Lotta Hamari

Arvoisa puhemies! On hyvä, että jaamme täällä sen yhteisen ymmärryksen, että raskaus- ja perhevapaasyrjintä pitää kitkeä. Kyseessä on tasa-arvovaltuutetunkin mukaan todellinen ongelma, ja se näkyy isosti heille tulevissa yhteydenotoissa. Viime vuonna lähes 65 prosenttia työelämäsyrjinnän yhteydenotoista liittyi raskaus- ja perhevapaasyrjintään. Lisäksi on huomattava, että määräaikaisuuksiin liittyvä syrjintä jää usein piiloon, joten yhteydenotot lienevät lähinnä jäävuoren huippu. Olen myöskin edustaja Diarran kanssa samaa mieltä siitä, että se on hieman kummallista, että ensin, ennen tätä esitystä, hallitus kuitenkin heikentää voimakkaasti työntekijöiden työsuhdeturvaa helpottamalla irtisanomista ja lisäämällä perusteettomia määräaikaisia työsopimuksia. Tätähän kävivät kaikkien puolueiden naisjärjestöt yhdessä vastustamaan demarinaisten johdolla ja edustaja Marttilan johdolla. Kiitos siitä kaikille naisjärjestöille. Näiden esitysten seurauksena raskaus- ja perhevapaasyrjintä lisääntyy. Näillä on siis lisäävä vaikutus tähän syrjintään, ja sitä vasten nyt käsiteltävä lakialoite vaikuttaa pinkkipesulta. SDP:n kansanedustaja Elisa Gebhard on tehnyt lakialoitteen 7/2024, jossa ehdotetaan konkreettisia toimenpiteitä raskaus- ja perhevapaasyrjinnän torjumiseksi. Siinä perhevapaalta palaavan työsuhteeseen ehdotetaan lisättäväksi tehostettua irtisanomissuojaa eli niin sanottua jälkisuojaa. Ajattelisin, että olisi hyvä, että nyt työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsittelisi myös tämän edustaja Gebhardin aloitteen samanaikaisesti, kun käsittelevät tämän lakiesityksen. Me tarvitsisimme vahvempaa, nimenomaan vahvempaa, ennalta estävää suojaa jälkikäteisen oikeussuojan parantamisen lisäksi. Eli toivottavasti tämä Gebhardin lakialoite päätyy sinne työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan tämän esityksen kanssa samanaikaisesti käsiteltäväksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että jaamme täällä sen yhteisen ymmärryksen, että raskaus- ja perhevapaasyrjintä pitää kitkeä. Kyseessä on tasa-arvovaltuutetunkin mukaan todellinen ongelma, ja se näkyy isosti heille tulevissa yhteydenotoissa. Viime vuonna lähes 65 prosenttia työelämäsyrjinnän yhteydenotoista liittyi raskaus- ja perhevapaasyrjintään. Lisäksi on huomattava, että määräaikaisuuksiin liittyvä syrjintä jää usein piiloon, joten yhteydenotot lienevät lähinnä jäävuoren huippu. Olen myöskin edustaja Diarran kanssa samaa mieltä siitä, että se on hieman kummallista, että ensin, ennen tätä esitystä, hallitus kuitenkin heikentää voimakkaasti työntekijöiden työsuhdeturvaa helpottamalla irtisanomista ja lisäämällä perusteettomia määräaikaisia työsopimuksia. Tätähän kävivät kaikkien puolueiden naisjärjestöt yhdessä vastustamaan demarinaisten johdolla ja edustaja Marttilan johdolla. Kiitos siitä kaikille naisjärjestöille. Näiden esitysten seurauksena raskaus- ja perhevapaasyrjintä lisääntyy. Näillä on siis lisäävä vaikutus tähän syrjintään, ja sitä vasten nyt käsiteltävä lakialoite vaikuttaa pinkkipesulta. SDP:n kansanedustaja Elisa Gebhard on tehnyt lakialoitteen 7/2024, jossa ehdotetaan konkreettisia toimenpiteitä raskaus- ja perhevapaasyrjinnän