Kiitos, kunnianarvoisa rouva puhemies! Pidin tuossa aiemmin tästä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalasta puheenvuoron, jossa totesin, että tältä hallitukselta on kaksi varsinaista pohjanoteerausta. Siinä ensimmäisessä puheessa kävin läpi vasta sen ensimmäisen, joten odotan, että tästä tuli tällainen cliffhanger, jota täällä suurilukuinen kuulijakunta tuskin malttaa odottaa, että mitä seuraavaksi. Todellakin edellisiä hallituksia syytettiin tempputyöllistämisestä, mutta Orpon—Purran hallitus on tehnyt tässä aivan uusia ennätyksiä. Palkkatukijärjestelmä on romutettu, ja tilalle on tuotu pistemäisiä toimia, kuten seteleitä ja muita julkisuustemppuja. On nuorisoseteliä, on osaamisseteliä ja nyt sitten työllisyyspoliittinen seteli. Jos kysytään kerrankin asiakkailta, niin melkein yhteen ääneen he toteavat, että säännöt ja ehdot ovat liian monimutkaisia palkkatuessa. Edellisen hallituksen suuri tavoite oli yksinkertaistaa näitä ehtoja ja lisätä palkkatukien käyttöä. No, nyt kun järjestelmä on rikottu ja tilalle tuodaan koko ajan uusia, niin kukaan ei pysy perässä. Siksi nuorten työllisyysseteli on jäänyt niin vähän käytetyksi. Edustaja Hopsulla lienee ollut ajantasainen tieto Espoosta: 28 nuorta on tätä seteliä hyödyntänyt. Meillä on 80 000 alle 30-vuotiasta työtöntä, ja tiettävästi alle tuhat on ensimmäisen vuoden aikana setelin käyttänyt. No, entäs ne 79 000? Mitä on tarjolla alle 30-vuotiaiden työttömien suurelle enemmistölle, joka on noin 99 prosenttia? Nuorista työttömistä tukea vailla on siis valtaosa. Se on temppu sekin, nimittäin silmänkääntötemppu. Siinä olen edustaja Hopsun kanssa eri mieltä, tarvitaanko uusia keinoja. Nimittäin nyt tarvitaan vanhoja keinoja: selkeä järjestelmä, pitkäaikaista sitoutumista ja johdonmukaista linjaa. Tietysti tuleehan siitä säästöä valtiontalouteen, kun etuja alikäytetään, mutta työllisyyttä se ei auta eikä nuorten syrjäytymistä estä. Sivumennen sanoen kokoomushan vastusti verisesti oppivelvollisuuden pidentämistä. NEET-nuorten määrän kasvu — eli ei koulussa, ei töissä, ei harjoittelussa — saatiin pysäytettyä. Ajatelkaa, miten karmea tilanne olisi nyt, jos päästettäisiin 15-vuotiaat koulunkäyntiin kyllästyneet pojat työttömyystilastoihin pesiytymään. Nyt ainakin yritetään innostaa ammattiin ja koulutukseen. Siitä pääsen tähän toiseen Orpon—Purran hallituksen historialliseen pohjanoteeraukseen: seuraavalle hallitukselle ei jää vain velka- ja alijäämätaakkaa vaan myös koulutusvelka. Aikuiskoulutustuki lakkautettiin juuri samalla hetkellä, kun Ruotsissa sellainen otettiin käyttöön. Sen tilalle luvattiin uusi järjestely, mutta se on jäänyt piippuun. Vähemmälle huomiolle on muuten jäänyt, että myös yritysten koulutusvähennys otettiin pois. Tämä kaikki leikkaaminen siis tilanteessa, jossa tekoälyn ja muun kärkiteknologian murros vaatii kaikkia työntekijöitä, siis kaikkia työntekijöitä, päivittämään ja kehittämään ja muuttamaan osaamistaan. Tässä kriittisessä tilanteessa meidän työssä kouluttautumiseen tehdyt panokset ovat puolet siitä, mitä oli vuosisadan alussa, ja per capita alle puolet siitä, mitä on muissa Pohjoismaissa tässä tilanteessa. On täysin mahdollista, että tekoäly pahentaa työttömyyttä, jolloin ammatillisen koulutuksen laiminlyönti tekee tyhjäksi kaikki parhaiden työllistämisammattilaisten ponnistelut. Hallitus sai siis perinnöksi mittaushistorian korkeimman työllisyyden. Seuraava hallitus saa perinnöksi Euroopan korkeimman työttömyyden. Ikävintä on, että tätä satojentuhansien suomalaisten heitteillejättöä ei korjata seuraavan hallituksen aikana, vaan perintö on, kuten 90-luvun lamassakin, vuosien ja vuosikymmenten mittainen. Se on syrjäytymisen, syrjäyttämisen karmea kierre, Orpon—Purran hallituksen pitkä häntä.