Jenni Pitko

Arvoisa puhemies! Tärkeää on huomauttaa, että tämä prosessi ei siis koske muuta kuin kaavoitusta, eli tämä ei koske ympäristölupia, ympäristövaikutusten arviointia, kun ilmeisesti nyt siis tässä keskustelussa nämä ympäristöluvat olivat se, minkä koettiin pitkittävän prosessia. Tässä itse puhuin siis pelkästään kaavaprosessista, enkä usko, että monikaan kaavaprosessi on kymmentä vuotta kestänyt. Sen sijaan näitä pitkittyneitä prosesseja on kyllä toki olemassa silloin, kun niihin otetaan nämä kaikki muutkin luvat — jos hanke tarvitsee esimerkiksi vesiluvan tai ympäristöluvan. Näissäkin yleisin syy on se, että sen luvan hakija ei täytä näitä vaatimuksia, jolloin lupa palautetaan ja sitä täytyy täydentää ja tulee pitkä prosessi. No, yhtä kaikki, me varmasti kaikki tässä salissa halutaan sujuvampia prosesseja. Viime kaudella, ja myös tällä kaudella, on edistetty yhden luukun periaatteita ja lupaprosessien nopeuttamista. Se on yhteinen tahto, ja sitä täytyy jatkossakin jatkaa. Tässä esityksessä kuitenkin puhutaan vain asemakaavaprosessista. Halusin sen vielä sanoa, koska tässä menivät ehkä sekaisin eri luvat. Nämä hankkeet siis, mitä tämä esitys koskee, voivat edelleenkin tarvita ympäristöluvan, ja siitä ei tässä tulla poikkeamaan.

Mielestäni lienee myös tärkeää sanoa se, että nämä kaavaprosessit tai hankkeiden prosessit eivät Suomessa kestä yleensä kymmentä vuotta. [Mikko Savola: Kyllä ne aika kauan kestää!] Ei kannata laittaa liikkeelle sellaista huhua, joka tietenkin lisää myös epähoukuttelevuutta investoida Suomeen. Kaavaprosessin voi vetää läpi reilussa puolessa vuodessa, ja yleisin kaavoitusprosessin kesto taitaa olla noin yhden vuoden luokkaa. Eli lähtökohtaisesti kaavaprosessit ovat sujuvia, nopeita prosesseja, missä varmistetaan eri maankäyttömuotojen yhteensopivuus. Niissä tiedotetaan osallisia, niissä osallistetaan ihmisiä, mikä itse asiassa voi vähentää valitusherkkyyttä, kun ihmiset saavat tietoa hankkeista. Tässä on haluttu kuitenkin tehdä sijoittamislupa näille tietyille tarkkaan rajatuille hankkeille, jotta voidaan varmistaa niitten nopea meno. Minusta se on ihan ok, mutta sellainen puhe, että prosessit Suomessa kestäisivät kymmenen vuotta ei mielestäni ole ihan järkevää puhetta täällä, vaan kaavoitusprosessit toimivat hyvin, kun ne saavat tarpeeksi resursseja. Silloin tällöin niistä voidaan myös valittaa, ja sekin kuuluu oikeusvaltioon.

Voisin vielä huomauttaa tähän mahdolliseen hybridivaikuttamiseen, joka on tämmöinen potentiaalinen uhka, emmekä nyt varsinaisesti ole sellaista nähneet, että järjestöjä kaapattaisiin hybridivaikuttamista varten, mutta joka tapauksessa, jos sellaista pääsisi käymään, tässä alkuperäisessä lakiehdotuksessa oli siihenkin varauduttu niin, että tässä annetaan mahdollisuus luvanhakijan aloittaa tämä rakentaminen ennen kuin rakentamislupa on saanut lainvoimaisuuden. Eli vaikka tästä hankkeesta valitettaisiin, silloin joka tapauksessa luvanhaltija pääsisi liikkeelle hankkeen rakentamisessa. Eli siinä mielessä tämä hybridivaikuttaminen on tässä alkuperäisessä esityksessä otettu huomioon, mikäli sellaista jossakin vaiheessa olisi tapahtumassa. Haluan kiinnittää tähän huomiota. Ilmeisesti tällaista ei ole muiden hankkeiden osalta, että tämmöisellä vakuudella päästäisiin jo liikkeelle hankkeessa, mutta hyvä, että ministeriöt ovat tätäkin miettineet.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on sinänsä tärkeä maanpuolustuksen kannalta. On hyvä miettiä, miten me pystymme sujuvoittamaan tilanteita, erityisesti ajattelen poikkeusaikoja, jolloin voi olla tilanne, että ei ole aikaa käyttää viivyttelyyn, mutta toki tämä laki on voimassa myös normaaliaikana. Sinänsä kannatan tämän lakiesityksen tavoitteita ja tätä alkuperäistä hallituksen esitystä, minkä hallitus tänne eduskuntaan toi. En kuitenkaan voi kannattaa niitä muutoksia, mitä valiokunta on käsittelyssään tähän lakiin tehnyt, erityisesti liittyen maankäytön yhteensovittamiseen mutta myös valitusoikeuden rajaamiseen. Tässä valiokunta tosiaan esittää rakentamislain osalta valitusoikeuden rajaamista niin, että kavennetaan kansalaisten sekä järjestöjen osalta mielestäni tarpeettomasti tätä muutoksenhakuoikeutta. Jo lähtökohtaisesti tämä esitys siis ohittaa kaavoituksen osallistumisen ja tiedottamisen vaiheet. Eli jo lähtökohtaisesti siis osallistumista näiden hankkeiden sijoittamiseen rajoitetaan merkittävästi mutta nyt myös muutoksenhaun osalta tavalla, joka ei ole perusteltua. Itse ajattelen valitusoikeudesta ja muutoksenhausta hankkeissa, jotka koskettavat omaa elinpiiriä tai joissa on näissä tapauksissa olemassa jopa suuronnettomuuden riski, niin, että ihmisillä on oltava oikeus vaikuttaa niihin asioihin. Tämä voi vaikuttaa myös oikeudenmukaisuuden kokemuksiin yhteiskunnassa. Emme me voi rajata ihmisiä pois. Valitusoikeuden takaaminen kansalaisjärjestöille on keskeinen kansalaisvaikuttamisen keino, ja sen kaventaminen uhkaa prosessien ja lopputulemien legitimiteettiä kansalaisten silmissä. Ajattelen, että meillä ei ole tämmöiseen varaa tässä yhteiskunnassa, joka perustuu demokratiaan ja ihmisten yhdenvertaiseen osallistumisoikeuteen. Valiokunta myös esittää, mikä on mielestäni aika ihmeellistä, että tästä 4  b §:ssä poistetaan kaksi kohtaa, jotka liittyvät siihen, minkälaisia vaikutuksia tällä rakentamisella, jossa ohitetaan tämä kaavaprosessi, saa olla muihin hankkeisiin. Jatkossa ei haittaa, vaikka näillä hankkeilla olisi merkittävää vaikutusta liikenteen ja teknisen huollon verkostojen toteutumiselle tai yleiskaavan muille tavoitteille yleiskaavan määräysten tai maakuntakaavassa osoitettujen valtakunnallisesti merkittävien hankkeiden kannalta. Itse ajattelen, että meillä on kuitenkin Suomessa aika hyvä tilanne maan riittävyyden suhteen ja hankkeet voitaisiin sijoittaa niin, että ne eivät aiheuttaisi haittaa muille. Tämä oli hallituksen alkuperäinen esitys, ja nämä rajoitteet — jos niitä nyt merkittäviksi rajoitteiksi voi sanoa — poistettiin tästä valiokunnan käsittelystä. Ehdotan tosiaan, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen 2 mukaisina.

