Arvoisa puhemies! On hyvä sinällään, että tässä salissa keskustellaan EU-politiikasta. Sitä ei tapahdu liian usein. Iso asia. Suomen oma toiminta näissä neuvotteluissa on sinänsä mielestäni hyvää. Tilanne on vaikea: kun budjettia pitäisi saada pidettyä kurissa, ei saa päästä repeämään, niin silloin ei voi saada kaikkea, etenkin kun painopistealueet muuttuvat. Erityisen myönteistä näissä Suomen kannoissa on se, mille me sanomme ei eli yhteisvelan ja uusien tulonsiirtojen kaltaisille mekanismeille. Mikä kuitenkin on surullista, vaikkei sinänsä mielestäni yllättävää, on se, että tämä rahoituskehysneuvottelu vaikuttaa taas uudelta nollasummapeliltä, kyyniseltä nollasummapeliltä, jossa Euroopan eri valtiot puolustavat omia etujaan kauniista puheista huolimatta. Vaikka ymmärrystä ja kauniita sanoja asemamme suhteen, kun me olemme tässä Venäjän rajan tuntumassa, tuntuu löytyvän, niin silti rahoitus loistaa poissaolollaan. Näyttää siltä, että me emme tule saamaan käytännössä juurikaan lisää hyvää itsellemme, mitään lisää siihen, että meidän rajaseutumme pysyisivät elinvoimaisina.