torjumiseksi. Siinä perhevapaalta palaavan työsuhteeseen ehdotetaan lisättäväksi tehostettua irtisanomissuojaa eli niin sanottua jälkisuojaa. Ajattelisin, että olisi hyvä, että nyt työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsittelisi myös tämän edustaja Gebhardin aloitteen samanaikaisesti, kun käsittelevät tämän lakiesityksen. Me tarvitsisimme vahvempaa, nimenomaan vahvempaa, ennalta estävää suojaa jälkikäteisen oikeussuojan parantamisen lisäksi. Eli toivottavasti tämä Gebhardin lakialoite päätyy sinne työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan tämän esityksen kanssa samanaikaisesti käsiteltäväksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Nykyisessä heikossa taloudellisessa tilanteessa meidän on tosiaan tehtävä kaikkemme, että kuluttajien luottamusta pystyttäisiin vahvistamaan, ja siksi onkin hyvä, että talousvaliokunnassa me olimme rohkeita ja korjasimme tätä hallituksen alkuperäistä esitystä. Asuntomarkkinaa pitäisi ehdottomasti pystyä vahvistamaan. Tämä aika, kun korot varmaan kohta taas pompsahtavat ja turvallisuusympäristö on radikaalisti muuttunut, on näkynyt kasvaneena epävarmuutena Suomen taloudessa, ja erityisesti tämä on heijastunut myös sinne asuntomarkkinoille, eikä rakennusalankaan tilanne ole sen parempi. Siksi pitäisi nopeasti pystyä tekemään vaikuttavia keinoja, joilla saamme tätä luottamusta vahvistettua ja asuntokauppaa käyntiin. Tämä pidempi takaisinmaksuaika keventää asuntovelallisten taakkaa hankalana aikana ja tuo hieman tilaa siihen omaan talouteen, muiden menojen kattamiseen. Meillä Suomessa pankit ovat erittäin varovaisia. Lainaa on todella vaikea saada — tästä on keskusteltu tässä salissa jo monesti — erityisesti tuolla vähän syrjäisemmillä seuduilla, mistä itsekin tulen. Vaikkapa Hämeenkyrössä asunnon vakuusarvo ei ole kovin korkea, ja pankit ovat varovaisia. Lainaa on vaikea saada, kuitenkin ihmisten jossain täytyy asua, ja vuokra-asuntojakaan ei oikein ole. Toivottavasti tämä uusi lainsäädäntö nyt rohkaisee myös siis pankkeja. Toki tämä rahoitusvakaus ja kotitalouksien velkaantuminen on tietysti otettava tosissaan, ja tätä uudistusta pitääkin nyt seurata tarkasti, mutta Suomessa pankit ovat hyvässä kunnossa ja kotitalouksien säästämisaste on korkea, joten eväitä kauppojen liikkeelle saamiseen ja tähän kestävään asuntolainoittamiseen pitäisi kuitenkin olla. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Lainaan tässä yhden sosiaalityöntekijän viestiä, jonka sain, kun hän oli lukenut tämän STM:n raportin: ”Jokaisen, joka on kiinnostunut lapsiperheiden palveluista ja lastensuojelusta, pitäisi olla sydänjuuriaan myöten järkyttynyt siitä raportista, koska siinä ajetaan sosiaalihuolto täysin alas. Me sosiaalityössä ollaan ihan lamaantuneita asiasta.” Meidän todellakin nyt pitää olla huolissamme, mutta onneksi meillä on ministeri täällä paikalla, ja nyt kuulemme teidän kommenttejanne siitä raportista. Siinähän on ehdotettu kärjistettynä siis, että perheneuvolat lakkaisivat nykyisessä muodossaan, asiakasmitoituksesta luovuttaisiin, lastensuojelun koko käsitettä ja rakennetta muokattaisiin siten, että lastensuojelusta tulisi käytännössä vain sijaishuoltoa, ja lakisääteisistä tukitoimista saatettaisiin luopua, esimerkiksi lastensuojelun perhetyöstä. Emme voi tehdä näin.