Arvoisa puhemies! Aivan pienenä lapsena minua järkytti kuva lapsesta toiselta puolelta maapalloa. Muistan vieläkin, että siinä kehitysyhteistyöjärjestön kuvassa sen lapsen nenällä oli kärpänen ja hän oli aliravittu. Köyhyyden poistaminen on kehitysyhteistyön tärkein tehtävä. Aliravitsemuksen ja lapsikuolleisuuden lukuja tulee edelleen seurata, ja Suomen täytyy olla kantamassa kortensa kekoon myös äärimmäisen köyhyyden poistamisessa. On aina suru katsoa tilanteita eri puolilta maailmaa, mutta meidän täytyy nähdä myös positiivista kehitystä, kun sitäkin on. Agenda 2030 -tavoitteessa saavutuksia on tehty ja tilanne parantunut, mutta valitettavasti nyt maailmassa ollaan menossa koronan jälkeen, kriisien jälkeen, huonompaan tilanteeseen myös kehittyvien maiden osalta monin osin. Suomen uudessa taloussuhteiden selonteossa, kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteossa, täydennetään valtion ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Meillä on painopisteenä tähän kirjattu tytöt ja naiset, ilmasto, ja erityisesti Suomi voi olla myös tekemässä kestäviä energiaratkaisuja ja digitalisaatiota. Näistä löydän monta kannatettavaa painopistettä ja tuen niitä. Lisäksi suomalaista osaamista on erityisesti oikeusvaltion ja demokratian vahvistamisessa ja tukemisessa sekä verotusjärjestelmien kehittämisessä. Olisi arvokasta, kun tuemme maita kehittymään, enemmän ottamaan omasta kehityksestään myös vastuuta, että näissä järjestelmissä myös pidettäisiin suomalaista osaamista ja painopistettä vahvasti mukana. Ilman demokratiaa ja sen myötävaikutusta uusissa valtioissa ei päästä vahvalle kehityspolulle. No, perinteisesti ajattelen, että kehityspoliittinen selonteko antaisi vastauksen siihen kansainvälisesti vertailtavaan lukuun, YK-sitoumukseen, jossa tavoitellaan 0,7 prosentin bruttokansantulon käyttämistä kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 prosenttia tukea vähiten kehittyneille maille. Tästä selonteko hallitukselta vain kertoo, että näin on historiallisesti Suomella ollut, mutta ei anna mitään tavoitetilaa tälle hetkelle. Toivottavasti ulkoasiainvaliokunta pääsee tässä kirjaamaan myös konkreettista tavoitetta, jotta voimme Suomena linkittyä ja meitä pidetään samanmielisenä maana, kehitysyhteistyötä tukevana valtiona. Puhemies! Tämä on myös yritys yhteensovittaa kehitys- ja kauppapolitiikkaa. Silloin, kun tehdään kehitysyhteistyötä, kaupalla on merkittävä mahdollisuus myös edistää kehittyvän osapuolen kehittymistä, ja se on siltä osin ihan hyvä tavoite. Ei voi kuitenkaan olla niin, että kehitysyhteistyön määritelmiä tai tavoitteita kirjataan sen mukaisesti, edistääkö se suomalaista bisnestä, mutta suomalaisilla yrityksillä on paljon mahdollisuuksia tukea kehityspolitiikkaa. Mutta kauppapolitiikka on vielä paljon muutakin. Kaikki meidän kauppakumppanit eivät ole kehitysmaita eivätkä kehittyviä maita, ja kauppapolitiikka on EU:n yksinomaista toimivaltaa ja ehkä siksi jäänyt vähälle keskustelulle. Nyt ollaan kuitenkin EU:ssa vaiheessa, jossa perustetaan uutta komissiota ja komissiolle ohjelmaa. Olisi erinomainen aika myös kirjata tavoitteita Suomen kauppapoliittisiksi tavoitteiksi EU:ssa. Muun muassa kuluvalla kaudella EU linjasi, että se ei tee uusia kauppasopimuksia maiden kanssa, jotka eivät täysimääräisesti sitoudu esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksen noudattamiseen ja eteenpäin viemiseen. Euroopan unionissa tehtiin yritysvastuulainsäädäntöä, jossa meidän kauppakumppaneidenkin kanssa saataisiin yritysketjut vastuullisemmiksi. Ilmasto, lisäksi myös työolosuhteet ja esimerkiksi ILOn määräysten noudattaminen olivat monesti pöydällä, kun EU:n kauppasopimuksia tällä kaudella tehtiin. On Suomen etu, että meidänkin yritystemme kauppa- ja toimitusketjuissa työntekijät on huomioitu vähintään sen mukaisesti, mitä kansainvälinen työlainsäädäntö ILOssa velvoittaa, ja tämän korostamisen sopisi näkyä myös eduskunnan valmiissa kannassa tähän selontekoon.