Joona Räsänen

Arvoisa puhemies! Valitettavasti siitä, hyvä hallitus, te ette pääse yli ettekä ympäri, että kaikista parhaiten toimeentulevilla näitä kannusteita on lisätty työn vastaanottamiseen mutta siellä pienipalkkaisessa väestössä, työttömissä, niitä kannusteita on heikennetty — niitä kannusteita on heikennetty. Tätä hallituksen logiikkaa täytyy kyllä ihmetellä. Miten voi olla, että aina kaikista parhaiten toimeentulevia voidaan kannustaa uusilla veronalennuksilla ja kaikista pienituloisimpia uusilla leikkauksilla? Tämä ei osu suomalaisten oikeudentuntoon. Tässä meidän linjamme on toinen. Myös pienipalkkaisen ja lyhytaikaisen työn vastaanottamisen pitää olla kannattavampaa kuin se tänä päivänä on. Myös työtön ansaitsee sen, että hänen lisätyöstään hänelle jää enemmän käteen. Voisitteko te nyt harkita, kun te kokoonnutte ensi viikolla kautenne viimeiseen kehysriiheen, että kerrankin — kerrankin — voittajana tuosta riihestä voisivat tulla ulos [Puhemies koputtaa] myös pienituloiset ihmiset ja palauttaisitte sosiaaliturvan suojaosat?

Arvoisa puhemies! Työn vastaanottamisen pitää olla aina kannattavaa, myös lyhytaikaisen työn ja pienipalkkaisen työn vastaanottamisen. [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri näin!] Tätä linjaa hallitus on kyllä noudattanut yhteiskunnan kaikista parhaimpien toimeentulevien osalta laskemalla heidän marginaaliverotustaan. Perustehan on ollut juuri se, että lisätyön vastaanottamisen pitää olla aina kannattavaa. Mutta vastaavasti tämä kannattaminen ei koskekaan kaikista pienipalkkaisimpia, työttömiä, osa-aikatyötä tekeviä, koska heidän lisätyön vastaanottamisen kannusteitaanhan te olette laskeneet poistamalla työttömyysturvasta ja asumistuesta suojaosat. Kun olen viime päivien keskustelua kuunnellut, niin, arvoisa pääministeri, vastuuministeri, en ole aivan varma, onko hallitus edes ymmärtänyt, mitä on päättänyt. Siksipä kysyn, arvoisa pääministeri: minkä takia, arvoisa hallitus, te olette heikentäneet [Puhemies koputtaa] lyhytaikaisen työn vastaanottamisen kannusteita? [Sheikki Laakso: Paljonkos se lisää työllisyyttä? — Piritta Rantanen: Pääministeri siihen vastasi tentissä!]

Arvoisa puhemies! Kun on tätä keskustelua kuunnellut, niin en kyllä tiedä, kuka jää aamuisin nukkumaan, mutta, arvoisa ministeri, tämän puheen kirjoittaja on kyllä jäänyt nukkumaan. Sen verran epäonnistunut tuo kyllä oli. Mutta puutun toiseen kokonaisuuteen, kun tässä puheessanne kyselitte täältä oppositiosta, mistä löytyy se 50 miljoonaa esim. tämän työttömyysturvan suojaosan palauttamiseksi. No, ihan ymmärrettävä kysymys, kun valtio todella velkaantuu ennätystahtia teidän johdollanne. Jäin vain pohtimaan, olisiko tuo kysymys kannattanut esittää silloin vuosi takaperin, kun te pohditte sitä miljardin euron yhteisöveroalennusta. Jos silloin joku olisi kysynyt, mistäköhän se löytyy, ettei tarvitsisi nyt ainakaan velkaantumista pahentaa, niin olisi ollut erittäin hyvä, koska sitten tilanne olisi parempi. Jään kyllä ihmettelemään, onko todella niin, että tämä 50 miljoonaa tänne työttömille heidän arkeaan parantamaan on kyllä liian kallista, aivan liian kallista, mutta miljardi tänne suuryrityksille vasta halpaa onkin. [Hälinää] Eihän tässä ole mitään järkeä, [Puhemies: Aika!] ei näissä teidän puheissanne, mutta ei myöskään näissä teidän teoissanne.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on laajoilta osin käyty lävitse näiden esitettyjen muutosten vaikutuksia nyt asunto-osakeyhtiöiden arkeen, mutta ajattelin nostaa vielä esille nämä muutamat muutokset, joilla itse asiassa on myös aika lailla varmasti käyttöä tulevaisuudessa. Nehän liittyvät sitten niihin tilanteisiin, joita valitettavasti Suomessa jonkun verran varmaan on edessä, missä puhutaan sitten asunto-osakeyhtiöiden hallituista alasajoista ja konkursseista. Kun ne tähän kokonaisuuteen kuitenkin liittyvät ja kun valitettavasti joudun tästä poistumaan, niin olisin kysynyt ministeriltä, jos viitsitte tässäkin vaiheessa vastata, että kun näitä helpotuksia tänne tuodaan, niin moneenko mahdolliseen tilanteeseen nämä arvioiden mukaan tuovat sitä helpotusta? Me tiedämme, että meillä alueellisesti asuntomarkkinat ovat muuttuneet tavalla, joka tarkoittaa sitä, että taloudelliset edellytykset asunto-osakeyhtiöidenkin pyörittämiselle eri puolilla Suomea ovat aika lailla muuttuneet, ja en usko, että ne välttämättä palautuvat ennalleen. [Puhemies koputtaa] Toivottavasti näillä muutoksilla tuodaan sitten helpotusta niihin tilanteisiin, missä joudutaan esimerkiksi näihin alasajoihin turvautumaan. [Puhemies koputtaa] Olisin kysynyt, moneenko tapaukseen nämä helpotusta tuovat.

