Fatim Diarra

Arvoisa puhemies! Tämä laki kumpuaa siitä, että hallitus helpottaa määräaikaisten työsopimuksien solmimista ilman perustetta, eli juuri sellaisia työsuhteita, joissa raskaus- ja perhevapaasyrjintä on kaikista tyypillisintä, ja nyt on sitten tullut paha mieli. Tässä laissa tehdään vain — ja alleviivaan: pelkästään — kosmeettisia muutoksia, eli ihan kiva juttu, mutta eihän se nyt mihinkään riitä. Tämä laki ei ratkaise perhe- ja raskaussyrjintää, tämä tekee pieniä muutoksia. Mitä hallitus nyt siis oikeastaan tekee? Hallitus sanoo puuttuvansa raskaus- ja perhevapaasyrjintään, mutta samalla hallitus helpottaa määräaikaisten työsopimuksien solmimista ilman perusteita eli lisää perhevapaasyrjinnän riskiä. Hallitus sanoo vahvistavansa oikeusturvaa, mutta samaan aikaan hallitus heikentää irtisanomissuojaa ja lisää epävarmuutta työmarkkinoille. Hallitus sanoo edistävänsä tasa-arvoa työelämässä, mutta todellisuudessa hallituksen omat työelämäheikennykset vesittävät tämän esityksen vaatimukset. Hallitus sanoo tukevansa perheellistymistä ja tasa-arvoa, mutta ei, hallitus omilla toimillaan lisää epävarmuutta työmarkkinoille, ja tämä kohdistuu erityisesti nuoriin naisiin, perheellistymisiässä oleviin naisiin. Mielestäni tämä esitys on kokoomuksen performanssi, performanssi naisia kohtaan. Halutaan esittää: ”Hei, ei, älkääpä miettikö yhtään, minkälaisia heikennyksiä ollaan tehty, jotka juuri osuvat teihin. Katsokaapa tänne, täällä on tämmöinen kiva karkki.” Eivät Suomen naiset ole niin tyhmiä, että tämä uppoaisi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä laki kumpuaa siitä, että hallitus helpottaa määräaikaisten työsopimuksien solmimista ilman perustetta, eli juuri sellaisia työsuhteita, joissa raskaus- ja perhevapaasyrjintä on kaikista tyypillisintä, ja nyt on sitten tullut paha mieli. Tässä laissa tehdään vain — ja alleviivaan: pelkästään — kosmeettisia muutoksia, eli ihan kiva juttu, mutta eihän se nyt mihinkään riitä. Tämä laki ei ratkaise perhe- ja raskaussyrjintää, tämä tekee pieniä muutoksia. Mitä hallitus nyt siis oikeastaan tekee? Hallitus sanoo puuttuvansa raskaus- ja perhevapaasyrjintään, mutta samalla hallitus helpottaa määräaikaisten työsopimuksien solmimista ilman perusteita eli lisää perhevapaasyrjinnän riskiä. Hallitus sanoo vahvistavansa oikeusturvaa, mutta samaan aikaan hallitus heikentää irtisanomissuojaa ja lisää epävarmuutta työmarkkinoille. Hallitus sanoo edistävänsä tasa-arvoa työelämässä, mutta todellisuudessa hallituksen omat työelämäheikennykset vesittävät tämän esityksen vaatimukset. Hallitus sanoo tukevansa perheellistymistä ja tasa-arvoa, mutta ei, hallitus omilla toimillaan lisää epävarmuutta työmarkkinoille, ja tämä kohdistuu erityisesti nuoriin naisiin, perheellistymisiässä oleviin naisiin. Mielestäni tämä esitys on kokoomuksen performanssi, performanssi naisia kohtaan. Halutaan esittää: ”Hei, ei, älkääpä miettikö yhtään, minkälaisia heikennyksiä ollaan tehty, jotka juuri osuvat teihin. Katsokaapa tänne, täällä on tämmöinen kiva karkki.” Eivät Suomen naiset ole niin tyhmiä, että tämä uppoaisi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että tässä alkoholilain uudistuksessa olisi voitu tarttua myöskin alkoholin tarjoiluun ravintolassa ja tarkastella sitä, minkälainen verotus alkoholissa on, sillä nyt tällä hetkellä alkoholi, viini, on ihan normaali osa ravintolaillallista, mutta valitettavasti se viinin hinta nostaa ravintolaillallisen hinnan älyttömän korkeaksi. Tämän vuoksi olisinkin toivonut, että ministeri olisi tarkastellut viinin verotusta ravintoloissa niin, että olisi voitu hieman laskea sitä, niin että sitten ravintolassa syöminen olisi ollut mahdollisempaa useammalle. