Lauri Lyly

Arvoisa rouva puhemies! Tässä puhutaan ammattilaisista, niitten vertailtavuudesta ja tänne tulosta, ja edustaja Merinen teki tuossa erittäin hyvän ehdotuksen. Kannatan edustaja Merisen lausumaehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Olen täällä monta kertaa puhunut työttömien tilanteesta ja sanoisin, että työttömien säännönmukaiset terveystarkastukset pitäisi tehdä. Itse olen ehdottanut sellaista menettelyä, että viimeistään kahden vuoden sisällä työttömyyden alkamisesta jokaiselle työttömälle tehtäisiin työ- ja toimintakykyarvio, jolloin me pystyttäisiin arvioimaan työttömien joukon työkykyä ja sitten tarvittavia hoitotoimenpiteitä ja kuntoutustoimenpiteitä, jos työkyky on mennyt. Samalla sitten pystyttäisiin näkemään se, kuinka nämä työttömät ihmiset kuntoutuvat. Ja sitten jos he eivät enää palaa työelämään, niin siinä yhteydessä, terveystarkastusten jälkeen, vaihtoehtona pitää myös olla työkyvyttömyyseläke. Eli tämmöinen toimenpide olisi tässä ehkä ollut myöskin tarpeellinen katsoa, kun ennalta katsotaan näitä asioita, sitä, mitä pitäisi tehdä säännönmukaisesti. Toinen asia, joka tähän liittyy ja joka hyvin on tässä esityksessä... — Putosiko tämä pois päältä? Ei. — Se on se, miten tätä terveysseulontaa tehdään. Muuten tämä lakiesitys ja mietintö on hyvä. Mutta kyllähän valiokunnan kuulemisissa on painotettu rokotusten keskeistä roolia. Siitä oli ensimmäisessä käsittelyssä vastalause ja muutosehdotuksiakin. Se on myöskin sellainen asia, että terveystarkastuksien yhteydessä ja säännönmukaisilla rokotuksilla ennaltaehkäistään aika monia asioita suomalaisessa yhteiskunnassa. Nämä kaksi asiaa olisi tässä ollut hyvä ottaa huomioon. Tämä kannattaa viedä nyt tässäkin muodossa eteenpäin, mutta tosiasiassa tämä jää vähän kapeaksi tältä osin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on valiokunnan yksimielinen esitys, ja tämä esitys vahvistaa suomalaista yritystoimintaa sillä tavalla, että se poistaa tätä epätervettä kilpailua ja harmaata taloutta, joka on tässä tärkeä osa, kun katsotaan tilannetta kuljetusalalla. Tämä kabotaasiliikenne, mitä tässä nyt tarkastetaan, on mielenkiintoinen, kun pitää katsoa niitä tekijöitä. Suomessa tavaraliikennelupa-asetuksen 8 artiklassa säädettyjä kabotaasiliikennettä koskevia säännöksiä on tällaisia esimerkiksi: 1) yksi kuormauspaikka ja yksi purkauspaikka, 2) useita kuormauspaikkoja ja yksi purkauspaikka, jos purkaus tapahtuu rahtikirjaan merkityn lopullisen kuorman vastaanottajan luona, 3) yksi kuormauspaikka ja useita purkauspaikkoja, jos kuormaus tapahtuu rahtikirjaan merkityn alkuperäisen lähettäjän toimesta. Näitä asioita tässä valvotaan, kun ulkomaalaista liikennettä täällä on. Sitten jos katsotaan kabotaasiliikennettä tuolla linja-autoliikenteen puolella, niin kansainvälisen liikenteen yhteydessä saa harjoittaa linja-autolla enintään seitsemän perättäisen päivän ajan yhtäjaksoisesti 30 päivän ajanjaksolla Suomessa liikennettä. Näitä kysymyksiä tässä tarkastellaan, ja siinä mielessä on erittäin hyvä, että niihin puututaan. Nyt erityisen tyytyväinen olen tästä lausumasta, joka täällä sitten antaa työkaluja tehdä näitä asioita, jos tämä ei toteudu. Täällä jopa sitten vahvistetaan näitä rahavakuuksien vaatimisia, rengaslukkoja ja muita asioita. Tämä varmasti tulee toteutumaan, ja siinä mielessä ollaan hyvällä tiellä. Tiedän entisestä elämästäni, että tuolla on ammattiyhdistysliikkeen puolella Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on ollut erittäin huolissaan kabotaasiliikenteestä ja niistä pelisäännöistä, mitä siellä on. Nyt tässä tulee yksi työkalu sinne, että se ala tervehtyy. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitin edustaja Kauniston puheessa yhteen lauseeseen huomiota, kun hän mainitsi, että hallitus on paljon lisännyt tällä kaudella puolustusmenoja. Kun tuossa kävin tarkemmin läpi, mitä puolustusbudjetin koko on tällä kaudella ollut, niin 2022 se on ollut noin neljä miljardia, 23 se oli noin kuusi miljardia, hiukan yli, ja sen jälkeen se on ollut kuusi miljardia, nyt tälle vuodelle 6,3 miljardia. Se on kyllä totta, että hallitus on lisännyt puolustusmenoja, antanut valtuuksia seuraavalle hallituskaudelle, kyllä. Sitä kyllä on tehty. Kun täällä on arvioitu, että puolustusmenojen suuruusluokka pitäisi nousta sinne kolmeen ja puoleen prosenttiin, niin ruvetaan puhumaan yli kymmenen miljardin budjetista, ja me ollaan tosi korkealla. Sen vuoksi tämä keskustelu, mitä täällä käydään, on erittäin tärkeää, ja täytyy sanoa, että se on valtava summa meidän budjetista. Sitten ne, kuinka paljon siitä me pystytään kotimaisesta puolustusteollisuudesta hankkimaan, ovat ihan avainkysymyksiä, ja Euroopan sisältä ja niin poispäin. Tässä mielessä, niin kuin tuossa puheessa viittasin, meidän täytyy Suomen ja Euroopan puolustuskykyä ja puolustusteollisuutta ja tätä materiaalihankintaa pystyä ohjaamaan siihen suuntaan. Niin me vältytään tältä keskustelulta aika pitkälti. Me puhumme valtavista