Kunnioitettu rouva puhemies! Täytyy omasta puolestanikin kiittää, ministerit Grahn-Laasonen ja Marttinen, että olette kuuntelemassa tätä illan keskustelua, viimeisimpiä puheenvuoroja. En tiedä sitten, innoittaako tämä minun puheenvuoroni vielä jatkopuheenvuoroihin tai jopa ministerin vastauksiin — se nähtäväksi jää. Kiitän todellakin ministereitä jo päivän keskusteluun osallistumisesta vastauksillanne. Niin kuin ministeri Grahn-Laasonen muisteli 90-luvun Forssaa, itsekin olen 80-luvun lopun lapsia ja elänyt sitä 90-luvun alkua ja lama-aikaa ja tiedän myös, minkälaista on elää perheessä, jossa rahat ovat todellakin tiukilla. Se siitä historiasta. No, itse asiassa, rouva puhemies, mennään historiaan, koska tämä köyhyyden kysymys on ollut merkittävä yhteiskunnallinen haaste kautta historian. Voidaan mennä vieläkin pitemmälle kuin sinne 90-luvun Forssan aikoihin. Köyhyysasiaan ovat tarttuneet monet ajattelijat, monet vaikuttajat, ja yksi keskeisistä suomalaisista henkilöistä tässä keskustelussa, kun puhutaan köyhän asiasta, on ollut Santeri Alkio, joka tunnetaan erityisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana sekä maaseudun ja vähävaraisten ihmisten aseman parantajana. Hän piti huolta maaseudun lapsista. Santeri Alkio on myös maalaisliitto-keskustan perustaja ja ideologinen isä. Hän eli silloin 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella. On sanottu, että hän on ollut tämmöisiä 1880-luvun realisteja, kun puhutaan tasa-arvoisesta Suomesta. Köyhän asia tarkoittaa ennen kaikkea huolta niistä ihmisistä, joilla ei ole riittäviä taloudellisia tai sosiaalisia resursseja elää ihmisarvoista elämää. Köyhyys ei ole pelkästään rahan puutetta, vaan se voi ilmetä myös koulutuksen, terveyden ja mahdollisuuksien puutteena. Yhteiskunnassa köyhien asema kertoo paljon siitä, kuinka oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen se on. Santeri Alkio ajatteli, että yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikommista jäsenistään — yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikommista jäsenistään. Hän korosti erityisesti sivistyksen merkitystä köyhyyden poistamisessa. Alkion mukaan koulutus ja henkinen kasvu antoivat ihmisille mahdollisuuden parantaa omaa elämäänsä ja nousta pois köyhyydestä. Hän ei nähnyt köyhiä pelkästään avun kohteina vaan aktiivisina toimijoina, joilla on kyky kehittää itseään ja yhteiskuntaa. Tässä Alkion ajattelussa korostui myös yhteisöllisyys ja vastuu toisista ihmisistä. Hän uskoi, että yksilön hyvinvointi on sidoksissa koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Tämän vuoksi hän kannatti politiikkaa, joka tasoittaa eroja ja tarjoaa kaikille mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan. Hänen ajatuksensa näkyvät edelleenkin suomalaisessa hyvinvointivaltion ajattelussa. Rouva puhemies! Kyllä, köyhän asia on edelleen ajankohtainen. Vaikka Suomi on monella mittarilla vauras maa, eriarvoisuus ei ole kadonnut, ja näillä hallituksen toimenpiteillä valitettavasti tätä eriarvoisuutta nyt syntyy. Siksi nämä Alkion ajatukset ovat yhä tärkeitä. Meidän tulee panostaa koulutukseen, tukea heikommassa asemassa olevia ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään. Rouva puhemies! Näillä Santeri Alkion opeilla itsekin seison tässä tänä päivänä. Vaikka sitä niukkuutta oli siellä omassa perheessä, niin silti tarjottiin yhteiskunnan toimesta ensinnäkin koulutus. Ja olen kiitollinen omille vanhemmilleni, että heiltä löytyi kuitenkin siinä niukassa ajassa vielä sen verran euroja, että saivat sitten vielä pojan matkaan lisäharrastuksiinkin, ja musiikkiharrastus on kantanut pitkälle. Elikkä koulutukseen ja heikompiosaisista huolehtimiseen tulee satsata myös vaikeina aikoina. Vaikka kuinka olisi taloudellisesti tiukkaa, silti, ministerit, teidän tulee pitää huolta jokaisesta suomalaisesta. Rouva puhemies! Kuuntelen ministerin vastaukset, ja sen jälkeen katson. No, kiitoksia, rouva puhemies. Jos sallitte, niin vielä sen verran kommentoin tätä päivän keskustelua: Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa oli — harmi, perussuomalaiset eivät ole tätä kuuntelemassa — ihan suora sitaatti tästä perussuomalaisten puheenvuorosta, jonka edustaja Aittakumpu piti: ”Elinkustannusten kasvua on hillitty myös autoilun verotusta keventämällä ja ilmastokiihkoista politiikkaa suitsimalla. Suomen ei pidä enää koskaan erehtyä vihreiden ilmastolinjalle, joka ainoastaan siirtää suomalaisten rahaa ulkomaille.” Nyt täytyy kyllä muistaa, että kun puhutaan tämmöisestä ilmastokiihkoisesta politiikasta, niin se sama linja jatkuu tämän nykyisen hallituksen toimesta kuin mitä edellinen hallitus aloitti, elikkä hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2035 edelleenkin on hallitusohjelmassa ja ihan tavoitteessa kirkkaana mielessä. Kun puhutaan tämmöisestä ilmastokiihkoilusta ja ilmastokiihkoilevasta politiikasta, niin ei pitäisi antaa semmoista mielikuvaa, että tämmöinen on loppunut. Päinvastoin, sillä tällä asialla on monta eri nimeä. Mitä tulee tähän elinkustannuksien nousuun: Tässähän annettiin ymmärtää, että tämmöinen toiminta on loppunut. Minun mielestäni tilanne on edelleenkin se, että polttoaineen hinta ei ole laskenut Suomessa, mikä on johtanut myös siihen tilanteeseen, että monessa lapsiperheessä se arjen kustannus on jo nyt tiukilla ja se tiukentuu entisestään. Toivoisin, että hallitus nyt, kun ensi viikolla käytte sitä riihikeskustelua, etsisi ratkaisua siihen, että elinkustannukset eivät pääse liian kohtuuttomalle tasolle. Rouva puhemies! Muutapa kommentoitavaa minulla ei ollutkaan tähän keskusteluun. — Kiitoksia.