Mauri Kontu

Arvoisa puhemies! Täällä on meillä hyvä yksimielisyys siitä, mikä täällä on vaikein ongelmamme. Se on tämä työttömyys, ja se koskettaakin minun kysymystäni. Tämä on pahimpia ongelmia koko Euroopassa. Toinen asia, mistä varmasti olemme kaikki samaa mieltä, on se, että meidän pitää saada suomalaisille lisää töitä. Täällä on mukana monta yrittäjätaustaista edustajaa, ja olen itsekin pitkän linjan yrittäjä ja voin vakuuttaa, että kyllä me yrittäjät varmasti teemme kaikkemme, että mahdollisimman moni suomalainen saa töitä. Varmaan ollaan siitäkin samaa mieltä, että nopeimmin työpaikkoja voi tulla pienempiin yrityksiin. Meillä on Suomessa lähes 200 000 yksinyrittäjää, ja heidän mahdollisuuksiaan palkata ensimmäinen työntekijä pitää parantaa. Siksi keskusta esittää, että työllistämisen sivukulut puolitetaan ensimmäisen vuoden ajaksi. Nyt uskallan toivoa, [Puhemies koputtaa] että hallitus ja me oppositiossa voisimme edistää tätä asiaa yhdessä. [Puhemies koputtaa] Siksi kysyn pääministeriltä: tarttuuko hallitus tähän keskustan ratkaisuun?

Arvoisa puhemies! Nyt tämä hyvinvointialuelaki viettää viisivuotissyntymäpäivää kesäkuussa. Taitaa olla eduskunnan historian suurin julkisen hallinnon muutos, mitä on koskaan tehty: 220 000 työntekijää ja 23 miljardin liikevaihto jaettu 21 hyvinvointialueeseen. Meillä Varsinais-Suomessa on kaksi miljardia liikevaihtoa ja 23 000 työntekijää, ja ensimmäiset kaksi vuotta on ollut tosi vaikeita ja on tehty alijäämää, mutta hyvässä poliittisessa yhteistyössä se on nyt saatu kyllä järjestykseen ja näyttää nyt hyvältä. Tämä käsittelyssä oleva hallituksen täydennysesitys liittyy hyvinvointialueiden alijäämän kattamisajan pidentämiseen. Esitys on kuitenkin, niin kuin keskustassa olemme todenneet, käytännössä kosmeettinen lisäys alkuperäiseen hallituksen esitykseen. Kyllä, hallitus antaa mahdollisuuden hakea lisävuotta alijäämän kattamiseen vuoteen 29, mutta, arvoisa puhemies: hakemaan — ei yleisesti, ei automaattisesti, vaan valtiovarainministeriön armoilla. Hyvinvointialueet roikkuvat löysässä hirressä, ja jokainen vuosi niiden talouden ennustettavuus heikkenee, kun elintärkeät päätökset riippuvat ministeriön harkinnasta. Samaan aikaan tämä sama hallitus valmistelee vielä 490 miljoonan euron uusia pysyviä leikkauksia hyvinvointialueiden rahoitukseen sekä etsii kevään kehysriiheen vielä sata miljoonaa lisää leikkauksia sosiaalipalveluista. On vaikea välttyä ajatukselta, että vasen käsi ei taida tietää, mitä se oikea tekee. Ensin annetaan näennäinen helpotus, ja perään leikataan niin, että koko helpotus vesittyy. Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueet tekevät parhaansa, ja niiden johtavat ammattilaiset kantavat vastuuta lakisääteisistä palveluista kaikille suomalaisille, siis lapsiperheille, ikäihmisille, sairaille ja syrjäytymisvaarassa oleville. He eivät tarvitse epävarmuutta ja hallinnollista lisätyötä, mutta tämä hallitus sysää heidät kerta toisensa jälkeen hakemusrumbaansa ja tiukentaa valtiovarainministeriön otetta sotepalveluista. Me kysymme: millä asiantuntemuksella? Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu ei ole valtiovarainministeriön vaan sosiaali- ja terveysministeriön. Silti tämä hallitus on antanut VM:lle soteohjauksen supervaltaoikeudet, jotka eivät mielestämme sille kuulu. Tästä näkökulmasta koko esitys on väärästä päästä. Arvoisa puhemies! Keskusta ei hyväksy tilannetta, jossa rahoitusmallin valuvikoja ei korjata mutta hyvinvointialueita vaaditaan silti tekemään mahdottomia. Erholan raportti näytti joulukuussa 25, että rahoituksen perusteet vääristyvät erityisesti diagnoositietojen kirjautumisen ja väestön muutosten takia. Kaikki tämän ovat oivaltaneet, paitsi hallitus. Edustaja Siponen esitti meidän viisi toimenpide-ehdotusta: tämä kolmen vuoden pidennys alijäämän kattamisesta, mahdollisuus velkasaneerauksesta, kolmanneksi matkakulut pitäisi siirtää Kelasta hyvinvointialueille, neljänneksi asukassairastavuusindeksin rahoitus täytyy korjata oikeudenmukaisesti ja yhdenmukaisin periaattein ennen kuin se aiheuttaa lisää vahinkoa, ja viidenneksi sitten panostetaan tuottavuuden parantamiseen ja on luovuttava vaikuttamattomista palveluista ja vähennettävä ylitutkimusta ja otettava käyttöön uutta teknologiaa. Arvoisa puhemies! Ratkaisut ovat olemassa. Ne eivät ole helppoja, mutta ne ovat toteutettavissa. Se, mitä nyt ei saa tehdä, on sekoittaa hallintoa entisestään. Hyvinvointialueiden yhdisteleminen ei tuo säästöjä. Tutkimus ei tue sitä. Päinvastoin se lisäisi kustannuksia, sekoittaisi palkat, järjestelmät ja päätöksenteon vuosiksi ja olisi ihmisille haitaksi. On myös syytä sanoa suoraan, että ei pidä lisätä yksityisen terveydenhuollon rahoitusta samaan aikaan kun julkiselta leikataan. Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on mahdollisuus saada soteuudistus takaisin raiteilleen. Se vaatii, että hallitus johtaa, ei seuraa, että hyvinvointialueet saavat työrauhan ja ennustettavan rahoitusmallin ja että Suomi luottaa siihen, että julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jokaisen suomalaisen perusoikeus, eivät neuvottelukysymys. Keskusta on valmis tekemään nämä korjaukset. Toivomme, että hallitus on myös valmis siihen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puheenjohtaja! Haluan aluksi kiittää ministeriötä, virkamiehiä, liikenne- ja viestintävaliokuntaa ja sidosryhmiä tästä pitkään valmistellusta Liikenne 12 ‑ohjelmasta. Pitkäjänteinen ja yli hallituskausien ulottuva suunnitelma on välttämätön, jotta liikenteen järjestelmää voidaan kehittää johdonmukaisesti ja ennakoivasti. Tämä ohjelma ei ole vain tekninen asiakirja. Se on visio Suomen tulevaisuudesta, siitä, että elinkeinoelämä voi toimia ja menestyä kaikilla aloilla ja että ihmisillä on mahdollisuus asua ja elää koko Suomessa, ei vain kasvukäytävissä tai suurissa keskuksissa. Kun liikenne toimii ja yhteydet pelaavat, silloin koko maamme on elinvoimainen. Haluan myös todeta, että edustaja Hoskonen piti erittäin hyvän ja kattavan puheenvuoron keskustan tavoitteista ja lisäyksistä tähän kokonaisuuteen, mutta tässä omassa puheessani nostan esiin vain kolme mielestäni kaikkein tärkeintä kulmakiveä, jotka ratkaisevat onnistumisen ja joihin Liikenne 12 ‑suunnitelman tulee aidosti vastata. Ensimmäiseksi tiestön kunto ja rahoituksen riittävyys: Se on Suomen talouden kivijalka. Ensimmäinen nosto on tiestön kunto ja sen systemaattinen parantaminen. Me kaikki tiedämme, että Suomen elinkeinoelämä nojaa kuljetuksiin. Teollisuuden, metsätalouden, maatalouden ja vientitoiminnan kilpailukyky riippuu siitä, miten hyvin tieverkosto toimii. Tämä ei ole vain aluepolitiikkaa. Tämä on koko Suomen talouden perusta. Korjausvelkamme on kasvanut liian suureksi, ja olemme tilanteessa, jossa tiestön rapautuminen alkaa hidastaa kasvua ja nostaa yritysten kustannuksia. Siksi korjausmäärärahojen selkeä ja pitkäjänteinen nosto on välttämätöntä. Tarvitsemme ennakoitavuutta, emme jatkuvaa kriisipaikkaamista. Samalla nostan vahvasti esiin yksityisteiden merkityksen: Suurin osa maamme tieverkosta on nimenomaan yksityisteitä, ja niiden varassa ovat maatilat, metsätalous, matkailualan kohteet, yritysten logistiikka ja satojentuhansien ihmisten kodit, ja nyt niitä korjataan vain viidellä miljoonalla eurolla, 350 000:ta kilometriä. Ymmärrän hyvin valtion taloudelliset realiteetit ja sen, että kaikkea ei voida tehdä kerralla valtion budjettirahoituksella. Siksi en sulkisi pois ulkopuolisten rahoitusinstrumenttien hyödyntämistä suurissa tie- ja väylähankkeissa. Toinen asia on lähijunaliikenteen kasvu, työssäkäyntialueiden elinehto: Toinen näkökulma on raideliikenteen, erityisesti lähijunaliikenteen, merkittävä vahvistaminen nykyisestä. Yhä useampi työssäkäyntialue kasvaa yli kuntarajojen, ja ihmisten arki edellyttää sujuvia, tiheitä ja luotettavia yhteyksiä. Lähijunaliikenne on tähän kustannustehokkain ratkaisu. Nykyisillä kiskoilla ei juurikaan ole säännöllistä seudullista henkilöjunaliikennettä. Tarvitsemme enemmän vuoroja, parempia liityntäyhteyksiä ja rohkeutta avata markkinaa myös yksityisille toimijoille. Kun kilpailua lisätään hallitusti, se voi tuoda laadukkaampia palveluja ja kustannustehokkaampaa toimintaa. On myöskin huomioitava, että investoinnit lähijunaliikenteeseen ovat erittäin matalat verrattuna tavarajunaliikenteen investointeihin. Sitten kolmas asia on digiverkot koko maassa: Ei jaeta Suomea kahteen osaan, niin kuin nyt on käymässä. Kolmas kokonaisuus liittyy digitaaliseen saavutettavuuteen. Digitaalinen liikenne ja infrastruktuuri ovat yhtä tärkeitä kuin fyysiset väylät. Siksi on välttämätöntä, että koko Suomessa saavutettaisiin 5G-verkon tasoinen verkkopalvelu. Tämä ei voi tarkoittaa vain kasvukeskuksia. Palvelun on ulotuttava koko maahan. Lopuksi, arvoisa puhemies: Liikenne 12 ‑suunnitelma on merkittävä askel kohti liikennejärjestelmää, joka palvelee koko Suomea. Sen onnistuminen mitataan arjessa siinä, kulkevatko yhteydet, toimivatko yritykset ja onko niillä mahdollisuus rakentaa elämää kaikkialla, koko maassamme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Palaan tähän edustaja Lylyn keskusteluun työvoimasta ja osaavasta työvoimasta: Olen sen ikäinen, että aikanaan Kalanti oli 3 000 asukkaan kunta ja puolet ihmisistä eli maaseudulla, ja tänä päivänä se on kolme prosenttia. Tulen tuolta Lounais-Suomesta, ja siellä on hyvin kehittyneitä alkutuotantotiloja, vihannesviljelyä ja sen jatkojalostusta, ja sitten Suomessa on paljon marjatiloja. Työvoiman suhteen täytyy sanoa, että jollei työperäistä maahanmuuttoa ja työvoimaa saataisi, niin se kaikki liiketoiminta loppuisi. Me eletään täysin työvoimasta ja siitä, että saadaan enemmän käsiä. Olen sen ikäinen, että meidän ikäluokka kävi pelloilla, mutta eivät tänä päivänä nuoret enää tule tämmöiseen perustyöhön. Tämä myöskin vaikuttaa tähän kokonaissuunnitelmaan.