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä keskustelualoitteesta edustaja Suhoselle. Se on erittäin tärkeä. Haluan tässä myös sanoa kiitokset kaikille niille lastensuojelun työntekijöille, jotka todella tekevät työtään sydämellä. Se on erittäin merkityksellistä työtä, mutta myös hyvin raskasta. Kiitokset eivät toki auta sinänsä, vaan nämä työntekijät, jotka siellä tätä työtä lasten kanssa tekevät ja näiden perheiden kanssa tekevät, tarvitsevat sellaiset olosuhteet, missä he pystyvät tekemään työtään eettisesti ja heidän osaamistaan myöskin arvostetaan. Ministeri Rydman, kiitos vierailustanne Pirkanmaan aluevaltuustossa. Piditte siellä hyvän puheen ja arvostitte siellä vaikuttavuutta ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja tietohallinnon hyödyntämistä. Mietinkin nyt tässä, että kun tulee tämä sadan miljoonan leikkaus ja tätä työtä on valmisteltu ja siellä ei ole kunnollisia esimerkiksi lapsivaikutusten arviointeja tehty, millä tavalla kommentoisitte tätä loppuraporttia. Mitä mieltä te siitä olette? Olemme keskustelleet myös ennalta ehkäisystä ja sen tarpeesta ja itse asiassa sen säästävästä vaikutuksesta. Nyt jos tätä loppuraporttia lukee, niin siellä nämä ennalta ehkäisevät toimet ovat nyt ehkä sitten hiipumassa. [Puhemies koputtaa] Voisitteko jollain tavalla kommentoida tätä? Lastensuojelusta ei voi enää leikata.

Arvoisa rouva puhemies! Tarvitsemme riittävästi vakaata, edullista ja päästötöntä sähköntuotantokapasiteettia. Sähkönkulutus kasvaa jatkossa muun muassa liikenteenkin sähköistymisen seurauksena, ja siinä ehkä voisi vielä kirittää hallitusta, että sen eteen voisi vielä tehdä enemmän toimia, että myös sinne liikenteeseen saataisiin sähköistymistä edelleen. Vihreä siirtymä ja siihen liittyvien investointien toteutuminen vaativat kasvavissa määrin päästötöntä sähköntuotantokapasiteettia. Me SDP:ssä olemme sitä mieltä, että modu... — tämä on vähän turhan vaikea sana — ...modulaaristen pienydinreaktoreiden kehittämisestä ja käyttöön ottamisesta tulee tehdä nopeaa ja kannattavaa turvallisuudesta tinkimättä. Tähän uudistettava ydinenergialaki antaa hyvät edellytykset. Eli suhtaudumme ydinenergian käyttöön myönteisesti, ja tässä ei nyt tosiaankaan pidä sekoittaa sitten tätä lain osaa ydinaseisiin. Vihreä siirtymähän on iso mahdollisuus Suomen taloudelle myöskin. Valitettavasti, harmillisesti nyt ministeri ei ole täällä enää paikalla, mutta EU:stahan on kuulunut vähän huolestuttavaa viestiä siitä, että osa jäsenmaista kyseenalaistaisi päästökauppajärjestelmää. Päästökauppahan on tehokas järjestelmä ja eduksi myös suomalaisille vihreän siirtymän yrityksille ja suomalaiselle osaamiselle. Se tekee fossiilisesta sähköntuotannosta kalliimpaa, ja tämä parantaa myös pienydinvoimaloiden kilpailukykyä. Mitä korkeampi päästöoikeuden hinta on, sitä kannattavampaa on investoida päästöttömään tuotantoon. Siksi olisin halunnut varmistaa vielä ministeriltä, että EU:n suuntaankin hallitus tekee kaikkensa näissä ilmastotavoitteissa pysymiseksi ja myöskin päästökauppajärjestelmän turvaamisen puolesta. On täällä nyt yksi hallituksen edustaja, joka ehkä voi varmistaa, että teette kaikkenne sinne EU:n suuntaan, koska se on kyllä Suomelle myös yksi erittäin tärkeä kilpailukykytekijä, että siitä päästökauppajärjestelmästä pidetään systemaattisesti kiinni. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän edustaja Siposta ja keskustaa tästä lakialoitteesta. Itselläni sen allekirjoitus oli mennyt ohi. En tiedä, oliko se yleisesti allekirjoitettavana, mutta tässä nyt annan kyllä tukeni tälle aloitteelle. Olisin hyvin sen voinut allekirjoittaa. Oli myös mukava kuulla tässä nyt, että OAJ on kannattanut tätä. Juuri ensi maanantaina tapaan Pirkanmaan OAJ:ta, niin voimme tästäkin aiheesta heidän kanssaan keskustella. Me tulevaisuusvaliokunnassa julkaisimme viime syksynä teoksen nimeltä ”Sosiaalinen media ja digitaalinen arki — Lapset, nuoret ja perheet muutoksen keskellä”. Suosittelen teille erittäin paljon tätä julkaisua. Sieltä myös löytyy paljon perusteluita, mitä varmasti tässäkin lakialoitteessa hyvin on tuotu perusteluissa esille. Se käsittelee toki tätä aihetta vielä vähän laajemmin kuin pelkästään kännykkäkieltoa. Mutta lapsilla ja nuorilla on siis kyllä tätä digiähköä jo ihan tarpeeksi. Tapasin myös Lukiolaisten Liittoa viime syksynä, ja hekin kertoivat, kuinka monta erilaista sovellusta heidän tarvitsee koulupäivän aikana tai koulun jälkeen, kun tekevät läksyjä tai lukevat kokeisiin, avata, jotta he pystyvät kaikkeen siihen oppimateriaaliin pääsemään, mitä heillä on. En sinänsä vastusta digitalisaatiota, mutta jopa Lukiolaisten Liitto oli sitä mieltä, että he toivoisivat näitä ihan perinteisiä oppimateriaaleja enemmän. Joten vaikka digitalisaatiota sinänsä kannatankin, en ajattele, että kännykkää nyt juuri siellä oppitunnilla tarvitsisi, joten sitä digiä ehtii kyllä oppia myöhemminkin tai muuallakin kuin siellä oppitunneilla. Olemme myöskin juuri kuulleet, tai mediastakin saaneet lukea Ylen ja Helsingin Sanomienkin jutuissa, miten tekoälyn avulla pystytään tekemään deepfake-kuvia ja muuta. Turvallisuus digitaalisessa ympäristössä vaatii meiltä päättäjiltä kyllä lainsäädäntöä. Onneksi tästäkin aiheesta on tulossa itse asiassa lakialoite — edustaja Perholehto on siitä juuri tehnyt aloitteen, joka on allekirjoitettavana — eli siihenkin olemme puuttumassa. Mutta palatakseni tähän kyseiseen lakialoitteeseen, näen sille kyllä vahvat perusteet. Tosi harmi, että joudumme näitä lainsäädännön kautta tuomaan, mutta tässä varmaan nyt punnitaan kuitenkin myöskin tämmöistä tasapainoa ja sitä, että suojelemme lasten ja nuorten oppimisrauhaa. Tarvitsemme myös alustojen vastuuta ja paljon, paljon muitakin toimia, mutta tälle annan kyllä tukeni. Sitten vielä mainitsen nopeasti tähän loppuun, että huomennahan on täällä nuorten parlamentti, joten ehkä pääsemme nuortenkin kanssa tästä keskustelemaan. He varmaankin vastustavat tätä, mutta katsotaan, sielläkin on varmaan erilaisia näkemyksiä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Olen myöskin iloinen, että puhumme tänään liikunnasta, mutta olen kuitenkin pettynyt, että tällä tavalla tällä kertaa. Näin hämeenkyröläisenä kansanedustajana olen kyllä vähän huolissani tästä esityksestä ja siitä, millä tavalla tämä tulee nyt