summista, kun katsotaan, että puolustusbudjetti alkaa olla jatkossa yli kymmenen miljardia, kun meillä on noin 90 miljardin budjetti. Meidän budjetista menee valtava osa nytten puolustukseen, ja sen takia tämä keskustelu [Puhemies koputtaa] on ollut paikallaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten puolustusvaliokunta mietinnössään ja ulkoasiainvaliokunta lausunnossaan toivat esiin, kansalaisaloite puolustushankintojen sääntelystä on itsessään jo arvokas. Kansalaisaloite osaltaan on lisännyt keskustelua puolustushankintojen periaatteista sekä niiden suhteesta kansainväliseen oikeuteen ja Suomen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan tavoitteisiin. Erittäin rakentava ja hyvä keskustelu on täällä tänään ollut tämän asian ympärillä, ja se on ansio tälle kansalaisaloitteelle. Kiitos, kollegat, tällaisesta rakentavasta keskustelusta. On ilo kuunnella täällä tätä ja erilaisia näkemyksiä tämän asian osalta. Pidämme tärkeänä, että Suomen ja Euroopan puolustusteollisuutta vahvistetaan ja siten, että erilaisia riippuvuuksia ylipäätään syntyy mahdollisimman vähän. Samaan kiinnitti huomiota puolustusvaliokunta. Tällaisia riippuvuuksia on tarkasteltava koko hankintojen elinkaaren ajankäytön, ylläpidon ja mahdollisten kriisitilanteiden näkökulmasta. Nämä hankinnat voivat olla 50 vuoden mittaisia, ja tämäkin näkökulma kannattaa aina muistaa. Suomi toimii jo tällä hetkellä asekaupoissa kansainvälistä oikeutta ja EU:n velvoitteita noudattaen, sekä kansalliseen lainsäädäntöön tässä tilanteessa nojataan erittäin vahvasti. Arvoisa rouva puhemies! Tässä tilanteessa, kun katsotaan tätä sääntelyä, kansalaisaloitteessa ehdotettua sääntelyä ei ole missään verrokkimaassa, EU-alueella eikä tällä hetkellä myöskään Pohjoismaissa. Sekin kannattaa tässä muistaa. Suomen ulko‑ ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä päämääränä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen aseelliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että Suomi kykenee jatkossakin kehittämään puolustuksensa suorituskykyä ja ylläpitämään uskottavaa puolustuskykyä. Puolustuksen hankintaprosessia ja näitä asioita voidaan kehittää koko ajan sääntelyn puitteissa, ja ulko‑ ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset sekä kansainvälisen humanitäärisen oikeuden näkökohdat pitäisi tulla huomioiduiksi jatkossa. Kannatan edustaja Perholehdon tekemää lausumaehdotusta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meidän koko ajan pitää miettiä näitä puolustuksen suorituskykyjä ja sitä, kuinka me pystymme järjestämään uskottavan puolustuksemme. Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin pitäisi varmaan keskustella paljon enempi siitä, millä me päästään Suomen puolustuksen rakentamisessa sellaiseen tilanteeseen, että sitä tehdään enempi Suomen ja Euroopan puolustusteollisuuden toimesta ja päästäisiin enemmän pois näistä riippuvuuksista, mikä tässä varmasti pitäisi olla, ja saataisiin näitä pitkän elinkaaren omaavia asejärjestelmiä ja muita tällaisilta alueilta, jotka me hyvin tunnemme. Näitä riippuvuuksia ja tällaisia ongelmia ei ole niin paljon näitten osalta, ja meidän pitäisi tätä keskustelua viedä ehkä enempikin siihen kuin tähän kysymykseen. En tiedä, onko ehdotettua sääntelyä, mitä tässä tulee, muissa verrokkimaissa, EU-alueella tai ehkä Pohjoismaissa. Tässä mielessä tämä valiokunnan mietintö on hyvä, ja tällä voidaan mennä eteenpäin, mutta tätä jatkokehittämistä [Puhemies koputtaa] minä miettisin enempi tähän, mistä niitä hankitaan, miten me itse rakennamme kyvykkyyksiä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Itse kun kuuntelin sitä keskustelua, ja pari puheenvuoroa siinä käytettiin, niin totean, että näitten molempien valtuutettujen ja erityisesti yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on katsoa, että asiat kulkevat niin kuin niitten pitää kulkea ja toimeenpano ja asiat menevät niin, että niissä viranomaiset tekevät asiansa sen mukaisesti, mitä on lainsäädännössä ja muussa sovittu. Tämän tehtävän he ovat saaneet lainsäädännön kautta, ja on hyvä, että meillä on tämmöisiä riippumattomia viranhaltijoita, jotka pystyvät sanomaan näistä asioista. Sanovathan muutkin viranomaiset, että joku laki ei toimi ja sitä pitäisi muuttaa tähän ja tähän suuntaan, ja se ei saisi johtaa siihen, että nyt se sanoi väärin tuosta ja noin poispäin ja että sitten vaaditaan, että pitää tämä koko toiminta lakkauttaa. Minusta tässä yhteiskunnassa ja tässä demokratiassa pitää kestää monenlaista keskustelua. Olen ministerin kanssa samaa mieltä, että kaikkien toimintaa voidaan arvioida tässä salissa ja pitää pystyä kestämään se, mutta me olemme rakentaneet tähän tämän yhteiskunnan demokraattisia elimiä, jotka katsovat, miten tämä toimii, ja se on hyvä, että nostetaan näitä kipukohtia esiin ja joudutaan arvottamaan aina itsekin, onko tämä nyt oikein näin tai noin, ja arvot ja politiikka muuttuvat vuosien varrella. Siinä mielessä itse arvostan kovasti sitä, että