Olga Oinas-Panuma

Arvoisa rouva puhemies! Suomesta kestävien ruokajärjestelmien johtava kehittäjä vuoteen 2040 mennessä — kuulostaa tosi hyvältä. On hyvä katsoa tulevaan, mutta jotta tulevaan katsomisesta on jotain hyötyä, niin silloin täytyy olla myös konkretiaa siinä kyljessä. Minun nähdäkseni näissä strategioissa nimittäin on yleensä ja monesti semmoinen ongelma, että niitten konkretisoituminen on aina vähän niin ja näin. Eli kyllähän me aina sanotaan, että me halutaan nostaa esimerkiksi jalostusastetta, mikä on tosi hyvä asia, tai että me halutaan viedä ulkomaille suomalaista maailman puhtainta ja parasta ruokaa, mutta jos meidän tilanne on se, että tilojen kannattavuus ei nouse eli nämä kustannukset jatkuvasti nousevat ja siellä ollaan oikeasti aika pinteessä ja, sanotaanko, ahdinko tiloilla jatkuu, niin silloin on hyvin vaikea sanoa, miten tämmöinen strategia tulee toteutumaan ja mikä se meidän tilanne on sitten vuonna 2040. Joten haluaisinkin kysyä ministeriltä: Arvoisa ministeri, miten te saatte tämän strategian muuttumaan todeksi? Minkälaisilla konkreettisilla keinoilla?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on nähdäkseni aivan hyvä ja selkeä. Tässä kun lisätään tätä sijoitusriskiä, niin sen näen erityisen hyvänä. Aika ajoinhan meillä on yhteiskunnassa puhetta siitä, voisiko näitä rahoja sijoittaa ehkäpä vähän erityisiinkin yrityksiin tai enemmän esimerkiksi kotimaahan, ja minun mielestäni se on ihan tervetullutta keskustelua. Joka tapauksessa voisi sanoa, että kaikki semmoinen politiikka, jolla lisätään nuorten ihmisten uskoa meidän eläkejärjestelmään, on tervetullutta, koska kyllähän se keskustelu välillä on, sanotaanko, aika surullista. Moni nuori ihminen kyllä miettii sitä, pääseekö hän eläkkeelle vai ei, mutta onneksi isoin osa nuorista varmasti edelleenkin tähän uskoo. Tämä esitys ei yksin ratkaise niitä haasteita, joita meillä tällä hetkellä on. Jotta meillä nämä eläkkeet ovat, niin jonkunhan pitää myös ne eläkkeet maksaa, ja se vaatii sitä, että ihmisillä on myös töitä. Tämä meidän työllisyystilanne tällä hetkellähän on ihan kammottava. Kyllä toivoisin, että hallitus pystyisi siihen meidän työllisyystilanteeseen entistä jykevämmin puuttumaan, niin että me saataisiin myös ihmisiä töihin. Mietinkin sitä, että jos tämä meidän työllisyystilanne ei nyt tästä nouse, niin kumpi sitten on puuhalistalla, leikata eläkkeitä vai korottaa näitä eläkemaksuja, koska tämä esitys ei yksin tätä ongelmaa ratkaise.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän on tosiaan kysymys lähinnä stilistisistä tarkennuksista ja, niin kuin edellisessä puheenvuorossa puhuttiin, kosmeettisista asioista. Sinällään ihan hyvä asia, mutta ei välttämättä tule ihan hirveästi muuttamaan meidän oikeuskäytäntöä, mikä meillä tällä hetkellä on. Kokoomushan on mestaripuolue ajamaan kaksilla rattailla, ja tässä lakiesityksessä se näkyy erityisen hyvin. Eli samaan aikaan kun somekuvissa pönötetään, että nyt tehdään hirveästi töitä tasa-arvon eteen, sitten tehdään lakimuutoksia, jotka vain lisäävät esimerkiksi perhevapaasyrjintää ja raskaussyrjintää, niin kuin esimerkiksi tämä määräaikaisuuslaki. Minun nähdäkseni tämä lakiesitys tasa-arvolaista, jota nyt täällä käsitellään, ei tule kompensoimaan niitä haittoja, joita esimerkiksi määräaikaisuuslain muuttaminen tulee tekemään. Siellähän sanotaan ihan niissä perusteissa, että se tulee lisäämään perhevapaasyrjintää ja raskaussyrjintää. Eli sinällään ei mitään tätä lakiesitystä vastaan. Ihan ok, että tämä menee eteenpäin, mutta toivoisin, että tätä nyt ei maalattaisi semmoiseksi asiaksi, joka nyt pelastaa tämän koko meidän ongelman tuolla työmarkkinoilla, koska niin se ei ole.