Timo Harakka

Arvoisa puhemies! Ministeri Marttinen haastoi minua siitä, etteikö hänen setelinsä ole hyvä, siis se, joka jättää 95 prosenttia nuorista työttömistä ulos. Kyllä minä sanon, kauniisti sanottuna, että se on riittämätön. [Perussuomalaisten ryhmästä: Bensasetelit jäi tulematta!] Tänä päivänä pitkäaikaistyöttömiä on yhtä paljon kuin 90-luvun laman synkimpinä hetkinä, 140 000. Heillä on perheet, heillä on lapsia, jotka elävät vaikeissa oloissa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Tankkaamaton auto!] Me emme saa toistaa 90-luvun laman syrjäytymisen kierrettä. Syrjäytymistä, joka siirtyi vanhemmilta lapsille ja joka näkyy tänä päivänäkin. Meidän tehtävämme on siis tehdä pikaisia täsmätoimia, jotta ihmisiä nostetaan toivon piiriin, ja niitähän SDP on esittänyt monia. Nuorten lisäksi yli 30-vuotiaiden on voitava täydentää osaamistaan työttömyysturvalla. Lakkautitte aikuiskoulutustuen ja lupasitte tilalle uuden mallin. Sitä on puolitoista vuotta odotettu. Mitä sille kuuluu? Kertokaa, ministeri Marttinen, yksi täsmäkeino viisikymppisen pitkäaikaistyöttömän puolesta.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Marttinen, nyt on aika kysyä, että jos ideologia ja todellisuus törmäävät, niin kummassa on vika. Valtiovarainministeriön ideologiahan on ollut, että sosiaaliturvan leikkaukset patistavat ihmisiä työelämään, mutta täällä moneen kertaan mainittu VTV:n tutkimushan osoittaa päinvastaista eli sitä, että työttömyysturvan leikkaukset ovat saattaneet jarruttaa talouskasvua, joten talouskasvun odottelu ei auta tässä tilanteessa, vaan kuten edustaja Lyly sanoi, nyt tarvitaan juuri tässä suhdanteessa aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Kaksi esimerkkiä: Heikensitte palkkatukia. No, nyt kun nuorisotyöttömyys on kasvanut, niin heräsitte kuin uutena keksintönä tällaiseen tukeen eli nuorisoseteliin. No, nuorista työttömistä tämä tuki kattaa noin kuusi prosenttia, eli mitä on tarjolla sitten 94 prosentille nuorisotyöttömistä? Ja sitten edellisellä kaudella meillä oli rekrytointituki, joka kannusti ensimmäisen työntekijän palkkaamista yksinyrittäjille. Nyt kun konkurssiyritysten määrä on kasvanut, niin voisitteko tarttua tähän toimeen, joka auttaisi sekä työttömiä että pienyrittäjiä?

Arvoisa puhemies! Ministeri Valtonen, Suomihan on pyrkimässä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi seuraavalla hallituskaudella. Miten arvioitte sitä mainehaittaa, joka on nyt tässä syntynyt tämän silmien vääntelyn yhteydessä? Toisekseen, korostatte, kuten tasavallan presidenttikin, globaalia etelää. Millä tavalla tämä läsnäolon vähentäminen siellä vaikuttaa tähän kampanjaan? Aivan erityinen kysymys, johon moni muukin on halunnut vastauksen, on se, voitteko harkita uudelleen päätöstä sulkea Islamabadin lähetystö. Säästö on mitätön, mutta vahinko on valtava. Ministeriössä ei ilmeisesti ole ollenkaan varauduttu siihen voimakkaaseen provosoitumiseen, jonka edustaja Kalevan kanssa saimme viime viikolla kokea ihan paikan päällä. Pakistanissa nähdään, että Suomi on valinnut puolensa alueen kiistoissa, ja semminkin kun Intian puolelta levitetään ilkkuvia videoita, joissa todetaan, miten Suomi tarkoituksellisesti halveksii Pakistania. Ministeri, voitteko yrittää korjata tätä vahinkoa, joka syntyy maailman viidenneksi väkirikkaimman maan ja alueellisen vaikuttajan suhteen, ja jatkaa läsnäoloa?