Arvoisa puhemies! En tiennytkään vielä aamulla, kun listaa katsoin läpi, että täällä päästään jo ydinvoimaa rakentamaan, mutta ilmoittaudun näihin talkoisiin kyllä mukaan. Aikaisemminhan käytettiin Suomessakin varmaan sellaista sananpartta, että atomivoima on rauhan voimaa, ja senkin pohjalta on täällä päätöksiä tehty. [Ben Zyskowicz: Kunhan se ei tule Neuvostoliitosta!] Mutta yhdyn kyllä niihin arvioihin, että onneksi Suomessa ei ole tehty esimerkiksi energiapolitiikan osalta niitä virheitä, mitä monissa muissa Euroopan maissa on tehty. Se näkyy esimerkiksi siinä, että eihän meillä tänä päivänä vaikka tämän Iranin sodan myötä sähkön hinta ole ampaissut pilviin, toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa, mikä nimenomaan korostaa sitä, että ne päätökset, joita tässäkin salissa on aika lailla yksituumaisestikin monelta osin tehty, ovat olleet perusteltuja ja hyviä. Suomi on pystynyt varsinkin meidän sähköntuotantoa irrottamaan fossiilienergiasta, mikä todella näkyy siinä, että meillä ei enää ole samanlaista riippuvuutta fossiilienergiaan sähkön puolella kuin muilla mailla ehkä on. Senpä osalta voisi todeta niin, että näistä Suomen esimerkeistä voisi varmaan moni muu maa ottaa tänä päivänä oppia. Tosiasiassahan se, miksi nyt Euroopassakin joka puolella pohditaan erilaisia toimenpiteitä siihen, millä tavalla tätä hinnannousua voidaan sitten kompensoida joko kuluttajille tai yrityksille, johtuu juuri siitä, että edelleen taloutemme on liian riippuvainen fossiilisesta öljystä. Mitä nopeammin siitä pääsemme eroon, sen parempi, ja niitä esityksiä, joita tämäkin hallitus on tehnyt, voi hyvällä omallatunnolla tukea. Arvoisa puhemies! Mitä tulee itse tähän esitykseen, jota me nyt käsittelemme, niin tämähän liittyy enemmänkin nimenomaan hallinnollisen taakan vähentämiseen, ja tätäkin esitystä voi kyllä tukea. Niin kuin täällä edustaja Lyly ja monet muut ovat todenneet, niin silti kun katsotaan soveltamisalaa, niin aika lailla tämä edelleen kattaa laajasti myös eurooppalaiset toimijat. Mutta heidän osaltaankin on varmasti hyvä todeta, että tämä hallinnollisen taakan pienentäminen, joka tässä on keskiössä, on aivan perusteltua. Arvoisa puhemies! Todella tähän loppuun esittäisin myös tämän kysymyksen ministeri Multalalle, kun huomasin, että nyt kollegannekin eri puolilla Eurooppaa pohdiskelevat toimenpiteitä siihen, mitä tässä poikkeuksellisessa tilanteessa tehdään ja millä tavalla vastataan siihen hinnannousuun, joka markkinoilla on fossiilisessa energiassa nähty: Mikä on arvionne, voisiko Eurooppa nyt yksituumaisemmin pyrkiä eroon niistä riippuvuuksista, jotka liittyvät fossiilienergiaan? Voisiko siinä työssä Suomella olla entistä suurempi rooli sellaisten ratkaisujen tarjoajana, mikä tarkoittaisi myös suomalaisyrityksille niitä kaivattuja vientituloja, joita ihan varmasti tarvitsemme?