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että tässä alkoholilain uudistuksessa olisi voitu tarttua myöskin alkoholin tarjoiluun ravintolassa ja tarkastella sitä, minkälainen verotus alkoholissa on, sillä nyt tällä hetkellä alkoholi, viini, on ihan normaali osa ravintolaillallista, mutta valitettavasti se viinin hinta nostaa ravintolaillallisen hinnan älyttömän korkeaksi. Tämän vuoksi olisinkin toivonut, että ministeri olisi tarkastellut viinin verotusta ravintoloissa niin, että olisi voitu hieman laskea sitä, niin että sitten ravintolassa syöminen olisi ollut mahdollisempaa useammalle. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On hyvä jatkaa tästä edustaja Partasen puheenvuorosta ja juuri niistä kirjallisista selvityksistä, mitä työnantajan pitää antaa: No, kyllä, niitä pitää antaa, mutta kun työnantaja ei niitä anna, niin tässä ei vaadita mitään sanktiota siihen, mikäli niitä ei anneta. Niin että jos todellakin haluttaisiin, että työnantaja antaisi selvityksen siitä, niin eikö siinä silloin olisi sanktio? Sama koskee tässä laissa myös sitä, minkä takia ei olla nostettu sitä minimisanktiota siitä, mikäli tosiaankin käy niin, että on sitten tapahtunut irtisanominen perhevapaan tai raskauden takia. Miksi siihen ei olla koskettu? Me tiedetään, että usein juuri nämä asiat, mikäli ne pääsevät eteenpäin, menevät sovitteluun, ja siinä yleensä mennään sen minimin mukaan, ei sen isoimman mukaan. Miksi ei olla sitten sinne puututtu? Sitten on pakko todeta vielä, että olen kyllä aika pettynyt siihen, että tässä tosiaan tehdään vain tämmöisiä kosmeettisia muutoksia. Niin totesi myös tasa-arvovaltuutettu. Eli tässä ei mennä niin pitkälle kuin oltaisiin voitu mennä, ja tämä ei tule nollaamaan niitä huonoja, tasa-arvoa heikentäviä tuloksia, mitä tämä määräaikaisuuslaki tulee tekemään. — Kiitos. [Karoliina Partanen: Vastauspuheenvuoro, nimi mainittu!]

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Ja kiitos ministerille erittäin hyvin valmistellusta laista. Pidän sitä, että tämä laki takaa suomalaisille pienyrittäjille, tislaamoille, pienpanimoille, mahdollisuuden myydä suoraan omalta tilalta kävijöille tuotteita, erittäin hyvänä. On ollut ihan järjetöntä mennä vierailemaan jonnekin mahtavaan suomalaiseen pienpanimoon — käyt sen kierroksen siellä, mahtavaa kotimaista yrittäjyyttä — ja sitten pitää todeta, että hupsista keikkaa, enpäs voikaan ostaa. Eihän siinä ole ollut mitään järkeä, joten erittäin mahtavaa, että tämä uudistus vihdoin on saatu läpi, ja suuret kiitokset siitä ministeri Grahn-Laasoselle. Samaan aikaan pohdin vähän myös sitä, että kun täällä todetaan, että eihän tämä oikeastaan Alkon asemaan vaikuta, niin totta kai vaikuttaa. Tietenkin tämä tulee murentamaan Alkon monopolia. Kun Alkon monopolin murentaminen on ollut pitkäaikainen kokoomuksen tavoite, niin minusta on aika hassua, että todetaan, että eipä tässä näin käy. Kyllähän siinä näin käy. Askel on otettu, pian otetaan lisää ja sitten Alko lakkaa olemasta. On hassua leikkiä, että näin ei kävisi, kun me ihan kaikki tiedetään, että niin tulee käymään. Se, pitääkö sitä huonona vai hyvänä, on sitten eri asia, mutta niin tässä tulee käymään. