Riitta Kaarisalo

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan vielä hieman tuota edellistä puheenvuoroani. Totesin tosissaan, että ulko- ja turvallisuuspoliittisten tekijöiden huomioiminen puolustushankinnoissa on välttämätöntä, mutta se ei siis todellakaan aina ole kovin helppoa tai yksinkertaista. On realismia todeta se, että esimerkiksi tietystä maasta tulevan toimittajan maariskiä ei ole uskottavalla tavalla mahdollista arvioida koko hankinnan elinkaarta koskien. Ja vaikka riskejä ei pystytä täysin poistaa, on niitä siitä huolimatta pyrittävä hallitsemaan mahdollisimman pitkälti, ja juuri siksi erityisesti kriittisten järjestelmien osalta olennaista on luoda elinjaksoaikaiset ylläpidon järjestelyt, joissa muihin maihin kohdistuvien kriittisten riippuvuuksien syntymistä voitaisiin näin ollen ehkäistä. Mutta sitten, arvoisa rouva puhemies, vielä strategisten riippuvuuksien osalta on hyvä huomioida se, että vaikka esimerkiksi puolustushankinnoissa keskeistä on lopulta aina se todellinen suorituskyky ja esimerkiksi pelkkä tuotteen alkuperän eurooppalaisuus ei voi olla hankinnan ainoa peruste, voidaan eurooppalaisten Nato-maiden merkittäviä panostuksia puolustusteollisen sektorin kehittämiseen pitää kuitenkin äärimmäisen tervetulleena ja hyvänä kehityksenä, sillä se nimenomaan avaa uusia mahdollisuuksia eurooppalaisten asejärjestelmien ostolle, ja tämä edelleen nimenomaan vähentäisi myös riippuvuuttamme esimerkiksi EU:n ulkopuolisista toimijoista ja maista. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Käymme tänään keskustelua puolustushankintojen sääntelyä koskevasta kansalaisaloitteesta. Ensi alkuun siis kiitos aloitteen tehneille ja sen allekirjoittaneille, koska pidän erittäin arvokkaana sitä, että kansalaisaloite on osaltaan lisännyt keskustelua puolustushankintojen periaatteista sekä niiden suhteesta kansainväliseen oikeuteen ja Suomen ulko‑ ja turvallisuuspoliittisiin tavoitteisiin. Totean aivan aluksi, että puolustushankinnat ovat jo nykyisin tiukan sääntelyn alaista toimintaa, mikä paitsi perustuu omaan kansalliseen lainsäädäntöön, mutta sen lisäksi meitä sitovat esimerkiksi kansainvälisten järjestöjen sitovat päätökset ja velvoitteet. Olemme sitoutuneet kansainväliseen oikeuteen ja kansainvälisiin pakotteisiin. On myös hyvä huomata, ettei nykyinen sääntely millään tavoin estä ottamasta ulkopoliittisia kysymyksiä huomioon tai puntaroimasta hankintamaan vallitsevaa ihmisoikeustilannetta, kun hankintoja valmistellaan. Arvoisa puhemies! Kuten ulkoasiainvaliokunta lausunnossaan toteaa, Puolustusvoimien materiaalihankinnat perustuvat pitkäjänteiseen suunnitteluun, jossa arvioidaan erityisesti asejärjestelmien suorituskykyä Suomen olosuhteissa ja poikkeusoloissa, sotilaallista huoltovarmuutta, elinkaarikustannuksia sekä järjestelmien soveltuvuutta reserviläisarmeijalle. Ulkoasiainvaliokunta toteaa niin ikään, että Suomen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä päämääränä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen aseelliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että Suomi kykenee kehittämään puolustuksensa suorituskykyjä ja ylläpitämään uskottavaa puolustuskykyä. Puolustushankintoja sekä niihin mahdollisesti kohdistuvaa lisäsääntelyä on valiokunnan mielestä tarkasteltava tästä lähtökohdasta. Arvoisa puhemies! Myös puolustusvaliokunta omassa mietinnössään korostaa, että myös jatkossa uskottavan puolustuskyvyn edellyttämät materiaalihankinnat toteutetaan ensisijaisesti aina suorituskykyperusteisesti eli silloin, kun Suomi ja Puolustusvoimat tekevät hankintoja, hankitaan vain sellaista, mikä aidosti vastaa sotilaallisen maanpuolustuskyvyn tarpeisiin. Hankinnoissa tulee pyrkiä turvaamaan myös sotilaallinen huoltovarmuus ja hankittujen järjestelmien toimintakyky kaikissa olosuhteissa Materiaalihankintoja toteuttaessaan puolustushallinto arvioikin erilaisia elinkaaren aikaisia riskejä niin järjestelmien toimitusten kuin elinkaaren aikaisten tuen, ylläpidon ja jatkokehittämisen osalta. Tämä vaatii kuitenkin jatkuvaa kehitystyötä. Ulko‑ ja turvallisuuspoliittisten tekijöiden huomioiminen puolustushankinnoissa on välttämätöntä, mutta se ei aina ole kovin helppoa tai yksinkertaista. Ensinnäkin hankittavien järjestelmien käyttöikä on usein hyvin pitkä, jopa 50 vuotta. On realismia todeta, että tietystä maasta tulevan toimittajan maariskiä ei ole uskottavalla tavalla mahdollista arvioida koko edellä mainittua ajanjaksoa koskien, ja juuri siksi erityisesti kriittisten järjestelmien ollessa kyseessä olennaista on luoda elinjakson aikaiset ylläpidon järjestelyt, joissa muihin maihin kohdistuvia kriittisiä riippuvuuksia pyritään mahdollisimman hyvin hallitsemaan, joskaan niitä ei pystytä täysin poistamaan. Puolustusvaliokunta korostaa, että hankintoihin sisältyvää maariskiä on mahdollista pienentää kehittämällä systemaattisesti Suomen puolustuksen teollista ja teknologista perustaa. Esimerkiksi tällä hetkellä olemme yhä tilanteessa, jossa ohjusaseistus on ostettava ulkomailta. Valiokunta katsookin, että ohjusten lisenssivalmistuksen, kokoonpanon ja yhteistuotannon mahdollisuudet tulisi arvioida viipymättä osaksi Suomen puolustusteollista kehitystä. Arvoisa puhemies! Erityisesti ulkoasiainvaliokunta tarkasteli kansalaisaloitetta käsitellessään kysymystä siitä, onko Suomen liittolaismailla vastaavaa sääntelyä kuin mitä kansalaisaloitteessa Suomelle esitetään. Saadun esityksen mukaan vastaavaa lainsäädäntöä ei ole Suomen verrokkimailla tai muilla Pohjoismailla. Arvoisa puhemies! Yhdyn näkemyksessäni sekä ulkoasiain‑ että puolustusvaliokunnan arvioon siitä, että voimassa oleva EU-direktiiviin perustuva hankintalainsäädäntö sekä SEUT 346 artiklan suojaama kansallisen turvallisuuden poikkeus tarjoavat riittävät oikeudelliset puitteet turvallisuus‑ ja ulkopolitiikan kannalta keskeisten näkökohtien huomioon ottamiselle tapauskohtaisesti ja riskiperusteisesti, sillä siitähän