Arvoisa puhemies! Yrittäjänä ja maaseudun asukkaana ja maanviljelijänä kannatan tätä hallituksen selontekoa maaseutupolitiikasta ja sen lähettämistä jatkovalmisteluun. Selonteko tunnistaa oikein sen, että maaseudun elinvoima ei synny tukipolitiikasta vaan työstä, yrittämisestä ja mahdollisuuksista. Maaseudulla yrittäjyys ei ole sivujuonne vaan koko yhteisön perusta. Työpaikat, palvelut ja verotulot syntyvät paikallisista yritystoiminnoista. On tärkeää, että selonteossa nähdään maaseutu monipaikkaisen työn, hajautetun tuotannon ja uuden yritystoiminnan mahdollistajana, ei menneisyyden vaan tulevaisuuden toimintaympäristönä koko Suomessa. Digitaaliset ratkaisut, etätyö, biotalous, matkailu, elintarvikeala ja uusiutuva energia tarjoavat maaseudulle kasvunpaikkoja, jos infra, osaaminen ja toimintaympäristö ovat kunnossa. Yrittäjän näkökulmasta keskeistä on, että liikenneyhteydet ja tietoliikenneyhteydet toimivat, luvitus- ja viranomaisprosessit ovat sujuvia myös pienille toimijoille ja että työvoiman saatavuus sekä paikalliset palvelut turvataan. Samalla haluan nostaa esiin muutaman rakentavan kehitysnäkemyksen, jotka on syytä huomioida selonteon jatkovalmistelussa: Ensinnäkin, maaseudun yrittäjien riski on monella tavalla suurempi kuin kaupungeissa. Hallinnollinen taakka, kustannusten nousu ja epävarmuus esimerkiksi energian verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyen osuvat erityisesti pieniin yrityksiin. Selontekoa on vietävä suuntaan, jossa sääntely ja viranomaispääsäännöt tukevat investointeja eivätkä lisää epävarmuutta. Toiseksi, infrastruktuuri on nähtävä selvästi kilpailukykytekijänä, ei vain peruspalveluna. Toimivat tiet, logistiikka ja tietopalveluyhteydet ratkaisevat sen, voiko maaseudun yritys toimia tasavertaisesti markkinoilla. Ilman näitä yrittäjyys ei käytännössä ole mahdollista. Kolmanneksi, monipaikkaisuus tunnistetaan selonteossa, mutta jatkovalmistelussa tarvitaan konkreettisempia toimia. Etätyön, yrittäjyyden ja kausityön yhdistelmät on tehtävä aidosti mahdollisiksi myös verotuksen, asumisen ja palvelujen näkökulmasta. Neljänneksi, yrittäjyyden ehkä keskeisin onnistumisen edellytys on luottamuksellisen asiakasverkoston luominen. Se voi olla lähiseudulla tai vaikkapa koko Suomessa ja parhaimmillaan viennissä. Siinä yhteistyö esimerkiksi kauppakamarien ja Business Finlandin kanssa on hyvä pohja ponnistaa. Arvoisa puhemies! Maaseudun tulevaisuus ratkaistaan sillä, uskallammeko luottaa yrittäjyyteen ja paikalliseen osaamiseen. Tämä selonteko antaa siihen hyvän perustan, ja siksi kannatan sen lähettämistä eteenpäin.

Arvoisa rouva puheenjohtaja! Täällä on puhuttu, että työpaikat syntyvät tänä päivänä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja niiden toimintaedellytyksiä pitää parantaa. Ne tulevat erityisesti näihin pieniin mikroyrityksiin, joissa on yksi tai kaksi työntekijää. Näitä yrityksiä on Suomessa 350 000 eli saman verran kuin on työttömiä. Me ollaan tavattu keskustassa mikro-, pien- ja yksinyrittäjiä. Heidän viestinsä on, että he palkkaisivat 11 prosenttia lisää työntekijöitä, ja se tarkoittaisi 30 000:ta uutta työpaikkaa, mutta heidän kysymyksensä on, onko mahdollista, että kun aloitat yrityksen, niin siinä olisi huojennus yrittäjävakuutuksessa ja sitten ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa olisi vuoden sivukuluhuojennus noin puolet. Kysyn työministeri Marttiselta: onko tämä mikroyrittäjien viesti tullut teille asti, ja tuntuuko se mahdolliselta ratkaista?