Arvoisa rouva puhemies! Koko viittomakielisen yhteisön puolesta ja eduskunnan viittomakielten verkoston puheenjohtajana esitän kiitokset työ- ja tasa-arvovaliokunnalle yksimielisestä ja myötämielisestä mietinnöstä. Totuus- ja sovintoprosessi pantiin liikkeelle Rinteen hallituksen ohjelmassa 2019. Viime hallituskaudella luotiin tietopohjaa ja perustaa tälle työlle, joka nyt on saanut virallisen muodon, sihteeristön ja säännökset. Musta luku sivistysvaltio Suomen historiassa, kuuroihin kohdistuneet pakkotoimet ja syrjintä, alkoi tulla täyteen päivänvaloon vasta 2018 — kiitos aktivisti Maija Koiviston työn. Eduskunnan viittomakielten verkosto käynnisti dialogin Kuurojen Liiton kanssa, ja nyt se etenee kohti hyvitystä ja sovitusta, joiden muoto on, kuten aitoon prosessiin kuuluu, vielä avoin. Osana viime kauden valmistelutyötä julkaistiin uraauurtava teos Viitotut muistot, jossa yhteiskunnan julmuus ja välinpitämättömyys vähemmistöjä kohtaan tulevat esiin kaikessa alastomuudessaan. Suosittelen tätä kansallisen muistin kannalta aivan keskeistä teosta jokaisen edustajan lukulistalle. Arvoisa puhemies! Jos kesän 23 rasismikeskustelusta haluaa yhden hyvän asian muistaa, niin siitä seuranneessa yhdenvertaisuustiedonannon prosessissa korjattiin Orpon hallitusohjelman laiminlyönti, ja tämä kuurojen ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessi palasi ohjelmaan ja sille myös rahoitus. Ja kun nyt olemme tässä pisteessä, tämä prosessi virallistuu. Laki on määräaikainen, mutta kyllä meidän on syytä jo nyt sitoutua mahdollisesti tarvittavaan lisäaikaan. Koska ratkaisu on todellakin avoin, on yhteiskunnallisesti tärkeää käsitellä kysymys huolellisesti ja osallistavasti, tavalla, joka aidosti tuottaa hyvityksen ja sovituksen tunteen yhteisössä, jota vastaan on rikottu. Sille prosessille kannattaa antaa se aika, jonka se vaatii. Ylipäätään tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tavoitteet ovat tärkeitä yhteiskunnassa, mutta samalla on huomioitava, että niillähän ei ole koskaan päätepistettä. Kuurojen ja viittomakielisten yhdenvertaisen kansalaisuuden osalta työtä on tämän prosessin lisäksi vielä paljon. Erityisen tärkeää tällä hetkellä on, että saimme laaja-alaisen pyöreän pöydän keskustelun tuloksena sopimuksen, että sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää selvityksen tulkkauspalvelulainsäädännön kehittämisestä. Viittomakielisessä yhteisössä on laajasti tarpeita ja toiveita tulkkauksen ja sen käytänteiden parantamiseksi, jopa merkittäväksi parantamiseksi. Eduskunnan viittomakielten verkosto korostaa tämän selvityksen tärkeyttä ja mahdollisimman laajaa osallistavuutta. [Viittomakielellä: Tämä on hyvä ja tärkeä päätös. Onnittelen kaikkia!] Onnittelen Kuurojen Liiton puheenjohtaja Salla Fagerströmiä, hänen edeltäjäänsä Jaana Aaltosta sekä toiminnanjohtaja Markku Jokista. Olemme saaneet myös ohjausryhmän puheenjohtajaksi yhden Suomen johtavista hallintojuristeista, oikeusministeriön entisen kansliapäällikön Tiina Astolan, ja samalla kun toivotan hänen työlleen menestystä ja siunausta, uskon, että prosessi on hyvissä käsissä. — [Viittomakielellä: Kiitos.]

Arvoisa puhemies! Pääministeri, jälleen rehvastelitte sillä, kuinka olette panneet yritysten toimintaedellytyksiä kuntoon, mutta todellisuus on aivan toinen. Tänä vuonna tehdään synkkä ennätys konkurssien suhteen, joita pantiin vireille, ja edellinen ennätys on sekin teidän hallituksenne ajalta viime vuodelta. Joka päivä pannaan vireille kymmenen konkurssia. Olette saaneet aikaan syöksykierteen. Ennätystyöttömyys aiheuttaa työttömyyden pelkoa joka perheessä. Rahat pannaan säästöön mieluummin kuin kulutukseen, vaikka kuinka määräätte. Kun kuluttajien luottamus on nollassa, kauppa ei käy ja yritykset menevät nurin ja konkurssit aiheuttavat lisää työttömyyttä ja niin edelleen. Tässä on kierre. En oikeastaan halua kysyä teiltä, pääministeri, yhtään mitään, koska varoitin tästä asiasta jo kutakuinkin tasan vuosi sitten, [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] mutta kysyn nyt kuitenkin: teettekö ennen joulua vielä jotakin, että tämä synkkä konkurssiennätys ei toistu?

Kiitos, rouva puhemies! Jatkan tuosta, mihin edustaja Lyly jäi. Täytyy sanoa nyt ihan täältä salista kuunnelleena, että tuo valtiovarainministeri Purran puheenvuoro datakeskuksista oli oikeastaan halveksivinta, mitä Suomen hallituksen edustaja on voinut investointihalukkaille yrityksille sanoa. Se veti lokaan koko tämän datakeskusalan, ikään kuin se olisi jonkinlaista puolirikollista toimintaa, joka uhkaa suomalaisten kansalaisten hyvinvointia, sen sijaan, että puhuttaisiin siihen sävyyn, että se tuo kasvua, kauan kaivattua rakennusalan elpymistä ja myös pysyviä työpaikkoja. Osana tätä tietynlaista halventamista on se, että nähdään, että nämä datakeskukset ovat jotenkin täysin erilaista teollisuutta kuin perinteinen teollisuus. Nyt täytyy sanoa, että hänen puolueensa näkemys teollisuudesta on sellainen aika nostalginen, jostain 60- ja 70-luvulta, jolloin varmaan on se edellinen kosketus teolliseen työhön — jolloin oli paljon työväkeä myöskin omassa kotikaupungissani, metsäteollisuuskaupungissa Äänekoskella, tehtaalla, mutta eipä ole enää. Vaikka tuotantomäärät ovat kasvaneet, vaikka uusiakin tuotantolaitoksia syntyy, niin ei siellä tehtaan haalareissa toimi montaakaan sataa henkilöä nyt enää, jolloin datakeskukset ovat työllistäjinä aivan verrannollisia. Silloin täytyy sitten kysyä, eivätkö nämäkään työpaikat nyt sitten hallitukselle tunnu kelpaavan.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lylyn huomiot ovat erittäin tärkeät. Ne korostavat sitä, että datatalous ja energiapolitiikka todellakin kiertyvät yhteen. Puhdas energia ja vakaat verkot ovat tälläkin hetkellä se Suomen kilpailuvaltti, jota toivottavasti emme nyt menetä lähinaapureillemme, jotka suunnittelevat tietenkin jo huomattuaan, että Ruotsiin aiotut investoinnit ovatkin päätyneet Suomeen — tästä käydään siellä jo laajaa keskustelua — että hyvä, he lähtevät nyt kilpailemaan Suomen kanssa, ja pahoin pelkään, miten siinä käy. Kun siis datatalous ja energiapolitiikka ja myös ilmastopolitiikka, kuten äsken totesin, liittyvät toisiinsa erottamattomasti, niin silloin juuri tarvittaisiin tämän poukkoilun ja Hölmölän peiton jatkon ja epävarmuuden sijaan määrätietoista strategista teollisuus- ja datapolitiikkaa, sellaista näkemystä, jossa nämä kaikki asiat otetaan huomioon, samoin kuin tietysti turvallisuusnäkökohdat, huoltovarmuus ja alueellinen reiluus. Tätä me jäämme nyt odottamaan, ja tämä on kaikkein pahinta myrkkyä, että päivittäin tulee erilaisia tietoja ja epävarmuutta siitä, millä tavoin erilaisia toimijoita ja potentiaalisia halukkaita investoreita täällä käsitellään. Toivon tietenkin, että selvitysmies Mattilan raportti, johon tietenkään tänään ei ole nyt ollut suurta mahdollisuutta hyvin syventyneesti perehtyä, antaa vähän viitettä siitä, millä tavoin tästä mentäisiin eteenpäin, mutta kyllä tämän hallituksen toiminta on valitettavasti tältä osalta varsin surullista ja pahoin pelkään, että tulee suomalaiselle kansantaloudelle kalliiksi.

