Helena Marttila

Arvoisa puhemies! Kyllä sika-alaa olisi tuettava löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja porsaiden kirurgiselle kastraatiolle. Tätä varten tähän eläinten hyvinvointilakiin säädettiinkin pitkä siirtymäaika, joka oli jopa 12 vuotta. Ymmärrän, että tuottajien huolta on kuultava, mutta kyllä ratkaisun tulee löytyä muualta kuin eläinten hyvinvoinnista tinkimisestä. Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että porsaan kirurginen kastraatio aiheuttaa sille kipua ja stressiä. Kotimaan markkinalla eettisellä näkökulmalla on ihmisille yhä enemmän merkitystä, kun kuluttajista 62 prosenttia kertoo olevansa sitä mieltä, että kastraatiokielto tulisi pitää voimassa. Hallituksen esitys oli ilmeisesti määrä antaa alun perin eduskunnalle vasta elokuussa, sillä edelleen on käynnissä hanke, jonka loppuraportti on vasta kirjoitusvaiheessa. Tuleekin vaikutelma, että hallituksella oli nyt erityinen kiire saada juuri tämä esitys eduskuntaan, vaikka tosiaan yhdeksän vuotta on vielä määräaikaankin aikaa. Kysynkin ministeriltä: mistä tämä kiire nyt johtuu, kun samaan aikaan esimerkiksi turkistarhausta koskeva aloite on syksystä 24 asti ollut valiokunnassa?

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä, että tasa-arvolakia täsmennetään, mutta nämä esitetyt muutokset eivät kuitenkaan merkittävästi muuta oikeudellista tilaa vaan lähinnä viilaavat lakitekstin vastaamaan jo nykyistä tilannetta. Esimerkiksi määräaikaisten työsuhteiden lisääminen lakipykälän litaniaan ei tuo muutosta siihen tosiasiaan, että raskauteen tai sukupuoleen perustuva syrjintä on jo nykyisin lailla kiellettyä kaikissa työsuhteissa. Nämä sinänsä hyvät joskin kosmeettiset muutokset eivät muuta sitä tosiasiaa, että hallitus on lukuisilla toimillaan heikentänyt työelämän tasa-arvoa, alkaen siitä, että palkkakuopassa olevien naisvaltaisten alojen neuvotteluvoimaa on heikennetty lakko-oikeutta rajaamalla ja palkkaerojen kaventamista torpattu vientivetoisella palkkamallilla. Viimeisimpänä perusteettomien määräaikaisten työsopimusten laillistaminen on lukuisten asiantuntijoiden ja lainoppineiden mukaan omiaan lisäämään raskaussyrjinnän riskiä. Jos tavoitteena on lisätä tasa-arvoa, ei ole järkevää tehdä ensin lainsäädäntöä, joka heikentää sitä. Kysynkin arvon ministeriltä: miten tasa-arvoministerinä arvioitte kokonaisuudessaan hallituksen toimia ja onnistumisia työelämän tasa-arvon edistämiseksi?

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Suhoselle tästä keskustelualoitteesta. Siirryin itse tähän tehtävään suoraan lastensuojelun avohuollon sosiaalityöstä, ja olen erityisen huolissani kahdesta asiasta: Ensinnäkin tutkitusti tiedetään, että toimeentulotukimenot korreloivat lastensuojelun kulujen kanssa, ja tämä hallitus on sysännyt entisestään ihmisiä toimeentulotuelle ja arviolta jopa yli 30 000 lasta köyhyyteen. Toiseksi olen erittäin huolissani hallituksen aikeista kohdistaa jopa 100 miljoonan euron leikkaukset sosiaalihuoltoon. Olenkin jättänyt ministerille kirjallisen kysymyksen ministeriön ehdotuksesta, että yhtenä säästötoimena avohuollon tukitoimet ja jälkihuolto siirrettäisiin pois lastensuojelusta, jolloin lastensuojelu typistyisi sijaishuolloksi ja huostaanottokoneistoksi. Ministeri on itsekin arvioinut, että tämä voisi lisätä huostaanottojen riskiä. Meillä on jo tilanne, että lastensuojelun asiakkuuden raja on noussut, ja tätä rajaa ei ole varaa nostaa vaan päinvastoin laskea. Arvoisa puhemies! Kukaan ei ole hiljaisempi kuin kaltoin kohdeltu lapsi. Meillä ei ole varaa siihen, että näistä lapsista tulee sen lisäksi vielä näkymättömiä.

Arvoisa puhemies! Väistämättä tulee kyllä vaikutelma, etteivät lakiesitykseen liittyvät ongelmat ole tarpeeksi vakavia, ehkä siksi, koska riskit kohdistuvat pääasiassa naisiin. Jo nyt joka neljäs raskaana oleva nainen on kokenut raskaussyrjintää. Tasa-arvovaltuutettu saa eniten yhteydenottoja juuri raskaus- ja perhevapaasyrjintään liittyen, ja näistä iso osa koskee juuri määräaikaisia työsuhteita. Työministeri, totesitte itse kuukausi sitten tässä salissa, että syrjinnälle on sääntelyssä ehdoton nollatoleranssi, mutta lainoppineiden mukaan tämä laki ei paranna työelämän turvaa vaan pikemminkin voi jopa lisätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Arvoisa työministeri Marttinen, olisiko nyt korkea aika myöntää, että virhe pääsi tapahtumaan, ja palauttaa tämä esitys sinne, minne se kuuluukin, eli pöytälaatikkoon?

Arvoisa puhemies! Orpon hallitus toi eduskuntaan lain, jolla laillistetaan perusteettomat määräaikaiset työsopimukset. Tällä lailla ei ole työllisyysvaikutuksia. Se helpottaa raskaus- ja perhevapaasyrjintää ja lisää työelämän epävarmuutta. Työministeri Marttinen, teillä oli viime vuonna aikaa kuunnella lähes tuhatta lobbaria. Me Demarinaiset vaadimme ja nyt kaikkien puolueiden naisjärjestöt ovat vaatineet, että tätä lakia pitää tarkastella uudelleen — siis jopa teidän omanne, kokoomuksen naisjärjestökin vaati, että tämä laki vedetään pois eduskunnasta. Saman viestin puolesta puhuivat 20 000 suomalaista, jotka viime sunnuntaina vaativat tasa-arvotekoja naistenpäivän marssilla. Ministeri Marttinen, kuuletteko te tämän suomalaisten naisten viestin, koska näytätte nyt olevan viimeinen, joka seisoo naisten tahdon tiellä?

