Arvoisa rouva puhemies! Peräpeiliin tuijottaminen ja historian haikailu eivät tosiaan johda mihinkään, koska menneisyydessä ei tapahdu mitään. Historia on hyvä tuntea, että vältetään tietyt virheet, mutta katse on tosiaan syytä suunnata tulevaisuuteen, ja siihenhän me voidaan vaikuttaa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa on laaja, poikkihallinnollinen työ, joka on meille tärkeä. Vaikka se nopsaan kuulostaa aika koukeroiselta opukselta, siellä on valtavasti asiaa, jolla Suomea voidaan viedä eteenpäin. Tulevaisuustyössä suurin innovaatio on aikoinaan ollut tulevaisuusdialogi hallituksen ja eduskunnan välillä. Sen seurauksena tuli myös toinen tärkeä askel, nimittäin ministeriöt alkoivat tekemään tulevaisuustyötä yhdessä poikkihallinnollisesti, ja se on kyllä oikea suunta. Ministeriöt nimittäin ovat usein liian siiloutuneita, ja sihti saattaa olla vain siinä omalla kapealla sektorilla, eikä se useinkaan kokonaisuuden kannalta ole parasta. On suomalaisten etu, että tästä päästäisiin eroon. Tulevaisuusvaliokunnassa onkin paljon käyty mittaristoja läpi siitä, miten voidaan konkreettisesti mitata sitä, mitä politiikasta tulevaisuudessa seuraa, mutta se tuntuu joskus olevan virkamiestasolla kuitenkin vähän ydinfysiikkaa. Tulevaisuusselonteko tunnistaa maailman muutostekijät aina suurvaltojen tulevaisuudesta teknologiseen muutokseen ja politiikan ja demokratian heikentymiseen. Onhan se hurja ajatus, että yksittäisellä ihmisellä voi olla enemmän rahaa ja valtaa kuin kokonaisella valtiolla. Arvoisa puhemies! Politiikassa on tärkeää nähdä yhtä vaalikautta pitemmälle, koska vain niin me saadaan ratkottua niitä oikeasti isoja kriisejä. Tästä hyviä esimerkkejä ovat viimeisin velkajarru ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostukset. Keskusta haluaa rakentaa kohtuullisuuden Suomea, jossa ihminen, ympäristö ja talous ovat tasapainossa keskenään. Suomi on tulevaisuusasioissa mallimaa, ennakoinnissa myös, ja esimerkiksi tulevaisuusvaliokuntaa ja ennakointityötä matkustetaan katsomaan kaukaa, mutta tähän ei saa tuudittautua. On tosiasia, että monessa suhteessa kehitys menee meidän politiikassa myös väärään suuntaan. Lyhytnäköinen politiikka estää oikeasti isoihin asioihin puuttumisen. Tähän pitäisi löytää ratkaisuita. Keskustan mielestä moniin asioihin on oikeastaan saatava suunnanmuutos. Minkä takia me ei saada ratkaistua esimerkiksi mielenterveyskriisiä, joka maksaa meille 11 miljardia euroa vuodessa — aivan Kankkulan kaivoon se raha joka vuosi? Se on sekä ihmisen että yhteiskunnan kannalta kestämätöntä. Minkä takia meillä edelleen lapsiperheköyhyys ja huono-osaisuus periytyvät ja lisääntyvät? Ihmisiä ja perheitä ajetaan tukalaan tilanteeseen iskuilla, joita tuntuu tulevan samoille ihmisille eri poliittisten päätösten seurauksena. Eikä tätä helpota myöskään meidän tämänhetkinen työllisyystilanne. Suunta on siis näissä asioissa väärä, ja meidän pitää yhdessä pystyä parempaan. Nämä edellä kuvatut tilanteet ovat hyvin huolestuttavia asioita tulevaisuuden kannalta. Jos elämä ei tunnu etenevän tai tulevaisuudessa ei näy toivoa, niin se on valtava menetetty voimavara koko Suomelle. Yksi tärkeä asia tulevaisuutta ajatellen on meidän nuoret ja perheet. Onhan se lysti, että nuorista ihmisistä puhutaan, mutta pelkkä puhuminen ei riitä. Nuorethan monesti kelpaavat otsikkotasolle, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan tekemään oikeasti niitä päätöksiä, jotka vaikuttavat meidän nuoriin ihmisiin, ne nuoret monesti myös unohtuvat ja se keskustelu hiljenee. Asumisen ja opiskelun hinnat, pätkittäinen ja silppumainen työelämä, koulutusleikkaukset, kuormittuneet mielenterveyspalvelut yhdistettynä meidän uusliberaaliin maailmaan, jossa pitäisi kaikkien olla yli-ihmisiä, ovat aika tympeä yhdistelmä. Arvoisa puhemies! Nostan esille vielä muutaman Suomelle ja keskustalle tärkeän tulevaisuusasian: Tulevaisuutta tehdään koko Suomessa. Meillä otetaan tietyt asiat, niin kuin vaikka väestökehitys, aivan annettuna, vaikka tosiasiassa politiikalla voi aina vaikuttaa. Jos esimerkiksi meidän keskittävien päätöksien sijaan katsottaisiin koko Suomea ja ihmisten asumista täällä, niin se olisi huomattavasti järkevämpää, koska kauttaaltaan asuttu Suomi on tulevaisuuden ja turvallisuuden ykkösasia. Alueet tarvitsevat myös aitoa itsehallintoa ja tuottoa siitä, mitä alueilta hyödynnetään. Toisena on arktinen strategia. Ulkopolitiikassa arktiset asiat korostuvat, ja niistä tässä salissa puhutaan aivan liian vähän. Arktisen strategian päivittäminen pitäisi aloittaa nyt, jotta se myös meille tulevaisuuteen vaikuttaa ja saadaan se tulevalla hallituskaudella valmiiksi. Arktinen on myös paljon muuta kuin kovaa turvallisuutta tai uusia merireittejä tai mineraaleja — se on ihmisten koti. Me ollaan sen alueen ja tutkimuksen osaajia, ja sitä tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan entistä enemmän, joten ei anneta sitä valtaa ja osaamista arktisissa asioissa ja tutkimuksessa muille. Ja kolmantena, viimeisenä, ehkäpä tärkeimpänä on politiikan toimintatavat. Eli me voidaan yhdessä rakentaa tästä meidän poliittisesta keskustelukulttuurista semmoista, että tätä jaksaa myös joku kuunnella. Repivä keskustelu, kahtiajakautuminen ja ääripäitten melskaus on kansanvallalle haitallista, ja me voidaan tehdä tämän eteen yhdessä töitä. Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää tulevaisuusvaliokuntaa siitä, että se on johdonmukaisesti tehnyt töitä meidän tulevaisuuden eteen, meidän ennakoinnin eteen. Se on aivan mahtava paikka irrottautua päivänpolitiikasta ja katsoa oikeasti vähän pitemmälle tulevaisuuteen. Sitä suosittelen meille kaikille, sitä tulevaisuuteen katsomista nimittäin. — Kiitoksia.