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää kollegoita erittäin hyvistä puheenvuoroista tämän asian osalta. Itsekin päädyn siihen, että kyllähän tässä vuosi vuodelta digitaalinen viranomaisasiointi yleistyy. Se on päivänselvä asia. Mutta sitten samalla minusta on päivänselvää, niin kuin täällä moni on todennut, että tällaisissa murroskohdissa on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että kaikki suomalaiset pysyvät mukana. Sehän on tämän esityksen suurin valuvika, kun tässähän konkreettisesti kysymys on siitä, voidaanko ilman henkilön omaa suostumusta siirtyä siihen, että viranomaisviestintä ja esimerkiksi päätökset tulevat suoraan automaattisesti sähköisesti. Siitähän tässä on kokonaisuudessaan kysymys. Senpä takia oli oikein hyvä, että edustaja Lindén nosti esille tämän seuraavan kokonaisuuden, joka tähän linkittyy ja jota pääsemme varmasti jo tämän viikon loppupuolella käsittelemään tässä salissa, kun valtiovarainvaliokunta sai oman mietintönsä valmiiksi tästä sähköisestä asioinnista verottajan palveluissa eli toisin sanoen siellä OmaVeron puolella. Tässähän saattaa syntyä hyvinkin todennäköisesti tilanne, missä esimerkiksi joku henkilö on saattanut siellä OmaVeron puolella käydä laittamassa täpän siihen kohtaan, että hän haluaa jatkossakin päätökset kirjallisena, ja sitten esimerkiksi joku, vaikkapa hänen läheisensä, asioi hänen puolestaan jossakin muussa palvelussa ja käyttää tätä Suomi.fi-palvelua. Sen jälkeen heti, kun tätä Suomi.fi-palvelua on käytetty, niin vaikka siellä OmaVerossa olisi ollut tämä täppä, että haluan paperisena ne päätökset ja asiakirjat, niin se muuttuu automaattisesti siellä OmaVerossakin, ja sen jälkeen päätökset tulevat vain sinne sähköisesti. On hyvin todennäköistä, että näinhän tässä tulee luultavasti käymään, ja siitähän tullaan juuri siihen riskiin, onko mahdollista, että ihminen saa vaikkapa veropäätöksensä tiedoksi ilman, että hän siihen pystyy itse vaikuttamaan määräaikojen puitteissa. Ja tästä tullaan esimerkiksi niihin asioihin, jotka edustaja Honkonen hyvin nosti esille, taloudellisiin riskeihin ja niin edelleen, jotka sitten kansalainen tässä tulee kantamaan. Arvoisa puhemies! Päädyn siihen, että aivan varmasti tämä on tulevaisuutta. Tähän suuntaan meidänhän on ylipäätänsä järkeväkin mennä. Mutta olen kyllä yhtyväinen niihin huomioihin, jotka tässä salissa on todettu, että kyllä tämä olisi tullut valmistella huomattavasti paremmin, jotta sellainen luottamus myös näitä palveluita kohtaan kasvaisi ja ainakin vältyttäisiin siltä, että tällaisilla muutoksilla saadaan aikaiseksi enemmänkin isompi sotku kuin mitä tässä halutaan ratkoa. Senpä takia yhdyn niihin huomioihin, jotka täällä on esitetty siitä, että olisi syytä nyt jättää tämä lainsäädäntö kyllä säätämättä ja palattava uudestaan valmistelupöytään.

Arvoisa puhemies! Minusta tähänkin problematiikkaan eli siis siihen, miksi tietyissä in-house-yhtiöissä yksittäisten omistajien omistusosuudet ovat todella pieniä, itse asiassa tässä lainsäädännössä tehdään juuri se poikkeus, ja sehän liittyy ulosmyyntirajaan. Arvoisa puhemies! Syyhän sille, miksi Suomessa kehitys on johtanut siihen, että on ollut kannattavaa ostaa vaikkapa yksi osake siitä yhtiöstä ja päästä sen myötä sitten hyödyntämään kyseistä yhtiötä sidosyksikkönä, liittyy juuri siihen, kun Suomessa oltiin niin hoopoja tässä salissa, että mentiin tiukentamaan sitä ulosmyyntirajaa huomattavasti pienemmäksi kuin minkä hankintadirektiivi antaisi myöden. Jos olisi aikaisemmin pidetty hankintadirektiivin sallima ulosmyyntiraja 20 prosentissa, niin ei olisi syntynyt kiusausta lähteä kikkailemaan hankintalakia sillä, että ostetaan se yksi osake ja päästään hyödyntämään sidosyksikköasemaa. Aivan selvästi täällä eduskunnassa aikoinaan vaalikaudella 15—19 on kerrottu, mihin tämä tulee johtamaan, mutta silloin ei uskottu. No, nyt sitten kymmenen vuotta jälkikäteen me olemme tätä ongelmaa täällä korjaamassa. Ja epäilenpä, että tämäkään ei tule johtamaan siihen, mitä tällä ylipäätänsä ollaan hakemassa, eli siihen, että pystyisimme hyödyntämään enemmän markkinoita ja sitä kautta saamaan tehokkuutta julkisiin hankintoihin. Arvoisa puhemies! Senhän takia tässä esityksessä fiksusti todetaan, että itse asiassa ulosmyyntirajahan tämän CSC:n osalta on direktiivin sallima 20 prosenttia. Aivan järkevästi, siis todella järkevästi, tässä mennään hankintadirektiivin mukaisesti. Mutta sitä ihmettelen, miksi sama järki ei vaikuta siihen, miten tässä talossa säädetään hankintalakia. Kun pitkälti ne ongelmat, jotka johtuvat siitä, että aikanaan säännöt tehtiin niin kuin tehtiin, ovat ihan itse aiheutettuja, niin en usko, että näillä muutoksilla, joita nyt haetaan tällä kymmenen prosentin kaavamaisella omistusosuusvaatimuksella, näitä ratkaistaan, koska niin kuin tässä keskustelussa minusta itse asiassa jokainen on hyvin todennut, me tiedetään, että on tiettyjä asioita, joissa ei ole kilpailtua markkinaa ja joissa on varmasti hyväksyttävä se, että sitten syntyy julkisten toimijoiden yhteisyrityksiä hoitamaan niitä markkinakapeikkoja, ja sitten on valtavasti niitä toimintoja, missä meillä on toimivat markkinat, ja niiden pitää antaa toimia.