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä se viesti siellä kentällä on myös minulle sama kuin mitä edeltäjät ovat sanoneet, eli paljon tulee viestiä siitä, että ei saada lainaa — ei saada lainaa asunnon ostoon, ei saada lainaa omakotitalon rakennukseen, etenkään haja-asutusalueelle, ja ei saada lainaa yritystoiminnan laajentamiseen. Kun täällä salissa on niin kovasti etsitty sitä kasvun estettä, miksi meillä ei talous lähde kasvuun, niin kyllä näen, että tässä on yksi syy sille, yksi ehkä olennaisin syy, eli tämä rahoitus meillä ei tällä hetkellä toimi. Se on iso jarru. Tässä lakiesityksessä on semmoinen riski, että meillä tulee taas lisää pankkisääntelyä ja tulee taas pikkuisen lisää byrokratiaa, ja tässä lausuntopalautteessa sanotaan, että ESG-raportointi tuo merkittävää sääntelytaakkaa. Eihän se ole oikeastaan mistään kotoisin. Se on oikeastaan aika harmillinen juttu. Kysymykseni kuuluukin: kun te nyt tuotte tämmöistä kiristävää lainsäädäntöä ja tuotte sitä lisäbyrokratiaa, niin olisi mukava, että siinä rinnalla tuotaisiin sitten joskus jonkunlaista joustavuutta ja jonkunlaista helpotusta tähän tilanteeseen, eli milloin meille on tulossa semmoisia lakiesityksiä, jotka helpottavat tätä tilannetta, jotta ihmiset alkavat saada rahoitusta, jotta yritykset alkavat saada rahoitusta ja jotta me saadaan tämä maa kasvuun?

Arvoisa herra puhemies! Mukava nähdä työelämäpuolelle lainsäädäntöä, joka todennäköisesti yhdistää eri puolueita ja josta voidaan varmaan hyvin pitkälti olla samaa mieltä, että tämä esitys on lähtökohtaisesti hyvä. Työperäisestä hyväksikäytöstä pitäisi pystyä pääsemään eroon, ja minun mielestäni tämä laki on oiva askel kohti sitä, ja toivon, että se sitten tulee positiivisesti myös sinne työelämään vaikuttamaan. Me aloiteltiin tuolla työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa jo tämän asian ennakkokäsittely, ja kuulemiset jatkuvat, ja toivottavasti saadaan siellä vielä lisää tietoa tästä. Erityisen hyvänä itse näen tämän liiketoimintakiellon ja sen, että tämmöisiä rikoksia voidaan määrittää törkeiksi. Kiitos tästä esityksestä, ja jäämme seuraamaan, mitä sitten tuleman pitää.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olen kyllä hyvin samalla linjalla edellisten puhujien kanssa, ja mukavaa, että meillä on tästä tämmöinen yhteisymmärrys. Kyllähän petoeläin kuuluu lähtökohtaisesti metsään, ei lammasaitaan, ei koirahäkkiin. Tähän Ruotsi-asiaan halusin sen verran vielä palata, että kun puhuttiin siitä, että Ruotsista voisi tässä ottaa mallia, niin myös vähän laajemminkin tässä petopolitiikassa voisi ottaa Ruotsista mallia. Kun me mietitään vaikka tätä poikkeuspyyntiä, mitä meillä sitten on tuolla, niin Suomessahan viranomaisen tärkein tehtävä on vahtia, että ilmoitukset tulevat oikeaan aikaan, että siellä on tietyt ihmiset metsässä, ja milloin he ovat tulleet sieltä pois. Voisi sanoa, että viranomaisen tehtävä Suomessa on pääasiassa kytätä ja seurata, että kaikki menee takitilleen oikein. Tietenkin siihen on myös taustat, miksi tämmöistä asiaa seurataan. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsissa viranomaiset voivat myös auttaa tarvittaessa pedon poikkeuspyynnissä, eli valtio voi tulla apuun silloin, kun on hankala tilanne, ja sitä tehdään yhteistyössä viranomaisten ja metsästäjien kanssa. Minun mielestä Suomella olisi tässä melko paljon mallin ottamisen paikkaa, koska silloin saataisiin se pyynti tehokkaammaksi ja luottamuspuoli toimimaan hyvin, kun se yhteistyö olisi joustavampaa. Tässä minun mielestä on yksi semmoinen ongelma meidän petopolitiikassa, johon pitäisi jossain vaiheessa pystyä puuttumaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Erityinen kiitos edustaja Kettuselle tosi tärkeästä ja hyvin valmistellusta lakialoitteesta. Tämä aihehan on viime aikoina hyvin paljon puhuttanut, ja mielestäni tämmöinen lainsäädännön selkiyttäminen olisi tosiaan paikallaan jo näistä edellä mainituista syistä, mitä tässä tuli esille. Itse kyllä olen sitä mieltä, että suurpeto pitää pystyä lopettamaan silloin, kun se uhkaa esimerkiksi omaa lemmikkiä tai kotieläintä, ja sen