Paljon puhetta.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä esitetään muutettavaksi luonnonsuojelulakia kolmella keskeisellä tavalla. Ensinnäkin lakiin luodaan kansallinen kehys EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanolle säätämällä kansallisen ennallistamissuunnitelman laatimisesta ja päätöksenteosta. Toiseksi laajennetaan luonnonarvojen käyttöä siten, että niin sanotuilla luonnonarvohehtaareilla voidaan tehdä vapaaehtoisia luontotekoja ja rakentaa toimivia luonnonarvomarkkinoita. Kolmanneksi tehdään eräitä tarkennuksia lajisuojeluun ja muuhun sääntelyyn. Tavoitteena on ennen kaikkea vahvistaa luonnon monimuotoisuutta, vauhdittaa ennallistamista ja tuoda mukanaan uusia, myös markkinaehtoisia, keinoja rahoittaa luonnontilan parantamista. Luonnonarvomarkkinoiden kehittämisellä pyritään saamaan liikkeelle yksityistä rahoitusta, jotta luonnonsuojelu ei olisi yksin julkisten toimijoiden varassa vaan siihen osallistuisivat myös yritykset, yhteisöt ja kansalaiset. Arvoisa puhemies! Näillä muutoksilla on selkeä yhteys kokonaisturvallisuuteen. Ympäristövaliokunta korostaa, että luonnon monimuotoisuus ei ole vain ympäristökysymys vaan osa yhteiskunnan perusturvallisuutta. Toimivat ekosysteemit turvaavat ruokatuotannon, vesivarat ja ilmaston ääri-ilmiöihin sopeutumisen. Ne ovat keskeisiä myös huoltovarmuudelle ja kriisinkestävyydelle. Kun luonnontila heikkenee, heikkenee samalla yhteiskunnan kyky selviytyä häiriöistä ja kriiseistä. Ennallistaminen ja luonnontilan parantaminen ovat siten investointeja paitsi ympäristöön myös kansalliseen turvallisuuteen. Ympäristövaliokunta pitää tärkeänä, että ennallistamissuunnitelma rakentuu poikkihallinnollisesti ja pitkäjänteisesti yli vaalikausien. Samalla valiokunta korostaa, että suunnitelman on oltava strateginen ja oikeusvaikutuksiltaan selkeä. Se ei saa puuttua yksityisten maanomistajien oikeuksiin, vaan toimenpiteiden on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja erilliseen lainsäädäntöön. Tällä varmistetaan sekä perusoikeuksien toteutuminen että uudistuksen hyväksyttävyys. Lisäksi luonnonarvomarkkinoiden kehittäminen on keskeinen keino lisätä ennallistamista käytännössä. Kun luonnonhoidosta syntyy uusia ansaintamahdollisuuksia maanomistajille ja uusia vastuullisuuden keinoja yrityksille, saadaan liikkeelle laajempaa toimintaa kuin julkisella rahoituksella yksin olisi mahdollista. Samalla varmistetaan, että toiminta perustuu luotettavaan, viranomaisvarmennettuun järjestelmään, ja ehkäistään viherpesua. Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta pitää esitystä tärkeänä, koska se rakentaa Suomeen kokonaiskuvaa siitä, miten luonnontilaa parannetaan pitkällä aikavälillä. Mutta samalla se tekee sen tavalla, joka tukee taloutta, osallistumista ja hyväksyttävyyttä. Kyse ei ole vain luonnonsuojelusta vaan tulevaisuuden kestävästä yhteiskunnasta, jossa luonto, talous ja turvallisuus kulkevat käsi kädessä. Siksi tämä esitys on tärkeä ja ajankohtainen. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Ehdotan seuraavia lausumia, joita on yhteensä seitsemän: Lausuma 1: ”Eduskunta edellyttää valtioneuvoston varmistavan kansallista ennallistamissuunnitelmaa valmisteltaessa, että Euroopan unionin ennallistamisasetuksen sallima kansallinen liikkumavara hyödynnetään täysimääräisesti eikä suunnitelmaan sisällytetä asetusta pidemmälle meneviä velvoitteita. Lisäksi valtioneuvoston on huolehdittava, että toimenpiteet ovat kustannustehokkaita ja tarkoituksenmukaisia.” Lausuma 2: ”Eduskunta edellyttää, että ennen kansallisen ennallistamissuunnitelman hyväksymistä valtioneuvosto laatii kattavan ja läpinäkyvän arvion suunnitelman taloudellisista vaikutuksista, kustannuksista sekä vaikutuksista kansantalouteen, julkiseen talouteen ja elinkeinoelämään.” Lausuma 3: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi ennallistamissuunnitelman vaikutukset maankäyttöön, omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen sekä huolehtii, että nämä perusoikeudet toteutuvat täysimääräisesti suunnitelman valmistelussa ja toimeenpanossa.” Lausuma 4. ”Eduskunta edellyttää valtioneuvoston huolehtivan, että ennallistamistoimenpiteet suunnitellaan ja priorisoidaan siten, että niistä ei aiheudu kohtuutonta haittaa maanomistajille eikä elinkeinonharjoittajille ja että vaikutukset kohdennetaan oikeasuhtaisesti ja yhdenvertaisesti.” 5. ”Eduskunta edellyttää valtioneuvoston huolehtivan, että ennallistamissuunnitelma ei sisällä sellaisia alueellisia rajauksia tai kartallisia esityksiä, jotka voivat ennakoivasti rajoittaa maankäyttöä tai heikentää maanomistajien oikeusasemaa ilman erillistä, lakiin perustuvaa päätöksentekoa.” Lausuma 6: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii ennallistamissuunnitelmaa koskevassa sääntelyssä selkeistä muutoksenhakusäännöksistä, joissa määritellään valitusperusteet sekä tuomioistuimen toimivalta arvioida suunnitelman lainmukaisuutta myös sen sisällön osalta.” Lausuma 7: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksesta ennen sen toimittamista Euroopan komissiolle sekä selonteon lopullisesta ennallistamissuunnitelmasta ennen sen hyväksymistä valtioneuvostossa.” — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Valkoposkihanhista on tosiaan aiheutunut vuosittain monien miljoonien eurojen vahingot ruuantuotannolle. Vahinkoja on jo nyt korvattu viljelijöille valtion tasolta, ja korvaukset mahdollisista tuhoista jatkuvat tämän uudistuksen jälkeenkin. Merimetso taas aiheuttaa haittoja rannikkokalastukselle, ja lajin kolonioiden läheisyydessä voi paikallisesti esiintyä merkittäviäkin vaikutuksia niin kalustosta kalastukseen kuin kalatalouden toimintaedellytykseenkin. Tällä hetkellä nuo valkoposkihanhet sekä merimetsot ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulailla sekä EU:n lintudirektiivillä. Kummankin lajin kanta on kuitenkin vahvistunut huomattavasti, ja lainsäädännön on seurattava myös aikaansa. Hallituksen esityksellä onkin tällä hetkellä suuri tarve. Suojametsästys ei vaaranna lajien elinvoimaa lajien viimeaikaisen huomattavan runsastumisen vuoksi, mutta suojametsästyksen mahdollistaminen on selkein ja toimiva keino näiden lintulajien aiheuttamien ongelmien ja haittojen vähentämiseksi. Käytännössä suojametsästys siis mahdollistaa sen, että lajeja saa metsästää tarkkaan rajatussa tilanteessa ilman erillistä lupaa. Riistalajeiksi siirtymisestä huolimatta molemmat lajit pysyvät edelleenkin ympärivuotisesti rauhoitettuina, eikä esityksen tavoitteena ole vaarantaa lajien kantoja tai hävittää kyseisiä lajeja Suomesta. Tärkeintä on, että mahdollistetaan alueellisesti kohdennetut joustavat toimet sellaisissa tilanteissa, joissa lajit todellakin aiheuttavat merkittävää haittaa viljelijöille ja kalataloudelle. Sääntely vähennyttää myös byrokratiaa, kun sen avulla voidaan vähentää tarvetta tapauskohtaisille, usein haastaville ja hitaasti eteneville poikkeuslupahakemuksille. Nämä muutokset on tehtävä ja ovat hyvästä ennen kuin lajien kanta kasvaa hallitsemattoman suureksi ja haitat lisääntyvät vieläkin enemmän. — Kiitos.

Rouva puhemies! Maaninka myös mainittu tässä keskustelussa, ja tosiaan siellähän se on Pohjois-Savon suunnalla. Tässäpä se nyt kuullaan keskustelun aikana, kuinka vuosien saatossa, kun tämä valkoposkihanhikanta on päässyt näinkin isoksi, ovat sieltä edustaja Hoskosen mailta sinne ihan Maaninkaan asti nämä valkoposkihanhihaasteet ja -ongelmat sitten tulleet. Mikä tässä on ollut se syy ja seuraus, niin sehän johtui siitä, että viime vaalikaudella tehtiin vain näitä hanhipeltojärjestelmiä ja tehtiin kaikennäköisiä paukkujärjestelmiä ja yritettiin karkotella näitä hanhia. Kyllä minä olen sitä mieltä, että tämmöinen suojametsästys varmasti on paljon, paljon parempi systeemi ja järjestelmä kuin tämä aikaisempi järjestelmä. Halusin tämän puheenvuoron ottaa ihan vain sen vuoksi, kun edustaja Hoskonen käytti jälleen kerran tämän aikaisemman puheenvuoron aika ansiokkaasti nostaen huoltovarmuuden, huoltovarmuuden näkökulman. Edustaja Siponen tuossa totesi, että kun siellä Maaningallakin viljelijä kutsuu kansanedustajan katsomaan, kuinka tämmöinen hanhitokka tuhoaa pellon, niin kyllähän se asettaa aikamoisen haasteen sille viljelijälle, että kuinkas sitten se huoltovarmuus ja ruokaturva hoidetaan näitten peltojen osalta, kun hanhet tulevat ja syövät kyseiset peltoalueet. No, mitä itsekin metsästäjänä metsästysharrastusta harrastan, niin mielenkiinnolla nyt seurataan, miten tämä tämmöinen suojametsästys sitten tähän haasteeseen tulee puremaan. Uskon, että asianmukaisella tavalla.

Arvoisa rouva puhemies! Piti tuossa ihan kalenterista tarkistaa, että se oli 13.5. tänä vuonna noin kello 18 illalla, kun vierailin Maaningalla Pohjois-Haatalan kylällä. Olin eduskunnasta palaamassa kotiin ja vierailin siellä siksi, että viljelijä kutsui katsomaan rehupeltoja toukokuussa. Noin sata hehtaaria oli mennyt hanhien suuhun parasta säilörehupeltoa, ensimmäistä satoa. Jokainen, joka jotakin maidontuotannosta ja rehuntuotannosta ymmärtää, tietää, että se ensimmäinen rehusato on maidontuottajalle se kaikista tärkein, laadukkain ja paras sato, ja jos sen hanhet pääosin tuhoavat, niin jokainen ymmärtää täällä salissakin, että jotakin täytyy tehdä. Jotakin täytyy tehdä. Erittäin hyvä, että nyt on lakimuutos saatu tänne saliin. Voi sanoa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämä hanhiongelmahan on sieltä Hoskosenkin erittäin hyvin tuntemasta Pohjois-Karjalasta pikkuhiljaa levinnyt ympäri Suomea ja tuonne Pohjois-Savoon, ja on se tainnut jo sinne edustaja Mehtälän puolelle, Pohjanmaallekin, pikkuhiljaa tulla. Siellä Pohjois-Savossa ja Ylä-Savossa se ei vielä aivan niin paha ole kuin Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savon itäosissa, mutta se kertoo siitä, että ongelma on koko ajan vain pahentunut. Senpä takia on hienoa, että nyt eduskunnassa ollaan säätämässä lakia suojametsästyksestä. En ole itse valiokunnassa ollut tätä asiaa käsittelemässä. Se, mikä tietenkin on äärimmäisen tärkeää, ja toivon, että tällä lakimuutoksella se nyt varmistetaan, on se, että tämä lainsäädäntö on nyt myöskin viljelijöitten näkökulmasta riittävän tehokas, niin että tähän hanhiongelmaan todellakin pystytään puuttumaan ja turvaamaan se, että se viljelijöitten kovalla työllä perustama nurmi, säilörehunurmi, joka on monella tapaa meidän omavaraisuuden, ruokaturvan perusta, käytetään siihen, mihin se on tarkoitettu, eikä näitten hanhilaumojen ruokkimiseen. Siltä osin olen tyytyväinen, että tämä lakimuutos on nyt menossa eteenpäin, ja uskoisin, että eduskunnan vahvalla tuella se äänestetään sitten voimaan ja sitä kautta toivottavasti turvaamaan meidän viljelijöitten elinkeino ja sato jatkossa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän asiaan lopuksi sen verran, että todellakin tämä valkoposkihanhiongelma on ihan todellinen. Kysymys on Suomen huoltovarmuudesta. Tällaisena aikana, jolloin tuolla rajojemme ulkopuolella naapurimaa käy jatkuvaa sotaa Ukrainaa vastaan — emme tiedä, mitä tapahtuu puolen vuoden päästä, emme tiedä edes, mitä ensi yönä tapahtuu — me täällä keskustelemme siitä, pitääkö meidän turvata maanviljelijöiden mahdollisuus tuottaa tähän maahan omat elintarvikkeet. Kyllä olen hyvin, hyvin pettynyt tähän tilanteeseen, siihen, millaiseksi Suomi on mennyt, ja siihen, mikä on eduskunnan kanta näihin asioihin. Jokaisen Suomen kansanedustajan tulisi puolustaa maanviljelijän oikeutta tehdä yrittäjänä työtä omalla tilalla, tukea hänen työtään niin, että voimme varmistaa ruokahuollon tähän maahan kaikissa olosuhteissa. Olen siihen hyvin pettynyt, että tällaisen päivän joutuu vielä täällä näkemään, että tämä asia, jonka pitäisi olla Suomelle kirkas kuin keväinen päivä, ei sitä vain ole. Kuvitteleeko joku vielä, että jos joku kriisi syttyy, niin me saisimme jostakin ulkomailta tänne elintarvikkeita? Ei varmasti tule yhtään kuormaa. Tuoreessa muistissa teillä varmaan on se korona-aikainen hengityssuojien saanti Suomeen. Se oli enempi kuin kiven alla, ja kysymys oli vain vähäpätöisestä asiasta. Jos elintarvikkeista on pulaa täällä Pohjolan perukoilla, niin kun viimeinen kone tulee tänne, niin siellä ei ole kuin pari tyhjää vehnäjauhosäkkiä ja muutama nahistunut peruna kyydissä, muut on jätetty tuonne matkan varrelle. Tämän toivon, että muistatte. Mitä tulee hanhien vaarallisuuteen, niin muistetaan sekin, että vuonna 2009 Hudsonjokeen tipahti amerikkalainen lentokone ja siellä taitava kapteeni Sullenberger sai pelastettua loistavalla ammattitaidollaan sen matkustajat. Melkein 160 henkeä oli koneessa mukana, ja hän sai sen pelastettua. Kun moottorien läpi menivät hanhiparvet, niin se kone jäi sitten sinne Hudsonjokeen ja ihmiset pelastettiin onneksi. Elikkä kyllä se on ihan oikeasti vaarallinen lintu siellä, missä sen ei tarvitse olla. Sitten kun nyt ruvetaan metsästämään sitä lainmukaisesti, aivan niin kuin Euroopan unionin direktiivi sallii — sama koskee merimetsoja — niin me voimme tällä keinoin turvata sen, että voimme elää edelleen ihan hyvää elämää ja turvata tähän maahan elintarvikehuollon. Toivottavasti ei sitä päivää koskaan tule, että me voimme todeta tuolla elintarvikekaupassa, että hups, hyllyt ovat tyhjät, mitäs me huomenna syödään. Tämä on semmoista rulettia, mitä tässä talossa näköjään vihervasemmisto haluaa pelata, että en jaksa ymmärtää teidän ajatuksen juoksua. Kyllähän se varmaan omaa itsetuntoa hivelee, kun sieltä tulee vihreiltä viestiä teille, että hyvin menee, kun suojelette kaikkea. Sillä tavalla hyvin äkkiä se nälkä tulee. Tuota velkamäärää kun katsoo, sitä, mihin Suomen talous on menossa, niin toivoisin, että ymmärtäisitte senkin, että ne velat, mitä nyt on otettu, ovat meidän lastemme ja meidän lastenlastemme maksettavia velkoja. Siinä kyllä hymy hyytyy isovanhemmilta sitten, kun lapset tulevat sanomaan, että millä me eletään.