me pystytään täällä puhumaan niitä auki, mutta en pitänyt siitä kovin, tai en pitänyt siitä yhtään oikeastansa, että ruvettiin vaatimaan jonkun viranhaltijan toiminnan lakkauttamista sen takia, kun hän nostaa tällaisia asioita esiin. Mutta hyvä, että tämä nyt tuli selväksi. Tämä lakiesitys, vaikka tämä on direktiivin käytäntöönpanoa, vain vahvistaa ja työskentelyä selkeyttää. Minusta se näitten valtuutettujen yhteinen toimisto ja tämä viranomaistoimintojen taustan kerääminen on ollut viisasta tässä, ja on saatu sitä resurssia koottua. Tämä on ollut hyvä tapa tehdä töitä, ja kullakin on oma spesiaalialueensa, mitä pitää katsoa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on hyviä esityksiä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetun toimialueelta, ja siinä mielessä voi sanoa, että tässä on monta semmoista asiaa, jotka menevät eteenpäin. Ensinnäkin kun katsotaan, että tämä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan pääsihteerin nimitysvalta siirretään nyt valtioneuvostolle. Täällä muutama ilta sitten, kun käytiin keskustelua, oli vaatimuksia yhdenvertaisuusvaltuutetun viran lopettamisesta ja koko toimiston lopettamisesta, mutta toisaalta tämä esitys nyt vahvistaa sitä, että me tarvitsemme tämmöisiä toimielimiä, jotka katsovat tätä yhdenvertaisuusasiaa noin laajemmin, ja tasa-arvovaltuutettu katsoo miesten ja naisten välistä kokonaisuutta. Ensinnäkin tämä kanneaikojen keskeyttäminen silloin, kun asia on vireillä näissä toimielimissä, on kyllä hyvä asia. Tavallaan näitten kanneaikojen osalta on se pelko aina, että se kuluu loppuun, jos ne ovat pitkään tuolla käsittelyssä, ja muistaakseni yhdenvertaisuusvaltuutetulla taisi olla 2 400 juttua ja tasa-arvovaltuutetulla 1 300 yhteydenottoa vuodessa, niin että siellä on aika valtavasti niitä asioita. Tämä kanneaikojen keskeyttäminen lautakunnan ratkaisun osalta on tosi hyvä asia, ja sitten myöskin näitten delegointimahdollisuus, joka liittyy siihen, että voidaan delegoida siinä organisaatiossa muille tasoille. Arvoisa rouva puhemies! Kiinnittäisin huomiota sellaiseen asiaan, joka tässä nyt ei ole hirveästi esillä, liittyen siihen, mitä me ollaan tuolla kuulemisissa kuultu tasa-arvovaltuutetun työskentelystä. Siellä olisi erityinen toivomus, että kun sinne lautakuntaan voi viedä asioita vain keskusjärjestö ja tasa-arvovaltuutettu itse, niin myös yksilö, joka on kokenut tällaista syrjintää, voisi viedä näihin lautakuntiin näitä asioita. Sillä tavalla oikeudenkäyntikynnys pienenisi ja kulut pienenisivät, koska tämä lautakunta käsittelee niitä asioita hyvin edullisesti, eli siinä ei ole kuluja, eikä tarvitsisi viedä tuonne käräjäoikeuksiin ja muihin näitä asioita. Tämmöinen mahdollisuus pitäisi olla. Kuulinkin, että siinä on jonkin verran vääntöä sen asian osalta, ja siinä mielessä toivoisin, että tätä asiaa edistettäisiin tämän yhteydessä. Nämä ovat molemmat hyviä orgaaneja, ja niitä tarvitaan, mutta yksilön osalta näitä esille nostamisia rajoittaa se kuluriski, joka näihin liittyy, jos ne menevät tuonne oikeudenkäyntiin käräjäoikeuteen asti. Siellä asianajopalkkiot ja muut ovat sen verran isoja, että se hyvitys on aika pieni sitten suhteessa siihen riskiin nähden. Tässä mielessä teen tämmöisen kysymyksen ja esityksen ministerille. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän hyvin, että tietosuojasäännösten rikkomuksista yksityiselle ja julkiselle puolelle tulee samanlaisia seurauksia, jos on samantyyppisiä asioita, esimerkiksi nyt tämä hyvä ministerin esittämä terveydenhuollon esimerkki, jossa yksityinen lääkäriasema tai terveysasema toimii tässä mielessä väärin. Mutta kun tätä lakiesitystä tässä olen lukenut, niin täällä on hieman auki se, kuinka paljon tämmöinen laiminlyönti tai seuraamusmaksu on. Yksityisellä puolella se on tarkemmin määritelty, Eurooppa-tasolla se on jopa kymmenen miljoonaa euroa. Jos kyseessä on yritys, niin se on kaksi prosenttia edeltävän tilikauden vuotuisesta maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta. Puhutaan valtavista summista. Sitten täällä 83 artiklan 5 kohdan mukaan eräiden muiden säännösten rikkomisesta voidaan määrätä jopa 20 miljoonaa tai neljä prosenttia, eli puhutaan valtavista summista. Kun minä täältä lakiesityksestä katsoin, niin meillä on tietyistä asioista näitä laiminlyöntimaksuja, jotka ovat 2 000:sta 20 000 euroon täällä tiettyjen lakien kohdalla ja näin poispäin, sitten tietty seuraamusmaksu on myöskin kymmenen prosenttia hankinta- ja käyttöoikeussopimuksen arvosta silloin, kun puhutaan tästä Kilpailu- ja kuluttajaviraston alueesta. Kysyisin nyt sitä, minkäkokoisiksi nämä seuraamusmaksut täällä julkisella puolella voivat nyt muodostua, kun minä en löytänyt täältä semmoista taulukkoa tai semmoista yhteenvetoa, jossa näkyisi näitä summia. Kun ainakin täällä yksityisellä puolella Eurooppa-tasolla ne ovat aika valtavia, niin mitä ne ovat sitten täällä meillä julkisella puolella, kun täällä Suomessa näitä asioita