nyt on nimenomaan kyse, tarvitsemmeko me erillistä lisäsäätelyä vai emme. Luotan vahvasti siihen, että Suomessa puolustushankintoja toteutetaan vastuullisesti ja kestävällä tavalla. Valppautta ja valvontaa meidän on kuitenkin ylläpidettävä, sillä hankintaprosessien kehittäminen on jatkuvaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kansalaisaloite on tarjonnut meille arvokkaan mahdollisuuden käydä eduskunnassa keskustelua Suomen sotilaallisen puolustuksen hankintaa koskevista periaatteista. Uskottavan puolustuskyvyn materiaalihankinnat perustuvat aina ensisijaisesti suorituskykyperusteisuuteen. Silloin kun ostamme, meidän on ostettava sellaista, mikä aidosti vastaa puolustuskykymme tarpeisiin ja edellytyksiin. Vaikka laki julkisista puolustushankinnoista ei velvoita huomioimaan esimerkiksi hankintamaan ihmisoikeustilannetta tai ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä laajemmin, on selvää, että näin me siitä huolimatta teemme, sillä aivan kuten kaikkien muidenkin EU- ja Nato-maiden myös Suomen on noudatettava kansainvälistä oikeutta, kansainvälisiä pakotteita sekä EU:n kansainvälisten järjestöjen sitovia päätöksiä. Tämä tarjoaa mielestäni erittäin hyvän viitekehyksen, jota vasten myös me hankintojamme toteutamme. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme nyt tosissaan hallituksen esitystä yleistukilain ja työttömyysturvalain muutoksista, ja nyt meillä on tämän käsittelyn yhteydessä käytössämme sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö. Nostan siitä esille seuraavat huomiot: Ensimmäinen koskee tarveharkintaa, johon ei siis esitetä muutoksia yleistuen osalta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä nousi kuitenkin esille kysymys nimenomaan osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen huomioon ottamisesta yleistuen tarveharkinnassa. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen tavoitteenahan on se, että työntekijät ja yrittäjät voivat jatkaa pidempään työelämässä ja osittain varhennetun vanhuuseläkkeen saaja voi eläkkeellä ollessaan myös työskennellä. Uusi yleistuki korvaa nyt 1.5.2026 alkaen työmarkkinatuen ja peruspäivärahan. Valiokunta kiinnitti työskentelyssään huomiota erityisesti siihen, että hallituksen esityksessä yleistukilaiksi ei ole erikseen käsitelty osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen vaikutuksia yleistukeen tai ikääntyneiden toimeentuloon. Tämähän tarkoittaa sitä, että tällöin myöskään muutoksen vaikutuksia osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saaviin henkilöihin ei ole voitu ottaa huomioon eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Arvoisa rouva puhemies! Valiokunta piti erityisen ongelmallisena sitä, että yleistuen tarveharkintaa sovelletaan myös niihin osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saajiin, jotka ovat tehneet päätöksen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtymisestä ennen kuin on ollut tietoa sen vaikutuksista yleistuen tasoon. Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä ei voi lakkauttaa tai keskeyttää, eikä päätöstä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtymisestä voi enää peruuttaa kolmen kuukauden jälkeen päätöksen antamisesta. Arvoisa rouva puhemies! Tästä syystä onkin todella välttämätöntä, että valtioneuvosto selvittää yleistuen tarveharkinnan vaikutukset niihin henkilöihin, jotka ovat tehneet päätöksen siirtyä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle, ja mikäli tarve niin on, niin se myös tuo viipymättä kevätistuntokauden aikana eduskunnan käsiteltäväksi tarvittavat lait näiden muutosten ennakoimattomien vaikutusten korjaamiseksi. Tämän asian tärkeyttä sosiaali- ja terveysvaliokunta on painottanut nimenomaan tämän yksimielisesti jätetyn lausuman kautta. Itsekin henkilökohtaisesti peräänkuulutan sitä, että tätä tilannetta on aidosti seurattava hyvin tarkkaan ja tarvittaessa lainsäädäntöä on viivytyksettä muutettava, ettei se epäoikeudenmukaisesti rankaise ikään kuin takautuvasti jo aikaisemmin päätöksen tehneitä suomalaisia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ministeri Meri, ihan vain hyvin tiivis tähdennys siitä, että kukaan ei todellakaan ole pöyristynyt, siitä ei ole kysymys. Tämän aikaisemman keskustelun yhteydessä niissä puheenvuoroissa, joissa vaadittiin nimenomaan yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston lakkauttamista, se kritiikki kyllä kohdistui nimenomaan siihen — mikä nähdään voimakkaasti — että kyseessä on vahvasti politisoitunut virkamies, joka ei tarkastele asioita objektiivisesti. Tuotiin pettymys siihen, että siellä kritisoidaan harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa ja niinpäin pois. Eli kyllä se kritiikin kärki oli ennen kaikkea siinä, että koettiin, että virkamies ei ole puolueeton. Tämä on tietenkin yhtä lailla keskustelu, jota on kaikki mahdollisuudet ja oikeudet käydä. Se, mikä siinä ehkä hieman omaan korvaani loppuviimein särähti, oli nimenomaan se, että viranomaisia kovin kovasanaisesti syytetään tapauksissa, joissa he eivät jaa esimerkiksi tiettyä näkemystä jonkun tietyn poliittisen puolueen kanssa, ja siitä vedetään johtopäätöksiä, että viranomaistyö on kyseenalaistettavaa. Tämä oli ehkä se, mikä siinä... Jos nyt joku pikkasen kulmia kohotti, niin ehkä se oli tämä sivuseikka. Mutta olen kyllä kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että näitä tehtävänkuvia ja tarvittaessa päällekkäisyyksiäkin on ihan aiheellista ajoittain pohtia. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos puolestani ministerille esittelypuheenvuorosta. Se oli varsin selkeä ja kattava. Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan siis muutettavaksi yhdenvertaisuusvaltuutetusta annettua lakia, tasa-arvovaltuutetusta annettua lakia, yhdenvertaisuuslakia, naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annettua lakia. Näillä ehdotetuilla muutoksilla on tarkoitus tosiaan toimeenpanna direktiivit, joilla vahvistetaan vähimmäisvaatimukset koskien yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten toimintaa. Yleisesti ottaen on hyvä todeta, että paitsi nämä direktiivin tavoitteet ovat äärimmäisen kannatettavia myös nämä esitetyt lainsäädäntömuutokset ovat pääsääntöisesti erinomaisia nekin. Tässä aikaisemmassa puheenvuorossa itse asiassa edustaja Lyly toikin jo esille esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun tekemää tärkeää ja arvokasta työtä esimerkiksi syrjinnän ehkäisemiseksi työelämässä ja myös vammaisten oikeuksien parantamiseksi. Tämä on huomionarvoista, sillä valtaosa esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun syrjintäyhteydenotoista koskee nimenomaan työelämässä esiintyvää syrjintää. Kun näitä yhteydenottoja tuossa taannoin, kun käsittelimme yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomusta, puitiin tarkemmin läpi, niin siellä käy selväksi, että yleisimpiä syrjintäperusteita ovat nimenomaan muut henkilöön liittyvät syyt, terveydentila, vammaisuus ja ikä. Työelämää koskevissa yhteydenotoissa ovat korostuneet myös rekrytointiin liittyvät kysymykset. Esimerkiksi monet vammaiset henkilöt kohtaavat työelämässä syrjintää, joka tavanomaisesti ilmenee jo työhönottovaiheessa. Tämän seurauksena merkittävä osa työkykyisistä vammaisista henkilöistä jää työvoiman ulkopuolelle, ja tätä voidaan pitää monella tapaa kestämättömänä tilanteena. Tätä taustaa vasten ajatellen olinkin todella yllättynyt siitä, että nimenomaan perussuomalaisten edustajat reagoivat hyvin voimakkaasti esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksen yhteydessä ja useammassa puheenvuorossa nimenomaan edellytettiin ja jopa vaadittiin yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston lakkauttamista kokonaisuudessaan. Tämä kyllä herättää sen kysymyksen, mitenkä perussuomalaiset tulevat nyt tähän käsillä olevaan lakiesitykseen suhtautumaan, kun sillä nimenomaan parannetaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten toimintaa. Mutta tämä jää nähtäväksi, ja edelleenkin tässä vaiheessa kuitenkin lämpimät kiitokset ministeri Merelle tämän esityksen tuomisesta eduskuntaan, ja toivomme sille suotuisaa käsittelyä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelemme tänään siis suomalaisten köyhyydestä ja suomalaisten kokemasta köyhyydestä. Mielenkiintoinen keskustelu meillä on tosiaan kyllä tässä käynnissä, ja kyllä edustaja Garedewille täytyy todeta, että sellaista asiaa ei näiden kolmen vuoden aikana ole tässä salissa käsitelty, jossa perussuomalaiset eivät tavalla tai toisella voisi maahanmuuttajia syyttää. Mutta tässä ajassa, jossa Suomen talous on todella sakannut ja velkaantuminen on kirjaimellisesti lähtenyt käsistä, hallituksen suurituloisia suosiva linjaus ja linjaukset ylipäätään ovat kestämättömiä niin oikeudenmukaisuuden kuin taloudenkin näkökulmasta. Ja kyllä edustaja Garedewille täytyy sitäkin tässä nyt hieman terästää, että tosiasiassa tämä nykyinen hallitus on jo nyt kasvattanut velkaa enemmän kuin paljon parjattu Marinin hallitus koko viime kaudella yhteensä. Enkä saata uskoa, että poliittinen muistinne on kerta kaikkiaan niin lyhyt, että unohdatte myös sen, että te itse asiassa puolsitte tätä otettavaa velkaa lähes täysimääräisesti ja vaaditte myös, että sitä jopa otetaan lisää. Mutta nyt te olette jäämässä historiaan eniten velkaa kasvattaneena hallituksena, ja kaiken lisäksi te vielä ehdoin tahdoin jatkatte tätä kehitystä räätälöimällä kalliin ja tehottoman yhteisöveron alennuksen ja toki näiden ylimpien marginaaliverojen alentamisen, ja sen te teette velkarahalla. Eli tiivistäen: kaikkein varakkaimpien veronkevennykset rahoitetaan velalla, siis velkataakkaa kasvattamalla, vaikka todellista talouskasvua nämä toimet eivät tuo tullessaan. Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Grahn-Laasonen, sanon aivan suoraan sen, että mielestäni on älyllisesti epärehellistä se, että te tältä salilta peräänkuulutatte toistuvasti rehellisyyttä, jos te ette itse noudata tätä omaa kehotustanne. Olen jo pitkään ollut huolissani tästä vallitsevasta keskustelukulttuurista, ja olisi aidosti äärimmäisen arvokasta ja tärkeää, jos valtioneuvoston jäsenet itse edesauttaisivat tätä tarvittavaa muutosta. Kukaan ei väitä, että suhdanteet olisivat tämän nykyisen hallituksen vika. Mutta tosiasia on se, että teidän talous- ja työllisyyspoliittiset toimet ja ratkaisut ovat syventäneet suhdanteen kielteisiä vaikutuksia talouskasvuun — kulutuskysynnän kyykkääminen, työttömyyden kasvu, pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, lapsiperheköyhyys, asunnottomuus — ja ihmisten kokemaan turvaan ja hyvinvointiin, ja tätä me, oppositio, kritisoimme ja olemme esittäneet vaihtoehtoisia toimia, joilla tätä tilannetta voisi yrittää korjata. Kyllä tässä kehysriihessä teillä on nyt aivan viimeinen mahdollisuus niihin tarttua. Arvoisa puhemies! On tärkeää keskustella siitä, miksi köyhyys Suomessa kasvaa, mutta toivon, että meillä olisi aidosti kyky myös muodostaa yhteinen ymmärrys siitä, mitä köyhyyden ja huono-osaisuuden kasvu merkitsee yhteiskunnallisen vakauden, turvallisuuden, talouden ja henkisen kriisinkestävyyden kannalta, koska tässä on ihan aidosti kyse vakavasta asiasta. Kun me puhumme turvallisuudesta, me puhumme yleensä meidän vastuunkannosta, mikä tulee sotilaallisen puolustuskyvyn vahvistamisesta, ja näin on ilman muuta oltava. Mutta mikään rauta rajalla ei auta, jos tämän kansakunnan henkinen kriisinsietokyky romahtaa. Tämä on oikeasti sellainen asia, johon meidän tulee suhtautua vakavasti. Mutta minä päätän tämän puheenvuoroni siteeraamalla laajasti arvostettua taloustieteilijä Sixten Korkmania. Hän toteaa näin: ”Petteri Orpon hallituksen ohjelman otsikko on ’Vahva ja välittävä Suomi’. Hallitusohjelman sisällöstä ja toteutuksesta voi olla montaa eri mieltä, mutta otsikko on hyvä. Sitä voisivat käyttää myös seuraavat hallitukset, jotka toivottavasti pystyvät muuttamaan sanan lihaksi.” Eli päätöksiä on tehtävä järjellä ja sydämellä. Siitä on kyse, ja tässäpä meillä todella sitä sarkaa piisaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme tänään tosiaan suomalaisesta köyhyydestä. Tähän aivan alkuun haluan esittää sen huomion, että olen huolissani pannut merkille, kuinka julkisessa keskustelussa on paikoin jopa vähätelty esitettyjä arvioita lapsiperheköyhyyden ja huono-osaisuuden kasvusta, etenkin jos näitä arvioita ovat esittäneet asiantuntijajärjestöt. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön omien arvioiden mukaan hallituksen leikkaukset voivat sysätä jopa 31 000 lasta köyhyysrajan alle. Tällä hetkellä tilanne on se, että miljoona suomalaista elää köyhyysriskin keskellä. Hallituspuolueet ovat suureen ääneen ihmetelleet, miten tilanne on nyt näin huono. Mielestäni tämä on aivan uskomatonta ottaen huomioon sen, että sillä on koko ajan ollut nämä vaikutusarviot tiedossaan, kun näitä päätöksiä on tehty. Lasten ja nuorten osalta tilanne on lohduton. Osallisuuden ja oppimistulosten laskun ohella kyse on siitä, että ruoka ei riitä. Pienituloisten perheiden lapsista 19 prosenttia kokee, ettei saa riittävästi ruokaa kotona. Suomessa vahvistuu myös ilmiö, jonka tutkijat ovat nimenneet ruokaturvattomuudeksi, eli on esimerkiksi tilanteita, joissa vanhempi jättää syömättä, jotta lapsi saisi ruokaa. Lapsiperheköyhyyden kasvaessa myös ylisukupolvinen syrjäytyminen uhkaa lisääntyä, mikä voi heikentää pitkäaikaisesti yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Arvoisa puhemies! Hallitus on leikannut työttömyysturvan suojaosan, asumistuen suojaosan ja lopulta myös toimeentulotuesta sen vähäisen suojaosan. On siis viety käytännössä massatyöttömyyden keskellä kaikki kannusteet vähäisellekin työnteolle. Oli kieltämättä hieman häkellyttävää seurata pääministeri Orpon takeltelua suorassa tv-lähetyksessä. On käsittämätöntä, että hallituksessa ei ymmärretä sitä, mistä on päätetty ja millaisia vaikutuksia sillä on. Teillä on ollut matkanne aikana monia ongelmia ja kriisejä, mutta suurin niistä tuntuu olevan se, että te ette tunnista omien päätöstenne seurauksia. Arvoisa puhemies! Niissä kodeissa, joissa ylimääräistä rahaa on, säästetään pahan päivän varalle, sillä ihmiset eivät luota enää tulevaan. Toisissa kodeissa taas tingitään välttämättömyyksistä, ruokaostoksista ja hankinnoista. Säästöön ei yksinkertaisesti jää rahaa. Mantran tavoin hallituksesta toistetaan, että veronkevennykset rikkaille luovat talouskasvua, mutta tällä väitteellä on hyvin hatara pohja. Kuten tutkimukset ja tutkijat itsekin toteavat, jotta esimerkiksi yhteiskunnan kaikkein rikkaimmille tehtävät mittavat veronkevennykset aidosti loisivat kasvua, meidän tulisi elää vähintään noususuhdanteen aikaa, mutta nyt näin ei ole. Arvoisa puhemies! Välikysymyskeskustelun aikaan erityisen huolestuttava ja suorastaan pöyristyttävä oli kuitenkin ministeri Grahn-Laasosen puheenvuoro, jossa todettiin näin: ”Järjestelmän pitää olla reilu myös niille, jotka aamulla heräävät pienipalkkaiseen työhön” — välihuomio: tästä olemme kaikki varmasti samaa mieltä, mutta jatko — ”kun naapuri jää kotiin nukkumaan.” Siis mitä ihmettä? Tässä maassa on pitkälle yli 300 000 työtöntä, koska tässä maassa ei yksinkertaisesti ole työtä. En usko, että tällä hetkellä yksikään köyhä tai työtön omasta tahdostaan jää aamulla sänkyyn nukkumaan, sillä toisin kuin rikkailla, heillä ei tätä valinnanvapautta ja -mahdollisuutta ole. Jos kyse on siitä, että järjestelmä ei ole reilu, tehkää siitä reilu ja palauttakaa nämä suojaosat. [Aino-Kaisa Pekonen: Aivan!] — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä mielestäni niin pääministerin kuin kokoomuksenkin olisi nyt hyvä muistaa se fakta, että tässä ajassa te kevennätte kaikkein rikkaimpien verotusta velaksi, siis velaksi, ja se on aika uskomatonta. Tilanne on se, että tässä maassa ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole työtä, ja sillä on iso merkitys, miten hallituksen ministeri työttömistä puhuu. Tässä maassa köyhät ja työttömät eivät jää oma-aloitteisesti ja omasta tahdosta aamulla kotiin nukkumaan. Toisin kuin rikkailla, heillä tätä valinnanvapautta ei ole. Toivon, että olisimme yhteisymmärryksessä edes siitä, mitä köyhyyden ja huono-osaisuuden kasvu merkitsee yhteiskunnallisen vakauden, turvallisuuden, talouden ja henkisen kriisinkestävyyden näkökulmasta, koska se on aidosti vakava asia.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on siis todella yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus, ja tässä yhteydessä olisi mahdollista esittää moniakin eri huomioita, mutta ehkä ihan tässä ensimmäiseksi, riippumatta niistä puheenvuoroista, mitä tänään on aikaisemmin kuultu, mieleni tekee kuitenkin yhä todeta, että tässä salissa ei ole äärivasemmiston tai äärioikeiston edustajia. Tästä haluan lähteä ja tähän myös luottaa. Sen takia ehkä pidän hieman erikoisena, että tämäntyyppistä vastakkainasettelua niin kovin aktiivisesti ylläpidetään. En ole henkilökohtaisesti itse tällaiseen keskusteluun oikein vihkiytynyt, mutta aina sitä vanhakin voi uutta oppia. Keskityn nyt kuitenkin tekemään muutaman noston nimenomaan työelämässä esiintyvästä syrjinnästä, sillä valtaosa yhdenvertaisuusvaltuutetun syrjintä- ja yhdenvertaisuusyhteydenotoista koskee nimenomaan sitä. Huomionarvoista on, että samalla kun työelämäyhteydenotot ovat yli kaksinkertaistuneet, myös työsuojeluviranomaisen saama syrjintäyhteydenottojen määrä on jatkanut kasvamistaan. Kun näitä yhteydenottoja tarkastellaan lähemmin, käy selväksi, että yleisimpinä syrjintäperusteina työelämässä tulevat korostuneesti esille muut henkilöön liittyvät syyt: terveydentila, alkuperä, vammaisuus ja ikä. Kun puhutaan esimerkiksi muusta henkilöön liittyvästä syystä, tarkoitetaan esimerkiksi työntekijän ammatillista toimintaa. Ammatillinen toiminta onkin syrjintärikoksen tunnusmerkistössä yksi erityisesti