Wille Rydman

Arvoisa herra puhemies! Nyt oppositio antaa jatkuvasti sellaista kuvaa, että köyhyydessä elävien lasten määrä olisi jotenkin dramaattisesti kasvanut. [Vasemmalta: No se on! — Sosiaalidemokraattien ryhmästä: 30 000!] Te vetoatte siinä THL:n lukuun, josta THL itse sanoo, että tämä on vain staattinen luku, jossa ei huomioida käyttäytymismuutoksia eikä dynaamisia vaikutuksia ja jossa arvioon sisältyy myöskin merkittäviä epävarmuuksia. Totuus siitä, mitä tämä hallitus on tehnyt, on se, että tämä hallitus on nostanut lapsilisää. Tämä hallitus on palauttanut lapsivähennyksen ja myöskin kasvattanut sitä eli nimenomaisesti tukenut sitä, että meidän perheillämme on parhaat mahdolliset edellytykset toimia. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Lapsiperheiden aseman tukeminen on ollut tälle hallitukselle nimenomaan prioriteetti [Vasemmalta: No ei pidä paikkaansa!] siitä huolimatta, että meillä on niin tiukka taloudellinen tilanne kuin on. [Sofia Virta: Tämä meni tämmöiseksi komiikaksi kerrassaan!]

Värderade talman! Ledamot Bergqvist lyfte fram en jätteviktig fråga, nämligen just det att vad gäller kostnaderna i barnskydd har de ökat helt drastiskt under de senaste tio åren. En orsak bakom det här är just den där saken som ledamoten lyfte fram, att så många omhändertagna barn är placerade i anstaltsvård i stället för familjevård. Det är ju så att vad gäller familjevården är det både mer kostnadseffektivt och även till barnets nytta. Ett förhinder som fortfarande finns i det finländska samhället är ju det att vi har brist på sådana familjer som är frivilliga att ta emot sådana barn, och vi behöver starkare incitament för familjer att ta emot sådana omhändertagna barn, särskilt när det gäller deras släktingar. Kuten edustaja aivan oikein toi esille, meillä hallitus on sekä uudistamassa sosiaalihuoltolakia että tekemässä lastensuojelulain kokonaisuudistusta. Näiden lakimuutosten johdosta luomme selkeämpiä palvelupolkuja, parempia mahdollisuuksia sille, että perheiden tilanteisiin pystytään reagoimaan varhaisessa vaiheessa [Puhemies koputtaa] ja että saamme tehokkaampaa lastensuojelua sitä tarvitseville.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kauma nosti tärkeän kysymyksen esille, koska ilman muuta on niin, että oikea-aikainen hoito ja työkyvystä huolehtiminen on paitsi ihmisen yksilöllinen etu myöskin koko yhteiskunnalle ja työnantajille ehdottoman tärkeä asia. [Aki Lindén: Jonot ovat pidentyneet!] Eräs keskeinen seikka, joka varmistaa tätä tavoitetta, on hoidon jatkuvuus. Tätä on tutkittu useissa eri maissa, ja mitä useammin potilas tai kontrollikäynnillä käyvä ihminen pääsee samalle lääkärille, samalle hoitajalle, niin sitä vähemmän tarvitaan käyntejä, sitä enemmän vähenevät turhat käynnit ja toisaalta myöskin sitä varhaisemmassa vaiheessa kyetään tekemään oikeita diagnooseja ja niiden pohjalta myöskin päätöksiä oikeista hoitotoimenpiteistä. Se, että tämä hallitus on niin voimakkaasti panostanut omalääkärimallin kehittämiseen, on kuvaavaa sen osalta, että samaan aikaan, kun sinänsä joudumme karsimaan menokustannusten kehitystä, olemme kuitenkin pystyneet tekemään laadullisia parannuksia, joilla on myös merkittäviä ennaltaehkäiseviä vaikutuksia ja siten pitkällä tähtäimellä sekä työkykyä että yksilön terveyttä ja elinikää [Puhemies koputtaa] pidentäviä vaikutuksia.