jälkeen viranomainen voi tehdä sitten arvion siitä, onko toimittu oikein vai ei. Ajatus siitä, että aina omaa lemmikkiä puolustava metsästäjä on syytettynä törkeästä metsästysrikoksesta, tuntuu kyllä surulliselta etenkin Suomessa, jossa metsästys on valtavan iso osa meidän kulttuuria ja meidän historiaa, perinnettä ja ennen muuta tulevaisuutta. Kun vähän näitä asioita katselee myös muitten maitten näkökulmasta, niin nähdäkseni tämä asia on paremmin hoidettu Ruotsissa. Sieltä voisi toivottavasti ottaa mallia, ja odotan kyllä mielenkiinnolla, että tämä asia sitten meille maa- ja metsätalousvaliokuntaan käsittelyyn saadaan. Itsehän tulen tuolta poronhoitoalueelta, eli meillä on käytössä nämä susien poikkeusluvat, joista kylläkin olisi jo ihan eri puheenvuoron aihe se, kuinka isopäistä elikkä siis työlästä niitä on saada. Edelleen meilläkin voi olla semmoisia tilanteita, että nähdään, että susi esimerkiksi juoksee alueella, josta on löytynyt runsaasti pororaatoja, mutta eihän sitä silloin saa ampua, jos sille ei sitä poikkeuslupaa ole, vaikka tietää tasan, mihin se susi olisi siellä menossa. Tämä on minun mielestä varsin harmillinen juttu. Eikä näissä petovahingoissa ole kyse jotenkin semmoisesta ikään kuin himosta tappaa petoja, vaan tässä asiassa minun mielestä on kyse ennen muuta inhimillisestä kärsimyksestä ja halusta puolustaa omaa omaisuuttansa. Kyllä porotaloudessa, kun puhutaan isoista määristä poroja, mitä meillä petojen suuhun menee, se on myös ennen muuta perheitten kärsimystä, eli ei ihan vain yksittäisiä asioita. Hienoa, että tämä lakialoite on tullut tänne, ja toivottavasti se saa sitten asianmukaisen käsittelyn. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tekoäly on tosiaan tullut, ja se on myös mullistanut meidän maailman, ja se tulee mullistamaan myös meidän työelämän. Voisi sanoa oikeastaan, että meidän pitää sen tekoälyn kanssa vain pystyä elämään. Tämä sääntely on semmoinen asia, mitä aika paljon käydään esimerkiksi tulevaisuusvaliokunnassa läpi, ja se ei ole ihan yksinkertainen asia. Se vaatii melkoista tasapainottelua, millä tavalla me säännellään riittävästi mutta toisaalta ei säännellä itseämme hengiltä. Parhaimmillaanhan tekoäly voi toimia niin sanotusti tukiälynä eli auttaa meitä ihmisiä innovoinnissa, mutta sitten taas se, että tekoäly varastaa esimerkiksi luovan työn tekijöiltä, tuntuu todella surkealle, ja siihen pitäisi pystyä puuttumaan. Keskusta on ensimmäinen suomalaisista puolueista, joka on tehnyt tekoälylinjauksen. Minä suosittelen teitä kaikkia tutustumaan siihen. Siellä on hyvin paljon tähänkin liittyvää hyvää materiaalia. Kannattaa lukaista se. Tosiasia on se, että tekoäly on vähän tämmöinen varas, niin että haluaisin kyllä sitten tietää, millä tavalla ministeri ajattelee, että me voidaan Suomessa tähän vaikuttaa. Minkälaista lainsäädäntöä on mahdollisesti tulossa?

Arvoisa herra puhemies! Keskusta ei hyväksy raskaussyrjinnän lisäämistä. Korkeakoulusta valmistuvalla ihmisellä on nykypäivänä keskimäärin 24 000 euroa lainaa. Ennen pystyi luottamaan, että sitten pääsee töihin ja voi maksaa lainat pois, mutta enää niin ei ole. 17 prosenttia meidän nuorista suhtautuu maailmaan myönteisesti ja toiveikkaasti, siis 17 prosenttia. Ja mikä on tämän hallituksen ratkaisu tähän ongelmaan? Ratkaisu on pätkiä työelämää ja tuoda tämmöinen määräaikaisuuslaki, jonka ainoa todistettu työllisyysvaikutus on se, että raskaussyrjintä tulee lisääntymään. Tämähän on aivan äärimmäisen typerää, yksiselitteisen typerää. Jos tämmöinen politiikka ja tämmöinen arvovalinta jatkuu, mitä hallitus tällä hetkellä tekee, niin ei meillä kohta enää ole niitä raskaana olevia naisia, joita edes syrjiä. Tämä määräaikaisuuslaki on siis sanalla sanoen farssi. Kokoomusnaiset ovat tulleet jo keskustan linjalle tämän asian suhteen, ja minun kysymykseni kuuluu: milloin kokoomusmiehet tulevat? [Eduskunnasta: Olipa hyvä kysymys!]