Arvoisa rouva puhemies! Aikaisemmassa puheenvuorossani käsittelin siis lähinnä kansantaloudellista ja osittain myöskin turvallisuuspoliittista ulottuvuutta, jotka liittyvät Suomen kannalta digitaalisen keskusjärjestelmän välttämättömään datakeskusvetoisuuteen. Mutta nyt haluaisin lausua pari sanaa ympäristöulottuvuudesta. Ja tässä kohtaa haluan esittää vakavan moitteen valtiovarainministeri Purralle, joka väitti, että sähkö ei Suomessa riitä datakeskuksille. Hän jätti mainitsematta, että sähköntuotanto noudattaa kysyntää. Kun ministeri päivitteli, että iso datakeskus voisi käyttää puolet Loviisan tuottamasta ydinvoimasta, hän ei samalla sanonut, että jo nyt on rakenteilla ja kaavoitettuna tuulivoimaa kaksi kertaa tämän tarpeen verran, tuotantoa, joka vain odottaa kysyntää. Tämä kapasiteetti saadaan siis saman tien käyttöön. Tuulivoimaa on niin sanotusti putkessa peräti 50 000 megawattia, eli nykyisellä tehokertoimella laskien 125 terawattituntia. Vertailun vuoksi Suomen nykyinen sähkönkulutus on 80 terawattituntia. Tuotantoa voidaan siis lisätä merkittävästi. Ja hetken päästä palaan siihen, mitä tapahtuu, kun ei tuule. Tämä on aina se vastakysymys. Toisaalta hallitus on omalla omituisella tavallaan niin sanotusti ratkaisemassa asian myös toisesta päästä. Suunnitelmissahan on estää tuulivoimaloiden rakentaminen täysin kohtuuttomilla etäisyysvaatimuksilla. Tilannetta siis ajetaan kahta kautta kriisiin. Saamme odottaa kansantalouden kasvua aika pitkään, jos ei tässä päästä järkevämmälle tolalle. Mitä sanoo Fingrid? Fingrid sanoo, että lisäkysyntä olisi toivottavaa, koska se tuo myös lisää tuotantoa. Taattu kysyntä luo tarjontaa. Ministeri ja hänen puolueensa pelottelevat kansalaisia myös kasvavalla kotitalouksien sähkölaskuilla. Tämä pelottelu menee hyvin perille toreilla, sillä tämä kysymys aidosti huolettaa tuhansia somekeskustelijoita. Mutta jos sähkö ei sittenkään lopu, kuten äsken juuri totesin, jää edelleen huoli kulutuspiikeistä, jotka jo nyt heittelevät sähkön hintaa vartin välein. Datakeskuksilta pitääkin vaatia kulutusjoustoa ja tarvittaessa myös varavoiman käyttöönottoa, joka ylipäätään tasaa tuotantokuormaa. Toisin sanoen tilanne paranisi nykytasosta. Yksin tämä äsken mainittu Forssan jättikeskus sisältäisi 353 varavoimalaa. Arvoisa puhemies! Konesalien verokohtelu sisältää jo nyt vaatimuksen hukkalämmön käyttämisestä ensisijaisesti kaukolämpönä. Se vähentää ilmastopäästöjä, ja sitä on maailmalla katsottu lähestulkoon edelläkävijäratkaisuna sekä ilmastotoimena mutta myöskin tämän sähköntuotannon hyödyntämisenä. Oikeastaan luvut ovat jo nyt melko merkittävät. Yksin Microsoftin osuus lämmityksen hiilidioksidipäästöjen vähennyksistä on 400 000 megatonnia vuodessa. Yksin nämä Microsoftin tulevat palvelukeskukset vastaavat 40 prosentista Espoon kaupungin kaukolämmöstä. Tämä on oikeastaan lähes ainoa ilmastotoimi, jota tämä hallitus edesauttaa, ja nyt tämä koko sekoilu uhkaa myös sitä, samoin kuin investointivarmuutta, kasvua, innovaatioita ja digitaalista tuottavuuttamme.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ehdottaa datakeskusten sähköveron nostamista 44-kertaiseksi. Siltä osin kuin tässä hätäisessä ja sekavassa valmistelussa on edes haettu ja saatu lausuntoja, ne ovat olleet kauttaaltaan tyrmääviä. Lukekaa, hyvät edustajat, elinkeinoelämän kielteiset lausunnot, vaikkapa Teknologiateollisuuden hyvin perusteellinen vastustus. On ollut helppo vähätellä tätä hinnannousua jopa ministeriaitiosta, kun kilowattitunneissa puhutaan senteistä ja desimaaleista. Mutta puhutaanpa gigawattitunnin hinnasta: se nousee 55 000 eurosta noin 2,2 miljoonaan euroon. Tämän kertaluokan merkittävä nosto saattaa olla jopa ratkaiseva tekijä investoinnin kannalta. On turha toivoa kasvua ja investointeja, jos näytetään keskisormea niille, jotka tänne investoisivat. Hallituksella on näköjään varaa ryhtyä valikoimaan, kenet huolitaan investoimaan Suomeen ja millaista tuotantoa täällä palvelimilla sallitaan. Tämä olisi huvittavaa, ellei tämä olisi surullista. Kolmen euron suutari tekee miljardin euron vahingon. Arvoisa puhemies! On hienoa, että täällä salissa on sanottu uskottavan, että investointeja tulee. Hallituksen tehtävä on saada aikaan varmuutta eikä jäädä uskon varaan. Täytyy ymmärtää, että jos kymmenen miljardin euron investointi supistuu prosentin verran, vain prosentin verran, Suomi silloin menettää 100 miljoonaa euroa eli kaksi kertaa sen luullun säästön verran. Tällainen uhkapeli ilman muuta heikentää Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. Tällä on myös turvallisuusulottuvuus. Mitä enemmän meillä on ulkomaalaisia palvelimia Suomessa, sitä kiinnostuneempia ulkomailla ollaan Suomen turvallisuudesta. Merkittävää oli, että Microsoft ilmoitti omasta datakeskusinvestoinnistaan maaliskuussa 22, siis vain muutamaa viikkoa Venäjän laittoman hyökkäyksen jälkeen. Se oli kansainvälisen jättiyrityksen signaali kaikkialle maailmalle siitä, että näinkin lähelle sotaa on turvallista ja kannattavaa sijoittaa. Ja tässä siis hallituksen kiitos, veronkorotus. Arvoisa puhemies! Hallituksen prosessi oli sellainen, joka jättää hölmöläisten peiton jatkamisen täysin varjoonsa. 60 miljoonan euron veromenetystä palloteltiin kuin Mustaa Pekkaa yhdeltä taholta toiselle, kumartaen ensin Fazeria ja sitten Googlea. Lopputulos oli surkein mahdollinen. Verohuojennus poistettiin, joten niin miljardi-investorit kuin pienet sähkökattilayrittäjät jäivät epävarmuuteen. Samalla kuitenkin luvattiin uusi erillinen yritystuki, joka nollaa valtiontalouden hyödyn. Pallottelu siis jatkuu, emmekä tiedä, kenen kädessä Musta Pekka lopulta on — tai viime kädessä suomalaisen työntekijän kädessä, pahoin pelkään. On tietenkin täysin anteeksiantamatonta, että näin merkittävä riski otetaan ilman vaikutusarvioita, uutta lausuntokierrosta ja lainsäädännön arviointineuvoston kantaa, ja huvittavinta, tai murheellisinta kyllä, päiviä ennen kuin itse ilmoitettu, itse valtuutettu selvitysmies edes sai raporttinsa valmiiksi. On hyvä syy epäillä, että nämä uudet arviot olisivat kielteisiä, kuten itse asiassa tämän selvitysmiehenkin. Sitä suuremmalla syyllä tämä esitys on vastuuton. Hallituksen on esitettävä nyt eduskuntakäsittelyn aikana vähintään luonnos tuosta uudesta veronkorotuksen kompensaatiosta, jotta valiokunnat voivat arvioida, nyt siis jälkikäteisesti, muutoksen vaikutukset ja riskit. Toisekseen hallituksen on esitettävä, miten kompensaation aiheuttama noin 50 miljoonan euron vuosittainen tulonmenetys korvataan: mistä leikataan tai mitä muuta veroa korotetaan. Vain tieto kompensaation sisällöstä ja rahoituksesta mahdollistaa eduskunnalle riittävät tiedot käsitellä asiaa. Arvoisa puhemies! Tulevassa kompensaatiossa on myös merkittävä ympäristöulottuvuus, ja tässä kohtaa haluan esittää vakavan moitteen valtiovarainministeri Purralle, mutta palaan siihen seuraavan puheenvuoroni aikana.