sitten tätä alueellista näkökulmaa heikentämään. Hallintoa kyllä pitää varmasti tehostaa, mutta onko tämä nyt oikea tapa? Valtion liikuntaneuvoston lausunto on hyvin selkeä: alueellisten liikuntaneuvostojen lakkauttamista ei tule toteuttaa. Vaikka hallinnon uudistamisen tavoitteet ovat ymmärrettäviä, esitetty malli vaarantaa alueellisen asiantuntemuksen ja osallisuuden. Alueelliset liikuntaneuvostot ovat olleet keskeinen kanava tuoda paikallistuntemus osaksi valtakunnallista päätöksentekoa, ja niiden rooli yhteistyöfoorumina on ollut merkittävä. On myös todettava, että esitetyt säästöt — se tässä aikaisemminkin tuotiin esille — ovat varsin vähäisiä verrattuna niihin riskeihin, joita alueellisen näkökulman heikentäminen aiheuttaa liikuntapolitiikan vaikuttavuudelle. Siksi sen sijaan, että neuvostot lakkautetaan, niiden toimintaa tulisi kehittää ja vahvistaa vastaamaan uutta hallintorakennetta. On varmistettava, että myös uudessa virastossa alueellinen asiantuntemus säilyy — ääni menee näköjään — ja että eri alueiden erityispiirteet huomioidaan päätöksenteossa. Kysehän on lopulta siitä, että liikuntapolitiikkaa tehdään koko Suomessa, ja nyt on siis riski siitä, että näin ei tule olemaan. Yhdessä lausuntopalautteessa tuotiin ilmi, että muun muassa maantieteelliset erot, väestörakenteen alueellinen kehitys ja sosioekonominen eriytyminen korostavat alueellisen asiantuntemuksen tarvetta. Sitten täällä yhdessä lausuntopalautteessa esitettiin myös uutta rakennetta, että alueellisten toimijoiden yhteinen asiantuntijaverkosto voisi aloittaa ja sen kokoamisesta vastaisi esimerkiksi maakunnan liitto yhteistyössä valtion viranomaisten kanssa. Olisin ministeriltä kysynyt: kun olette varmaan näihin lausuntopalautteisiin perehtynyt, niin mitä ajattelette tällaisen verkoston perustamisesta? Ylipäänsä olisi mukava kuulla perusteluita siitä, miten tämä paikallistuntemus oikeasti nyt taataan jatkossa ja sen lisäksi puolueeton asiantuntemus alueellisessa liikuntapolitiikassa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan otettavaksi käyttöön EU:n vakavaraisuusasetuksen jäsenvaltio-optio asuntoluottojen riskipainoon liittyen. Optio mahdollistaisi osalle sisäisiä riskimalleja käyttävistä luottolaitoksista suotuisamman vakavaraisuuskohtelun vuoden 32 loppuun saakka. Miten te, ministeri, perustelette tämän ratkaisun riskienhallinnan näkökulmasta, ja voiko se samalla lisätä riskiä rahoitusjärjestelmän vakaudelle tai asuntoluottomarkkinoille pitkällä aikavälillä? Tässä on toki nostettu näitä ongelmia asuntolainan saannissa. Keskustelimme talousvaliokunnan ja ministerin tapaamisessa viime viikolla samoiten näistä taloyhtiölainoista, ja myöskin niihin on kenties tulossa joitakin helpotuksia. Osaatteko niitä avata, tai voiko tässä yhteydessä niistä kertoa jotakin? Mutta tästä esityksestä vielä. Tässähän on luottolaitoksille ja Finanssivalvonnalle sekä EKP:lle tulossa lisää tehtäviä, vai onko tulossa? Ja millä tavalla kommentoitte näitä resursseja? Meillä on talousvaliokunnassa aika paljon sellaisia esityksiä, mitkä lisäävät näitä tehtäviä myös viranomaisille. Siihen toivoisin ministeriltä kommenttia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitän tästä