Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunta on sellainen hiljainen ja huomaamaton mutta merkittävä toimija tässä meidän parlamentissamme. Kun mietin, mihinkä sitä vertaisin, niin kenties se on vähän niin kuin taloushallinto yrityksessä tai vaikkapa kunnassa tai hyvä kirjanpitäjä tai tilintarkastaja — se ei paljon arjessa näy ja monesti unohtuu, mutta on aivan välttämättömän tärkeä ja myöskin erittäin hyödyllinen, jos sitä oikein osaa käyttää. Itse olen omalla valtiopäiväurallani saanut työskennellä aika paljon eduskunnan tarkastusvaliokunnassa. Ensimmäisellä kansanedustajakaudellani olin valiokunnan varajäsenenä varsin kokeneitten parlamentaarikkojen keskellä hyvin nuorena edustajana, ja tällä vaalikaudella olen sitten ollut koko kauden valiokunnan jäsenenä. Tarkastusvaliokuntahan on sellainen parlamentaarisen yhteistyön valiokunta tässä talossa. Siellä on vahva käytäntö siitä, että asioista ei juuri koskaan äänestetä eikä valiokunnassa käydä läpi hallitus—oppositio-asetelmia, vaan valiokunnan arvovalta ja tuloksellinen toiminta perustuu siihen, että pystytään muodostamaan näkemyksiä yli puoluerajojen ja hallitus—oppositio-rajojen. Tarkastusvaliokunta voi myös saada sellaista tietoa, mitä kaikki muut valiokunnat tässä talossa eivät voi saada, ja sillä on erittäin laaja, voisiko sanoa, läpileikkaava ja holistinen toimintamahdollisuus. Valiokuntakollegani, edustaja Jukkola totesi, että me emme ole mikään tuomioistuin, ja tämä ei tosiaan ole mikään tuomio eikä minkäänlainen oikeudellinen käsittely. Mutta ehkä se, miten me tässä omassa asiassamme Uniper-keissistä ja sen surullisista vaiheista toimimme, oli se, että olimme tietynlainen onnettomuustutkintalautakunta. Voisi sanoa näin, että me kävimme läpi alusta loppuun, miten kävi näin, että Suomen valtion omaisuutta tuhoutui markkinoilla näin paljon, ja miten oli näin valtava läheltä piti -tilanne, niin kuin täällä ovat kollegat todenneet. Tässähän oli sellainen läheltä piti -tilanne, että niinkin arvokas ja Suomelle strategisesti tärkeä yhtiö kuin Fortum meinasi mennä tässä nurin kokonaan. Kyllähän tämä Fortumin Uniper-katastrofi on Suomen yrityshistorian pahimpia vahinkoja. Vetää vertoja edustaja Lylyn täällä aiemmin vertaamalle Soneran umts-kaupalle, joka sekin tapahtui Saksassa. Rouva puhemies! Mitä pahimpia virheitä sitten tehtiin? Liiketoiminnassa, yhtiön johtamisessa kaksi vakavaa virhearviota tehtiin. Ensimmäinen vakava virhearvio oli se, että Fortumilla ei ollut täysin ymmärrystä ja käsitystä Saksan toimintaympäristöstä, Saksan lainsäädännöstä ja saksalaisista, voisiko sanoa, liike-elämän käytännöistä, varsinkin kun kysymys oli tällaisesta vähän niin kuin yritysvaltauksesta tai vihamielisestä yritysostosta, niin kuin bisnestermeillä sanotaan. Ei ollut täysin tietoa tai ainakaan ymmärrystä — jos tietoa oli, niin ei ollut ymmärrystä — siitä, miten saksalainen lainsäädäntö toimii, ja esimerkiksi siitä, että työntekijöillä ja ammattiyhdistysliikkeillä tämäntyyppisissä ja tämän kokoisissa yrityksissä on varsin paljon tosiasiallista päätösvaltaa sen yrityksen suuntaan. Toinen iso virhe oli se sama virhe, jonka niin monet lukuisat muutkin suomalaiset yritykset ja eurooppalaiset ja länsimaiset yritykset tekivät eli Venäjän riskin aliarvioiminen. Ei osattu ymmärtää, että Venäjä saattaisi käyttäytyä näin mielipuolisesti ja aloittaa tällaisen täysimittaisen sodan Euroopassa. Puhemies! Voi todeta tämän mietinnön perusteella, että tämä vahinko ei suoranaisesti ollut poliitikkojen vika oikeastaan missään hallituksessa tai millään vaalikaudella. Suurin vika poliitikoilla eri kausilla on ollut se, että valtionohjaus ja valtion omistajuus ei ole ollut riittävän tiukkaa ja selkeää. Poliitikot joutuivat reagoimaan. Tiedot Fortumin isoista, aivan tällaisista eksistentiaalisista ratkaisuista tulivat aivan liian myöhään oikeastaan joka kohdassa tätä Uniper-kauppaa ja sitten myöhemmin tätä taloudellista tappiota, ja poliitikot sitten reagoivat sen mukaan, koska tietoa ei ajoissa tullut riittävästi ja yritys tietyllä tapaa eli omaa elämäänsä väärällä tapaa. Puhemies! Haastehan on Fortumin kaltaisissa yrityksissä ja valtionomistuksessa se, että myös valtion enemmistöomistajan on noudatettava osakeyhtiölainsäädäntöä ja pörssilainsäädäntöä, ei pelkästään siksi, että lakia täytyy aina tarkasti noudattaa Suomessa, vaan myös sen takia, että jos valtio omistajana alkaa jotenkin porsastelemaan ja toimimaan jotenkin ennalta-arvaamattomasti ja sekavasti, niin se voi pahimmassa tapauksessa jopa romahduttaa tällaisen yhtiön arvon. Tämä on hyvin haastava kuvio varsinkin strategisesti tärkeissä yrityksissä, kuten Fortumissa. Entistä tarkemmin täytyy miettiä, miten toisaalta pidetään valtion omistamat yritykset arvokkaina, hyvinä pörssin sijoituskohteina mutta niin että sitten niitä myöskin tosiasiassa ohjataan niin että siellä ei pääse tällaisia yllätyksiä enää ikinä tapahtumaan. Sen vuoksi, rouva puhemies, tarkastusvaliokunta, jonka mietintö on täysin yksimielinen, on päätynyt siihen suositukseen, jonka tästä siteeraan, tämän meidän lausuman, mitä tarjoamme eduskunnalle: ”Eduskunta edellyttää, että valtio-omisteisten yhtiöiden hallituksissa tulee olla valtio-omistajan edustus.” Tämä ei ollut Fortumilla esimerkiksi kaikissa vaiheissa, ja jatkossa tällaista tilannetta ei tarkastusvaliokunnan mielestä saa koskaan tapahtua, että suurimmalla omistajalla, veronmaksajilla, ei ole siellä pätevää hallituksen jäsentä yhtiön hallituksessa. Tästä täytyy jatkossa aina huolehtia, ja täytyy sanoa, että jos saadaan tällä mietinnöllä sellainen käytäntö aikaiseksi, että näitä puutteita ei enää valtio-omistajalla ole, että hallituksessa ei olisi pätevää edustajaa, niin tämä voi olla todella arvokas aikaansaannos tarkastusvaliokunnalta ja tältä eduskunnalta tällä kaudella.