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin on niin, että ruoka-aputoiminnallekin oma paikkansa on, ja tulee varmistaa se, että se jatkossakin säilyttää edellytyksensä toimia tässä maassa. Asian toinen puoli on se, että ei voi myöskään olla siten, että ruoka-apu olisi jonkinnäköinen ensisijainen sosiaaliturvan muoto tai edes sellainen, johon suuremmassa määrin pitäisi turvautua. Mutta on totta, että näemme uudenlaisia ilmiöitä tällä hetkellä leipäjonoissa. Näemme siellä, kuten edustaja itsekin toi esille, yhä enemmän ulkomaalaistaustaista väkeä, opiskelijoita, jotka on väärin perustein huijattu Suomeen täysin epärealistisilla odotuksilla, [Välihuutoja] ja se on nimenomaisesti se teidän hallituksenne, joka viime kaudella näitä opiskelijoita Suomeen houkutteli ja mahdollisti tämän. [Perussuomalaisten ryhmästä: Aamen! — Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Tämä hallitus sen sijaan on puuttunut siihen, että tällainen ulkomainen opiskeluhuijaus, joka tällä hetkellä näkyy nimenomaan leipäjonoissa, tullaan saamaan jatkossa kuriin, ja silloin sitä leipää riittää myöskin niille kotimaisille tarvitsijoille olennaisesti enemmän. [Välihuutoja]

Arvoisa herra puhemies! Haluan itsekin yhtyä niihin lukuisiin kiitoksiin, jotka on esitetty edustaja Suhoselle tämän ajankohtaiskeskustelun ottamisesta esille, koska tämä on todella akuutti, vakava ja tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. Haluan kiittää myös siitä henkilökohtaisesta panoksestanne, jonka annoitte tälle keskustelulle tuomalla esiin oman taustanne. Se oli hyvin koskettavaakin kuultavaa. Tästä yhteiskunnallisesta ilmiöstä on todettava se, että tämä on valitettavasti kasvava ongelma, se, mitä meillä lastensuojelussa tapahtuu tai kuinka me saamme kiinni sellaisista lapsista ja nuorista, jotka suojelun tarpeessa olisivat. Lisäksi tällä on sekin vaikutuksensa, että kustannukset, mitä lastensuojelun kokonaisuudesta syntyy, ovat mittavat ja ne ovat kasvamaan päin. Myöskin asiakkuuksien ja huostaanottojen määrä on kasvussa. Paitsi että nämä ovat tietysti merkittäviä kustannuksia, nämä ovat kaikki myöskin inhimillisiä tragedioita, ja meillä on sen takia kaikki syyt ottaa nämä kysymykset aivan erityisen vakavasti, miettiä sitä, millä tavoin pystymme tekemään lastensuojelun paremmin, tehokkaammin ja fiksummin. Lastensuojelu ei saa olla bisnes. Sen pitää olla ennen kaikkea jotakin sellaista, jolla suojelemme ja pelastamme niitä lapsia. Lähtökohdan tosiaan tulee olla se, että yksikään ei jää apua vaille ja että kaikki saadaan pelastettua, jos se vain suinkin on mahdollista. Täällä on kuultu paljon arvokkaita puheenvuoroja, joitakin ehkä sellaisia, joista olisi syytä tehdä muutamia täsmennyksiä ehkä ennen kaikkea liittyen tähän palvelu-uudistustyöryhmään ja sen raporttiin. Siinähän on pitkälti kyse siitä, että sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain välillä on aika paljon synkronoimatonta. Näiden kahden lain heikko keskustelevuus keskenään on johtanut siihen, että meillä on myöskin päällekkäisiä palveluita, päällekkäisiä hallinnollisia prosesseja ja hyvin sekavia palveluketjuja, mikä sitten johtaa pitkälti siihen, että avun tarpeessa olevat perheet, lapset ja nuoret tulevat heitellyiksi vähän viranomaiselta toiselle, mikä ei tietenkään ole suotavaa ja mikä on paitsi tehotonta kustannusmielessä myöskin haitallista sille avun saamiselle, koska on äärimmäisen tärkeää, että palvelupolut myöskin toimivat. Tästä raportista täytyy todeta, että viimeksi eilen kävin siitä erinomaisen hyvän keskustelun lapsiasiavaltuutetun kanssa, joka oli vahvasti sitä mieltä, että tämä on juuri sitä, mitä pitääkin tehdä, ja luotan kyllä vahvasti hänen arvioonsa sen osalta. Se työryhmän raportti tarjoaa aika hyvän pohjan. Siitä, toteutetaanko siitä kaikkea ja millä aikataululla, varmaan käydään poliittisia keskusteluita vielä, mutta osa näistä päällekkäisyyksien purkamisista tuottaa säästöjä. Ne ovat sinänsä sellaisia toimenpiteitä, että ne kannattaisi tehdä siinäkin tapauksessa, että ne eivät tuottaisi säästöjä, mutta tässä tapauksessa hyvä puoli on se, että sen lisäksi, että ne ovat järkeviä toimenpiteitä itse lastensuojelun kannalta, hallinnollisten päällekkäisyyksien purkaminen synnyttää myöskin säästöjä, ja ainakin osa tälle sektorille suunnitelluista sopeutustoimenpiteistä pystytään kattamaan tätä kautta. Hallitus tosiaan toteuttaa myöskin lastensuojelun kokonaisuudistuksen, josta ensimmäinen osa täällä eduskunnassa on jo käsittelyssä, ja toinen osa tulee toivottavasti mahdollisimman pian tänne. Tähän liittyy vahvasti myöskin useissa puheenvuoroissa esille nostetut hatkanuoret. Näitä saamme lukea uutisista traagisen usein, eli tällaisia tapauksia lapsista, jotka ovat karanneet sijoituspaikastaan, ja valitettavasti usein käy todellakin niin, että melkein jo samana iltana ollaan sitten jossakin epämääräisessä asunnossa, jossa tarjotaan huumeita, jossa tapahtuu hyväksikäyttöä ja kaikkea mahdollista tällaista. Sen takia ne toimenpiteet, joita hallitus on esittänyt sen hyväksi, että hatkanuoret pystyttäisiin saamaan nopeammin kiinni ja siten myöskin säästettyä traagisemmilta toimenpiteiltä, ovat erittäin tarpeellisia. Vielä muutama huomio: Ensinnäkin, luonnollisestikin on niin, että mitä varhaisemmassa vaiheessa päästään näihin asioihin kiinni, sitä pienemmillä sekä taloudellisilla että inhimillisillä kustannuksilla selviämme. Toivon, että pystymme siirtämään painopistettä sieltä jälkihuollosta pikemminkin sinne varsinaiseen lastensuojeluun, mahdollisimman varhaiseen puuttumiseen, ja siten saamme myöskin tätä ikävässä kasvusuunnassa ollutta ilmiötä hillittyä. Raskaammista rajoitustoimenpiteistä on syytä todeta se, että se koskee ennen kaikkea näitä nuoria, jotka oireilevat erittäin vahvasti rikollisuuden tai huumeiden kanssa ja joiden oman ja muiden turvallisuuden kannalta on parempi, että he ovat raskaampien rajoitustoimenpiteiden piirissä. Kuten monessa puheenvuorossa tuli todetuksi, niin ilman muuta perhehoito on parempi vaihtoehto kuin se, että sijoitetaan jonnekin perhehoidon ulkopuolelle tai laitoksiin. Se on myöskin edullisempaa, se on inhimillisempää. Haasteena meillä on se, että vapaaehtoisia perheitä ei ole ollut ihan niin paljon käytettävissä kuin vaikkapa Norjassa, mutta tähän pyrimme löytämään ratkaisua, millä perheitä pystyttäisiin paremmin siihen kannustamaan. Ja toden totta on niin, että ensisijaisesti mieluummin sukulaisen luokse kuin jonnekin ulkopuolelle. Haluan kiittää eduskuntaa erinomaisen hyvästä keskustelusta ja edustaja Suhosta tämän aiheen esille ottamisesta.