Arvoisa puhemies! EU on tosiaan monien haasteiden edessä, ja tulevina vuosina on panostettava niin puolustukseen, ilmastotoimiin, kilpailukyvyn vahvistamiseen, ruokaturvaan kuin sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteenkin. Suomen etu on, että EU:ssa pidetään kiinni ilmastotavoitteista ja aktiivisesti edistetään yritysvastuuta ja korkeita standardeja niin tuoteturvallisuudessa, työntekijöiden oikeuksissa kuin eläinten hyvinvoinnissa. Ajattelen, että EU voi olla kokoaan suurempi määrittämässä sitä, miten ja mitä maailmassa tuotetaan. Suomessa on huikeita innovaatioita uuselintarvikkeissa ja kasviproteiineissa ja monessa muussa, ja on tärkeää varmistaa, ettei EU:ssa ole turhia ja haitallisia pullonkauloja. Kysynkin arvoisalta eurooppaministeriltä: miltä näiden suomalaisten innovaatioiden tulevaisuus tällä hetkellä näyttää EU-pöydissä?

Arvoisa puhemies! Kiitän pääministeriä ilmoituksesta ja parlamentaarisen ryhmän perustamisesta, mutta täytyy todeta, että puheenvuoro oli monin paikoin irti ihmisten ja sotehenkilöstön ja alueiden todellisuudesta. Työvoimapula on varmasti helpottanut, kun tuhansia ammattilaisia on irtisanottu. Vuokratyön kulujen väheneminen on hyvä asia, mutta nämä sadat miljoonat hallitus on lapannut tehottomasti yksityiselle terveysbisnekselle, ja tästä hyöty on valunut yhteiskunnan kaikkein varakkaimmille. On totta, että moni alue on tehnyt kovan työn uudistamisessa, esimerkiksi omani, Länsi-Uusimaa, joka aloitti työn täysin tyhjästä. Mutta kysyn hallitukselta: minkälainen palkinto ja kannustus tästä työstä on jälleen uusi 50 miljoonan leikkaus Länsi-Uudellemaalle, jossa jo nyt on kaikista pienin asukaskohtainen rahoitus?

Arvoisa rouva puhemies! Se, mikä näistä suunnitelmista puuttuu, ei ole tieto. Ilmastonmuutoksen kaltaisessa monimutkaisessa ilmiössä on ihan ymmärrettävää, että tieto jatkuvasti muuttuu ja päivittyy, mutta oleellista on, että ilmastosuunnitelmassa olevien eri skenaarioiden väliset erot pysyvät samana. Akateemisesta miekkailusta tulisi vihdoin siirtyä tekoihin. Maataloudessa nopein ja kustannustehokkain keino olisi ruuantuotannon ulkopuolella olevien turvepeltojen vettäminen. Metsäkatoa voidaan torjua ja nieluja vahvistaa ohjaamalla maankäyttöä järkevämmin. Tähän keino on aiheuttaja maksaa ‑periaatteen mukainen maankäytön muutosmaksu. Kysynkin arvon ministeriltä: aikooko hallitus ottaa nämä keinot käyttöön?

Arvoisa puhemies! Uskon, että jokainen tässä salissa ja salin ulkopuolella tuntee jonkun, joka on työttömänä tällä hetkellä, ja luvut todella ovat kaameita. Kotikaupungissani Espoossa on lähes 20 000 työtöntä ja 600 avointa työpaikkaa. Ministeri puhui kauniisti luottamuksen lisäämisestä, mutta hallitus on lähinnä omilla toimillaan lisännyt epävarmuutta työelämässä. Viimeisimpänä on määräaikaisuuksien lisääminen, joka todistetusti saattaa lisätä raskaussyrjinnänkin riskiä. Täällä puhuttiin myös kasvusta, ja erityisesti huoleni liittyy pitkäaikaistyöttömyyteen ja tilanteeseen, jossa työpaikkoja saattaisikin sitten toivottavasti syntyä mutta pitkäaikaistyöttömät eivät niihin työllisty. Kysyisinkin nyt hallitukselta: miten tulette turvaamaan pitkäaikaistyöttömien toimintakykyä, jotta sitten tällaista tilannetta ei syntyisi?