Arvoisa puhemies! Tämä itse esitys liittyen tähän CSC:hen ja sen hallinnoimien supertietokoneiden käyttöön ja varsinkin niiden käytön edistämiseen on erittäin perusteltu. Niin kuin ministeri tuossa omassa puheenvuorossaan sanoi, meillähän on hyviä esimerkkejä jo tällä hetkellä siitä, miten myös suomalaiset yritykset ovat tätä kapasiteettia pystyneet lähtemään hyödyntämään, ja toivon mukaan he jatkossa hyödyntävät entisestään enemmän, jotta myös voisimme ajatella, että tulevaisuudessakin sellaisia innovaatioita, joiden löytämistä tämä mahdollistaa, edelleen Suomessa entisestään enemmän kehitetään, ja voidaan ajatella, että tällä on myös tulevaisuuden talouskasvua vauhdittava merkitys. Arvoisa puhemies! Puutun myös nyt tämän esityksen yksityiskohtaan liittyen vähimmäisomistusrajasta, johon tässä edustaja Vuornoskin aikaisemmin jo puuttui. Todella esityksessähän nyt tehdään poikkeus siihen muuhun lainsäädäntöön, joka tässä talossa on nyt käsittelyssä sitten hankintalain osalta. Kun nyt lukee nämä hallituksen esityksen perustelut — siis sille, miksei tässä esityksessä voida noudattaa sitä samaa sääntöä, että vaadittaisiin vähintään kymmenen prosentin omistusosuus — ja nämä siis ihan samat perusteet, jotka hallitus on tähän esitykseen kertonut, vaikka tähän liittyy totta kai monia muitakin asioita, niin tosiasiassahan ne samat perustelut ihan sellaisenaan voitaisiin viedä sinne hankintalain puolelle. Miksei sielläkin aivan jokaisessa toiminnassa olisi mitään järkeä asettaa tätä kymmenen prosentin rajaa, varsinkin kun tämä itse kymmenen prosenttiahan on ihan tosiasiallisesti hihasta ravistettu luku? Tältä osin, kun nyt hallitus tässä esityksessä tunnistaa tällaisten rajojen laittamisesta eri toimintoihin, että perusteltua varmasti olisi, että tällaisia ei olisi, niin toivoisi, että samaa logiikkaa noudatettaisiin myös hankintalain puolella. Siinä lainsäädäntötyössä, joka täällä eduskunnassa on nyt meneillään, olisi valmiutta tarkastella myös hankintalain puolella tätä kymmenen prosentin vähimmäisomistusrajaa, koska jo tälläkin hetkellä on näköpiirissä, että se tulee aiheuttamaan sellaisen hallintohumpaan, jossa itse asiassa veronmaksaja vaan joutuu enemmänkin maksumieheksi. Niitä arvioita, joita sitten on esitetty esimerkiksi täällä markkinoiden avaamisen toimesta, on juuri viime päivinä myös kyseenalaistettu, että sellaisiakaan summia tehostamisesta ei ole sieltä saatavissa. Arvoisa puhemies! Joten päädyn siihen, että kun tätä esitystä voin lämpimästi kannattaa ja niitä perusteluita, minkä takia täällä ei sovelleta tätä kymmenen prosentin vähimmäisomistusrajaa, niin toivoisin, että tämä sama perustelu koskisi myös käsittelyssä olevaa hankintalakia. Kun valiokunnat nyt tätä tarkistelevat, niin on varmasti syytä tämä asia vielä nostaa keskusteluun.