mainituista syrjintäperusteista. Siinä voi olla kyse esimerkiksi työntekijän oikeuksien puolustamisesta ilman varsinaista liitäntää ammattiyhdistystoimintaan. Arvoisa herra puhemies! Työelämää koskevissa yhteydenotoissa ovat korostuneet myös rekrytointiin liittyvät asiat. Perinteisesti viranomaisen tietoon, kuten tuomioistuinten käsiteltäväksi, on tullut erityisesti työsuhteen päättämistä koskevia syrjintätapauksia. Myös monet vammaiset henkilöt kohtaavat työelämässä syrjintää, joka tavanomaisesti ilmenee jo työhönotossa. Merkittävä osa työkykyisistä vammaisista henkilöistä jää työvoiman ulkopuolelle, ja tätä voidaan pitää inhimillisesti kestämättömänä tilanteena. Syrjinnällä on kielteisiä vaikutuksia vammaisten henkilöiden yhteiskunnalliseen asemaan, heidän hyvinvointiinsa ja myös taloudelliseen tilanteeseen. Arvoisa puhemies! Kuten totesin, on arvokasta, että käsittelemme tätä viranomaiskertomusta, mutta tähdennän, että yhdenvertaisuusvaltuutetun kehotukset on aidosti kyettävä viemään myös käytäntöön. Ei riitä, että me tässä salissa yksin käymme keskustelua, vaikka se arvokasta onkin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsittelemme siis paraikaa tosiaan Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta eduskunnalle puoluerahoituksen valvonnasta vuodelta 2025. Haluan tässä puheenvuoroni alussa aivan ensimmäiseksi painottaa, että silloin kun poliittisten toimijoiden tukeminen on läpinäkyvää ja avointa, se on yksi toimivan länsimaisen demokratian kulmakivistä. Keskeinen kysymys koskee nimenomaan poliittisen toiminnan ja toimijoiden saamaa taloudellista tukea, ja siksi siitä säädetäänkin niin sanotulla puoluelailla. Lainsäädännön keskeinen tavoite on ehkäistä korruptiota sekä taata riittävät voimavarat poliittisen järjestelmän toiminnalle ja ehkäistä erityisesti väärinkäytöksiä. Valvomalla puoluelain noudattamista ja julkaisemalla siihen perustuvia ilmoituksia tarkastusvirasto luo osaltaan edellytyksiä puolueiden rahoituksen avoimuudelle. Puolueille, puolueyhdistyksille ja lähiyhteisöille onkin puoluelaissa asetettu rahoituksen avoimuutta edistäviä velvoitteita. Niiden on julkistettava vaalirahoituksensa, saamansa merkittävä ulkopuolinen tuki sekä toimitettava Valtiontalouden tarkastusvirastoon kirjanpitonsa, tilinpäätöksensä ja muita varojen käyttöä koskevia asiakirjoja. Viime vuonna Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkasti kaikkiaan 61 valvottavan toimintaa koskien käytännössä kaikkia yhdeksää valtionavustusta saavaa puoluetta, muita puolueita sekä puolueiden piirijärjestöjä, joita on 50. Arvoisa puhemies! Korostan, että avoimessa demokratiassa tulee olla mahdollista tukea myös rahallisesti haluamaansa aatesuuntaa tai poliittista toimijaa, mutta sen on todella tapahduttava läpinäkyvästi ja vallitsevien sääntöjen mukaisesti. Avoimuuden merkitystä demokratialle ei voida väheksyä, sillä niin kansalaisten kuin viranomaistenkin on mahdollisimman läpinäkyvää tietoa puolueiden saamasta tuesta saatava ja tätä kautta myös heidän taustaryhmistään. Arvoisa puhemies! Suomi on pitkään pärjännyt hyvin monissa kansainvälisissä vertailuissa koskien oikeusvaltion toimintaa ja korruption vähäisyyttä. Meilläkin on kuitenkin yhä kehitettävää, ja se vaatii edelleen jatkuvaa toimintaa ja valppautta, jotta lainsäädäntöä arvioidaan ja kehitykseen voidaan tarvittaessa puuttua läpinäkyvyyden turvaamiseksi. Mielestäni olennaista on löytää sellainen tasapaino, jossa rahoituksen taso tai sen saatavuus ei muodostu demokratiaa ja julkista keskustelua kaventavaksi tekijäksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä edustaja Rostila käytti oletettavasti aika lailla tarkoituksellisesti provosoivan puheenvuoron, jossa hän kysyi sitä, miksi veronmaksajien tulisi kustantaa yhdenvertaisuusvaltuutetun kaltaista viranomaistyötä. Kyllä minusta yksi ihan periaatteellisesti olennainen vastaus tähän kysymykseen on se, että kun tarkastellaan esimerkiksi tätä kertomusta ja sen sisältöä, niin valtaosa näistä yhdenvertaisuusvaltuutetun syrjintäyhteydenotoista koskee nimenomaan suomalaista työelämää ja siinä tapahtuvaa syrjintää, ja kun näitä yhteydenottoja tarkastellaan lähemmin, niin käy selväksi, että yleisimpiä syrjintäperusteita työelämässä ovat nimenomaan terveydentila, vammaisuus ja ikä. Kyllä minä ihmettelen sitä, mitenkä tämä työ voidaan kokonaisuudessaan mitätöidä tämänkin tärkeän osa-alueen osalta, vain jotta tästä saadaan polarisoiva ja vastakkainasetteleva maahanmuuttokeskustelu.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Pitkon pääsääntöisesti erinomaista puheenvuoroa kuitenkin opponoin ehkä siltä kantilta, että ei tietenkään ole tarkoitus liioitella tämmöiseen suomalaiseen kaavoitusprosessiin liittyvää problematiikkaa, mutta ei se nyt ole mitenkään tavatonta, että tämmöisten erityisesti isojen teollisuusinvestointien prosesseihin saattaa kyllä helposti mennä se kymmenen vuotta, jos lähdetään liikkeelle siitä, että kaavoitus kuntakentällä saadaan aluilleen ja että se menee asianmukaisesti kaikki lainsäädännön mukaiset kuulemiset, ja erityisesti siis silloin, jos niistä valitetaan. [Jaana Strandman: Juuri näin! — Miko Bergbom: Kiitos!] Kun tähän vielä mahdollisesti lasketaan päälle poliittiset erimielisyydet näistä hankkeista, niin kyllä silloin, kun nämä kaikki riskit oikeasti realisoituvat, ne ovat todella pitkissä kantimissa. Ja sitten kun puhutaan tämän kokoluokan, esimerkiksi tämän Porin TNT-tehtaan mittakaavan, puolustusteollisista investoinneista, niin ne erityisesti vaativat tarkkuutta ja harkintaa. En usko, että kukaan tässä salissa on väittänyt sellaista, että aina nämä kaavoitusprosessit kestäisivät kymmenen vuotta, mutta kyllä niissä tapauksissa, kun yhtä aikaa moni asia menee pieleen ja kun niistä valitetaan ja kun meidän oikeuslaitoksella ei ole riittäviä resursseja käsitellä näitä valituksia kohtuullisessa ajassa, äkkiä hupsahtaa kyllä vuosikausia. [Mika Kari: Näin se menee!]