Arvoisa puhemies! Esittelen mietinnön sisällön. Näiden ehdotettujen muutosten tarkoituksena on nopeuttaa maanpuolustukselle ja varautumiselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista ja lupamenettelyjä. Esityksen tavoitteena on parantaa Suomen sotilaallista huoltovarmuutta sujuvoittamalla maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista. Muutosehdotusten taustalla on heikentynyt kansainvälinen turvallisuustilanne ja tarve vahvistaa Suomen puolustusteollista perustaa. Hallituksen esityksessä esitetyistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina. Kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksen mukaan maanpuolustukselle tärkeällä tuotantolaitoksella tarkoitetaan muuta kuin Puolustusvoimien hallinnassa olevaa tuotantolaitosta, jolla puolustusministeriö on katsonut olevan maanpuolustukselle olennainen merkitys. Mainittuja laitoksia koskevan poikkeuksen soveltamisen edellytykset ratkaistaan siten, että puolustusministeriö antaa lausunnon tuotantolaitoksen tärkeydestä maanpuolustukselle. Esityksen ja valiokunnan saaman lausuntopalautteen mukaan poikkeusten ennakoidaan koskevan vain harvoja tuotantolaitoksia. Esityksessä ehdotetaan lupa- ja ilmoitusmenettelyä sujuvoitettavaksi siten, että maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen lupahakemus tai ilmoitus asetetaan etusijalle viranomaisten käsitellessä tuotantolaitosten vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn lupahakemuksia tai ilmoituksia. Esityksessä kemikaaliturvallisuuslakiin ehdotetaan säädettäväksi poikkeus koskien maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen toiminnanharjoittajan tiedottamisvelvollisuutta yleisölle. Lisäksi kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksen mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen toiminnanharjoittaja saa poiketa velvollisuudesta toimittaa tiedot tuotantolaitoksessa käsiteltävistä ja varastoitavista suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavista kemikaaleista sellaisille henkilöille sekä sellaisiin lähistöllä sijaitseviin kouluihin, sairaaloihin ja muihin yleisessä käytössä oleviin rakennuksiin sekä tuotantolaitoksiin, joihin turvallisuusselvitystä edellyttävässä tuotantolaitoksessa alkunsa saanut suuronnettomuus voi vaikuttaa, jos tiedot ovat edellä mainitun viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 10 kohdan tai kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetun lain mukaan salassa pidettäviä. Kemikaaliturvallisuuslakiin liittyen myös talousvaliokunta kiinnitti ympäristövaliokunnan huomiota mahdollisuuteen sujuvoittaa kemikaaliturvallisuuslain sääntelyä myös muiden kuin maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten osalta. Talousvaliokunnan lausunnon valossa ympäristövaliokunta pitää tärkeänä selvittää, miten vastaavaa sääntelyä kuin maanpuolustukselle tärkeille laitoksille ehdotetaan voidaan jatkossa ulottaa erityisesti tapauksiin, joissa laitoksen sijoittaminen voidaan rakentamislain mukaan ratkaista puhtaan siirtymän sijoittamisluvalla. Tästä valiokunta esittää lausumaa. Merkittäviä muutoksia lupaprosesseihin esitetään rakentamislakiehdotuksessa. Rakentamislaissa ehdotetaan säädettäväksi uudentyyppisestä sijoittamisluvasta. Rakentamisluvan hakijan pyynnöstä rakentamislupaan liittyvä sijoittamisen edellytysten olemassaolo on esityksen mukaan ratkaistava sijoittamisluvalla ilman asemakaavaa tai sellaista yleiskaavaa, jossa on määrätty sen käyttämisestä rakentamisluvan myöntämisen perusteena. Edellytyksenä tälle sijoittamisluvan käytölle on, että tuotantolaitoksella on puolustusministeriön lausunnon perusteella olennainen merkitys maanpuolustukselle ja että tuotantolaitos ei sijaitse alueella, jolla on voimassa oleva alue asemakaava. Lisäksi rakentamislakiin ehdotetaan lisättäväksi kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle mahdollisuus myöntää luvan hakijalle oikeus rakentamisen aloittamiseen ennen kuin poikkeamislupa, johon rakentamisluvan myöntäminen on perustettu, on tullut lainvoimaiseksi, kun kyse on maanpuolustukselle tärkeästä tuotantolaitoksesta taikka muusta maanpuolustuksen varautumistarkoituksen edellyttämästä tuotantolaitoksesta. Tässä sijoittamisluvassa on hallituksen esityksen mukaan kyse hankekohtaisesta lupamenettelystä, jossa prosessin vaiheet ovat kaavoitukseen verrattuna suoraviivaisempia. Sijoittamisluvan myöntämiseen ei liity oikeusharkintaa, kuten kaavaprosessissa, eikä kunta voi täten päättää olla myöntämättä sijoittamislupaa, mikäli sen edellytykset täyttyvät. Tämän on ajateltu lisäävän ennakoitavuutta prosessissa. Luonnollisesti myös kaavoitusprosessin kesto on siis pois tästä prosessin kestämisestä, ja se siten sujuvoittaa tätä prosessia. Muutoksenhakuoikeudesta: Maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvasta on hallituksen esityksen mukaan valitusoikeus yleisöllä, johon onnettomuus eli tämä kemikaaliturvallisuuslain mukainen onnettomuus vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, ja yleisöllä, jonka etua päätös koskee. Tämän säännösehdotuksen taustalla on Seveso III -direktiivi. Mainitun direktiivin säännöksiä on Suomessa tulkittu siten, että valitusoikeus on yleisöllä, jota asia koskee. Valiokunta esittää tähän muutosta. Lisäksi valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten lupamenettelyyn liittyvään mahdolliseen hybridivaikuttamisen riskiin. Talousvaliokunnan lausunnossa on arvioitu tarvetta säätää erikseen maanpuolustuksellisesti tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamislupaa koskeva valitus käsiteltäväksi kiireellisenä, ja ympäristövaliokunta on tehnyt tätä koskevan muutosehdotuksen. Nyt kerron hieman tarkemmin näistä ympäristövaliokunnan tekemistä muutosehdotuksista. Tässä on teknisiä muutoksia mutta myös sisällöllisiä muutoksia. Valiokunta ehdottaa 43 c §:n 4 momenttia muutettavaksi siten, että toimivalta poiketa maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvan käsittelyssä rakennuspaikkaa ja sen kokoa koskevasta vaatimuksesta säädetään kunnan rakennusvalvontaviranomaisen sijaan kunnalle. 46 b §:n 1 kohdassa ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvan edellytyksenä on, ettei rakentaminen saa aiheuttaa merkittävää haittaa yleiskaavassa annettujen määräysten toteuttamiselle. Merkittävä haitta voisi tarkoittaa esimerkiksi tuulivoimarakentamista yleiskaavan mukaisesti. Muutoksen seurauksena yleiskaavan toteutukselle aiheutuva merkittävä haitta ei siis ole este maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamiselle. Pykälän 2 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvan edellytyksenä on, ettei rakentaminen saa aiheuttaa merkittävää haittaa maakuntakaavassa osoitettujen valtakunnallisesti merkittävien liikenteen ja teknisen huollon verkostojen toteutumiselle. Tämäkään siis ei olisi enää este sijoittamisluvan myöntämiselle. Pykälän uutta 3 kohtaa ehdotetaan tarkennettavaksi viittaamalla nimenomaisesti tuotannon kannalta tarvittaviin varoalueisiin. 63 b §:n osalta kuuleminen ja tiedottaminen maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamislupahakemuksesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että yleisön osallistumista koskeva sääntely vastaa puhtaan siirtymän sijoittamislupaa koskevan rakentamislain 63 a §:n säännöksiä. Myös kiireellisyyteen näiden maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamislupaa koskevien valituksien käsittelyssä esitetään muutosta. Merkittävä on tämä 179 b §:n valitusoikeutta koskeva muutos, jonka mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvasta valittaminen rajattaisiin vastaamaan sitä, mitä rakentamislain 179 a §:ssä säädetään puhtaan siirtymän sijoittamisluvan valitusoikeuksista. Näin ollen siis tämä Seveso III -direktiivissä tarkoitettu yleisö, jota asia koskee, määriteltäisiinkin rakentamislain mukaisesti kiinteistön omistajiksi tai haltijoiksi sekä henkilöiksi, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Täten direktiivissä mainitut ympäristönsuojelua edistävät järjestöt voivat valittaa vain hankkeista, joihin sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia. Valiokunta esittää myös yhtä lausumaa, ja mietintöön on jätetty kaksi vastalausetta. Toinen on hylkäysvastalause, johon sisältyy lausuma, ja toinen on vastalause, jonka mukaan hallituksen esitys hyväksyttäisiin muuttamattomana.