Arvoisa herra puhemies! Työ on tosi iso osa ihmisten identiteettiä. Se rytmittää arjen ja takaa toimeentulon. Nyt meillä on semmoinen tilanne, jossa liian moni tipahtaa pois työelämästä tai vaihtoehtoisesti ei pääse sinne, vaikka koulutusta olisi. Välillä tänään, kun olen tätä keskustelua seurannut, on tullut semmoinen olo, että luetaankohan me hallituksen kanssa eri taulukoita, eri lukuja, koska tämä näkökulma on niin eri. Minun mielestä meidän yhteinen ongelma on se, että Suomessa on liian korkea työttömyys, ja siihen pitää pystyä antamaan ratkaisuja ja helpotuksia. Ihmiset pitää saada töihin. Meillä on tällä hetkellä Euroopan korkein työttömyysaste. Alle 30-vuotiaita työttömiä on 80 000. Se on aivan valtava määrä, ja pitkäaikaistyöttömien määrä on lisääntynyt yli 27 000 henkeä vuodessa. Kun kierrän näitten istuntojen ulkopuolisena aikana yrityksissä esimerkiksi maanantaisin, niin sieltä korostuu oikeastaan kolme viestiä: Ensimmäisenä on tämä rahoituksen saatavuus, josta myös tänä päivänä on puhuttu. Voi olla, että olisi hyviä ideoita ja laajennuksia, mutta rahoitusta ei saa. Toisena on osaava työvoima. Haluttaisiin laajentua, mutta osaavia työntekijöitä on vaikea saada. Kolmas viesti, joka tulee yrityksistä aika lailla riippumatta siitä, millä toimialalla he toimivat, on se, että pelastakaa rakennusala, koska se säteilee joka puolelle. Jossain meillä mättää, koska näille ei ole tehty mitään, ja tätä viestiä saan jatkuvasti kuulla. Keskustalaisesta näkökulmasta kasvu lähtee koko Suomesta, ja se, että meillä koko Suomessa on niitä kasvun ja työllistämisen edellytyksiä, on myös turvallisuuskysymys ennen muuta. Sen takia näkisinkin tosi tärkeänä sen, että me saataisiin luotua Suomeen erityistalousalue. Siellä voisi olla helpompi luvitus, ketterämpi työllistäminen, kevyempi verotus, alueellista opintolainahyvitystä, mitä me ikinä sille alueelle halutaankin, ja tämmöinen erityistalousaluehan pitäisi luoda nimenomaan sinne, missä tällä hetkellä, sanotaanko, surkeimmin menee. Se toisi niille alueille paitsi sitä työtä myös ennen muuta tulevaisuudenuskoa ja kasvua. No, viime torstaina sitten kyselytunnilla valtiovarainministeri Purrahan sanoi, että ei tämmöistä erityistalousaluetta ole tulossa eikä sitä nyt valmistella. Sitten taas viime viikonloppuna lehdissä kokoomuksen itäsuomalaiset kellokkaat huutavat, että no kyllä se erityistalousalue on sieltä tulossa jossain vaiheessa. Haluaisinkin, että hallitus selventäisi, onko sellaista erityistalousaluetta nyt tulossa vai ei — mikä on hallituksen linja? Se on jäänyt tänä päivänäkin epäselväksi, ja sillä on iso merkitys meidän työllisyyteen. Keskustalla on nippu keinoja meidän työllisyyden parantamiseksi, ja niitä on tänä päivänä täällä esitelty. Minä itse ajattelen niin, että pääasia on se, että me saadaan ihmiset töihin ja nimenomaan yrityksiin niitä mahdollisuuksia työllistää. Se, että näitä esityksiä ja ehdotuksia ylenkatsotaan, ei oikeastaan vie meitä eteenpäin. Minun mielestä olisi hyvin tärkeää, että nämä veronkevennykset suunnattaisiin keskituloisille — ei rikkaimmille, niin kuin tämän hallituksen arvovalinta on ollut — ja että kotitalousvähennystä parannettaisiin, jolloin me saataisiin esimerkiksi remontteja ja muita tämmöisiä liikenteeseen kodeissa. Tunnin junan rahat pitäisi siirtää kyllä jonnekin hyödyllisempään, esimerkiksi rakennusalan pelastuspaketti olisi semmoinen, ja voitaisiin käynnistää esimerkiksi julkisten rakennusten korjausta entistä enemmän. Yksi semmoinen tärkeä asia, josta aina puhutaan, on tämä meidän puuteollisuus. Ainahan on