Rouva puhemies! Olipa mykistävää kuunnella tuota puheen loppuosaa, kun edustajakollega Mehtälä on tehnyt kysymyksen oikeusministerille, ja vastaus on tämäntyylinen. Mutta hyvän vastauksen saa edustajakollega Kalliolta tuolta takapenkistä näihin tuulimyllyihin ja valkoposkihanhiin, että kylläpä tässä sivistyy tänäkin päivänä huomattavasti. Eikä ihme, että myös edustaja Kallio on sivistynyt, kun useamman kirjallisen kysymyksen on laittanut tuonne ministeriöitten suuntaan — pudistelee kyllä tuolla päätään, että ei ole sivistynyt. Ei varmaan näiden viiden kirjallisen kysymyksen, mitä edustaja Kallio on tehnyt ministerien suuntaan ja ministeriön suuntaan liittyen tähän valkoposkihanhihaasteeseen ja ongelmaan, vastaukset ole olleet sen mukaisia, mitä hän on — no, en tiedä — niillä kysymyksillä hakenut, mutta ongelmanratkaisijahan edustaja Kallio on, ja sen vuoksi hänet on tänne eduskuntaan myös valittu tuolta Etelä-Savon suunnalta. No, se sikseen, mennään takaisin tähän asiaan, rouva puhemies. Tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöhän on asianmukainen, ja näitten valkoposkien osaltahan valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota erityisesti tuonne Itä-Suomen maataloudelle aiheutuviin kustannuksiin ja merkittäviin vahinkoihin. Siis vuonna 2025, rouva puhemies, valiokunnan saaman selvityksen mukaan viljelysvahinkojen määrä on siis lähes neljä miljoonaa euroa — neljä miljoonaa euroa. Tästä voisi edustaja Kallio ruveta vaikka laskemaan, mihin paljon järkevämpään tämänkin rahan voisi käyttää, jos tämäkin ongelma olisi ratkaistu. Mutta totean vain vielä, rouva puhemies, että kun tätä haastettahan on vuosien ajan tässä talossa setvitty, niin no, tätä vaalikautta on mennyt kolme vuotta, ja viime vaalikaudella sitten tehtiin joitain ratkaisuja, ja siellähän tulivat sitten ratkaisuksi muun muassa hanhipellot sun muut, mutta sepä nyt on tullut selväksi, että kallistahan se lysti oli, todella kallista. Mutta eritoten se kyllä mietityttää, kun tässäkin maassa on sotien jälkeen ja ennen sotia nälkääkin nähty, että varmasti se kansa, kansakunta, joka siihen aikaan on elänyt, että jos se eläisi tätä aikaa, kun tehtiin tämmöisiäkin ratkaisuja, että jos niitä valkoposkihanhia sieltä pellolta hääti pois, ja jopa ampui kuoliaaksi, niin niitä valkoposkihanhiahan ei saanut käyttää hyväksi elikkä niin sanotuksi ravinnoksi. Mietityttäänpähän vain, että semmoisiakin päätöksiä aikanaan tehtiin, mutta jospa tämä esitys, mikä nyt on huomenna lopullisessa äänestyksessä — eikä jospa vaan kyllä — ratkaisee sitten tämän pitkäaikaisen haasteen valkoposkihanhien aiheuttamista vahingoista, varsinkin tuolla itäisessä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla käsittelimme tätä hanhiasiaa ensimmäisessä käsittelyssä, ja silloin nostin esille tämän suojametsästyksen tärkeyden, jota nyt varmaan täällä puheenvuoroissa on monta kertaa kuultukin. Edustaja Hoskonen toi hyvin esille nämä ongelmat, mitä voi aiheutua. Mutta ihan tähän yhteyteen haluan tuoda sen esille, että edustaja Kallio on tehnyt viisi kirjallista kysymystä hanhiin liittyen, joista neljään on vastannut ministeri Essayah ja yhteen ministeri Mykkänen. Nämä vastaukset eivät tyydyttäneet silloin, kun ne tulivat, ja sitten allekirjoittanut teki oikeusministeri Merelle kahteen kertaan kirjallisen kysymyksen tästä hanhiasiasta. Näkökulma on se, miten viljelijän oikeusturva voi toteutua tässä hanhiongelman pyörteessä. Kysymys kuului: Mihin toimenpiteisiin oikeusministeriö ja oikeusministeri aikoo ryhtyä, jotta maanviljelijöitten oikeusturva toteutuu? Onko oikeusvaltioperiaatteen mukaista, että elinvoimainen lintulaji saa aiheuttaa maanviljelijälle suuria aineellisia tappioita ilman, että viljelijällä on mitään oikeutta puuttua tilanteeseen? Toinen kysymys: miten oikeusministeriö ja oikeusministeri suhtautuu siihen, että Suomessa tulkitaan EU:n lintudirektiiviä valkoposkihanhien osalta eri tavalla kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa, joita valkoposkihanhiongelma myös koskettaa? Ja kolmas kysymys: onko oikeusvaltioperiaatteen mukaista, että viljelijä joutuu maksamaan 1 500 euroa poikkeamisluvasta, vaikka hanhiongelma ei ole hänen itsensä aiheuttama? No niin, sitten ministeri vastasi kysymykseen — ja tämä vastaus on aika mielenkiintoista kuultavaa: Hyvät edustajat: ”Eduskunnan työjärjestyksen mukaan edustaja voi tehdä ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen asiasta, joka kuuluu kyseisen ministerin toimialaan.” — Elikkä siis nyt oli kysymys viljelijän oikeusturvasta hanhiongelman käsissä. ”Valtioneuvoston ohjesäännön mukaan kukin ministeriö vastaa lainvalmistelusta sekä lainsäädännön ajantasaisuudesta ja toimivuudesta omalla toimialallaan. Tämä vastuu käsittää myös ministeriön toimialaan kuuluvan lainsäädännön perustuslainmukaisuuden. Valtioneuvoston ohjesäännön 14 §:n mukaan oikeusministeriön toimiala käsittää lainvalmistelun valtiosääntöoikeuden, yleisen hallinto-oikeuden, yksityisoikeuden sekä rikos- ja prosessioikeuden alalla. Ympäristönsuojeluun ja ympäristövahinkojen torjuntaan sekä luonnonsuojeluun liittyvät asiat puolestaan kuuluvat valtioneuvoston ohjesäännön 24 §:n nojalla ympäristöministeriön toimialaan. Kukin ministeriö vastaa toimialallaan myös EU- ja valtiosopimustaustaisesta lainvalmistelusta sekä huolehtii siitä, että valmisteltava sääntely täyttää perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden vaatimukset. Mahdolliset ristiriidat EU-lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön välillä ratkaistaan viime kädessä EU-tuomioistuimessa. Oikeusministeriön toimialaan kuuluu valtioneuvoston lainvalmistelun yleinen kehittäminen, mutta oikeusministeriöllä ei ole toimivaltaa valvoa muiden ministeriöiden lainvalmistelua tai puuttua muiden ministeriöiden toimialaan kuuluvien lakien sisältöön. Laillisuusvalvonnasta vastaavat erilliset laillisuusvalvontaviranomaiset.” Elikkä, hyvät edustajakollegat, minun kysymykseni oli, että miten viljelijän oikeusturva toteutuu hanhiongelmassa, ja tämä oli ministerin vastaus. Eli toisin sanoen, arvoisa puhemies: ”Edustaja Mehtälän esittämä kirjallinen kysymys ei edellä sanottu huomioon ottaen kuulu oikeusministerin toimialaan.” Siinä sitä ollaan, hyvät ystävät. Kun eduskunnassa oikeusministerille tekee kysymyksen hanhiongelman aiheuttamasta oikeusturvavajeesta viljelijöitä kohtaan, niin se ei kuulukaan oikeusministerin toimialaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Pari pientä huomiota. Tosiaan tämä valkoposkihanhen pesintähän Suomessa on muuttunut aika lyhyessä ajassa, ja se on seurausta pitkälti siitä, että se kanta on kasvanut, jolloinka sitä pesintää tapahtuu myös Suomessa. Valtaosinhan valkoposkihanhi pesii tuolla pohjoisessa, eli mennään vielä Suomesta sinne pohjoisemmaksi. Sitten ne, jotka pesivät Suomessa, pitkälti tulevat jo huhtikuun alkupuolella, puoliväliin mennessä, ja ne ovat tämmöisillä luodoilla — sen takia luodoilla, että pienpedot eivät pääse sitten tuhoamaan niitä pesiä. Elikkä todennäköisesti tässä ei suuren suuri ongelma tämän metsästyksen osalta näihin tule. Sitten pahoittelen tätä, että kollega Kettuselle hieman aiheutin hämmennystä. Tässä on sellainen mahdollinen, mistä olen käynyt joidenkin tahojen kanssa keskustelua, että kun tuulivoimassahan — ottamatta nyt kantaa tuulivoiman puolesta tai vastaan — joudutaan ottamaan huomioon linnut ja kun nämä parvet ovat aika suuria, niin jossain tapauksessa, kun ne suuret muuttoparvet sattuvat keväisin ja syksyisin, voi jopa tulla eteen se tilanne, että joudutaan tarkastelemaan myös tätä näkökulmaa, lentoturvallisuutta niin lentokoneiden kuin hanhien näkökulmasta. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomainen asia, että tämä lakiesitys saadaan nyt eduskuntaan äänestykseen ja hyväksytyksi. On aivan välttämätöntä, että valkoposkihanhien kantaa hoidetaan, ja huomautan niille edustajille, jotka vetoavat Euroopan unionin direktiiveihin: siinä direktiivissä on aivan oikein sallittu tämä suojametsästys ja siihen liittyvät toimenpiteet. Ne ovat aivan laillisia toimenpiteitä. Sitä noudatetaan Ruotsissa, Baltian maissa. Elikkä ollaanpa nyt rehellisiä ja kerrotaan se asia niin kuin se on. Elikkä niitä metsästetään monessa maassa, niin kuin nyt aletaan Suomessakin metsästää. Pysytään nyt kuitenkin totuudessa, se kuitenkin jää pinnalle pitkässä juoksussa. Ajatelkaapa, hyvät kollegat, sitä, mikä on tilanne oikeasti tuolla maanviljelijällä. Tänä päivänä, kun itäsuomalainen maanviljelijä menettää keväällä ensimmäisen satonsa — elikkä sieltä ei tule mitään sen jälkeen — mistä hän saa sitten korvauksen? Käytännössä ei mistään. Se, mikä sieltä rahallista korvausta tulee, on hyvin vähän. On arvioitu, että 20—30 prosenttia. Ja kun muutenkin maatalouden kannattavuus on lähes nollatasolla, jopa pakkasella, niin alkaa olla tilanne Suomessa sellainen, että meillä on kohta tilanne, että tiloja kaatuu sen tautta, kun rehua ei saa mistään. Ja kun joku edustaja kuvittelee, että hän voi niillä korvauksilla ostaa rehua, niin mistä hän ostaa ne rehut? Nimittäin rehua ei mistään saa. Naapurinkin tilan oraat on syönyt valkoposkihanhikarja. Kävin Kiteellä viime keväänä eräässä tilaisuudessa puhumassa just valkoposkihanhien muuttoaikana. Sellainen muutaman hehtaarin pelto — en nyt ruvennut laskemaan niitä, se oli täysin mahdoton tehtävä. Silmänvarainen arvio: noin 50 000 lintua oli sillä alueella. Siis se pelto tuhottiin muutamassa tunnissa, ei mitään jäänyt jäljelle. Mistä se maanviljelijä ottaa sadon sitten karjalleen seuraavaa talvea varten? Ei mistään. Elikkä suomeksi sanottuna toivon teille, arvoisat kollegat, hieman realismia näihin puheisiin. Sama koskee merimetsoa. Senkin metsästyksessä on hyvä, että se tulee nyt ihan oikeasti hoidetuksi ja nimenomaan niin, että eihän siinä lintuja tietenkään sukupuuttoon tapeta, ei missään nimessä. Kyllä niitä jää, eikä se mikään uhanalainen laji enää olekaan. Molempia lintuja on aivan valtavat määrät, ja jos niitä karkotetaan joltakin pellolta, niin ne kyllä jatkavat matkaa ihan varmasti. Ja mitä tulee toiseen asiaan, arvoisa rouva puhemies, tässä samassa yhteydessä mainitsen teille, kun edustaja Kettunen mainitsi tämän karhunmetsästysasian, että toivon, että ministeri Essayah noudattaa sitä eduskunnan viime joulun alla antamaa lausumaa lakiesitykseen metsästyslain muutoksesta, jossa velvoitettiin, että tämä metsästys ulotetaan myös muualle Suomeen kiintiömetsästysperiaatteella. Minulle soitti sunnuntai-iltana liperiläinen maanviljelijä, joka hoitaa kymmentä hevosta. Karhu oli hyökännyt sinne tilalle, ja kävi niin, että hevoset vauhkoontuivat ja lähtivät painamaan kohti Joensuun kaupunkia tietä pitkin. Siinä oli valtava riski. Ajatelkaapa, kun siellä on tämmöisiä arvokkaita ravihevosia, mikä on se hevosen arvo. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvin helposti syntyy satojentuhansien vahingot sen takia, että kerta kaikkiaan ei voi... — Lähden jatkamaan tuonne ylös hetken aikaa. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle — Tuomas Kettunen: Ravihevonen mainittu!] Arvoisa rouva puhemies! Ajatelkaa vähän, hyvät ystävät, sitä tilannetta, jossa tällaiset arvokkaat hevoset joutuvat liikenneonnettomuuteen tai joku ajaa niiden yli tai hevoset itse tekevät muuta vahinkoa. Kuka sen korvaa? Jos se on arvokas ravihevonen, sen hinta voi olla satojatuhansia euroja. Täällä me vain ihmetellään ja kehitellään, että karhu on joku uhanalainen laji. Lieksassa sillä pienellä alueella, mikä viimeksi oli esillä lehtikuvien perusteella, on 30 karhua. Kuvitteleeko joku paikalla oleva kansanedustaja vielä, että se on uhanalainen? Lopettakaa nyt, hyvät ihmiset, höpöjen puhuminen. Kyllä tällä palkalla pitää nyt kuitenkin sen verran rehellinen olla, että pysyy totuudessa. Sillä alueella, missä Lieksassa tämä valtava karhuntihentymä on, on monia isoja navettoja elikkä semmoisia lehmikarjoja, joissa on 120:kin lehmää saman tilan hoidettavana. Ajatelkaa, kun karhulauma hyökkää tuommoiseen lehmälaumaan, mitä se tarkoittaa. Suurin osa niistä lehmistä on menetettyä peliä sen jälkeen. Nämä nykyiset lehmät ovat sellaisia, että ne eivät varmasti ole mitään pikajuoksijoita. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Minulla on oma kokemus silloin lapsuusajoilta, kun yksi karhu hyökkäsi meidän maatilaamme. Vaatimaton karja, kahdeksan lehmää, mutta yksi niistä lehmistä meni sellaiseen kuntoon, että se piti viedä teurastamolle vielä seuraavana päivänä. Se vauhkoontui niin, että siitä ei tullut enää mitään. Tällaisen lehmän arvo, kun se on kasvatettu, hoidettu ja huollettu, on aivan käsittämätön menetys, jos tämmöinen tulee. Me täällä vain puhumme siitä, että on joitain uhanalaisia lajeja. Arvoisat kollegat, näin juhannuksen jo mentyä ja kesäloman lähestyessä toivon teille kaikille toki hyvää kesälomaa, mutta toivon myös sitä rehellisyyttä, että pysymme asiassa, koska se maanviljelijä, joka siellä meille viljaa viljelee ja perunaa viljelee ja monta muuta asiaa, on meidän elämämme kannalta välttämätön. Jos joku ei puhettani usko, niin kannattaa pari päivää olla syömättä, ja palaamme sitten asiaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan mittavia muutoksia valkoposkihanhen ja merimetson metsästykseen. Esityksessä ehdotettu laaja yleispoikkeus valkoposkihanhen ja merimetson rauhoitukseen on ristiriidassa EU:n lintudirektiivin kanssa. Poikkeamat valkoposkihanhen ja merimetson rauhoitukseen ovat niin laajat, että käytännössä ja tosiasiallisesti linnut ovat jäämässä ei-rauhoitetuiksi, vaikka ne nimellisesti olisivatkin aina rauhoitettuja lajeja. Samaan aikaan tällä esityksellä ei välttämättä tulla saavuttamaan niitä tavoitteita, joihin esitys tähtää. Valkoposkihanhen aiheuttamat haitat maataloudelle ovat Itä-Suomessa merkittäviä, ja keinoja niihin puuttumiseksi kyllä tarvitaan. Asiantuntijat ovat kuitenkin varoittaneet, että hallituksen esityksen sallima vapaa ja koordinoimaton metsästys voi johtaa tilanteeseen, jossa hanhien liikkuminen lisääntyy ja seurauksena myös niiden aiheuttamat tuhot voivat lisääntyä. Valkoposkihanhen rauhoituksesta poikkeaminen olisi voimassa ympärivuotisesti, eli myös pesimäaikainen metsästys olisi sallittua. Lintujen tappaminen pesimäaikaan on julmaa, ja lintudirektiivissäkin se on lähtökohtaisesti kielletty. Rauhoituksesta poikkeamista ei olisi myöskään alueellisesti rajattu, vaikka valkoposkihanhien maataloudelle aiheuttamat haitat kohdistuvat erityisesti Itä-Suomeen. Myös merimetson aiheuttamiin haittoihin nähden esitys on ylimitoitettu, ja yleispoikkeama niiden rauhoitukseen ei ole perusteltu. Valkoposkihanhien aiheuttamia vahinkoja voidaan torjua kestävämmällä tavalla lintudirektiivin velvoitteita noudattaen. Tätä varten tarvitaan kohdennetumpi ja asianmukaisesti valmisteltu esitys, ja me esitimme vihreiden kanssa ensimmäisessä käsittelyssä muutoksia esitykseen, jotka eivät valitettavasti menestyneet äänestyksissä. Arvoisa puhemies! Näin ollen kannatan edustaja Hyrkön tekemää ehdotusta lakiehdotusten hylkäämisestä ja lausumien hyväksymisestä.

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ollaan suojametsästyksen nimissä sallimassa valkoposkihanhen ja merimetson metsästys varsin laajasti ja hyvin vajavaisin perusteluin. On totta, että valkoposkihanhen ja merimetson kannat ovat kasvaneet vahvoiksi ja kannat ovat tällä hetkellä tasolla, joka kestää metsästyksen. Valkoposkihanhen ja merimetson siirtämistä luonnonsuojelulain piiristä metsästyslain piiriin voidaan pitää tältä osin perusteltuna. Hallituksen esityksen perustavanlaatuinen ongelma on se, että esitys perustuu laajaan yleispoikkeukseen rauhoituksesta, mikä on ristiriidassa lintudirektiivin kanssa. Lintudirektiivi sallii valkoposkihanhen ja merimetson tappamisen vain, kun ne aiheuttavat vakavaa haittaa eikä muuta vaihtoehtoa ole. Tämä esitys ei täytä näitä ehtoja. Valkoposkihanhen aiheuttamat haitat maataloudelle ovat Itä-Suomessa merkittäviä, ja tilanteeseen tarvitaan ratkaisuja. Jotta valkoposkihanhien vahinkoja voidaan torjua kestävällä tavalla, tulee asiasta säätää laissa paljon hallituksen esityksen mukaisia ehdotuksia tarkemmin. Siksi esitimme ensimmäisessä käsittelyssä pykälämuutoksia, jotta esitys olisi linjassa lintudirektiivin kanssa ja huomioisi vaikutukset muuhun luontoon. Kun Suomen yli muuttavia hanhia on noin 1,7 miljoonaa, on selvää, että ampuminen yksin ei ongelmia ratkaise vaan tarvitaan kokonaisvaltainen ratkaisu, joka sisältää lintujen karkotuksen lisäksi alueita, joilla linnut voivat ruokailla ja oleskella rauhassa. Lisäksi on huolehdittava vahinkojen korvaamisesta. Lintujen tappamisen tulee aina olla viimesijainen vaihtoehto. Lintujen pesimäaikainen metsästys on lähtökohtaisesti kielletty lintudirektiivissä, ja pesimäaikaiseen metsästykseen tulisi suhtautua erittäin pidättyväisesti. Nyt valkoposkihanhien ampuminen ollaan sallimassa ympäri vuoden. Tämä tekisi valkoposkihanhesta Suomessa ainoan linnun, jonka metsästys on sallittua pesimäaikana ilman erillisiä poikkeuslupia. Hallituksen esityksessä ei huomioida pesimäaikaisen ampumisen haittoja muille lajeille. Merimetson osalta esitys on sen aiheuttamiin haittoihin nähden aivan ylimitoitettu. Jos tämä esitys hyväksytään, jokainen merimetsoyksilö on elokuusta helmikuulle kaikkialla Suomessa lainsuojaton 300 metrin päässä mistä tahansa kalanpyydyksestä, vaikkapa mökkiläisen katiskasta. Merimetson aiheuttamia haittoja koskevien tutkimusten mukaan merimetson aiheuttamat haitat kalastukselle ovat Suomessa vähäisiä pois lukien avorysäkalastus, jolle aiheutetut haitat voivat olla merkittäviä. Koska esitystä korjaavat pykälämuutokset eivät ensimmäisessä käsittelyssä menestyneet, esitän asian hylkäämistä. Sen lisäksi teen vastalauseen mukaiset kolme lausumaehdotusta sekä edustajille monisteena jaetut kaksi lausumaehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan lämpimästi valkoposkihanhen ja merimetson siirtämistä metsästyslain piiriin sekä tarpeettomien metsästyksen rajoitusten poistamista sekä suojametsästyksen mahdollistamista, samalla kun huolehditaan vahinkojen oikeudenmukaisesta korvaamisesta elinkeinonharjoittajille. Tällä hetkellä pahimpia vahinkoalueita ovat erityisesti itäisen Suomen alueet, ja elinkeinonharjoittajien näkökulmasta esitetyt muutokset ovat siellä täysin välttämättömiä. Ne olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ne ovat edelleen täysin välttämättömiä. Pahimmilla tuhoaloilla viljelijöiden mahdollisuudet harjoittaa elinkeinoa ovat heikentyneet valkoposkihanhivahinkojen vuoksi merkittävästi jo vuosien ajan. Vuonna 2019 korvattujen vahinkojen määrä ylitti miljoonan euron tason, ja viime vuonna korvauksia maksettiin jo yli 3,7 miljoonaa euroa. Arvoisa puhemies! Vaikka nämä vahinkojen korvausmiljoonat ovat jo viime vuosina moninkertaistuneet, on selvää, että erittäin paljon — uskallan sanoa, että suurin osa, valtaosa — jää valkoposkihanhien aiheuttamista menetyksistä korvauksia hakematta ja siten myös korvaamatta. Nykyisellä vahinkojen estämisen toimintamallilla ei ole pystytty suojaamaan viljelyksiä eikä edes kääntämään vahinkokehitystä laskusuuntaan. Arvoisa puhemies! Tässä vahinkojen euromääräisessä korvaustasojen tarkastelussa on muistettava, että vahingonkorvaukset kattavat vain osan todellisista vahingoista. Erityisesti Pohjois-Karjalassa viljelijät ovat joutuneet sopeuttamaan tuotantoaan luopumalla syysviljojen kasvatuksesta paikka paikoin kokonaan sekä varautumalla kevään vahinkoihin esimerkiksi hankkimalla ylimääräisiä peltoalueita karjanruokinnan varmistamiseksi. Myös kokonaisia maataloustuotannon lopettamisia on tapahtunut näiden valkoposkihanhituhojen johdosta. Varsin tyypillisesti vahingot toistuvat samoilla alueilla, samaan aikaan kun vahinkojen estäminen on tehty käytännössä lähes mahdottomaksi. Viimeisimmistä ely-keskusten poikkeusluvista keväällä sallittiin ainoastaan äänetön karkotus ja syksyllä tehosteena vain paukkupatruunat. Paikallistasolla yötä päivää päivystävät hanhipaimenet ovat olleet käytännössä ainoa ratkaisu, mutta kustannustehokkuuden näkökulmasta on täysin järjetön ajatus, että jatkuvasti laajenevat hanhivahingot estettäisiin koko Itä-Suomen alueella paukkupatruunoilla ja hanhipaimenilla. Viljelijöiden kannalta on myös täysin välttämätöntä, että nykyinen vahingonkorvausjärjestelmä säilytetään ennallaan. Arvoisa rouva puhemies! Kuten aloitin puheenvuoron, näistä edellä mainituista syistä kannatan erittäin lämpimästi valkoposkihanhen ja merimetson siirtämistä metsästyslain piiriin, tarpeettomien metsästysrajoitusten poistamista sekä suojametsästyksen mahdollistamista, samalla kun huolehditaan vahinkojen oikeudenmukaisesta korvaamisesta elinkeinonharjoittajille. Tästä esityksestä kiitokset hallitukselle, ja kiitokset myös asian erinomaisesta käsittelystä maa- ja metsätalousvaliokunnalle. Valiokunnan mietintö tästäkin asiasta on äärimmäisen kattava ja huolella laadittu.