Arvoisa puhemies! Valtioneuvostosta meille nyt saatu selonteko on laaja ja meille, ainakin keskustalaisille ja varmaan kaikille suomalaisille, tärkeä asia hoitaa hyvin ja kattavasti. Otan nyt muutamia huomioita tähän. Täällä on päivän mittaan kuultu hyvin, hyvin hyviä esityksiä. Energiajärjestelmässämme kokonaisuus perustuu useisiin toisiaan tukeviin osiin, ja siksi keskustelussa nousee välttämättä esiin myös kysymys tiedon luotettavuudesta. Ensimmäinen kokonaisuus liittyy hiilinieluihin. Niiden laskentamenetelmät vaikuttavat Suomen ilmastovelvoitteisiin ja koko maankäyttösektorin asemaan. Siksi on tärkeää, että hiilinielulaskelmat perustuvat mahdollisimman ajantasaiseen mittausdataan ja ‑menetelmiin, joissa yhdistetään satelliittihavaintoja, mittausdataa, maastomittauksia ja mallinnuksia. Kun laskelmat ovat tarkkoja, myös päätöksenteko on vakaammalla pohjalla. Toinen osa liittyy energiantuotannon huoltovarmuuteen. Energiamurros etenee voimakkaasti, mutta samalla on huolehdittava siitä, että järjestelmä toimii kaikissa olosuhteissa. Tietyt perinteiset polttoaineet ovat edelleen osa varautumista. Turpeella on yhä erityisrooli laitosten varapolttoaineena ja tietyissä teollisissa prosesseissa, joissa korvaavia vaihtoehtoja ei ole laajassa mittakaavassa. Samalla tiedostetaan, että puulla on useissa tapauksissa korkeamman jalostusasteen käyttökohteita kuin energiantuotannossa. Siksi energiavalikoimaa arvioitaessa on perusteltua tarkastella, mitkä polttoaineet turvaavat huoltovarmuutta ja missä polttoaineiden taloudellinen kokonaishyöty on suurin. Kolmanneksi on huomioitava sähkönsiirtoverkko. Suomen energiajärjestelmä sähköistyy nopeasti. Teollisuuden prosessit, lämmitysratkaisut ja muun muassa uudet datakeskukset lisäävät sähkön tarvetta merkittävästi. Tämä merkitsee suurta painetta siirtoverkoille. Jos siirtoyhteyksistä tulee pullonkauloja, se voi heijastua sähkön hintaan ja investointien viivästymiseen ja erityisesti teollisuuden kilpailukykyyn. Tarve riittävän kapasiteetin ennakointiin ja luvituksen sujuvuuteen korostuu, sillä uudet kulutuskeskittymät syntyvät nopeasti, kuten nyt ollaan havaittu muun muassa datakeskusten suhteen. On tärkeää varmistaa, että verkko kasvaa samassa tahdissa kuin sähköistetty taloutemme. Sitten yksittäinen neljäs asia liittyy vetytalouteen. Vedyllä ja siitä jalostetuilla synteettisillä polttoaineilla voi olla tulevaisuudessa keskeinen rooli päästöjen vähentämisessä erityisesti esimerkiksi raskaassa liikenteessä — meillähän viennistä 85 prosenttia kulkee raskaalla liikenteellä — ja sitten teollisuudessa ja kemianteollisuudessa. Samalla on kuitenkin todettava, että teknologia on vielä vedyn suhteen aika kehitysvaiheessa. Tuotantokustannukset ovat korkeat, vaikka meidän sähkön hinta on Euroopan halvimpia. Laitosinvestoinnit ovat suuria, ja kilpailukyky riippuu edullisen, hiilivapaan sähkön saatavuudesta Suomessa. Suomessa ja laajemmin Euroopan unionissa ollaan mielestäni vasta alkuvaiheessa sen arvioimisessa, milloin ja missä vety tai sen jatkojalosteet voivat olla markkinaehtoisesti kannattavia. Siksi on perusteltua korostaa riippumattomien ja realististen kustannusarvioiden tarvetta ennen kuin lähdemme suuriin vetyinvestointeihin Suomessa. Arvoisa puhemies! Kaikkia näitä osa-alueita yhdistää yksi yhteinen nimittäjä. Onnistunut energiapolitiikka perustuu oikeaan tietoon, teknologiseen realismiin ja pitkäjänteiseen suunnitteluun. Kun huoltovarmuutta, ilmastotavoitteita ja investointeja arvioidaan samasta kokonaisuudesta käsin, on mahdollista rakentaa energiajärjestelmä, joka on sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta kestävä. Tässä meillä on kaikilla paljon yhdessä tekemistä.

Arvoisa puhemies! Käsillä olevan talousarviokohdan yhteydessä haluan nostaa yhden konkreettisen toimenpiteen Varsinais-Suomen työllisyyden ja elinvoiman turvaamiseksi. Kotikaupungissani, tai siinä seutukunnassa, vallitsee nyt aika synkkä tilanne, kun autoteollisuussyklisyys on iskenyt alueeseen todella lujasti. Olemme kuulleet tässä salissa jo monta kertaa Valmet Automotive ‑autotehtaan laajoista irtisanomisesta ja lomautuksista. On syytä kuitenkin muistaa, että tämä yritys on yli 50 vuoden ajan ollut teollisuuden mallioppilas tuoden jatkuvasti uutta osaamista koko Suomen teollisuuteen. Nyt meillä on edessämme lähtökohtana kova työttömyys. Tämän kriisin keskellä hallitukselta ja meiltä lainsäätäjiltä on pyydetty juuri niitä toimenpiteitä, joilla työllisyyttä ja alueellista saavutettavuutta voidaan nopeasti tukea. Keskeinen toimenpide alueella liittyy juuri saavutettavuuteen ja työvoiman liikkuvuuteen. Turku—Uusikaupunki-välisen lähijunaliikenteen käynnistäminen on yksi niistä keskeisistä ratkaisuista, jotka turvaisivat seutukunnan elinvoiman ja vahvistaisivat sen houkuttelevuutta. Toimiva junayhteys laajentaisi merkittävästi työssäkäyntialuetta parantaen sekä työntekijöiden että yritysten mahdollisuuksia. Arvoisa puhemies! Huomionarvoista on, että tähän työllisyyttä ja liikkuvuutta edistävään hankkeeseen on olemassa jo valmiita suunnitelmia yksityisen junaliikenteen aloittamiseksi. Nämä suunnitelmat tarjoavat konkreettisen ja nopean keinon puuttua alueen työttömyyteen. Vetoan hallitukseen: tartutaan tähän olemassa olevaan suunnitelmaan. Meidän on tuettava Turku—Uusikaupunki-lähijunaliikenteen käynnistämistä nyt, kun alueemme sitä välttämättä tarvitsee. — Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja! Kiitos ministereille ja jaoston puheenjohtajalle esittelystä. — Uskallan tässä esittää kysymyksen koskien isoa teollisuutta ja tukia. Meidän alueella Valmet Automotive ilmoitti laajoista lomautuksista koskien tuhatta henkeä johtuen tilauskannan heikkenemisestä ja sähköautojen markkinan kasvun hidastumisesta. Syyt ovat globaaleja. Lomautukset koskevat merkittävää osaa henkilöstöstä, ja tämä ei ole vain yrityksen sisäinen haaste, vaan sillä on vaikutuksia koko alueen työllisyyteen ja osaamiseen. Lyhyellä aikavälillä kustannuksia leikataan, mutta pitkällä aikavälillä on vaara, että osaaminen menetetään ja kilpailukyky heikkenee. Onneksi saimme kuulla tänään ja pari viikkoa sitten, että meidän lippulaivamme ajoneuvoteollisuudessa yhdistävät osaamistaan ja autotehdas saa lisää töitä. Mutta kun en löytänyt TEMin budjettikirjasta mitään tukielementtiä tähän lomautusongelmaan, siksi kysyn: onko työ- ja elinkeinoministeriön kautta löydettävissä ratkaisuja, jotka tukevat henkilöstön osaamisen kehittämistä ja investointien vauhdittamista erityistuilla?

