. Puolustusvoimien hankintaprosessit toimivat monelta osin hyvin, ja luottamus siihen, että Puolustusvoimat hankkii Suomen puolustuksen kannalta tarkoituksenmukaisia järjestelmiä, on vahva. Samalla on kuitenkin tunnistettava, että muuttunut turvallisuusympäristö ja globaali tilanne pistävät hankinnat ja niiden riskit uuteen valoon. Samalla keskustelu niistä saa uusia ulottuvuuksia, ja kansalaisten parissa syntyy myös uusia kysymyksiä: ottaako prosessimme huomioon vallitsevat riskit jatkossakin? Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että Puolustusvoimien prosessissa tehdään arvioita maariskeistä. Toisaalta kuulemisessa tuli myös esiin, että puolustusministeriö on vuosina 2001—2025 pyytänyt ulkoministeriöltä laajemman ulko- ja turvallisuuspoliittisen arvion puolustustarvikehankintojen valmistelun tueksi vain yhdessä tapauksessa. Juuri tämän puuttuvan tai liian vähälle käytölle jääneen arviointimekanismin vakiinnuttamiseen tämä aloite tähtää. Tavoitteena on varmistaa, etteivät hankinnat sido Suomea tavalla, joka kytkee meidät sotarikoksiin tai ihmisoikeuksia vakavasti loukkaaviin valtioihin. Juuri tästä syystä vasemmistoliitto on valmis tukemaan aloitetta. Arvoisa rouva puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy kansalaisaloitteeseen sisältyvän ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä ja että hyväksytään vastalauseen 1 mukainen lausumaehdotus. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi kiitos aloitteen tekijöille tämän tärkeän keskustelun tuomisesta tänne saliin, ja kiitos myös puolustusvaliokunnalle aloitteen asiallisesta käsittelystä. Itse näen, että tässä on taustalla paljolti muuttunut turvallisuusympäristö ja sen mukanaan tuoma vaade kansalaiskeskustelusta. Mielestäni tosi tärkeää on se, että meidän turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kuuluu operatiivisten toimijoiden, asiaan vihkiytyneiden poliitikkojen lisäksi myös kansalaisten huolet ja äänet. On selvää, että asejärjestelmiin, erityisesti tällaisiin elinkaareltaan pitkäkestoisiin ja suorituskyvyltään äärimmäistä tekniikkaa vaativiin, liittyy riippuvuuksia. Kuten edustaja Tynkkynen edellä totesi, tänään olemme juuri saaneet lukea siitä, mitä nämä riippuvuussuhteet voivat tuottaa. Siksi vasemmistoliitto kannattaa tämmöisen laajemman ulko- ja turvallisuuspoliittisen arvioinnin lisäämistä puolustushankintoihin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Eilen keskustelimme täällä salissa köyhyydestä ja sen monista kasvoista. On selvää, etteivät hallituksen leikkauspolitiikan taulukot ja arviot ilmennä sitä raadollista arkea, jossa moni pienituloinen oikeasti elää, eivätkä sosiaaliturvaministerin häpeälliset puheet nukkuvista työttömistä ilmennä sitä, [Välihuutoja oikealta] miten epätoivottu tila työttömyys on. Häpeällistä on myös se, että tämä hallitus on onnistunut saamaan lapsiperheköyhyyden kasvuun omilla toimillaan. Poistamalla työttömyysturvan lapsikorotuksen te laitoitte valtion tilejä tasaamaan pienituloisten perheiden lapset. Arvoisa pääministeri, te annoitte ymmärtää edustaja Hyrkön kysymykseen vastauksessanne, että te ette näe riihessä tarvetta täsmätoimille lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi. Kysynkin: kuinka kauan näiden perheiden lasten pitää vielä odottaa vanhemmilleen niitä työpaikkoja, joita olette luvanneet kohta kolme vuotta?