Kunnioitettu rouva puhemies! Tuossa kollega, edustaja Kallion kanssa puhuttiin. — Edustaja Vornanen puhui lentoturvallisuudesta, ja hän tässä minua sitten evästi, mitä tämä tarkoittaa valkoposkihanhien osalta. Edustaja Kallio tuossa takana puhui, että kuulemma tuulivoimalatkin laitetaan kiinni valkoposkihanhien takia. Minä jäin aivan hämmästyksen valtaan, että näinkö on, mutta ehkäpä edustaja Kallio osaa sitten vastata tähän omassa puheenvuorossaan, jos hän vielä tähän aiheeseen ottaa sitten puheenvuoron — menin tästä ihan hämmennyksen tilaan. Mutta, rouva puhemies, en mennyt niin hämmennyksen tilaan, etten tietäisi, missä kohtaa käsittelyä olemme tässä metsästyslain ja rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisevässä ja korvaavassa lainsäädännössä. Nyt on toinen käsittely, ja, rouva puhemies, minähän ensimmäisessä käsittelyssä jo käytin puheenvuoron tähän aihepiiriin, mutta halusin vielä toisen puheenvuoron ottaa tähän toiseenkin käsittelyyn, koska olen tyytyväinen, että tämä asia etenee, koska on juurikin näin, niin kuin edustaja Vornanen totesi, että tuolla Itä-Suomen alueella moni viljelijä on odottanut tätä, että tämä lainsäädäntö muuttuu paremmaksi. Olen siitä tyytyväinen, että se nyt muuttuu paremmaksi, koska niin kuin maa- ja metsätalousvaliokuntakin on jo todennut, tämä nykyinen poikkeuslupajärjestelmä, mikä tänä päivänä on voimassa, on osoittautunut hitaaksi. Se on osoittautunut kalliiksi ja käytännössä jopa tehottomaksi niissä tilanteissa, joissa vahinkoja syntyy nopeasti ja ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin olisi pitänyt ryhtyä viivytyksettä. Siinä mielessä vihdoin ja viimein tämä lainsäädäntö menee oikeaan suuntaan. Taisipa edustaja Kallio omassa puheenvuorossaan tuoda ihan näitä rahallisiakin lukuja siitä, mitä tämä lysti maksaa, kun ollaan menty vähän löperöllä lainsäädännöllä ja nämä valkoposkihanhet ovat sitten päässeet noille itäsuomalaisille pelloille ja myöhemmin myös muillekin pelloille tuottamaan vahinkoa, josta sitten se suomalainen viljelijä on joutunut jopa omalla kukkarollaan maksamaan ja odottamaan lainsäätäjää, sitä, milloin se tulee apuun. Mutta nyt se tulee apuun, niin että täytyy kiittää kyllä hallitusta tästä esityksestä. Mutta pyyhkeitä tulee, rouva puhemies, itäsuomalaisena sen osalta, että vaikka tämä saatiin maaliin, niin karhutilanne on Itä-Suomessa hankala. Se on hankala, ja tämän asian eteen eduskunta on antanut vahvan tahtotilansa esille sinne ministeriöitten virkamiehille ja myös ministeriaitioon siitä, että tähän karhutilanteeseen on nyt saatava joku ratkaisu. Nyt siellä Itä-Suomessa valkoposkihanhien osalta päästään ratkaisuun, mutta entäpä sitten nämä karhut, kun ne alkavat temmeltämään tuolla ihmisten pihapiirissä? Niitä jo nyt kuvataan muuallakin kuin kuvauskojuilla siellä eräsaloilla, nyt niitä karhuja kuvataan, rouva puhemies, ihan ihmisten pihapiirissä. Nyt me eduskunnassa ollaan annettu sellainen selvä tahtotila, eduskunnan tahtotila, että se kiintiöpohjainen metsästys on saatava aikaiseksi. Nyt me olemme saaneet [Puhemies koputtaa] eduskuntaan tiedon sieltä ministeriön virkamiesten suunnalta, että suojeluperusteiset... — Ei kun anteeksi, onko se, edustaja Kallio, vahinkoperusteiset? — Vahinkoperusteisia lupia aletaan antamaan. Me olemme puhuneet kiintiöpohjaisista luvista. No, rouva puhemies, minun puheeni menee kyllä vähän liian pitkäksikin tästä paikalta, mutta halusin sen vaan tänne eduskunnan pöytäkirjaan vielä tähän toiseen käsittelyyn tuoda esille, että kyllähän tämä menee aika mahdottomaksi, jos niitä karhuja alkaa temmeltämään joka pihassa tuolla Itä-Suomen suunnalla.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme tänään hallituksen esitystä, jolla valkoposkihanhi ja merimetso siirretään metsästyslain piiriin riistalajeiksi mutta samalla täysin rauhoitetuiksi riistalajeiksi. Esityksen keskeinen tavoite on antaa viljelijöille, viranomaisille, kalastajille ja lentoasemille nykyistä toimivammat keinot ehkäistä näiden lajien aiheuttamia vahinkoja. Itä-Suomen kansanedustajana tuen tätä esitystä hyvin vahvasti, ja haluankin kiittää ministeriä ja hallitusta tästä esityksestä. Meidän maakunnissamme valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot eivät ole teoreettinen ongelma vaan jokakeväinen ongelma ja todellisuus. Viljelijä voi nähdä kuukausien työnsä tuhoutuvan muutamassa päivässä, kun tuhansien, jopa kymmenientuhansien lintujen parvet laskeutuvat pelloille. Nykyinen järjestelmä on perustunut luonnonsuojelulain mukaiseen poikkeuslupamenettelyyn, jossa jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Ongelmana on ollut se, että vahingot syntyvät paljon nopeammin kuin lupaprosessit etenevät. Käytännössä hanhet ovat jo syöneet sadon ennen kuin päätökset ovat olleet valmiina. Nykyinen lainsäädäntö ei ole myöskään tuottanut toivottuja tuloksia. Esityksen mukaan valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen kustannukset, vahinkojen estäminen ja hanhipeltokorvaukset ovat kasvaneet muutamassa vuodessa moninkertaisiksi. Pelkästään vuonna 2025 hanhikonfliktin kokonaiskustannus nousi yli seitsemään miljoonaan euroon. Samalla käytännön vaikutus vahinkojen vähentämiseen on jäänyt rajalliseksi. Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakimuutos ei tarkoita hallitsematonta metsästystä eikä luonnonsuojelusta luopumista, päinvastoin. Valkoposkihanhi ja merimetso säilyvät edelleen rauhoitettuina lajeina, mutta laissa määritellään selkeät tilanteet, joissa vahinkojen estämiseksi voidaan toimia ilman raskasta poikkeuslupabyrokratiaa. Samalla saaliista säädetään ilmoitusvelvollisuus ja lajien seuranta säilyy viranomaisten valvonnassa. Erityisen tärkeää on se, että korvausjärjestelmä säilyy ennallaan. Korvausjärjestelmä säilyy ennallaan. Viljelijöiden oikeus saada korvausta valkoposkihanhien aiheuttamista vahingoista jatkuu myös uudessa järjestelmässä. Kyse ei siis ole korvausten korvaamisesta metsästyksellä, vaan siitä, että vahinkoja voidaan ehkäistä nykyistä tehokkaammin ja korvauksia tarvitaan mahdollisesti vähemmän. Merimetsojen osalta esitys vastaa kalatalouden pitkään esillä pitämiin huoliin. Merimetsojen voimakas kannankasvu on aiheuttanut ongelmia erityisesti kalakannoille, ammattikalastukselle ja kalanpyydyksille. Oikeuskäytäntö on viime vuosina kaventanut mahdollisuuksia puuttua ongelmaan niin paljon, että monet kalastajat ovat kokeneet jääneensä ilman toimivia keinoja. Tämä esitys palauttaa tasapainoa myös tähän tilanteeseen. Arvoisa rouva puhemies! Itä-Suomessa on odotettu tämänkaltaista uudistusta pitkään. Eduskunta on jo aiemmin edellyttänyt toimia valkoposkihanhiongelman ratkaisemiseksi, ja nyt Orpon—Purran hallitus tuo viimein konkreettisen esityksen pöydälle. Kyse on ennen kaikkea oikeudenmukaisuudesta. Emme voi vaatia maatalousyrittäjiä kantamaan yksin luonnonsuojelun kustannuksia tilanteessa, jossa vahingot kohdistuvat toistuvasti samoihin alueisiin ja samoihin tiloihin. Pidän tätä esitystä tasapainoisena. Se huomioi luonnonsuojeluvelvoitteet, mutta tunnistaa samalla elinkeinojen harjoittamisen edellytykset, lentoturvallisuuden ja paikallisten ihmisten kokemukset. Tämä esitys on askel kohti käytännöllisempää ja oikeudenmukaisempaa järjestelmää. Näillä perusteilla kannatan hallituksen esityksen hyväksymistä. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tästä aiheesta aika kattava keskustelu käytiin ensimmäisessä käsittelyssä, mutta nostan joitain huomioita nyt vielä kuitenkin tähän. Se ongelman laajuushan tuli läpi salin valkoposkihanhen osalta varsin hyvin täällä, mutta kun katsotaan vielä tilastoja, niin vuonna 2012 maksetut korvaukset olivat noin 250 000 euroa, 2020 yli kolme miljoonaa, ja nyt tänä vuonna mennään todennäköisesti yli neljän miljoonan. Tähän päälle tulee vielä sitten vahinkojen estämiseen noin puoli miljoonaa ja kolme miljoonaa niihin hanhipeltoihin. Elikkä tänään on puhuttu paljon isommistakin summista, mutta jokainen euro näistäkin on vähän turhaa. Toki korvausjärjestelmä pitää jatkossakin olla, vaikka nyt tämä metsästys mitä suurimmalla todennäköisyydellä pääsee alkamaan. Toin silloin myös vähän sivulauseessa esille sen, että nämä valkoposkihanhethan hakeutuvat yleensä parhaille pelloille. Ei ole semmoinen, että sattuu joku pelto siinä olemaan, vaan ne menevät sinne, missä se sato on paras, jolloinka se suhteellinen menetys ja absoluuttinen menetys on suurin tällä tilatasolla. Nyt kun tämä korvausjärjestelmä ei ota sitä huomioon, että ne menevät näille parhaille pelloille, vaan se ottaa sen keskimääräisen, niin silloin nämä korvaukset jäävät auttamatta liian pieniksi. Eikä missään tapauksessa, niin kuin silloinkin sanoin, yksikään maatila laita maatalouden tukihakemusilmoitukseen tuotantosuunnakseen hanhituhojen korvausten hakemisen. Arvoisa puhemies! Vielä sitten se, mikä vähän äskeisessäkin asiakohdassa oli, että mikä on tämmöinen kokonaislaajuus tällä ongelmalla, kenen kohdalle se osuu. Kun se osuu yksittäiselle tilalle, niin kuin meillä Etelä-Savossa ja itäisessä Suomessa laajemmin on, niin se voi olla täydellinen katastrofi sille yhdelle tilalle. Pelkkiä tilastoja katsomalla tämä pääsee ehkä unohtumaan, ja se on usealla muullakin politiikan osa-alueella. Eli ei unohdeta niitä ihmisiä, tässä tapauksessa suomalaisen ruuan tuottajia. He ansaitsevat työrauhan edes näiden valkoposkihanhien osalta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitokset kollega Valtolalle hyvästä puheenvuorosta, erityisesti tuosta, kun nostitte esiin, minkälainen on tämän päivän haasteinen ihminen, hän joka kamppailee sen alkoholismin kanssa. Ymmärtääkseni maksasairauksien suhteen nimenomaan tämäntyyppiset potilaat ovat siellä kärjessä, joista se ei ehkä näy ulospäin mutta jotka käyttävät alkoholia päivittäin tai useampaan kertaan viikossa, ja se on todella salakavala tauti. Olisin halunnut tästä asiasta myös vielä nostaa esiin, että Suomessahan nimenomaan alkoholinkäytön suhteen on tuo riskikäytön suuri osuus tyypillistä, ja on sanottu, että kolme neljäsosaa kaikesta Suomessa juodusta alkoholista liittyy riskikäyttöön. Jos ajatellaan, että humalatilaan liittyville riskeille altistui 12 kuukauden aikana 54 prosenttia 20—79-vuotiaasta väestöstä, se vastaa yli kahta miljoonaa henkilöä — tämä on THL:n raportista. Kun ajatellaan, että joka ikinen humalatila on sellainen, joka tuhoaa valtavan määrän aivosoluja, niin se on kyllä hirveä prosessi. Kun me ajatellaan sitten vaikka nuoria keski-ikäisiä dementoituneita, joita löytyy tuolta sairaaloiden osastoilta, niin ne ovat juurikin heitä, joilla humalatilaa on ollut kerta toisensa jälkeen ja aivosoluja on tuhoutunut. Tuohon Ruotsin tilanteeseen liittyen haluaisin vielä kommentoida, että Ruotsissahan perinteisesti tuo Systembolagetin eli sikäläisen Alkon asema on ollut hyvin vahva, ja edelleenkin yli 80 prosenttia alkoholista myydään sen kautta, ja toisaalta sitten siellä tavan ruokakaupassa saa ostaa vain 3,5-prosenttista. Me tietysti olisimme halunneet, että tilanne olisi säilynyt tämäntyyppisenä myös Suomessa. Mitä kollega Forsgrén sanoi KD:n asemasta ja siitä, miten olisi siellä valiokunnassakin voinut tietyllä tavalla vielä pysäyttää etenemistä, olen asiasta samaa mieltä, ja niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin, omalta osaltani olen pahoillani, että tämäntyyppinen lakiesitys kaikkine vikoineen on täällä. Voin kyllä tunnustaa, että olen omalta osaltani myös yrittänyt vaikuttaa, että tilanne olisi toinen ja että olisimme pystyneet napakammin vaikuttamaan myös hallituksessa, mutta valitettavasti tässä olemme. Terveydenhuollon pitkän linjan ammattilaisena, myös sellaisena, joka siellä päivystysvastaanotolla on ollut, olen nähnyt monia lapsiperheitä ja heidän ongelmiaan, kun isä tai äiti ryyppää, tai mikä on poliisien tilanne tai pelastajien tilanne. Meillähän Suomessa ei olisi pulaa terveydenhuollon henkilökunnasta, ei poliiseista, ei pelastajista, jos kaikki nämä haasteet, mitä alkoholi tuo tullessaan, olisivat poissa. Tässä yhteydessä tietysti toivon, että alkoholinkulutus tosiaankin oikeasti vähenisi. Muistan, että ensimmäisellä kaudella tein semmoisen aloitteen, että jokaisessa pisteessä, missä myydään alkoholituotteita, pitäisi vastaavanlaisia tuotteita olla myös alkoholittomana vaihtoehtona. No, se ei silloin mennyt valitettavasti läpi, mutta todettakoon, että tänä päivänä hyviä, laadukkaita alkoholittomia tuotteita on kyllä huomattavasti paremmin saatavilla kuin kymmenen vuotta sitten. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on ollut tänä iltana salissa erittäin hyvää keskustelua tähän lakiesitykseen liittyen. Muutamia korjauksia tähän alkuun: Hallituspuolueiden vastalauseessa, joka nyt on suuren valiokunnan käsittelynkin perusta, on vaatimus ikärajatarkastuksesta aina, kun alkoholia kotiinkuljetuksesta luovutetaan. Eli ikärajatarkastus on aina olemassa. Sitten tähän EU-kehikkoon etämyynnin osalta. Täällä puhuttiin, että pystyttäisiin asettamaan jonkinlaisia määrällisiä rajoitteita. Tämähän ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Sanon ”todennäköisesti”, kun tätä nyt ei olla EU-oikeudessa käsitelty ja lopullista päätöstä ei ole. Mutta esimerkiksi Ruotsissa, joka on laillistanut etämyynnin Suomea aikaisemmin, ei ole olemassa mitään rajoja. Siinä vaiheessa, jos Ruotsiin ruvetaan tilaamaan olutta tai väkeviä juomia lavoittain, herää epäilys, tulevatkohan nämä nyt omaan käyttöön, ja siinä vaiheessa voivat sitten viranomaiset siihen puuttua. Mutta mitään litrallisia rajoja ei tähän etämyyntiin ole Ruotsissa asetettu. Myöskin tämä prosenttiraja on siellä 80:ssä, niin kuin tässä hallituksen esityksessä oli olemassa. Edelleen muistutan tästä, että etämyynti ja etäosto ovat tälläkin hetkellä Suomessa oikeuskäytännön mukaan sallittuja, ja nyt on tärkeää, että nämä saadaan myös meidän lainsäädäntöön. Seuraava askel onkin se, että pidetään huoli, että verotus saadaan kohdilleen etämyynnin ja etäoston osalta. Siitä aiheutuu meille valtavia taloudellisia menetyksiä tällä hetkellä, ja se vääristää kilpailua meidän rajojemme sisällä [Aki Lindén: Miksei sitä sisällytetty tähän?] niin Alkon kuin sitten päivittäistavarakaupan osalta. Hallituksen esitys notifioitiin EU-komission toimesta ja EU:n toimesta sen laatuisena kuin se tänne eduskuntaan tuotiin. Käsitykseni on, että jos tätä verokäytäntöä olisi oleellisesti muutettu, se olisi vaatinut taas uuden notifikaation ja se kestäisi puoli vuotta ja tämä etämyyntilainsäädäntö jäisi sitten tulematta voimaan. Sen vuoksi on erittäin hyvä, että täällä on esitetty lausuma, joka on tosiaan samansisältöinen kuin hallituspuolueiden vastalauseessa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, eli tämä verotus pitää hoitaa keinolla tai toisella kuntoon tulevaisuudessa. Sitten vielä lääkärinä haluan nostaa esille muutaman asian alkoholismiin, alkoholiriippuvuuteen ja alkoholinkäyttöön liittyen. Tällä hetkellä ei ole tietoa, että alkoholista nyt ihmiselle olisi muuta hyötyä kuin ehkä käsidesinä, eli pärjäämme ilman sitä, ja koko ajan tulee tietoa yhä selkeämmin alkoholin haitoista. Mutta jo tuhansia vuosia sitten joku nerokas keksi maistella auringonpaisteeseen jääneitä marjoja, ja niistä sai hyvän olon. Tästä alkoi alkoholin ja ihmiskunnan yhteinen taival myös päihteenä. Mutta oikeastaan tästä, miten me näemme alkoholiongelmaiset ihmiset yhteiskunnassamme: Se ei ole asunnoton rappiojuoppo, joka tarvitsee Minnesota-hoitoa, vaan hän voi aivan yhtä hyvin olla ihminen, joka käy töissä, hoitaa perheen, ei ole kertaakaan juonut alkoholia aamuisin, ei ole rattijuopumustuomioita eikä ole katkaisuhoitoja taustalla. Hän on ihminen, joka tästä huolimatta juo kuitenkin päivittäin, juo stressiinsä, ei voi lopettaa sovitusti tai suunnitellusti alkoholinkäyttöä, juo enemmän kuin aikoo illan aikana, tarvitsee alkoholia rentoutukseen, kaipaa alkoholia loppuviikkoa kohti ja jatkaa käyttöä, vaikka lähipiiri nämä haitat huomioisi. Eli alkoholismi on salakavala sairaus, jonka havainnointi terveydenhuollossa on vaikeaa. Ja sen takia, niin kuin Käypä hoito -suosituksessakin on, on tärkeää, että terveydenhuollossa kysytään alkoholinkäytöstä, tehdään AUDIT-C-seuloja. Jos siellä on korkeita pisteitä tai alkoholinkulutus vaikuttaa korkealta, niin käydään motivoivaa keskustelua, esitellään hoitovaihtoehtoja, etsitään motivaatio mennä eteenpäin, tarvittaessa sitten katkaisuhoidot ja psykososiaalinen kuntoutus eri muodoissaan, mistä ehkä raskaimpia voivat olla Minnesota-hoito tai muut tämmöiset laitoskuntoutukset, joita osa alkoholiongelmaisista tarvitsee. Kiitoksia hyvästä keskustelusta. Varmasti jatkamme tätä sitten, kun palataan verotusasioissa tähän aihepiiriin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Forsgrénillä oli äsken erittäin kattava, hieno puheenvuoro tästä asiasta. Nostan vielä tästä paikalta puhuen muutaman asian esille. Tuossa äskeisessä puheenvuorossa tulikin jo tuo niin sanottu valeosto- ja sakkoproblematiikka. Sakot ovat niin pienet ja valvontaresurssit ovat niin vähäiset, eikä minulla ole tiedossani, että tässä valvontaresursseja oltaisiin millään lailla lisäämässä. Jos nyt verrattaisiin vaikka tuonne liikenteen puolelle, niin kyllähän nämä ovat ihan, niin kuin sanotaan, todella hyttysen ininää. Tässä kuitenkin olisi mahdollisuus varmasti valvonnan avulla saada jotain ryhtiä ja kuria tähän asiaan, mutta olen tämän suhteen vähän pessimistinen. Toinen asia, mihin kiinnitän huomiota — toki uskon, että se oli yksittäinen puheenvuoro, niin kuin meillä täällä jokainen tietysti on puolueensa edustaja mutta myös yksittäinen kansanedustaja — on se, kun perussuomalaisten edustaja totesi, että hänen mielestään pitää saada väkevät sinne kauppoihin. Kyllähän siinä tuli nyt aika voimakkaasti tämä kaupan etu, eikä mikään muu tunnu sen rinnalla sitten millään tavalla painavan. Kolmas asia, jonka nostan esille, on se, että kun puhutaan tästä kulutuksesta ja sitten sen ympärillä spekuloidaan, miten se on kehittymässä, ja verrataan eri maita keskenään, niin tiedetään, että tähän liittyy kulttuurisia muutoksia. Jo parikymmentä vuotta sitten alkoi Ranskassa vähentyä aikaisempi erittäin korkea alkoholinkulutus. Se liittyy pitkälti työelämän muutoksiin ja moniin muihin tällaisiin asioihin. Edelleen se on korkea ja aiheuttaa siellä paljon sairauksia. Me saimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa minusta hyvää tietoa, itsellenikin uutta, vaikka olen pitkälti aiemman ammatin kautta näitä asioita seurannutkin. Eli kun sen muuttaa absoluuttiseksi alkoholiksi — mikä on tässä tärkeää, koska me joudumme vertaamaan olutta, mietoja viinejä, väkeviä viinejä ja väkijuomia keskenään ja sitten yhteismitallistamaan ne — niin tällä hetkellä näyttää siltä, että tilastoitu kulutus, joka kattaa Alkon, vähittäiskaupan ja ravintolat, on noin 8—9 litraa absoluuttista alkoholia yli 15-vuotiasta suomalaista kohti. Verkkomyynti, tai -osto, on 2,5 litraa ja matkustajatuonti 2,5 litraa. Siitä tulee yhteensä 13—14 litraa vuodessa absoluuttista alkoholia yli 15-vuotiasta suomalaista kohti, joita on siis suunnilleen neljä miljoonaa. Se tekee käytännössä sen, että siis keskimäärin yli 15-vuotiaat suomalaiset juovat koskenkorvapullon joka viides päivä — no, tietenkin tämä muutettuna keskiolueksi näyttää sitten taas kovin erilaiselta. Mutta kaikkein traagisinta on se, että koko tästä kulutuksesta 10 prosenttia ihmisistä eli 400 000 suomalaista kuluttaa puolet, ja siellä on se todellinen ongelma sitten tietysti.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan korjata nyt tässä salissa olevan näkökulman, joka olisi leimannut sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön enemmistön kannan jotenkin holhoavaksi taikka etämyynnin tai kotiinkuljetuksen vastustamiseksi, koska näinhän ei ole ollut, vaan mehän olemme siellä valiokunnassa kannattaneet kotiinkuljetusta ja etämyyntiä mutta tietyin rajoituksin — tietyin rajoituksin. Kun täällä on ollut useampi puheenvuoro, joka on puhunut siitä, että ei olisi luottamusta kansalaisia kohtaan tai näin edespäin, niin tämähän ei pidä paikkaansa, vaan hallituksen esitys on ollut niin löyhä ja asiantuntijoitten mukaan johtanut sellaisiin ongelmallisiin tilanteisiin, että me olemme siellä enemmistön joukoissa halunneet korjata hallituksen esitystä. Hallituksen esitys siis olisi helpottanut alkoholin saatavuutta samaan aikaan kun hallitus leikkaa niiltä, jotka korjaavat alkoholin aiheuttamia vahinkoja, ja hyvinvointialueiden rahoitus niukkenee, minkä myötä päihdetyö, perheväkivallan ehkäisy ja lastensuojelu heikkenevät. Samaan aikaan hallitus leikkaa merkittävästi niiden sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksista, jotka järjestävät juuri niitä matalan kynnyksen palveluita niitä tarvitseville ihmisille. Hallitus siis purkaa turvaverkkoja, kun samaan aikaan se lisää kuormaa niihin palveluihin, mitkä ovat jo tällä hetkellä erittäin vaikeassa tilanteessa. Hallituksen esityksen sisältö on siis ongelmallinen. Hallitus sallii jopa 80-prosenttisten alkoholijuomien etämyynnin Suomeen samaan aikaan, kun kotiinkuljetus olisi mahdollista esimerkiksi Woltin kautta ja väkevien verkkomarkkinointi tulisi mahdolliseksi. Samaan aikaan ikävalvonta jää puutteelliseksi, kun vastaanottajan ikä tarkistetaan vain vaadittaessa, siis vain vaadittaessa, kun taas opposition ja kristillisdemokraattien mietinnössä oli tällainen, että tarkistetaan aika. Ja se, mikä kertoo hallituksen esityksen kunnianhimottomuuden tasosta, on se, että siellä hallituksen esityksessä sanotaan, että rikkomuksista maksimisakko on tuhat euroa — tuhat euroa rikkomusmaksusakko. Kaikki tietävät, että yritykselle sellainen summa saattaa olla aika pieni raha. Mitä asiantuntijat esittivät? Asiantuntijat esittivät 20 000:ta euroa rikkomussakkomaksuksi, eli puhutaan 20-kertaisesta summasta. Tämä minun mielestäni kertoo siitä, että hallituksella ei ole edes pyrkimystä puuttua näihin epäkohtiin niin, että se toisi kyseisille toimijoille konkreettista painetta, rahallista painetta. Lisäksi hallitus asettaa suomalaiset ja ulkomaalaiset toimijat eriarvoiseen asemaan, kun ulkomaalaiset verkkokaupat voisivat tulevaisuudessa myydä suomalaisille väkeviä alkoholijuomia etämyynnillä, mutta suomalaiset yritykset eivät saa tätä tehdä. Se ei ole tietenkään reilua kilpailua. Ajattelenkin, että tämä on yksi tällainen kokonaisuus, minkä kautta kokoomus tulee seuraavassa vaiheessa vaatimaan myös suomalaisille yrityksille laajemmat toimintaedellytykset reilun kilpailun näkökulmasta. Periaatteessa tämän reilun näkökulman argumentin ymmärrän, mutta tämähän on ihan täysin koukku — koukku, jolla tullaan murentamaan alkoholimonopolin asema tulevaisuudessa. Koska hallitus on tällä kaudella tehnyt niin monia yksittäisiä alkoholipolitiikkaan liittyviä lakiesityksiä, joittenka kokonaisvaikutuksista ei ole minkäänlaista tietoa, niin olen kysynyt valiokunnassa asiantuntijoilta EU-oikeuden näkökulmasta, pystyykö heidän arvioidensa mukaan tällä hetkellä tunnistamaan, onko Alkon monopolin asema turvattu näitten hallituksen esitysten myötä, ja heiltä on tullut suora vastaus, että koska niitä esityksiä on tullut niin paljon niin tipoittain, niin he eivät osaa arvioida, missä vaiheessa Alkon asema alkaa heikentyä jo pelkästään nykyisen hallituksen esitysten takia. Ehkä nyt, kun olen kovasti, monisanaisesti kritisoinut kokoomusta, niin kyllä minä myös kovasti ihmettelen, miten te kristillisdemokraatit olette hyväksyneet näin monta esitystä, jotka ovat aidosti heikentämässä Alkon monopoliasemaa. Se, että te äänestätte täällä salissa vastaan, ei muuta sitä, että te istutte hallituksessa, joka vie näitä asioita eteenpäin. Ja mitä tulee tähän sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyyn, niin teillä olisi ollut mahdollisuus äänestää sellaisen muotoilun puolesta, joka olisi johtanut siihen, että se valiokunnan enemmistön kanta elikkä se pohja olisi ollut alkoholin saatavuuden näkökulmasta huomattavasti tiukempi ja myös näitten rajoitusten näkökulmasta tiukempi, ja että se olisi mennyt ministeriöön lainvalmisteluun eteenpäin. Elikkä teillä oli mahdollisuus tällaiseen kokonaisuuteen, jossa oltaisiin pysäytetty tämä lainsäädäntö, eikä niin, että sitä päästetään ylipäätänsä tänne saliin ja te täällä sitten äänestätte sen kumoon. Elikkä nyt vähän myös KD:lle tästä näkökulmasta kritiikkiä, koska tämä näyttää vähän performoinnilta, että näennäisesti vastustetaan mutta tosiasiallisesti ei olla kyllä tehty sitten kuitenkaan kaikkia asioita, mitä oltaisiin voitu tehdä lakiesityksen pysäyttämiseksi. Mutta vielä muutama kokonaisuus. Alkoholi ei ole mikä tahansa kulutustuote. Alkoholi aiheuttaa Suomessa jopa 1,1 miljardin euron kustannukset vuosittain pelkästään terveydenhuollolle. Se kasvattaa tautitaakkaa, vie toimintakykyisiä vuosia ja aiheuttaa viisi prosenttia kaikista kuolemista. Kustannukset ulottuvat myös sosiaalipalveluihin, lastensuojeluun, poliisiin ja oikeusjärjestelmään. Erityisen tärkeä teema minulle on erityisesti lasten ja perheiden turvallisuus. Alkoholi on yksi yleisimmistä väkivallan taustatekijöistä Suomessa. Helpompi saatavuus voisi lisätä erityisesti lasten kokemaa haittaa tilanteessa, jossa vanhemman alkoholinkäyttö on jo ennestään ongelmallista. Kun puhumme alkoholin saatavuudesta, puhumme myös lapsista, jotka eivät itse ole valinneet elää päihdeongelman tai väkivallan keskellä. Alkoholipolitiikka ei ole vain elinkeinopolitiikkaa, ja ajattelenkin, että suomalaiset ansaitsevat vastuullisen alkoholipolitiikan, jossa ikärajat toimivat, verot maksetaan ja ihmisten hyvinvointi otetaan tosissaan. Erityisesti haluan vielä toistaa sen, että useissa asiantuntijalausunnoissa nousi esille se, että tällä hetkellä valtion kassaan ei keräänny niitä verovaroja, mitä sinne pitäisi, koska suurin osa niistä ihmisistä, ketkä tällä hetkellä tilaavat etänä, eivät maksa sitä veroa, mitä heidän pitäisi. Valitettavasti hallitus ei tee tällekään yhtään mitään, vaikka olisi voinut sen osuuden korjata. Eli siinä puhutaan 70—300 miljoonan euron taloudellisesta vajeesta, jota rahaa valtion kassaan ei tule. Tällaisessa taloustilanteessa ja ylipäätänsä periaatteellisesti tällainen pitäisi kyllä pistää kuntoon, mutta en ajattele, että meillä on ylipäätäänkään varaa tällaiseen tuhlailuun.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitokset monille kollegoille hyvistä puheenvuoroista. Erityisesti haluaisin kiittää edustaja Forsgrénia hyvästä listauksesta eli siitä, millä tavoin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa yritettiin parantaa tätä hallituksen reikäistä esitystä. Valitettavasti se ei mennyt läpi. Todellakin lähes 90 000 lapsella on ollut vanhempi tai vanhemmat, joilla on ollut alkoholiongelmia — valtava määrä lapsia. Tälläkin hetkellä kymmeniätuhansia lapsia asuu kodeissa, joissa on alkoholiongelmaa. Se määrittää noiden lasten kasvua ja kehittymistä. Ja ajattelen, että jos ei muu, niin ainakin tämä: vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Lastensuojelun tilanne on sellainen, minkä pitäisi pysäyttää edustajat tässä salissa. Ajattelen, että suomalaiset ansaitsevat paremman ja toimivamman alkoholilain kuin mitä meillä nyt on esillä. Kun tässä viitattiin myös KD:hen, hallituspuolueeseen, niin omalta osaltani haluan sanoa, että olen todella pahoillani, että tällainen alkoholilaki on täällä käsittelyssä. Olen pahoillani ja surullinen ja myös erittäin vihainen siitä, ettei ryhmämme saanut torpattua tällaista surkeaa esitystä, vaan se on kaikkine vikoineen täällä nyt käsittelyssä ja huomenna äänestyksessä. Mutta niin kuin tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani jo vetosin kansanedustajiin — ja tarkoitan kaikkia kansanedustajia, myös hallituspuolueiden kansanedustajia — niin vetoan edelleen, että huomenna tämä surkea esitys äänestettäisiin nurin. Suomalaiset ansaitsevat paremman ja toimivamman alkoholilain. Ajattelen kyllä terveydenhuollon ammattilaisena, että kun me olemme valaehtoisesti luvanneet edistää terveyttä ja hyvinvointia ja me olemme luvanneet pyrkiä ehkäisemään haittoja, niin noiden valojen ja lupausten voimassaolo ei lopu siihen, kun meistä tulee kansanedustajia, vaan ne velvoittavat meitä edelleen tässä talossa ja tässä salissa, ja nimenomaan ne velvoittavat mielestäni niin, että meidän tulee arvioida esitysten sekä lyhyt- että pitkäaikaisia vaikutuksia. Ajattelen niin, että nämä lupaukset ja valat ovat kyllä kirkkaasti vahvempia ja voimakkaammin velvoittavia kuin minkään puolueen omat linjaukset. Me olemme kansanedustajia täällä, emme puolueiden edustajia. Edustaja Wallinheimo lähti tuossa jo salista. Hän on moneen kertaan maininnut tuosta alkoholin kokonaiskulutuksen laskusta, mutta niin kuin on tullut esiin, me emme tarkkaan tiedä, minkä verran on etäostoja tehty, minkä verran ulkomailta on tilattu ja minkä verran on mukana tuotu, joten tosiasiallista kulutusta emme varmuudella voi sanoa. Sen kuitenkin tiedämme, että alkoholihaitat, kun ajatellaan sitä, mitä tulee terveyteen, sairauksiin, syöpien lisääntymisiin, muihin alkoholiongelmiin, ovat erittäin merkittävä osa suomalaista yhteiskuntaa edelleen. Mainittiin myös tuo lausuma, mikä oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastalauseen lopussa, että ”valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä”. Sitä toivottiin, että se olisi ollut tässä esityksessä jo. Ja kerrottakoon, että suuren valiokunnan kokouksessa tätä nimenomaan kysyin, että kun se on siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastalauseen lopussa ja nimenomaan tuo vastalause oli meillä siellä suuressa valiokunnassa pohjana, niin kuuluuko tämä lausumakin automaattisesti siihen pohjaan. Silloin meille vastattiin, ja oli se ymmärrys, että se kuuluu sinne automaattisesti, mutta näin ei valitettavasti ollut. Jos olisimme silloin saaneet erilaisen tiedon, jos olisin saanut erilaisen vastauksen, niin olisin sitä siellä sinne kyllä silloin esittänyt, jolloin se olisi tullut jo suoraan tässäkin pohjaksi, ajatellen sitä, jos tämä huomenna hyväksytään. [Pertti Hemmilä: Ei mitään hätää!] Mutta jos laki huomenna menee läpi — toivottavasti ei — niin toivon mukaan heti välittömästi hallitus ryhtyy sitten tämän alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton selvittämiseen ja sen edistämiseen. Harmikseni kollega Wallinheimo tuossa lähti jo, mutta kun ovat monet nostaneet esiin ja myös hän selitti näitä rajoitteita, mitä tulee EU:n puolelta — mitä sallitaan ja mitä ei sallita — niin haluaisin muistuttaa siitä, että kuitenkaan näissä EU:n säädöksissä määrällisten rajoitusten kielto ei estä sellaista tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi. Eli ihmisten terveyden ja hengen suojaaminen on myös EU-tasolla erittäin merkittävää ja intresseistä tärkein, ja siksi jäsenvaltioissa me voimme päättää siitä tasosta, jolla haluamme suojella kansanterveyttä, ja siitä tavasta, jolla kyseinen taso on saavutettavissa. Eli kun koko tämän matkan ajan, kun ollaan alkoholilakia käsitelty, on vedottu siihen, että EU määrittelee, että emme saa sitä, tätä tai tuota tehdä, niin kyllä, kyllä saamme silloin, kun on ihmisten terveydestä ja hengestä ja sen suojelemisesta kyse. Samoin haluan nostaa vielä tietoon sen, että Euroopan unionin tuomioistuimesta on tullut oikeuskäytäntö, jonka mukaan siinä tilanteessa, kun on epävarmaa, kohdistuuko henkilöiden terveyteen riskejä tai ovatko tällaiset riskit merkittäviä, jäsenvaltio voi toteuttaa suojatoimia joutumatta odottamaan, että näiden riskien todellisuus on täysin osoitettu. Eli tällaisessa tilanteessa jäsenvaltio voi toteuttaa toimet, joilla vähennetään mahdollisimman paljon kansanterveyteen kohdistuvia riskejä. Eli tässäkin suhteessa tähän liittyvää tietoa on yritetty selittää suuntaan ja toiseen, mutta todettakoon, että EU ei voi kävellä meidän yli näissä asioissa. Kyse on siitä, mitä me tässä salissa haluamme päättää ja mitä olemme huomenna päättämässä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu. Demokratian olemus käy hyvin täällä ilmi siitä, että täällä on erilaisia näkemyksiä aiheesta. Siitä, miten tämäntyyppistä asiaa pystytään pragmaattisesti pohtimaan, mikä on hyvä ja mikä huono, tullaan jo siihenkin kysymykseen, miten määritellään jonkun ongelma, onko se suuri vai pieni. Sitä voidaan tietysti tarkastella yhteiskunnan näkökulmasta, tilastojen näkökulmasta, ja sitten toisessa ääripäässä janalla on se yksilö. Silloin, kun se on yksilön ongelma, se on aina suuri ongelma. Se voi olla yhteiskunnan näkökulmasta pieni. Ja mitä enempi niitä yksilöitä sitten on, joilla se ongelma on, pikkuhiljaa siitä kasvaa sitten suuri ongelma. Mutta tästähän me ei päästä tässä asiassa eikä monessa muussakaan varmaan koskaan täydelliseen yksimielisyyteen. Tässä on paljon tällaisia tekijöitä — tämä termi ”pikatoimitus” ja sitten se saatavuus. Jos nyt näin sanoo, että jos tähän mennessä alkoholin saatavuus Suomessa ei ole ollut ongelma, niin todennäköisyys kasvaa, että tulevaisuudessa se on ongelma — ei niin, etteikö sitä saisi, vaan mitä siitä sitten seuraa. Kenellä näitä ongelmia sitten on? Ainakin kun Kaupan liiton lobbaamista seuraa — ja olen tietysti seurannut edellisen työn kautta jo pitkään — niin siellä tuntuu ehkä suurin olevan alkoholiongelma yhdistettynä lääkeongelmaan. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa puhemies! Tuohon edustaja Kurvisen viimeiseen huomioon: Se otetaan nyt kiinni siitä, että saatavuus on kyllä lisääntynyt mutta kokonaiskulutus on laskenut. Te ette pääse näitä faktoja karkuun. Arvoisa puhemies! Miksi otin tämän puheenvuoron? Sen takia, että tässä puhutaan paljon nyt tästä toimituspassista tai toimitusluvasta. Se tulee olemaan Euroopan tiukin, siis EU:n tiukin. Meille tulee vahva tunnistautuminen. Se tulee varmasti vallitsevaksi käytännöksi. Sitä eivät pysty kaikki ottamaan. Esimerkiksi se kauhavalainen yrittäjä, joka ottaa ravintolastaan sen toimituspassin, käy ne kaikki koulutukset läpi, ei voi vain sitä vahvaa tunnistamista ottaa, se maksaa hänelle liikaa. Mutta sitä minä en ymmärrä, että edustaja Kurvinen ei luota siihen kauhavalaiseen ravintolayrittäjään, joka on hoitanut sen toimituspassin ja lähtee viemään sitä ruokaa ja sitä saunaolutta siihen rinnalle. Miksi siihen tarvitaan 24 tunnin viive? En vain ymmärrä. [Aki Lindén: Sen saunaoluen voi etukäteen ostaa jääkaappiin!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Wallinheimo puhui hyvin tästä kilpailuneutraalisuudesta ja tasaisesta pelikentästä niin suomalaisille kuin ulkolaisille yrityksille, mutta jos olisi ollut joku suoja-aika, vaikka 12 tuntia, 24 tuntia tai joku vastaava, sillähän olisi hoidettu tämä neutraalisuusongelma siihen, että kun vaikka Saksasta tilaa alkoholia, niin ei saksalainen yritys pärjää paremmin kuin suomalainen yritys. Juuri nämä pikatoimitukset minuakin ihmetyttävät, juuri niin kuin edustaja Forsgréniäkin. Kuka ihan aikuisten oikeasti tarvitsee sellaista pikatoimitusmahdollisuutta, jos on jossakin saunaillassa illanvietossa? Tämä ongelma, eurooppaoikeudellinen ongelma, tästä tilauksesta: tasapuolisuus suomalaisten ja ulkomaisten firmojen kanssa olisi hoitunut ilman näitä pikatoimituksia. En tätä ymmärrä. Puhemies! Itse en ollenkaan suhtaudu alkoholipolitiikkaan mustavalkoisesti, ja mielestäni on myös lain kannattajilta väärin leimata kaikkia meitä lain vastustajia kiihkeiksi, vähän niin kuin viinadystopiaa ajaviksi ihmisiksi, mutta tämä menee nyt aivan överiksi. Tosiasia on, puhemies, että me olemme todella paljon vapauttaneet alkoholin saatavuutta Suomessa tällä kaudella [Puhemies koputtaa] ja aikaisemmillakin kausilla. Minäkin olen niistä osaa tukenut. Nyt voitaisiin pikkuisen aikaa sopeutua tähän ympäristöön, [Puhemies: Aika!] ja tällaisia ylilyöntejä ei pitäisi tehdä, mutta tuntuu, puhemies, että tämä on vähän ideologista kokoomukselle, [Puhemies koputtaa] että pitää saada viinaa mahdollisimman vapaasti.