Arvoisa herra puhemies! Kun olen puhunut näistä järjestöistä, niin ei, en ole puhunut niistä järjestöistä, jotka tekevät aidosti arvokasta työtä, niistä, joita te mainitsitte, [Hälinää — Puhemies koputtaa] sellaisista järjestöistä, jotka tekevät työtä esimerkiksi ensikotien ja turvakotien piirissä, jotka ovat erittäin arvokas osa tätä yhteiskuntaa. Sen sijaan olen puhunut senkaltaisista järjestöistä, jotka ovat niin sanottuja järjestöjen järjestöjä, joiden tehtävä on lähinnä lobata omalle sektorilleen lisää rahaa, työllistää kovapalkkaisia, poliittisesti sidoksissa olevia henkilöitä, jotka kieltämättä ovat lähellä useita oppositiopuolueita, ja joiden tehtävät eivät siten ole tämän yhteiskunnan ydintoimintoja. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Kun meidän on joka tapauksessa sopeutettava valtion menoja, niin minä kysyn teiltä: leikkaatteko te mieluummin peruspalveluista vai poliittisesti sitoutuneiden entisten politrukkien erityisavustajien työllistämistä [Välihuutoja] erinäköisistä edunvalvonta- ja lobbarijärjestöistä? Minun valintani on selvä: minä haluan turvata peruspalvelut ja leikata mieluummin tämänkaltaisista rönsyistä. [Vasemmalta: Vakavia väitteitä!]