käsitellään? — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Zyskowiczille vaan toteaisin, että tässä lain perusteluissa lukee näin: ”Tutkintapyyntöön johtaneiden väärinkäytösten yhteenlaskettu arvo oli 7,2 miljoonaa euroa” — tässä on eurolleen, mutta sanotaan 7,2 miljoonaa euroa. ”Kansaneläkelaitoksen tekemät tutkintapyynnöt menestyivät hyvin rikosprosesseissa, ja noin 70 prosenttia tapauksista johtaa tuomioon. Kokonaan hylättyjen määrä on vähäinen.” Varmasti se Yleisradion uutinen on lähtenyt liikkeelle tästä luvusta, joka on tässä lain perusteluissa. Täällä kyllä annetaan se luku ihan lain perusteluissa. Miten se sitten ilmaistaan uutisissa, se on oma kysymyksensä, mutta luku on varmaan täältä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä on aika isosta asiasta kysymys, kun katsotaan tätä tilannetta. Kelalle annetaan oikeus hakea tilitietoja asianomaiselta hakijalta ja hänen perheenjäseniltään suoraan pankista. Onhan tässä aika isosta periaatteesta kysymys, ja sen takia tämä asia kannattaa käsitellä erittäin hyvin. Täytyy myöskin todeta se, että kun täällä lain perusteluissa hyvin kuvataan, että vuonna 2025 Kansaneläkelaitos havaitsi 1 017 etuuksiin liittyvää väärinkäyttöepäilyä, väärinkäyttöepäilyjen osuus kaikista maksetuista etuuksista oli alle puoli promillea. Eli meillä aika hyvin — voi sanoa, että erittäin hyvin — hoidetaan näitä asioita, ja Kelan asiakkaat hoitavat niitä fiksusti. Mutta on tietty osa, joka täällä sitten kyllä on kuvattu ja joka käyttää näitä Kelan etuuksia väärin, ja niihin tämä varmasti kyllä puree, kun tilitietojen saantia pankeilta tässä avataan. Tätä kautta saadaan lisää tietovarantoa, ehkä myöskin nopeutetaan käsittelyä etujen osalta. Tähän liittyy myös semmoinen toinen tärkeä kysymys, että nyt kun pankeilta pyydetään näitä tietoja, kuinka pankit ovat suhtautuneet tähän. Kun ministeri on täällä: Miten pankit ovat ottaneet vastaan tällaisen asian? Miten se siellä on koettu? Ymmärrän sähköpostin epävarmuuden ja tietojen välittämisen sillä. Se ei ole enää nykyaikaa. Varmaan muillakin tavoilla pitää tehdä. Sitten semmoinen ihan periaatteellinen kysymys, kun nyt tässä mennään tilitietojen osalta ja käydään hyvin tarkasti läpi, mitä varallisuutta on esimerkiksi toimeentulotuen osalta, kun sitä annetaan. Entäs jos isovanhemmat antavat lapsenlapselle suoraan vaikka 200 euroa tai jotain rahaa suoraan sille tilille? Ne huomioidaan sitten todennäköisesti jatkossa sitä toimeentulotukea päätettäessä. Johtaako tämä siihen kohtaan, että niitä varoja tällaisessa tilanteessa annetaan suoraan käteisenä, ja tämäntyyppisiin asioihin? Tämä ei ole ongelmaton lakiesitys. Sen takia tätä on hyvä nyt käydä monelta osin läpi. Itse näen, että kaikki ne, millä voidaan väärinkäytöksiä välttää ja estää, kannattaa tehdä. Mutta tähän liittyy tämäntyyppisiä asioita, joihin nyt tässä onneksi ministeri on paikalla vastaamassa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tänään on huomattu, kuinka vaikeata työmarkkinoille on päästä. Nuorten työllistämisseteleitä on muutamia kappaleita vasta mennyt, ja se kertoo siitä, kuinka hankalaa on nykyisille työmarkkinoille päästä. Sen vuoksi, kun mietitään tätä suojaosaa työttömyysturvassa, sitä pientäkin työskentelyä siellä työmarkkinoilla, niitä kannusteita pitäisi nyt viedä eteenpäin. Se työkyvyn ylläpito ja sitten työelämänsuhteitten ylläpito olisi tärkeätä. Eikö niin, ministeri Marttinen, että kaikkia positiivisia kannusteita pitäisi nyt tässä työllisyystilanteessa tehdä?

Arvoisa rouva puhemies! Jäi vähän puhe kesken tuossa äsken. Vielä näistä pitkäaikaistyöttömistä täytyy sanoa, että meillä alle 29 vuotta olevia työttömiä on 16 500. Kun tästä nuorten työllistämissetelistä paljon puhutaan, niin näihin pitkäaikaistyöttömiinkin verrattuna se on 3 000:n ja 4 000:n välillä, mitä sille on arvioitu, vaikka niitä on se 16 500. Tämä kuvastaa sitä. Sitten jos katsotaan työttömien koko määrää siinä ikäryhmässä, se on noin 70 000. Sitten kun katsotaan pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat se meidän kova ydin, johon pitäisi nyt puuttua kaikin keinoin: Heitä on nyt 140 000 tällä hetkellä, ja heistä yli kaksi vuotta työttömänä on ollut 70 000 eli puolet, ja se on koko ajan lisääntynyt. Noin 50 000 on lisääntynyt viimeisen kahden vuoden aikana pitkäaikaistyöttömyys, eli koko ajan on menty todella surkeaan suuntaan. Edustaja Lindén puhui tässä äsken, että on kymmenenkin vuotta työttömänä olleita. Täällä yli viisi vuotta työttömänä olleita Suomessa on 16 700. Se on valtava määrä. Sen takia minä puhun tästä pitkäaikaistyöttömyydestä, että sille pitäisi tehdä nyt jotain, koska se sulaa erittäin hitaasti, jos ei niitä toimenpiteitä tehdä. Tässä toimenpide-ehdotuksessa, jossa puhuin yli kaksi vuotta työttömänä olleista, terveystarkastukset olisivat erittäin tärkeä osa sitä prosessia, jolla siihen kovaan ytimeen puututtaisiin — katsottaisiin, keitä siellä oikeasti on. Tämä olisi sillä tavalla todella vaikuttava toimenpide. Samalla kun