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän osaltani tästä keskustelusta, jota salissa on käyty. Se on ollut erinomaista ja myös hyvin rakentavaa, mihin olemme tietenkin näiden asioiden äärellä tottuneetkin, ja hyvä niin. Kuten tuossa äsken totesin, tämä nykyinen lupaprosessi ja lupajärjestelmä on tosiaan monimutkainen ja valitusprosessit voivat hidastaa hankkeiden toteuttamista vuosia. Tosiaan esimerkiksi Porissa on parhaillaan käynnissä tämä 200 miljoonan euron hanke, jossa Forcit rakentaa mittavaa TNT-tuotantolaitosta. Tämä TNT:hän, jota käytetään siis nimenomaan ammuksissa ja kranaateissa, on kriittisen tärkeä ammustuotannon kannalta. Huomionarvoista on esimerkiksi se, että tällä hetkellä Euroopassa on vain yksi tuotantolaitos — sijaitsee Puolassa — jossa tätä räjähdettä tuotetaan. Eli kyse on puolustuskyvyn ja sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta aivan kriittisestä aineesta. Tämä tosiasia, että Porin TNT-tehtaan lupapäätöksistä on valitettu Turun hallinto-oikeuteen ja tämä oikeusprosessi tulee merkittävästi hidastamaan tämän tehtaan valmistumista, on toki aidosti vakava ja kriittisen oleellinen kysymys. Tämä on osittain yksi esimerkki siitä, minkä takia tämäntyyppistä lainsäädäntötyötä tässä talossa tarvitaan.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme nyt esitystä, jolla muutetaan vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettua lakia, niin sanottua kemikaaliturvallisuuslakia ja rakentamislakia. Mainittuihin lakeihin lisätään maanpuolustukselle tärkeitä tuotantolaitoksia koskevat säännökset. Ehdotettujen muutosten kautta voimme nopeuttaa maanpuolustukselle ja varautumiselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista ja lupamenettelyä. Lisäksi kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksessa ehdotetaan rajoitettavaksi tietojen luovuttamista yleisölle siltä osin kuin rajoittaminen on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden ja kansainvälisten sopimusten kannalta. Tiivistäen tämän lainsäädännön tavoitteena on siis parantaa Suomen sotilaallista huoltovarmuutta sujuvoittamalla maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista. Muutosehdotusten taustalla on heikentynyt kansainvälinen turvallisuustilanne ja tarve vahvistaa Suomen puolustusteollista perustaa. Arvoisa rouva puhemies! Olen tätä lakiesitystä osaltani ollut käsittelemässä puolustusvaliokunnassa, jossa laadimme kuulemisten perusteella lausunnon ympäristövaliokunnalle. Saamamme selvityksen perusteella nykyinen säätely on rakennettu pääosin siviilitoiminnan ja avoimuuden lähtökohdista. Tämä tarkoittaa, että vaarallisia kemikaaleja ja räjähteitä käsittelevien laitosten hankkeissa korostuvat laajat kuulemiset ja tiedonsaanti, mikä on tärkeää ympäristön ja turvallisuuden kannalta, mutta tämä voi joissakin puolustukseen liittyvissä hankkeissa olla ongelmallista kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Esityksellä on pyritty löytämään tasapaino siten, että osallistumis- ja muutoksenhakuoikeudet säilyvät, mutta kaikkein arkaluonteisimpien tietojen levittämistä voidaan rajoittaa, jos se nähdään välttämättömäksi maanpuolustuksen kannalta. Käytännössä esitys luo mahdollisuuden hankkeiden lupien nopeampaan käsittelyyn, luo uuden erityisen sijoittamisluvan, jolla laitoksia voidaan tietyin edellytyksin sijoittaa myös ilman asemakaavaa, sekä mahdollistaa sen, että kansallisen turvallisuuden kannalta arkaluonteisia tietoja voidaan rajoittaa tulevaisuudessa. Rakentamislakiin lisättävän poikkeusmenettelyn osalta on painotettava, että edellytyksenä poikkeuksen soveltamiselle olisi nimenomaan puolustusministeriön lausunnon perusteella laitoksen olennaiseksi katsottava merkitys maanpuolustukselle sekä se, että luvanhakija olisi asettanut hyväksyttävän vakuuden. Puolustusvaliokunta korosti, että itse turvallisuusvaatimuksista ei tingitä. Laitosten on edelleen täytettävä kemikaaliturvallisuutta ja rakentamista koskevat vaatimukset. Arvoisa rouva puhemies! Puolustusvaliokunta yhtyi kuultujen asiantuntijoiden arvioon siitä, että nykyinen lupajärjestelmä on monimutkainen ja valitusprosessit voivat hidastaa hankkeiden toteuttamista vuosikausia. Tätä voidaan nykyinen turvallisuustilanteen muutos huomioiden pitää kestämättömänä, sillä sotilaallinen huoltovarmuus on keskeinen osa kansallista puolustuskykyä. Se tarkoittaa kykyä turvata Puolustusvoimien ja muiden turvallisuustoimijoiden materiaalinen, logistinen ja infrastruktuurinen toimintakyky kaikissa turvallisuustilanteissa, ja tämä edellyttää myös omavaraisuutta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ei ole poissuljettua sekään, että nykyistä laajaa valitusoikeutta voidaan tietoisesti käyttää Suomeen vihamielisesti suhtautuvien tahojen toimesta maanpuolustuksen kannalta tärkeiden laitosten rakentamisprosessien viivyttämiseen. Tällöin kyse olisi selvästi hybridivaikuttamisesta. Nyt esitetyllä sääntelyllä osaltaan varmistamme, että jatkossa maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten rakentaminen saadaan käyntiin ilman viiveitä. Arvoisa rouva puhemies! Ympäristövaliokunta teki kuitenkin lakiin sellaisia pykälämuutoksia, jotka ovat mielestäni olleet kyseenalaisia, ja tästä syystä sen käsittelyn yhteydessä on myös jätetty vastalause. Hallituksen esitys sisältää siis maanpuolustuksen kannalta tärkeitä muutoksia rakentamislakiin ja kemikaaliturvallisuutta koskevaan lakiin, ja ne ovat itsessään perusteltuja mutta valiokunnan tekemät pykälämuutokset eivät. Siksi vastalauseessa muun muassa esitetään, että toinen lakiesitys hyväksytään hallituksen alkuperäisen esityksen mukaisena. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Eläkejärjestelmän ympärillä käytävä keskustelu tuntuu ainakin tuolla sosiaalisessa mediassa ajoittain kiihtyvän melko lailla, ja tähän kokonaisuuteen luonnollisesti liittyy toki myös poliittisia intohimoja, ja sekin varmaan asiaa osaltaan selittää. Mutta tässä yhteydessä, niin kuin tässä keskustelussa nyt on jo tämän päivän aikana aikaisemmissakin vaiheissa todettu, ensinnäkin se, että suomalainen eläkejärjestelmä on kuitenkin kansainvälisestikin vertailtuna varsin kestävällä pohjalla. Sinänsä pidän tärkeänä, että tätä tosiasiaa ei kaiken muun tiimellyksessä sitten unohdeta. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että Suomessakin tilannetta haastaa tulevina vuosina erityisesti väestön ikääntyminen, ja se suurin kysymys liittyy nimenomaan erityisesti syntyvien ikäluokkien pienenemiseen. Siksi on tärkeätä, että me itse vastuullisesti kehitämme tätä järjestelmää siten, että kykenemme paitsi turvaamaan sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden myös varmistamaan tämän oman järjestelmämme taloudellisen kestävyyden ja kantokyvyn. Arvoisa puhemies! Haluaisin nostaa esille erityisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin tässä nyt tehtävien merkittävien muutosten rinnalla meidän on edelleen tehtävä työtä sen eteen, että kykenemme vähentämään esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien ihmisten määrää. Tässä meillä on aidosti haasteita, sillä esimerkiksi mielenterveysongelmat näkyvät tässä kokonaisuudessa taustavaikuttajina hyvin selkeästi, mitä tulee erityisesti nuoriin. Jos katsomme tätä asiaa myös tässä laajemmassa yhteydessä, niin tämä on yksinkertaisesti sellainen kysymys, mitä me ei voida sivuuttaa. Eli siis näitten nuorten, tulevien työntekijöiden mielen haasteiden äärellä meidän on oltava hereillä. Sitten toiseksi minä haluan kuitenkin korostaa sitä, että nyt tämä käsillä oleva esitys on aivan erinomainen esimerkki siitä, miten hyvää jälkeä tulee ja mitä saadaan aikaiseksi silloin, kun otetaan kaikki osapuolet saman pöydän ääreen tekemään aidosti yhteistä työtä, toimivaa ratkaisua hakien. Tässähän on taustalla nimenomaan työmarkkinajärjestöjen, työmarkkinaosapuolten yhteinen kolmikantainen työ. Pidän erittäin arvokkaana sitä, että Suomessa meidän eläkejärjestelmää kehitetään nimenomaan laajalle yhteistyölle pohjautuen, laajaan asiantuntijatietoon pohjautuen ja nimenomaan myös perusteelliseen harkintaan pohjautuen. Toivoisin kyllä, että tämä on sellainen asia, johon nykyinen hallitus mahdollisesti vielä tarttuisi tämän loppukauden aikana. Uskallan väittää, että moni asia tässä yhteiskunnassa olisi tällä hetkellä eri tolalla, jos tämän kolmikantaisenkin yhteistyön merkitys olisi aidosti ymmärretty.

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen tavoite siitä, että raskaus- ja perhevapaasyrjintää tulee kitkeä suomalaisessa työelämässä, on erinomainen ja kannatettava itsessään, mutta kun tässä tarkastelee tätä kokonaisuutta, niin se on juuri se, mikä tässä hämmentää ja on enemmän kuin erikoinen. On äärettömän vaikea ymmärtää, minkä ihmeen takia hallitus tuo tähän eduskuntaan esityksiä, joilla ensin nimenomaan heikennetään tätä yleistä tilannetta, lisätään sitä syrjintää siellä työmarkkinoilla ja vaikeutetaan tätä ennestään haastavaa tilannetta, mikä suomalaisilla työmarkkinoilla tämän syrjintämuodon osalta on olemassa, ja sitten sen jälkeen yritetään ikään kuin paikkailla näitä pahentuneita ongelmia muuta lainsäädäntöä korjaamalla. Erityisen omituistahan tässä on esimerkiksi se, että kun tarkastellaan näitten perusteettomien määräaikaisuuksien lisäämistä suomalaisessa työelämässä, niin tiedetään se, että sillä ei ole todennettavissa olevia työllisyysvaikutuksia eikä sillä lakiesityksellä tavoiteta niitä tavoitteita, mitä hallitus sanoo sillä ajavansa ja haluavansa, joten sitä suuremmalla syyllä on äärettömän vaikea ymmärtää, miksi tällaisia esityksiä tähän taloon tuodaan. Nyt sitten kun tarkastellaan tätä tasa-arvolain muuttamista sinänsä, niin ne toimethan ovat ihan oikeansuuntaiset, mutta käytännössä nämä toimenpiteet kuitenkin jäävät edelleen puuttumaan siinä mittasuhteessa kuin pitäisi eli nämä esitetyt muutokset eivät vastaa tätä ilmiön laajuutta ylipäätään, mikä työmarkkinoilla on, ja toisaalta ne eivät myöskään vastaa nykyisellään näihin työelämän piirissä tunnistettuihin ongelmiin. Olennaista on, että tällä hetkellä tähän hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet koskien syrjinnän tehokasta ehkäisyä eivät tällä lakiesityskokonaisuudella toteudu. Oikeastaan tuossa edellä kollega mainitsikin jo ihan konkreettisen toimen eli edustaja Gebhardin erinomaisen lakialoitteen raskaus- ja perhevapaasyrjinnän torjumisesta. Kyllä totisesti minäkin toivon, että tähän esitykseen suhtauduttaisiin vakavasti ja tarkastelu ulotettaisiin nyt tämän kokonaisuuden yhteydessä myös siihen aloitteeseen. Sillä aloitteellahan ihan aidosti puututtaisiin tähän syrjintään ja nimenomaan sen ehkäisemiseen, kun perhevapaalta palaavalle osoitettaisiin tehostettu irtisanomissuoja, kuusi kuukautta perhevapaalta palaamisen jälkeen.