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee opposition puheita, niin voisi saada sellaisen kuvitelman, että tämän hallituskauden jälkeen soteen on käytettävissä vähemmän rahaa kuin aiemmin, vaikka tosiasia on se, että tämän hallituskauden jälkeen soteen käytetään neljä miljardia euroa, 4 000 miljoonaa euroa enemmän kuin edelliskaudella. Mutta kuten tiedätte, niin meillä myöskin väestö ikääntyy, hoivan tarve kasvaa, ja se tarkoittaa sitä, että kustannuspaineet ovat kovia. Soteen käytetään erittäin paljon rahaa, mutta niin sen kuuluukin olla. Me toki hillitsemme sitä kustannuskasvua, mutta enemmän rahaa käytetään merkittävästi soteen kuin ennen tätä hallituskautta. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko, edustaja Kiuru?] Tästä tullaan sitten siihen arvokkaan vanhuuden turvaamiseen, mikä nousi esille useissa eri puheenvuoroissa. Samalla heräsi huolta siitä, uskaltaako Suomessa ikääntyä. Kyllä uskaltaa. Ylivoimaisesti suurin osa vanhuspalveluissa olevista asiakkaista on tyytyväisiä saamaansa turvaan. Kuitenkin meillä on aito ja perusteltu huoli siitä, että kun kuitenkin on sitten ollut näitä ikäviä tapauksia, joista yksikin on liikaa, niin meidän on panostettava tähän jatkossa entistä enemmän. Tämän vuoksi olemme valmistelemassa tällä hetkellä ammattihenkilölainsäädäntöä, jossa tiukennetaan muun muassa valvontaa sen suhteen, millaisia kielitaitovaatimuksia hoitajilla on. Pätevyyksistä katsotaan, että ne ovat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia hoitajapulankin helpottamiseksi, kuitenkin potilasturvallisuutta valvoen. Tähän liittyen tuodaan myöskin valvontalaki, jolla tehostetaan valvontaa, jotta voidaan välttää niitä ongelmia, mitä nyt vanhuspalveluyksiköissä on kohdattu. [Krista Kiuru: Miksi te vähennätte hoitajia?] Ja te väitätte, että hoitajien määrää vähennetään. Tämä on täyttä hölynpölyä, koska työntekijämäärä hyvinvointialueilla on pelkästään tämän hallituskauden aikana kasvanut, ei vähentynyt, ja tulevaisuudessa se tulee kasvamaan entisestään. Ja teille, arvoisat vasemmistoliiton edustajat, jotka pidätte kovaa meteliä, kun kyse on siitä, että tarve vanhuspalveluiden hoivahenkilökunnalle kasvaisi [Puhemies koputtaa] aivan räjähdysmäisesti tulevaisuudessa: tullaan tarvitsemaan enemmänkin henkilökuntaa [Puhemies koputtaa] kuin tällä hetkellä, mutta osa tästä tarpeesta voidaan myöskin teknologisilla ratkaisuilla korvata. [Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä — Puhemies: Kiitoksia!] — Niin, ettekö te nyt ymmärrä, [Puhemies: Kiitoksia, ministeri!] että kyse on siitä?

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, käsittääkseni teidänkin puolueenne, sosiaalidemokraatit, on sitoutunut ihan samoihin saksiin kuin kaikki muutkin puolueet täällä vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, [Krista Kiuru: Ei me kyllä näihin saksiin olla sitouduttu!] ja joudumme olemaan niiden taloudellisten realiteettien puitteissa, joissa valitettavasti olemme. Mutta sitten, mitä tulee vanhuspalveluihin, niin kuten olen lukemattomissa puheenvuoroissa tällä kyselytunnilla todennut, vanhuspalveluista huolehtiminen on henkilökohtaisella työlistallani aivan keskeinen prioriteetti, ja teillä on kummallinen ajatus siitä, että jostakin syystä leikkaukset olisivat kohdistumassa juuri sinne. [Veronika Honkasalon välihuuto — Välihuuto vasemmalta] En varmasti kerro tällä kyselytunnilla sitä, mihin ratkaisuihin hallitus päätyy sopeutustoimenpiteissään huhtikuun kehysriihessä. Niiden aika on sitten omana aikanaan, mihin ne sopeutustoimenpiteet kohdistuvat, mutta voimme jatkaa varmastikin tästä tenttaamista läpi näiden kyselytuntien aina sinne huhtikuuhun asti. Näistä tarkemmista kohteista kerrotaan sitten, kun sen aika on, [Juho Eerolan välihuuto] mutta ei varmaankaan juuri kyselytunnilla, ennen kuin asiat ovat päätettyjä ja julkisia. [Suna Kymäläinen: Vedättekö 50 miljoonan leikkaukset pois?]