lakialoitteesta jo etukäteen edustaja Jokelaista ja harmittelen sitä, että se on mennyt ohi ja siksi oma nimeni ei ole siinä, mutta haluan tässä julkisesti nyt antaa sille vahvan tuen myös omasta puolestani. Saatan olla itse asiassa eduskunnassa tällä hetkellä ainut fysioterapeutti, jos olen oikein ymmärtänyt, ja pidän tätä erittäin tärkeänä. Eli tänään siis käsittelemme tätä lakialoitetta siitä, saavatko synnyttäneet naiset fysioterapiaa synnytyksen jälkeen. Kysehän on laajemmin myös siitä, tunnustammeko synnytyksen jälkeisen fyysisen toipumisen osaksi julkisen terveydenhuollon ydintehtävää vai jätämmekö sen yksilön omalle vastuulle ja maksukyvyn varaan. Tutkittu tieto tästä asiasta on ihan selvää. Synnytys on merkittävä fyysinen tapahtuma, ja perineaalivauriot ovat synnyttäneillä yleisiä. Tutkimuksissa jopa suurin osa alatiesynnyttäjistä saa jonkinasteisen repeämän. Vaikka vakavat kolmannen ja neljännen asteen repeämät ovat harvinaisempia, monilla naisilla on pitkäaikaisia lantionpohjan oireita ja vaivoja synnytyksen jälkeen. Tutkimuksissa on havaittu, että yli 20 prosenttia synnyttäneistä kokee suolen toiminnan ongelmia vielä vuoden kuluttua ja noin kymmenen prosenttia raportoi pitkäkestoista kipua. Merkittävä osa kärsii lantionpohjan toimintahäiriöistä, virtsankarkailusta tai laskeumaoireista. Vaikka nämä luvut voivat sisältää epätarkkuuksia riippuen siitä, millä aineistoilla asiaa on tutkittu, joka tapauksessa synnytyksen jälkeiset oireet koskettavat vuosittain tuhansia suomalaisia perheitä. Lähiaikoina on mediassakin kerrottu tapauksista, joissa suomalaiset naiset ovat hakeutuneet hoitoon Ruotsiin, koska ovat kokeneet jääneensä ilman asianmukaista diagnostiikkaa, hoitoa tai kuntoutusta Suomessa. Ruotsissa on panostettu synnytysvaurioiden systemaattiseen tunnistamiseen ja hoitopolkujen kehittämiseen. Ruotsissa on muun muassa perustettu repeämärekisteri ja synnytysvaurioiden esiintyminen ja niistä kertominen on noussut esiin julkisesti, mikä on johtanut paitsi tietoisuuden lisääntymiseen myös tutkimustoiminnan kasvuun. Se, että ihminen joutuu matkustamaan toiseen maahan saadakseen synnytyksessä syntyneeseen vaurioon asianmukaisen hoidon, on vakava viesti meidän järjestelmällemme. Suomessa tämä ongelma on kyllä tunnistettu myös jo aiemmin. Meillä on tehty muun muassa tämmöinen kansalaisaloite kuin Äitien vuoro. Se tehtiin vuonna 2020. Äitien vuoro -kansalaisaloite on kahden ystäväni, todellisten äitiysfysioterapian ammattilaisten, alulle laittama, ja siinä vaadittiin synnytyksen jälkeisen hoidon parantamista ja fysioterapian sisällyttämistä osaksi julkisia palveluita. Vaikka aloitteen alullepanijat olivat ammattilaisia, se lähti synnyttäneiden omista kokemuksista, ja ammattilaisethan kohtaavat näitä asiakkaita työssään paljon. Sen ydinviesti oli yksinkertainen: äidin toipuminen ei saa jäädä sivuosaan lapsen syntymän jälkeen. Vaikka aloite ei johtanut suoraan lainsäädännön muutokseen, se osoitti selvästi, että kysymys on rakenteellisesta puutteesta järjestelmässämme. Harmillisesti tämän kansalaisaloitteen allekirjoitusten keruun parhaimpaan kampanja-aikaan alkoi korona, joten lakialoite jäi täysin tämän pandemian ja kansallisenkin kriisin jalkoihin — aloite on päivätty 24.2.2020. Laajat hallituksen tiedotustilaisuudet koronasta alkoivat maaliskuussa eli vain pari viikkoa aloitteen jättämisen jälkeen, kun epidemiatilanne vaikeutui. 