Arvoisa herra puhemies! Kun Orpon hallituksen hallitusohjelma Vahva ja välittävä Suomi julkaistiin, me vasemmistoliitossa yritimme jo silloin kertoa hallitukselle kauniisti, että tässä ei hyvin käy, koska lopputulos oli jo eittämättä tiedossa: hallitusohjelman laskun maksavat huono-osaiset suomalaiset. Me yritimme sanoa, että yksipuolinen, työmarkkinoilla vallitsevaa sopimisen kulttuuria murentava työmarkkinapolitiikka vain heikentää kasvun näkymiä ja ajaa lopulta työmarkkinat isompaan juntturaan, mutta hallitus lähti hakemaan näyttävää selkävoittoa ay-liikkeestä. 100 000 uutta työpaikkaa oli kuulemma kiikarissa, mutta lopputuloksena saa vain potkut helpommin ja lakkoilusta sakkoa. Työpaikkoja ei näy missään. Me yritimme muistuttaa hallitusta jo vuonna 2023, että sosiaaliturvaleikkaukset johtavat samanaikaisesti sekä yhteiskunnallisten ongelmien kasvuun että talouden kannalta haitalliseen kysynnän laskuun, joka on omiaan tyrehdyttämään orastavan kasvun. Niiltä ihmisiltä leikkaaminen, joiden jokainen euro menee arjesta selviytymiseen, ei ole vastuullista eikä järkevää vaan julmaa talouspolitiikkaa — etenkin, kun hallitus ei halunnut selvittää leikkausten yhteisvaikutuksia. Arvoisa puhemies! Me yritimme tehdä selväksi, että työntekoon kannustavien suojaosien poisto on järjetön ajassa, jossa niin moni pienituloinen suomalainen tekee arjesta selvitäkseen vastentahtoisesti osa-aikatöitä, kun kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Nostimme esiin myös sen tosiasian, että työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto johtaa lapsiperheköyhyyden kasvuun, mutta hallitus valitsi laittaa valtion tilejä tasaamaan työttömien perheiden lapset. Tämän toimen juuria korjaillaan pahimmillaan pitkään. Opiskelijoiden taloudellinen kurittaminen ei näy osaamistason kasvuna vaan heidän asemansa heikentymisenä. Nuorten usko tulevaisuuteen ja työelämään on laskenut, koska juuri he ovat saaneet osansa hallituksen leikkauspolitiikasta. Arvoisa puhemies! Kolme vuotta hallitusohjelman julkaisemisesta voi todeta, että ei ministeriaitio eikä salin oikea reuna meitä kuunnellut, ja nyt ollaan tilanteessa, että Euroopan-ennätys on saavutettu työttömyydessä, asunnottomuus ja leipäjonot ovat kasvaneet, velka ei ole taittunut. Talouden kasvusta puhutaan paljon, muttei sitä näy, ja mikä surullisinta, monen suomalaisen luottamus tulevaisuuteen on rapistunut, kun epävarmuutta on tarjolla liiankin kanssa. Välillä syy on kuulemma Sanna Marinissa, välillä Donald Trumpissa muttei koskaan hallituksen epäoikeudenmukaisissa toimissa. Melkein miljoona suomalaista elää köyhyys‑ ja syrjäytymisriskissä. Ulosottovelallisten määrä on jo yli 600 000. Nämä ovat karuja lukuja maailman onnellisimmalle kansalle. Arvoisa puhemies! Kun hallitusohjelma tuotiin eduskuntaan, totesi pääministeri Orpo, että hyvin tässä käy. Ehkä tarkennus olisi ollut paikallaan, että kenelle. Hyötyjien joukossa ovat olleet korkeimpaan tuloluokkaan kuuluvat suomalaiset yksityiset terveysjätit ja kohta suuryritykset, kun yhteisöveroon ollaan hassaamassa melkein miljardi euroa samaan aikaan, kun suomalaisissa kotitalouksissa pohditaan perustarpeita, miten selvitään seuraavasta viikosta. Kysymys on aina lopulta arvovalinnoista, ei luonnonlaeista, vaikka talouden tila huono onkin. Hyvä hallitus, te penäätte vaihtoehtoja meiltä, ja me olemme niitä teille antaneet, mutta eivät ne teitä oikeasti kiinnosta. Eikä nyt ole kyse oppositiosta vaan siitä, kannatteko te vastuunne, myönnättekö epäonnistuneenne valitsemalla tämän epäoikeudenmukaisen linjan. Käynnissä olevassa kehysriihessä hallituksella on mahdollisuus korjata toimiaan, ja kansa odottaakin toimia, jotta suunta kääntyisi ja hyvinvointivaltio olisi hyvinvointivaltio. Kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamusehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 2023 kesäkuussa pääministeri esitteli uunituoreen hallitusohjelman ja lopetti silloisen puheenvuoronsa toteamalla, että hyvin tässä käy. Hallitusohjelmaa on toimeenpantu kohta kolme pitkää vuotta, ja olemme tilanteessa, jossa meidän oli pakko tehdä tämä välikysymys köyhyydestä — emme kiusallamme, vaan siksi, että tilanne on hyvin huolestuttava. Suomen työttömyys on Euroopan korkeinta, köyhyys- ja syrjäytymisriskissä on lähes miljoona ihmistä, ulosottovelvollisten määrä on kasvanut yli 600 000:n, ja yhä useampi lapsi elää köyhyydessä. Tulostaulu, hyvä hallitus, ei näytä hyvältä. Arvoisa pääministeri! Teillä on valtaa, jota voitte nyt kehysriihessä käyttää. Kysymys on lopulta siitä, valitsetteko te tiukoilla olevat lapsiperheet ja muut heikommassa asemassa olevat vai jatkatteko tällä linjalla, jossa heille ei käy hyvin.