Arvoisa puhemies! Eläinten hyvinvoinnin edistäminen on ollut Suomessa varsin hidasta, mutta on silti aivan erityisen poikkeuksellista se, että niitä parannuksia lähdetään tällä tavalla perumaan. Kirurgisen kastraation kieltäminen ei todellakaan pelasta Suomen taloutta, mutta sen sijaan se aiheuttaa eläinyksilöille merkittävää kipua. Näin todetaan tämän hallituksen esityksessäkin, toisin kuin täällä yritetään jostain syystä keksiä sellaisia perusteluita, että tämä esitys parantaisi eläinten hyvinvointia. Ainakin teidän hallituksenne mukaan kirurginen kastraatio aiheuttaa merkittävää kipua eläinyksilöille, ja tämän kirurgisen kastraation pitäminen voimassa parantaisi porsaiden hyvinvointia. Lisäksi se voisi mahdollisesti myös parantaa tuottajien asemaa taloudellisesti, sekin sanotaan tässä esityksessä. Kaiken kaikkiaan nostaisin esille myös sen, että eläinlääkärit vastustavat kirurgisen kastraation kiellon poistamista. He ovat juuri niitä ihmisiä, [Puhemies koputtaa] jotka näkevät sen kärsimyksen silmästä silmään.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä on esitetty hyviä asioita, kuten osakkeenomistajan tiedonsaantioikeuden parantaminen taloyhtiössä taloyhtiön asiakirjoihin liittyen. Itse mietin, olisiko tätä voinut ulottaa myös vuokralaisen tiedonsaantioikeuteen, esimerkiksi kun on kyse terveyteen liittyvistä ja asunnon kuntoon liittyvistä asioista. Toisaalta olemme tosiaan tilanteessa, jossa alueiden eriytyminen on niin pitkällä, että tämä asunto-osakeyhtiöiden konkurssiajatus on tuotava tähän lakiin, ja se on järkevää. Tästä lyhytvuokrauksesta pari sanasta. Sen määritelmä on tietenkin varsin vaikea ja valvominenkin vaikeaa, joten voi olla, että tavallaan nämä kirjaukset jäävät siinä mielessä heikoiksi. On myös esitetty sitä, että asunto-osakeyhtiöt voisivat voimakkaammin puuttua tähän lyhytvuokrauslainsäädäntöön, mutta itse ajattelen niin, että olisi hyvä, että meillä olisi vähän erilaisia sääntelykehikkoja eri puolilla Suomea. On aivan eri tilanne, kun mietitään Rovaniemeä tai kun mietitään vaikka Savonlinnaa, missä on tyhjiä asuntoja tällä hetkellä, kun taas [Puhemies koputtaa] Rovaniemellä on asuntopula.

