Arvoisa rouva puhemies! Erinomaisen hyvää keskustelua ja hyviä puheenvuoroja. Muutama yleinen sana tästä itse lakiesityksestä. Tämä tosiaan merkitsee sitä, että ammattihenkilöillä on jatkossa pääsy potilaiden aiempiin terveystietoihin, jotka on kirjattu jossain muussa EU-jäsenvaltiossa, mikä luonnollisestikin parantaa hoidon jatkuvuutta ja laatua ja myöskin mahdollistaa päällekkäisten tutkimusten välttämisen. Vastaavasti hyvinvointialueille ja muille terveydenhuollon palveluntuottajille on hyötyä siitä, että aiemmat potilastiedot ovat saatavilla, hoidon jatkuvuus ja laatu paranevat, ja siitä, että kun suomalaisia potilaita hoidetaan muissa jäsenvaltioissa, niin myöskin Suomessa kirjatut potilastiedot ovat käytettävissä. Potilaskertomusjärjestelmiin on nyt myös toteutettava yhteiset EU-vaatimukset, mikä mahdollistaa myös suomalaisille järjestelmätoimittajille paremman pääsyn muiden EU-jäsenvaltioiden markkinoille. Tässä on tosiaan käytetty kansallista sääntelyliikkumavaraa ylisääntelyn välttämiseksi, ja se on toteutettu mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Esimerkiksi potilaan oikeuksia laajennetaan myös sosiaalihuoltoon, jotta kokonaisuus olisi yhdenmukainen ja selkeä asiakkaille. Tässä myös hyödynnetään nykyisiä toimintamalleja ja tietojärjestelmätoteutuksia mahdollisimman pitkälti. Näistä tietoturvariskeistä todettakoon se, että EHDS-asetus jo itsessään edellyttää, että haettaessa potilastietoja potilas ja ammattihenkilö on tunnistettava ja todennettava EU-sääntelyn mukaisesti korkeimman varmuustason tunnistusvälineellä. EHDS-asetus edellyttää myös, että organisaatiot määrittelevät henkilöstönsä käyttöoikeudet potilastietoihin. Keskustelussa nousi sitten esille myös se tekijä, että meillä on myöskin paljon ikääntyvää väestöä, jonka digitaalisissa kyvyissä on paljon puutteita, mikä luonnollisestikin aiheuttaa monenlaista ongelmaa. Tämä on kuitenkin paljon laajempi kysymys kuin tämä nyt käsillä oleva hallituksen esitys. Tähän luonnollisestikin myös kansallisella tasolla jatkuvasti haemme ratkaisuja, jotta digitaalisten asiointikanavien rinnalla säilyisi ennen kaikkea iäkkäällä väestöllä mahdollisuudet käyttää myös sellaisia tapoja, jotka heille ovat tutumpia ja joita he paremmin osaavat. Nousi esille myöskin kysymys siitä, että entäpä jos sitten tietoja varastetaan tai niihin päästään murtautumaan. Tämä on aina läsnä oleva riski. Itse asiassa tästä seuraakin se kysymys, että kun painotamme yhtäältä oikeutta terveyteen, toisaalta oikeutta tietosuojaan ja sitten on kysymys siitä, että tämmöiset massatiedot ja joskus yksityiskohtaisetkin tiedot ovat hyvin kuumaa kamaa kansainvälisillä markkinoilla, niin olemmeko me itse asiassa painottaneet tietosuojaa jopa liiaksi, niin paljon, että se haittaa jo sitä terveyteen liittyvän oikeuden toteutumista. Ja onko lopputulema pahimmillaan se, että jos me suojaamme sitä tietovarantoamme, joka olisi kotoisesti hyödynnettävissä esimerkiksi eurooppalaisten tekoälyratkaisujen kehittämiseen, niin emme hyödynnä tietoja itse mutta lopulta niitä hyödyntääkin sitten vaikkapa jokin kiinalainen taho? Tätä taustaa vasten katsoisin, että meidän ehkä pitäisi rohkeamminkin kyetä itse hyödyntämään omia tietovarantojamme, jotta ne olisivat edes sitten asianmukaisesti hyödynnettyjä eikä niin, että ne ovat varastettuina tietoina meidän kilpailijoittemme tai järjestelmätason haastajiemme käytettävissä. Tuli esille kysymys myöskin näistä hyvinvointialueiden tietojärjestelmistä. On ihan totta, että tässä maassa on aivan liikaa tietojärjestelmiä, ja hyvinvointialueet ovat synnyttäneet niitä myöskin omiin tarpeisiinsa ilman, että niissä on ollut kansallista koordinaatiota ollenkaan niin paljon kuin olisi ollut perusteltua. Tähän aihepiiriin päästäänkin sitten pureutumaan osaltaan seuraavaksi käsittelyssä olevan lakiesityksen puitteissa. — Kiitos.