Arvoisa herra puhemies! Edelleenkin täytyy alleviivata sitä, että tämä hallitus tämän hallituskauden aikana lisää hyvinvointialueiden rahoitusta 4 000 miljoonalla eurolla. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko? — Aki Lindén: Ei tämä hallitus sitä lisää! Se perustuu edelliseen hallitukseen!] Se, että me sen lisäksi pyrimme kuitenkin hillitsemään menojen kehitystä, on juurikin sitä, mihin eduskuntakin on sitoutunut teidän puoluettanne lukuun ottamatta, että hillitsemme menojen kasvua tilanteessa, jossa hoivan tarvekin kasvaa. Mitä tulee sitten siihen asiaan, mistä aloititte, olette täysin oikeassa, että on kaksi täysin eri asiaa, että paperilla on jokin hoitajamitoitus ja sitten se, mikä on käytäntö siellä kentällä. Kyllä voidaan kirjata erittäin rajoittavia ja tiukkoja hoitajamitoituksia, mutta monessakaan tapauksessa se ei ole se paras tapa hoitaa ja järjestää sitä, että hoiva todella on siellä, missä sitä tarvitaan. Silloin kun meillä on pikkasen joustoa, niin silloin pystytään tarkoituksenmukaisesti ohjaamaan myöskin henkilökuntaa. Mutta edelleenkin kiinnitän huomiota siihen, että noin puolessa tapauksista tällä hetkellä hoitajamitoitus on korkeampi kuin se vähimmäistaso 0,6.

Arvoisa herra puhemies! Ne lakihankkeet, jotka hallituksen lainsäädäntösuunnitelmassa ovat, paras pyrkimyksemme on saada tuotua eduskuntaan käsittelyyn asianmukaisessa ajassa, ja sitten luotamme siihen, että eduskunnan valiokunnat niistä suoriutuvat sen mukaisesti kuin mitä niiden käsittely täällä asianmukaisesti edellyttää. [Välihuutoja] Edustaja Vestman, te olette täysin oikeassa siinä, että tällaisissa tapauksissa sellaisilla rajoittamistoimenpiteillä, joita on välttämätöntä tehdä, täytyy olla myöskin täysi lakipohja. Ei ole mahdollista, että tällaisia rajoittamistoimia tehdään ilman että ne myöskin perustuvat täsmälliseen ja tarkkarajaiseen lakiin, ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana olette tästä asiasta hyvin tietoinen ja asian päällä. Ylipäätäänkin on niin, että meidän ikääntyvä väestömme ansaitsee arvokkaan vanhuuden, ja kaikista niistä kustannuspaineista huolimatta, mitä meillä on, tämä on meille keskeinen prioriteetti, ja sitä tietysti varmistetaan osaltaan sillä, että meillä on osaava, kielitaitoinen ja tehtävässään toimimaan kykenevä hoivahenkilöstö. [Krista Kiuru: Ei ole tulossa!]

Nyt ensinnäkin, arvoisa herra puhemies, on todettava, että oppositiosta on levitetty kyllä monenlaista paikkansapitämätöntä pelottelua sen suhteen, mitä nämä yöpäivystysratkaisut käytännössä tarkoittavat. On syytä myöskin alleviivata sitä, että hallitukselta on ollut selvä valinta se, että yhtäkään sairaalaa ei ole tällä vaalikaudella lakkautettu, ei yhtäkään sairaalaa siitä huolimatta, että kustannuspaineet ja myöskin talouden tasapainottamiseen liittyvät tarpeet ovat olleet merkittäviä ja on ollut monia esityksiä siitä, millä tavoin kustannussäästöjä olisi saatu sairaalaverkkoa karsimalla. Mutta meidän valintamme on ollut se, että näin ei toimita. Tämän keskeinen tausta arvovalintana on ollut se, että hyvää hoivaa ja palvelua on saatava kaikkialla Suomessa. Totta kai on niin, että haja-asutusalueilla palvelut eivät ole yhtä lähellä kuin mitä ne ovat Helsingin keskustassa, mutta joka tapauksessa joka puolella Suomea on kyettävä elämään säällistä, turvallista elämää, jossa palvelut ovat kohtuullisen välimatkan päässä. [Aki Lindén: Pelkkää retoriikkaa!]