Arvoisa puhemies! Ehkä alkuun haluan muistuttaa, miten yleistä vuokralla asuminen on. Ehkä se monesti aina myös saattaa unohtua. 1,6 miljoonaa suomalaista asuu vuokralla, ja yli miljoona asuntoa on vuokrauskäytössä. On todellakin tärkeätä, että lainsäädäntö on kiinni tässä päivässä ja se on selkeää ja tietenkin myös hyödynnetään digitalisaation suomat mahdollisuudet. Asumisen kentällä tapahtuu paljon muutoksia. Tällä hallituskaudella ollaan erityisesti muutettu asumistukea — pienennetty sitä — on tullut toimeentulotuen asumismenojen muutoksia, ja samalla tietenkin meidän asuntokanta uudistuu varsin hitaasti. Opiskelijat hakeutuvat yhä edullisempiin asuntoihin, ja toisaalta tämä lyhytvuokraus vie vuokra-asuntoja pitkäaikaiselta vuokramarkkinalta pois. Samalla myös valtion tukemia asuntoja poistuu asuntomarkkinoilta nopeammin kuin uusia rakennetaan. On todella tärkeätä, että me pidämme huolta siitä, [Puhemies koputtaa] että vuokra-asujille on asuntoja saatavilla.

Arvoisa puhemies! Kyllä meillä on semmoinen käsite kuin ”omaisuudensuoja”, mutta yhtä lailla perustuslaissa varmistetaan luonnon monimuotoisuuden säilyminen, ja siitä vastuu kuuluu myös meille eduskunnalle. 100 000 pesää tuhoutuu kesäaikaisten hakkuiden seurauksena, jopa puoli miljoonaa pikkulintua tai linnunpoikasta kuolee. Samaan aikaan kun monen lintulajin kannat ovat romahtaneet, niin kesäaikaisten hakkuiden pinta-ala on melkein tuplaantunut. Eli kyllä tässä on ihan selkeästi parantamisen varaa. Nyt tämä esitys tuo pienen parannuksen, mutta parempi olisi niin, että me kiellettäisiin kaikista metsistä nämä kesäaikaiset hakkuut, kuten tämän lintudirektiivin tavoitetta tulee tulkita. Täytyy myös muistaa, että tämä kesäaikaisten hakkuiden lopettaminen ei vähentäisi puunmyyntiä näistä metsistä, vaan puunmyynti sitten tapahtuisi muina vuodenaikoina. Hakkuut vain siirtäisivät sen linnuille turvalliseen hetkeen.