Arvoisa rouva puhemies! Asia koskee lähijunaliikennettä, josta jo äskeisessä puheenvuorossa puhuttiin. Haluaisin korostaa, että se on pieni pääomaluokka VM:ssä. Mutta miksi lähijunaliikenne on tärkeää? Se yhdistää kaupunkiseutuja ja lähiöitä ja antaa sujuvan vaihtoehdon autoilulle. Se mahdollistaa pendelöinnin laajalla alueella ja tukee yritysten rekrytointia. Sitten se vähentää päästöjä ja ruuhkia, tukee ilmastotavoitteita, lisää alueiden elinvoimaa ja kasvattaa matkailua ja tuo investointeja infrastruktuuriin. Säännölliset vuorot, digipalvelut ja esteettömyys tekevät matkustamisesta helppoa. Lähijunat eivät siis ole vain kulkuväline: ne ovat talouden ja kestävän kehityksen ja alueellisen kasvun moottori. Uudessa liikennesuunnitelmassa mahdollistetaan [Puhemies koputtaa] yksityisen henkilöjunaliikenteen käynnistäminen. Nyt on budjettiin tehty muutamia muutosehdotuksia, ja toivon, että ne huomioidaan tässä päätöksenteossa.

Arvoisa puhemies! Iso este etenkin pienempien yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin on liiallinen byrokratia. Me sääntelemme Suomea hengiltä. Meidän pitäisi ottaa käyttöön periaate, että yhtä uutta normia kohden poistetaan kaksi normia. Keskusta keventäisi etenkin mikroyritysten lupakäytäntöä. Mikroyrityksiä ja yksinyrittäjiä meillä on yli 350 000, ja sadan miljardin liikevaihto. Pien- ja yksinyrittäjien pitäisi voida maksaa pienempiä maksuja kuin suurempien yritysten. Myös liian tiukkaa pankkisäätelyä pitäisi purkaa. Nykyisin raskaat raportointivelvollisuudet koskevat myös pieniä yrityksiä. Näin saisimme luotua edellytyksiä uusille työpaikoille sinne, missä niitä nopeammin voisi syntyä, eikä maksaisi mitään.

Arvoisa puheenjohtaja! Aloitin kansanedustajana syyskuussa, sata päivää sitten. Nyt vähän jännittää, vaikka en ihan nuori poika enää olekaan. Olen huomannut, miten asialleen innostuneita, omistautuneita ihmisiä täällä on — hieno asia. Meillä olisi yhdessä kaikki mahdollisuudet muuttaa Suomen suuntaa, kunhan jätetään joutavanpäiväinen vastakkainasettelu pois. Se on täysin vierasta minulle yrityselämästä. Ihmiset ovat kysyneet, miksi täällä riidellään niin paljon. Ei ole vastausta minulla siihen. Maamme nykyisistä vaikeuksista tulee mieleen oma tilanteeni 35 vuotta sitten. Jäin työttömäksi, kun Neuvostoliitto teki konkurssin ja telakat sulkivat ovensa, ja siinä koeteltiin uskoa, miten tästä selvitään. Monella on nyt samoja ongelmia. Perustimme viiden ihmisen voimin yrityksen, alkujaan vanhan sikalan, vaimon johdolla, ja tänään perheyrityksemme työllistää 600 ihmistä. Miltei kaikki tuotteemme menevät vientiin. Mutta ilman sitoutuneita työntekijöitämme mistään ei olisi tullut mitään. He ovat palkkansa ansainneet. Jos tilanteemme olisi äitynyt yhtä huonoksi kuin Suomella, olisi pitänyt ryhtyä isoihin korjausliikkeisiin. Sen me Suomen osalta nyt joudumme tekemään. Uskon, että suomalaiset tämän hyväksyvät. Ihmisten pitää ottaa enemmän vastuuta elämästään. Yhdessä meidän tulee pitää huolta lapsista, nuorista, ikäihmisistä ja heikoimmista. Tärkeintä olisi yhdessä miettiä, miten rotkon reunalta tullaan pois. Vain uutta rakentamalla: uutta työtä, uutta kasvua, uutta menestystä. Nyt pitää luoda vakaa näkymä eteenpäin yli vaalikausien, luottamus siihen, että Suomi nousee. Arvoisa puhemies! Kyllä hallitus on oikeitakin asioita tehnyt. Käännettä parempaan ei kuitenkaan ole tullut. Suomi nousee vain sillä, että yritykset pärjäävät ja voivat työllistää. Siksi kasvu on kaikki kaikessa. En tarkoita, että kaikki suomalaiset voisivat olla yrittäjiä, eikä pidäkään olla, mutta työpaikat syntyvät vain yrittäjyydellä. [Peter Östman: Näin on!] Yhteisöverotuksen yleisen alentamisen sijaan viisasta olisi nyt rukata verotusta niin, että sisään jätettävää tulosta verotetaan kevyemmin. Olen varma, että yrittäjät laittaisivat liikkumavaran kasvuun, investointeihin ja työntekijöiden palkkaamiseen. Yrittäjävähennystä kannattaisi parantaa, ja toteuttaa investointihyvitys myös pienemmille yrityksille. Nopeimmin työpaikkoja voitaisiin saada mikroyrityksiin. Tapasin mikro- ja yksinyrittäjiä. He kertoivat, että maamme kaikista mikroyrityksistä joka kymmenes olisi valmis palkkaamaan työntekijän. Se tarkoittaa yksinään 