Arvoisa puhemies! Tekoälyyn liittyy vahvasti kysymys siitä, minkälaista maailmaa me luomme. Jos me valitaan tällainen turbokapitalistinen ajattelu, niin silloin lopputulos on se, että suurimmat ja vahvimmat voittavat ja työn jälki voi olla jokseenkin dystooppinen. Me tarvitaan siis jämäkkää sääntelyä, joka tukee tekijänoikeuksia, joka tukee läpinäkyvyyttä ja sitä kautta näitä luovan työn tekijöitä. Kysymys on siitä, että tekoäly on ensisijaisesti työkalu, joka voi hyödyttää meitä monella eri tavalla. Sen käsissä pitäminen tulee olemaan se keskeinen kysymys, koska muuten lopputulema voi sitten olla, että esimerkiksi kulttuurista tulee tekoälyn työkalu, ja silloin ollaan menossa väärään suuntaan. Ministeri voi vastata siihen, minkälaisia tapoja meidän pitää etsiä, että me pystytään tulevaisuudessa tämä tekoäly hyödyntämään mahdollisimman laajasti yhteiskunnan ja sen toimijoiden hyödyksi.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei hyväksy pätkälakia, eivätkä sitä hyväksy myöskään hallituspuolueiden omat naisjärjestöt tai oikeusoppineet, jotka ovat tyrmänneet esityksen sekavana. Kokoomuksesta edelleen toistellaan, että määräaikainen työ on vaihtoehto työttömyydelle, mutta näinhän se ei ole. Tämä hallituksen oma esityskin sen paljastaa. Täällä sivulla 42 todetaan, että tutkimustiedon perusteella yritykset reagoivat tällaiseen muutokseen nimenomaan ”korvaamalla” pysyviä työsuhteita määräaikaisilla työsuhteilla eikä työllisyys itsessään kasva. Haluan, ministeri Marttinen, ihan vilpittömästi kysyä teiltä: oletteko te lukenut tämän oman esityksenne? Tässä on hyvin selkeästi kerrottu, että tällä esityksellä ei ole työllisyysvaikutuksia, vaan se ainoastaan heikentää työntekijän asemaa ja myös tulotasoa. Onko tämä työntekijän aseman jatkuva heikentäminen kokoomukselle jonkinlainen itseisarvo? [Vasemmalta: On! — On se!]

Arvoisa puhemies! On todellakin tärkeä asia, että puhumme EU:sta ja EU:n tulevaisuudesta yhdessä täällä salissa. Tähän keskusteluun liittyvät vahvasti kilpailukyky ja teknologinen kehitys ja myös tekoäly. Kuten hyvin tiedämme, käymme todella kovaa kilpailua sekä idän että lännen suuntaan, ja meidän pitää se tilanne ymmärtää. Itse ajattelen, että mitä tulee esimerkiksi tekoälyyn, niin meidän on oltava Euroopassa sen käyttämisessä mahdollisimman hyviä, parhaita. Usein sitten keskustelu tässä tilanteessa ohjautuu siihen sääntelyyn, ja sanotaan, että sen purkaminen hartiavoimin on niin kuin se ratkaisu. Kyllä, siellä on varmaan paljon sellaista, mitä pitää purkaa ja tarkastella jatkuvasti, etenkin kun se kehitys menee niin kovaa, mutta samaan aikaan pitää muistaa, että meidän yksi vahvuus täällä Euroopassa ovat nämä oikeusvaltioperiaate, perusarvomme ja perusoikeudet. Kysyisin ministeriltä tähän loppuun: miten tämä tasapaino turvataan, että turvataan se kilpailukyky mutta samaan aikaan me emme luovu niistä periaatteista, mistä Eurooppa tunnetaan?