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi haluan todeta, että on erittäin arvokasta, että tänään keskustelemme eduskunnan täysistunnossa lapsista, ja kiitos siitä tälle kertomukselle. Lapsiasiavaltuutettu esittää kertomuksessaan vakavan huolensa kriisien vaikutuksesta lasten arkeen ja lapsuuteen. Kertomus on myös muistutus eriarvoisuuden moninaisista vaikutuksista ja seuraamuksista ja vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että eriarvoisuuden vähentämisen tulisi olla lapsi- ja perhepolitiikan keskiössä. Kertomus on myös muistutus siitä, että koronakriisi ei ollut pelkästään terveydellinen ja taloudellinen vaan merkittävä sosiaalinen kriisi erityisesti lapsille, ja varjo on pitkä vielä nykypäivänäkin. Suomi on rakentunut lupaukselle yhdenvertaisuudesta. Missään muualla maailmassa ekaluokkalaiset eivät ole yhtä tasavertaisessa asemassa kuin Suomessa, ja siitä meidän on pidettävä kiinni. Hyvinvointivaltio on pohjimmiltaan lupaus siitä, että lapsen tausta ei määritä hänen tulevaisuuttaan eikä perheen taloudellinen asema lapsen oikeuksia. Yksilöiden väliset erot ovat ymmärrettäviä ja luonnollisia, mutta ryhmien väliset erot eivät sovi ideaan tasavertaisista mahdollisuuksista ja pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. Suomalainen koulupolku varmasti yhä tarjoaa tasavertaiset mahdollisuudet jokaiselle, mutta valitettavasti Orpon hallituksen politiikka on ajanut Suomea kiihtyvää tahtia tilanteeseen, jossa jokainen koti ei välttämättä pysty turvaamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kasvava eriarvoisuus olisi tunnistettava rakenteellisena ongelmana, joka näkyy kodeissa, kouluissa, palveluissa ja tulevaisuudennäkymissä. Se näkyy siinä, kuka saa apua ajoissa, kuka pärjää koulussa ja kuka putoaa jo varhain kyydistä. Arvoisa puhemies! Kertomus muistuttaa siitä, että eriarvoisuus ei synny sattumalta. Se syntyy päätöksistä, ja siksi se voidaan päätöksillä myös estää. Valitettavasti yhä useampi lapsi elää perheessä, jossa raha ei riitä arjen perusasioihin. Sellaisen, joka ei ole elänyt köyhyydessä, voi olla vaikea ymmärtää, että köyhyys ei tarkoita vain niukkuutta vaan myös ulkopuolisuutta, häpeää ja osattomuutta. Lapselle köyhyys tarkoittaa harrastusten jäämistä pois, kaverisuhteiden kaventumista, tulevaisuususkon murenemista ja hiihtolomaa, josta lapsuuden ydinmuistoksi jää kurniva vatsa. Lapsiasiavaltuutetun yksi neljästä ehdotuksesta on lapsipolitiikan arviointineuvoston perustaminen ja tietopohjan vahvistaminen päätöksenteon tueksi. Ehdotus on hyvä, mutta on sanottava ääneen, että politiikka ei ole koskaan vapaata ideologiasta eikä sen vuoksi politiikka tule koskaan olemaan pragmaattista tutkitun tiedon toimeenpanoa. Lukuisista tutkimuksista me tiedämme jo, että lapsuudessa koettu köyhyys jättää jälkiä pitkälle aikuisuuteen. Se lisää mielenterveysongelmia, heikkoa koulutusta ja syrjäytymisen riskiä. Eriarvoisuus kasautuu ja siirtyy sukupolvelta toiselle, ellei siihen puututa ajoissa. Tutkitusti myös tiedetään, että toimeentulotukimenot korreloivat lastensuojelun kulujen kanssa. Kaikesta tästä tutkimustiedosta huolimatta oikeistohallitus on päätöksillään ajanut kymmenettuhannet lapset köyhyysrajan alapuolelle. Kuten kertomuksessakin todetaan: ”Erityisen huolestuttavaa on, että muutoksia tehdään huolimatta siitä, että niillä on todettu olevan vain negatiivisia vaikutuksia lasten oikeuksiin ja lasten hyvinvointiin.” Arvoisa puhemies! Lapsen etu ei saa olla lisähuomio päätöksenteon lopussa vaan lähtökohta alusta alkaen. Lapsen edun ensisijaisuuden sisällyttäminen perustuslain perusoikeussäännöksiin on lapsiasiavaltuutetulta vahva kannanotto, jonka hän toistaa vuodelta 22. Odotankin ehdotukselle huolellista punnintaa eduskunnassa, sillä lapsen oikeuksien toteutuminen ei voi riippua hallituskaudesta, taloussuhdanteesta tai poliittisesta mukavuudesta. Lopuksi haluan nostaa kertomuksesta osallisuuden teeman, sillä eriarvoisuus ei ole vain resurssikysymys vaan myös kysymys kuulluksi tulemisesta. Toivon, että eduskuntakäsittelyssä pysähdytään erityisen huolella sen äärelle, miten voisimme vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta yhteiskunnassa ja lasten ääntä poliittisessa päätöksenteossa. Lapsiasiavaltuutetun kertomus maalaa meille kuvan siitä, että viimeiset neljä vuotta ovat olleet lapsille, nuorille ja perheille vaikeita. Erilaiset kriisit ovat seuranneet toistaan ja vaikuttaneet lasten elinoloihin. Samalla on toteutettu politiikkaa, jossa on tietoisesti tehty lapsen edun vastaisia päätöksiä. Mutta kaikista tärkein viesti on, että lasten asiat eivät kuulu yhteiskunnallisessa keskustelussa niin paljon kuin olisi syytä eikä lasten etua riittävästi huomioida lapsia koskevassa päätöksenteossa. Tämä viesti meidän tulee ottaa vakavasti. Todella toivon, että jokainen edustaja ottaa ajan ja perehtyy tähän erinomaiseen kertomukseen.

Arvoisa puhemies! Kotikaupungissani Espoossa asuu yli 4 500 kiinalaista, satoja japanilaisia ja muita aasialaisia. He ovat naapureitamme, työkavereitamme ja lastemme parhaita ystäviä. Valtaosa suomalaisista on kuluneen viikon aikana hävennyt maamme ylintä poliittista johtoa. On paljonpuhuvaa, että perussuomalaiset kansanedustajat eivät mitä ilmeisimmin ymmärtäneet kuvien olevan loukkaavia ja rasistisia. Suomalaisilla on ennätyksellisen heikko luotto talouteen, mutta nyt myös murskaantunut luotto vuosikymmeniä tehtyyn työhön yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen. Arvoisa ministeri Purra, miten voimme palauttaa suomalaisten luoton ja aasialaisten kumppaniemme luottamuksen siihen, että Suomessa ketään ei syrjitä? Tulisiko hallituspuolueiden kansanedustajille järjestää yhdenvertaisuuskoulutusta? [Pekka Aittakumpu: Mitä jos vaikka antaisitte anteeksi? — Perussuomalaisten ryhmästä: Mikään ei riitä!]

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitin huomiota siihen, että ryhmäpuheenvuoroissaan hallituspuolueet puhuivat olevansa tavallisen suomalaisen asialla. Valtiovarainministeri puolestaan totesi vastauspuheenvuorossaan, että kyse on arvovalinnoista. Tosiasiassa tämä hallitus on päättänyt velkatilanteesta huolimatta alentaa jopa sadoilla miljoonilla kaikkein varakkaimpien verotusta, ja sen he maksattavat tekemällä päätöksiä, jotka lisäävät köyhyyttä ja sysäävät kymmeniätuhansia lapsia köyhyyteen. Näin oikeistolainen ja epäoikeudenmukainen politiikka on suomalaisten vaikea hyväksyä, edes oikeistolaisten, jotka näkevät, että tämä talouspolitiikka ei näytä toimivan. Arvoisa valtiovarainministeri, oletteko todella sitä mieltä, että nämä arvovalinnat ovat olleet perusteltuja? Te lupasitte ennen vaaleja, että pienituloisilta ei leikata.