Hyvä rouva puhemies! Täällä salissa on kuultu puheenvuoroja niin optimistisesta kuin vähän pessimistisemmästäkin näkökulmasta, hivenen omahyväisistä ja sitten toisaalta katastrofikeskeisistä tunnelmista. On kuitenkin tärkeää havaita, että tulevaisuusvaliokunnan mietintö on jälleen kerran yksimielinen. Aatteet ja ideologiat laidasta laitaan ovat löytäneet suomalaiseen tapaan kompromissin 30 vuoden perinteen mukaisesti. Tulevaisuus on tuntematon seutu, mutta matkustamme sinne yhdessä — tästä lämmin kiitos myös varapuheenjohtajana koko tulevaisuusvaliokunnalle. Agenda 2030 on Suomen loistava tilaisuus ja tulevaisuus, kahdella eri tavalla. Ensinnäkin se on kompassi Suomen omaan kestävään tulevaisuuteen. Kuten tulevaisuusvaliokunnan mietintö toteaa, haasteemme on nyt sovittaa se kuuluisa onnellisuutemme planeetan kestokyvyn rajoihin. Silloin voimme ajatella, että teemme oikeita ratkaisuja tulevien sukupolvien hyvän elämän eteen. Silloin voimme todistaa, että syntymättömät suomalaiset ovat todellisia toimeksiantajiamme ja että tulevaisuus on ainoa vaalipiirimme. Miksemme pystyisi siihen, jos tahtoa ja tarmoa on? Silloin voimme tarttua siihen toiseen tilaisuuteemme, joka on se, että Suomea kuunnellaan maailmalla kestävyyden teemoissa. Olemme monien mielestä esimerkillinen maa, edelleenkin, vaikka Orpon hallituksen aikana olemme ottaneet niin ekologisessa, sosiaalisessa kuin taloudellisessakin kehityksessä askelia taaksepäin. Voimme hyvin ottaa niitä taas eteenkinpäin. Meidän kannattaa käyttää tätä puhevaltaamme kannustamalla kansainvälistä yhteistyötä, luomalla kestäviä ja kestävyyttä kehittäviä koalitioita. Suomi voi siis lisätä omaa kestävyyttään ja antaa siten mallia myös muulle maailmalle. Pelkät juhlapuheet eivät riitä niin Helsingissä kuin New Yorkissakaan. Omakehuun ja henkseleiden paukutteluun ei ole aihetta, ja voi olla, että se pikemminkin vieroittaa muita kuin innostaa kumppaneiksi. Tässähän on myös talousporkkana. Kestävissä, puhdistavissa ja puhtaissa teollisissa ratkaisuissa on suuri, kymmenien miljardien eurojen mahdollisuus. Suomen maine ilmastoteollisuuden suurvaltana auttaa myös suomalaisia yrityksiä maailmalla. Jag blev själv ytterst förvånad och entusiastisk när vi i framtidsutskottet hörde om alla innovativa finska bolag som sysslar med renare vatten och undvikande av avfall i vattendrag i hela världen. Vesiosaaminen on yksi suomalainen vahvuus. No, tietenkin on syytä sanoa, että sovelletaan sitä myös Itämeren ja rehevöityvien sisävesien korjaamiseen. Arvoisa puhemies! Näyttää nyt siltä, että tässä keskustelussa on läsnä noin yhdeksän edustajaa. Tulevaisuusteemojen haaste on se, että ne tuntuvat usein irrallisilta. Tuntuu siltä, että ne ovat irronneet näistä tämän päivän haasteista ja debateista. Meidän pitää saada nämä kestävyyden tavoitteet läpileikkaaviksi kaikkeen päätöksentekoon, ja kuten edustaja Koulumies tuossa aiemmin totesi, meidän pitää saada kestävyys olennaiseksi osaksi myös budjetointia ja budjettiprosessia. Meidän pitää seurata monilla mittareilla sitä, kuinka Suomen ja suomalaisten, nykyhetken ja tulevien sukupolvien, hyvinvointia voidaan parantaa. Siinä meillä on vielä todella paljon parantamista. Toistan siksi ajatukseni siitä, pitäisikö tulevien sukupolvien oikeudet ja tämä yhteinen, ehkä maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen ennakointityö kirjata lakiin. Sillä Suomi ottaisi jälleen paikkansa maailman tulevaisuuden kärjessä. Kuulen mielelläni ministeri Poutalan näkemyksen asiasta.