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomessa on huipputyöttömyys, tämän me kaikki tiedämme, mutta tässä puheenvuorossa aion keskittyä juurikin vammaisten ihmisten, osatyökykyisten ihmisten ja täsmätyökykyisten ihmisten tilanteeseen. Suomessa oli jo ennen tätä hallitusta vuosikausia ollut yksi Euroopan unionin matalin vammaisten ihmisten työhönosallistumisasteista. Ajattelen, että tämä on meille kansakuntana vähän semmoinen häpeän kysymys. Vammaiset ovat kuitenkin Suomen suurin vähemmistö, ja siitä huolimatta meillä ajatellaan, että on hyvää sosiaalipolitiikkaa ja vammaispolitiikkaa se, että maksetaan x määrää rahaa ja pidetään ihmiset ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolella. Tämä johtaa siihen, että Suomessa ihmiset eivät ole tottuneet näkemään erilaisuutta, eivät vammaisia ihmisiä työpaikoissa, eivät oikeastaan vammaisia ihmisiä myöskään korkeakouluissa, ja tämä johtaa semmoiseen yhteiskuntaan, missä me emme kohtaa erilaisuutta tarpeeksi. Pahinta tässä on se, että moni vammainen ihminen, osatyökykyinen ihminen, haluaisi osallistua työhön, haluaisi olla mukana tässä yritteliäisyydessä, toimeliaisuudessa, mutta meidän järjestelmä ei salli sitä. Tämän vuoksi pohdinkin, että nyt kun tässä mennään eteenpäin, niin onko teillä tulossa jonkinlaisia toimenpiteitä siihen, että myös nämä ihmiset pääsevät jollain tavalla mukaan osallistumaan meidän arkeen, tulemaan työpaikoille, korkeakouluihin opiskelemaan ja olemaan osa myös meidän veronmaksajia. — Kiitos. Ai niin, vielä loppuun, arvoisa rouva puhemies: kannatan edustaja Hopsun tekemää esitystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Minun ongelmani tämän hallituksen työmarkkinapolitiikassa on sen puhdas ideologisuus. Puhutaan valtavasti pohjoismaisesta mallista ja varsinkin Tanskan mallista, mutta siitä otetaan kuitenkin vain jousto ja kumarretaan yhteen suuntaan, täysin viis veisataan siitä turvasta, mikä kuuluu olennaisesti myös tähän malliin. Olen samaa mieltä hallituksen kanssa siitä, että työ on parasta sosiaaliturvaa ja työtä pitäisi kaikilla olla, ja juuri tämän takia en ymmärrä, minkä takia suojaosat piti poistaa. Eikö olisi parempi, että ihminen voi tehdä edes jotain, ottaa välillä vuorotyötä vastaan, tehdä välillä keikkaa, pitää yllä sitä toimeliaisuutta edes sen verran, mitä on tarjolla? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! On sinänsä hyvä, että alueille annetaan nyt lisäaikaa, mutta samaan aikaan tämä hallituksen tuleva esitys uusista leikkauksista hyvinvointialueille on täysin epäoikeudenmukainen ja vastuuton. Se syventää alueellista eriarvoisuutta tavalla, jota ei voida yksinkertaisesti hyväksyä, ja sen hinnan maksaa sitten Helsinki. Yhdyn Helsingin pormestari Daniel Sazonovin näkemykseen siitä, että hallituksen malli näyttää perustuvan virheelliseen arvioon alueiden todellisesta tilanteesta. Kun lähtökohta on väärä, myös lopputulos on väärä. Se siis rankaisee alueita, jotka ovat hoitaneet talouttaan vastuullisesti ja kehittäneet palveluitaan pitkäjänteisesti. Hyvästä taloudenpidosta tehdään siis rangaistavaa. Se on täysin väärä viesti koko Suomelle ja kaikille alueille. Meidän pitäisi palkita vastuullisuudesta, ei sakottaa siitä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen lisätalousarvio ei ohjaa Suomea taloudellisesti kestävälle tielle, vaan kaikkea muuta. Velanoton tarve sen kuin vain kasvaa, kun harkitsemattomat veromuutokset heikentävät tulopohjaa ja lisämenotarpeisiin joudutaan vielä varautumaan. Hallitus on epäonnistunut aivan kaikissa tärkeimmissä tavoitteissaan. Ei tullut 10 000:ta työllistä, tuli melkein 10 000 työtöntä. Suomi joutui EU:n tarkkailuluokalle. Me vihreät olemme osoittaneet omassa lisätalousarviossamme, että on mahdollista päättää myös toisin. Hallitus on kuitenkin päättänyt toimia kylmällä ja epäoikeudenmukaisella tavalla. Mikä on teidän perintönne? Lapsiperheköyhyys kasvaa, toimeentulotuen tarve kasvaa ja asunnottomuus kasvaa. Miten meni noin omasta mielestä?

Arvoisa rouva puhemies! Kuvitelkaa tilanne, jossa joudutte säännöllisin ajoin pelkäämään työpaikkanne puolesta, silloinkin kun työn tarve on jatkuvaa ja tekisitte sitä täydellä sydämellänne. Arkea varjostaa jatkuva huoli tulevasta. Annat koko ajan kaikkesi, mutta silti varmuutta huomisesta ei vain ole. Tämä on se, millaista on elää määräaikaisten työsopimusten putkessa. Etenkin naisvaltaisilla aloilla määräaikaisuudet ovat arkipäivää, Nyt hallitus haluaa tehdä niitten sopimisesta vielä helpompaa. Tämän hallituksen esityksen seurauksena määräaikaisia työsopimuksia on mahdollista solmia jatkossa ilman perusteluja. Tämä tarkoittaa monen kohdalla työelämää ilman turvaa, valitettavasti monen naisen kohdalla työelämää ilman turvaa. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään työelämäkysymys. Tämä on kysymys arvoista ja valinnoista, siitä, kenelle yhteiskunnan riskit sysätään. Nyt hallitus sysää ne ennen kaikkea meidän nuorten naisiemme harteille. Sen hallitus voisi myös myöntää ja myöntääkin, mutta ei kuitenkaan siitä välitä — ei sillä, että vaikutuksilla olisi merkitystä, kun ne osuvat lähinnä meihin naisiin. Saavutettua tasa-arvoa voi murentaa monella tavalla. Sitä on vaikea murentaa kerralla, mutta hallitus onnistuu sen hienosti tässä kyllä tekemään. Tasa-arvo murenee hiljalleen tällaisilla uudistuksilla, jotka kohtelevat ihmisiä eri tavalla sukupuolesta riippuen. Suomi ei saa olla tällainen maa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitus ampuu itseään jalkaan tällä lakiesityksellä ja lisää entisestään työelämän epävarmuutta. Jo nyt suomalaiset säästävät sukanvarteen, koska työttömyysturvaa on leikattu, ehtoja kiristetty ja sen päälle työtä ei yksinkertaisesti vain ole tarjolla. Mutta mitä tekee hallitus? No, lisää tällä esityksellä vielä entisestään epävarmuutta, koska on päivänselvää, että vakinaista työsuhdetta tullaan korvaamaan määräaikaisilla, kun perusteita ei enää vaadita. Tämä esitys on silkkaa tyhmyyttä. Se vaikuttaa erityisesti nuoriin, joiden asema työmarkkinoilla on jo tälläkin hetkellä todella, todella hankala. Tämä tulee lisäämään työsuhteiden ketjuttamista sekä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Kokoomus on itse myöntänyt, että sadantuhannen työllisen määrään ei tulla pääsemään, ja pohdin tosissaan sitä, voisiko lopettaa tämän ihmisten kiusaamisen, sillä tälläkään esityksellä ei ole arvioitu olevan erittäin suuria työllisyysvaikutuksia vaan oikeastaan pelkästään negatiivisia vaikutuksia tasa-arvoon sekä perhevapaasyrjintään. Arvoisa rouva puheenjohtaja! Tämä hallituksen esitys on sellainen, joka helpottaa perusteettomien määräaikaisten