Arvoisa puhemies! Eikö tässä taloustilanteessa tulisi nimenomaan kannustaa ihmisiä tekemään itselle tärkeitä asioita, pysymään aktiivisena? Rankaisemiselta se todella tuntuu, jos työttömyysturva uhataan periä takaisin, kun ihminen tekee esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Tai onpa uutisoitu myös tapauksesta, jossa työvoimaviranomainen näki näyttelijän työllistyneen, kun tämä näytteli omassa työnhakuvideossa. Tai taksinkuljettaja menetti työttömyystuen, kun latasi harrastuksena tekemäänsä musiikkia muiden kuultavaksi saamatta siitä tuloja. Vihreät ovat esittäneet rajoitusten purkamista vapaaehtoistyötä ja oman osaamisensa ylläpitämistä koskien sekä määräaikaisena toimena kaikille työttömille oikeutta opiskella. Erityisesti kun kyse on nuoresta ihmisestä, kaikenlaisen aktiivisena pysymisen tulisi olla kannustettavaa. Omaehtoinen aktiivisuus ennaltaehkäisee syrjäytymistä ja tulee sitä kautta yhteiskunnalle halvemmaksi. Hyvä ministeri Marttinen, onko teidän mielestä yhteiskunnan kannalta järkevää istuttaa työttömiä kotona vai kannustaa heitä aktiivisuuteen?

Arvoisa puhemies! Suomi on nyt Natossa, mutta sen ei tarvitse eikä se saisi tarkoittaa sitä, että päätöksiä tehdään hyvin pienen joukon piirissä tai että valmistelua salaillaan. Ydinaseiden sallimiseen Suomen maaperällä tähtäävä lakimuutos rikkoo hyviä periaatteita ja käytäntöjä parlamentaarisesta yhteistyöstä, mutta sen lisäksi, että oppositio on sivuutettu tässä lakimuutoksessa täysin, sivuutettiin myös laajempi yhteiskunnallinen keskustelu, mitä ajattelen, että tämän kokoisissa asioissa olisi hyvä Suomen kaltaisessa demokraattisessa maassa käydä. Ydinaseet ovat vakava ja monimutkainen asia, eikä kukaan varmastikaan voi yksiselitteisesti sanoa, että ne vain lisäisivät tai ne vain vähentäisivät turvallisuutta, vaan niiden vaikutusmekanismit ovat monimutkaisempia. Siksi olisi syytä tällaisessa asiassa kuulla myös laajasti kansalaisyhteiskuntaa ja eri toimijoita turvallisuuden asiantuntijoista rauhantutkijoihin ja kansainvälisen politiikan tutkijoihin.

Arvoisa puhemies! Suomen osallistuminen Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin on tärkeä osa liittokunnan yhteistä pelotetta ja puolustusta. Kun liittolaiset osallistuvat aktiivisesti yhteisiin tehtäviin, se viestii Naton yhtenäisyydestä. Juuri vahvalla ja uskottavalla pelotteella pyritään turvaamaan rauha ja varmistamaan, ettei Suomeen tai muihin liittolaisiin koskaan hyökätä. Suomen etu on vahva ja yhtenäinen Nato, joka puolustaa jäsenmaidensa yhteisiä arvoja: demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota. Osallistumalla rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin Suomi tukee liittokunnan tavoitetta vahvistaa toimintaympäristön turvallisuutta ja kykyä toimia yhdessä koko liittokunnan alueella. Venäjän laiton ja raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainaan on muuttanut Euroopan turvallisuustilannetta pysyvästi. Se on myös lisännyt Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävien merkitystä. Tässä tilanteessa on tärkeää, että liittokunnan jäsenmaat kantavat vastuuta yhteisestä turvallisuudesta ja osallistuvat yhteisiin tehtäviin. Samalla on tärkeää, että tehtävistä saatuja kokemuksia arvioidaan huolellisesti. Nato-jäsenyys on aktiivinen prosessi, ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme arkea, ja siinäkin on pyrittävä oppimaan ja kehittymään. Jokainen osallistumiskierros tarjoaa arvokasta oppia siitä, miten voimme kehittää omaa toimintaamme ja yhteensopivuuttamme liittolaisten kanssa. Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta käydään avointa ja laajaa parlamentaarista keskustelua. Nato-jäsenyys on Suomelle vielä suhteellisen uusi tilanne, ja siksi on tärkeää, että päätöksentekoa tukee avoin keskustelu niin eduskunnassa kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Tilaa pitää olla myös kriittiselle ja analyyttiselle keskustelulle. Se vahvistaa kansalaisten luottamusta ja ylläpitää vahvaa maanpuolustustahtoa. Suomen liittyminen Nato-liittokunnan jäseneksi tapahtui suomalaisten laajalla tuella ja vankan enemmistön turvin. Samoin puolustusyhteistyön vahvistaminen Yhdysvaltojen kanssa DCA-sopimuksen turvin tapahtui melko yksimielisesti. Mutta kun puhumme arktisesta alueesta, tulisi mukana olla myös alkuperäiskansa saamelaiset. Arktisella alueella tapahtuvalla harjoittelulla ja varautumisella on suuria vaikutuksia saamelaiskulttuuriin, perinteisiin elinkeinoihin ja saamelaisten oikeuksien toteutumiseen Suomessa. Saamelaisten osallistumista Nato- ja DCA-prosesseihin on kuitenkin laiminlyöty, valitettavasti. Tästä kertovat saamelaisten totuus- ja sovintokomission johtopäätökset, jotka viime joulukuussa pääministerille luovutettiin. Monista erityisesti DCA-sopimuksen yksityiskohdista saamelaiset saivat kuulla median kautta, eikä saamelaiskäräjiä konsultoitu saamelaisaluetta koskevista järjestelyistä kuten Ivalon kasarmialueiden kuulumisesta DCA-sopimuksen piiriin. Neuvotteluvelvollisuuden laiminlyöminen saamelaiskäräjien kanssa oli vastoin saamelaiskäräjälakia, alkuperäiskansan perusoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Saamelaiskäräjien ainoa mahdollisuus osallistua oli oma-aloitteisen ulkoasianvaliokunnalle jätetyn lausunnon muodossa, todellista neuvottelemista ei ollut. Totuus- ja sovintokomission toimenpidesuosituksissa esitetään, että valtion tulee laatia yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa selkeät ohjeet siitä, miten saamelaisten oikeudet otetaan huomioon puolustuspolitiikkaan liittyvien päätösten ja toimenpiteiden yhteydessä. Samoin Suomen toivotaan edistävän alkuperäiskansaoikeuksien yhtäläistä huomioon ottamista Pohjoismaiden maanpuolustustoiminnassa. Erityisesti Lapissa tapahtuvan harjoitustoiminnan ja puolustusyhteistyön lisääntyessä neuvotteluvelvoitteen oikea-aikaisen toteutumisen merkitys korostuu. Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut ja samalla aikaisempien kumppanuussuhteiden luotettavuus on horjunut. Vakiintunut maailmanjärjestys on kriisissä. Tässä tilanteessa eurooppalaisilta mailta odotetaan entistä vahvempaa vastuunkantoa. Ukrainan tukeminen ja eurooppalaisen puolustuskyvyn vahvistaminen ovat tässä keskeisiä kysymyksiä. Euroopan rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi tarvitsemme liittokunnalle ja erityisesti sen eurooppalaisille jäsenille yhteisen tilannekuvan ja kyvyn toimia yhdessä. Suomen aktiivinen osallistuminen Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin on tässä tilanteessa perusteltua. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi on rakentamassa vahvaa, yhtenäistä ja arvoihinsa sitoutunutta liittokuntaa.