Arvoisa puhemies! Ei sitä huolta, joka monella suomalaisella liittyen sotepalveluihin on, voi ollenkaan vähätellä, eikä hallituksen vastuuta tilanteesta. Lähipalveluita on jo hävinnyt myös pääministerin kotimaakunnassa Varsinais-Suomessa. Luottamus sotepalveluihin tuskin paranee sillä, että 390 miljoonan euron leikkaus hyvinvointialueille on jo lähtenyt lausuntokierroksille. Sosiaalihuoltoon kohdistuu myös sadan miljoonan euron leikkaustavoite — pisara meressä, kuten tuore soteministeri asian ilmaisi, vaikka näitä säästöjä etsinyt työryhmä ei niitä löytänyt. Kysynkin: onko tuo pisara lopulta hoitoa tarvitseva ikäihminen, tukea tarvitseva lastensuojelun asiakas vai kenties vammaispalveluita tarvitseva vammainen? Kansa halunnee tietää, mikä haavoittuva ryhmä kärsii seuraavaksi tästä hallituksen suuryrityksiä ja miljonäärejä paapovasta politiikasta.

Arvoisa rouva puhemies! Pakko yhtyä tuohon edustaja Harjanteen äskeiseen puheenvuoroon liittyen näihin liikennepäästöihin ja hallituksen toimiin. KAISU-suunnitelman toimenpiteillähän Suomi ei tule saavuttamaan liikennepäästöjen puolittamistavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Täällä usein toistellaan, että Suomi on pitkien välimatkojen maa, mutta sitten kuitenkin tosiasia on se, että 60 prosenttia liikenteen päästöistä on näitä arjen lyhyitä matkoja, joita ajetaan siellä oman asuinseutukunnan sisällä. Toisin sanoen liikenteen päästöjä voitaisiin hyvin kustannustehokkaasti vähentää vahvistamalla kaupunkiseutujen muutosta kulkutapaosuuteen eli ohjaamalla ihmisiä kestävien liikkumismuotojen pariin, mutta jostain syystä hallitus ei ole tähän matalalla roikkuvaan hedelmään tarttunut. Tällä kaudellahan on leikattu joukkoliikenteestä, kävelystä ja pyöräilystä, eikä tämä suunnitelma tarjoa tähän mitään lisää. Silloin tässä tulee just se tilanne, että se paine siirtyy sinne harvemmin asutuille alueille, ja siellä pitäisi tehdä niitä toimia. Miksi näin?

Arvoisa rouva puhemies! Osaavat edustajat tässä edellä ovat nostaneet niin monta tärkeää epäkohtaa esiin, että itse puhun tämän kertomuksen pohjalta vähän pienemmästä epäkohdasta mutta sitten taas sellaisesta, joka omasta perspektiivistä näyttää todella isolta, eli kysymys on lasten mahdollisuudesta harrastamiseen. Suomessa harrastukset ovat monelle lapselle keskeinen osa hyvää arkea. Ne tuovat ystäviä, yhteisöllisyyttä, turvallisuudentunnetta ja lopulta sitten hyvinvointia. Asiantuntijat korostavat, että lapsille tärkeä hyvä arki rakentuu läheisistä ihmisistä, kodista ja itselle merkityksellisestä tekemisestä, kuten harrastuksista. Kaikki tämä käy ilmi kertomuksesta. Samaan aikaan tiedämme, että harrastaminen on eriarvoistumassa. Perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa yhä enemmän siihen, pääseekö lapsi mukaan vai ei. Hyväosaisilla perheillä on enemmän mahdollisuuksia järjestää lapsille harrastuksia ja muuta mielekästä tekemistä, kun taas pienituloisissa perheissä mahdollisuudet ovat rajallisemmat. Tämä on ikävä epäkohta, joka on valitettavasti vahvistunut myös hallituksen politiikan takia. Keskustelua harrastamisesta ja sen teemasta on käyty vuosia, mutta kehitys on ikävä kyllä ollut vääränlainen. Viime vuosina olemme ymmärtäneet tilanteen vakavuuden. Olemme luoneet harrastamisen Suomen mallia. Kunnissa olemme tiivistäneet yhteistyötä. On luotu tukirahastoja auttamaan niitä perheitä, jotka eivät harrastusmaksuista selviä, mutta