30 000 uutta työpaikkaa. Siksi työllistämisen kynnystä pienimmissä yrityksissä pitää madaltaa, esimerkiksi palauttamalla kotitalousvähennysehdot ennalleen. Turha byrokratia pois. Yritys pitää pystyä perustamaan päivässä. Pienemmillä yrityksillä pitää olla pienemmät maksut ja kevyemmät lupakäytännöt. Arvoisa puhemies! Talouteen saataisiin välittömästi vauhtia myös alentamalla keskituloisten verotusta. He ovat Suomen selkäranka. He pitävät pystyssä yhteistä hyvää. Keskustan vaihtoehdolla keskituloisille jäisi vähintään 500 euroa vuodessa enemmän. Se on kaikki kotiinpäin. Verotuloja tuovat uudet työpaikat ovat ainoa tapa pelastaa lähipalvelut eli terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja koulutuksen koko maassa. Arvoisa puhemies! On minunkin elämääni mahtunut vastoinkäymisiä, ja ne tekevät kipeää, mutta silti olen tässä. Ei Suomen peli ole menetetty. Kyllä me tästä nousemme, mutta nyt on vaara, että tipumme rotkoon. Sen välttämiseksi tarvitaan iso korjausliike. Siksi joudun tekemään vastalauseen 2 mukaiset muutosehdotukset ja epäluottamusehdotuksen: ”Eduskunta toteaa, että Suomessa on pitkittyvä suurtyöttömyys, konkurssit 2000-luvun ennätystasolla, kuluttajien luottamus heikkoa, valtion velkaantuminen rajua ja Suomen talous on vajonnut uudestaan taantumaan. Hallitus on epäonnistumassa keskeisten taloustavoitteidensa saavuttamisessa. Suomi on joutumassa EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn eli taloudenpidon tarkkailuluokalle. [Puhemies koputtaa] Suomelle tarvitaan uusi suunta, suunta, joka palauttaa luottamuksen, toivon ja innokkuuden Suomeen. Tarvitaan parempi vaihtoehto. Tavalliset ihmiset on asetettava etusijalle, suomalaisille on saatava töitä, talouskasvu tuplattava ennustetusta sekä palvelut pelastettava. [Puhemies koputtaa] Pääministeri Orpon hallitus vie nyt Suomea väärään suuntaan, eikä siksi nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tulen Vakka-Suomesta. Se on tuolla Turun ja Rauman välissä seutukunta, jossa on Uusikaupunki, Laitila, Kustavi, Vehmaa, Taivassalo ja Pyhäranta. Siellä susi ei ole vain osa luontoa, vaan se on osana meidän arkea. Meillä susi kulkee pihoilla, koulujen reiteillä ja kotieläinten läheisyydessä päivittäin. Tämä ei ole pelkkä tilasto, tämä on todellisuutta — se on Suomen tihein susikanta tällä hetkellä. Se koskettaa meidän ihmisten turvallisuutta siellä ja maaseudun elinvoimaa. Tätä olemme kohdanneet jo viimeiset kymmenen vuotta, ja ei siihen ole saatu muutosta, vaikka nykyinen metsästyslaki ei mitenkään mahdollista todellisia susien kaatoja. Mutta nyt käsittelyssä oleva metsästyslain muutos on ratkaiseva askel. Se ei ole pelkkä kansallinen päätös, se on linjassa Euroopan unionin uuden direktiivin kanssa. EU on siirtänyt suden tiukasta suojelusta hallittuun suojeluun, jotta jäsenvaltiot voivat toimia vastuullisesti. Meillä on velvollisuus turvata lajin suotuisa suojelutaso mutta myös ihmisten arki. Tämä laki tekee juuri sen. Metsästys on luvanvaraisena kiintiönä, tieteelliseen seurantaan perustuen tasapaino luonnon ja ihmisten välillä. Arvoisa puhemies! Kyse ei ole susivihaisuudesta, kyse on järkevästä kannanhoidosta, EU:n linjan mukaisesta ratkaisusta ja maaseudun turvaamisesta. Siksi kannatan ja keskusta kannattaa lakiesitystä ja toivon, että eduskunta antaa sille vahvan tukensa. Sitten tähän on kohdistettu myös muita eläimiä, mutta yksi, jonka voisi lisätä tulevaisuudessa, on merimetso, joka tuhoaa siellä saaristoja.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla Varsinais-Suomen Somerolla järjestettiin kriisikokous. Sali oli täynnä suomalaisia ruuantuottajia, 800 viljelijää, ja tunnelma oli vakava. Viljelijät tuottavat meille kaikille ruuan. Ei voi olla niin, että kauppa ja teollisuus vievät leijonanosan ja viljelijät jäävät nuolemaan näppejään. Kriisitilannetta ei kerta kaikkiaan voi enää vain seurata sivusta. Viljelijöiltä lähti vahva vetoomus hallitukselle. Ennen kaikkea kyse on reilusta tulonjaosta. Ministeri Essayah, valitettavasti teillä oli este, ette päässyt sinne paikalle. Siksi kysyn teiltä: Miten vastaatte Somerolla esitettyyn viljelijöiden vetoomukseen? Aiotteko te — ja millä keinoin — ryhtyä tätä kurimusta ratkaisemaan?