Rouva puhemies! On helppo yhtyä edustaja Koulumiehen viimeisiin sanoihin. On todella olennainen havainto, että budjetti on se työkalu, jolla politiikkaa tehdään, ja jollei se huolehdi tulevien sukupolvien oikeuksista, niin silloin kestävä kehitys ei ole mahdollinen. Täytyy toki muistaa, että tämä Agenda 2030 ‑raportti katsoo peräpeiliin. Oli hienoa, että pääministeri Orpo pääsi YK:ssa kesällä kehumaan Suomen suorituksia, mutta olisi kuitenkin ollut reilua huomioida edes ohimennen Marinin hallituksen ansiot, koska nämä kaikki hyvät tulokset ja pisteet ovat peräisin vuodelta 22. Seuraava pääministeri joutuu YK:n edessä sitten selittämään, miksi Suomi meni nimenomaan tällä kaudella taaksepäin: päästöt lisääntyneet, eriarvoisuus ja köyhyys ovat kasvaneet, metsät huonommassa kunnossa, luontokato pahentunut. Mutta on kiva, että siellä aitiossa on ministeri Poutala, joka palveli ansiokkaasti tulevaisuusvaliokunnassa. Luotan siihen, että viette hallitukseen sellaiset terveiset, että tätä kurssia on mahdollista vielä muuttaa kestävämpään suuntaan.