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen tavoite siitä, että raskaus- ja perhevapaasyrjintää tulee kitkeä suomalaisessa työelämässä, on erinomainen ja kannatettava itsessään, mutta kun tässä tarkastelee tätä kokonaisuutta, niin se on juuri se, mikä tässä hämmentää ja on enemmän kuin erikoinen. On äärettömän vaikea ymmärtää, minkä ihmeen takia hallitus tuo tähän eduskuntaan esityksiä, joilla ensin nimenomaan heikennetään tätä yleistä tilannetta, lisätään sitä syrjintää siellä työmarkkinoilla ja vaikeutetaan tätä ennestään haastavaa tilannetta, mikä suomalaisilla työmarkkinoilla tämän syrjintämuodon osalta on olemassa, ja sitten sen jälkeen yritetään ikään kuin paikkailla näitä pahentuneita ongelmia muuta lainsäädäntöä korjaamalla. Erityisen omituistahan tässä on esimerkiksi se, että kun tarkastellaan näitten perusteettomien määräaikaisuuksien lisäämistä suomalaisessa työelämässä, niin tiedetään se, että sillä ei ole todennettavissa olevia työllisyysvaikutuksia eikä sillä lakiesityksellä tavoiteta niitä tavoitteita, mitä hallitus sanoo sillä ajavansa ja haluavansa, joten sitä suuremmalla syyllä on äärettömän vaikea ymmärtää, miksi tällaisia esityksiä tähän taloon tuodaan. Nyt sitten kun tarkastellaan tätä tasa-arvolain muuttamista sinänsä, niin ne toimethan ovat ihan oikeansuuntaiset, mutta käytännössä nämä toimenpiteet kuitenkin jäävät edelleen puuttumaan siinä mittasuhteessa kuin pitäisi eli nämä esitetyt muutokset eivät vastaa tätä ilmiön laajuutta ylipäätään, mikä työmarkkinoilla on, ja toisaalta ne eivät myöskään vastaa nykyisellään näihin työelämän piirissä tunnistettuihin ongelmiin. Olennaista on, että tällä hetkellä tähän hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet koskien syrjinnän tehokasta ehkäisyä eivät tällä lakiesityskokonaisuudella toteudu. Oikeastaan tuossa edellä kollega mainitsikin jo ihan konkreettisen toimen eli edustaja Gebhardin erinomaisen lakialoitteen raskaus- ja perhevapaasyrjinnän torjumisesta. Kyllä totisesti minäkin toivon, että tähän esitykseen suhtauduttaisiin vakavasti ja tarkastelu ulotettaisiin nyt tämän kokonaisuuden yhteydessä myös siihen aloitteeseen. Sillä aloitteellahan ihan aidosti puututtaisiin tähän syrjintään ja nimenomaan sen ehkäisemiseen, kun perhevapaalta palaavalle osoitettaisiin tehostettu irtisanomissuoja, kuusi kuukautta perhevapaalta palaamisen jälkeen.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos minunkin puolestani ministerille tämän kokonaisuuden esittelystä. Elintarvikemarkkinalain uudistamisessa tosiaan markkinoiden toimivuus ja reiluus ovat aivan avainasemassa. Yksi merkittävä ongelma Suomessa, aivan kuten täällä on jo todettukin, on se, että meidän elintarvikemarkkinamme ovat ihan kansainvälisestikin vertailtuna poikkeuksellisen keskittyneet, ja on aivan välttämätöntä, että näitä pelisääntöjä paitsi täsmennetään ja selkeytetään myös alkutuottajien asemaa sitten tätä kautta kohennetaan. Elintarvikeketjun pienillä toimijoilla ei useinkaan ole riittävää neuvotteluvoimaa puolustautua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä vastaan ja niiden varalta. Siksi pidän erittäin hyvänä, että tällä lainsäädännöllä erityisesti kielletään ja rajoitetaan käytäntöjä, jotka heikentävät viljelijöiden ja tavarantoimittajien asemaa suhteessa näihin suurempiin ostajiin. Ja huomionarvoista on sekin, että vahvistamalla viljelijöiden asemaa edistetään myös markkinoiden vakautta, ja pidän tätä erittäin tärkeänä.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun ministeri on paikalla, niin käytän tilanteen hyväkseni siltä osin, että kerron siitä, kuinka tässä muutama vuosi takaperin erään kollegani kanssa todistimme tämmöistä tilannetta, jossa tämmöistä itkevää, huutavaa, potkivaa hatkanuorta, nuorta tyttöä, poliisiautoon, sinne takaosaan, nostettiin. Päädyttiin siinä sitten käymään keskustelua siitä, mihinkä ylipäätään tämä kasvava pahoinvointi tässä yhteiskunnassa johtaa, miten se säteilee lasten ja nuorten elämään ja miten tärkeää ylipäätään on pitää huolta siitä, että vanhemmuutta tuetaan ja perheitä tuetaan. Tämä minun kollegani sitten totesi minulle näin, että se nyt vain on niin, että kaikkia ei voida pelastaa. Jäin tätä mielessäni miettimään — itse asiassa olen sitä muutaman vuoden tässä miettinyt — ja ajattelin kysyä teiltä: kun te nyt katsotte tätä lastensuojelun kokonaisuutta, tätä kenttää, ja kun te pohditte mahdollisia leikkauksia, niin miten te ajattelette, ajatteletteko te, että on aina niitä, joita ei loppuviimein voida pelastaa, [Puhemies koputtaa] vai ajatteletteko te, että lähtökohtaisesti aivan joka ikinen tulee yrittää pelastaa?