se kirjaus, että edistetään puuteollisuutta ja edistetään puun korkeaa jalostusastetta, mutta mitä on se todellisuus: minkäänlaisia näyttöjä ei ole tullut. Niitä me tarvittaisiin. Ajattelen, että meidän pitää löytää yhdessä ratkaisu tähän meidän työllisyysongelmaan, ja siihen eivät riitä ne ylimieliset kommentit, mitä tänä päivänä ollaan hallituksen suunnasta kuultu, eivätkä ne sitä tilannetta auta. Vähävarainen ihminen, työtön ihminen, ei kurjistamalla reipastu — ei sillä, että patistellaan ja ihmetellään, kun ei työllisty, jos työpaikkaa ei ole, eikä nuori ihminen, joka on pois työelämästä eikä töitä saa, kauniilla sanoilla työllisty. Tämä suunta pitää muuttaa. Me pystytään tekemään se yhdessä, jos me halutaan. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tavoite oli tosiaan 100 000 uutta työllistä, mutta ihan siihen ei olla päästy, ja näyttää vähän siltä, että hallitus jää aika kauas omasta tavoitteestaan. Olen miettinyt, että jos hallitus olisi kaiken sen ajan ja tarmon, mitä se on käyttänyt viinan kotiinkuljetuksen onnistumiseen, käyttänytkin meidän työllisyyden hoitoon, niin voisi olla, että me oltaisiin tässä nyt pikkuisen pitemmällä, ehkä paremmassa tilanteessa kenties. [Antti Kurvinen: Onneksi KD on hallituksessa!] No, meidän nuorisotyöttömyyshän on tällä hetkellä ihan kammottavaa. Meillä on 80 000 alle 30-vuotiasta nuorta tällä hetkellä työttömänä. Tämä teidän nuorisotyöseteli, mikä sinällään on ihan mukava juttu, auttaa joitain tuhansia. Vielä jää semmoinen 75 000 nuorta, joilla ei ole tietoa, missä se työpaikka on. Haluaisinkin kysyä ministeriltä: Millä tavalla te nyt aiotte helpottaa tätä nuorten työllisyyttä? Miten mahdollistatte sen, että meidän nuoret eivät tipu työttömyyden rotkoon jo silloin uran alkuvaiheessa, koska sieltä on aika vaikea kivuta takaisin pinnalle?

Arvoisa herra puhemies! Keskusta haluaa vakaata työelämää, eikä me voida hyväksyä semmoista lakia, joka todennäköisesti tulee lisäämään raskaussyrjintää. Tämä esitys on siinä suhteessa kyllä huono. Se on tietenkin mukavaa, että te tunnustatte itsekin, että tämä laki vaikuttaa lähinnä naisiin ja siksi vaikutus on vähäinen. Kun minä nämä lauseet luin, niin kyllä ensimmäinen ajatus oli, että anteeksi, mitä. Pisteet siitä, että lakiesitys tosiaan on kerrankin rehellinen, että myönnetään ihan heti kättelyssä, että ei tällä oikeastaan ole työllisyysvaikutuksia, ja sitten, että ei tämä ainakaan lasten hankkimiseen kannusta maailmassa, jossa meillä on lapsikato, ongelma, että ihmisiä ei synny riittävästi, pätkittäinen työelämä ja joka kolmas on jo nyt kokenut raskaussyrjintää. Te mylläätte työelämää jatkuvasti ympäri, mutta toivoisin, että sinne tulisi joskus myös jotain positiivista. Milloin me saadaan lakiesityksiä esimerkiksi siihen ketjuttamisen vaikeuttamiseen, tai milloin me saadaan tämän raskaussyrjinnän vähentämiseen lakiesityksiä? Voisiko semmoisia joskus jo tulla, jotain positiivista? Taustallahan tässä se ajatus on ollut ihan mukava, työllistää enemmän, [Puhemies koputtaa] mutta keskusta ei voi tätä lakia tämmöisenä hyväksyä nimenomaan näitten raskausasioitten ja naisasioitten takia.