Arvoisa puhemies! Jaahas, tässä kuultiin hallituspuolueiden edustajilta ensin puheita SDP:n vaihtoehtobudjetista ja sen jälkeen edellisestä hallituksesta ja vaikka sun mitä. Mitä tekevät sosiaalidemokraatit? Olivat täällä viimeksikin eilen yötä myöten puolustamassa työntekijöiden asemaa ja puhumassa syrjintää vastaan. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen päätökset lisäävät raskaus- ja perhevapaasyrjintää, etenkin kun seuraavaksi hallitus aikoo helpottaa määräaikaisia työsuhteita. Aion nyt kuitenkin keskittyä tässä omassa puheenvuorossani erityisesti tähän käsittelyssä olevaan potkulakiin. Jo nyt joka neljäs raskaana ollut nainen on kokenut raskaussyrjintää. Kun mukaan lasketaan myös muut kielteiset kokemukset, kuten pelko työn menettämisestä, kielteisiä kokemuksia on lähes puolella kaikista raskaana olleista. Tilastot kertovat karua todellisuutta, ja moni nainen elää epävarmuudessa työuransa ja perhehaaveidensa vuoksi. Edustaja Vuornos toi eilisessä keskustelussa esiin, että henkilöön liittyvin syin irtisanotuista suurin osa on miehiä. Oma huoleni liittyy siihen, että tämä laki heikentää irtisanomissuojaa nimenomaan naisvaltaisilla aloilla. Kaikilla naisvaltaisilla aloilla julkisella puolella työskentelevillä ei ole virkasuhteen tuomaa suojaa, ja toisaalta sitäkin hallitus ilmeisesti aikoo heikentää. Monissa työehtosopimuksissa, esimerkiksi miesvaltaisessa teollisuudessa ja kuljetusalalla, on sovittu paremmasta irtisanomissuojasta nykyisten irtisanomissäännösten mukaisesti, mutta niillä sopimusaloilla, joilla ei ole vastaavaa kirjausta työehtosopimuksissa, irtisanomissuoja olisi jatkossa tämän lain varassa, ja näitä aloja ovat varsinkin matalapalkkaiset ja naisvaltaiset alat. Hallituksen esityksen mukaan työntekijän irtisanomiseen siis riittäisi jatkossa pelkkä asiallinen syy. Yksi ongelmakohdista onkin, että ”asiallinen” jää tässä hyvin epämääräiseksi, kuten edustaja Lyly täällä aiemmin omassa puheenvuorossaan kuvasi. Potkulain työllisyysvaikutus on hallituksen oman esityksenkin mukaan vähäinen, joten on vaikea nähdä todelliset perusteet tälle laille. Samaan aikaan hallitusohjelmassa luvataan puuttua raskaus- ja perhevapaasyrjintään vahvemmin, mutta miksi hallitus ei siis turvaa naisten asemaa työmarkkinoilla? Arvoisa puhemies! Suomea on totuttu kehumaan juhlapuheissa tasa-arvon mallimaana, mutta hallituksen linja vie meitä yhä kauemmas kärkisijoilta. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että EU-maiden tasa-arvoa vertailevassa Euroopan tasa-arvoinstituutin, EIGE:n, tasa-arvovertailussa Suomen sijoitus on painunut kahdeksanneksi. Eilisessä keskustelussakin moneen kertaan mainittu verrokkimaamme Tanska on sijalla kolme, Ruotsi sijalla yksi. Toki täällä eilisessä keskustelussa kuulimme, että mitä tulee irtisanomissuojaan, hallitukselle verrokkimaat ovat ilmeisesti Somalia ja Afganistan. Kaikkea sitä tosiaan kuuleekin. [Arto Satonen: Voi herranjumala!] — Niinpä. — Tosiasia on, että EIGE:n listauksessa Suomi on mukana olleiden Pohjoismaiden huonoiten sijoittuva maa. Olisi toivottavaa, että tämä kiusallinen fakta vaikuttaisi hallituksen toimiin. Valitettavasti tilanne on tällä hetkellä tässäkin lakiesityksessä päinvastainen, ja tasa-arvonäkökulma on jälleen tyystin ohitettu, kun puhutaan niin sanotusta pohjoismaisesta tai Tanskan mallista. Jos haluamme tältä osin pysyä Pohjoismaana muutenkin kuin maantieteellisesti, niin tasa-arvon edistäminen tulisi ottaa ihan aikuisten oikeasti vakavasti. Nuorille naisille työelämästä uhkaa tulla entistä epävakaampaa. Epäasiallista kohtelua ei uskalleta nostaa esiin, perheestä haaveilu tuntuu riskiltä ja työsuhteet ovat epävarmoja. Potkulakien sijaan hallituksen tulisi päättäväisesti ja ennen kaikkea konkreettisin teoin edistää tasa-arvoa ja torjua syrjintää, esimerkiksi päinvastoin vahvistamalla irtisanomissuojaa perhevapaalta palaaville. Vasta silloin voimme aidosti kutsua Suomea tasa-arvon mallimaaksi.

