Arvoisa rouva puhemies! Äitini oli 43-vuotias 90-luvun alussa, kun hän kuoli syöpään. Perheenjäsenen sairastuminen monesti asettaa perheen talouden ahdinkoon. Palkkatyö vaihtuu sairauspäivärahaan. Toinenkin puoliso voi joutua joustamaan töistään tukeakseen puolisoaan. Lisäksi tulevat lääkkeet ja sairaalakulut, liikenteen kulut. Itse muistan, kuinka Muoniosta kuljimme Ouluun saamaan hoitoa 400 kilometriä yhteen suuntaan, 800 kilometriä mutkin kolmen viikon välein. Näillä bensan hinnoilla tänä päivänä ne ovat ihan tähtitieteellisiä summia. Itsekin muistan, kuinka jouduimme turvautumaan seurakunnan apuun tässä ahdingossa. Kysyn vielä, ministeri Rydman, teiltä, koska tämä koskee tänä päivänä myös monia sairastuneita: mitä teette, ministeri, etteivät asiakasmaksut ja elinkustannusten nousu estä hoitoonpääsyä ajoissa?