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin vahingollinen esitys koko Suomen kansantaloudelle. [Juha Mäenpää: Mistäs sä sen tiedät?] Muistetaanko nyt hiukan tätä surullisenkuuluisaa historiaa, joka tähän liittyy? Huonosti valmisteltu makeisvero, sitten Fazer uhkasi luopua Lahden investoinnistaan, sitten häthätää keksittiin kaivosveron ja datakeskusveron nostaminen — se taisi olla Pena, joka sen keksi — ja sen jälkeen sitten viime viikolla hallitukselta kaikkein surkuhupaisin toimenpide, joka jättää Hölmölän peiton jatkajatkin varjoonsa, nimittäin se, että veronkorotus tulee voimaan — eli miljardien, kymmenien miljardien investoinnit ovat nyt vaarassa — mutta samaan aikaan luvattiin kompensaatio, joka ei siis toisin sanoen parannakaan valtiontalouden tilaa sentin senttiä. Arvoisa valtiovarainministeriö, nyt kun tuotte tämän eduskuntaan, niin meidän pitää tietää A) minkälainen tämä kompensaatio on ja B) mistä se kuuluisa 47 miljoonaa sitten otetaan, jotta voimme eduskunnan käsittelyssä arvioida, onko tässä esityksessänne mitään järkeä.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten edustaja Räsänen tunnontuskissaan tässä puhui, hänen sanomansa on osoittautunut nyt vääräksi: jos eivät nykyiset vuorineuvokset, niin ainakin tulevat vuorineuvokset myöskin osallistuvat näihin talouden tasapainottamistalkoisiin. Vakavasti puhuen kyllä täytyy kiinnittää huomiota siihen, että jälleen hallituksen veropolitiikan mukaisesti alimmat arvonimet, huokeimmat arvonimet, halvimpien arvonimien arvo ja hinta, nousevat 300 prosenttia, kun taas sitten näiden kaikkein ylimpien eli vuorineuvoksien ja vastaavien hinta nousee 30 prosenttia. Eli kymmenkertaisesti siellä ikään kuin vähäisempää nyt rokotetaan suhteessa näihin yhteiskunnan kaikkein isokenkäisimpiin. Täytyy sanoa, että on aivan hämmästyttävää, että nämä kaikkein varakkaimmat, rikkaimmat suomalaiset, jotka saavat pääomatuloja, ovat täysin vapautettuja kaikesta tästä valtiontalouden tasapainottamisesta, ihan kaikesta. Nytkään ei voi sanoa, vaikka tässä todellakin arvonimi tulee hiukan kalliimmaksi, että millään tavalla se aivan marginaalinen Suomen rikkaimmiston osuus olisi saanut osallistua näihin tasapainottamistalkoisiin. Me usein puhumme näistä hyväpalkkaisista henkilöistä, joiden ikään kuin tuloverotusta tässä on nyt madallettu, ja kiinnitämme huomiota ministereiden ja lääkäreidenkin tuloluokkiin, mutta harvoin puhumme heistä, jotka ovat Suomessa niitä ultrarikkaita pääomatulojen saajia. Jopa Etelärantaa myöten on ihmetelty sitä, että kun on tehty tämä erittäin vastuuton päätös yhteisöveron alentamisesta, niin siihen ei liity minkäänlaista toimea pääomaveron puolella kuten aina tähän asti. Jos siis omistaja saa hyötyä yhteisöveron alennuksesta, niin yleensä se on tarkoittanut jossain toisessa kohtaa pääomaverotuksen lievääkin kiristämistä, mutta tässä on käynyt kuten hallituksessa useimmiten: asiantuntijoiden neuvot, veroasiantuntijoiden ja valtiovarainministeriön neuvot, eivät ole kelvanneet siinä vaiheessa, kun näitä Suomen kaikkein varakkaimpia ihmisiä tulisi edes euron verran osallistaa näihin yhteisiin haasteisiin. Itse asiassa edustaja Räsänen tässä mainitsi tämän esityksen hilpeässä äänensävyssä, mutta joudun oman puheenvuoroni päättämään lähinnä mollivoittoisesti.

Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri tuossa mainitsi, niin eduskunnan ja valtioneuvoston ennakointiyhteistyö on kansainvälisestikin ainutlaatuista. Heikkoutemme on vain toimeenpano. Me emme saa tästä maailman parhaasta ennakoinnista irti maailman parasta päätöksentekoa. Tämä yhteistyö on vakiintunut yli 30 vuoden aikana, mutta sitä ei ole kirjattu velvoittavasti lakiin. Siksi ryhmäpuheessani väläytin ajatusta, että nämä tulevaisuuden tavoitteet, mittarit ja vaikutukset kirjattaisiin lakiin — kolme i:tä: intentions, indicators, impact. Silloin tulevien sukupolvien ääni, äänioikeudettomien ääni, velvoittaisi budjetin tekijöitä, lakien laatijoita ja reformien suunnittelijoita. Miltä teistä tämä, pääministeri, sukupolvisopimusajatus kuulostaa, sitoumus tulevien sukupolvien hyvinvointiin?

