Kiitos, arvoisa puhemies! Yle uutisoi tänään kehitysvammaisesta Sami Velinistä, joka on osallistunut työtoimintaan noin 20 vuoden ajan. Elokuussa hänet siirrettiin päivätoimintaan, työt vaihtuivat askarteluun ja kevyeen ajanvietteeseen, ja työkorvaus lopetettiin. Kun Samilta kysyttiin, mitä hän on viimeisen viikon aikana tehnyt, hän vastasi: en yhtään mitään. Kehitysvammaliitto kertoo saaneensa viimeisen vuoden aikana enemmän tietoa vastaavista tapauksista ja arvioi, että hyvinvointialueilla säästöpaineissa tehdään nyt tällaisia päätöksiä viikoittain. Keskustelu vammaisten ihmisten työllisyydestä on aivan liian pitkään perustunut kauniisiin aikomuksiin ja juhlapuheisiin. Samaan aikaan ihmisiä voidaan säästöpaineissa siirtää pois työtoiminnasta ja vammaisten ihmisten työelämäosuus jää selvästi muuta väestöä heikommaksi. Kysynkin: miten hallitus aikoo varmistaa, että hyvinvointialueiden säästöpaineet eivät johda vammaisten ihmisten työ- ja päivätoiminnan heikentämiseen vastoin heidän tahtoaan? Kyseessä on kuitenkin Suomen suurin vähemmistö, ja olemme nyt jo EU-tasolla todella todella matalilla luvuilla vammaisten ihmisten oikeudessa osallistua työhön. — Kiitos.