Arvoisa puhemies! Olisin vielä kiittänyt edustaja Piisistä hänen puheenvuorostaan, jossa hän toi esiin tahtotilaa syrjinnän ehkäisemiseksi, mutta valitettavasti tuo hyvä tahto ei nyt toteudu tällä esityksellä. Tasa-arvovaltuutettu antoi siksi suosituksensa: ”1) Eduskunta harkitsisi tarkkaan henkilöperusteisen irtisanomisen vaikutuksia syrjinnän lisääntymisen ja sukupuolten tasa-arvon kannalta. Harkinnassa tulisi ottaa huomioon myös perustuslain 6 §:ään sisältyvä velvollisuus edistää sukupuolten tasa-arvoa erityisesti työelämässä. 2) Eduskunta harkitsisi, miten esityksen haitallisia vaikutuksia raskaus- ja perhevapaasyrjintään voitaisiin vähentää. 3) Työsopimuslain 7 luvun 2 §:ään ehdotettua syrjintäkieltoa täsmennettäisiin niin, että se viittaisi nimenomaisesti tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoihin ja näissä laeissa oleviin syrjinnän määritelmiin.” Arvoisa puhemies! Tässä illan aikana uutisoitiin perussuomalaisen kansanedustajan viimeisimmästä rasistisesta tempauksesta sosiaalisessa mediassa. Vaikka perussuomalainen edustaja hyvää tahtoa täällä salissa ilmaisi, niin ei ole kenellekään yllätys, että puolue tosiasiassa viis veisaa syrjinnän lisääntymisestä yhteiskunnassa, jos ei peräti tarkoituksella halua sitä lisätä. Mutta sitä jaksan ihmetellä, että kokoomus ja RKP tällaista tietoisesti ja piittaamattomasti edistävät. [Miko Bergbom: Mitä?] Edustaja Rantanen toi omassa puheenvuorossaan esiin, että tasa-arvovaltuutettu pitää välttämättömänä, että syrjinnän kieltoja työelämässä valvovien viranomaisten resursseja vahvistetaan, jotta ne voivat osaltaan auttaa henkilöperusteisilla irtisanomisperusteilla irtisanottuja arvioimaan, onko heillä syytä viedä asiaansa eteenpäin, esimerkiksi tuomioistuimeen. Tasa-arvovaltuutettu on tuonut eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle tietoon jo aiemmin tänä syksynä huolensa valtuutetun resurssien riittävyydestä. Muun muassa työelämää koskevat lainmuutokset ja palkka-avoimuusdirektiivin täytäntöönpanosta aiheutuvat lisätehtävät sekä valtuutetun viime vuosina voimakkaasti lisääntyneet yhteydenottomäärät edellyttävät merkittävää lisäystä valtuutetun toimintamäärärahoihin. Arvoisa puhemies! Sen verran on ilmeisesti mietintövaliokunnassa sentään puntti tutissut ja ymmärrystä löytynyt, että valiokunta esittää lausumaa siitäkin huolimatta, että syrjintään liittyvää huolta on täällä salissa tänään, vai oliko se ennen puolta yötä, kyseenalaistettu. Sitaatti mietinnöstä alkaa: ”Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää raskaus- ja perhevapaasyrjintää vakavana ilmiönä ja suhtautuu erittäin vakavasti huoleen raskaus- ja perhevapaasyrjinnän lisääntymisestä. [Miko Bergbom: Juuri näin!] Edellä mainitut työsopimuslain ja merityösopimuslain säännökset raskaana ja perhevapaalla olevien erityisestä irtisanomissuojasta sekä tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellot ja syrjintäolettamat tarjoavat osaltaan oikeudellista suojaa raskaus- ja perhevapaasyrjintää vastaan. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä seurata ja arvioida ehdotetun sääntelyn vaikutuksia raskaus- ja perhevapaasyrjinnän ja oikeudellisen suojan riittävyyteen.” Olemme nyt tuntemattoman edessä, ihmiskokeessa, jonka tulokset näemme vuosien, ehkäpä kymmenien vuosien päästä. Tämäkö on se Suomi-kuva, jota haluamme maastamme viestiä? Olisiko aika rakentaa luottamusta ja yhteisymmärrystä, ei tuhota sitä? Arvoisa puhemies! Tätäkään lakia ei voi tarkastella irrallaan siitä kokonaisuudesta, jota tämä hallitus runnoo läpi. Moni Orpon hallitusohjelman toimenpiteistä on vaikutuksiltaan sukupuolittunut. Tämä tarkoittaa sitä, että toimet vaikuttavat sukupuoliin keskimäärin eri tavoin, kuten tämä tänäkin iltana käsittelyssä oleva potkulaki, joka iskee aivan erityisesti naisvaltaisiin aloihin, kuten moni on tänä iltana täällä tuonutkin ilmi. Yksi esimerkki sukupuolittuneesta toimesta on myös määräaikaisuuksiin liittyvä aiottu muutos. Hallitusohjelmassa todetaan, että työsopimuslakia muutettaisiin niin, että jatkossa työsopimus olisi mahdollista tehdä määräaikaisena ilman erityistä perustetta korkeintaan vuodeksi. Nykyisin määräaikaisuudelle on lähtökohtaisesti oltava aina perusteltu syy. Jo tällä hetkellä määräaikaiset työsuhteet kohdistuvat epäsuhtaisesti nuoriin ja erityisesti nuoriin naisiin. Esimerkiksi Tilastokeskuksen Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2021 -julkaisusta ilmenee, että kaikissa ikäryhmissä naiset tekevät useammin työtä määräaikaisena kuin miehet. Esimerkiksi 20—24-vuotiaiden ikäluokassa määräaikaisten osuus naispalkansaajista on peräti 42,9 prosenttia. Miespalkansaajien osalta vastaava luku on 33,2 prosenttia. Erityisesti naisvaltaisilla palvelualoilla jatkuva kokoaikatyö on alati harvinaisempaa, ja uusista työsuhteista vain reilu kolmannes on vakituisia ja kokoaikaisia, noin puolet määräaikaisia. Tasa-arvovaltuutetun selvitykset kertovat karua kieltä. Määräaikaisten työsopimusten jatkamatta jättäminen on yleisin raskaussyrjinnän muoto Suomessa. Mikäli hallitus siis toteuttaa myös määräaikaisuuksia koskevan muutoksen, niiden käyttö työmarkkinoilla oletettavasti lisääntyy, sehän kai lain tarkoitus onkin. Hyvin todennäköistä on, että määräaikaisuuksia käytetään enemmän siellä, missä niitä käytetään jo nyt, eli käytännössä naisvaltaisilla aloilla. On sanottava suoraan: monen merkittävän hallituksen esittämän muutoksen osalta vaikuttaa siltä, että niistä kärsivät suurelta osin naiset. Sosiaaliturvan osalta sukupuolittuneita vaikutuksia on esimerkiksi työttömyysturvan leikkauksilla, jotka kohdentuvat niin ikään erityisesti naisiin. Tämä on todettu suoraan muun muassa asiaa koskevassa hallituksen esityksessä. Esimerkiksi työssäoloehdon pidentyminen vaikuttaa naisiin useammin kuin miehiin kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi 50 vuotta täyttäneissä ja alle 25-vuotiaissa, siis jälleen hedelmällisessä iässä oleviin naisiin. Myös työttömyysehdon sovittelun muutokset kohdistuvat valtaosin naisiin, joita sovitellun päivärahan saajista oli 64 prosenttia vuonna 22, puhumattakaan etenkin yksinhuoltajiin, valtaosin naisiin, kohdistuvista leikkauksista. Sukupuolivaikutuksiin on kiinnittänyt huomiota muun muassa tasa-arvovaltuutettu. Valtuutettu toteaa lausunnossaan, että sukupuolten tasa-arvon kannalta ei voi pitää hyväksyttävinä muutosehdotuksia, jotka kohdistuvat näin voimakkaasti pääsääntöisesti naisiin. Kuten esimerkeistä käy ilmi, hallituksen toimilla on sukupuolittuneita ja käytännössä tasa-arvoa heikentäviä vaikutuksia. Eri toimien yhteisvaikutuksia ei ole asiallisesti arvioitu, ei tämänkään lakiesityksen kohdalla, mikä on äärimmäisen ongelmallista. Käytännössä negatiiviset vaikutukset voivat tällöin kasautua yksittäisille ihmisille tai ihmisryhmille. — Otan siis seuraavan puheenvuoron vielä.