työsopimusten solmimista. Se ei ole vain yksi huono työelämäuudistus muiden joukossa. Tämä on poliittinen valinta, ja sen valinnan maksavat erityisesti nuoret naiset. Kun työnantajan ei tarvitse enää perustella määräaikaisuutta, kasvaa epävarmuus. Epävarmuus tarkoittaa työelämässä nuorille naisille entistä vaikeampaa valintaa uran ja perhehaaveiden välillä: Uskaltaako perustaa perhettä? Uskaltaako tulla raskaaksi? Uskaltaako enää jäädä perhevapaalle? Uskaltaako vaatia niitä oikeuksia, mitkä jokaiselle kuuluvat mutta mitkä patriarkaatti ja nyt vielä hallitus haluavat meiltä naisilta evätä? On täysin selvää, että tämä esitys lisää raskaussyrjinnän riskiä, sillä monen työnantajan silmissä jo nyt nainen on riski, ja tämä vielä lisää sitä riskiä meille naisille. Jos laki johtaa järjestelmällisesti eriarvoisuuteen ja epätasa-arvoon, se ei ole vain huono laki, vaan se on tasa-arvoa polkeva ja epäoikeudenmukainen laki. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On erittäin hyvä, että tämä lainsäädäntö nyt etenee ja tulee tämmöistä eurooppalaista direktiiviä tähän, koska näiden SLAPP-kanteiden määrä on kasvanut. Ajattelen, että juuri tämänkaltainen lainsäädäntö on sellaista, mitä Euroopan unionin kannattaakin tehdä, sillä usein nämä keissit ovat rajoja ylittäviä. Ajattelen vahvasti, että median, järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan tulee voida nostaa turvallisesti esille korruptiota ja valtaapitävien väärintoimintaa. Pohdin kuitenkin edustaja Hopsun lailla, että minkä takia tämä sovelletaan ainoastaan direktiivin minimimäärällä. Olisi ollut mahdollista tehdä tiukempaa ja laajempaa lainsäädäntöä. Toivoisin myös, että hallitus puuttuisi muulla lainsäädännöllä laajemmin toimittajien ja virkamiesten häirintään ja alkaisi vihdoin edistämään maalittamisen kriminalisointia. Oikeusministeriö on kuitenkin selvittänyt sitä, että olisiko Suomessa mahdollista kriminalisoida maalittamista, ja silloin oikeusministeriö antoi sen suosituksen, että kyllä, maalittaminen tulisi Suomessa kriminalisoida. Kuitenkaan tätä ei otettu mukaan hallitusohjelmaan, eikä nytten ministerin johdolla olla tehty mitään toimenpiteitä sen eteen, että maalittamisen kriminalisointi Suomessa etenisi. Maalittaminen on asia, mikä ehkäisee toimittajia, virkamiehiä toteuttamasta työtään kunnolla, ja tämä tulisi Suomessa saada loppumaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Minusta ministeri tässä paljasti kyllä korttinsa, samoin kuin hallitus paljasti korttinsa tässä ministerin esittelyn aikana. Ministeri puhui koko ajan ainoastaan pienistä yrityksistä — pienistä yrityksistä — mutta jos lukee tämän lakiesityksen, niin eihän tämä laki nyt koske vain pieniä yrityksiä vaan kaikkia työntekijöitä. Tämä koskee varhaiskasvatuksen opettajia, sairaanhoitajia, kaikkia, jotka ovat töissä myös suurissa organisaatioissa. Eli jos ministeri ja hallitus haluavat helpottaa pienten yritysten palkkausta, niin miksi laki ei sitten keskity pieniin yrityksiin vaan nyt aivan kaikkiin? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Me kaikki pukeudumme päivittäin vaatteisiin, mutta liian harvoin jopa kansanedustajat tässä salissa valitsevat pukeutua kotimaisten merkkien ja suomalaisten suunnittelijoiden vaatteisiin, varsinkin tänä aikana, kun ultrapikamuoti tulee markkinoille ja puskee sinne kaikenlaista roskaa, joka on niin terveydelle kuin ympäristölle haitallista. Suomessa on todella hyvä ekosysteemi teknologiayrityksille, mutta samanlaista ekosysteemiä ei ole muoti- ja designlähtöisille kuluttajatuoteyrityksille. Pohdinkin, minkälaisia mahdollisuuksia olisi rakentaa jotain tällaista, tukea kotimaisia design- ja muotiyrityksiä viennissä, sillä vaatteita tarvitaan päivittäin, mutta suomalaiset yritykset tarvitsevat hieman apua markkinoille pääsyyn. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Uusimaa tarvitsee lisää korkeakoulupaikkoja. Uudellamaalla ja varsinkin Helsingin seudulla on vähiten korkeakoulupaikkoja suhteessa toiselta asteelta valmistuviin oppilaisiin. Tämä ei ole oikein. Uusimaa on Suomen talouden veturi, ja Helsingin seudulle muuttaa tämän kuukauden aikana 700 000. asukas. Täällä tarvitaan valtavasti niitä korkeakoulupaikkoja. Täällä on myös kolmannes koko maan työpaikoista, ja Uusimaa ei pysty toteuttamaan omaa tehtäväänsä Suomen talouden veturina, mikäli tänne ei tulla panostamaan merkittävästi lisää. Sitten ehkä pakko sanoa vielä tähän, kun täällä kokoomuksen puolelta tuhistaan, kun salissa puhutaan rasismista, että varmasti se saattaa ärsyttää, että täällä puhutaan rasismista, mutta kyllä meitä ruskeita ja mustia suomalaisia ärsyttää vielä enemmän se rasismi, mitä täällä harjoitetaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Orpon hallitus on valinnut linjan, joka murentaa työntekijöiden oikeuksia ja horjuttaa koko suomalaisen työelämän perustaa. Hallituksen esitys irtisanomissuojan heikentämisestä on johdonmukaista jatkumoa sen tähänastiselle työelämäpolitiikalle, sellaiselle politiikalle, jossa työntekijän oikeuksia heikennetään, naisvaltaisia aloja lyödään, työpaikoille luodaan ahdinkoa sekä epävarmuutta. Todellinen ongelma on, että moni työnantaja ei osaa irtisanoa oikein, eikä ratkaisuna voi olla tämä, mitä hallitus esittää, eli se, että velvollisuuksia heikennetään ja työntekijöiden oikeuksia leikataan. Tämä ei ole tasapainossa. Työnantajapuolen liittojen pitäisi hoitaa oma työnsä ja kertoa selkeästi yrittäjille, työnantajille, miten laillinen irtisanominen hoidetaan turvallisesti ja oikein. Olisi ollut paljon viisaampaa säätää matalampi irtisanomiskynnys nimenomaan pienille yrityksille. Isoilla työnantajilla on suuret HR-osastot ja juristit. Nämä osaavat hoitaa irtisanomiset asiallisesti, ja näinhän sen pitääkin olla, mutta pienillä yrityksillä ei ole rakennetta eikä osaamista sitä hoitaa, ja sen takia he tarvitsevat selkeät säännöt ja tuen, eivät lisää harmaata aluetta, jota tämä esitys lisää. On selvää, että työntekijästä, joka toistuvasti rikkoo pelisääntöjä, pitää pystyä pääsemään eroon, mutta se ei tapahdu luomalla laki, joka johtaa valtavaan määrään oikeusjuttuja, kun kukaan ei oikeastaan tiedä, mitä se asiallinen syy tarkoittaa. Työnantajat tulevat testaamaan rajoja, ja työntekijät joutuvat taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Tämä johtaa siihen, että oikeusasteet ovat täynnä vuosia, vuosia eteenpäin, ja tästä hyötyy ainoastaan yksi taho eli juristit. Ehkä kaikista käsittämättömintä on se, että hallitus ei suostu edes siihen, että epäasiallisesti toimivalle työntekijälle tulisi antaa kirjallinen varoitus ennen irtisanomista. Minkä takia hallitus ei voi ottaa edes tätä omaan esitykseensä? Jokainen perusteeton irtisanominen on inhimillinen tragedia, mutta se on myös kallis isku