Arvoisa puhemies! Täällä on moni kollega pitänyt perusteltuja puheenvuoroja siitä, mihin kaikkeen tulevaisuudessa koko Eurooppana meidän pitäisi allokoida enemmän julkisia resursseja, puhutaan sitten turvallisuudesta tai puhutaan sitten aluekehityksestä tai innovaatioista tai monista muista — eittämättä kaikki tarpeellisia asioita. Mutta vähemmälle keskustelulle on sitten ehkä jäänyt se, milläkös me täällä Euroopassa saisimme enemmänkin ne yksityiset investoinnit kohdistumaan tänne. Siitähän viime kädessä on kysymys, onko meillä täällä sellainen taloudellinen toimintaympäristö, jonka kautta voimme ajatella, että myös eurooppalainen hyvinvointi on rahoitettu tulevaisuudessakin, ja voimme hoitaa ne panostukset, joita meiltä vaaditaan. Ja sen takia pitäisin tärkeänä, että keskiössä ovat ne vanhat tutut asiat: sisämarkkinoiden parantaminen, vihdoin askeleiden ottaminen pääomamarkkinoilla ja sen katsominen, mitkä ovat niitä kannusteita, joita me yhdessä Euroopassa voimme tehdä, jotta saisimme yksityiset investoinnit nopeammin liikkeelle kuin mitä tänä päivänä tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, mutta nyt on ehkä hieman pakko muistella niitä menneitä. Kun edellisellä kerralla Suomessa yhteisöveroa on todella alennettu, tähän nykyiseen 20 prosenttiin, niin julkisyhteisöjen velkaa oli 100 miljardia vähemmän. Tässä välissä julkisyhteisöt ovat ottaneet uutta velkaa 100 miljardia, ja tämähän tässä vaan pahenee nyt tämän alennuksen myötä. Te kun sanoitte, että te olette keksineet tälle rahoituksen, niin sehän oli tämä kuuluisa pikavippi sieltä Valtion Eläkerahastosta, mutta kun sekin lämmittää vain yhtenä vuotena, niin kyllä on ihan rehellistä silloin sanoa, että te teette tämän alennuksen velkaa lisäämällä. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Arvoisa puhemies! Tässä kun olen ollut huolissani tämän hallituksen jättämästä velkapommista ja kohta varmaan muistakin pommeista, niin nyt kysyn, [Puhemies koputtaa] arvoisa pääministeri: Onko tämä hallituksen tavoite velkasuhteen vakauttamisesta edelleen voimassa? Jos se on voimassa, niin minkälaisia toimenpiteitä te teette kehysriihessä, [Puhemies koputtaa] että siihen tavoitteeseen pääsette?

Arvoisa puhemies! Vaikka käsittelyssä on lisätalousarvio, niin ehkä on syytä jo heti alkuun korjata tämä edustaja Reijosen tulkinta siitä, mistä se johtuu, että EU ei vaadi meiltä lisätoimenpiteitä. No, sehän johtuu siitä, että tämä meidän hävittäjähankinta jaksottui toisella tavalla kuin oli suunniteltu, ja nyt te tätä käytätte kikkailemaan niitä suurempia sopeutusvaateita sitten seuraavalle hallitukselle. Kun tämä todetaan, niin on sitten rehellistä myös sanoa, mistä se johtuu. Sillä ei ole pätkän vertaa tekemistä niiden toimenpiteiden kanssa, mitä hallitus on tehnyt, vaan tämä on täysin, vain ja ainoastaan, sen johdosta, että hävittäjähankinta kohdistuu nyt eri tilivuosille kuin alun perin oli ajateltu. Sekään ei tätä meidän julkisen taloutemme tilannetta pätkän vertaa kyllä paranna mutta tuottaa mahdollisuuden todella nykyiselle hallitukselle sitten todeta, että eipä tässä varmaan tarvitse muita toimenpiteitä enää tehdä, että seuraava hallitus hoitaa. Arvoisa puhemies! Mitä tulee nyt tähän lisätalousarvioon, niin kyllähän se surullisin viesti oli se, että verotulokertymää joudutaan jälleen kautta linjan laskemaan, mikä sitten johtaa siihen, että tässäkin lisätalousarviossa tämän vuoden velanottoa kasvatetaan melkein 1,4 miljardilla eurolla. Näin ollen tämän vuoden velanotoksi arvioidaan nyt tällä hetkellä se yli 13 miljardia euroa — siis 13 miljardia euroa uutta velkaa tänäkin vuonna. Kyllähän tämä on kerta kaikkiaan epäonnistuminen varsinkin heiltä, jotka ennen viime vaaleja antoivat ymmärtää, että velkaantuminen loppuu kuin seinään, kunhan vaan valta maassa vaihtuu. Arvoisa puhemies! Kyllä tähän lisätalousarvioon liittyy myös positiivisia asioita, joita hallitus edistää niin yksittäisissä kasvutoimenpiteissä kuin esimerkiksi huoltovarmuuden saralla ja mitä tulee esimerkiksi tähän Fingridin pääomittamiseen ja niihin omistusjärjestelyihin. Näitä voi kyllä kannattaa. Mutta se ei poista sitä, että edelleen todella Suomen julkinen talous ui erittäin syvissä vesissä, ja juuri julkaistu tulevienkin vuosien tekninen kehys tätä entisestään vahvistaa. Siinäkin teknisessä kehyksessä suurin uutinen on se, että tuloarvioita joudutaan vuositasolla tarkistamaan alaspäin kolmella miljardilla. Tässä tilanteessa ei ole kyllä syytä ainakaan puhkoa omilla toimenpiteillä enää uusia aukkoja sinne tulopohjaan, ja siksi tämä yhteisöveropäätös, jonka hallitus viime vuonna teki ja joka olisi tulossa tänä keväänä käsittelyyn eduskunnassa, on syytä jättää kyllä tekemättä. Samalla olisi tarvittu lisätoimenpiteitä varsinkin nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan. Siksipä, arvoisa puhemies, teen vastalauseemme mukaiset esitykset.