näin tehdään, niin tehtäisiin työnjakoa. Kunnat hoitaisivat työllisyyspalveluissa työnvälityksessä niitä henkilöitä, joille kunnilla itsellään on välineitä, ja hyvinvointialueet hoitaisivat niitä, joille hyvinvointialueilla on välineet. Tämä olisi aika selkeä työnjako. Tässä mielessä toivoisin, että nyt kehysriihessä, kun mietitään näitä vaikuttavia toimia, tehtäisiin tämä ja sitten vahvistettaisiin tämä työnjako sellaiseksi, mitä tuossa esitimme. Me saataisiin sillä tehtyä aika paljon. Tämä myös vähentäisi kuntien sakkomaksuja. Valtion menot muutamalla kymmenellä miljoonalla kasvaisivat, ja totta kai siellä eläkemenot kasvaisivat noin 150 miljoonaa euroa, jos 10 000 ihmistä siirtyisi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta eläkejärjestelmä kestää sen hyvin. Tässä mielessä tätä projektia pitäisi viedä eteenpäin. Silloin me tehtäisiin niille ihmisille oikeita työllisyyspalveluja, joita me tarvitaan. Nyt työllisyyspalveluista on tullut sosiaalitoimisto näitten kaikkien muutosten seurauksena, mitä tässä nyt on tehty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri, arvostan, että jaksatte olla täällä kuuntelemassa välikysymyskeskustelua. Se on erittäin hyvä asia, koska tässä käydään debattia ja asioista voidaan väitellä täällä salissa, mikä kuuluu demokratiaan, ja se on tässä erittäin hyvä asia. Arvoisa puhemies! Kun katsotaan näitä tilastoja ja muita, niin minua erityisen paljon huolestuttaa tässä se, että samaan aikaan, kun me olemme joutuneet EU:n tarkkailuluokalle, niin me olemme myöskin joutuneet EU:n tarkkailuluokalle sosiaalisen kehityksen osalta. Siinä tämä työttömyys on keskiössä, sillä työttömyys on kasvanut kolme vuotta ja työllisyysaste on laskenut monena vuonna peräkkäin, ja kolmas hälyttävä merkki koskee sitä, että pitkäaikaistyöttömyys on huolestuttavaa vauhtia kasvanut. Suomalaisten tulokehitykseen kiinnitettiin huomiota vuosien 23—24 osalta, ja terveyspalveluihin pääsy tuntuu vaikealta. Myös EU:ssa tarkkaillaan näitä meidän tuloksia. Ne eivät ole kovin hyviä, kun tältä osin katsotaan. Arvoisa rouva puhemies! Itseäni tässä mietityttää koko ajan se, mitä voisimme tehdä tässä tilanteessa nyt, kun meillä on näin monta sataa tuhatta työtöntä työnhakijaa. Juuri nyt pitäisi miettiä, kuinka me näitä vähiä resurssejamme ohjaamme. Meidän pitäisi rakentaa polkua työelämään työttömille ja laittaa enemmän panostuksia siihen, että me kasvatettaisiin osaamista silloin, kun ollaan työttömänä, eli työttömänä voitaisiin opiskella nykyistä enemmän. Tämä nuorten työllistämisseteli koskee vain viittä prosenttia siitä ikäluokasta, joka sitä voi käyttää. Sitä pitäisi laventaa suuremmaksi, ja myöskin sitten tätä koulutusmahdollisuutta työvoimapula-aloille ja -ammatteihin pitäisi olla työttömyysturvalla. Arvoisa rouva puhemies! Vielä sellainen asia, että kun katsotaan tätä työttömyyden ja työllisyyspalveluiden ja hyvinvointialueitten työnjakoa, niin itse näkisin, että tehtäisiin selkeä työnjako työttömien osalta, kun tuolla on aika paljon työttömiä, ja kun toissijaiselta turvalta tulee lisää työllisyyspalveluihin, niin pitäisi tämä terveystilannetarkastus tehdä. Eli työ- ja toimintakykyarviointi pitäisi tehdä jokaisesta työttömästä viimeistään kahden vuoden työttömyyden kohdalla, jolloin me nähtäisiin, minkälaista toiminta- ja työkykyä on tarjolla, ja tiedettäisiin, mitä kuntouttavia toimenpiteitä pitäisi tehdä, jotta tämä henkilö palautuisi työkykyiseksi. Jos on semmoinen tilanne, että ei enää ole mahdollista saada työkykyä takaisin, niin sitten työkyvyttömyyseläke on oikea ratkaisu. Tämä pitäisi tehdä systemaattisesti. Tämmöisen tekemisen pitäisi olla hyvinvointialueitten vastuulla, ja me tiedettäisiin ensimmäistä kertaa, mikä on meidän työttömien osalta tämä terveystilanne. Eli tämmöinen terveystarkastus pitäisi tehdä. Tämä olisi sellainen asia, jolla voitaisiin sitten ohjata myöskin työttömyyden kustannuksia uudella tavalla. Itse näkisin, että kahteen vuoteen asti voitaisiin mennä tällä jaolla, eli siinä, miten kunnat ovat mukana työttömyysturvan rahoituksessa — niitä kuuluisia sakkomaksuja — ja valtio, mutta kahden vuoden työttömyyden jälkeen kunnat vastaisivat vain niistä työttömistä, joilla on työ- ja toimintakyky tai osatyökyky sellainen, että he voisivat työllistyä, ja ne työkyvyttömät työttömät, jotka eivät ole työvoimapalvelujen tarjonnassa ja niissä palveluissa työkykyisiksi saatavissa, olisivat hyvinvointialueitten vastuulla, ja sitten valtio huolehtisi näiden osalta työttömyysturvasta. Sitten ne henkilöt, jotka eivät enää palaa työmarkkinoille, pitäisi laittaa työkyvyttömyyseläkkeelle. Sitä kautta me selkiytettäisiin tätä työn ja vastuun jakoa ja pitkäaikaistyöttömiä ei pompoteltaisi luukulta toiselle, vaan he saisivat selkeitä ratkaisuja ja pystyttäisiin tätä kautta viemään asioita eteenpäin. Arvoisa rouva puhemies! Olemme edustaja Lindénin kanssa vähän laskeneetkin näitä, mutta minun aikani loppuu tähän, ja palaamme tähän toisessa