Arvoisa puhemies! Ajattelin sanoa sanasen puurakentamisesta ja siitä, miten se voisi olla myös yksi maaseudun elinvoimaa lisäävä tekijä, ei pelkästään siksi, että puurakentamisen raaka-aine tuodaan sieltä metsätiloilta, vaan myös siitä syystä, että puurakentaminen itsessään esivalmistellaan maaseudulla. Siinä missä betonirakenteet valetaan siellä työmaalla, ja tällä hetkellä toki iso osa työmaista on kaupungeissa ja täällä Etelä-Suomen kaupungeissa, niin puurakenteiset elementtiosat usein valmistetaan maakunnissa ja maaseudulla. Koska puurakentamista aika moni tässä salissa aina kannattaa, toivoisin, että se myös etenisi kohti oikeita toimenpiteitä. Hallitushan on heikentänyt puurakentamisen kannusteita sitä kautta, että lainsäädäntöä muutettiin niin, että nyt tänä vuonna voimaan tullut rakennusten hiilijalanjälkilaskenta ei enää yhtä sitovalla tavalla ohjaa siinä valintavaiheessa valitsemaan vähähiilisiä rakennusmateriaaleja eikä koske enää kaikkia rakennushankkeita, kuten oli suunniteltu. Toivottavasti saamme konkreettisia tekoja puurakentamisen edistämiseksi.

Kiitos, arvoisa puhemies! Vielä ehkä noin kymmenen vuotta sitten aika moni kunta tässä maassa tavoitteli kasvua — itse asiassa suurin osa kunnista tavoitteli sitä, kun asiaa oli tutkittu. Nykyään ehkä enemmän realistisemmin puhutaan semmoisesta arvokkaasta supistumisesta, mikä väistämättä suurinta osaa meidän kunnista on tulevaisuudessa vastassa. Onkin tärkeää, että myös valtion tasolla tuetaan sitä strategiaa, millä tavalla pystytään kunnissa niin sanotusti älykkäästi sopeutumaan tähän tilanteeseen ja ylläpitämään kestävästi elinvoimaa riippumatta siitä, kasvaako väestö vai ei. Tässä selonteossa oli mainittu asioita kuten rakennusten luova uusiokäyttö ja digipalveluiden laajentaminen ja tietenkin etätyömahdollisuudet, ja kaiken keskiössä ovat osallisuus ja yhteisöllisyys, niin että ihmiset ovat silti kiinnittyneitä siihen paikkaan siitä huolimatta, että palvelut eivät vastaa kaupunkien palvelutasoa. Usein se yhteisöllisyys on juuri se paikallaan pitävä voima, mihin kannattaa panostaa.