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tämän hallituksen työllisyyspolitiikka on ollut suoraan sanottuna surullista rämpimistä. On vaikeutettu uudelleenkouluttautumista, on viety työttömyysturvan suojaosat, nuorisotyöttömyys on huipussaan, ja vaikka se nuorisotyöseteli on ihan mukava asia, niin täytyy muistaa, että se koskee joitain tuhansia nuoria ja niitä työttömiä nuoria on kymmeniätuhansia, niin kuin täällä on kuultu. Mutta minulla on yksi semmoinen matematiikkapulma, johon haluaisin hallitukselta vastauksen: Teillä oli tämä yhdeksän miljardin euron sopeutus, ja jos nyt oikein muistelen, niin siitä kaksi miljardia euroa piti tulla 100 000 lisätyöllisestä. Nyt kun alkaa näyttää siltä, että te olettekin painuneet tässä teidän tavoitteessanne melko paljon miinukselle, niin minusta nyt haiskahtaa siltä, että niistä 100 000 lisätyöllisestä ei tule kahta miljardia euroa rahaa. Mistä te aiotte sen kaksi miljardia sitten ottaa, kun se ei niistä työllisistä valitettavasti näytä tulevan? Me kaikkihan toivottaisiin, että se onnistuisi, mutta se ei nyt näytä siltä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu minua runsaasti hämmentää, ja erityisesti minua hämmensi edustaja Räsäsen näkemys siitä, että se on nyt sitten maatalous, mikä on pilannut tämän meidän valtion budjetin, että se on nytten se ongelma, kun tukia maksellaan väärällä tavalla. Te saatte tämän kysymyksen kuulostamaan aivan äärimmäisen yksinkertaiselta: siltä, että sieltä vain napataan pois rahaa tiloilta, jotka eivät tuota ruokaa. Jos se olisi noin yksinkertaista, niin luultavasti tätä olisi jollain tavalla jo aiemmin ronklattu. Haluaisin myös muistuttaa siitä, että meillä on hyvin erilaisia alueita eri puolilla Suomea ja on myös alueita, joissa ei tällä hetkellä ole ihmisiä, jotka välttämättä viljelisivät sitä ruokaa tai myytävää kampetta siellä pellolla, mutta silloin, kun meillä on joskus ehkä vaikeammat ajat, meillä täytyy olla myös sitä peltoa olemassa. Ja jos nyt lähdetään rajoittamaan sitä, millä tavalla ihmiset voivat peltoansa viljellä ja sitä satoa korjata sieltä, niin mitä sitten siinä vaiheessa, kun mahdollisesti olisi tämmöinen vaikeampi aika, kun meillä ei ole enää myöskään sitä peltopinta-alaa, esimerkiksi Pohjois-Suomessa? Tiedän, että jos vaikkapa meidän pelloilla, joilla tällä hetkellä kyllä tuotetaan, totta kai, myytäväksi... Siellä tehdään porolle evästä ja sitten myydään poronlihaa, eli teemme tuottoa. Mitä sitten, jos me laittaisimme ne pellot pois? Kukaan ei tulisi viljelemään niitten tilalle, ne pöpeliköityisivät. Onko se sitten oikea vaihtoehto? Minua hämmentää tämä suhteellisen paljon, ja te saatte tämän kuulostamaan niin äärimmäisen yksinkertaiselta, mitä tämä ei ole, niin kuin edustaja Kallion puheenvuorosta oikein hyvin kuultiin.

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn samoihin kiitoksiin, mitä aiemminkin täällä salissa on sanottu. — Mutta Metsähallituksen tuloksesta, siis hakkuista, Oulun vaalipiiristä tulee yli kolmannes — siis yli kolmannes Metsähallituksen hakkuutuloista tulee Oulun vaalipiiristä. No, mitä meille siitä sitten käytännössä sinne jää? Meillehän jäävät ne hakkuut, ne aukot, sitten meille jäävät suljetut luontokeskusten ovet, sitten meille jää ihmetys siitä, että veroja maksetaan Helsinkiin ja Rovaniemelle. No, mitä meille sitten ei jää? Meille ei jää sosiaalista ja paikallista hyväksyttävyyttä. Tämä on minun mielestäni äärimmäisen huolestuttava asia. Suomi harrastaa tässä ja monessa muussa asiassa siirtomaapolitiikkaa, jossa maakunnassa ei saada riittävästi hyötyä siitä, mitä maakunnassa tuotetaan. Tämä näkyy paitsi tässä puutuotantoasiassa myös esimerkiksi energia-asioissa, että meillä tuotetaan energiaa, mutta ne hyödyt valuvat jonnekin aivan muualle. Tämä pitäisi rempata kokonaisuutena, ei välttämättä tällä hallituskaudella yksinään, mutta se työ pitäisi aloittaa nyt, jotta tulevaisuudessa maakuntiin jäisi enemmän hyötyjä niistä asioista, joita maakunnassa tosiasiassa tuotetaan.