silti tässä on riskinä tai ihan olemassa kahden kerroksen väkeä ja tämän kehityksen jatkuminen, jossa toiset harrastavat, toiset eivät. Arvoisa rouva puhemies! Tämä ei ole vain yksittäisten perheiden ongelma, tämä on yhteiskunnallinen kysymys. Kun lapsi jää harrastusten ulkopuolelle, niin ongelman syvyys on mitattavissa sillä, mistä hän jää paitsi. Harrastukset ovat monelle lapselle se paikka, jossa kohdataan ehkä jopa se ainoa turvallinen aikuinen. Siellä kohdataan kavereita sekä koetellaan ja ylitetään omia rajoja sekä kykyjä. Juuri nämä tekijät suojaavat myöhemmiltä ongelmilta. Siksi on syytä kysyä, onko meillä varaa siihen, että lasten harrastusmahdollisuudet kaventuvat. Itse aloitin harrastamisen aikoinaan 90-luvulla muutamalla markalla Toejoen Veikoissa jalkapallon parissa. Tuo mahdollisuus opetti lopulta ihan yhtä paljon elämästä ja itsestäni kuin muut tärkeät instituutiot ympärilläni. Sen verran haikailenkin tuonne 90-luvulle ja Poriin, että haluaisin jokaisen lapsen saavan urheilusta tai taiteenlajista saman mahdollisuuden riippumatta vanhempien tulotasosta. Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni meidän pitäisi etsiä aktiivisemmin keinoja välttääksemme sen, ettei harrastaminen riippuisi vanhempien lompakon paksuudesta. Siksi tarvitaan laaja yhteiskuntasopimus toimijoiden ja poliitikkojen kesken, jolla pyritään muun muassa alentamaan harrastamisen kustannuksia, tuomaan harrastusmahdollisuuksia lähelle lasten arkea, esimerkiksi kouluihin ja asuinalueille, tunnistamaan maantieteelliset erot ja tukemaan erityisesti pienituloisten perheiden lasten osallistumista. Kyse ei ole ainoastaan tuloeroista, vaan kysymys on myös laajemmin muista harrastamisen esteistä. Kyse ei ole lasten kohdalla vain vapaa-ajan käytöstä ja sen sisältämistä mahdollisuuksista. Kyse on lasten yhdenvertaisuudesta, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Kyse ei ole huippu-urheilusta tai menestyneistä taiteilijoista vaan lapsen perusoikeudesta hyvään elämään. Arvoisa rouva puhemies! Me voimme toki puhua vanhempien vastuusta ja valinnoista, kun kyse on lasten osallisuudesta ja mahdollisuuksista, mutta samaan aikaan on ymmärrettävä se, miten esimerkiksi lapsiperheköyhyyden lisääminen ja yhteiskunnan turvaverkkojen nakertaminen vaikuttavat noihin valintoihin ja lopulta juuri lapsen etuun. Politiikka on arvovalintoja. Me voimme valinnoillamme vaikuttaa lasten arkeen. Me voimme valinnoillamme puuttua vallitsevaan eriarvoisuuteen. Siksi on hyvä jokaisen täälläkin reflektoida omaa toimintaansa vaikka juuri tämän kertomuksen pohjalta. Mutta harrastamisen asiaa ei korjata tai muuteta vain politiikalla, vaan tarvitaan mukaan meidän laajat harrastustoimintaa tarjoavat toimijat: urheiluseurat, kulttuuritoimijat, järjestöt, vapaaehtoiset ja niin edelleen. Tätä haastetta eivät hoida markkinat vaan yhteistyö. Lopetan puheenvuoron toteamukseen siitä, että hyvinvointivaltiossa jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus harrastaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä aiemmissa puheenvuoroissa ihan oikein mainittiin monta kertaa ennaltaehkäisy ja taidettiin mainita myös sotepalveluiden saatavuus, ja toivon koko sydämestäni, että nämä salipuheet muuttuvat teoiksi. Kun juuri lähti 390 miljoonan euron leikkuri hyvinvointialueille lausuntokierrokselle, niin oletan sitten, että ne, ketkä puhuvat täällä päihdepolitiikan, huumepolitiikan