Arvoisa puhemies! Maaseutu on monenlaisten muutosten keskiössä, ja on helppo yhtyä täällä pidettyjä puheenvuoroja yhdistäneeseen teemaan: maaseudun elinvoiman turvaaminen vaatii meiltä päättäjiltä työtä. Väestökehitys, alueiden eriytyminen, kokonaisturvallisuus, maailmanpolitiikan laineet, ekologinen murros — nämä kaikki näkyvät vahvasti maaseudulla. Julkisuudessa maaseudusta puhutaan usein negatiivisessa sävyssä, näin moni maalla asuva itse kokee. Meidän päättäjien kannattaisi korostaa maaseudun mahdollisuuksia ja ratkaisuja aikamme suurissa ilmiöissä. Maa- ja metsätalous ovat merkittävä osa maaseutupolitiikkaa, ja sen sijaan, että ne nähtäisiin vihreän siirtymän kärsijöinä, olisi syytä nostaa ne ratkaisijan asemaan. Harvaa elinkeinoa sään ääri-ilmiöitä ja tuholaisriskejä lisäävä ilmastokriisi ja pölyttäjien määrää ja ympäristön resilienssiä vähentävä luontokato uhkaavat niin kouriintuntuvan selkeästi kuin ruoantuotantoa ja metsien käyttöä. Ihmettelenkin, että tässä salissa usein ilmasto- ja luontoteot asetetaan vastakkain maaseudun elinvoiman kanssa, sillä näinhän se ei ole. Nykyinen hallituksen politiikka ja tukijärjestelmät eivät kuitenkaan tue uudistumista. Metsänomistajalle, joka haluaa olla osa ratkaisua ja kasvattaa metsässään hiilivarastoa ja lisätä monimuotoisuutta, ei ole todellisia kannustimia. Maatalouden ratkaisujen tulisi tukea kannattavuutta ja luontohaittojen vähentämistä. Tarvitaan uudistavaa viljelyä, joka vähentää päästöjä ja pitää maan kasvukunnosta huolta. Uusiutuvan energian, kuten biokaasun, tuotannon vauhdittaminen tukee maaseudun elinkeinoja. Luonnontilan parantaminen paitsi lisää maaseudun vetovoimaa ihmisille myös työllistää koneurakoitsijaa ennallistamistöissä. Edellä mainitut näkökulmat ovat ratkaisuja, jotka eivät vain taklaa ekokriisejä ja sitä kautta vahvista myös maa- ja metsätalouden pidemmän aikavälin etuja vaan myös tarjoavat tässä ajassa kiinni olevia ratkaisuja turvallisuuden ja talouden kysymyksiin. Arvoisa puhemies! Maataloudessa on huutava pula nuorista viljelijöistä. Maaseudun tulevaisuuden kannalta onkin kriittisen tärkeää kuulla nuorten toiveita ja tarpeita, sillä nuorille maalta pois lähtemisen kynnys on osoittautunut matalaksi. Mitkä ovat sellaisia tekijöitä, jotka vahvistaisivat nuorten kiinnittymistä kotiseudulleen ja innostaisivat maaseudun kehittämiseen? Mitä esteitä on nuorelle maalle palaamisessa? Koulutus- ja sivistyspalvelut ovat tietenkin yksi maaseudun elinvoiman selkänoja. Laadukas toisen asteen koulutus on edellytys sille, että täysi-ikäistyvät nuoret voivat hankkia ammatin. Kiinnittymisen kannalta tärkeitä tekijöitä nuorten elämässä ovat ainakin myös vapaa-ajan vieton ja harrastamisen mahdollisuudet sekä mahdollisuudet ihmisten kohtaamisiin. Tässäkään ei kannata unohtaa luonnon merkitystä. Selonteonkin mukaan maaseudun nuorille yleisiä tapoja harrastaa ovat patikointi luonnossa ja kalastus. Virtavesien vapauttaminen ja kansallispuistojen ja retkeilyalueiden perustaminen on siis myös elinvoimapolitiikkaa. [Anne Kalmari: Ja ylläpito!] Arvoisa puhemies! Maaseudun elinvoimaa kun mietitään, yksi liian usein sivuutettu asia on kulttuuri. Myös harvemmin asutuilla seuduilla kulttuuri voi olla voimavara. Kulttuuri on asia, joka antaa meille ihmisille monia tärkeitä asioita: ajattelemisen aihetta, tunteita koettavaksi ja peiliä meistä itsestämme, siitä, keitä me olemme. Kulttuuri tarjoaa yhteenkuuluvuutta ja yhteistä tekemistä. Tietoliikenneyhteydet tietysti tarjoavat mahdollisuuden tuoda kulttuurielämyksiä lähes kaikkialle paikasta riippumatta, mutta myös paikallisen kulttuurin ja sen tekijöiden arvo täytyy nähdä — kulttuurin alueellisen rahoituksen tärkeys täytyy muistaa. Kulttuuriperinnöllä on veto- ja pitovoimaa vahvistava merkitys. Kulttuuriperintö luo juuria ja edistää monipaikkaisuutta, kuten tässä selonteossa todetaan. Hallitus on kuitenkin vienyt läpi eduskunnasta monenlaisia lainsäädäntömuutoksia, joilla edistetään rakennetun kulttuuriperinnön purkamista etenkin muuttotappioalueilla. Arvoisa puhemies! Jotta kotiseudulleen voi palata tai elämänsä ylipäänsä maalle perustaa, tarvitaan koti. Maaseudun asuntomarkkinat kuitenkin toimivat huonosti. Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa asuntojen hinnat ovat pudonneet ja pankista asunto- tai remonttilainan saaminen on vaikeaa. Tarvitaan konkreettisia toimia asuntomarkkinoiden tervehdyttämiseksi. Viime kaudella käyttöön otettujen energiaremonttien tukia olisi kannattanut tällä hallituskaudella jatkaa. Energiaremonttien rahoituksen tuki on tärkeää etenkin sellaisilla seuduilla, joissa muutoin remonttien rahoitusta on vaikeaa saada.