Arvoisa rouva puhemies! 300 miljoonaa euroa Pohjois- ja Itä-Suomen aluekehitysrahoista, apteekki- ja lukioverkon harvennus, kuljetustuen leikkaus, yksityistieleikkaus, sote-leikkaukset. Mikä näitä asioita yhdistää, jotka on eri ministeriöitten alla tehty? Se on keskittäminen. Ja niin kauan kuin me haluttaisiin tähän maahan kasvua, meidän pitäisi nähdä myös koko Suomi. Ja koska tämän hallituksen ainoa yhtenäinen linja on tämä keskittäminen, niin meidän talous ei lähde myöskään kasvuun. Olen sitä mieltä, että nyt ihan ensimmäiseksi hallituksen pitäisi lopettaa tämä meidän alueitten kurjistaminen, antaa sinne alueille todellinen mahdollisuus menestyä, pärjätä niissä asioissa, mitä siellä tuotetaan, ja työllistää ihmisiä. Toisena asiana tämän hallituksen pitäisi vihdoin alkaa näkemään pienten ja keskisuurten yritysten tavallinen arki ja pitäisi tehdä sinne niitä helpotuksia, jotta ne pystyvät työllistämään entistä paremmin ihmisiä. Puhun tässä esimerkiksi työnantajamaksujen alennuksista, rahoituksen kuntoon saattamisesta, mistä on tänä päivänä hyvin paljon puhuttu, ja tästä työttömyysturvan suojaosan palautuksesta. Eli lopettakaa keskittäminen, keskittykää pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja eiköhän tämä tästä helpota.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä hallituksen toimet tuolla työllisyyspuolella ovat olleet aika anhittomia, kun sitä katsotaan, siinä mielessä, että tulee sata työtöntä per päivä, on ennätystyöttömyys ja konkursseja laitetaan vireille, oliko se nyt sitten kymmenen per päivä, jos oikein muistan. Se on aika hirveä määrä, ja se pitäisi ottaa tosissaan. No, oikeastaan minulla on kaksi hyvin spesifiä kysymystä ministereille: Ensimmäinen kysymys on se, että kun te teidän sopeutuksessa suunnittelitte, että näistä 100 000 lisätyöllisestä tulee kahden miljardin euron säästö, ja nyt te ette ole niitä 100 000:ta lisätyöllistä valitettavasti saaneet ja näyttää siltä, että ette tule myöskään saamaan, niin miten te tämän kahden miljardin säästön sitten hoidatte. Mistä se säästö sitten otetaan, kun työllisyys ei näytä nousevan, vaikka sitä kaikki kovasti toivomme? Toinen kysymys on sitten tästä alueellisesta kuljetustuesta, jolla vaikutetaan suoraan Itä- ja Pohjois-Suomen yrityksiin, erityisesti vientiyritysten toimintaedellytyksiin. Minkä takia te leikkaatte siitä?

Arvoisa herra puhemies! Suomella on ihan huikea arktinen osaaminen, enkä puhu nyt pelkästään jäänmurtajista vaan myös esimerkiksi ilmastotutkimuksesta, ympäristötutkimuksesta, satelliiteista, alkuperäiskansa-asioista. Olinkin iloinen siitä, että ministeri otti arktiseen politiikkaan kantaa marraskuussa, ja haluan muistuttaa, että täällä eduskunnassa työskentelee myös kansanedustajia, joitten tehtävänä on seurata myös arktista politiikkaa, eli niin sanottuja arktisia parlamentaarikkoja. Me ollaan todella mielellään kyllä mukana siinä arktisessa työssä ja tuomassa niitä näkemyksiä ja sitä meidän omaa osaamista ja tietämystä tästä alueesta sitten myös ministeriön suuntaan. Monesti meidän keskusteluissa tällä hetkellä arktinen politiikka kulminoituu kovaan turvallisuuspolitiikkaan, mikä on totta kai siinä mielessä ymmärrettävää, että me eletään hyvin erilaisia aikoja kuin aiemmin. Mutta tulevaisuuttakin ajatellen on tärkeää, että arktisessa huomioidaan myös muut asiat, joita esimerkiksi äsken tuossa luettelin. Kun me mietitään, mitä arktisella puolella pitää tulevaisuudessa tehdä, niin ensimmäisiä asioita on se, että meidän pitäisi perustaa uudestaan arktinen neuvottelukunta, jotta me saadaan sitä osaamista sieltä ja pystytään käymään laajemmin arktista keskustelua. Ja toisena asiana on se, että kun sitten tulevaa hallitusohjelmaa joskus lähdetään neuvottelemaan, niin sinne täytyy kyllä saada tämän arktisen strategian päivitys.