Arvoisa puhemies! YK:n kestävän kehityksen... [Eduskunnasta: Mikrofoni!] — Nyt kuuluu. Arvoisa puhemies! YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 on meille kaikille tärkeä kompassi. Se ohjaa kohti maailmaa, jossa ympäristö, talous ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä. Me keskustassa näemme, että tämä ohjelma ei ole vain kansainvälinen velvoite, se on mahdollisuus rakentaa vahvempaa ja kestävämpää Suomea. Olemme nyt viime vuosina opiskelleet tämän kestävän kehityksen raportointia yrityksissä. Kuitenkin on todettava, että raportointiin liittyvä epäselvyys on ollut todellinen haaste. Moni toimija, niin kansallinen kuin paikallinen, on kokenut, ettei raportointivaatimuksista ole ollut riittävän selkeää ohjeistusta. Yrityksiltä voidaan vaatia satoja mitattavia asioita, ja niiden seuranta on ollut tosi vaikeaa. Me keskustassa ymmärrämme, että kestävä kehitys ei synny käskyttämällä vaan yhteistyöllä. On tärkeää, että raportointikehikot ovat ymmärrettäviä ja että ne tukevat käytännön työtä eivätkä vaikeuta sitä. Tämä kahden vuoden siirto, joka nyt yrityksille tehtiin, antaa meille aikaa varmistaa, että toimija voi osallistua täysipainoisesti ja oikeudenmukaisesti kestävän kehityksen seurantaan tässä uudessa ohjelmassa. Arvoisa puhemies! Tämä ei ole perääntymistä vaan vastuullista etenemistä. Meidän on nyt käytettävä tämä aika viisaasti, selkeytettävä ohjeistusta ja vahvistettava paikallista osaamista ja varmistettava, että Suomi on valmis raportoimaan rehellisesti ja kattavasti. Keskustalle kestävä kehitys tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei jää kehityksen ulkopuolelle. Agenda 2030 on kaikkia meitä varten.

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys on tärkeä, kuten monet puheenvuorot tämän kolmen neljän tunnin aikana osoittavat. Kun keskustelemme koko Suomea koettelevasta työttömyyskriisistä, meidän on käännettävä katseemme niihin tekijöihin, jotka todella luovat uusia työpaikkoja ja vahvistavat kansantalouttamme. Seuraavassa kolme mahdollista esitystä. Ensimmäiseksi suurin potentiaali uusien työpaikkojen syntymiseen on vientiteollisuudessa. Kasvua tukee myös se, että suuret teollisuusyritykset käyttävät kotimaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä alihankkijoinaan ja tätä kautta myöskin auttavat ja luovat uskoa, että pk-yritys voi harjoittaa vientitoimintaa kannattavasti. Viime viikolla uutisoitu merkittävä Suomen ja Yhdysvaltain välinen jäänmurtajakauppa sekä Turun risteilijäkaupat antavat toivoa, että tämä kehitys konkretisoituu yhä enemmän tulevaisuudessa ja säteilee laajalle. Toiseksi osaamiseen panostaminen on myös tärkeä keino työllisyyden parantamiseksi ja talouskasvun luomiseksi, kuten edustaja Ovaska hyvin kertoi. Otan tästä esimerkin omasta maakunnastani. Turun yliopistoon saatiin pitkään kaivattu diplomi-insinöörikoulutus 2019 keskustaministeri Saarikon päätöksellä. Silloin neljä opintosuuntaa aloitti 200 opiskelijalla. Nyt viiden vuoden jälkeen koulutusohjelmia on 16, jotka kaikki ovat lahjoitusprofessuureja, ja opiskelijoita on 2 300. Siis panostus koulutukseen on alkanut näkyä konkreettisesti. Valtaosa opiskelijoista on tehnyt diplomityönsä yritykseen, ja moni on työllistynyt jo opintojen aikana. Koulutus mahdollistaa myös uusien innovaatioiden ja yritysten synnyn alueella. Kolmanneksi on korostettava palvelualojen potentiaalia. Suomella on matkailussa valtavat mahdollisuudet, kuten Lapista olemme saaneet hyvät kokemukset. Keskustassa olemme esittäneet kunnianhimoista matkailualan kasvustrategiaa. Tavoitteeksi on asetettava matkailun tuplaaminen tämän vuosikymmenen loppuun mennessä ja matkustustaseen saaminen tasapainoon, jolloin matkailusta tulisi tuloja Suomeen saman verran kuin mitä suomalaiset vievät matkailueuroja maailmalle. Sitten työttömyyden kohtaan, menemme konkretiatasolle. Haluaisin puhua tilanteesta omalla kotiseudullani. Uutinen Uudenkaupungin autotehtaalla alkavista muutosneuvotteluista oli vakava uutinen koko Varsinais-Suomelle. Tilanteen vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan tehtaaseen, vaan ne ulottuvat laajalle ja koskettavat tuhansia ihmisiä ja yrityksiä seutukunnalla ja sen ympäristössä. Olin itse vastaavassa tilanteessa työurani alussa. Rauma-Repolan Uudenkaupungin telakka suljettiin, kun Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena laivatilaukset Suomessa loppuivat. Tuolloin kaupunkimme työllisyys nousi yli 30 prosenttiin. Silloinkin valtion tuella haettiin ratkaisuja, joilla muu yritystoiminta elvytettiin. Elvytys otti muutaman vuoden, mutta sen seurauksena elinkeinorakenne monipuolistui koko Vakka-Suomessa, ja kiitos toimijoille. Oma yrityksemme on juuri tältä ajalta, jolloin aloitimme viidellä hengellä, ja meitä on nyt töissä 600 ihmistä. Tällaisina