Arvoisa puhemies! Tämä tilannehan kuulostaa aika ruusuiselta, kun kuuntelee edustaja Wallinheimon puheenvuoroa. [Sinuhe Wallinheimon välihuuto] Tosiasiallisesti me tiedetään, että tällä hetkellä hallitus leikkaa merkittävästi rahoitusta hyvinvointialueilta ja sosiaali- ja terveysjärjestöiltä, juuri niiltä tahoilta, joitten tehtävä on tuottaa näitä sosiaali- ja terveyspalveluita päihdeongelmaisille, ja samaan aikaan vapautetaan alkoholipolitiikkaa näin merkittävästi. Kaikkien asiantuntijoitten suorin mielipide oli se, että nämä pikatoimitukset ovat se keskeisin haaste, pikatoimitukset tilanteissa, joissa on kriisiperhe ja kotona on väkivaltatilanne tai muu tilanne. Nyt heidän tilanteensa tulee vain heikentymään entisestään, kun ei tarvitse edes ruokakaupassa käydä, kun saa kotiin sen toimituksen. Sitten tulee se, millä tavalla hallitus olisi voinut täsmentää tätä lakiesitystä: Olisi voitu tehdä ikärajatarkastukset kaikille. Ei tehdä näin. Oltaisiin voitu tehdä veroilmoitukset niin, että valtion kassaan tulee rahoitus silloin, kun se olisi tänne kuulunut. Ei tehdä näinkään. Ja kolmantena; ei myöskään panosteta samaan aikaan sellaisiin palveluihin, joilla oltaisiin voitu ennalta ehkäistä näitä kaikkein pahimpia surullisia tarinoita, joihin tämä hallituksen esitys tulee johtamaan.

Arvoisa puhemies! Tässähän on kyseessä se, että kuitenkin EU:ssa tavaroiden vapaa liikkuvuus on EU:n perusoikeus. Siitä kun lähdetään purkamaan tätä asiaa, niin selvää on, että tavarat saavat liikkua Euroopan muista maista Suomeen ihan kotiovelle asti. Näin on päädytty tulkitsemaan tätä, ja itse asiassa viimeisenä koko EU:ssa Suomi nyt etämyynnin näin hyväksyy. Tämä Suomen lainsäädäntö on ollut aika tulkinnallinen, ja senkin tähden on hyvä, että nyt sitä tarkennetaan, koska esimerkiksi Alko on EU:n perusoikeuksista neuvoteltu poikkeus, ja se ei missään nimessä kumoa sitä itse perusoikeutta. Itse asiassa tätä halusivat niin korkein oikeus, oikeuskansleri, komissio kuin kaikki EU-asiantuntijat esimerkiksi talousvaliokunnassa, joten nyt me se viimein korjataan, ja hyvä niin. No, sen jälkeen kun etämyynti on sallittua, niin tullaan siihen tilanteeseen, että minkälaiset oikeudet me annetaan suomalaisille yrityksille. Haluammeko me tehdä niin, että vain ja ainoastaan ulkolaiset yritykset saavat kuljettaa kotiin, vai annetaanko me myös suomalaisille yrittäjille ja yrityksille mahdollisuus tähän? Me lähdemme siitä, että kyllä, mutta toisaalta meidän pitää taas ottaa tässä huomioon tämä meidän erityinen Alko-asema, minkä takia me rajoitimme sitä nyt siihen 5,5 ja 8 prosenttiin riippuen vähän valmistustavasta. Näin suomalaiset yrittäjät ja yritykset pääsevät myös mukaan tähän. Ja mitä sitten Alkolle tässä tehdään? Itse asiassa Alkon oikeuksiahan laajennetaan. Alkon aukioloaikaa laajennetaan sunnuntaisin, plus Alkohan saa myydä tässä nyt sitten 80-prosenttista jopa kotiovelle asti. Tämän takia se on tärkeää myös Alkolle. Täällä pidettiin puheenvuoroja siitä, onko tämä kuolonkorinaa Alkolle. En näe kyllä ainakaan tätä muutosta sen suhteen. Sitten täällä on paljon puhuttu tästä isosta kuvasta ja kokonaiskulutuksesta. No, nyt ehkä tulee teille pienenä yllätyksenä se, että vuodesta 2018 lähtien, kun näitä vapauttamisia on tehty eli saatavuutta on lisätty Suomessa — toisten mielestä merkittävästi, toisten mielestä vähemmän merkittävästi — niin kun vertaa samaa ajankohtaa Ruotsiin, missä on paljon tiukempi monopoli, niin kas kas: Suomessa itse asiassa kokonaiskulutus on tänä aikana laskenut enemmän kuin Ruotsissa. Saatavuutta on helpotettu, ja kokonaiskulutus on laskenut enemmän kuin Ruotsissa. Mitä itse asiassa tulee Ruotsiin, niin Ruotsihan salli jo vuonna 17 tämän etämyynnin, vaikka heillä on paljon tiukempi monopoli, koska siellä olivat samat syyt: EU:n tavaroiden vapaa liikkuvuus on EU:n perusoikeus.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme alkoholilakia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastotietojen mukaan suomalaisten alkoholin käyttö on viimeisten noin 20 vuoden aikana pääosin vähentynyt. Tästä kokonaiskulutuksen laskusta huolimatta alkoholi on kuitenkin edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävä terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Suomalaisessa alkoholin käytössä tyypillistä on se, että se jakautuu epätasaisesti ja siellä on riskikäytöllä suuri osuus, mutta suurin osa suomalaisista kuitenkin käyttää alkoholia kohtuullisesti ja vastuullisesti. Yleisimpiä alkoholin terveyshaittoja ovat alkoholin vaikutukset erilaisiin syöpäsairauksiin, mielenterveysongelmiin, uniongelmiin sekä verenkierto- ja ruuansulatuselimistön sairauksiin, ja tiedämme, että alkoholi ja ylipäätänsä päihteet ovat yleisin vaikuttava tekijä myös väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien taustalla. Kun olemme keskustelleet etämyynnistä ja siitä on ollut hyvin erilaisia käsityksiä, niin kuitenkin viimeistään korkeimman oikeuden ratkaisun myötä vuonna 25 syksyllä on ollut selvää, että etämyynti on Suomessa sallittua, ja sen takia tarvitsemme lainsäädäntöä tätä etämyyntiä säätämään. Keskeistä tässä hallituksen esityksessä on se, että alkoholijuomien toimitus säädetään luvanvaraiseksi toiminnaksi, ja merkittävä asia tässä on toimituslupa, joka muodostaisi uuden lupamuodon vähittäismyynti- ja anniskelulupien rinnalle. Lisäksi kaikilta alkoholijuomia toimittavilta henkilöiltä edellytettäisiin erillistä toimituspassia, joka vastaisi anniskelupassia. Alkoholijuomien luovutustilanteisiin sovellettaisiin samoja luovutus- ja ikärajakiellon säännöksiä kuin vähittäismyynnissä ja anniskelussa. Eli alkoholijuomia ei saa luovuttaa alaikäisille eikä selvästi päihtyneille henkilöille, eikä väkeviä alkoholijuomia saisi luovuttaa alle 20-vuotiaille. On tärkeää huomata, että hallituksen esityksellä tuodaan alkoholin rajat ylittävä etämyynti nimenomaisesti toimitussääntelyn ja valvonnan piiriin. Tässä alkoholilain käsittelyn yhteydessä ollaan tehty valiokunnassa kuitenkin edelleen useita muutoksia. Yksi, minkä talousvaliokunta nosti esille, oli Alkon tilanne ja mahdollisuus aukioloaikojen laajentamiseen vastaavalla tavalla kuin on vähittäismyynnissä ja myös sitten etämyynnissä. Eli nyt Alkon aukioloaikoja olisi myös mahdollista laajentaa vastaavalla tavalla. On kuitenkin huomioitava, että Alko itse sitten näistä aukioloista päättää, miten tulevat sen tekemään. Alkoholijuomien kotiintoimituksen yhteydessä ikärajavalvonta on keskeinen keino ehkäistä alaikäisten pääsyä alkoholin käyttöön, ja siitä on tässä esityksessä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa meidän vastalauseessa tehty muutos, että ikäraja aina tarkistetaan luovutuksen yhteydessä. Tämän suuri valiokunta on siis myös mukaan ottanut, kun sen mietintö on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastalauseen mukainen. Iän tarkastaminen jokaisen luovutuksen yhteydessä on selkeä, yhdenmukainen ja helposti valvottava toimintatapa, joka vahvistaa sekä ikärajavalvonnan uskottavuutta että alkoholilain tavoitteiden toteutumista käytännössä. Kun täällä keskusteltiin myös valvonnasta, niin ikärajavalvonta on nimenomaan mahdollista koeostojen kautta tarkistaa. Valvira ja myös perustuslakivaliokunta nimenomaan kiinnittivät huomiota tähän koeostoon ja sen luotettavuuteen, miten sitä voidaan toteuttaa, ja nyt kun siinä on tämä ikärajavalvonta luovutuksen yhteydessä, niin tämä voidaan myös koeostolla testata, että se oikeasti toimii. Täällä oli jo aikaisemmin myös keskustelua siitä, mihin alkoholijuomia voitaisiin toimittaa, ja olemme tässä StV:n vastalauseessa, jonka siis suuri valiokunta otti sisäänsä, laajentaneet kieltoa toimituspaikoista päiväkoteihin ja toiselle asteelle ja lukioihin. [Aki Lindén: Mahtava uudistus!] Eli se korjauksena, kun täällä on noussut virheellisiä väittämiä siitä, että toinen aste ei olisi mukana. Kyllä se siellä mukana on näissä paikoissa, mihin ei saa alkoholia toimittaa. [Aki Lindén: Oliko kova tiukennus?] No, sitten vielä näistä lausumista: Täällä suuri valiokuntahan on ottanut lausumaehdotuksen, että valtioneuvosto seuraa ehdotettujen muutosten vaikutuksia alkoholin kulutukseen, väestön terveyteen, alkoholihaittoihin sekä perheisiin ja lapsiin ja ryhtyy tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin, ja lisäksi eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa kahden vuoden kuluessa tämän lainsäädännön voimaantulosta eduskunnalle kattavan selvityksen lainsäädännön sosioekonomisista, hyvinvointipoliittisista ja julkisen talouden kokonaisvaikutuksista. Tämä on erittäin hyvä lausuma, ja sen lisäksi myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ehdotimme toista lausumaa, jonka täällä edustaja Hemmilä lausui ja ehdotti, ja sitä kannatan lämpimästi, niin että valtioneuvosto selvittää tämän etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä. On erittäin tärkeää, että veroeurot saadaan Suomen talouden käyttöön, ja se on myös tasavertaista ja yhdenvertaista meidän kotimaisten toimijoiden näkökulmasta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Niin, mielipiteitä on erilaisia, ja olen tässä jo kuullut toistakymmentä puheenvuoroa tätä asiaa koskien. Valitettavasti joudun toteamaan, että olen varmasti 80-prosenttisesti eri mieltä äskeisten puhujien kanssa. Arvostan todella paljon heidän näkemyksiään asiasta, mutta kyllä minun mielestäni pitää... Edustaja Kurvista lainaten minä kyllä kannatan tätä esitystä vahvasti. Haluaisin kysyä, ettekö te oikeasti luota Suomen kansaan tässä asiassa. Minun mielestäni on todellista ehkäpä syyllistämistä suomalaisia kohtaan, että nyt kaikista tulee juoppoja ynnä muuta, joka on vakava sairaus, pakko sekin on myöntää. Mutta alkoholipolitiikkaan liittyvä keskustelu tuntuu herättävän tunteita yhdellä jos toisella. Yleensä keskustelu pyörii varoitusten ja uhkakuvien keskellä, kuten nytkin on huomattu. Joka kerta, kun alkoholin myyntiä vapautetaan tai helpotetaan aiemmasta, poliitikot väittävät, että suomalaiset alkavat yhtäkkiä juomaan alkoholia holtittomasti ja ongelmat vain lisääntyvät. Muistatte varmaan, että näin peloteltiin myös silloin, kun lonkerot ja vahvemmat käymisteitse valmistetut juomat tulivat ruokakauppojen hyllyille. Silloin moni ennusti, että lonkerot kaupoissa aiheuttavat suorastaan jonkinlaisen katastrofin. Peloteltiin, että alkoholihaitat lähtevät jyrkkään kasvuun eivätkä suomalaiset pysty hallitsemaan juomistaan. No, mitä sitten tapahtui? No, ei ainakaan mitään sellaista, mitä poliitikot väittivät. Suomalaiset eivät rynnänneetkään tyhjentämään kauppojen hyllyjä lonkerotölkeistä, eivätkä alkoholihaitat lähteneet kasvuun, vaan päinvastoin, sillä tilastot kertovat, että alkoholin kokonaiskulutus on jo pitkään vain laskenut, eli suomalaiset juovat koko ajan vähemmän alkoholia. Suurin osa ihmisistä käyttää alkoholia vastuullisesti eikä tarvitse yhteiskunnalta jatkuvaa holhousta. Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys alkoholilain muuttamisesta tuo suomalaista alkoholisäädäntöä tähän päivään. Kuluttajilla on jatkossa enemmän valinnanvapautta, ja tämä esitys selkeyttää pelisääntöjä alkoholin kotiinkuljetuksissa ja etämyynnin osalta. Eli jatkossa ihminen voisi tilata vaikka viiniä tai sen kylmän kaljan ruuan kanssa kotiin, kuten monissa muissa Euroopan maissa on ollut jo pitkään. Ja vaikka myyntiä vapautetaan, pidämme kuitenkin huolen siitä, että sitä valvotaan, eli tilauksissa tarkistetaan ikä, etteivät alaikäiset voi tilata kaljaa kotiin, ja toimituksia ylipäätään valvotaan. Jos sääntöjä ei noudatettaisi, niin siitä voitaisiin määrätä seuraamuksia. Lisäksi on hyvä huomioida, että viranomaisilla on käytössään koeostot ja muut erilaiset valvontakeinot. Eli vaikka alkoholia voi ostaa helpommin, me emme ole luomassa alkoholin villiä länttä, vaan meillä on edelleenkin säännöt ja valvonta siitä, miten homma pelaa. [Bella Forsgrén: Missä on säännöt ja valvonta?] Arvoisa rouva puhemies! Alkoholipolitiikassa Suomi on jo kauan ollut melko takapajuinen maa, jossa holhousyhteiskunta on päättänyt, milloin ja mihin aikaan ihminen saa ostaa kaljaa. Onneksi nyt me otamme mallia muista Euroopan maista, että alkoholilainsäädäntöön tulee jotain järkeä. Haluan tässä samalla kuitenkin todeta, että minun oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että alkoholin myyntiä olisi voitu vapauttaa vielä enemmän. Eivät suomalaiset tarvitse valtiota vahtimaan, mihin aikaan tai minä päivänä alkoholia voi ostaa. Jokainen järkevä ja vastuullinen aikuinen ihminen pystyy tekemään omat valintansa ilman, että valtio puuttuu jokaiseen ostokseen. Talousvaliokunta teki lausunnossaan hyvän ehdotuksen siitä, että Alkon aukioloaikoja laajennettaisiin ja ne voisivat olla jatkossa sunnuntaisin ja arkipyhisin auki. Toivon todellakin, että he ryhtyvät myös pitämään liikkeitään auki. Mutta silti, jos minä saisin päättää, purkaisin Alkon monopoliaseman ja kauppojen hyllyille voisivat tulla viinatkin myyntiin. Kaiken kaikkiaan tämä esitys on erinomainen, koska se vähentää holhousta, lisää ihmisten vapautta ja myös yritykset hyötyvät tästä esityksestä lisääntyneen kilpailun myötä. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies. [Aki Lindén: Olikohan kauppiaan puhe?]