Arvoisa puhemies! Haluan kannattaa lämpimästi tätä edustaja Hopsun ja muiden allekirjoittaneiden tekemää lakialoitetta kirjallisuuden alvikannan painamisesta 14 prosentista nollaan. Kuten olemme edellisissä puheenvuoroissa kuulleet, monissa muissa maissa, Euroopassa ja myös muualla, on huomattavasti alempia alvikantoja kuin Suomessa, ja itse asiassa Suomi on jäämässä Euroopan korkeimmin kirjallisuutta verottavaksi maaksi. Luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen on otettava tosissaan. Se ei voi kerta kaikkiaan olla vain juhlapuhe, mihin me emme koskaan tartu konkreettisilla teoilla. Ajassa mukana oleva suomenkielinen kirjallisuus on edellytys sille, että meidän lapset ja nuoret tarttuvat kirjoihin, ja se on edellytys sille, että me pystymme kilpailemaan ulkomaisen ja muunkielisen median kanssa, mitkä itse ainakin lasken suomalaisen kirjallisuuden kilpailijoiksi tänä päivänä tämmöisessä moninaisessa mediaympäristössä. Kirjojen arvonlisäverotuksen laskeminen on aidosti vaikuttava toimi, koska se laskee tuotteen hintaa, ja tällaisena aikana erityisesti, kun ihmisten talous on tiukilla, muutamat eurot tai 10 euroa voi olla merkittävä ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Kannatan siis lämpimästi tätä, myös vihreiden vaihtoehtobudjettiin sisältyvää ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Haluan huomauttaa edustaja Eerolalle, että emme esitä tämän hallituksen esityksen hylkäämistä. Esitämme tähän kahta lausumaa, jotka katsovat tulevaisuuteen. Voin tässä ne toki myös lukea, jotta ei kenellekään jää sellaista epäselvyyttä. Ensimmäinen lausumaehdotus: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto pyrkii EU-vaikuttamisessa varmistamaan, ettei eduskunnan ja EU:n lainsäädäntövaltaa kavenneta minimiverodirektiivin tulkinnoilla OECD:n hyväksi.” Ja toinen lausuma: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi, mitä muutostarpeita minimiverosäännösten muutokset aiheuttavat kansalliseen verolainsäädäntöön Suomen veropohjan suojelemiseksi.” [Juho Eerola: Tämä selkiyttää!]

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on paljon hyviä asioita, mutta pari yksityiskohtaa herättää kysymyksiä liittyen lainsäädäntövallan siirtymisestä kansallisilta eduskunnilta ja EU:lta OECD:lle. Finnwatch on asiantuntijakuulemisessa huomauttanut, että jos jäsenmaiden katsotaan olevan velvoitettuja päivittämään lainsäädäntöään OECD:ssä virkamiestasolla neuvoteltujen muutosten perusteella, sen voidaan nähdä kaventavan eduskunnan lainsäädäntövaltaa ja olevan ristiriidassa normaalien edustuksellisen demokratian lainsäädäntöprosessien kanssa. Kyse ei ole ainoastaan pienestä tähän sääntelyyn liittyvästä yksityiskohdasta vaan koko minimiverokokonaisuutta olennaisesti muuttavista uusista säännöksistä, joita on hyvin vaikea pitää EU:n tai Suomen edun mukaisina. Arvoisa puhemies! Tästä johdosta teen vastalauseen mukaiset lausumaehdotukset.

Arvoisa puhemies! Kuten tässä edustaja Lyly sanoikin hyvin, ongelma ei ole tämä itse maksu vaan sen kohdistaminen. Arvoisa rouva puhemies! Tämä huoltovarmuusmaksun korotus olisikin syytä kohdistaa tasapuolisesti sähkön sekä liikenne- ja lämmityspolttoaineiden välillä, jotta kannustinta päästöintensiivisempään energiankäyttöön ei muodostuisi. Tämä tukisi paitsi Suomen kilpailukykyä myös ilmastotavoitteita ja energiaomavaraisuutta. Nythän kun tämä huoltovarmuusmaksu vaikuttaa erityisesti sähkön tuotantoon, käyttöön ja myös osittain varastointiin, se uhkaa pistää jarruja tähän vihreän siirtymän ja sähköistymisen hyvään etenemiseen, mitä tällä hetkellä on menossa. Me tiedetään, että Suomeen on suunnitteilla jopa 18 miljardin edestä investointeja vihreisiin kohteisiin, ja vaikka näistä tietenkään kaikki eivät tule muutenkaan toteutumaan, niin ei silti kannattaisi tehdä senkaltaisia politiikkatoimia, mitkä tätä vaarantavat, varsinkaan, kun tämä tässä esitetty kohdentaminen — että se kohdistuisi myös näihin liikenne- ja lämmityspolttoaineisiin — olisi ollut reilua, koska onhan niin, että tästä Huoltovarmuusrahastosta rahoitetaan muitakin kuin näitä energia-alaan ja sähköistymiseen liittyviä toimintoja, joten se olisi ollut varsin perusteltua. Siksi, arvoisa puhemies, teen tämän vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen.

Edustaja Huru, tervetuloa Pohjois-Pohjanmaalle katsomaan, miltä mökkijärvet näyttävät turvetuotantoalueiden kyljessä. [Petri Hurun välihuuto] Minun mielestäni tämä keskustelu, arvoisa puhemies, on hieman erikoista. Kaudesta toiseen oppositiot ja hallituspuolueet kiistelevät siitä, kuka on ajanut turpeen alas, ja aina tietenkin syy on siinä toisessa ryhmässä, [Perussuomalaisten ryhmästä: Teidän kaudella se meni hallitsemattomasti alas!] mutta totuus on se, että markkinat ovat ajaneet turpeen käytön alas. Toki on myös syynsä siihen, että turpeen vähentäminen on ollut edellisen hallituksen strateginen tavoite, ja se on myös tämän hallituksen kirjattu tavoite. [Perussuomalaisten ryhmästä: Siinäs kuulitte, keskusta!] Se on ollut järkevää ja ilmastopoliittisesti oikea suunta, mutta ihmettelen sitä, että markkinatalous ei kuitenkaan tässä salissa saa kovin paljon suosiota, kun nimenomaan markkinat ovat ajaneet turpeen käytön alas. No, Euroopassa on kaksi maata, Suomi ja Irlanti, jotka ovat isommassa määrin turvetta tällä tavalla hyödyntäneet. Irlannissa ollaan myös lopetettu turpeen käyttö. He ovat myös edellä tämmöisessä oikeanmukaisen siirtymän [Puhemies koputtaa] uusiin elinkeinoihin mahdollistamisessa. Ehkäpä se voisi olla myös meidän yhteinen [Puhemies koputtaa] tavoite täällä.