Arvoisa puhemies! Kiitän lämpimästi pääministeriä, valtioneuvoston kansliaa ja jokaista ministeriötä tulevaisuusselonteon ykkösosasta, joka yhdessä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietinnön kanssa muodostaa kansallisen kompassimme vuoteen 2045. Tämä yhteinen ennakointityömme on mittaamattoman arvokas, Suomen kansallisaarre. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä on täysin sitoutunut edistämään ja voimistamaan tätä yhteistyötä — myös tulevaisuudessa. Arvoisa puhemies! Selonteossa on neljä skenaariota, erilaista maailmaa vuonna 2045. On selvää, että skenaarioista toivottavin on yhteistyön maailma, jonka otsikkoon jo kiteytyy sosiaalidemokratian kaksi peruspilaria. Juuri nyt maailmamme näyttää liukuvan kauas pois ilmaston- ja luonnonsuojelun, vastuullisen teknologian ja kansainvälisen kunnioituksen periaatteista, mutta sitä sinnikkäämmin Suomen kaltaisen maan niitä pitää tavoitella. Toisessa ääripäässä on murenevan maailman skenaario: ilmaston kuumenemisen aiheuttama pysyvien kriisien ja konfliktien maailma. Se on suunta, jolta meidän ja kaikkien maiden on käännyttävä pois. Suomi on onnistunut monissa kestävyystavoitteissa, mutta kaikki meidän temutuksemme ja sheinauksemme kuormitus jää muiden maiden kannettavaksi. Meidän on lisättävä kansainvälistä oikeudenmukaisuutta. On lyhytnäköistä väistää vastuuta, joka tulee varmuudella vastaamme. On syytä toimia nyt. Arvoisa rouva puhemies! Ennakointi on nyt arvokkaampaa kuin ehkä koskaan. Puhutaan paljon varautumisesta — silloin on ymmärrettävä, mihin varautuu, mihin kaikkeen on varauduttava. Jotta meillä on kriisinsietokykyä, on tunnistettava kaikki mahdolliset kriisit, ja mahdottomat. Yhteiskuntamme ei onnistunut varautumaan Venäjän uhkaan, vaikka jo 20 vuotta sitten tulevaisuusvaliokunta laati ennusteen, jonka yksi skenaario — se, jonka ei toivottu toteutuvan — toteutui. On ymmärrettävää, että uskottiin siihen, mitä toivottiin. Nyt on toisin. Siksi meidän on pidettävä tämä asiakirja sekä tulevaisuusvaliokunnan raportit käden ulottuvilla, pahan päivän varalle, sillä paha päivä tulee. Se ei tarkoita pelottelua tai toivottomuutta. Todellinen toivo on mahdollinen vain tosiasiat tunnistamalla, ei toiveajattelulla. Vain varautumalla voimme olla avoimia monille tulevaisuuksille, jotka vääjäämättä ylittävät tämän päivän käsityskykymme. Arvoisa puhemies! Kuulimme juuri, että tulevaisuusselonteon seuraava osa keskittyy nuorten tulevaisuuteen. Se on kiitettävää ja tavallaan itsestään selvää: heillehän tulevaisuus kuuluu. Nuoret ja lapset ovat meidän jokaisen varsinaisia toimeksiantajia. Samalla kuitenkin pelkään, että kaikki nuorisoon liittyvä huolipuhe ja tsemppipuhe jäävät juuri sellaiseksi: siis puheeksi, juhlapuheeksi, joka pidetään valmistujaisissa. Voisiko tulevien polvien oikeuksia ajaa voimakkaammin ja sitovammin jo tämän päivän päätöksenteossa? Voisimmeko täällä salissa tänään sitoutua tulevien polvien oikeuksiin? Suomalainen tulevaisuustyö nauttii suurta mainetta, mutta kuinka kauan? Tulevaisuushaasteita ratkotaan muuallakin maailmassa. Walesissa on peräti säädetty tulevien polvien hyvinvoinnin huomioimisesta laki, joka velvoittaa kaikkia viranomaisia ja päättäjiä. Myös Alankomaissa, Irlannissa, Kanadassa, joitakin mainitakseni, kestävän tulevaisuuden tavoitteet, mittarit ja vaikutukset on esiteltävä budjeteissa ja lakiesityksissä. Olisiko tulevien sukupolvien oikeudet siis kirjattava lakiin? Olisiko se toivon viesti tuleville sukupolville, että sitoudumme ajamaan heidän parastaan ja seuraamme päätöstemme vaikutuksia yhtä tarkkaan tai jopa tarkemmin kuin vaihtotasetta ja vientitilastoja emmekä vain jakele palkintoja tällä hetkellä äänekkäimmille äänestäjillemme? Teemmekö Suomesta aivan aidosti maineemme veroisen esikuvan, joka ennakointityöllä kasvattaa määrätietoisesti yhteiskunnallista luottamusta ja turvallisuutta, niin että vuonna 2045 voimme olla ylpeitä siitä, että edellisen polven päättäjät — moni meistä jo vanha ja sivuun siirtynyt — tekivät omana aikanaan kestäviä päätöksiä? Vuonna 2045 ovat kukoistavimmassa kansalaisuudessaan tämän päivän teinit, joista kaksi tunnen varsin läheisesti. Mitä sanotte, kollegat? Teemmekö sukupolvisitoumuksen, joka vahvistaa tulevaisuusselonteon tarkoitusta ja antaa aikomuksillemme velvoitteen vakavuuden? Lopuksi, arvoisa puhemies: tulevaisuusvaliokunta ottaa kiitoksin vastaan tämän selonteon, jonka käsitteleminen on valiokunnan tärkein tehtävä ja kunnia-asia.

Arvoisa puhemies! Jos nyt sadantuhannen uuden työpaikan sijaan olisi saanut aikaan 70 000 vähemmän työllisiä, niin olisi ehkä aihetta hiukan nöyrempään asenteeseen ja ottaa vastaan ehkä muutama neuvo tai kommentti, joita täältä on monta esitetty niiltä, jotka edellisellä kaudella onnistuivat työllisyydessä. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Mutta ylimielinen hokemannehan on se, että edellisellä kaudella ei tehty uudistuksia. [Perussuomalaisten ryhmästä: Työkanava Oy!] Kuulkaas nyt, viime kaudella tehtiin suurin historian uudistus [Sanna Antikainen: Ai Työkanava?] siirtämällä työllisyyspalvelut valtiolta kunnille. Siihen verrattuna se, että kiusaatte työnhakijoita ja työntekijöitä näillä kaikilla kiusaamisilla, on pientä näpertelyä. Ja toinen hokemanne liittyy siihen, että olette parantaneet yritysten asemaa. Oletteko ollenkaan huomanneet sitä, että konkurssien määrä lisääntyy vuosi vuodelta ja tänäkin vuonna saatte uuden ennätyksen aikaan? Yritykset eivät luota hallitukseen, yritysten konkurssit aiheuttavat työttömyyttä, ja työttömyys aiheuttaa konkursseja. Ja te tarjoilette toivoa — tarjotkaa mieluummin työpaikkoja. [Puhemies koputtaa] Joko kelpaisi muiden eduskuntapuolueiden kanssa yhteinen katastrofiryhmä, [Puhemies koputtaa] joka ratkaisisi näitä ongelmia yhteistyössä?

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti siis tämä vaalilupaus on edelleen voimassa, [Pauli Kiuru: Totta kai se on!] eli siis 180 000 työpaikkaa pitäisi nyt syntyä sitten seuraavan puolentoista vuoden aikana, vai mitä, ministeri Marttinen? Onko näin? Onko se voimassa? Sanokaa ”kyllä” tai ”ei”, ei riitä nyt yrittäminen. Mietin sitä, että kun hallitus vetoaa aina huonoihin suhdanteisiin, niin eikös päättäjän tehtävä ole toimia näitä huonoja suhdanteita vastaan. Jos hän ei pysty siihen, niin hän on vähän turha, joten olisi ehkä parempikin, ettei työministeriä olisi. Miksi? No, koska hallitus on romuttanut ne työkalut, joilla tämän huonon suhdanteen vahinkoja voi korvata. [Jorma Piisinen: Nyt menee paksuksi!] Esimerkiksi palkkatuet ja työttömän suojaosat on hävitetty. Ideologisista syistä hallituksen mielestä on pahempaa olla osittain tuella töissä kuin olla kokonaan tuella työttömänä. Kun nuorten työttömyys on räjähtänyt sinne 70 000:een, niin sitten hallitus on joutunutkin palaamaan näihin tukiin, uutena keksintönä tarjoilee nuorisoseteliä, joka kattaa kuusi prosenttia nuorista työttömistä. Entä ne 94 prosenttia, ministeri Marttinen? [Puhemies koputtaa] Nyt kun edellinen hallitus kuitenkin onnistui tässä työllisyydessä, niin kannattaisi ehkä kuulla niitä lukuisia keinoja, joita täältä on esitetty SDP:nkin puolelta. Sen sijaan ollaan ruvettu rähjäämään hintalapusta. [Puhemies: Aika!] Se on monin verroin pienempi kuin se kaksi kolme miljardia, jonka tämä lisätty työttömyys on nyt aiheuttanut.