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että kun tätä keskustelua kuuntelee, niin hieman huvittautuu. Muistelen viime viikkoa, kun yhdessä täällä keskusteltiin paljon taloudesta ja pidemmän aikavälin näkymistä. Jos silloin joku olisi käyttänyt sellaisia puheenvuoroja, että nämä luvut eivät nyt näytä niin kivoilta, että saisinko uudet luvut, tai että ei nyt oikeastaan olisi kiva tehdä mitään asioita, että voisiko niitä siirtää vähän eteenpäin, niin että joku muu tekisi ne, tai että on aivan kauheata, että joku maalailee tämmöisiä uhkakuvia tänne ylös, että ei niistä saisi puhua ja että tämä on ihan höpöhöpöä, niin sitä puhettahan olisi pidetty täysin vastuuttomana. Minun mielestäni kai me nyt suhtaudumme molempiin asioihin ihan samalla vakavuudella, niin ilmastonmuutokseen kuin Suomen taloudenkin kuvaan. Senpä takia olisin kysynyt, ministeri, kun teille useamman kerran tässä keskustelussa nyt on ehdotettu näitä keinoja, joita hallitus vielä voisi tällä kaudella käyttää, esimerkiksi tämä maankäytön muutosmaksu, jota on useamman kerran selvitetty ja jota useampi täällä on jo esittänyt [Puhemies koputtaa] ja joka parantaisi sekä meidän alijäämätilannetta että myös ilmastotilannetta: voisitteko te nyt edistää tämän käyttöönottoa?

Arvoisa puhemies! Sen todella ymmärtäisi, että tämä hallitus ajattelisi työn olevan tehty, jos ne teidän tavoitteenne olisivat täyttyneet, jos työllisyys olisi kasvanut niin kuin te olette ajatelleet, mutta käsittääkseni työllisyys on heikentynyt. Meillä siis Suomessa työllisyystilanne ei ole vielä edes sillä tasolla, mistä te aloititte vuonna 2023. Senkin ymmärtäisi, jos tässä velkaantumisessa olisi tapahtunut jokin käänne, mutta siis mehän velkaannumme teidän johdollanne nopeampaa vauhtia kuin me velkaannuimme sen edellisen hallituksen johdolla. Senkin jotenkin ymmärtäisi, että jos sitten alijäämä näiden kaikkien teidän päätöstenne jälkeen olisi pienempi kuin se alijäämä, mistä te lähditte, mutta tehän ennustatte jo suurempaa alijäämää siis ensi vuodelle kuin mistä te itse lähditte liikkeelle. Eikö nyt olisi järkevää pyrkiä edes jonkun verran parantamaan sitä tulosta, jonka te olette nyt saattamassa Suomelle voimaan? Helpoin keino olisi nimenomaan perua tämä yhteisöveron alennus ja sitä kautta parantaa julkisen talouden kestävyyttä ensi vuonna.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu tästä talouden kuvasta myös tuleville vuosille, mutta yksi asia on jäänyt siinä vähän hämärän peittoon, kun mietitään, minkäs takia se taakka on niin iso siellä tulevaisuudessa. Puolustusmenot kyllä kasvavat, korkomenot kyllä kasvavat, mutta mikäs muu sitä selittää? Olisiko se, että tämän hallituksen päätöksistä vain noin puolet ovat realisoitumassa? Nyt kun täällä kysytään, että näin huono tilanne on käymässä, voisitteko te teidän leiviskänne hoitaa, jotta tämä tilanne ei nyt ainakaan pahentuisi tässä teidän viimeisenä vuotena, niin kyllä keksitään kaikennäköisiä perusteita, että ei voi mitään tehdä. Paras oli tämä valtiovarainministeri, joka meni siis sen taakse, että kun meidän hävittäjähankinnat kirjautuvat nyt kansantalouden kirjanpitoon eri tavalla kuin on ajateltu, niin tätä hyödyntämällä te sysäätte kaikki päätökset tulevalle hallitukselle. Onko niin, että kun tämä hallitus aina syytti, että viime hallitus ei tehnyt yhtään mitään ja pahensi vain tilannetta, niin nyt turvaudutaan siellä ensimmäisenä tähän korttiin? Kyllähän menee jo aivan naurettavuuden puolelle tämä politiikanteko täällä.

