Kunnioitettu rouva puhemies! Ajattelin, että se äskeinen puheenvuoro oli viimeinen, mutta kun edustaja Kilpi nyt innosti minua näistä megatrendeistä ja siitä, että maailma muuttuu, Eskoseni, niin pitää sen verran kommentoida, että joo, kyllä siellä Kuhmossa Lentualla tulee mietittyä niitä sinisiä ajatuksia, Veikko Huovista — te olette kirjailija ja myös kirjallisuuden ystävä. Niitä tulee mietittyä ja luettua, ja sitä kautta ei tule vaivuttua synkkyyteen. Edustaja Kilpi, en ole vaipumassa synkkyyteen. [Marko Kilpi: Hyvä!] Mutta sen vain sanon, että kun Kalevalaakin tässä siteerasitte sammon osalta, että eivät julkiset virat ja virastot ole tuottoisin sampo siellä erämaakaupunki Kuhmossa, niin siitä näkökulmasta se on tuottoisa sampo, että meillä on siellä sitä vientiteollisuutta. Muun muassa paikallinen sahalaitos työllistää tällä hetkellä sen 145 työntekijää, siihen tuli uudet omistajat Itävallasta. Haasteena meillä on siinä, että se on aika miesvaltainen toimiala. Totta kai siellä on tänä päivänä naisiakin niin sahalinjalla kuin myös sahalaitoksen ulkopuolella trukkikuskeina, rekkakuskeina ja niin eteenpäin, mutta me tarvitsemme vetovoimatekijöitä, että olisi niille puolisoillekin sitten työpaikkoja, ja niitä on tullut näistä julkisen alan työpaikoista, kuten Maahanmuuttoviraston toimipisteestä, joka on ollut hyvin naisvaltaista toimialaa. Siinä mielessä se on myös tuottoisa sampo, ja siitä näkökulmasta katsottuna minun mielestäni tulisikin yhteiskuntaan rakentaa ennemmin hajautetun mallin kautta, hajauttaa niitä julkisiakin töitä tuonne maakuntiin — jos ei pelkästään niitten virastojen kautta, niin sitten näitten etätyömahdollisuuksien kautta. Rouva puhemies! Kunhan vain se laajakaista toimii ja yhteydet pelaavat, niin sitten voitaisiin tehdä töitä tuolta maakunnista käsin, olipa se työpaikka sitten Kuopiossa, Iisalmessa, Kuhmossa tai Utsjoella. Mutta annettaisiin kuitenkin se mahdollisuus, koska edelleenkin siellä se vihreä kulta kasvaa koko ajan niin, että humina käy, ja sitten kun kuitenkin kaivannaisteollisuudet, raskas teollisuus, ovat myös tuolla maakunnissa, niin niitä ei vain pystytä sitten keskittämään näihin isoihin kasvukeskittymiin, kun puhuitte näistä megatrendeistä. No, mutta ehkäpä, rouva puhemies, nyt siirryn sitten sinisiin ajatuksiin siitä näkökulmasta katsottuna, että lopetan nämä puheenvuoron pidot ja menen sitten vaikka työhuoneeseen lukemaan jotain hyvää kirjaa. Päätän puheenvuoroni siihen, että lukekaa yksi kirja kuukaudessa. Se sivistää. [Marko Kilpi: Vain yksi?] — Edes.