Arvoisa rouva puhemies! Lapsen oikeudet eivät saa riippua siitä, kuinka kauan hänen vanhempansa ovat asuneet Suomessa. Hallituksen arvion mukaan tämä uudistus koskisi täysimääräisesti toteutuessaan noin 2 500:aa vanhempaa ja 2 700:aa lasta. Näistä arviolta 1 050 vanhempaa jatkaisi lapsensa hoitamista kotonaan ilman kotihoidon tukea. Vaikutusarvioinnin luvut kertovat olennaisen: yli puolet kohderyhmän vanhemmista ei siirtyisi työelämään. Siksi kutsun tätä pistemäiseksi säästötoimeksi, joka kohdistuu maahanmuuttajiin. Jos tavoitteena on aidosti työllisyys, on puututtava työllistymisen todellisiin esteisiin: kielikoulutuksen puutteisiin, kotoutumispalvelujen resursseihin ja työelämässä olevaan syrjintään. Pelkkä etuuden poistaminen ei luo työpaikkoja tai helpota työn ja hoivavastuun yhdistämistä. Moni maahanmuuttajanainen, etenkin huonolla kielitaidollaan, saattaisi työllistyä esimerkiksi palvelualoille tai hoiva-alalle, jossa on usein ilta- ja viikonlopputyötä. Mitä panostuksia hallitus on tehnyt esimerkiksi vuorohoidon saatavuuteen? Norjasta saadut kokemukset eivät tue hallituksen oletuksia. Vastaavan asumisaikavaatimuksen ei ole havaittu merkittävästi lisäävän työllisyyttä, palveluihin osallistumista tai lasten osallistumista varhaiskasvatukseen. Sen sijaan kohderyhmän perheiden suhteellisen tuloköyhyyden on kyllä havaittu kasvaneen. Useat asiantuntijatahot, kuten lapsiasiavaltuutettu, THL ja lapsi- ja perhejärjestöt, ovat arvostelleet sitä, ettei lapsille aiheutuvia haittoja ole arvioitu riittävän perusteellisesti suhteessa tavoitteisiin. Ennen kaikkea tämä lakimuutos asettaisi samanikäiset lapset eri asemaan sen perusteella, kuinka kauan heidän vanhempansa ovat asuneet Suomessa. Koska kotihoidon tuki kytkeytyy lapsen ensimmäisiin elinvuosiin, osa vauvana Suomeen muuttavista tai täällä syntyvistä lapsista jäisi kokonaan vaille oikeutta kotihoidon tukeen. Arvoisa puhemies! Vuoden 2025 alusta alkaen kunnilla on ollut käytössään uusi menettely, jossa Kela välittää tiedot kotoutumislain kohderyhmään kuuluvista kotihoidon tuen saajista. Sen avulla vanhempia on voitu tavoittaa aiempaa paremmin ja tarjota matalan kynnyksen palveluja, myös lastenhoito huomioiden. Esimerkiksi tosiaan kotikaupungissani Espoossa on alettu järjestää kielikursseja maahan muuttaneille kotivanhemmille yhteistyössä avoimen varhaiskasvatuksen ja asukaspuistojen kanssa. Näin voidaan tukea kotoutumista ja kielenopetusta, ja lapset pääsevät samalla tutustumaan varhaiskasvatukseen, mutta jos vanhempi jää kotiin ilman kotihoidon tukea, hän voi samalla jäädä myös palvelujen ulkopuolelle. Esitys saattaa siten vaikeuttaa juuri niiden ihmisten tavoittamista, joiden kotoutumista sillä väitetään edistettävän. Tähän myös muun muassa Espoon kaupunki kiinnitti huomion lausunnossaan. On oikeastaan väärin puhua maahanmuutosta Suomeen, sillä niin voimakkaasti se keskittyy vain muutamaan kaupunkiin pääkaupunkiseudulla. Tämä lakimuutos kasvattaa varhaiskasvatuksen painetta erityisesti näissä muutamassa suuressa kaupungissa, joissa jo valmiiksi on pulaa päiväkotipaikoista ja henkilöstöstä, ja samalla kustannukset uhkaavat siirtyä valtion sijaan kuntien maksettavaksi. Kotoutumista vahvistetaan panostamalla kielikoulutukseen, palveluihin, varhaiskasvatuksen laatuun ja perheiden tukemiseen. SDP tosiaan kannattaa kotihoidon tuen asteittaista rajaamista osana laajempaa perhepolitiikan modernisointia, jossa vastavuoroisesti vahvistetaan vanhempainvapaita ja varhaiskasvatusta sukupuolten tasa-arvon ja naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi, mutta emme kannata sitä, että lapset asetetaan keskenään näin eriarvoiseen asemaan, emmekä siksi voi hyväksyä tätä lakimuutosta. Yhdenkään lapsen tulevaisuutta ei pidä heikentää keinoilla, joiden vaikutuksista ei ole näyttöä mutta joiden riskit ovat ilmeiset. Suomen vahvuus on ollut ajatus siitä, että lapsi on ennen kaikkea lapsi, ei kansalaisuus, tausta tai vanhemman maassaoloaika, ja tästä periaatteesta meidän ei pidä luopua.