Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn näihin kahteen edelliseen hallituspuolueen edustajan puheenvuoroon tämän lain tärkeydestä. [Mikko Lundén: Hienoa!] Saaristoon liittyy meille monelle vahva mielikuva kesämökeistä ja veneilystä lämpimänä kesäpäivänä. Suomalaiset kirjailijat Ulla-Leena Lundbergin ja Sally Salmisen johdolla ovat kuitenkin sivistäneet pöntössä nyt puhuvaa kansanedustajaa siitä, että saaristossa on opeteltu pärjäämään vaikeissakin oloissa, on opeteltu asumaan ja selviytymään poikkeuksellisessa ympäristössä. Arvoisa rouva puhemies! Saaristossa yhdenvertaisuus tarkoittaa nykypäivänä muun muassa sitä, että lapsi pääsee kouluun, aikuinen töihin ja ikääntynyt hoitoon. Saaristolain uudistusta onkin arvioitava ennen kaikkea sen perusteella, miten se parantaa saaristossa asuvien arkea. Suomi on saaristopolitiikan edelläkävijä. Vuonna 1981 säädetty saaristolaki on ollut tärkeä tunnustus saariston erityisolosuhteille. Nyt laki päivitetään vastaamaan muuttunutta yhteiskuntaa. Kiitän hallitusta uudistuksen edistämisestä sekä valmistelijoita, saaristoasiain neuvottelukuntaa ja Suomen saaret -järjestön asukasverkostoa siitä, että saaristolaisten kokemuksia on tuotu valmisteluun. Esityksessä on paljon kannatettavaa. Kausiasukkaiden ja monipaikkaisuuden parempi huomioiminen vastaa tämän päivän todellisuutta niin merisaaristossa kuin Järvi-Suomessakin. Muualla kirjoilla olevat ihmiset viettävät saaristossa yhä enemmän aikaa, käyttävät palveluita ja ylläpitävät paikallisia elinkeinoja. Heidän merkityksensä saariston elinvoimalle on suuri. Samalla vakituisten asukkaiden arjen on pysyttävä yhteysalusliikenteen lähtökohtana. Yhteysalus on monelle välttämätön yhteys työhön, palveluihin ja muuhun yhteiskuntaan. Jos tarpeet lisääntyvät mutta rahoitus ei, syntyy väistämättä ristiriitoja. Lain tavoitteiden rinnalla on huolehdittava riittävistä määrärahoista. Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointialueiden vastuun näkyminen laissa on tärkeää. Saariston asukkaiden mahdollisuus saada sosiaali- ja terveyspalveluja on turvattava käytännössä. Palveluverkon suunnittelussa on ymmärrettävä, mitä pitkät välimatkat, yhteysalusten aikataulut ja sääolosuhteet tarkoittavat hoitoonpääsylle. Digitaaliset palvelut voivat helpottaa arkea ja säästää raskaita asiointimatkoja. Kaikkea hoitoa ei kuitenkaan voi antaa etänä. Tarvitaan myös saavutettavia lähipalveluja, liikkuvia palveluja ja hoitoa ihmisen luona. Saaristossa on lisäksi turvattava palvelut sekä suomeksi että ruotsiksi. Pidän hyvänä, että saariston erityispiirteiden huomioon ottaminen vahvistuu päätöksenteossa. Se edellyttää selkeitä vastuita ja asukkaiden kuulemista. Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle tulevat saariston asukasraadit ovat hyvä esimerkki paikallistuntemuksen hyödyntämisestä. Asukkaat tietävät, missä palveluketju katkeaa ja millainen järjestely toimisi. Tämän tiedon pitää vaikuttaa päätöksiin. Uudistuksessa korostuvat myös luonnon ja kulttuuriperinnön vaaliminen. Varsinais-Suomen edustajana nostan erityisesti esiin Saaristomeren. Sen tilan parantamiseksi on tehty työtä useiden hallitusten aikana, mutta tulokset ovat kaukana riittävästä. Huolen on johdettava pitkäjänteisiin toimiin myös silloin, kun sinilevä ei näy veden pinnalla. Terve meri on saariston asumisen, kalastuksen ja matkailun perusta. Arvoisa rouva puhemies! Saaristolaissa ei edellytetä erillistä raportointia siitä, miten saaristoisuuden perusteella saatava rahoitus tukee saaristojen palveluja ja elinvoimaa. Pidän kohtuullisena, että kunnat ja hyvinvointialueet antaisivat toimintakertomuksissaan vuosittain lyhyen selostuksen siitä, miten saariston erityisolosuhteet on huomioitu ja mitä toimilla on saatu aikaan. Se antaisi sekä asukkaille että päättäjille mahdollisuuden arvioida, näkyykö saaristoisuuden perusteella maksettava rahoitus saaristolaisten arjessa. Myönteistä on toki, että hallitus velvoitettaisiin antamaan eduskunnalle säännöllisesti saariston tilanne- ja kehityskuva. Sen avulla voimme arvioida palvelujen saavutettavuutta, väestökehitystä ja tehtyjen päätösten vaikutuksia. Myös yhteysalusliikenteen varautumisvelvollisuus on tarpeellinen uudistus. Saariston välttämättömien yhteyksien on toimittava häiriötilanteissakin. Kannatan uudistuksen suuntaa. Sen onnistuminen ratkaistaan lopulta vain ja ainoastaan siinä, pääsevätkö saaristolaiset hoitoon, kulkeeko yhteysalus ja voiko omalla kotisaarella edelleen asua ja tehdä työtä. Näiden lupausten toteuttaminen vaatii tämän lain lisäksi rahaa, vastuunkantoa ja asukkaiden kuulemista. Se vaatii myös monen muun lainsäädännön kohdalla saariston asioiden huomioon ottamista. Toivotankin viisautta valiokuntakäsittelyyn kaikille. — Kiitos. [Mikko Lundén: Hyvä puhe!]