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin, että tulen ihan tänne korokkeelle puhumaan vakavasta aiheesta: alkoholihaitoista ja sairaudesta nimeltä alkoholismi. Ajattelin, rouva puhemies, puhua asiasta, mikä on minusta suurin ongelma Suomessa politiikan osalta ja suomalaisessa yhteiskunnassa alkoholiin liittyen, ja se on mielestäni vielä laajempi asia kuin tämä alkoholilain muutos, joka täällä on toisessa käsittelyssä. Kuitenkin totean alkuun sen, että en kannata tätä lakiesitystä ja tämä tulisi hylätä. Me tarvitsemme modernia, maltillista, tietoperusteista alkoholilainsäädäntöä Suomessa, ja on myös tosiasia, että tämä kotiinkuljetuskysymys pitäisi Suomessa ratkaista. Meillähän on tässä tällainen EU-, eurooppaoikeudellinen ongelma, mutta tämä tapa, jolla hallitus nyt tätä asiaa pyrkii ratkomaan, on täysin yliampuva. Edustaja Mehtälä kuvasi sen minusta todella hyvin, ja moni muukin edustaja on kuvannut, mutta juuri tässä vähän aikaa sitten edustaja Mehtälä kuvasi erittäin hyvin, mikä se perusongelma on. On ihan eri asia se, jos tällä hetkellä tilataan ulkomailta esimerkiksi häihin, syntymäpäiväjuhliin, tällaiseen tapahtumaan isompi lasti alkoholia ja halutaan olutta, viiniä, kuohuviiniä tilata isompi määrä sadan hengen juhliin. Se on aivan eri asia kuin se, että nyt sitten tosiaan voi alustataloudessa työsuhteessa tai jossain palvelussuhteessa oleva henkilö, jolla ei välttämättä ole kovin kummoinen kielitaito, henkilö, jonka ylipäänsä oikeudellinen suoja ja suoja työelämässä on heikko, niitä sitten kuljettaa tilanteessa, jossa ollaan ehkä päihtyneitä. Rouva puhemies! Sanon nyt ihan kansanomaisesti jokaiselle edustajalle ja jokaiselle tätä keskustelua seuraavalle: kuka teistä, joka on Woltilla tilannut tai Foodorasta tai muista alustatalouden yhtiöistä ruokaa kotiin, oikeasti kuvittelee, että ne ruokalähetit tekevät yhtään mitään tarkistusta ikärajoista tai päihtymyksestä siellä ovella? Jos minä tai joku muu edustaja tilaa illan aikana sitä alkoholia, meistä jokainen tietää, että se lähetys heitetään siihen ovenpieleen ja lähdetään jatkamaan. Mitään tarkistusta ei siinä tule tapahtumaan. Tämä on ihan tämmöinen arkijärkinen juttu kaikkien kokemuksen mukaan. Mielestäni olisi ollut perusteltua, että hallitus olisi tuonut tähän esitykseen tällaista suojaa ja näitä suojamekanismeja ja hieman vastuullisuutta, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistön, opposition, esityksissä oli. Sillä oltaisiin voitu ratkaista tämä kysymys kotiinkuljetuksesta, se, että tarvetta voi olla isompien alkoholilastien tilaamiselle, mutta olisi estetty se tilanne, että nyt meillä voi tosiaan ryyppyputkea jatkaa ruokalähettien tuomilla juomilla käytännössä ilman valvontaa. Me kaikki sen tiedämme. Minusta se on vastuutonta, enkä sitä voi hyväksyä. Mutta, rouva puhemies, se, mistä täällä halusin tulla ihan korokkeelle asti puhumaan, on sairaus nimeltä alkoholismi. Minä toivoisin, että eduskunnassa ei puhuttaisi alkoholipolitiikasta miltään laidalta, ei hallituksesta eikä oppositiosta, sellaisilla moralistisilla ja vähän tämmöisen sosiaalisen kurin näkökulmilla, sillä suurin ongelma on se, että Suomen ehkäpä yleisin, tai varmaan on yleisempiäkin sairauksia, mutta yksi yleisimpiä kansansairauksia on addiktiosairaus nimeltä alkoholismi eli addiktoituminen alkoholinkäyttöön. Se on hitaasti kuolemaan johtava sairaus, joka ennen loppuunsa viemistä tuhoaa ihmisen elämän täysin, vie häneltä työn, toimeentulon ja tuhoaa perhesuhteet ja aiheuttaa monenlaista kärsimystä. On valitettavaa, arvoisa puhemies, että vielä vuonna 2026:kaan Suomessa alkoholismia hyvin harvoin hoidetaan sellaisenaan sairautena, vaan sitä joko pidetään tällaisena elämäntapana, elämänvalintana, tai sitten se nähdään tällaisena sosiaalisena heikkoutena, moraalittomuutena, eettisenä ongelmana, mitä se ei ole, vaan kyse on addiktiosairaudesta. Samantyyppisiä addiktiosairauksia voi tulla myös rahapelaamiseen, huumausaineisiin, ilmeisesti myöskin seksuaaliseen käyttäytymiseenkin voi tulla tällainen addiktiosairaus, ja näitä tulisi kyetä hoitamaan. Arvoisa puhemies! Outokummun entinen toimitusjohtaja Jukka Rantanen teki valtavan siviilirohkean teon, kun hän antoi kasvot suomalaisille työelämässä menestyneiden ihmisten alkoholismille. Hän kertoi oman tarinansa, miten hän huippumenestyneenä, lahjakkaana ihmisenä ajautui alkoholistiksi, ja sen polun sieltä ulos. Hän toi esille sen epäkohdan, että meillä ei ole tarjolla alkoholisteille oikeaa, kunnollista hoitoa Suomessa riittävästi. Meillä on jopa täysin vääriä profeettoja lääkäreinä. Olen kuullut ystäviltä, tutuilta, jotka ovat kamppailleet alkoholismin kanssa, jotka ovat sanoneet, että kun ihmisellä on ihan selvä alkoholiongelma, tullut jo monenlaista sekoilua alkoholin kanssa, niin on sanottu, että kyllä sinä saunaoluen voit ottaa. Tällaisia kommentteja on tullut työterveyslääkäreiltä, ja pidän sitä suorastaan pöyristyttävänä, kun itsekin ihan arkijärjellä näkee, että ihmisellä on alkoholiongelma. Onneksi meillä on olemassa tapoja, sellaisia psykososiaalisen tuen tapoja, joilla ihminen voidaan parantaa sairaudesta nimeltä alkoholismi: raittius, täysraittius, se, että korkki laitetaan täysin kiinni, on tapa, millä ihminen voi tätä addiktiosairautta hoitaa. Yksi tehokkaimpia tapoja puuttua tämmöisiin addiktiosairauksiin on niin sanottu Minnesota-mallin mukainen hoito, joka tunnetaan myös kahdeksan askeleen hoitona. On kuitenkin ikävää, että edelleen todella heikosti meidän terveydenhuolto ohjaa ihmisiä tällaiseen Minnesota-mallin tyyppiseen täysraittiuteen tähtäävään hoitoon. Yksi osa tätä kurimusta, mikä on Suomen sotessa ja hyvinvointialueitten heikossa tilanteessa, on se, että monet hyvinvointialueet ovat leikanneet ostopalvelujen hankkimista, ja se on tarkoittanut osittain sitä, että on täysin näitä maksusitoumuksia jätetty myöntämättä henkilöille, joilla on alkoholiongelma. Pidän tätä aivan älyttömänä sosiaali- ja terveyspolitiikkana, kun me tiedämme, miten paljon kuluja ja ennen kaikkea inhimillistä kärsimystä alkoholismi, sairaus, aiheuttaa. On myös, rouva puhemies, todettava se, että tämä ministeri Wille Rydmanin ajama leikkaus sotejärjestöille kohdentuu myös tälle puolelle. Siellä on monia järjestöjä, jotka tekevät töitä alkoholismin kitkemiseksi, muiden päihdeongelmien kitkemiseksi, ja tämäkin osaltaan vie asioita väärään suuntaan. Rouva puhemies! Vastustan tätä käsillä olevaa lakiesitystä, mutta kannatan sitä, että eduskunta ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta antaisivat oikeaa apua alkoholisairaudesta kärsiville. Toivoisin, että tämä sali keskustelisi tästä asiasta fiksummilla perusteilla kuin minusta täällä yleensä tavataan keskustella.

Arvoisa herra puhemies! Tänään käymme keskustelun ja huomenna äänestämme mahdollisuudesta alkoholin kotiinkuljetukselle. Suomessa alkoholipolitiikan lähtökohta on ollut haittojen ehkäisy ja vastuullisuus. Nyt alkoholin saatavuutta lisätään jälleen yhdellä uudella tavalla ilman, että kukaan osaa vielä kertoa, mitä vaikutuksia muutoksella on esimerkiksi nuorten alkoholinkäyttöön, perheiden hyvinvointiin tai terveydenhuollon kustannuksiin. On selvää, että alkoholi ei ole ongelma kaikille. Monet eivät käytä sitä lainkaan ja useimmat osaavat käyttää sitä kohtuudella, mutta yhteiskunnan tehtävä on huolehtia myös niistä ihmisistä ja perheistä, joille alkoholi aiheuttaa ongelmia. Päätöksiä pitää arvioida myös heidän näkökulmastaan. Erityisen erikoiseksi ja kummalliseksi tämänhetkisen tilanteen tekee se, että samaan aikaan, kun hallitus etsii säästöjä sosiaali- ja terveyspalveluista, se on valmis tekemään päätöksiä, joiden seurauksena alkoholihaittojen riski todennäköisesti kasvaa. Kysymys ei ole siitä, saako aikuinen ihminen ostaa alkoholia, kysymys on siitä, millaista yhteiskuntaa rakennamme ja kuka lopulta maksaa laskun, jos haitat kasvavat. Terveempi ja turvallisempi Suomi on tavoite, jonka pitää näkyä myös lainsäädännössä. Minun on vaikea nähdä, miten alkoholin kotiinkuljetus vie meitä kohti näitä edellä lausuttuja tavoitteita. Näistä syistä kannatan edustaja Mehtälän tekemää hylkäysesitystä. Jos alkoholin kotikuljetus huomenna hyväksytään, eduskunnan pitää edellyttää, että tämän päätöksen vaikutuksia seurataan erittäin tarkasti ja mahdollisiin ongelmiin tullaan reagoimaan välittömästi ja viivytyksettä.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Alkoholilain 1 §:n mukaan alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholinkäyttäjille, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Pidän erittäin valitettavana, että Orpon hallitus asettaa tässä asiassa markkinatalouden, kaupanalan intressit, suomalaisten terveyden ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin edelle nyt niinkin räikeällä tavalla kuin tässä nyt käsillä olevassa alkoholin myynnin ja markkinoinnin rajoituksia purkavassa esityksessä tehdään, sillä kuten tässä edellisessäkin, varsin ansiokkaassa puheenvuorossa todettiin, niin siitähän tässä nyt tosiasiallisesti ja loppuviimein on kysymys. Taustalla toki vaikuttaa myös kokoomuksen pitkäaikainen tavoite purkaa Alkon monopoli ja saattaa vahvat alkoholijuomat ruokakauppoihin, mutta tätä nyt tuskin sellaisenaan olisi varmaan hallitusohjelmaan saatu kirjattua. Mutta on aivan selvää, että Alkon monopolille tämä mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee olemaan se niin sanottu viimeinen niitti. Arvoisa puhemies! Kiinnitän nyt edustajien huomiota siihen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli lukuisia asiantuntijoita esitystä käsitellessään. Erityisesti elinkeinoelämän edustajat suhtautuivat esitykseen luonnollisesti neutraalisti tai kannattivat tuoden esille sen, että sillä voi olla elinkeinoelämää edistäviä positiivisia vaikutuksia. Suuri osa kuultavista ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntemusta edustavat tahot toivat kuitenkin esille ja suhtautuivat esitykseen kriittisesti katsoen, että esityksellä lisätään alkoholin saatavuutta, mikä lisää alkoholinkäyttöä ja siten alkoholihaittoja, kuten alkoholiriippuvuutta ja väkivaltaa sekä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi nostettiin esiin huoli esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan resursseista sekä vaikutuksista erityisesti lasten ja ikääntyneiden asemaan. Arvoisa puhemies! Noin kolme neljäsosaa kaikesta Suomessa juodusta alkoholista liittyy riskikäyttöön. Alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin kuolee Suomessa asukaslukuun suhteutettuna ihmisiä yli kolminkertainen määrä Ruotsiin ja Norjaan verrattuna. Yleisimpiä alkoholinkäyttöön liittyviä terveyshaittoja ovat alkoholin vaikutukset erilaisiin syöpäsairauksiin, mielenterveyden ongelmiin ja uniongelmiin sekä verenkierto- ja ruuansulatuselimistön sairauksiin. Lisäksi alkoholi on yleisin vaikuttava tekijä väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien taustalla. Mielestäni on älyllisesti epärehellistä rinnastaa alkoholi puhtaasti tavalliseksi kulutustuotteeksi, koska sen haitat kohdistuvat usein myös sivullisiin ja usein nimenomaan lapsiin. Tutkimukset osoittavat, että saatavuuden kasvaessa lisääntyy myös kulutus, mutta esimerkiksi sosiaaliset haitat eivät jakaudu tasaisesti vaan kasautuvat nimenomaan perheisiin ja kotitalouksiin, joissa on jo ennestään ongelmia. Alkoholipolitiikka ei koskaan ole eikä se koskaan voi olla vain elinkeino- tai kuluttajapolitiikkaa, vaan kyse on mitä suurimmassa määrin myös terveyspolitiikasta sekä lapsi- ja perhepolitiikasta. Arvoisa puhemies! THL:n rekisteritutkimuksen mukaan lähes 90 000 alaikäisellä lapsella on ollut lapsuuden aikana tilanne, jossa vanhemmista ainakin toisella on vakava päihdeongelma. Tällä hetkellä tällaisissa olosuhteissa elää lähes 42 000 lasta. Nuorille tehdyissä kyselyissä jopa joka neljäs on kärsinyt vanhemman liiallisesta alkoholinkulutuksesta. Arvoisa puhemies! Olen 25 vuoden aikana lastensuojelun kentällä toimineena joutunut näkemään, miten raadollisia muotoja vanhempien päihteidenkäyttö saa ja miten kestämättömällä tavalla päihteet ja erityisesti alkoholi sävyttävät suomalaisten lasten ja nuorten elämää, jotka joutuvat kasvamaan niitä runsaasti kuluttavien aikuisten kanssa. Lastensuojelun, poliisin ja päihdetyön tutkimuksissa alkoholi yhdistyy vahvasti perheiden riitoihin, väkivaltaan, turvattomuuteen ja kotihälytyksiin. Noin 40—70 prosentissa lähisuhdeväkivaltatapauksista ainakin toinen osapuoli on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Vakavissa pahoinpitelyissä ja henkirikoksissa osuus on tätäkin suurempi, poliisin kotihälytyksissä niin ikään. Ongelmat kuormittavat julkisin verovaroin rahoitettavia palveluja, oikeuslaitosta ja viranomaisia. Kiitän niitä hallituspuolueen edustajia, jotka asiantuntijavaliokunnassa ymmärsivät tilanteen vakavuuden ja olivat mukana tekemässä tarvittavia muutoksia, mutta kuten tiedämme, kokonaisuudessaan tämä käsittelyprosessi on saanut farssin mittasuhteet tässä eduskunnassa kaikkine käänteineen. Arvoisa puhemies! Tässä ajassa, kun yhteiskunnassa vallitsee massatyöttömyys, ihmisten pahoinvointi kasvaa, nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut ja suomalaisten kyky ja mahdollisuudet käsitellä pettymyksiä, surua ja ahdistusta ovat tänäkin päivänä monin paikoin rajoittuneita, niin kuin ne ovat olleet tässä maassa iän kaiken, sukupolvesta toiseen, tässä maassa ei tarvita lisää viinaa, eikä lisää viinaa ainakaan suoraan kotiovelle. Kannatan edustaja Lindénin tekemää hylkäysesitystä ja lausumia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kaikenlaisia päätöksiä istuva hallitus on ehtinyt tehdä tähän päivään mennessä, mutta nyt aletaan olla sillä rajoilla, lieneekö tämä asia tai päätös kaikista päätöksistä järjettömin. Te päätätte nyt sallia niin sanotun viinawolttauksen eli alkoholin kotiinkuljetuksen, ja onhan tämä aivan uskomatonta. Viime viikolla toin esille tämän lain ensimmäisessä käsittelyssä vaikutukset perheisiin, lapsiin, kansanterveyteen ja kauppaan, mutta alkoholi aiheuttaa yhteiskunnassa tällä hetkellä Suomessa noin 10 miljardin euron kustannukset, siis 10 miljardin euron kustannukset. Se on lähestulkoon sama summa, jolla Suomi velkaantuu tätä nykyä. On aivan varma, että tämä laki myös lisää näitä kustannuksia. Täällä lakia puolustetaan sillä, että nytkin on mahdollista tilata alkoholia ulkomailta. [Sinuhe Wallinheimo: Kyllä!] Mutta ihan vakavissanneko te vertaatte päivien päästä tulevaa postipakettia siihen, että alkoholiongelmainen isä tai äiti [Antti Kurvinen: Tämä on se pointti!] tilaa lähikaupasta kaljaa kotiin tässä ja nyt, kun ei kehtaa kävellä omin jaloin kauppaan taas kerran? Sanonpa ääneen sen, mitä te hallituksessa ette halua sanoa: tämä laki palvelee vain ja ainoastaan kaupan etua mutta aiheuttaa kansanterveydelle pelkkää haittaa. Niin se on, eikä se millään selityksillä muuksi muutu. [Lundénin välihuuto] Tämän lain takana seisovat yhdessä rintamassa hallituksessa perussuomalaiset, jotka maakunnissa kertovat olevansa perinteisten arvojen puolue, ja lain osaltaan mahdollistavat myös kristillisdemokraatit, jotka ovat sallineet tämänkin kirjauksen hallitusohjelmaan. Tämä hallituskausi jää historiaan aikana, jolloin Alkon monopoli murrettiin. Se oli kokoomuksen pitkäaikainen tavoite. Onnittelut, näin tapahtui. [Kokoomuksen ryhmästä: Kiitos!] Esitän lain hylkäämistä yksiselitteisesti.

