Arvoisa puhemies! On hyvä korjata tämä laki, koska se on ilmeisesti herättänyt metsänomistajissa huolta, miten sen kanssa toimitaan, jos yksityiselle luonnonsuojelualueelle leviää metsätuho. Kirjanpainajan aiheuttamia puustotuhoja tullaan näkemään Suomessa varmasti yhä enenevissä määrin. Jo nyt Etelä-Suomessa nähdään se. Erityisesti tämän taustallahan ovat ilmastonmuutos ja sen aiheuttama kuivuus, joka on yhdistettynä tämmöisiin yksipuolisiin metsän piirteisiin tullut jo ongelmaksi meillä. Erityisesti kuivuusstressiä on tämmöisillä kuusivaltaisilla alueilla, ja erityisesti hakkuuaukkojen reunoilla on havaittu kirjanpainajatuhoja. Sinänsä on mahdollista myös tosiaan, että kirjanpainaja leviää suojelualueille, ja siksi tämä laki kannattaakin säätää näin, mutta sinänsä kokonaisuuden kannalta täytyy muistaa se, että suojelualueilla on hyvin pieni vaikutus kirjanpainajan leviämiseen. Ylivoimaisesti suurin osa näistä tuhoista tapahtuu talousmetsämaisemassa. Siksi onkin oleellista, että me käännämme katseen sinne talousmetsiin, miten voimme siellä estää näitä metsätuhoja. Olen ollut iloinen, että on selvästi löytynyt tämmöinen konsensus niin tutkijoiden kanssa kuin metsätoimijoillakin. Me pystymme tietämään sen jo nyt, että talousmetsissä paras tapa torjua tuholaisia on lisätä monimuotoisuuspiirteitä, erityisesti erilajisia puita. Olisikin tärkeää saada vietyä tätä viestiä niille 600 000 metsänomistajalle, joita Suomessa on, jotka näitä päätöksiä tekevät, jotta varmasti pystymme torjumaan tätä viheliäistä ongelmaa. Yksipuolisella metsäekosysteemillä tuhoriski on korkeampi, ja erityinen riski tosiaan muodostuu avohakkuualueiden reunoille. Ilmastonmuutoksen myötä Suomen ilmasto lämpenee ja sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus ja sadejaksot, lisääntyvät. Meidän metsät eivät valitettavasti ole immuuneja näille ongelmille, joten on hyvä tähän yhdessä tarttua.