Arvoisa puhemies! Kyllähän nämä koulutusleikkaukset ovat erittäin huonosti ajoitettuja, nimenomaan työntekijäkoulutusleikkaukset tässä jättityöttömyyden ja toisaalta murrosteknologioiden läpimurron aikana. Tämä koulutuskorvausten leikkaaminen on nyt kolmas osa tässä kolmiosaisessa tragediassa, jossa ensimmäinen osa oli tämä aikuiskoulutustuen teurastus, sen jälkeen työnantajan koulutusvähennyksen poisto ja nyt sitten vielä nämä loputkin. Kun verrataan tilannetta 2000-luvun alkuun, jolloin meillä oli vastaavanlainen tilanne, kun meillä tietotekniikan ja tietoliikenteen alalla tapahtui valtavaa edistystä niin sanotun Nokia-vetoisen buumin aikana, niin silloinhan nykytilanteeseen verrattuna meillä oli yli puolitoistakertainen panostus nimenomaan julkiselta vallalta koulutukseen ja työssä kehittymiseen. Vastaavasti muissa Pohjoismaissa on edelleenkin merkittävästi suurempi osa nyt jo verrattuna tähän nykytilanteeseen tässä työssä ja ammatissa oppimisessa ja nimenomaan työnantajan kustantamissa koulutustunneissa. On vähän surullista kuulla, että näitten poistojen ja näitten hyvin huonosti harkittujen säästötoimien tilalle nyt kaavaillaan joitain mahdollisesti muita pieniä panostuksia, kun meillä olisi pitänyt olla jo hallituskauden alusta alkaen merkittävä ymmärrys ja panostus siihen, että nimenomaan työnantajien ja työssä tapahtuvan koulutuksen, uudelleenkoulutuksen, jatkokoulutuksen, täydennyskoulutuksen resursseihin tehdään merkittävä panostus. Miksi näin? Koska tekoäly tulee mullistamaan työelämän, se tulee mullistamaan yhteiskunnan. Se tulee edellyttämään aivan ainutlaatuista panostusta työntekijöiden ja varsinkin työtä etsivien koulutustason nostamiseen. Silloin nämä toimet ovat sitä samaa myrkkyä, jota tämä hallitus on ylipäätään tarjoillut, valitettavasti, työllisyyspolitiikassa tai pikemminkin sen puutteessa.

Kiitos, puhemies! Kesäkuun alussa Ruotsin ulkoministeri Maria Malmer Stenergard ilmoitti, että kaksi Israelin hallituksen äärimmäisintä ministeriä, ministerit Smotrich ja Ben-Gvir, tulisi Euroopan unionin asettaa maahantulokieltoon. Tässä seurattaisiin Australian, Kanadan, Uuden-Seelannin, Norjan ja Britannian esimerkkiä. He edistävät laittomia siirtokuntia väkivaltaisesti ja toimivat aktiivisesti kahden valtion mallia vastaan, hän perusteli. Suomi ei ole tätä julkisesti tukenut, ja EU ei ole kyennyt tätä aikaansaamaan, joten Slovenia ja Alankomaat yksipuolisesti ovat evänneet heiltä maahantulon. Kun kysyin tästä ulkoministeriltä, hän sanoi, että Suomen laki ei tällaista kieltoa salli, mutta nythän tämä juridinen puoli ei ole tässä tärkeä. Onnistuisiko nyt kertoa, että teidän mielestänne he eivät ole tervetulleita Suomeen eivätkä myöskään Euroopan unionin alueelle, [Puhemies koputtaa] vai onko hallitus kerta kaikkiaan niin toimintakyvytön, [Puhemies koputtaa] että edes tällaista ilmoitusta emme saa poliittisesti aikaan?

Arvoisa puhemies! Oikeistohallitus on laittanut miljoonille palkansaajille ankean ehdon: verorasitus alenee sillä ehdolla, että eroat liitosta. Jos taas järjestäytyneenä ajat palkansaajan etua, jäät miinukselle, varsinkin jos olet saanut työhuonevähennystä. Näin kokoomus ja perussuomalaiset ovat näyttäneet tuhansille suomalaisille työntekijöille todellisen karvansa, heille, jotka ovat heitä haksahtaneet äänestämään. Mutta yksi joukko nauttii näissäkin leikkauksissa erityistä suojelua: kaikkein varakkaimmat suomalaiset, jotka nauttivat ennen kaikkea pääomatuloja. Hallitus suojelee omistamista väittämällä, että osinkoveron järkeistäminen vaarantaisi yrittämistä, mutta Verohallinnon tietojen mukaan listaamattomista yrityksistä osinkotuloa saavat ovat useammin muita kuin itse yrittäjiä. Miksi me pääomatulon saajat olemme erityissuojelussa? Rohkenen väittää, että kunnian miehenä Antti Herlin osallistuisi näihin talkoisiin, jos edes pyytäisitte. Ministeri Purra, milloin te ryhdyitte suojelemaan rikkaimpia pääomatulon saajia? [Sinuhe Wallinheimo: Teillä oli neljä vuotta aikaa!]