Arvoisa puhemies! Otin vielä toisen puheenvuoron, sillä huoleni etenkin naisten osalta ei liity vain raskauteen vaan myös esimerkiksi tilanteeseen, jossa on pieniä lapsia. Elämme sitä aikaa vuodesta, kun erilaiset taudit jylläävät ja monessa perheessä vanhemmat tasapainoilevat hoitovastuun ja työnteon kanssa. Valitettavasti on edelleen tyypillistä, että usein juuri nainen jää kotiin hoitamaan sairasta lasta. Toivoisinkin, että joku hallituspuolueiden edustaja vastaisi paitsi kysymyksiin syrjinnän lisääntymisestä myös siihen, voiko tämä laki johtaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa voidaan irtisanoa vedoten vaikkapa työtehtävien tekemättä jättämiseen, jos on joutunut hoitamaan kipeitä lapsia ja poissaoloja on kertynyt paljon. [Miko Bergbom: Se on laissa säädetty asia!] Potkulakien sijaan tarvitsisimme päinvastoin muun muassa perhevapaalta palaavan tehostettua irtisanomissuojaa, joka laajentaisi työntekijän irtisanomissuojan jatkumaan esimerkiksi kuusi kuukautta perhevapaalta palaamisen jälkeen. Lisäksi tulisi vahvistaa määräaikaisessa työsuhteessa olevien ja raskaana olevien asemaa. Aiemmin esimerkiksi edustaja Malm pitikin erinomaisen puheenvuoron siitä, miten tämän hallituksen toimilla ei ole mitään tekemistä Tanskan tai minkään muun maan kanssa. Valitettavasti tämä hallitus ei ole tehnyt yhtä ainoaa työntekijän asemaa parantavaa uudistusta. Kokoomukselta tällaista voi odottaa, mutta perussuomalaiset ovat mainostaneet itseään työntekijöiden puolueena. Teot puhuvat karusti toista kieltä. Arvoisa puhemies! Jatkan vielä vähän laajemmin syrjinnästä työelämässä ja sosiaalisista oikeuksista. Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan tehtävänä on turvata ja edistää sosiaalisia oikeuksia Euroopassa. Peruskirjan artikla 24 koskee oikeutta suojeluun työsuhteen päättämisen yhteydessä. Sen mukaan sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan kaikkien työntekijöiden oikeuden siihen, että heidän työsuhdettaan ei voida päättää ilman pätevää syytä, joka liittyy heidän työkykyynsä tai käytökseensä taikka joka perustuu yrityksen, laitoksen tai yksikön toimintaedellytyksiin. Lisäksi artikla turvaa niiden työntekijöiden, joiden työsuhde on päätetty ilman pätevää syytä, oikeuden riittävään korvaukseen tai muuhun asianmukaiseen hyvitykseen. Suomi on ratifioinut tämän kyseisen artiklan. Artiklan 24 määräyksiä tarkennetaan uudistetun Sosiaalisen peruskirjan toisen osan 24 artiklassa. Artiklan 3 kohdassa luetellaan syitä, joiden erityisesti ei voida katsoa olevan päteviä syitä työsuhteen irtisanomiselle. Tällaisia syitä ovat muun muassa ammattijärjestön jäsenyys, toimiminen työntekijöiden edustajana, osallistuminen työnantajaa vastaan käytävään oikeudenkäyntiin, rotu, ihonväri, sukupuoli, siviilisääty, perheenhuoltovelvollisuudet, raskaus, uskonto, poliittinen mielipide, kansallinen alkuperä tai yhteiskunnallinen alkuperä, äitiysloma tai vanhempainloma sekä tilapäinen poissaolo työstä sairauden tai vamman vuoksi. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkintakäytännön mukaan työsuhteen päättämiselle voidaan katsoa olevan pätevä syy esimerkiksi silloin, kun työntekijä saa vankeustuomion työhön liittyvästä rikoksesta. Myös muusta rikoksesta saatu vankeustuomio voi olla pätevä peruste, jos rangaistuksen kesto tekee työsuhteen jatkamisen mahdottomaksi. Työntekijän ikä ei ole pätevä irtisanomisperuste, ellei kyse ole eläkeiän saavuttamisesta. Sairauden tai vamman osalta komitean arvioinnissa on kiinnitetty huomiota siihen, onko työnantajalla velvollisuus tarjota muuta työtä, jos työntekijä kykenee kevyempään työhön. Poissaolo voi olla irtisanomisperuste, jos se vakavasti häiritsee työnantajan toimintaa tai tilalle palkataan uusi kokoaikainen työntekijä. Työtapaturmien ja ammattitautien uhreille on tarvittaessa annettava lisäsuojaa. Arvoisa puhemies! Tämä on selkeää tekstiä ja selkeä viitekehys ja suoraan hallituksen esityksen sivulta 26, mutta miten niin erivireinen kuin tämä esitys täällä tänään? Tämä hallituksen esitys luo epävarmuutta vuosikymmeniksi ja epävarmuutta työuriin. Tämä kääntää päälaelleen työelämän heikomman osapuolen eli työntekijän suojelun. Tämä laki tekee työnantajasta subjektin laissa, joka on säädetty työntekijän suojaksi ja antaa työnantajalle aktiivisen roolin. Tällä esityksellä käännetään selkä työntekijän suojelulle ja Euroopan sosiaaliselle peruskirjalle. Sen voitte todeta, kun perehdytte näihin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle annettuihin asiantuntijalausuntoihin. Arvoisa puhemies! Olemmeko me samassa Euroopassa tuon peruskirjan ja Suomen lainsäädännön kanssa? Emme ainakaan samalla sivulla. Oikeastaan ihmettelen, miten tämä henki on onnistuttukin hukkaamaan näin täydellisesti ja miten perussuomalaiset ja RKP ovat tämän sallineet. Voiko tällä esityksellä rakentaa luottamusta ja tulevaisuutta, siitä on paljon täällä tänään puhuttu. Sitä, mitä me nyt erityisesti tarvitsisimme, on talouden kääntämistä nousuun. Pahalta näyttää. Arvon hallituspuolueiden edustajat, jotka sitkeästi täällä salissa vielä olette, tässä ollaan nyt esityksen ensimmäisessä täysistuntokäsittelyssä, ja lain esitellyt työministeri Marttinen on valitettavasti loistanut poissaolollaan koko illan. Miksi hän ei ole puolustamassa täällä esitystään ja vastaamassa näihin esitettyihin moniin näkemyksiin ja epäilyihin? Sen luulisi olevan kunnia asiavastuuministerille. Arvoisa puhemies! Mietintövaliokunnan saamassa tasa-arvovaltuutetun asiantuntijalausunnossa, joka siis tänään mietinnön valmistuttua tuli julkiseksi meille kaikille ja vapaasti tutkittavaksi — tasa-arvovaltuutettu totesi yhteenvetonaan, että hallituksen esityksessä ehdotettu irtisanomiskynnyksen alentaminen on omiaan heikentämään sukupuolten tasa-arvoa työelämässä, lisäämään kielletyn sukupuolisyrjinnän riskiä muun muassa raskauden, vanhemmuuden ja perheenhuoltovelvollisuuksien perusteella ja heijastumaan työelämässä koettuun epävarmuuteen ja vaikuttamaan syntyvyyteen sitä alentavasti, kuten jo aiemmin toin esille. Tasa-arvovaltuutettu antoi omia suosituksiaan, mutta taidan ottaa sitä varten vielä seuraavan puheenvuoron.