puheenvuorossa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Pariin asiaan, jotka tässä ovat keskustelun yhteydessä eri tahoilta tulleet esille, haluaisin puuttua. Avauspuheenvuorossa taisi tulla tämä ostovoimakeskustelu ja se, kuinka tällä kaudella ja edelliseen kauteen nähden ostovoima kehittyy eri tavalla, ja kyllä, näin on. Tässä jää aina sanomatta se tärkein ero, mikä näillä kausilla on ollut keskenään: Vuonna 2022—2023 inflaatio oli pahimmillaan yli yhdeksän prosenttia. Joka ikinen ymmärtää, että kun palkankorotukset liikkuvat noin kahden prosentin tasossa, niin silloin kuin nytkin, niin tällaiset inflaatioluvut vievät ostovoimaa. Se ei tullut maan sisäisten ratkaisujen johdosta, vaan se tuli siitä energiakriisistä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tavallaan tämä on siinä taustalla — kerrottaisiin aina myöskin tämä suhdanne, joka vaikuttaa tältä osin näitten ostovoimaratkaisujen taustalla, edellisellä kaudella ja sitten tällä kaudella. Edellisellä kaudella myöskin palkankorotukset ovat olleet keskeisessä osassa, niin että yleensä ostovoimaa voi syntyä myös tällä kaudella. Äsken kun mainitsin näitä verovaikutuksia kahden vuoden välillä, niin en huomioinut ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistoa enkä työhuonevähennyksiä enkä muita tekijöitä, jotka tässä ovat olleet, eli ne euromäärät pienenevät kuukausitasolla muutamiin kymppeihin sen jälkeen, kun ne otetaan huomioon. Joka tapauksessa niilläkin on ollut osa vaikutusta, mutta tämä todellinen iso muutos tässä on ollut täällä ulkoisessa tekijässä eli inflaatiossa, joka tuli Ukrainan sodan seurauksena. Toinen asia, jota täällä korostetaan koko ajan, on se, että edellisen kauden aikana otettiin niin paljon velkaa. Tosiasia on nyt kuitenkin se, että vuoden 2023 lopusta tämän vuoden loppuun tämä hallitus ottaa 45 miljardia euroa velkaa. Me menemme valtionvelassa yli 200 miljardin euron. Tämä määrä on suurin piirtein se, mitä Sanna Marinin hallituksen ja Rinteen hallituksen neljän vuoden aikana otettiin velkaa. Eli kun ensi vuonna tämä hallitus jatkaa ja ottaa velkaa, se tulee olemaan hallitus, joka ottaa paljon enempi velkaa kuin edellinen. Sitten kun tässä näistä korkojutuista koko ajan sanotaan, kuinka ne syövät tätä meidän liikkumatilaa — niin ne tekevätkin. Täytyy muistaa, että siellä Sanna Marinin aikaa aikaisemminkin on hallituksella ollut velkaa jo yli 100 miljardia, 106 muistaakseni. Eli tosiasiassa tämän hallituskauden velat ovat noin 20—25 prosenttia kokonaisvelasta, Marinin on noin 20 prosenttia kokonaisvelasta, ja sitä aikaisempaakin on. Nämä pitäisi aina muistaa, kun me keskustelemme näistä kokonaisuuksista. Nämä jäävät aina tuonne taka-alalle. Tässä mielessä halusin ne tässä tuoda esiin, koska tämä on keskustelu. Arvoisa puhemies! Vielä tästä työttömyydestä, joka on täällä taustalla. Käyn näitä tilastoja aika ajoin aina täällä läpi ja voin sanoa, että jokainen kuukausi, kun tämän hallituskauden aikana katsotaan työttömyyslukuja, ne ovat olleet aina suuremmat kuin edellisen vuoden vastaava aika, koko hallituskauden ajan, ja tämä on ollut tilanne. Avoimien työpaikkojen osalta on aivan sama tilanne: niitä on ollut aina vähemmän kuin edellisen vuoden vastaavana aikana. Tämä on faktaa täällä tilastossa. Sitten työllisyysaste, kun katsotaan vuoden takaisiin vastaaviin aikoihin, on ollut tähän asti koko ajan huonompi kuin se aikaisempi työllisyysaste on ollut, ja työllisiä on ollut vähemmän töissä kuin vuotta aikaisemmin. Nyt on pientä merkkiä siitä, että voi käänne tapahtua työllisissä, mutta tähän asti se on ollut koko ajan aina huonompi. Tämä on se tilanne. Niitä avoimia työpaikkoja ei ole. Ei ole töitä mihin mennä, ja tämä on tämän hallituksen suurin epäonnistuminen. Tässä tulokset ovat todella huonot, ja tässä mielessä pitäisi miettiä, onko politiikka ollut oikeita valintoja täynnä, koska tähän suuntaan on koko ajan menty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Me ollaan tänään puhuttu paljon köyhyydestä ja siitä tilanteesta, mikä Suomessa tällä hetkellä on. Varmasti kaikkein suurin köyhyyden aiheuttaja on se, että ihmisiä on aika paljon työttömänä. Voi sanoa ihan suoraan, että vaikka me puhumme 350 000 työttömästä työnhakijasta, niin tosiasiassa meillä on 438 000 työtöntä. 