Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä palata siihen, mistä aloitin tuossa äskeisessä puheenvuorossani, kun en ehtinyt ihan kaikkea sanoa. — Hallitushan perustelee politiikkaansa sillä, että rahaa ei ole, mutta samaan aikaan se toteuttaa tämän mittavan yhteisöveron alennuksen. Sen kasvua lisäävän vaikutuksen suuruutta on pidetty hyvin epävarmana, ja myös on aiheellista kysyä, kenelle tämän veronalennuksen hyöty lopulta päätyy. Näitä suurimpia yhteisöveron maksajia on muun muassa finanssialalla, ja Suomessa pankit ovat kannattavia ja vakavaraisia. Vielähän emme tiedä viime vuoden suurimpia yhteisöveron maksajia, mutta sekin päivä koittaa tuolla marraskuulla, ja on mielenkiintoista sitten nähdä, ketkä tästä oikeasti hyötyvät eniten lopulta. Eikä talouspolitiikkaa pitäisi muutenkaan rakentaa oletukselle siitä, että ylimpään tulopäähän kohdistuvat hyödyt automaattisesti valuisivat muille. Itse asiassa valtiovarainministeri Purra taisi tuossa omassa puheenvuorossaan silloin aikaisemmin kertoa, että hän on lukenut jonkun tutkimuksen, missä tämän yhteisöveron alennuksen hyödyt valuvat — ja hän käytti tätä sanaa ”valuvat” — matalapalkkaisille aloille. No, itse olen lukenut sellaisista tutkimuksista, joissa on todettu, että ylimmän 20 prosentin tulo-osuuden kasvaminen oli yhteydessä heikompaan talouskasvuun, kun taas pieni- ja keskituloisten tulo-osuuden kasvu on yhteydessä vahvempaan kasvuun. Tutkijat totesivat, ettei heidän aineistonsa tukenut niin sanottua trickle-down-oletusta, eli ei vaan kun rikkaat rikastuvat, niin köyhät köyhtyvät. Ei niin päin, että kun rikkaat rikastuvat, niin sieltä sitten köyhille valuisi joitakin roposia. Me todellakin tekisimme toisenlaisia arvovalintoja. Yhteisöveron alentamisen sijaan julkista taloutta voidaan sopeuttaa muun muassa yritystukia uudistamalla, listaamattomien yritysten osinkoverotusta muuttamalla ja pitämällä suurituloisten verotus oikeudenmukaisena. Samalla tarvitaan toimia, jotka aidosti vahvistavat työllisyyttä ja kotimaista kysyntää: työn vastaanottamisen kannusteita, ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottamista, pienyrittäjyyden tukemista, asuntomarkkinoiden vauhdittamista sekä investointeja kasvuun ja vihreään siirtymään. Julkista taloutta pitää vahvistaa, mutta sen voi tehdä niin, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät aina maksa sitä suurinta hintaa. Se on ennen kaikkea arvovalinta. Sitten vielä kun on aikaa, haluan mennä vielä yhteen asiaan: Elikkä hallitus leikkaa vuonna 27 EU:n t&k-hankkeiden kansallisesta vastinrahoituksesta, jos olen oikein ymmärtänyt, kymmenen miljoonaa euroa. Tämä vastinrahoitus on nimenomaan se, että suomalaiset saavat tästä EU:n Horisontti-rahoituksesta erittäin hyvin sitä rahaa, elikkä kun vastinrahoitukseen laitetaan, niin sieltä tulee paljon enemmän meille. Me olemme pärjänneet näissä erittäin hyvin. Meidän pitäisi nimenomaan kaksinkertaistaa tämä, jotta me saadaan sitten sieltä EU:sta myös näitä kilpailtuja t&k-rahoituksia. Eli se on kyllä vähän hölmö päätös, ja jos siihen voitte vielä, hallituksen edustajat, vaikuttaa, niin palautetaan ne vastinrahat sinne. — Kiitos. [Mikko Lundén: Koitetaan!] — Hyvä!