hetkinä on suunnattava katse toimivien ratkaisujen löytämiseen. Yksi keskeisimmistä keinoista olisi investointiavustusten kohdentaminen vastaavista uutisista kärsiville alueille, kuten nyt Vakka-Suomeen. Meidän on luotava ympäristö, jossa paikalliset yritykset uskaltavat ja pystyvät investoimaan, luomaan uusia työpaikkoja ja kasvattamaan toimintaansa. Tämä vaatii valtiolta joustavuutta ja tukea, jotta voimme kääntää tämän haasteen mahdollisuuksiksi. Toinen tärkeä toimenpide alueellemme liittyy saavutettavuuteen ja työvoiman liikkuvuuteen. Lähijunaliikenteen kehittäminen Turun suuntaan on yksi keskeisistä ratkaisuista, joka turvaisi seutukunnan elinvoimaa ja vahvistaisi houkuttelevuutta. Toimiva junayhteys laajentaisi merkittävästi työssäkäyntialuetta ja parantaisi sekä työntekijöiden että yritysten mahdollisuutta. Arvoisa puhemies! Voisiko hallitus työministerin johdolla edetä näissä toimenpiteissä työllisyyden edistämiseksi? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Itse tulen tuolta Uudestakaupungista, jossa Valmet Automotive juuri eilen antoi surullisen uutisen mittavista muutosneuvotteluista. On syytä muistaa, että kyseinen yritys on yli 50 vuoden ajan ollut teollisuuden mallioppilas tuoden jatkuvasti uutta osaamista koko Suomen teollisuuteen. Mutta autoteollisuuden syklisyys on nyt valitettavasti tällä hetkellä hyvin negatiivinen. Siksi kysyn: onko tässä puolustusteollisuuden pääkohdassa selvitetty jo aikaisemmin, että tämän Uudenkaupungin autotehtaan osaamista voitaisiin hyödyntää myös puolustusajoneuvojen valmistuksessa?

Arvoisa puhemies, kunnioitettu ministeri! Parhaillaan on menollaan iso sisäinen ministeriön organisaation kehityshanke, jossa Traficomiin lisätään tehtäviä liikenteen osalta muun muassa ohjauksessa ja tulevaisuudessa etenkin rataliikenteen osalta. Asiani koskee vähän samaa kuin mitä edustaja Furuholm esitti koskien lähiliikennettä. Me keskustassa pidämme tärkeänä lähijunaliikenteen kehittämistä olemassa olevilla ja monin paikoin jo hyvässä kunnossa olevilla radoilla. Toimivalla lähijunaliikenteellä turvataan kasvu ja elinvoima kasvukeskusten ympärillä joka puolella Suomen maakuntia. Mutta nyt meillä on ostokilpailu tulossa, ja sen takia näyttää siltä, että ministeriö on siirtämässä hankinnat 30-luvulle. Kysymys kuuluu, arvoisa ministeri: [Puhemies koputtaa] kuinka voisimme kehittää vaikkapa pilottihankkeena lähiliikennettä suorahankintamallilla vielä tällä vuosikymmenellä?

Arvoisa puhemies ja kunnioitetut ministerit! Kiitokset hyvistä esityksistä. Kysymykseni koskee erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusta. Olemme rakentaneet Suomeen valtio-omisteisen rahoittajan Finnvera Oyj:n Kehitysaluerahaston jälkeen, ja tiedämme, että Finnvera on ollut keskeinen rahoittaja tuhansissa pk-yrityksissä ja erityisesti suurteollisuudessa ja telakkateollisuudessa, kuten eilen saimme taas Turusta hyviä uutisia. Finnveran perustehtävänä on ollut kaksi tärkeää kirjattua tehtävää: ensimmäiseksi keskittyminen pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan edistämiseen ja toiseksi edistää aluepoliittisten tavoitteiden toteuttamista eli palvella koko Suomea. Nyt Finnveraa uudistetaan ja sen tehtäviä laajennetaan, mutta minä en löytänyt näitä kahta perusperiaatetta. Kysymykseni on: kuinka Finnvera tulevaisuudessa varmistaa, [Puhemies koputtaa] että nämä kaksi aikaisemmin kirjattua ja nyt poistettua tärkeää periaatetta toteutuvat tulevaisuudessa turvaamaan meidän [Puhemies: Aika!] elinkeinoelämäämme?

Arvoisa puhemies! Asia liittyy valtion omistajaohjaukseen. Nyt puolustusteollisuuden kehitys on ollut hyvin vahvaa eri teollisuuden aloilla, mikä on hieno ja myönteinen asia koko Suomelle, niin kuin on puhuttu. Toisaalta perinteinen teollisuus on osittain kärsinyt matalista tilauskannoista. Syistä on myöskin tänään puhuttu laajasti. Valtio ja hallitus ovat monin tavoin pyrkineet olemaan mukana. Tavoitteena on pyrkiä pitämään teollisuuden pyörät pyörimässä myös tulemalla omistajiksi yrityksiin. Näen suunnan oikeaksi turvataksemme osaamisen säilymisen ja kehittämisen Suomessa. Yksi esimerkki on kehitys Valmet Automotive ‑tehtaalla tuolla Uudessakaupungissa ja sen osaamisen suhteen, kun valtio lunasti kiinalaiset osakkaat pois, suomalaiseen omistukseen. Ymmärtääkseni juuri tuolla rakenteella pyritään turvaamaan kulkuneuvo-osaaminen täällä ja sen hyödyntäminen tulevaisuuden tarpeisiin. Arvoisa puhemies! Arvon ministeri, valitettavasti juuri tänään kuulimme ison uutisen, että tämä tehdas on ryhtynyt merkittäviin muutosneuvotteluihin ja tämä koskee lähes 1 300 työntekijää Uudessakaupungissa. Kysymys: onko hallituksella mahdollisuutta ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin tehtaan osaamisen hyödyntämiseksi Puolustusvoimien kulkuneuvojen valmistuksessa?