Arvoisa puhemies! Tässähän on todella esitys, jonka kaikki tavoitteet ovat erittäin kannatettavia mutta lopputulos taitaa enemmänkin olla vain historiallinen hallintohumppa. Julkinen sektori saa tästä aikamoisen laskun ja juristit ja konsulentit kyllä ihan hemmetisti töitä. Tämä on todennäköisin lopputulema. En pidä tätä kovin järkevänä. Sitten kun hieman muistellaan, että miksi me olemme tässä tilanteessa, niin kun aikaisemmin, vaalikaudella 2015—2019, muutettiin hankintalakia, niin silloinhan tarkennettiin nimenomaan näitä ulosmyyntirajoja. Jotkut muistaakseni sanoivat silloin, että tämähän johtaa siihen, että tulee suurempi kannuste nimenomaan ostaa vaikkapa se yksi osake sieltä yhdestä in-house-yhtiöstä. No, miten kävi? Nyt kun tätä ongelmaa yritetään jälleen taklata tällä kaavamaisella ratkaisulla, niin mihin tämä johtaa? Ne kunnat, jotka pystyvät, kotiuttavat toimintansa itselleen, ja sen enempää ei kyllä mitään markkinavaikutuksia tule. Joten toivoisi, [Puhemies koputtaa] että tämä nyt arvioitaisiin vielä uudestaan.

Arvoisa puhemies! Ymmärtäisin, että sitä rahaa olisi tähän yhteisöveron alennukseen, jos nämä kaikki mainitsemanne asiat, arvoisa valtiovarainministeri, olisivat toteutuneet ja jos te olisitte tasapainottaneet julkista taloutta kymmenellä miljardilla eurolla. Mutta niin kuin kaikki asiantuntijat ovat todenneet, tämä teidän tavoitehan on pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edessä ja on vain murto-osa tästä. Senhän takia tämän vuoden alijäämäksi te olette esittäneet meille 13 miljardia. Siis tänä vuonna tulevien sukupolvien piikkiin te esitätte sieltä, että tulee 13 miljardia uutta velkaa, ja ensi vuonnakin yli kymmentä miljardia, siis uutta velkaa. Ja nyt tätä tilannetta tehän pahennatte tällä yhteisöveroalennuksella. Ja niin kuin teidän oma ministeriökin on todennut, niin vaikka ottaisimme huomioon kaikki hokkuspokkusjutut, mitä te olette tähän ympänneet, silti saldo on se, että tämä pahentaa velkaantumista. Nyt kysyn, ja toivon, että vastaatte: onko todella niin, että rahaa ei ole yhteiskunnan heikompiosaisille mutta rahaa on suuryrityksille?

Arvoisa puhemies! Toivoisin nyt, valtiovarainministeri, että vastaisitte, onko sitä rahaa vai eikö sitä ole. Kun olen ymmärtänyt, että meidän julkinen talous on ihan todella kurjassa tilanteessa — näin heikossa tilanteessa se ei ole ollut miesmuistiin — niin rahaa ei pitäisi olla. Ja olen ymmärtänyt, että kun olemme täällä salissa monia asioita käsitelleet, niin sitä rahaa ei ole yhteiskunnan heikompiosaisille, sitä ei ole julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, sitä ei ole yhtään enempää vanhustenhoivaan eikä moniin muihin tarpeisiin, palveluihin, joita varmasti me kaikki haluaisimme parantaa. Mutta jostain kumman syystä nyt todella näyttää siltä, että teillä on rahaa miljardi euroa keventää yritysten verotusta ensi vuonna — tämä miljardi veroja kevennetään siis velaksi, ja alijäämä pahenee. [Perussuomalaisten ryhmästä: Joskus vähemmän on enemmän!] Siis velkaantuminen pahenee, niin että nyt kysyn: voitaisiinko nyt lyödä kättä päälle ja todeta, että sitä rahaa ei ole ja jätetään tämä yhteisöveron alennus tekemättä, ja sitä kautta julkinenkin talous olisi jonkun verran paremmassa kunnossa? [Jani Mäkelä: Käsi pois taskusta!]