80 000—90 000 on palveluissa, he olisivat muuten näiden työnhakijoiden joukossa. Jos meillä on, niin kuin avauspuheenvuorossa tuli esiin, noin 2,5 miljoonaa henkilöä työllisinä, niin se on hyvä, mutta jos meillä on yli 400 000 sellaista henkilöä, jotka haluaisivat työskennellä ja olla töissä, niin se on aika iso ongelma tällä hetkellä, ja se on meidän köyhyyden ehkä isoimpia syitä tällä hetkellä. Sitten meidän työttömyysturvaa on leikattu erittäin voimakkaasti ja siitä on poistettu lapsikorotukset, jotka olivat parasta köyhyyden torjuntaa, nimenomaan työttömien osalta. Sitten sieltä on poistettu tämä suojaosuus, joka tarkoittaa sitä, että kun lähtee töihin vähänkin työtä tekemään, niin soviteltu päiväraha leikkaa siitä turvasta puolet. Mutta tässä olisi ollut se 300 euron suojaosuus, jolla olisi se kynnys saatu vielä paremmaksi ja kaiken kaikkiaan hyväksi. Tein laskelmia tuossa pääsiäisen aikana, kun katselin, kuinka nämä valtion veroratkaisut ovat tässä toimineet, ja kävin niitä eri tuloluokkien osalta läpi. Varmasti aika monelle on yllätys se, että kun katsotaan esimerkiksi 10 000 vuosiansion saavia henkilöitä, palkkatyöstä siitä ei mene veroa yhtään. Työttömiltä menee 1 550 euroa siitä kokoluokasta. Eläkeläisiltä ei mene vielä veroa siinä yhteydessä ensinkään. Jos mennään 20 000:een, palkkatyöntekijä maksaa siitä noin kolme ja puolisataa euroa veroa, työtön maksaa 4 400 euroa siitä määrästä veroa ja eläkeläinen 2 600. Nämä unohtuvat aina tuolla taustalla, ja sen vuoksi, kun katsotaan tätä työttömän työllistymistä, siinä se kannuste tulee myöskin toista kautta. Jos meillä olisi tämä 300 euron suojaosuus, se kynnys lähteä töihin olisi merkittävästi pienempi, jos niitä töitä on. Sitten kun katsotaan tätä tilannetta myöskin niin, että hänelle tulee vaikka 2 000 euroa työtuloja ja sitten työttömyysturvaa on vähemmän, niin tosiasiassa, vaikka tästä 10 000:sta tulisi 8 000 työttömyysturvana ja 2 000 palkkatulona, niin työttömän osalta se 2 000 euroa olisi aika merkittävä. Se lisäisi käteenjäävää osuutta sellaiset 600—700 euroa siihen nähden, jos on 10 000 tuloja työttömyydessä. Eli sitä kautta saadaan aika monta vaikutusta, ja työtön tältä osin pystyisi sitten omaa tilannettaan parantamaan hyvin paljon. Eli täällä taustalla on aika paljon tämäntyyppisiä asioita, jotka jäävät näissä keskusteluissa taka-alalle. Itse uskon, että täällä ei kaikki vielä ymmärrä, kuinka kova tämä verotus täällä alapäässä on. No, näitä veroratkaisuja kun katsotaan, niin kyllä tässä isoja muutoksia on tapahtunut. Kyllä. Kun 2025 ja 2026:n välillä vertaillaan, niin noin 30 000 euron suuruusluokassa noin 400 euroa on palkkatyöntekijä saanut enemmän euroja käteen vuodessa. 80 000 euron suuruusluokassa se on noin 800 euroa, ja sitten kun mennään 120 000:een, niin se on 2 500 euroa, ja sitten jos mennään ministerin tuloluokkaan, 180 000 euroon, niin se on 5 500 euroa. Kyllä tätä progressiota on tässä lievennetty todella paljon. Voi kysyä, onko juuri nyt oikea aika kannustaa hyvätuloisia tähän, kun katsotaan, minkälainen tilanne meillä on täällä työttömien osalta ja pienituloisten osalta, joille näitä veronkevennyksiä ei tule. Heille se veronkevennys, se muutamankin tunnin työ, olisi tärkeää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä väitellään kovasti tilanteesta. Kyllä tulokset puhuvat puolestaan, kun katsotaan näitä faktoja, jotka täältä työttömyystilastoista ja työllisyystilastoista näkee. 100 000 uutta työtöntä on tullut tämän hallituskauden aikana, 60 000 ihmistä vähemmän on töissä. Se on tämän hallituskauden aikana pudonnut näin paljon. Nämä ovat niitä tosiasioita. Hallituksen politiikka ei ole toiminut. Nämä ovat osoituksia siitä, ja tämä kysymys jää täällä koko ajan taka-alalle. Tässä koko ajan mainostetaan, että ne ratkaisut ovat tuolla nurkan takana tulossa, mutta työtä tarvitaan nyt. Nyt pitäisi tehdä aktiivista työvoimapolitiikkaa, jolla työtä saadaan, koska työpaikkoja ei ole. Sellaista politiikkaa hallituksen pitäisi tänä päivänä tehdä, että niitä työpaikkoja syntyisi. Yksikin tunti on tärkeätä. Sen takia näitä suojaosuuksia ja muita pitäisi palauttaa, jotta jokainen pääsisi työn syrjään kiinni. Ne tunnit ovat ihmisille tärkeitä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä tätä asiaa jo käsiteltiin, ja koko ajan unohtuu se pääasia, että kun me katsotaan työelämää, niin siellä tarvitaan tulevaisuudessa enemmän osaamista, ei vähemmän. Siinä mielessä pitää aina kysyä, kun me teemme näitä erilaisia koulutusuudistuksia, kuinka paljon se palvelee tätä tarkoitusta ja kuinka isosta lainsäädäntömuutoksesta tässä on kysymys. Näitä pitää arvioida tällä tavalla. Kun katsotaan tätä, me ollaan itse luotu tähän koulutusjärjestelmään aika lailla iso hakurumba erilaisiin koulutusasteisiin, ja samalla kun näin tehdään, niin me tehdään myöskin niitä välivuosia, joita pitäisi saada vältettyä, että ihmiset aina opiskelisivat ja tekisivät tältä osin hyödyllistä ja valmistuisivat nopeammin. Kun katsotaan näitä korkeakoulupaikkoja, meillä kaiken kaikkiaan aloituspaikkoja taitaa olla vuositasolla noin 56 000, niistä 31 000 on ammattikorkeakouluissa ja 25 000 yliopistoissa, ja kun meidän ikäluokka on nyt noin 60 000, joka tähän ikään suurin piirtein tulee, niin nähdään, että paikkoja periaatteessa meillä järjestelmässä olisi, mutta me itse olemme luoneet semmoisen järjestelmän, että on hankala saavuttaa näitä korkeakoulutavoitteita, jotka liittyvät siihen 60 prosentin tasoon ikäluokista, ja se meidän pitäisi saavuttaa. Tässä kuitenkin puhutaan aika pienestä määrästä. Koko opiskelijamäärästä parituhatta taisi olla saatujen selvityksien mukaan, eli se ei ole tosiasiassa niin iso kuin tässä annetaan ymmärtää. Sitten