ennaltaehkäisystä ja sotepalveluista, vastustavat myös tätä leikkuria, ettei tarvitse sitten kysyä, että eikö teitä hävetä. Arvoisa rouva puhemies! Kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä itse aloitteesta ja lakivaliokuntaa aherruksesta tämän mietinnön parissa. Aloitteeseen liittyy monia ehdotuksia kannabiksen laillistamisesta sen verottamiseen asti. Tähän kokonaisuuteen liittyy monia erilaisia näkökohtia ja tietotarpeita, jotka olisi selvitettävä ennen mahdollista lainvalmisteluun ryhtymistä. Siksi en kannata aloitetta sellaisenaan. Käsittelemämme kansalaisaloite nostaa esiin kuitenkin laajemman ja tärkeän kysymyksen siitä, onko Suomen huumausainepolitiikan suunta tällä hetkellä oikea. Pitkään jatkunut rangaistuksiin nojaava lähestymistapa ei ole tuottanut toivottuja tuloksia käytön vähentämisessä eikä haittojen ehkäisyssä. Samalla on kertynyt näyttöä siitä, että rikosoikeudelliset seuraamukset voivat aiheuttaa ihmiselle merkittäviä ja pitkäkestoisia haittoja, vaikeuksia työllistymisessä, koulutuksessa sekä arjessa yleisesti, jotka ovat usein suhteettomia itse tekoon nähden. Siksi keskustelu käytön dekriminalisaatiosta on välttämätön. Kyse ei ole päihteidenkäytön hyväksymisestä vaan siitä, että politiikan keinot valitaan sen perusteella, mikä toimii parhaiten haittojen vähentämisessä. Kun käyttöä tarkastellaan ensisijaisesti terveys- ja sosiaalipoliittisena kysymyksenä, madaltuu kynnys hakea apua ja yhteiskunnan resurssit voidaan kohdentaa tehokkaammin. On myös tärkeää tarkastella sääntelyvaihtoehtoja avoimesti ja tutkimukseen nojaten. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että vaihtoehtoja on monenlaisia ja niiden vaikutukset riippuvat pitkälti toteutustavasta. Siksi tarvitsemme Suomessa laaja-alaista selvitystyötä, joka arvioi nykytilan hyötyjä ja haittoja sekä mahdollisia muutoksia, ei vain yhden aineen osalta vaan kokonaisuutena. Samalla on syytä tarkastella myös lääkinnälliseen käyttöön liittyviä esteitä, jotta potilaiden hoito toteutuu tarkoituksenmukaisesti. Arvoisa rouva puhemies! Toimiva päihdepolitiikka ei synny rangaistusten kovuudesta vaan siitä, kuinka hyvin onnistumme ehkäisemään haittoja ja tukemaan ihmisiä. Siksi on perusteltua edetä kohti mallia, jossa käytön dekriminalisaatio ja sosiaali- sekä terveyspoliittiset ratkaisut ovat keskeisessä roolissa. Tämä on lopulta sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti kestävin suunta. Siksi kannatan edustaja Harjanteen tekemiä lausumaehdotuksia, joissa edellä mainittuihin seikkoihin pureudutaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tosissaan meillä on ongelma, josta puhutaan paljon mutta tehdään kovin vähän, eli tämä liikkumattomuuden korjaaminen. Liikunnan rahoitus on alle kaksi prosenttia tämän hallinnon kokonaisbudjetista, joka on 8,9 miljardia, ja samalla siitä 8,9 miljardista liikunnan arvioitu yhteiskunnallinen hintalappu on puolet. Tämä ei tosissaan ole vain tämän hallituksen synti vaan myös edellisten. Toki tämä hallitus on leikannut pyöräilystä, on leikannut liikuntapaikkarahoittamisesta, mutta koska rahaa tuskin tulee enää lisää, ja sitä on hassattu vääriin menokohteisiin, niin kysyn nyt liikuntaministeriltä: Onko teillä jotain tavoitetta uudistaa tätä liikunnan kokonaisuutta, sen rahoitusta, avustuksia tai ylipäätään painotuksia, koska jos tämä näin jatkuu, niin emme me sitä muutosta saa aikaiseksi, mitä me tavoittelemme?