Arvoisa rouva puhemies! Tätä lakiesitystä voisi kritisoida lukuisista näkökulmista, kuten olemme tänä iltana täällä kuulleet. Olen kuunnellut tätä keskustelua ja päätin nyt lopulta itsekin ottaa vielä puheenvuoron ennen kaikkea naisena ja hedelmällisessä iässä olevana, ja keskitynkin nyt lain syrjintää lisäävään vaikutukseen. Täällä kuultiin aiemmin puheenvuoroja, joissa kyseenalaistettiin raskaussyrjinnän lisääntymisen riskiä, joten luen nyt suoraan tasa-arvovaltuutetun lausunnosta: ”Eräs työntekijä on kuvannut kokemustaan seuraavasti: ’Kun odotin esikoistani, minut irtisanottiin kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Liiton mukaan oli vaikea todistaa, että syy oli raskaus, sillä työnantaja vetosi tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin. Irtisanominen ei johtanut toimenpiteisiin.’” Tasa-arvovaltuutetun mukaan kertomus vastaa pitkälti tasa-arvovaltuutetun saamia yhteydenottoja, ja yli puolet työelämää koskevista neuvontapalveluun tulevista puheluista ja kolmasosa kirjallisista yhteydenotoista liittyy raskaussyrjintään tai sen epäilyihin. Tämän henkilön kertomus osoittaa, ettei syrjintää ole aina suinkaan helppo tunnistaa. Valtuutettu toteaakin yksiselitteisesti: ”Jos irtisanomiskynnystä madalletaan, riski syrjinnän piiloutumisesta kasvaa.” Arvoisa puhemies! Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on jo nykyisellään aito ja vakava työelämän ongelma, ja on aivan käsittämätöntä, että etenkin kokoomus sallii tällaisen syrjinnän riskiä lisäävän lain etenemisen. Jo nykyisellään erityisesti nuorten naisten riski kohdata syrjintää työmarkkinoilla on suurempi kuin miehillä. Tilastokeskus selvitti viime vuonna, vuonna 2024, sosiaali- ja terveysministeriölle raskaus- ja perhevapaasyrjinnän yleisyyttä. Myös lukemani kertomus on kyseisestä selvityksestä, jonka perusteella raskaussyrjintää kokee Suomessa jo joka neljäs raskaana oleva — jo joka neljäs. Kun syrjinnän lisäksi otetaan huomioon myös muut kielteiset kokemukset, kuten pelko oman aseman vaarantumisesta töissä, näitä kokemuksia on ollut miltei puolella kaikista raskaana olevista. Syrjintä on siis järkyttävän yleistä, ja nyt sen todennäköisyyttä lisätään entisestään tällä lailla. Yhdenvertaisuusvaltuutettukin toteaa lausunnossaan: ”Esityksessä ei ole toteutettu yhdenvertaisuusvaikutusten arviointeja. Siksi tämän lain vaarana on, että sen vaikutukset kohdistuvat erityisesti syrjinnän vaarassa oleviin työntekijöihin, esimerkiksi terveydentilan, vammaisuuden, ikääntymisen tai perhehuoltovelvollisuuden perusteella.” Irtisanominen esimerkiksi perhevapaan vuoksi on tasa-arvolaissa kielletty, ja edustaja Bergbom oli siinä aiemmin lausuessaan oikeassa, että tietyissä tapauksissa jatkossakin työnantaja tosiaan rikkoo lakia, jos irtisanoo laittomin perustein. Mutta tässä laissa onkin kyse juuri siitä, että irtisanomisen uudet perusteet jäävät nyt erityisen häilyviksi. Irtisanominen on aina inhimillisesti dramaattinen tilanne kummallekin osapuolelle, minkä vuoksi lainsäädännön tulisi olla hyvin selkeä ja helposti tunnistettavissa ja tulkittavissa, jotta niin työntekijä kuin työnantaja tietäisi riittävän hyvin oikeutensa ja velvollisuutensa. Tämä potkulaki ei selkeytä tilannetta vaan päinvastoin jättää tulkinnat tulevien riitojen ja oikeuskäytännön varaan. Arvoisa puhemies! Palaan vielä tämän lain tasa-arvovaikutuksiin. Irtisanomissuojaa heikennetään nyt aivan erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Monissa työehtosopimuksissa, esimerkiksi teollisuudessa ja kuljetusalalla, [Miko Bergbom: Miehiä!] — miehiä, juu — on sovittu paremmasta irtisanomissuojasta nykyisen irtisanomissäännöstön mukaisesti, kiitos ammattiliittojen. Mutta niillä sopimusaloilla, jotka eivät ole saaneet vastaavaa kirjausta työehtosopimuksiin ja ovat siten pelkän lain varassa, irtisanomissuoja olisi tämän lain varassa, ja näitä aloja ovat varsinkin matalapalkkaiset ja naisvaltaiset alat. Suomessa on jo nykyisellään eurooppalaisittain verrattain paljon määräaikaisia työsuhteita. Myös irtisanominen koeajalla on mahdollista. Aidosti ihmettelen, minkälaisiin tilanteisiin tätä lainmuutosta tarvitaan, jos ei siihen, että työnantaja voi päästä eroon hankalaksi kokemastaan työntekijästä. On arkijärjelläkin ajateltuna päivänselvää, että sitä mukaa kuin irtisanomisen kynnystä lasketaan, mikä on tietysti koko tämän potkulain ydin, lisääntyy myös syrjinnän riski. Tasa-arvolakiin mahdollisesti tehtävillä tiukennuksilla on vaikea tehdä tekemättömäksi näitä höllennyksiä. Oikea käsi ei vaikuta tietävän, mitä vasen käsi tekee. Tällä lailla aivan erityisesti nuorten ja etenkin nuorten naisten työelämän epävarmuus lisääntyy, vaikka kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan epävarmuutta työsuhteen jatkosta tai työurastaan esimerkiksi lapsen saamisen takia. Työsuhteen ollessa epävarmalla pohjalla voi monen nuoren naisen olla myös vaikea nostaa esiin työpaikan ongelmia, jopa kokemaansa seksuaalista häirintää. Kysynkin suoraan hallituspuolueiden edustajilta: miten vastaatte tähän huoleen? Arvoisa rouva puhemies! Hallitus ei ole millään tavalla lisännyt nuorten tulevaisuususkoa tai uskallusta suunnitella elämäänsä tai perheen perustamista. Monen nuoren haaveet perheestä karkaavat päinvastoin kauemmaksi jälleen tämän lain myötä. On kerta kaikkiaan nurinkurista, että hallituspuolueidenkin riveistä kuullaan usein huoli puhetta alenevasta syntyvyydestä. Sanon nyt suoraan: epävarmuus työn jatkumisesta lisää perheen perustamiseen liittyviä huolia, ja tämä laki lisää epävarmuutta. Hallituksen esityksessäkin todetaan, että tutkimustietoa on siitä, että työntekijöiden työsuhteen epävarmuus heikentää syntyvyyttä. Joidenkin tutkimusten mukaan vaikutus korostuu ennen kaikkea korkeasti koulutetuilla naisilla. Aihetta on kuitenkin tutkittu varsin niukasti. Kuitenkin Italiassa vuonna 2005 toteutetun irtisanomissuojan merkittävän heikennyksen on tutkittu vähentäneen syntyvyyttä 1,4 prosentilla niillä naisilla, joihin lain muuttaminen vaikutti, ja kuten jo totesin, tämä laki vaikuttaa erityisesti naisvaltaisiin aloihin. On siis täysin mahdollista, että tämä laki voi entisestään heikentää syntyvyyttä. Hallituksen esityksessäkin todetaan, että tällä lailla voi olla vaikutuksia koettuun työsuhteen epävarmuuteen ja sitä kautta alhaisempaan syntyvyyteen. — Arvoisa puhemies! Ajattelin vielä puhua muistakin syrjintään liittyvistä asioista, mutta otan seuraavan puheenvuoron.