tämän osalta on vielä se tilanne, että niitten opiskelijoitten, jotka opiskelevat kahtakin tutkintoa yhtä aikaa, valmistuminen niihin kahteen tutkintoon varmasti hidastuu, ja ei sekään ole välttämättä hyvä asia. Kaiken kaikkiaan tämä lakiesitys kokonaisuudessaan ei ole niin iso kuin tässä ehkä annetaan ymmärtää. Hyvää tässä on, että on tehty lisähankkeita, joissa toiselle asteelle valmistuneille ja ilman korkeakoulupaikkaa jääville mahdollistetaan nämä 30 opintopisteen laajuiset avoimet korkeakouluopinnot. Sillä saadaan pikkuisen polkua tasoitettua. Täytyy muistaa, että tämä on noin 15 prosenttia ammattikorkeakoulun tutkinnosta. Se ei ole kovin iso, mutta se on osa sitä kokonaisuutta. Itse näen, että tässä muodossa tämä voidaan hyväksyä, mutta tämä isompi muutos olisi pitänyt katsoa sitä kautta, miten paljon meillä on oikeasti avoimia aloituspaikkoja ja paljonko meidän ikäluokka on ja miten me nopeutettaisiin tätä läpipääsyä noin kokonaisuudessaan. Tämä lakiesitys ei siihen tuo kovin paljon eväitä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tällä lakiesityksellä on tarkoituksena nopeuttaa maanpuolustukselle ja varustautumiselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista ja lupamenettelyä ja samalla lisätä myös sotilaallista huoltovarmuutta. Tämän lain käsittelyssä on näitä perusteita hyvin käyty ja nostettu esiin, mutta silloin kun tämä oli ensimmäisessä käsittelyssä, niin esillä oli vastalause 2, jossa kiinnitimme huomiota valitusmenettelyihin näissä tilanteissa, jolloin näitä tuotantolaitoksia sijoitetaan. Tämä lakiehdotus menee pitemmälle kuin olisi tarpeen, ja tässä mielessä siitä tuotantolaitoksesta, jos se aiheuttaa siinä lähipiirissä vaikutuksia, olisi pitänyt olla se valitusoikeus. Ja toinen asia, joka tässä oli: jos yleiskaavassa oli määritelty liikenteen tai teknisen huollon verkoston sijainti, niin tämä voisi ohittaa sen, ja se tuntuu kanssa aika oudolta ratkaisulta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin näitten tuotantolaitosten rakentaminen pitää saada liikkeelle. On maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta tärkeätä sujuvoittaa niitten rakentamista ja nopeuttaa niitten valmistumista. Siinä mielessä tämä lakiesitys kuitenkin loppuviimein on sellainen, että näine puutteineenkin, mitä tässä lakiesitykseen jäi näitten lisärajoitusten tekemistenkin osalta, se kannattaa hyväksyä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä käsitellään tärkeää asiaa, kun mietitään sitä, minkälaisia kohdennuksia tehdään. Mielestäni tästä kokonaisuudesta puuttuu yksi tärkeä asia, kun katsotaan meidän tämänhetkistä tilannetta. Tämmöisiä terveystarkastuksia pitäisi tehdä kohdennetusti erityisesti pitkäaikaistyöttömille. Pitkäaikaistyöttömien terveystarkastukset pitäisi tehdä viimeistään kahden vuoden työttömyyden jälkeen, että näkisimme kaiken kaikkiaan, minkälaisia työ‑ ja toimintakykyhaasteita heillä on ja tarvitseeko joitain toimenpiteitä tehdä heidän eteensä, niin että he palautuisivat työkykyisiksi. Tällä on myöskin merkitystä sen osalta, että ensimmäisen kerran tiedettäisiin läpileikkauksena se, millä tasolla pitkäaikaistyöttömien työ‑ ja toimintakyky tällä hetkellä on. Tämä kaksi vuotta tarkoittaisi myös sitä, että nyt kun aika paljon käydään keskustelua siitä, kuka vastaa pitkäaikaistyöttömistä, niin siinä tulisi myöskin tämä vastuunjako paremmin käsiteltyä, koska tiedettäisiin, että ne henkilöt, joilla on työ‑ ja toimintakykyä tai osittaista työkykyä jäljellä, ovat kuntien vastuulla, työllisyyspalvelujen vastuulla, niillä toimenpiteillä, mitä kunnilla on, ja sitten niiden henkilöiden, joilla ei ole työkykyä jäljellä, pitäisi olla hyvinvointialueen vastuulla ja hyvinvointialueiden palveluiden piirissä ja sitten valtion rahoituksen toimenpiteiden piirissä. Eli myöskin tämä niin sanottu työttömyysturvan rahoitus, sakkomaksut, jakautuisi niin, että kunnat vastaisivat kahteen vuoteen asti nykyisen jaon mukaan ja kahden vuoden jälkeen vain työkykyisistä tai osatyökykyisistä ja sitten yli kaksi vuotta työttöminä olleista ne, jotka eivät ole työkykyisiä, olisivat valtion työttömyysturvan rahoituksen piirissä kokonaisuudessaan tai sitten siirtyisivät työkyvyttömyyseläkkeelle. Tällä selkiytettäisiin tätä hyvinvointialueitten ja kuntien työnjakoa ja myöskin tätä rahoitusta, mutta ennen kaikkea me saisimme selville sen, minkälaisessa työ‑ ja toimintakyvyssä nämä kyseiset työnhakijat tuolla työvoimahallinnossa ovat. Tämä vielä korostuu senkin vuoksi, että kun toissijaiselta etuudelta siirretään työvoimahallintoon nyt ensisijaiselle etuudelle ihmisiä, heidän työkyvystään meillä ei ole minkäänlaista käsitystä. Arvoisa rouva puhemies! Tämän olisi pitänyt olla tässä mukana, jolloin tähän lakiin olisi tullut isompaa konkretiaa, jolla tätä vietäisiin eteenpäin. Muuten tämä kokonaisesitys on hyvä, mutta kyllä rokotteisiin liittyvät asiat, jotka täällä sitten vastalauseessa myöhemmin tulevat, olisi pitänyt paremmin huomioida. — Kiitos.