Arvoisa herra puhemies! En ole mielestäni missään yhteydessä sanonut, että vanhuspalvelut olisivat jotenkin erityisesti nyt leikkauksen kohteena, mutta jollakin merkillisellä tavalla [Krista Kiurun välihuuto] edustaja Tuppurainen kuitenkin saa sanottua, että ettekö te nyt mistään muualta löydä leikkauksia. Voin, kuulkaa, luvata, edustaja Tuppurainen, että minulle on aika helppoa löytää leikkauskohteita vähän sieltä ja täältä, eivätkä vanhusten palvelut kyllä siellä ole leikkauslistan kärkipäässä todellakaan. [Krista Kiuru: Ohhoh!] Mutta sitten vastaavasti on todettava todellakin näin: kun me turvaamme niitä vanhuspalveluita ja hoivaa ylipäätäänkin tässä yhteiskunnassa, niin meidän on varmistuttava siitä, että resurssit todella riittävät. Tekin olette, sosiaalidemokraatit, sitoutuneet tähän velkajarruun ja siihen menokehykseen, mikä meillä on, [Ben Zyskowiczin välihuuto] ja te joudutte, mikäli joskus vielä hallitusvastuussa olette, kohtaamaan myös sen realiteetin, että kustannuspaineita on hillittävä myös sosiaali- ja terveysmenojen puolella. Mutta olette täysin oikeassa siinä, että tässä ei lähdetä leikkaukset edellä vaan palvelut edellä, mutta ne palvelut on kyettävä toteuttamaan myöskin mahdollisimman resurssitehokkaasti, [Puhemies koputtaa] jotta valtio ei ajaudu maksukyvyttömyyteen. [Krista Kiuru: 4 300 hoitajaa pois vanhustenhuollosta tällä vaalikaudella! — Aki Lindénin välihuuto]

Arvoisa herra puhemies! Tällaiset kertomukset ovat sydäntä särkeviä. Meidän on hallituksen ja hyvinvointialueiden hyvässä yhteistyössä varmistettava se, että jokainen hoivaa tarvitseva, etenkin siellä elämän ehtoopuolella, saa arvokkaan vanhuuden ja sellaisen hoivan, jonka on ansainnut. Kuten olen lukuisissa puheenvuoroissani todennut, vanhusten hoiva ja turva ovat aivan keskeisellä prioriteettilistallani siinä, mitä tämän vielä jäljellä olevan hallituskauden puitteissa sosiaali- ja terveyssektorilla tullaan tekemään. [Krista Kiurun välihuuto] Luonnollisestikin sitten taas vastaavasti on tiedostettava se, että kun sosiaali- ja terveysmenot muodostavat sen leijonanosan julkisista menoista, niin kun me kaikki vasemmistoliittoa lukuun ottamatta olemme sitoutuneet siihen velkajarruun, niin ei ole mahdollista Suomessa yhdenkään hallituksen, ei nykyisen eikä tulevan, välttää sitä, että arvioimme myös sen sosiaali- ja terveyssektorin, millä tavoin käytämme resurssit mahdollisimman tehokkaasti ja fiksusti ja niin, että turva kohdistuu niille, jotka sitä aivan erityisesti tarvitsevat. Ja minun maailmassani [Puhemies koputtaa] ikääntynyt, monisairas väestö, jos jokin, on sitä. [Aki Lindén: Tehokkuus on eri asia kuin leikkaukset!]