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka ministeriaitiossa nyt kuinka väännellään ja käännellään, niin faktahan on se, että tämä toimeentulotuen leikkaus on yksi hallituksen julmimmista toimista, ja se täällä tänään hyväksyttiin. Se osuu yhteiskunnan viimesijaista turvaa tarvitseviin, se osuu lapsiin. Luen nyt sitaatin: ”Hallituksen sosiaaliturvaa koskevissa leikkauksissa, joita tehdään siksi, että Suomi velkaantuu rajusti, on kuitenkin pyritty joka vaiheessa tekemään sellaisia kohdennuksia, joissa pystyttäisiin mahdollisimman hyvin suojelemaan lapsia näiltä leikkauksilta.” Ministeri Grahn-Laasonen, tämä oli teidän vastauksenne kyselytunnilla 4.12., ja ihmettelen, miten hallitus on tässä suojelussa oikein onnistunut, kun arviolta 31 000 uutta lasta tipahtaa köyhyyteen. Tämä teidän raju velkaantuminen oikeuttaa lapsiperheköyhyyden lisäämisen sekä rikkaiden veronalennukset. Se, arvon ministerit, ei ole oikein.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kyllä kaipaisin ministeriltä vastausta tähän kansalliseen Kyberturvallisuuskeskukseen ja koko Traficomin rahoitukseen liittyen. Kuten sanottu, toisella puolella painavat uudet lisätehtävät ja toisella puolella vaadittavat menosäästöt, eli tällä on, kuten liikenne- ja viestintävaliokunta on lausunut, vaikutuksia meidän kansalliseen kyberturvallisuuteen. Kysyisin sitten vielä tästä kotimaisen media-alan tilanteesta. Me aikaisemmin täällä keskustelimme STT:stä, ja se sitten linkittyi tähän tilanteeseen, jossa nämä globaalit digijätit haastavat markkinaa Suomessa, ja tietenkin sillä on laajempiakin yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kysyisin nyt: Miten hallitus on reagoinut tähän STT:n tilanteeseen? Pyöreän pöydän keskustelu on käyty, mutta onko tullut joitain jatkotoimenpiteitä siihen, miten sekä tähän STT:n tilanteeseen että laajemmin aiotaan puuttua?

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä ministeri, jatkan raiteilla. Eilenhän saatiin hienoja raideuutisia sekä Lohjalta että Salosta, kun länsirata nytkähti eteenpäin. Täällä puhutaan paljon tästä teiden korjausvelasta, ja mielestäni paljon vähemmälle huomiolle tosiaan on jäänyt tämä raiteiden korjausvelka, joka on jo kohonnut 1,6 miljardiin, ja ongelma löytyy ympäri Suomea, eri puolilta, jokaisesta ilmansuunnasta, kun tästä katsotaan, ja se tietenkin tuottaa riskejä tietysti ihmisten liikkumiselle ja tavaran liikkumiselle mutta myös meidän koko huoltovarmuudelle. Kysynkin ministeriltä: kun te puhutte paljon maanteistä ja autoliikenteestä, niin oletteko te huomioinut tätä kehitystä ja sen vaikutuksia ihmisten arkeen? Ehkä se keskeinen kysymys sitten on, että jos olette, niin kuinka tähän kehitykseen nytten tartutaan, että voidaan luvata ihmisille, että maamme raiteet pelaavat jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Veronalennukset suurituloisille ja 31 000 uutta lasta köyhyyteen — voidaan kyllä todeta, ettei tämä hallitus talouspolitiikassaan ole onnistunut. Eikä tämä hallitus kykene kyllä millään tavalla niitten pienituloisten lapsiperheiden tai palkansaajien asemaa parantamaan, vaikka täällä niin väitettiin, päinvastoin. Mutta se, mihin tämä hallitus kykenee yhä uudelleen, on lattian pyyhkiminen teidän omalla rasismin vastaisella tiedonannolla. Jälleen kerran nähtiin erään hallituspuolueen toimissa rasistinen performanssi, joka vei tilaa siltä politiikalta, mitä te täällä teette. Hyvä pääministeri, kysyn nyt teiltä: aiotteko te vihdoin puuttua tähän hallituspuolueen toimintaan, vai jatkuuko tämä meno hallituskauden loppuun asti?