Arvoisa herra puhemies! Alkoholi ei ole vain yksilön valinta, sillä on myös yhteinen hintalappu. Kun puhumme alkoholipolitiikasta, emme puhu vain siitä, että yksittäinen ihminen ostaa kaupasta tai verkkokaupasta sen tuotteen tai tuotteita. Puhumme myös siitä, mitä seurauksia alkoholinkäytöllä on terveydenhuollolle, lastensuojelulle, poliisille ja koko yhteiskunnalle. Alkoholin kustannukset pelkästään terveydenhuollolle ovat jopa 1,1 miljardia vuodessa, joka on aikamoinen summa. Alkoholinkulutus kasvattaa tautitaakkaa, vie toimintakykyä vuosia ja aiheuttaa viisi prosenttia kaikista kuolemista. Tämähän on todellakin aika vakavaa puhetta. Sitten kun miettii, mikä on alkoholin vaikutus lähisuhde- ja perheväkivallan näkökulmasta ja lasten turvallisuuden näkökulmasta, ollaan vielä vakavammissa aiheissa. Alkoholi on yksi yleisimmistä väkivallan taustatekijöistä Suomessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todettiinkin alkoholin olevan yleinen väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien taustatekijä. Valiokunnan kuulemisessa nostettiin esille huoli myös siitä, että alkoholin saatavuus tulee lisääntymään tämän hallituksen esityksen mukana ja tämä tulee vaikeuttamaan entisestään erityisesti lasten kokemaa tilannetta erityisesti näissä kyseisissä perheissä, joissa on näitä päihdeongelmia. Se, mikä minua harmittaa tosi paljon tässä käsittelyssä, on se, että tässä hallituksen esityksessä olevia tavoitteita oltaisiin pystytty edistämään myös säädellymmällä, tarkkarajaisemmalla lainsäädännöllä, mitä me mietinnössä esitettiin enemmistön turvin. Minä haluankin käydä nyt kohta kohdalta vähän läpi, mitä eroavaisuuksia tässä kokonaisuudessa oli, koska tämä paketti on niin iso ja kaikki eivät välttämättä aidosti tiedä, mitä asiaa siellä on käsitelty. No, ekanakin hallituksen esityksessä mahdollistetaan etämyynti ulkomailta 80 prosenttin alkoholijuomille. 80 prosenttia on tosi korkea arvo. Tässä meidän mietinnössä oltaisiin mahdollistettu etämyynti niin, että se rajataan samoihin rajoihin kuin kotimaan vähittäismyynti: enintään kahdeksan prosenttia käymisteitse valmistettuna ja 5,5 muulla tavoin valmistettujen osalta. Sitten olisi ollut tämä etämyynnin rekisteröitymisvelvollisuus. Elikkä hallituksen esityksessä ei ole tällaista velvoitetta rekisteröityä, vaan tämä on mahdollista ilman rekisteröintiä, ja tämä on tavallaan yksi keskeisimpiä haasteita. Toinen on tämä verotunniste toimitusehdon edellytyksenä. Elikkä hallituksen esityksessä ei ole nimenomaan velvollisuutta tarkistaa verotunnistetta ennen luovuttamista ja meidän mietinnössä on. Yhdistettynä nämä kyseiset veronyanssit johtaisivat siihen, että ne, ketkä tällä hetkellä... Meillähän tällä hetkellä on tilanne, että ihmiset saattavat verkosta ostaa aika isojakin määriä, mutta he eivät maksa Suomen valtiolle niitä veroja, mitä heidän pitäisi maksaa. Tällä verotunnisteella ja tällä etämyynnin rekisteröitymisvelvollisuudella oltaisiin huolehdittu siitä, että joka ikinen euro, joka Suomen valtiolle kuuluisi, sinne kolahtaisi. Mietin ihan hirmuisesti — tiedän, että yksittäiset miljoonat eivät valtiontaloutta nyt millään tasolla vielä pelasta, mutta tässä oli kuitenkin erilaisia arvioita 70 miljoonasta aina 300 miljoonaan, eli se haitari oli tosi iso, mitä verokertymää me menetetään tällä hetkellä — minkä takia tätä kyseistä kohtaa suuri valiokunta ei ottanut omassa mietinnössään mukaan, koska tämä oli sellainen asia, missä oli kyllä hallitus—oppositio-rajat ylittävää ymmärrystä siihen, että tämä nykytilanne ei ole hyvä ja tämä pitäisi korjata. Juuri tässä vaikeassa valtiontalouden tilanteessa ajattelen, että yksittäisetkin sadat miljoonat olisivat kyllä tervetulleita. Sitten mitä tulee tähän alkoholin kotiinkuljetukseen, niin tässä opposition enemmistön luomassa mietinnössähän ei ollut ajatusta siitä, että kotiinkuljetus ei olisi mahdollista, mutta meillä olisi ollut tällainen aikaraami, mikä tässä esityksessä oli 24 tuntia. Joissakin toisissa koalitioissa se olisi voinut olla 12 tuntia. En välttämättä ajattele, että se 24 on se, mutta se perustui siihen huoleen, mikä asiantuntijoilla oli, että kaikkein ongelmallisimpia kotiinkuljetuksissa ovat nämä pikatoimitukset, niin että yksittäinen ihminen, jolla saattaa olla alkoholiongelma, saattaisi pystyä tilaamaan tämän hallituksen esityksen mukaisesti saman tien kotiinsa lisää alkoholia. Tässä hallituksen esityksessä olevat suojalausekkeet, millä perusteella tämän ei pitäisi toteutua, ovat todella kevyet. Meillä on tällä hetkellä ihan täysin tiedossa, millä mahdollisuuksilla esimerkiksi tällainen wolttikuski pystyisi... Tässä nousee kysymys ja huoli, millä hän pystyy estämään sen alkoholituotteen siirtymisen sille toiselle ihmiselle, joka on tilannut ja maksanut sen, kun hänellä ei ole virka-apua käytössä. Elikkä tässä hallituksen esityksessä virka-apua saisi vain maksullisesti, kun meidän enemmistön mietinnössä virka-apu olisi kuulunut ihan ilmaisena, koska ihmiset ajattelevat kuitenkin, että he tekevät lainsäädäntöön liittyvää tulkintaa, ja silloin poliisin tulisi sitä virka-apua antaa, mutta tässä hallituksen esityksessä se tosiaan lähtee siitä näkökulmasta, että virka-apua tulisi vain maksullisesti apuun ja käyttöön. Sitten yksi esimerkki myös tästä hallituksen esityksen sisällöstä, missä oikeasti olisi pitänyt korjata niitä omia esityksiä, on se, että tässä on tällainen ajatus, että sitä kotiinkuljetusta voi toimittaa ihan julkisille paikoille puistoihin, ja tässä ei rajattu muuta kuin peruskoulu ja varhaiskasvatus sieltä pois. Eli meillä saattaa tulla tilanne, missä meillä on vaikka toisen asteen kouluissa ihmisiä, ketkä ovat alaikäisiä, ketkä ovat ammatillisessa tai lukiossa, ja sitten heidän 18—19-vuotiaat kollegansa, lapsoset, saavat teknisesti tilata sitä sinne toiselle asteelle, mutta sitten sitä ei saisi jollain tasolla kuitenkaan luovuttaa niille alaikäisille. Tässä opposition enemmistön mietinnössä lähdettiin siitä, että toinen aste olisi pitänyt kokonaan sulkea pois tästä kotiinkuljetuksen mahdollisuudesta. Sitten on tavallaan tämä, että täällä ei ole minkäänlaisia rajoituksia, kuinka paljon sitä alkoholia voi enimmäismääräisesti ylipäätänsä lähteä kuljettamaan. Elikkä sekin oli sellainen, missä olisi ehkä voinut antaa lupaviranomaisille jonkinlaista sääntelymahdollisuutta. Ehkä viimeisenä nostan esille, kun aika loppuu, tämän ikärajavalvonnan. Elikkä hallituksen esitys lähtee siitä, että ikärajan voi halutessaan tarkistaa, mutta se ei ole välttämättömyys. Eli ei ole esimerkiksi tällaista pakkoa tarkistaa jokaisessa luovutustilanteessa eikä tällaista vahvaa tunnistautumista. Kyllä nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, [Puhemies koputtaa] että kyllä tämä lainsäädäntö on löyhää ja lepsua.

Arvoisa puhemies! On ollut todella surullista seurata Orpon hallituksen alkoholipolitiikkaa. Meillä on tässä maassa valtavasti ihmisiä, jotka kärsivät päihdeongelmista, mutta hallitus keskittyy vapauttamaan ja helpottamaan alkoholin myyntiä ja leikkaa samaan aikaan sosiaali- ja terveyspalveluista sekä ennaltaehkäisevää päihdetyötä tekeviltä sote-järjestöiltä. Tässä sivuutetaan nyt laaja joukko sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemia asiantuntijoita, jotka ovat vastustaneet tätä lakiesitystä nimenomaan kansanterveydellisin perustein. Sen sijaan esitystä ovat kannattaneet lähinnä kaupanalan edustajat, siis tahot, jotka tekevät tulosta alkoholia myymällä. On karua, että hallitus on puskemassa läpi vastoin sotevaliokunnan enemmistön kantaa suuren valiokunnan kautta lakia, joka mahdollistaa sen, että Wolt-kuskit voivat jatkossa kuljettaa alkoholia ihmisten kotioville. Kuskeille jää kohtuuton vastuu varmistaa, ettei alkoholi päädy alaikäiselle tai päihtyneelle. Tässä on edellisissä puheenvuoroissa hyvin kuvattu sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa, kun alkoholia saa välittömästi, kun sitä tarvitsee, suoraan kotiin. Valiokunnan enemmistön tekemät tiukennukset olisivat tehneet tästä esityksestä vastuullisemman, mutta se tosiaan nyt sitten jyrättiin suuressa valiokunnassa. Toinen huoli on, että tällä ja hallituksen muilla esityksillä romutetaan Alkon monopoliasemaa. Itse pidän tätä kehitystä vastuuttomana ja kannatan sitä, että Alkon monopoli säilytetään nimenomaan kansanterveyden edistämisen näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Alkoholi ei ole tavanomainen kulutustuote vaan miljardiluokan haitat aiheuttava päihde, joka rikkoo koteja ja perheitä. Aivan liian monella lapsella ja nuorella on tässä maassa lasinen lapsuus. Yli 89 000 lasta elää ennen täysi-ikäisyyttään kodissa, jossa arkea varjostaa vakava päihdeongelma. Siksi alkoholipolitiikkaa on perusteltua tarkastella ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspoliittisena kysymyksenä, mutta hallitus on nyt käsitellyt alkoholia lähes yksinomaan kilpailu- ja elinkeinopolitiikkana. Asiantuntijoiden mukaan tämä laki uhkaa kärjistää ja lisätä alkoholista syntyviä haittoja Suomessa samalla, kun taloudelliset hyödyt kohdentuvat yksityisille alkoholin myyjille ja tuottajille sekä alkoholikauppiaille ulkomailla. Tämä esitys uhkaa vesittää tutkitusti vaikuttavat ja kustannustehokkaat keinot, joilla alkoholihaittoja voidaan väestötasolla vähentää. Todella toivon, että tässä vielä käänne voisi tapahtua ja että tämä laki ei tästä salista etenisi. Kannatan edustaja Lindénin hylkäysesitystä ja hänen esittämiään lausumia.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan sanoa, että kannatan Päivi Räsäsen tekemää hylkäysehdotusta samoin kuin edustaja Hemmilän tekemää lausumaehdotusta. Myös kollega Aki Lindénin lausumaehdotukset olivat mielestäni niin hyviä, osin myös sellaisia, joita kannatin suuressa valiokunnassa, että kannatan myös niitä. Suuressa valiokunnassa kannatin myös jo aiemmin edustaja Hemmilän tekemää lausumaehdotusta, mutta ymmärsin, että se on siellä suuren valiokunnan mietinnön pohjassa. Erittäin hyvä lausuma. Arvoisa puhemies! Niin kuin monet tietävät ja muistavat, toimin nyt kolmatta kautta kansanedustajana, pian 12 vuotta kansanedustajuutta. Tätä ennen toimin terveydenhuollon ammattilaisena yli 25 vuotta lääkärinä ja tuosta ajasta noin kymmenen vuotta erikoislääkärinä. Terveydenhuollon ammattilaisen identiteetti on se keskeinen osa omaa identiteettiäni myös kansanedustajana. Se tarkoittaa, että kun esityksiä arvioin, niin arvioin niitä hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen näkökulmasta. Olipa sitten kyse ihmisten hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta, yhteisöjen, järjestöjen, toimintaympäristön tai yhteiskunnan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisestä, niin se on toimintani keskiössä. Hyvät kollegat, meidät on valittu tänne kansanedustajiksi. Meitä ei ole valittu tänne puolueiden edustajiksi vaan nimenomaan kansan edustajiksi. Meillä on myös vastuu ensisijaisesti äänestäjillemme eli kansalaisille siitä, miten täällä toimimme. Ajattelen, että kun meidät on tänne kansanedustajiksi valittu, niin meidän velvollisuus on arvioida joka ikistä esitystä ja esitysten vaikutuksia niin lyhyellä tähtäimellä kuin pitkällä tähtäimelläkin. Meillä on nyt käsittelyssä esitys uudeksi alkoholilaiksi. Alkoholilain mukaan alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta alkoholin aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Kun arvioidaan tätä alkoholilain tehtävää ja arvioimme nyt käsillä olevan alkoholilakiesityksen sisältöä, niin mielestäni ei tarvitse olla kovin pitkän linjan terveydenhuollon ammattilainen, kun voi ymmärtää, että tässä esityksessä on erittäin paljon epäkohtia, siinä on erittäin paljon heikkoja kohtia. Sen vuoksi minä haluankin vedota kaikkiin kansanedustajiin ihan riippumatta puoluetaustasta: Näkisin, että meidän kaikkien velvollisuus on arvioida ja toimia oikein ja olemme nimenomaan vastuussa kansalaisille. Ajattelen, että jos ja kun toivon mukaan kaikki näin arvioimme tätä esitystä, niin ei voi tulla muuhun loppupäätelmään kuin siihen, että tämä esitys on hylättävä. Tämä alkoholilakiesitys ei olisi koskaan saanut tulla tähän saliin tällaisena kuin se tuli. Se lähti ministeriöstä lausuntokierrokselle ja tuli myös tähän taloon sellaisena, että se sisältää erittäin paljon epäkohtia, ja sen vuoksi tällaisena sitä ei saa päästää eteenpäin. Me tiedämme hyvin, mitä kaikkea alkoholi aiheuttaa. Se aiheuttaa paljon ja merkittäviä terveyshaittoja. Se lisää syöpäsairauksia, maksa-aivosairauksia, mielenterveyden ongelmia. Se lisää väkivaltaa, perheväkivaltaa, onnettomuuksia ja tapaturmia. Alkoholiperäisiin tauteihin ja myrkytyksiin kuolee vuosittain yli 1 500 ihmistä. Me emme tarvitse lisää viinan koteihin rahtaamista. Tämä esitys mahdollistaisi jopa 80-prosenttisen viinan tilaamisen ulkomailta kotiin. Sitä voisi tilata kuka vain, ei tarvitse vahvaa tunnistautumista. Sitä voisi tilata kuinka paljon vain, pullon, kaksi, 20 tai jopa rekkalastillisen, ja sitä voisi tilata kuinka usein vain, useita kertoja päivässä, tunnin, muutaman välein. Siinä vaiheessa, kun äiti tai isä herää sammumispisteestään, ei tarvitse enää ruveta soittelemaan kavereille, löytyisikö vähän lisää viinaa, vaan voi pirauttaa ja tilata lisää. Ja niin edelleen. Ja myöskin se, että me emme tosiasiallisesti tiedä, kuka tuota alkoholia myy. Myyjän ei tarvitse ilmoittautua tai rekisteröityä. Kuinka voidaan epäkohtia valvoa tai niihin puuttua, jos myyjän yhteistietoja ei todellisuudessa ole tiedossa? Ostajan ei myöskään tarvitse aina tunnistautua, ei tarvitse henkilökortteja esittää, jotta voitaisiin todentaa, että hän ei ole alaikäinen. Hyvä puhemies! Jatkan seuraavassa puheenvuorossa, jos viisi minuuttia on tässäkin istunnossa rajana. Jos on seitsemän minuuttia, niin sitten voin vielä jatkaa. Jos me ajatellaan, että meidän tehtävänä on pyrkiä parantamaan terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta kaikkien kansalaisten kohdalla, niin kun tuolla takana on Työ ja tulevaisuus -patsaat, toivoisimme, että meidän miehet — jos nyt eivät ihan noin hyvässä kunnossa kuin patsaina — olisivat hyvässä kunnossa kuitenkin tulevaisuudessakin. Ja tuo naisen, äidin ja lapsen patsas muistuttaa ainakin itseäni aina siitä, että meidän tulisi toimia niin, että meidän lapset ja nuoret voivat hyvin ja tulevat sukupolvet voivat hyvin. Mitä tämä lakiesitys tuo tullessaan? Se tuo tullessaan myös sen, että verkossa voi mainostaa. Myös nämä influensserit, vaikuttajat voivat verkossa mainostaa jopa vahvoja viinoja. Siellä meillä on paljon lapsia ja nuoria. Heihinkö me haluamme olla tällä tavalla vaikuttamassa? Ja sitten tuo Alkon kansanterveydellinen asema. Alkon kansanterveydellinen asema on sellainen, josta todellakin meidän hallitusohjelmaan on kirjattu, että sitä ei saa heikentää. Nyt meillä tulee etämyynnin ja kotiinkuljetusten myötä toimipisteitä erilaisiin paikkoihin. Näitä pisteitä tulee niin valtavasti, että on aivan selvää, että Alkon kansanterveydellinen asema ei jää koskemattomaksi. Puhumattakaan, että sitä asemaa pitäisi vahventaa, niin kuin esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa Systembolagetin asema on huomattavasti Alkoa parempi. Jatkan seuraavassa puheenvuorossa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Alkoholilain lähtökohta on yksinkertainen. Sen tarkoituksena on vähentää alkoholin aiheuttamia haittoja ihmisille, perheille ja koko yhteiskunnalle. Tätä tavoitetta ei pidä unohtaa myöskään silloin, kun keskustelemme verkkokaupasta, kilpailusta tai EU:n sisämarkkinoista. Alkoholin haitat näkyvät Suomessa joka päivä. Ne näkyvät päivystyksissä, lastensuojelussa, mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä perheiden arjessa. Siksi alkoholipolitiikassa jokainen päätös, joka lisää alkoholin saatavuutta tai näkyvyyttä, on arvioitava huolellisesti myös kansanterveyden näkökulmasta. Arvoisa herra puhemies! Hallitus perustelee esitystä sillä, että alkoholin etämyyntiin liittyvä oikeustila on ollut epäselvä, ja sääntelyä on tarpeen selkeyttää. Oikeustilan selkeyttäminen onkin perusteltu tavoite. Samalla on kuitenkin kysyttävä, ratkaiseeko hallituksen esitys ne ongelmat, jotka etämyyntiin tosiasiassa liittyvät. Ulkomailta tapahtuva alkoholin tilaaminen ei ole uusi ilmiö. Suomalaiset ovat voineet hankkia alkoholijuomia toisista EU-maista jo pitkään. Keskeinen ongelma on ollut se, että verojen maksamista Suomeen ei ole pystytty valvomaan riittävän tehokkaasti. Tämä on vakava epäkohta. Alkoholin aiheuttamat kustannukset jäävät suomalaisen yhteiskunnan kannettavaksi, mutta verotulot eivät päädy Suomeen. Se ei ole oikeudenmukaista veronmaksajien näkökulmasta eikä reilua suomalaisille yrityksille, jotka noudattavat lakeja ja maksavat veronsa Suomeen. Arvoisa herra puhemies! Syytä on myös tunnistaa, että esitys lisää alkoholin saatavuutta ja näkyvyyttä: kotiinkuljetukset yleistyvät, verkkokaupan merkitys kasvaa ja väkevien alkoholijuomien markkinointia verkossa vapautetaan. Alkoholin helpompi saatavuus ja väkevien alkoholien markkinoinnin määrän kasvu todennäköisesti myös kasvattavat kulutusta. Kulutuksen kasvaessa kasvavat myös haitat. Tästä tutkimusnäyttö on ollut hyvin johdonmukaista. SDP:n mielestä alkoholipolitiikan lähtökohtana tulee olla kansanterveyden suojeleminen, haittojen ehkäiseminen ja vastuullinen sääntely. Samalla on huolehdittava siitä, että Suomeen myytävistä tuotteista maksetaan myös Suomeen kuuluvat verot ja että kilpailu on reilua kotimaisten ja ulkomaisten toimijoiden välillä. Arvoisa herra puhemies! Alkoholilainsäädäntöä voidaan uudistaa, mutta uudistusten on vahvistettava vastuullisuutta, ei heikennettävä sitä. Kansanterveyden, veropohjan ja reilujen pelisääntöjen on kuljettava käsi kädessä. Tämä olisi sekä yhteiskunnan että suomalaisten perheiden etu. Kannatan myös edustaja Lindénin esittämää hylkäysehdotusta ja lausumaehdotuksia. — Kiitos.