yhteiskunnalle. Tämä hallitus tuntuu keskittyvän siihen, miten työttömien määrää voidaan kasvattaa, eikä siihen, miten työelämään luodaan lisää vakautta, reiluutta ja tulevaisuudenuskoa. Kurjuus ei rakenna työmarkkinoita, oikeudenmukaisuus rakentaa. Jos me haluamme toimivat työmarkkinat, niin niitä ei rakenneta pelolla ja epävarmuudella. Ne rakennetaan selkeillä säännöillä, reiluilla pelisäännöillä ja kunnioituksella, ei repimällä työntekijöiden turvaa auki. Pitäisi rakentaa, ei rikkoa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olin äärimmäisen pettynyt siihen, että valiokunnan mietintöön otettiin mukaan myös tämä spekulaatio siitä, mitä voidaan tehdä tulevaisuudessa virkasuhteessa oleville henkilöille. Virkasuhde kuitenkin on erilainen kuin normaali työsuhde. Viranhaltijahan käyttää työssään julkista valtaa ja tekee päätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, ja tämän takia virkasuhteen tuleekin olla erilainen ja virassa toimivan henkilön pitää olla varma siitä, että asema on eri tavalla turvattu, sillä se on erilainen kuin tavallinen työsuhde. Toinen asia, mihin haluan keskittyä tässä, on se, että hallitus ei suostunut ottamaan osaksi tätä esitystä kirjallista varoitusta. Sen kirjallisen varoituksen lisääminen olisi luonut turvaa niin työnantajalle kuin työntekijälle sekä vähentänyt mahdollisia oikeusjuttuja. En ymmärrä, minkä takia tätä ei voitu ottaa mukaan tähän esitykseen. Se olisi tehnyt siitä paljon selkeämmän, paremman ja myös käytännöllisemmän. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Olen äärettömän vihainen tästä laista. Kun aloitimme tämän lain käsittelyn perustuslakivaliokunnassa, tuntui jotenkin mahdottomalta ja kamalalta, kun kuunteli asiantuntijalausuntoja. Tuntui siltä, että miten voidaan tosissaan tehdä tällainen esitys, joka heikentää perusturvaa, jonka taso on jo entisestään arvioitu aivan liian matalaksi. No, se meni sitten siitä eteenpäin, jätin itse eriävän, ja sitten tämä tuli työ- ja tasa-arvovaliokuntaan, ja siellä taas uudestaan käytiin samaa keskustelua ja tilanne oli jotenkin käsittämätön. Tämä laki ei ole mikään leikkauslaki tai työllisyyslaki, vaan tämä on lyötyjen lyömislaki, tämä on köyhien kyykytyslaki. Toimeentulotuen taso on jo nyt aivan liian matala, ja Suomi on siitä paljon saanutkin noottia. Nyt sen leikkaaminen tulee ajamaan yhä useamman perheen, yhä useamman yksin elävän, vielä syvempään köyhyysloukkuun. Tämä laki on julma ja täysin, täysin väärään suuntaan menevä. Silloin kun opiskelin Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa, meille opetettiin, että toimeentulotuki on se viimesijainen tuen muoto ja toimeentulotuki sinänsä ei ole äärimmäisen toimiva muoto, sillä toimeentulotuella ihmiset ovat aivan liian pitkään ja sillä palveluita ei ole saatavilla. Ja mitä nyt sitten tapahtuu? Hallitus on lisännyt toimeentulotuen käyttäjiä sellaisen tuen muotoon, jossa säästäminen on mahdotonta, sellaisen tuen muotoon, jossa arjen suunnittelu eteenpäin on täysin mahdotonta, sellaiseen tilanteeseen, missä arjen pohtiminen, ehkä talvivaatteiden ostaminen, on täysin mahdotonta. Ensin lisättiin väkeä toimeentulotuelle ajatellen, että jollain hassulla tempulla yhtäkkiä nämä ihmiset työllistyvät. No, näinhän ei nyt tapahtunutkaan. Meillä on valtavan huono työllisyystilanne, ja työttömyys kasvaa kasvamistaan. Samaan aikaan leikataan