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla eduskunta alkoi käsittelemään uusinta lisätalousarviota. Jälleen tuossa lisätalousarviossa valitettavasti velkaantumista joudutaan entisestään lisäämään. Te, valtiovarainministeri Purra, totesitte osuvasti lähetekeskustelussa, että rahaa ei ole. Olen tästä aivan täysin samaa mieltä. Suomen velkaantuminen on tällä hetkellä EU:n nopeinta. Olemme nyt siellä kuuluisan tarkkailuluokan etupulpetissa, ja alijäämät ovat historiallisen syviä. Rahaa ei pitäisi olla. Mutta johonkin sitä rahaa silti näyttää olevan. Nimittäin te ajattelette alentavanne yritysten yhteisöveroa ensi vuonna vajaalla miljardilla eurolla. Arvoisa valtiovarainministeri, kun ette vastannut tiistaina, niin kysyn tänään: onko todella Suomella tässä tilanteessa rahaa antaa miljardin veronkevennys suuryrityksille?

Arvoisa puhemies! Olen valtiovarainministerin kanssa aivan samaa mieltä: rahaa ei ole — mutta sitten samalla toivoisin, että tämä toteamus myös koskisi nykyistä maan hallitusta. Kun katsoo teidän julkisen talouden suunnitelmaa, joka tänne on tuotu, ja katsoo, mitä te olette tekemässä vuonna 27, niin tehän olette silloin, siis puhtaasti velkarahalla, alentamassa yhteisöveroa kahdella prosenttiyksiköllä, siis tilanteessa, jossa te toitte jo helmikuussa tänä vuonna tänne käsittelyyn lisätalousarvion, jossa siis velkamäärä on kasvanut tuosta joulukuusta 1,4 miljardilla, ja sitten ihan pokkana sanotte kyllä muille, että rahaa ei ole, mutta meinaatte laittaa ensi vuonna miljardin palamaan täysin velaksi alijäämiä pahentamalla. Kyllä nyt toivoisin, että tämä rahaa ei ole -politiikka myös tarkoittaisi siellä hallituksessakin sitä, että tätä yhteisöveropäätöstä arvioitaisiin uudestaan.

Arvoisa puhemies! Aloitan sillä, että täällä arvioitiin aiemmissa puheenvuoroissa eri hallitusten onnistumista työllisyyden hoidossa. Jokainen hallitushan tässä maassa on yleensä tehnyt omalla vahtivuorollaan erilaisia toimenpiteitä, joilla on pyritty työllisyyttä vahvistamaan, ja valmisteluvaiheessa näille toimenpiteille on aina arvioitu jonkunnäköisiä vaikutuksia. Mutta kyllähän sitä, minkä perusteella sitä onnistumista arvioidaan, pitää arvioida sitten sen toteuman perusteella. Vaikka valmisteluvaiheessa paperilla jonkunnäköinen toimenpide tuottaisi valtavan suuren vaikutuksen, niin jos tosiasiallisesti se vaikutus ei tule realisoitumaan, niin silloin varmaan ei voida ajatella, että toimenpide on tuottanut sen, mitä on haluttu. Tässä tietenkin on vaikeus siinä, että eri toimenpiteet realisoituvat tietenkin pidemmällä aikavälillä, ja totta kai talouden suhdanteillakin on merkitystä. Senpä takia ymmärrän, että hallituksen jo tähän mennessä tänne tuotuja esityksiä erilaisiksi työllisyystoimiksi, jotka enemmistö tässä salissa on säätänyt, on haluttu kannattaa niiden kohtuullisen suurien työllisyysvaikutusten johdosta. Mutta niin kuin tiedämme nyt sitten toteumasta, tosiasiallisestihan työllisyys Suomessa ei ole parantunut vaan heikentynyt, ja meidän työllisyyskehitys on todella kautta linjan ollut Euroopan heikointa. Tämä näkyy nyt sitten siinä, että meillä myös työttömyys on noussut Euroopan toiseksi korkeimmaksi. No, mitä tulee sitten tähän kyseessä olevaan esitykseen, niin tämä esitys sen verran kyllä poikkeaa näistä muista tämän hallituksen esityksistä, että tälle ei edes valmisteluvaiheessa kyetty laskemaan minkäännäköistä työllisyysvaikutusta. Tämän perusteella voisi varmaan arvioida, että todennäköisempiä ovat sitten enemmänkin ne vaikutukset, jotka liittyvät tähän epävarmuuteen. Elikkä meillehän syntyy lainsäädäntöön epävarma tilanne useammaksi vuodeksi, mikä tarkoittaa sitten myös sitä, että kun tätä tulkintalinjaa lähdetään hakemaan, niin sehän vaatii, että joitakin irtisanomisia tapahtuu ja niitä riitautetaan. Eli toisin sanoen on tiedossa useamman vuoden jakso, jolloin myös tämän esityksen osalta tämä lainsäädäntö, jos enemmistö sen hyväksyy, tulee johtamaan epävarmuuteen. Senpä takia, arvoisa puhemies, totean, että tässä tilanteessa, jossa nimenomaan meidän suurin ongelmamme tässä talouden epävarmuudessa liittyy ihmisten luottamukseen, ei pitäisi lähteä omin toimin ihmisten luottamusta rapauttamaan. Siksi on helppo kannattaa tätä edustaja Lylyn esitystä, että hylätään tämä potkulaki.