Arvoisa puhemies! Vaihtoehtobudjetista on jo keskusteltu, mutta sen verran totean, että se meidän vaihtoehto estää myös lapsia tippumasta köyhyyteen, mutta ehkä se ei ole edustaja Bergbomille kummoinen arvo. Totean nyt ehkä vielä tästä yhteenvetona: Tässä on puhuttu tästä, että tämä esitys on tuotu tänne, jotta voidaan helpottaa irtisanomista, koska se on niin kovin vaikeaa. Minä kaivoin nämä luvut tuosta mietinnöstä, ja täällä on tosissaan näin, että koeaikana 14 000 ja henkilökohtaisella irtisanomisella 12 400 vuodessa. Eli kyllä se on mahdollista. Sitten tulee se kysymys, että miksi. Tässä nyt selvästi halutaan sitten tähän lisää. Edustaja Satonen totesi ekana, että tämä ei ole iso muutos, ja sitten perään totesitte kuitenkin, että ei oikein tiedä, minkälaiseksi tämä muutos sitten tulee lopulta, kun oikeuskäytäntö muodostuu. Eli tässä mennään tämmöiseen epävarmuuden tilaan. On minun mielestäni ihan ymmärrettävää ajatella sitä, miksi tämä sitten tarvitaan, kun te ette pysty edes kertomaan, mihin tämä johtaa. Kuten täällä on noussut, se irtisanominen on sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta aina inhimillinen ja monella tapaa dramaattinen asia. Minun mielestäni tällaisessa asiassa kolikon heittoa pitäisi viimeiseen asti välttää. Sitten vielä tähän lisään sen verran, että kun ei ole pystytty laskemaan työllisyysvaikutuksia — on joitain pieniä näkemyksiä siitä, että se saattaa vähän työn tuottavuutta parantaa, mutta nekin ovat hyvin epävarmoja monen asiantuntijan näkökulmasta — niin ei oikein jää muuta vaihtoehtoa tai semmoista päätelmää: tässä on vahvat ideologiset syyt, ja ne liittyvät tavallaan tähän oikeiston yritykseen nytten käydä ammattiyhdistysliikkeen, ammattiliittojen kimppuun. Pidän sitä todella surullisena siinä mielessä, että ei tässä nyt kyllä hetkellisten voittojen lisäksi Suomen etu tule olemaan se ykkönen. Tämä ja monet muut teidän esityksenne heikentävät merkittävästi työelämän laatua tulevaisuuteen. Ja kun me tiedetään, että se jo itsessään on muuttunut repaleisempaan suuntaan, ilman näitäkin esityksiä, niin pidän jopa vähän edesvastuuttomana tätä kehitystä kiihdyttää teidän toimillanne. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vastaan edustaja Satoselle, kunnioitetulle työ- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajalle, että toivottavasti samalla pieteetillä luet myös meidän pienyrittäjäohjelman, kun siellä tarjotaan keinoja palkata se ensimmäinen työntekijä ilman, että tarvitsee työntekijöiden oikeuksia heikentää. Mutta edustaja Bergbomille on pakko vastata, että me emme missään nimessä pilkkaa teitä siitä, että te lupasitte 100 000 uutta työpaikkaa ja se tavoite ei ole toteutunut, päinvastoin valunut pikemminkin kauemmas. Se syy, miksi me emme pilkkaa teitä siitä — me kyllä kannustamme täällä mielin määrin ja annamme omia vaihtoehtoja, vaikka väititte toisin — on se, että osittain te lupasitte nämä 100 000 uutta työpaikkaa sillä verukkeella, että te voitte polkea sosiaaliturvaa. Te olette heikentäneet työttömyysturvaa, sosiaaliturvaa, ja siellä on valtava määrä ihmisiä, jotka ovat menettäneet nyt työnsä, ja niitä uusia työpaikkoja ei näy. Pikemminkin voisi sanoa, että me olemme todella huolissamme täällä. Mitä tulee tähän esitykseen nytten, niin on katsottava mielestäni tätä koko hallituskauden aikaista työmarkkina-, työehtopolitiikkaa. Täällä on valtava määrä erilaisia heikennyksiä. Minä laitoin tähän nopeasti vain: täällä on paikallisen sopimisen edistäminen, vientimalli, lakko-oikeus, ansiosidonnaisen heikentäminen, työttömyysturvaan tehtyjä heikennyksiä, yt-lakia on heikennetty, siellä on vielä putkessa tulossa määräaikaisuuksiin liittyviä lisäyksiä, vai mikä on sitten oikein. Ehkä tähän liittyen se, mistä minä olen huolissani, on se, mihin tämä suomalainen työelämä tässä menee. Kuten tuolla pöntössä sanoin, meidän pitäisi kyllä puhua joskus laadustakin. Ei voi olla, että nämä ovat eri laskelmia. Tällä hetkellä pystytään irtisanomaan. Meillä on koeaika, joka auttaa siinä arvioimaan, onko se työntekijä sen kaltainen, että työnantaja haluaa sen palkata. Mutta kuten tässä nousi esiin, niin kun se työhyvinvointi laskee ja epävarmuus kasvaa, se vaikuttaa siihen kuluttamiseen, se vaikuttaa siihen, haluaako perheen tai yrittääkö hankkia jälkikasvua, sun muuhun. Eli jos tämä tulos on tällä hetkellä 10—0-tappio työntekijän näkökulmasta, nämä teidän toimenne, mitä te olette tällä kaudella tehneet, niin on aivan selvää, että ei se luottamusta tässä yhteiskunnassa kyllä kasvata, päinvastoin, ja sillä epävarmuudella on sitten aina seurauksensa. Nyt se on nähty siinä, että talous jumittaa, niitä työpaikkoja ei synny, ja me täällä sitten kinastellaan tästä yhdestä lajista, mikä on myöskin mielestäni huonosti laadittu.