Arvoisa rouva puhemies! Eihän se ole menossa parempaan suuntaan, kun lääkärille ei pääse, mutta ministeri Juuso sen totesi, että hallitus on askarrellut soteasioiden parissa. Sakset käsissä ‑askartelu ei nyt auta. Omalääkärimalli ei auta, jos lääkäriä joutuu odottamaan kolme kuukautta. [Välihuutoja oikealta] Hallitus on leikkauksillaan nakertanut ennätyksellisellä tavalla ihmisten arjen turvallisuudentunnetta. Te olette rajusti lisänneet lapsiperheiden köyhyyttä ja parhaillaan olette leikkaamassa vielä viimesijaisesta sosiaaliturvastakin. Kansalaisten huoli terveyspalvelujen tilasta on varsin perusteltu. Arvoisa pääministeri, te itse lupasitte, ettei keneltäkään vaadita mahdottomuuksia. Meidän mielestämme on kohtuutonta odotuttaa ensimmäistä lääkärikäyntiä joulukuusta maaliskuulle. [Tere Sammallahti: Ei joudu!] Mitä te, pääministeri, sanotte näille ihmisille, jotka odottavat hoitoonpääsyä jopa kolme kuukautta, pitkälle ensi vuoteen? Onko tämä teidän vahva ja välittävä Suomenne?

Arvoisa rouva puhemies! Nimenomaan lääkäriin hoitoon pääsyssä on menty huonompaan suuntaan. Mutta yhdessä asiassa ministeri oli oikeassa, nimittäin eilen todetessaan, että nyt olisi aika käynnistää puolueiden yhteinen työ soten pelastamiseksi. Lokakuisen E2-tutkimuksen mukaan suomalaisten suurin huolenaihe koskee nimenomaan terveydenhoidon tilannetta. Tilanne on kriittinen, tilastojen mukaan hoitojonot kasvavat ja ihmisten luottamus yhteisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin murenee. Pääministeri Orpo, te tyrmäsitte marraskuussa suoriltaan opposition ehdotuksen parlamentaarisesta soteyhteistyöstä. Nyt kun teidän oma ministerinnekin ehdotti tällaista yhteistyötä, aiotteko tyrmätä hänenkin ehdotuksensa vai oletteko valmis uudelleen harkitsemaan yhteistyötä tässä suomalaisille kaikista tärkeimmässä asiassa?

Arvoisa rouva puhemies! Tänä jouluna ennätyksellisen monessa kodissa juhlatunnelmaa varjostavat huoli ja epävarmuus arjen perusasioista, epävarmuus omasta työpaikasta, omasta ja läheisten pärjäämisestä ja rahojen riittämisestä. Julkiset palvelut ovat hyvinvointivaltion kivijalka, ja SDP:n mielestä hoitoon pitää päästä riippumatta lompakon paksuudesta tai siitä, onko ihminen työelämässä vai ei. Ministeri Juuso, te olette tässä salissa todennut, että hoitoonpääsyä ei ratkaista rahalla ja asia hoituu itsestään. Todellisuudessa niin THL:n tilastot kuin tuore hallituksen tilaama raporttikin osoittavat, että hoitoonpääsy lääkärin vastaanotolle on heikentynyt, ja hallituksen leikkausten jälkeen entistä useampi odottaa lääkäriin pääsyä yli kaksi viikkoa. Kun te nyt katsotte näitä tilastoja, näettekö syytä korjata aiempia puheitanne?

Arvoisa rouva puhemies! Sanotaan, että yhteiskunta on kolmen aterian päässä anarkiasta, ja siksikin olemme aivan yhteiskunnan ydinkysymysten äärellä. Ruoka vaatii tietysti työtä ja tuotantoa, ja on yhteinen tahtotila tässä salissa, että tulevaisuudessakin söisimme mahdollisimman kotimaista ruokaa. Valitettavasti epäreilulla asetelmalla ja keskittyneellä kaupalla on ajettu tuottajia nurkkaan. On huoli, mistä tulevaisuudessa löydämme ruuantuottajia, jos kannattavuus ei tästä parane. Ilmastonmuutoksen edetessä ja ääri-ilmiöiden yleistyessä myös Euroopassa Suomen rooli ruuantuottajana voi kasvaa hyvinkin merkittävästi. Suomessa on puhtaita perinteisiä raaka-aineita ja myös huikeita innovaatioita ja kasvupotentiaalia esimerkiksi kasviproteiineissa. Kysynkin vastuuministeriltä: miten tukipolitiikkaa uudistetaan siten, että se tunnistaisi paremmin nämä uudet ruokateknologiat, jotka ovat keskeinen osa kestävää ruokajärjestelmää tulevaisuudessa?