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tässä järjestöjen saamassa rahoituksessa Suomessa kaiken kaikkiaan puhutaan siis satojen miljoonien eurojen vuotuisista tuista, ja niiden piirissä on hyvin monenlaisia järjestöjä. On todellakin niitä järjestöjä, jotka tekevät konkreettista, ennalta ehkäisevää työtä ja joiden työ on myöskin äärimmäisen arvokasta. Sen lisäksi on paljon sellaisia järjestöjä, joiden julkinen tukeminen ei välttämättä ole yhteiskunnallisesti aivan yhtä perusteltua. Olemme leikanneet kyllä järjestötukia, mutta olemme pyrkineet kohdistamaan leikkaukset juuri sillä tavoin, että ne kohdistuisivat ennen kaikkea niihin järjestöihin, joiden yhteiskunnallinen rooli ei ole yhtä merkittävä. Mitä tulee esimerkiksi mielenterveyspuoleen, niin tämä on kuitenkin se hallitus, joka on kyennyt säätämään esimerkiksi terapiatakuun, ja mielenterveydestä huolehtimisella on luonnollisestikin merkittäviä vaikutuksia terveyteen monella muullakin, fyysisemmälläkin sairauden saralla. Eli järjestöavustuksia pitää arvioida, ja pitää myöskin kyetä priorisoimaan, mitkä järjestöt ovat sellaisia, joiden työ on kaikkein arvokkainta siinä ennalta ehkäisevässä työssä.

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiuru, luotan teihin täysin, että ette tule päästämään minua helpolla. [Naurua] Te olette sen ammattilainen, ja luottoni teihin siltä osin on sataprosenttinen. Mitä tulee sitten näihin työpaikkoihin, niin kyllä on merkitystä sillä, onko vähenemä teoreettinen vai onko oikeasti jouduttu kilometritehtaalle. Tilannehan on se, että silloin kun vanhusten määrä lisääntyy ja hoivan tarve lisääntyy, me tarvitsemme myöskin lisää henkilökuntaa. Sitten oma asiansa on se, mikä on tämä varsinainen mitoitus, ja se on nytten vähintäänkin se 0,6 — puolessa tapauksista se myöskin on ylitse tämän vähimmäismitoituksen. Liian tiukka hoitajamitoitus ei johda parhaaseen mahdolliseen tulokseen, koska se rajaa työnjohdollista arviointia sen suhteen, minne se henkilökunta milloinkin sitten sijoitetaan. Silloin kun meillä on riittävästi jouston varaa mutta myöskin määrätty lattiataso siinä, paljonko vähintäänkin pitää olla, niin mahdollistamme sekä hyvän johtamisen että sen hoivahenkilökunnan saamisen sinne, missä sitä kulloinkin eniten tarvitaan.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Wickström on täysin oikeassa siinä, että samanaikaisesti kun pyrimme hillitsemään kustannusnousua sosiaali- ja terveysmenojen puolella, teemme koko ajan monenlaisia laadullisia kehittämisprojekteja, joilla varmistamme sen, että vastaisuudessa hoito on laadullisesti parempaa silloin, kun suomalainen potilas sitä tarvitsee. Tämä omalääkärimalli on yksi näistä hankkeista, joita meillä on käynnissä. Siihen on varattu kaiken kaikkiaan 40 miljoonaa euroa, josta kaksi miljoonaa on korvamerkitty tällaisiin uusiin projekteihin ennen kaikkea ammatinharjoittajamallin kautta, ja tästä lähtee nyt käyntiin haku. Tähän 40 miljoonaan euroon pääsevät käsiksi kaikki hyvinvointialueet plus Helsingin kaupunki, joka on oma alueensa, ja he pystyvät tarjoamaan omia esityksiään siitä, miten heidän alueellaan pystyttäisiin viemään toimintaa lähemmäs tällaista omalääkärimallia. Tämä on hyvin käynnissä, ja kohtapuolin saadaan myöskin haku tältä osin hyvinvointialueille käyntiin.

Arvoisa herra puhemies! Haluan sanoa näille ihmisille, jotka todella ovat vanhuudenturvansa ansainneet, että yleisellä tasolla enimmäkseen Suomessa vanhustenhoito on varsin hyvällä tasolla. Kun katsotaan kyselytutkimuksia siitä, kuinka tyytyväisiä saatuun hoivaan ollaan, niin edelleenkin tulokset ovat erinomaisen hyviä. Vanhuutta ei tarvitse pelätä. Samalla meidän poliittisten päättäjien on suurella huolella katsottava sitä, että enenevässä määrin on ollut myöskin puutteita. Nyt on juuri se oikea aika tarttua näihin puutteisiin, varmistaa se, että meillä on riittävästi osaavaa henkilökuntaa, kielitaitoista henkilökuntaa, että me hyödynnämme täysimääräisesti ne teknologian tarjoamat mahdollisuudet, jotka osaltaan lievittävät työkuormaa sitten siltä hoitohenkilökunnalta, ja että varmistamme sen, että meidän palvelumme ovat sillä tavoin kestävästi rahoitettuja, että emme niiden johdosta aja valtiotamme maksukyvyttömyyteen, mikä olisi tietysti palveluidenkin toteuttamiselle se kaikista heikoin vaihtoehto.