Arvoisa rouva puhemies! Keskusta rajaisi tämän irtisanomisen helpottamisen alle 20 henkilöä työllistäviin yrityksiin sen takia, että nimenomaan siellä on se haaste, että ei uskalleta välttämättä palkata uusia ihmisiä. Tällä rajauksella me myös rajattaisiin pois iso osa muun muassa meidän naisvaltaisista julkisista aloista, joissa työelämä on jo nyt repaleista. Tämän hallituksen tärkein lupaus suomalaisillehan oli 100 000 uutta työllistä. No, tämä ei ole toteutunut, vaan sen sijaan on tullut sata työtöntä lisää per päivä, ja viimemmäksi, kun katsoin tilastoja, oli yli 313 000 työtöntä ihmistä. Se ei ole ilakoinnin paikka. Se on äärimmäisen surkea asia ja vaikuttaa meidän talouteen ja kasvuun valtavan paljon. No, silloin, kun työelämästä pitäisi puhua, se keskustelu lähtee aina polarisoitumaan. Tätä keskustelua on käyty täällä puoli tuntia, mutta on ollut pöydällä jo niin ”potkulaki” kuin ”vasemmiston propagandakin” — suoria lainauksia aiemmista puheista. Ja niin kauan kuin meidän tapa puhua työelämästä on tämmöinen, ei tarvitse ihmetellä, minkä takia mitkään asiat eivät etene. [Tuomas Kettunen: Se on juuri näin!] Jos hallitus samalla ponnekkuudella, millä tätä lakia on viety eteenpäin, toisi muita helpotuksia sinne työelämään — parantaisi niitä työolosuhteita, toisi työnantajamaksujen alennusta tai puuttuisi meidän sukupuolittuneeseen työelämään tai esimerkiksi raskaussyrjintään — niin me voitaisiin päästä tässä eteenpäin. Nimittäin tällä hetkellä Suomen talous ei kasva niin kuin pitäisi, ja sitten toisaalta esimerkiksi Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan taloudet kasvavat. Keskustan mielestä osa hallituksen työelämäuudistuksista on ollut kannatettavia ja tarpeellisia, mutta luottamuksen ja vakauden rakentamiseksi hallituksen olisi pitänyt viedä työelämäuudistuksia eteenpäin sopimalla, ei repimällä ja sanelemalla, ja tähänhän se kaikki kulminoituu. No, me rajaisimme tämän sinne alle 20 henkeä työllistäviin yrityksiin, mikä on noin 98 prosenttia, vähän päälle, meidän yrityskentästä, koska monessa pienessä yrityksessä on nyt se haaste, että siellä ei uskalleta välttämättä palkata niitä työntekijöitä lisää, ja työllistämisen kynnys on liian korkea, erityisesti näissä pienissä yrityksissä, ja koetaan monesti myös riskinotoksi ottaa uusi työntekijä. Keskusta pitää erittäin tärkeänä, että raskaus- ja perhevapaasyrjintää ehkäistään määrätietoisesti, jotta nuoret aikuiset uskaltavat perustaa perheen ja luottaa tulevaisuuteen. Haluan vielä tähän puheenvuoron loppuun huomauttaa perustuslakivaliokunnan huomioista. Siellä puhuttiin muun muassa tästä, että voisi olla mahdollisesti järkevämpää asiallisen syyn sijaan miettiä, olisiko esimerkiksi pätevä syy parempi, jotta me oltaisiin sitten enemmän tasapainossa kansainvälisen oikeuden kanssa. Perustuslakivaliokunta toteaa myös, että tämä ehdotettu sääntely muodostuu vaikeaselkoiseksi ja raskaslukuiseksi. Eli voisi sanoa, että ihan heti tästä ei välttämättä niitä helpotuksia tule, mutta tietenkin toivotaan, että meidän työllisyys lähtisi nousuun ja että yritykset uskaltaisivat palkata ihmisiä. Ihan lopuksi haluan todeta vielä siitä, että meidän pitäisi muistaa, kun me puhutaan näistä työelämäasioista, että isossa osassa yrityksiä meillä on erittäin hyvä henki Suomessa. Ihmiset tekevät siellä mielellään töitä, yrittäjät haluavat pitää hyvää huolta työntekijöistään, ja se elämä siellä on myös hyvin sopusoituista, joten toivoisin, että semmoinen uhkailu ja pelottelu, mitä puolin ja toisin jatkuvalla syötöllä tapahtuu, saisi jäädä historiaan. Esitän, että 1. ja 2. lakiehdotus hyväksytään vastalauseen 2 elikkä keskustan vastalauseen mukaisesti muutettuina. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tuosta edellisestäkin keskustelunpätkästä kuulee sen, minkälaista tämä keskustelu meidän työmarkkinoitten ympärillä on. Sehän on sohimista ja syyttelyä, ja se kovasti harmittaa. Me tarvitaan työpaikkoja Suomeen, me tarvitaan kasvua, meillä on ennätystyöttömyys, ja yritykset tarvitsevat myös kannustimia palkata uusia työntekijöitä. Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että tavallaan se ajatushan, mikä tämän lain taustalla on ollut, että saataisiin yrityksiä palkkaamaan enemmän ihmisiä, on siis hyvä ajatus, mutta tosiasia on myös, että tälle laille ei voida laskea työllisyysvaikutuksia, ja se on harmillista. Keskusta esittää tähän omaa mallia. Meidän mallissamme tämä irtisanomisen helpottaminen rajattaisiin koskemaan alle 20 työntekijää työllistäviä yrityksiä, joita on meidän yrityskentästämme itse asiassa muistaakseni 98 prosenttia. Samalla meidän mallissa rajattaisiin ulos esimerkiksi julkisen puolen naisvaltaisia aloja, joilla se työelämä jo nyt on melko pätkittäistä. Me nähdään, että tämä malli olisi semmoinen, joka tulee vastaan molempia puolia ja voisi toivottavasti rakentaa meille ehkä uudenlaista, parempaa keskustelukulttuuria näissä työelämäkysymyksissä.