Herra puhemies! Käsittelemme taas tänään alkoholilakeja, tällä kertaa suuren valiokunnan mietinnön pohjalta. Kuten muistamme, eduskunta äänesti reilu viikko sitten tämän salikeskustelun pohjaksi hallituspuolueiden edustajien jättämän vastalauseen. Tämä ohjasi lain suuren valiokunnan syyniin. Haluan heti aluksi palata siihen keskusteluun, jota kävimme tästä samasta asiasta torstaina 11. päivä kesäkuuta. Toin jo tuolloin esille painokkaan huoleni perinteisten arvojen, kansanterveyden ja yhteiskuntamme vakauden puolesta. Totesin silloin, ja toistan sen tänään, että alkoholilainsäädännön laajamittaiset löysennykset, kuten alkoholin kotiinkuljetus ja hallitsematon etämyynti, kantavat mukanaan suuria ja arvaamattomia riskejä. Emme voi sivuuttaa niitä sosiaalisia ja terveydellisiä kuluja, joita tästä markkinoiden avaamisesta väistämättä seuraa. Vastuullisen lainsäätäjän velvollisuus olisi asettaa kansalaisten hyvinvointi ja yhteiskunnan kokonaisetu aina etusijalle. Kritiikkini tätä lakimuutosta kohtaan ei ole ollenkaan hälventynyt. Toimin itse aktiivisesti suuressa valiokunnassa ja esitin siellä lausumaa, koska katsoin, ja katson edelleen, että uusi laki vaatii poikkeuksellisen tiukat raamit ja tarkat reunaehdot. Meidän on pystyttävä estämään alkoholin saatavuuden laajentamisesta syntyvät hallitsemattomat lieveilmiöt. Arvoisa herra puhemies! Tehtyjen muutosten myötä on välttämätöntä, että eduskunnalla on käytössään kaikki mahdolliset mekanismit haittojen minimoimiseksi ja tilanteen seuraamiseksi. Tästä syystä aion tänään esittää toisen lausuman. Tämä lausuma ei ole mikään uusi tai irrallinen keksintö, se on sanamuodoltaan täsmälleen sama lausuma, jonka hallituspuolueiden edustajat sisällyttivät vastalauseeseensa jo sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kyseessä on siis linjaus, jonka samanmielisyyden ja tarpeellisuuden myös hallituspuolueiden valiokuntajäsenet tunnistivat. Katson, että tämän nimenomaisen lausuman sisällyttäminen eduskunnan päätökseen on aivan välttämätön työkalu, jolla edes yritämme suitsia kotiinkuljetuksen ja etämyynnin tuomia kielteisiä vaikutuksia. Jos kerran lainsäädäntöä ollaan viemässä vauhdilla eteenpäin, meidän on velvoitettava hallitus seuraamaan ja reagoimaan viipymättä, jos kansanterveydellinen tilanne sitä vaatii. Herra puhemies! Me emme saa sulkea silmiämme siltä todellisuudelta, että alkoholi on edelleen yksi suurimmista yhteiskunnallisista kipupisteistämme. Kun sääntelyä puretaan, on valvontaa ja seurantaa vastaavasti tiukennettava. Eduskunnan on kannettava oma vastuunsa herkästi ja viisaasti. Pyydänkin teitä, arvoisat kollegat, yli puoluerajojen tukemaan tätä esittämääni lausumaa. Varmistetaan yhdessä, että maassamme säilyy edes jonkinlainen hallittu, vastuullinen ja ennakoitava linja alkoholipolitiikassa. Vielä lopuksi, arvoisa herra puhemies, tämä lausumaehdotus: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä.” Tämä on siis se sama lausuma, joka sisältyi StV:n mietinnön vastalauseeseen, Mia Laiho ynnä muut. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Teen tässä tärkeimmän osion: kannatan edustaja Lindénin hylkäysehdotusta ja näitä kolmea lausumaehdotusta. Arvoisa puhemies! Meillä on tässä käsittelyssä tämä lainsäädäntö, joka nyt tuli mutkien kautta tänne. Täytyy sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta teki siitä erittäin kattavan mietinnön: siellä oli veromerkkiä ja oli rekisteröintivelvoitetta, eli verojen perintään oli kiinnitetty huomiota, ketkä saavat toimittaa, ikärajat ja velvollisuus tarkistaa, minne toimitetaan ja mainonnan rajoitteet. Siellä oli kaikki keskeiset asiat yritetty laittaa kuntoon, ja nyt tällä muutoksella, mitä nyt tästä suuren valiokunnan kautta on tullut, nämä rajoitteet ovat käytännössä poissa. Tämä on erittäin huono tilanne. On mielenkiintoista, että tänään muun muassa tähän verokäsittelyyn, joka tässä nyt on yhtenä kokonaisuutena, myös Panimo ja virvoitusjuomateollisuusliitto ilmaisi mielipiteenään, että nykyinen tilanne heikentää kotimaisen valmistavan teollisuuden, maahantuojien ja kaupan kilpailuasemaa samalla, kun valtiolta jää merkittäviä verotuloja saamatta. Sitten he myös korostavat sitä, että tässä yhteydessä olisi pitänyt päättää tilattavien alkoholien verovalvonnasta, verojen perinnästä ja vastuiden kohdentamisesta ja myöskin näistä juomapakkauksista. He olivat arvioineet veromenetykseksi yli 285 miljoonaa euroa ja arvonlisäverotuotoista 87 miljoonaa, eli melkein 400 miljoonasta puhutaan heidän laskelmansa mukaan. Täällä on ollut mietinnössä 61:stä 285 miljoonaan euroon. Täytyy ihmetellä. Me ollaan puhuttu paljon tämän valtion alijäämästä, joka on 13 400 miljoonaa tällä hetkellä, ja me katsomme tällä tavalla hallituspuolueitten toimesta näitä verotoimia. Tässä olisi ollut mahdollisuus korjata sitä verotuottoa ja rakentaa tähän mallia. Nyt me tällä lausumalla yritämme sitä viedä eteenpäin, mutta se olisi pitänyt, niin kuin edustajat Sarkkinen ja Lindén hyvin tässä puhuivat, tuoda jo tähän esitykseen, niin kuin se oli tuossa mietinnössä. Tässä mielessä voi sanoa, että tämä on todella huono esitys, ja sen takia tätä ei pitäisi viedä eteenpäin. Alkoholia Suomessa on saanut erittäin hyvin tälläkin hetkellä, se ei ole ollut tässä ongelma. Kysymys on, kuinka sitä toimitetaan, mistä sitä saa. Nyt tilanne on se, että Alkot, jotka ovat nyt käytännössä kaikissa ostoskeskuksissa, ovat siellä kauppareissulla saavutettavissa, mutta kyllä Alkojen asema tulee muuttumaan todella vahvasti tämän muutoksen myötä, ja voi olla, että meillä alkoholimonopolia tästä eteenpäin ei ole. Sen lisäksi, että tämä vie näitä asioita kummalliseen suuntaan, tämä kotimaisten ja ulkomaalaisten toimittajien eriarvoinen tilanne on tässä todella iso. Eli paljon heikennyksiä nykyiseen tilanteeseen, ja yhtään parannusta siihen, mitä olisi tarvittu, ei ole tehty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Teen tärkeimmän asian ensin eli ehdotan tämän mietinnön hylkäämistä. Teen myös seuraavat lausumaehdotukset, jotka on myös toimitettu etukäteen sähköisesti edustajille, ja niitä on kolme: 1) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä.” 2) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto tekee arvioinnin tehtyjen alkoholilakimuutosten vaikutuksista Alkon asemaan ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta hallitusohjelman kirjaus Alkon kansanterveydellisen tehtävän ja aseman säilyttämisestä toteutuu.” 3) ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto varmistaa ehkäisevän päihdetyön sekä alkoholihaittojen korjaamiseen riittävän valtion rahoituksen tai selvittää ja ottaa käyttöön mallin, jolla haittaveroja korvamerkitään suoraan haittojen ennaltaehkäisyn ja korjaamisen rahoitukseen.” Tässä varsinaiset ehdotukset. En käytä nyt laajempaa perustelupuheenvuoroa näiden puolesta, mutta tässä paikaltani käytettävissä olevan ajan puitteissa totean lyhyesti seuraavat asiat: Minulla oli tänään tänne liikennöidessäni autoradio päällä, ja kuulin pienen otteen käydystä radiokeskustelusta, jossa edustaja Tanus sanoi minusta erinomaisella tavalla, että alkoholin saatavuus ei ole Suomessa kenellekään ongelma tänä päivänä, ja olen siitä aivan ehdottoman samaa mieltä. Edelleen kuulin hänen myös sanovan, että tämän lain koko valvonta on reikäinen, joka oli hyvin valittu sana tähän yhteyteen. Täällä on mainittu edustaja Räsäsen puheenvuorossa äsken kuultuna verkkomainonnan tulo myös väkeviin, ja sitten tässä on tietysti kaiken kaikkiaan tämä verojen menetys, jota edustaja Sarkkinen äsken erinomaisella tavalla valotti. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kun oli laaja kuuleminen, niin saimme tuoreinta tietoa alkoholinkulutuksesta Suomessa, ja sen voisi esittää yhteenvetona muutettuna absoluuttiseksi ja yli 15-vuotiasta suomalaista kohti niin, että on 8—9 litraa tilastoitua alkoholinkäyttöä. Siinä on mukana silloin Alkon myynti, ravintolamyynti ja vähittäiskaupan myynti. Sitten on noin kaksi ja puoli litraa verkkomyyntiä ja toiset kaksi ja puoli litraa matkustajatuontia eli siis noin 13—14 litraa absoluuttiseksi alkoholiksi muunnettuna yli 15-vuotiaasta kohti. Tämä jakaantuu vielä erittäin epätasaisesti, ja osalle väestöä tästä on ihan valtavat haittaseuraukset, joita me sitten verorahoilla hoidamme niin siellä poliisin työssä kuin sairaaloissa. Senkin takia kohtuullinen verotus tässä olisi enemmänkin kuin paikallaan.

Arvoisa puhemies! Arvioin esitystä nyt lähinnä verovalvonnan näkökulmasta. Hallituksen esitys ei sisällä riittäviä keinoja sen varmistamiseksi, että ulkomailta Suomeen toimitettavista alkoholijuomista maksetaan Suomeen kuuluvat verot. Veromenetykset tulevat todennäköisesti kasvamaan suhteessa nykytilaan, kun etätilaaminen yleistyy. Usein tilaukset tulevat ulkomailta, ja ulkomailta tilattaessa verot jäävät usein maksamatta. Siihen ulkomaisten kauppojen edullisuus paljolti perustuukin, verojen maksamatta jättämisen vuoksi halvempiin alkoholin hintoihin. Lakiin ei sisälly konkreettisia säännöksiä verojen valvonnasta tai keräämisestä. Jos verojen maksamista ei riittävän tehokkaasti valvota, jää lain edellyttämä verojen maksu käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi. Kotimyyntiesityksessä on paljon ongelmia, ja suhtaudun itse kriittisesti alkoholin wolttaamiseen ja tähän hallituksen esitykseen. Vaikka alkoholin kotiin tilaaminen kuitenkin sallittaisiinkin, tulisi esitykseen lisätä vähintään selkeät ja käytännössä toimivat säännökset ulkomailta tilattavan alkoholin verovalvonnasta, verojen perinnästä sekä vastuiden kohdentumisesta. Näin suojeltaisiin valtion verotuloja, joilla osittain rahoitetaan alkoholin kulutuksesta syntyvien haittojen hoitamista. Lisäksi on epäreilua, jos ulkomaiset myyjät voivat käytännössä kiertää veroja, jotka tulevat vastaavissa ostoissa suomalaisten toimijoiden kannettavaksi. Kilpailu siis uhkaa vääristyä kotimaisten toimijoiden tappioksi. Kun Suomessa ylläpidetään korkeaa alkoholiverotusta, on samalla huolehdittava siitä, että verot myös tosiasiallisesti kannetaan kaikilta markkinoilla toimivilta tahoilta. Arvoisa puhemies! Verotusnäkökulmaa tarkastellut valtiovarainvaliokunta toteaa lausunnossaan seuraavasti: ”Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta esitystä käsitellessään lisäisi myös alkoholilakiin työkaluja, joilla voidaan osaltaan varmistaa, että etämyyjä huolehtii veronmaksu- ja muista velvoitteistaan, sekä tehostaa myös verovalvontaa. Tältä osin valiokunta nostaa esille kuulemisessa esille tuodun etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuuden. Valiokunta esittää ostajan tai myyjän verojen maksamista osoittavan tunnisteen lisäämistä toimitettavaan alkoholierään ja alkoholierän toimittajalle velvoitteen tarkistaa tunnisteen olemassaolon ennen kuljetukseen ottamista mahdolliset valmisteverotusdirektiivin mukaiset rajoitukset kuitenkin huomioon ottaen. Valiokunta on arvioinut mahdollisia verovaikutuksia etämyynnin osalta. Valiokunta toteaa, että myös esityksessä ehdotetulla sääntelykokonaisuudella voi olla vaikutusta verokertymään.” Näin totesi siis valtiovarainvaliokunta laajalla joukolla hyväksymässään lausunnossa, ja siis hallituspuolueiden edustajat olivat myös tämän lausunnon takana. Arvoisa puhemies! On myönteistä, että ilmeisesti hallituspuolueet ovat täällä tänään esittämässä lakiesityksen hyväksymisen ohella hyväksyttäväksi lausumaa, jossa eduskunta edellyttää valtioneuvostoa selvittämään alkoholin etämyynnin rekisteröitymismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyvän tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi. Tämä on hyvä lausuma, mutta asia olisi pitänyt toteuttaa jo ennen esityksen tuomista eduskuntaan tai viimeistään eduskuntakäsittelyn aikana. [Sari Tanus: Samaa mieltä!] Nyt asia jää mahdollisen jatkovalmistelun varaan, mutta mitään takeita lausuman esittämän asian toteutumisesta ei ole. Veropohja olisi tullut varmistaa jo nyt käsittelyn aikana. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Esitän, että eduskunta hylkää tämän lakiesityksen. Tämä esitys on muutaman vuoden sisällä kuolettava isku kansanterveyslähtöiselle alkoholipolitiikalle. Se tulee muuttamaan suomalaisen alkoholipolitiikan suunnan kansanterveyspainotteisuudesta elinkeinopainotteiseksi. Tässä avataan väylät kuljettaa lasteittain ilman mitään rajaa väkevää viinaa aina 80 prosentin vahvuuteen asti kotioville, puistoihin, nuorisotaloille, festarialueiden, ravintoloiden lähelle, melkein minne tahansa, muutamia erikseen mainittuja osoitteita lukuun ottamatta. On täysin naiivia uskotella, että tämän jälkeen Alkolla ja kotimaisella alkoholijuomakaupalla olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia kilpailla ulkomaisen etämyynnin kanssa. Alko voisi tämän esityksen mukaan siis viedä kotioville vahvoja juomia, mutta muut alkoholijuomakaupan yrittäjät joutuvat noudattamaan 8:n ja 5,5:n prosentin rajaa. Onkin tiedossa, että kotimaiset yrittäjät ovat jo lähtökuopissa siirtämään alkoholikauppaa Tallinnaan, josta kuljetukset toimivat pikalähetyksinä Suomeen. Tätäkö siis halutaan — sitä, että yritykset ja verotulot siirtyvät ulkomaille? Kysyn: uskooko tässä salissa kukaan, että meillä on muutaman vuoden kuluttua enää väkevien juomien myynnin yksinoikeusjärjestelmää? Se on ollut pohjoismaisen kansanterveyttä edistävän alkoholipolitiikan kulmakivi, jolla on pystytty hillitsemään myös alkoholihaittoja. Hiljattain Maailman terveysjärjestö nosti Pohjoismaiden — Norjan, Ruotsin, Suomen — alkoholimonopolit esikuvaksi maailmalle onnistuneesta alkoholipolitiikasta, jolla on pystytty alkoholin kulutusta ja haittoja torjumaan. Aika usein tässäkin salissa puhutaan siitä, että Suomen pitäisi päästä jonkinlaisiin eurooppalaisiin juomakulttuuriin ja juomatapoihin. Ensinnäkin se on siinä mielessä täysin epäonnistunut ajatus, että Eurooppa on alue, jossa on hyvin monenlaisia erilaisia juomakulttuureita ja juomatapoja. Toiseksi meillä Pohjoismaissa on monessa suhteessa myös onnistuttu. Me ei sitä aina huomata. Esimerkiksi Ranskassa vaikkapa, viinimaassa, on maksakirroosien määrä todella suuri ja alkoholikuolleisuuden määrä suuri. Tämä esitys on myös hallitusohjelman vastainen. Hallitusohjelman mukaan Alkon kansanterveydellistä asemaa ja tehtävää ei muuteta. Ja kuka täällä voi sanoa, ettei tämä esitys muuta Alkon kansanterveydellistä asemaa ja tehtävää? Se on lisäksi ristiriidassa eduskunnan vuoden 2017 yksimielisen lausuman — huomautan, yksimielisen lausuman — kanssa, jonka mukaan etämyyntiä koskeva lainsäädäntö ei saa vaarantaa vahvojen juomien yksinoikeutta eikä suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuutta ulkomaisiin kilpailijoihin nähden. No, vaarantaako tämä nyt suomalaisen elinkeinoelämän yhdenvertaisuuden ulkomaisiin kilpailijoihin nähden? Ulkomaisilla kilpailijoilla on tuo 80 prosentin vahvuus rajana, kotimaisilla 8 ja 5,5 prosenttia. Onko se yhdenvertaisuutta? Tähänhän myös perustuslakivaliokunta muuten kiinnitti huomiota katsoen, että perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen ja elinkeinovapauden kannalta olisi perustellumpaa, että etämyyjiä ja kotimaan vähittäismyyjiä kohdeltaisiin samoin. Tiedän, että kokoomuksella on puoluekokouspäätös Alkon monopolista luopumisesta, mutta tällaista tavoitetta nimenomaisesti ei ole kirjattu hallitusohjelmaan. [Sari Tanus: Päinvastoin!] Hallituksen esitys lisää merkittävällä tavalla alkoholin saatavuutta. Siis se lisää valtavan paljon niitä paikkoja, itse asiassa aivan rannattoman määrän niitä paikkoja, mihin alkoholia voidaan myydä. Se lisää kulutusta. Se lisää myös haittoja. Tämä on ollut erittäin, voi sanoa, yksimielinen näkemys kansanterveyden asiantuntijoilta. Se on ollut laajasti sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisessa esiin tuotu näkemys. Tällä esityksellä valitettavasti myös käynnistetään väkevien alkoholijuomien verkkomarkkinointi sekä nuoria houkutteleva sosiaalisen median vaikuttajien mainonta, vaikka lausunnolle lähteneessä hallituksen esityksessä alun perin oli tämä sosiaalisen median vaikuttajien mainonta kielletty. Sitten lausuntopalautteen jälkeen se oli ainoa asia, mikä korjattiin, eli tämä somevaikuttajienkin mainonta sallittiin. Tähän esitykseen, siis suuren valiokunnan mietintöön, ei ole hyväksytty mukaan mitään niitä ehdotuksia, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössä teki ja joilla pystyttäisiin verotuloja saamaan paremmin haltuun, esimerkiksi etämyyjien rekisteröitymisvelvoitetta, erilaisia sanktioita, valvontaa, joilla tätä alkoholin verkkokaupan veronkiertoa saataisiin kuriin. Etäostoksina tälläkin hetkellä käydään alkoholin rajat ylittävää verkkokauppaa ilman, että siitä käytännössä lainkaan maksetaan veroja. 98—99 prosenttia ei maksa veroja. [Sinuhe Wallinheimo: Etämyynti vai etäosto?] Ainoastaan niissä tilanteissa, kun tehdään pistotarkastuksia, niitä veroja maksetaan. Suomalaiset tilasivat vuonna 2025 ulkomaisista verkkokaupoista 46 miljoonaa litraa alkoholijuomia. Näiden tilausten seurauksena Suomi menetti valmiste- ja juomapakkausverotuloja noin 285 miljoonaa euroa ja arvonlisäverotuloja noin 87 miljoonaa euroa eli yhteensä 372 miljoonaa euroa. Hallituksen esitys ei sisällä toimivia ja konkreettisia keinoja sen varmistamiseksi, että ulkomailta Suomeen toimitettavista alkoholijuomista maksettaisiin Suomeen kuuluvat verot.

Arvoisa puhemies! Ajattelin vielä tämän keskustelun lopuksi palauttaa tämän tähän keskusteluun hyvinvointialueiden rahoituksesta — toki en tiedä, poikiiko tämä minun puheenvuoroni sitten lisää puheenvuoroja. Kun täällä niin monelta taholta todetaan aika yksiniittisesti, että rahoituslaki on huono, niin olen tässä nyt parin kolmen vuoden ajan kuunnellut, että alkaisi sitten tulla niitä esityksiä, millä tavalla se pitäisi sitten muuttaa. Periaatteessa, niin kuin täällä eräässä puheenvuorossa todettiin, tämä rahoituslain malli on hyvin samanlainen kuin mitä edellinen hallitus, Sipilän hallitus, esitti. Ero on se, että siinä siirryttiin viidessä vuodessa kuntaperusteisuudesta tarveperusteisuuteen, kun tässä nykyisessä on seitsemän vuoden siirtymäaika. Toinen ero on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta 80 prosenttia tulee tässä nykyisessä tarveperusteisesti, kun Sipilän mallissa tuli 100 prosenttia. Nämä ovat ne merkittävimmät erot. Kolmas ero on se, että silloin arvioitiin palvelutarpeen vuotuiseksi kasvuksi 2,4, mistä fiskaalisesti leikattiin 1,5 prosenttiyksikköä pois, jolloin jäljelle jäi 0,9; tässä oli 1,0 prosenttia — eli lähes sama kuin 0,9 — lähtökohtana mukana palvelutarpeen arvioinnissa. Eli tässä on niin monta muuttujaa, että toivoisin poliittisilta ryhmiltä — pitkälti tämä keskustelu varmaan käydään siellä parlamentaarisessa ryhmässä, ainakin niin toivon — että esittäisitte niitä muutoksia, joita pitäisi tehdä. Olen ihan tarpeeksi itse kuullut sitä, että ne alueet, joilla tarve on suurin, haluaisivat sieltä pois sen 13 prosenttia, joka määräytyy pelkän asukasluvun perusteella ilman tarvetta, ja taas ne alueet, joilla on nuori, terve väestö, haluaisivat, että sitä kasvatettaisiin, ja haluaisivat vähemmäksi sitä tarveperusteisuutta. Eli tässä on näitä alueellisia eroja. Tähän on ihan helppo, tai, sanotaan, mahdollista, rakentaa ne tärkeimmät korjaukset, jotka liittyvät ennen kaikkea nyt tietysti eräiden alueiden kohdalla jo syntyneisiin ongelmiin, joista edustaja Valtola ei minusta ollenkaan huonommin sanonut, että arviointimenettelyn kautta nyt on saatu esimerkiksi paljon pidemmät tasapainotusajat kuin oli alkuperäisessä laissa. Itse esitin omassa puheenvuorossani eräitä lisäkeinoja tähän. Ja sitten pitäisi käydä tietenkin nämä kriteerit läpi, mutta eivät ne yleensä näissä tämänkaltaisissa laeissa hirveän paljon poikkea siitä, mitä tähän nyt on rakennettu. Minusta yksi suurin ongelma tässä on tämä diagnoosien nykyisenkaltainen vääränlainen käyttö — sen totesin jo aikaisemmin puheenvuorossani. Toinen on jälkikäteistarkastuksen jakoperiaate. Siinä on ongelmia, mutta tämän olen jo aiemmin todennut. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Kun edustaja Mari Holopainen kysyi, tekevätkö järjestöt hallitusedustajien mielestä tärkeää työtä, niin ilman muuta tekevät, tekevät äärimmäisen tärkeää työtä. En itse kuulu minkään järjestön hallintoon, mutta olen läheltä seurannut monen potilasjärjestön työtä. Esimerkiksi vaikkapa Diabetesliitto tekee todella tärkeää työtä paikaten sellaista tuki- ja vertaistoimintaa, jota hyvinvointialueilla ei ole mahdollista tehdä. Esimerkiksi lapsidiabeetikkojen perheet ovat ihan tutkitustikin todella uupuneita ja tarvitsevat monenlaista apua ja tukitoimintaa, missä esimerkiksi tällä järjestötyöllä on varmasti monella tavalla sekä terveyttä että sosiaalista hyvinvointia edistävä merkitys. Mutta juuri sen takia mielestäni se juustohöylä ei ole hyvä väline, koska ei ole hyvä, että kaikkialta leikataan tasasuuruisesti vaan se, että käydään läpi ikään kuin nämä kriteerit, jotta se tukisumma, mikä meillä on käytettävissä, voitaisiin kohdentaa juuri siihen tärkeään, äärimmäisen tärkeään, kohtaavaan työhön. Sen takia on myös erittäin hyvä juuri tämä, minkä edustaja Laiho nosti esiin, että 25 miljoonaa euroa tätä järjestöavustusta menee hyvinvointialueiden kautta, koska alueilla voidaan tarkemmin ja lähempää nähdä, mihin juuri sillä alueella tarvitaan julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tukitoimintaa ja täydentävää työtä. On ikävää, että näitä leikkauksia joudutaan tekemään, mutta se on välttämätöntä, jotta tämä hyvinvointiyhteiskunta pystytään myös tuleville sukupolville turvaamaan. Sen takia mielestäni se kaikkein paras väline ylipäänsä erilaisten sopeutustoimien tekemiseen ovat erilaiset rakenteelliset uudistukset, ei niinkään se juustohöyläväline.