niiltä, joilla kaikista vähiten on. Entä sitten suojaosien poisto, mihinkä se on johtanut? No siihen, ettei kannata ottaa vastaan sitä vähäistäkään työtä, mitä ehkä tarjotaan. Onko tämä järkevää työllisyyspolitiikkaa? Joissain keskusteluissa todetaan, että hyvä, ihminenhän voi ottaa sitten kaksi tai kolme työtä vastaan. Onko tosiaankin niin, että me ajatellaan, että Suomesta pitää tulla sellainen maa, jossa ihmiset tekevät kahta tai kolmea työtä voidakseen vain elättää perheensä, voidakseen elättää lapsensa? Onko tämä tosiaan se, minkälaisen Suomen me haluamme? Ei minusta Suomi ole ollut sellainen, eikä siihen suuntaan pidä myöskään mennä. Tuntuu siltä, että ainoa vaihtoehto hallituksen silmissä on täysipäiväinen työ, mutta kun täysipäiväistä työtä ei ole kaikille tarjolla ja kaikki eivät voi myöskään tehdä sitä johtuen erilaisista elämäntilanteista — perhetilanteesta, omasta terveydentilanteesta — tai ehkä vain siitä, että kaikilla aloilla ei ole tarjolla täysipäiväistä työtä. Ja vaikka sen työn saisi, niin sen menettäminen tehdään yhä helpommaksi ja helpommaksi. Yksi kerrallaan hallitus tekee toimenpiteitä, joilla lyödään niitä, joilla kaikista huonoiten menee. Tuntuu myös siltä, että hallituksen silmissä kaikki henkilöt, jotka ovat toimeentulotuella, ovat laiskoja ja haluavat vain istua kotona [Pia Sillanpää: Ei pidä paikkaansa!] sillä pienellä rahamäärällä, josta puhutaan. Se paistaa läpi niin monesta kommentista, niin monesta puheenvuorosta. Kyseenalaistan täysin sen, onko tämä tosiaan näin. Toimeentulotuki ei ole mikään massiivinen rahasumma, jolla grillataan herkkuja ulkona ja nautitaan ihanasta, leveästä elämästä. Eivät kaikki toimeentulotukea saavat perheet saa mitään 4 000:ta euroa, niin kuin täällä on riemukkaasti heitelty. Mielestäni nämä puheenvuorot eivät tunnista ihmisten todellisuutta eivätkä myöskään tunnista sitä, minkälaista on suomalaisten köyhien elämä tällä hetkellä. Elämä on vaikeaa, elämä on rankkaa, köyhyys periytyy, ja sitä halutaan tässä vielä lisätä. Vielä tähän päälle tulee se, että tämä esitys tulee lisäämään Kelan, kuntien sosiaalitoimen ja työllisyyspalveluiden työmäärää merkittävästi. Onko siellä niitä resursseja tehdä sitä työtä? No eihän siellä ole. Me jo nyt kuulemme sosiaalitoimesta, miten vaikeaa, miten hankalaa on näitä ihmisiä auttaa. Nyt ikään kuin lisätään tätä ihmismäärää sinne sosiaalitoimen pariin ja sitten ei kuitenkaan anneta työkaluja auttaa näitä ihmisiä. Tämä on julma laki, tämä on huono, ja tämä tekee Suomesta huonomman maan. Minua hävettää, että tällaisia esityksiä eduskunnassa tehdään. Tämä laki on täysi susi, ja toivoisinkin, että elävien susien sijaan hallitus lopettaisi tämän suden. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitos pääministeri Orpolle ja ministeri Marttiselle hyvistä vastauksista, mutta jäi vähän uupumaan vielä se, millä tavalla pyritään vaikuttamaan myös naisten työttömyyteen. Me tiedetään nyt, että naisiin on kohdistunut enemmän työttömyyttä ja sehän johtuu siitä, että Suomessa on EU:n segregoituneimmat työmarkkinat. Tämän takia työttömyys näkyy erityisesti naisvaltaisilla aloilla, missä jo nyt palkat ovat huomattavasti matalammat. Tämän takia kysyisinkin: minkälaisia toimenpiteitä hallitus aikoo tehdä työmarkkinoiden segregaatiolle tai kohdistaako hallitus erityisiä toimia siihen, että saadaan myös naisten työttömyys laskuun? — Kiitos.