Kysymys on varsin teoreettinen, koska harvemminpa puhutaan vanhusta hoitavasta robotista, mutta olennaista on se, että meillä on sellainen hoivahenkilökunta, joka kykenee todella ymmärtämään sen huolen, mikä sillä vanhuksella on. Teknologiat ovat täydentäviä ratkaisuja ja monessa tapauksessa vapauttavat sitä henkilöresurssia niihin tehtäviin, joissa ennen kaikkea tarvitaan sitä inhimillistä otetta. Mutta se, että meillä on sellainen henkilökunta, joka ymmärtää sitä kieltä, jota äidinkielenään se vanhus puhuu, on aivan keskeinen potilasturvallisuuteen liittyvä kysymys, joka meidän on kyettävä varmistamaan. Meillä täytyy olla riittävästi henkilökuntaa. Sitä me voimme osaltamme tukea sitä kautta, että meillä on teknologisia ratkaisuja, jotka myöskin lievittävät sitä henkilökunnan painetta, mitä hoivakodeissa on. Teknologia on ratkaisu myöskin siinä mielessä, että se parhaimmillaan kykenee ennakoimaan määrättyjä riskitekijöitä, tekemään varhaisempia diagnooseja ja siten myöskin parantamaan potilaiden ja sairaiden paranemisennustetta varhaisemman diagnostiikan kautta.

Arvoisa herra puhemies! Kyselytunneilla harvemmin on ehkä viitattu meemeihin, mutta nyt ajattelin sen tehdä: olette ehkä joskus nähneet sellaisen meemikuvan, mikä on hyvinvointivaltion alku ja mikä on sen loppu, ja siinä alkukuvassa näemme vaunun, jonka kyydissä istuu muutama sairas, vanha ja lapsi, ja kaikki terveet ja kynnelle kykenevät vetävät sitä vaunua perässään, ja sitten on se seuraava kuva hyvinvointivaltion lopusta, jossa yhä suurempi joukko niistä aiemmin vaunuja vetäneistä onkin istunut sen vaunun kyytiin ja enää vain harvat vetävät sitä vankkuria. Tähän minä olen viitannut, kun olen sanonut, että suomalaisista on valitettavasti tullut monessa tapauksessa liian valtioriippuvaisia. Minä haluan, että kaikista heikoimmassa asemassa olevat ihmiset todella saavat turvansa, mutta se edellyttää myöskin sitä, että meillä on kaikki kannusteet niille kynnelle kykeneville, jotka kykenevät työllä ja yrittäjyydellään itsensä elättämään. Juuri tämä on se, millä varmistamme, että ne, jotka turvaa eniten tarvitsevat, sen myöskin tulevaisuudessa saavat. [Välihuutoja]

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin edustajan mainitsema esimerkki kilikilikellosta on siinä mielessä hyvä esimerkki, että juuri tällaisiin tilanteisiin tarvitsemme myös teknologiaa, jotta meillä on sellaisia välineitä, [Suna Kymäläinen: Kahvihuoneissa!] joilla vanhus sitten todella saa sen palvelunsa, mitä hän tarvitsee. Mitä sitten tulee kysymykseenne siitä, onko tyyli muuttunut ministereitten välillä, niin minä en ole ollenkaan pitänyt siitä tavasta, jolla te olette halki opposition demonisoineet ja syyllistäneet ministeri Juusoa, joka täydellä sydämellään ja erittäin pitkiä päiviä tehden pyrki rakentamaan suomalaisille mahdollisimman hyvää terveydenhuoltoa. Toivon, että en ole siihen muutos, vaan teen ministerinä töitä suomalaisen terveydenhuollon puolesta yhtä suurella sydämellä ja peräänantamattomasti kuin miten edeltäjänikin teki. Ja mitä tulee yhteistyöhön hyvinvointialueiden kanssa, niin kyllä, haluan tehdä määrätietoisen systemaattista ja tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueiden kanssa, ja meillä varmasti ensimmäiset yhteiset keskustelut alueiden kanssa käydään aivan lähiaikoina. [Mauri Peltokangas: Toivottavasti keskusta toivottaa ministerin tervetulleeksi myös Ylivieskaan!]