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on kuitenkin aika laiha lohtu, minkä edustaja Laiho tässä toi esiin, että hyvinvointialueille menee summa, mutta paljon suuremman summan hallitus leikkaa. Sitä paitsi nämä järjestöthän joutuvat jo ajamaan toimintaansa alas ennen kuin mahdollisia muita kanavia pitkin sitten saattaa jollekin tulla joku rahoitus. Pikkasen ehkä tässä yhteiskunnassa voisi olla sillä tavalla malttia, että ei ajeta kaikkea kerralla alas, kun on jo tehty erittäin suuria leikkauksia järjestöiltä. Kyllä tässä alkaa olla semmoinen henki, että syystä tai toisesta ainakin osa hallituksesta haluaa ajaa näitä järjestöjä alas, ja tämä on minun mielestäni vaarallinen kehityssuunta. Vähän malttia voisi hallitus harjoittaa tässä. Olisi hienoa kuulla, tekevätkö nämä järjestöt teidän mielestänne tärkeätä työtä. Monesti kuitenkin kiitellään järjestötyötä, kiitellään vapaaehtoistyötä, jota järjestöt myös organisoivat siihen ympärille. Minkä takia tämmöinen valtaisa leikkaus on nyt keskitetty yhdelle taholle? Ja sitten kun puhutaan taloudesta, niin kyllähän tässä hallitus on tehnyt monenlaisia päättömiä ratkaisuja talouden osalta. Nyt sitten puhutaan siitä, että talous on tiukilla. Se me tiedetään kaikki, mutta sitten on kuitenkin löytynyt rahoitusta näihin Kela-kokeiluihin, tähän yksityisen terveydenhuollon yli 65-vuotiaiden kokeiluun, ja aika isoja summia sinne on mennyt. Nämä pitäisi kyllä huomioida tässä. Ideologisia valintoja on toki kaikilla puolueilla, erilaisia tavoitteita, ja tässä nyt sitten on haluttu suosia tietyntyyppistä terveydenhuollon järjestämisen mallia, ja ei nyt kovin häävejä tuloksia ole siitä saatu. Kela-kokeilussa hinnat nousivat melkeinpä vastaavasti, niin että ei ollut hirveästi hyötyä siitäkään, ja sitten tätä 65-vuotiaiden kokeilua nyt on laajennettu, eikä se ei ole löytänyt niitä tahoja, jotka sitä apua eniten tarvitsisivat — tämä nyt varmaan oli selvää jo alun perinkin. Jos niitä rahoja ei haluta käyttää tehokkaasti vaan enemmän sitten mennään tälleen omien puolueohjelmien ajamisen kärki edellä pysähtymättä arvioimaan tuloksia, niin tässä sitä nyt sitten ollaan.

Arvoisa puhemies! Täällä ollaan käsittelemässä tätä soterahoituslakia, mutta keskustelu näyttää menneen aivan muualle. Kun täällä on puhuttu näistä järjestöavustuksista, niin pyydän huomioimaan sen, että 25 miljoonaa, joka oli suunniteltu leikattavaksi, on suunniteltukin nyt menevän hyvinvointialueille ja hyvinvointialueet voivat itse arvioida, minkälaista järjestötoimintaa ja minkälaista tukea heidän alueellaan olisi järkevää olla. Eli edustaja Holopaisen huoleen tältä osin voidaan siellä alueellakin vastata, että millä tavalla ne järjestöavustukset alueellisesti suunnataan. Tämä 25 miljoonaa tullaan nyt jatkossa alueille suuntaamaan. Itse näen sen kyllä hyvänä tapana myös hyvinvointialueiden näkökulmasta. Eli hyvinvointialueet ovat erilaisia, ja kun erilaiselle järjestötoiminnalle on siellä tarvetta, niin siellä voidaan sitten miettiä, miten sitä oman hyvinvointialueen järjestöavustusta suunnataan niin, että siellä ne järjestöt, jotka arvioidaan erityisen tarpeellisiksi, asiakkaiden, asukkaiden hyvinvointia edistäviksi ja terveys- ja hyvinvointityötä tukeviksi, tulevat huomioiduiksi.

Arvoisa puhemies! Edustaja Räsänen nosti esiin sen, että täältä ei esimerkiksi kohtaavaan työhön pyritä kohdistamaan leikkauksia, mutta ne kriteerit ovat sellaisia, että sieltä putoaa joiltain järjestöiltä koko pohja. Ne eivät pysty enää toimimaan. Täällä on esimerkiksi vammaisjärjestöjä ja monia muita järjestöjä, joilla vain ei ole enää rahoitusta. Siellähän ovat nyt sitten järjestöt joutuneet tai joutuvat aloittamaan yt-neuvotteluja, ja silloin tietenkään ei pysty minkäänlaista toimintaa enää jatkossa järjestämään, jos rahoitus lähtee. Pitäisin parempana, että hallitus tekisi sellaisen ratkaisun, jossa leikataan tasaisemmin eikä näin kohdistaen, koska silloin — vaikka järjestöiltä putoaisi puolet rahoituksesta, jos ne joutuvat irtisanomaan puolet henkilöstöstä — ne pystyvät vielä jatkamaan, vaikka kituuttaen. Ja totta kai olisi tärkeätä, että hallitus myös kohtuullistaisi näitä leikkauksia. Kun on tehty näin massiiviset leikkaukset järjestökentälle, niin en pidä sitä lainkaan järkevänä. Ei se ole myöskään taloudellisesti tehokasta, koska nämä järjestöt tekevät pienellä rahoituksella hyvin vaikuttavaa työtä, ja sitä työtähän on arvioitu. Tosiaankin ne ovat jo joutuneet supistamaan toimintaansa. Minun mielestäni on juuri niin, että me tarvitaan tahoja, jotka puhuvat niiden ihmisten puolesta, jotka eivät pysty ajamaan omia tarpeitaan täällä eduskunnassa. Kyllä me kaikki kansanedustajat varmaan tiedetään, kuinka tärkeätä se on, että kuulemisissa, lainvalmistelussa meillä on laaja tietopohja, koska me aika paljon siihen nojaudutaan, ja sitähän nämä järjestöt ovat tehneet. Tässä halutaan nyt vaimentaa tämä kansalaisyhteiskunnan ääni hyvin kyseenalaisella tavalla. Toivon, että myös tähän pääministeri tarttuu, että me ei kategorisesti kielletä, niin kuin tässä ollaan nyt tekemässä, sitä vaikuttamistyötä, jolla on sitten yleensä moninkertainen vaikutus onnistuessaan, kun järjestöt pystyvät puhumaan esimerkiksi vammaisten ihmisten oikeuksien puolesta — juuri sellaisten ihmisten, joilla ei välttämättä ole itsellään resursseja lähteä tänne lainvalmistelutyöhön vaikuttamaan. Eikö myös se ole tärkeää? Eikö se ole tärkeää, että esimerkiksi vammaisten ihmisten oikeudet tulevat kuulluiksi täällä eduskunnassa? Miksi tällainen työ halutaan kategorisesti leikata pois? Toivon, että tässä käytetään vielä harkintaa.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mari Holopainen käsitteli puheenvuorossaan näitä järjestöiltä leikkaamisen kriteereitä, ja jäin miettimään, olettekohan tutustunut näihin kriteereihin, koska ei niissä ole lueteltu ensinnäkään mitään yksittäisiä järjestöjä eikä lähtökohtaisesti ideologisia perusteita, vaan nimenomaan tavoitteena näissä kriteereissä on se, että painopiste on siinä kohtaavassa potilas- ja asiakastyössä ja terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä. Eikö ole järkevää, että meidän hyvin monimuotoisessa järjestökentässä pyritään päällekkäisyyksiä poistamaan, jolloin pystytään myös hallintoa supistamaan? Esimerkiksi meillä on erittäin paljon erilaisia vaikkapa lastensuojelujärjestöjä, jotka tekevät arvokasta työtä, mutta jokaisella niillä on oma hallintonsa, oma taloushallinto, ja mikäli sitten aivan samankaltaista työtä tekevät järjestöt pystyisivät jatkossa toimimaan paremmin yhteen, niin esimerkiksi tähän näillä kriteereillä kannustetaan. Samoin puututaan siihen monipolviseen rakenteeseen, joka meillä on kehittynyt vuosien varrella, että meillä on ikään kuin näitä kattojärjestöjä ja keskusjärjestöjä, jotka keskittyvät aika pitkälti hallinnolliseen työhön ja toisaalta myös tietynlaiseen etujärjestötyöhön, eli esimerkiksi meitä kansanedustajia ahkerasti lobbaavat. Voidaan kysyä, että kun on tiukan rahan aika, niin eikö ole silloin järkevää panostaa ne jäljelle jäävät eurot, joita on käytettävissä nyt tällä hetkellä noin 190 miljoonaa euroa, juuri siihen ruohonjuuritason työhön, kohtaavaan työhön, asiakastyöhön, jolla pystytään terveyttä ja myös sitä sosiaalista hyvinvointia edistämään. Sittenhän meillä tunnetusti on myös varakkaita järjestöjä, jotka nekin saavat tukia ja jotka kykenisivät ihan omalla varallisuudellaan ja omalla omaisuudellaan työnsä hoitamaan, myös tätä kohtaavaa työtä. Minä toivoisin, että kun tätä arvioidaan, niin arvioitaisiin todellisten faktojen pohjalta. Yhtään järjestöä ei ole näiden kriteerien yhteydessä lueteltu. Ne päätökset tehdään vasta myöhemmin, ja nehän tehdään sitten valtioneuvoston kesken yhteistyössä.

Arvoisa herra puhemies! Edelleen on hämmentävää, miten vähän oppositiolla on käsitystä tästä vaikeasta taloustilanteesta, missä me tällä hetkellä olemme ja joudumme näitä säästöjä tekemään. Seuraavalla hallituskaudella näitä säästöjä joudutaan jatkamaan, ja silloin onkin mielenkiintoista nähdä, jos eri puolueet ovat hallitusvastuussa, että mitkä ne keinot viedä asioita eteenpäin ovat. Haluaisin korjata hieman keskustelua yksityisen terveydenhuollon Kela-korvauksista. Vain pieni osa tästä noin 100 miljoonasta menee esimerkiksi tähän yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeiluun. Käytännössä suuri osa menee yksityislääkärin kahdeksan euron korvaukseen vastaanottokäynnistä. Gynekologien ja psykiatrian käynneistä korvaukset ovat sitten suurempia. On huomioitava, että nämäkään korvaukset eivät mene sille yksityiselle terveysjätille, vaan nämä menevät niille ihmisille, jotka maksavat niistä palveluista, joita yksityiseltä puolelta hakevat. Nämä palvelut ovat myös niitä, joita julkisella puolella on vähemmän tällä hetkellä tarjolla. Sitä kautta hallitus on tätä koettanut tukea. Muistutetaan vielä, että tämä koko 500 miljoonaa euroa, joka näihin Kela-korvauksiin on varattu, ei ole kaikki valtion rahaa, vaan siellä valtion kirstusta tulee menemään noin 350 miljoonaa, jos sitäkään. Nyt ainakin näyttää, että yli 65-vuotiaiden Kela-kokeilussa on menossa vähemmän rahaa kuin on ennakoitu. Alueiden yhteenlaittamisesta keskusteltiin. Tämä tosiaan ei ole missään tapauksessa säästökeino. En ole semmoisia keskusteluja kuullut tai ainakaan mitään vahvoja puheenvuoroja, että tämä yhdistäminen toisi säästöjä. Sitten edelleen käydään keskustelua siitä, että on alueita, jotka ovat hoitaneet hyvin asiansa, ja on alueita, jotka ovat hoitaneet huonosti asiansa. Jos katsotaan, että esimerkiksi Helsinki olisi hoitanut asiansa hyvin, ja heillä nyt on jopa niin hyvin, ettei ole tarvetta periä asiakasmaksuja perusterveydenhuollon käynneistä, niin otamme sitten esimerkiksi niin sanotusti huonosti asiansa hoitaneen Etelä-Karjalan, joka on irtisanonut 6,6 prosenttia henkilökunnastaan ja supistanut ja muokannut toimintojaan erittäin vahvasti. Onko tämä alue sitten niin sanotusti asiansa huonosti hoitanut? Ei ole, vaan se alla oleva rahoitusmalli ei kerta kaikkiaan toimi, ja sen korjaaminen on äärettömän vaikeaa tässä tilanteessa, niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossa toin esille. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeimpiä palveluita, joita valtio turvaa kansalaisille, ja tämän hallituksen saavutukset tällä saralla ovat kyllä surkeaa katseltavaa. Soterahoitusta leikataan erityisesti niiltä alueilta, jotka ovat toimineet tehokkaasti ja hoitaneet asiansa. Tässä monet helsinkiläiset, Uudenmaan kansanedustajat, ovat ennen tätä vaatineet muutoksia tähän hallituksen esitykseen, ja kovin vähänlaisesti on mitään korjattu. Leikkauksia on tulossa. Todellakin vielä jäi mieleen ministerin toteamus siitä, että että kantokyvyn mukaan tässä nyt myös arvioidaan tätä rahoitusta, mutta siitähän ei pitäisi olla kyse, vaan siitä, minkälainen tarve on eri alueilla, mikä on väestöpohja. Kantokyky tulee kyllä nykyään sen valtionrahoituksen myötä alueille, kun ei niillä alueilla sitä verotusoikeutta ole. Tätä verotusoikeuttahan olemme kannattaneet ja silloin myöskin autonomiaa alueille ja vastuuta ja toiminnan tehokkuuteen kannustamista. Nyt nähdään, että tämä malli ei parhaalla mahdollisella tavalla toimi. Tässä on liian suuri painopiste sairastamisella, kun pitäisi olla painopiste ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä. Eli kyllä näissä mallin perusrakenteissa on paljon korjattavaa. Aikoinaan suurin osa puolueista ei kannattanut maakuntaveromallia, vaikka ilmiselviä kannustavuushyötyjä toiminnan tehokkuuden kannalta tässä mallissa olisi ja vaikka vielä pienemmillä alueilla eli kunnilla kuitenkin on mahdollisuus kerätä veroja. Tässä nyt sitten jokainen alue toimii tosiaan sen valtionrahoituksen mukaan, ja kovia leikkauksia toiminnasta on edessä nyt etenkin niille alueille, jotka tässä ovat kärsimässä. Kyllä kannan huolta myös HUSista, joka tekee tutkimusta, joka kehittää uusia hoitoja, syöpähoitoja ja montaa muuta hyvin tärkeää osa-aluetta ihan koko maan kannalta, mutta hyvin vähän semmoisellakaan tuntuu olevan painoarvoa tässä. Sitten täytyy todeta, että hallitus on myöskin hidastanut perusterveydenhuoltoon pääsyä — eli yksi rasti tässä sitten hallituksen seinään siitä, mitä heikennyksiä sosiaali- ja terveyspalveluihin on tehty. Ihan muistan muutamia kansanedustajia, jotka ovat tänne eduskuntaankin kampanjoineet sillä kärjellä, että nyt parannetaan sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta kuinkas nyt sitten kävikään. Itse ehkä ajattelin silloin, että oli jo aika lailla nähtävissä, että kokoomuksen vahtivuorolla tuskin sosiaali- ja terveyspalvelut paranevat, koska kokoomuksen tavoitteena usein on julkisten palveluiden supistaminen mieluummin kuin niiden kasvattaminen tai niistä huolehtiminen. Mutta niinpä moni kansanedustaja kuitenkin tännekin kampanjoi semmoisilla sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamisen tavoitteilla, ja tässä nyt sitten ollaan. Tässä nyt vielä sitten parhaillaan ollaan kai katsomassa, kuinka järjestökenttää sotepuolelta ajetaan alas. Perussuomalaisten johdolla ministeri Rydman on nyt päättänyt hyvin ideologisista linjauksista sen osalta, mitkä järjestöt ovat semmoisia oikeita järjestöjä, jotka saavat toimia, ja mitkä järjestöt eivät saa ja joutuvat laittamaan lapun luukulle. Niin kuin ollaan kuultu, täällä moni järjestö joutuu aloittamaan irtisanomisia, yt-neuvotteluja. Sen sijaan, että hallitus tekee tällaisia hyvin ideologisia, laitaoikeiston muissakin maissa suosimia alasajoja, kyllä toivon nyt sieltä viisautta. Toivottavasti löytyy sellainen ratkaisu, jossa hallitus nämä pahimmat ylilyönnit pystyy vielä sopimaan uusin tavoin. Järjestökentällä on varmasti näihin leikkauksiin jouduttu varautumaan, mutta se varmasti on tullut monelle yllätyksenä, kuinka sitten on ministeri Rydmanin toimesta päätetty, että jotkut järjestöt eivät enää ansaitse jatkaa ollenkaan, ja vielä tällaisin hyvin kyseenalaisin kriteerein on tätä määritelty. Sosiaalipuoli on jäänyt myös hyvin sivuun, kun on puhuttu, että pitää olla terveyden edistämisen tehtäviä. Meillä on kuitenkin myös siinä sotejärjestörahoituksessa se so-puoli, mikä on erittäin tärkeä ja usein myös tarkoittaa sitä ennalta ehkäisevää toimintaa, joka sitten parhaimmillaan säästää niitä kovia terveydenhuollon kustannuksia. Tietenkään nämä leikkaukset... Tämä mittakaava, mistä hallitus on päättänyt, on niin kova, että jo se yksistään ajaa järjestöjä suuriin vaikeuksiin ja lopettaa toimintaa, myös sitä kohtaavaa toimintaa, sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, josta on puhuttu ja josta hallituksen riveistä on sanottu, että siihen ei olla koskemassa. Kyllähän fakta on se, että leikkausten euromäärä on niin suuri, että siihenkin ovat järjestöt joutuneet toki koskemaan, mutta jos jotain, niin silti pitäisi pitäytyä nyt näistä ideologisista kriteereistä, joita ministeri Rydman on ajanut. Jonkunlainen sotku siellä hallituksen piirissä nyt näyttää olevan tästä asiasta edelleen, vaikka pääministeri on toista todennut, että asiaan palataan. Tämä malli nyt sitten myös toki vaikuttaa myös siihen, että kun meillä on vähemmän sitä soterahoitusta siellä alueilla ja meillä on vähemmän soterahoitusta järjestöillä, niin totta kai tavalliset ihmiset ovat tässä kärsijöinä. Asiakasmaksuja on nostettu hyvin paljon. Tästä on paljon täälläkin salissa keskusteltu. Se aiheuttaa ongelmia monille ihmisille jo nykyisellään. Tänäänhän uutisoitiin esimerkiksi, että abortit ovat kasvaneet, koska ei kaikilla ole välttämättä varaa edes siihen ehkäisyyn. Tämmöiset aivan ilmeiset asiat nyt sitten ihmisten arjessa näkyvät, joihin pitäisi saada Suomessakin apua. Pitäisi saada niitä perussotepalveluita kohtuuhinnoin. Monessa maassa niitä ihan maksuttakin saa. Erittäin ikävä nähdä, että tämä hallitus on nyt sitten näiden kriteerien osalta päätynyt myös tämmöiseen aluepolitikointiin. Hyvin vaikea tässä nykymallin puitteissahan on kehittää mitään kovin toimivaa soterahoitusmallia. Toivottavasti nyt seuraava hallitus tältäkin osin korjaa nykyisen aiheuttamia heikennyksiä sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Arvoisa puhemies! Vielä lisäisin keskusteluun lisää maustetta tästä omalääkärimallista. Eli hyvin suuresti hallitus on satsannut näihin yksityisiin lääkäripalveluihin, yli 100 miljoonaa euroa vuodessa, ja toisaalla on tämmöinen oliko reilun 40 miljoonan euron panostus, kertaluontoinen panostus omalääkärimallin kehittämiseen hyvinvointialueilla. On laskettu, että jotta koko maassa saataisiin omalääkärimalli käyntiin, se olisi jotakin 160—170 miljoonan euron luokkaa. Eli aika lähelle päästäisiin sillä, että kun tähän yksityiseen terveydenhuoltoon satsattu 100 miljoonaa laitettaisiin sinne omalääkärimalliin julkiselle puolelle, niin tämä saataisiin oikeasti joka puolella Suomea käyntiin. Tässä yksityisten terveysjättien tukemisessa ei ole ongelmallista ainoastaan se, että nämä rahat ovat pois tältä omalääkärimallilta, vaan myös se, että hoidon jatkuvuushan tässä ei tule toteutumaan, vaikka yli 65-vuotiaat saattaisivat nopeammin päästä hoitoon. Tulee tunne, että tässä ei edes haluta kehittää näitä julkisia terveydenhuoltopalveluja, koska silloin pystyttäisiin myös pitämään nämä lääkärit siellä julkisella puolella ja saamaan lääkäreille houkuttelevammaksi se julkisen puolen työ. Mutta nyt kun tuetaan yksityisiä jättejä, niin sitten nämä lääkärit valuvat sinne yksityiselle puolelle ja vuokralääkäriongelma vain pahenee. Toinen asia, mihin haluan vielä kiinnittää huomiota, on tämä aina yksinkertainen ratkaisu tähän monimutkaiseen ongelmaan: laitetaanpa alueita yhteen, niin sitten saadaan hienosti säästöjä. Hyvinvointialueet eivät kyllä tätä kannata, mitä heidän kanssaan olen käynyt keskusteluja. He ovat juuri päässeet käyntiin tämän soten osalta, ja he todella toivovat sellaista ennakoitavaa rahoitusratkaisua, ennakoivaa näkymää, mitä on tulossa. Edustaja Viljanen piti hyvän puheen myös siitä, että siitä hyvästä toiminnasta ja kehittämisestä pitäisi palkita. Olen siitä aivan samaa mieltä. Tämä alueiden yhteenlaittamisella uhkailu ei kyllä sitä hyvää näkymää ja tulevaisuutta ja tekemisen halua edistä, mutta se kuuluu politiikkaan, että monimutkaisiin ongelmiin haetaan yksinkertaisia ratkaisuja. Tämä on yksi niistä suosikeista joillakin puolueilla.