16.3.2020 todettiin poikkeusolot vain muutamia viikkoja kansalaisaloitteen nimien keräämisen aloittamisen jälkeen. Voidaan siis täysin perustellusti sanoa, että tämän kansalaisaloitteen tie katkesi koronaan. Mutta onneksi tänään on käsittelyssä tämä lakialoite, ja annan sille tosiaan vahvan tukeni. Sen verran näissä on eroja, että tässä Äitien vuoro -aloitteessa ehdotettiin muutosta ja tarkennusta valtioneuvoston asetukseen neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011. 2 lukuun 9 §:ään ehdotettu lisäys oli: ”synnyttäneelle naiselle vähintään yksi laaja terveystarkastus, johon voidaan sisällyttää fysioterapeutin arvio synnytyksestä palautumisesta”. — Puheeni jatkuisi, mutta aika juoksee, joten otan uuden puheenvuoron. Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva. puhemies! Tästä 65-vuotiaiden Kela-korvausmallista vain nopeasti: Siitähän nyt on jo kertynyt jonkin verran tietoa, että se on ollut lähinnä kädenojennus hyvätuloisille. Se ei ole varsinaisesti parantanut hoidon jatkuvuutta eikä lyhentänyt hoitojonoja eikä julkisen sektorin taakkaa. Asiakkaat sitten siirtyvät sieltä yksityisiltä ja palaavat julkiselle jatkohoitoa varten. Isoin ja kallein epäoikeudenmukaisuus on kuitenkin se, että teillä on muka varaa tähän yhteisöveron alennukseen, mutta sosiaali- ja terveydenhuollosta pitää säästää. Me peruisimme tämän käsittämättömän, tehottoman ja kalliin veroalen ja satsaisimme esimerkiksi työttömyyden hoitoon ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mutta olen täysin samaa mieltä uuden sosiaali- ja terveysministeri Rydmanin kanssa siitä, että kustannusten kasvun hillitsemistä täytyy tehdä. Keinoista saatamme olla eri mieltä. Minusta ainoa tapa kustannusten nousun hillitsemiseen on ennaltaehkäisyyn panostaminen. Olisinkin kysynyt uudelta ministeriltä: millä tavalla aiotte sosiaali- ja terveydenhuollossa parantaa ennaltaehkäisyä ja vaikuttavuutta? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies ja arvoisat ministerit! Arvostan myös kovasti sitä, että olette vielä täällä tähän aikaan tätä keskustelua seuraamassa. Aika moneen ehdottamaamme asiaan onkin tullut jo jonkinlainen vastaus, myöntävä tai kielteinen, mutta te olette tätä keskustelua ansiokkaasti käyneet täällä meidän kanssamme. Mutta muutamaa toimea, joihin ei vielä ole tullut vastausta, ajattelin vielä tässä nostaa. Tarttuisitteko te näihin SDP:n ehdotuksiin? Olemme puhuneet tästä osaamisen päivittämisestä. Työttömien osaaminen ei aina vastaa työelämän tarpeita, ja siksi tarvitaan sitä päivittämistä. Me SDP:ssä olemme ehdottaneet uuden aikuiskoulutustuen ottamista käyttöön. Se voitaisiin kohdentaa työssä olevien osaamistason nostoon, painottuen erityisesti vihreän siirtymään, digitaitoihin ja työvoimapula-aloille. Miltä tällainen keino vaikuttaisi? Sitten erityisesti aloittavien yrittäjien asemaa parantaisi arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nosto 30 000 euroon. Se olisi helpotus erityisesti näille pienyrittäjille. Sitten mikroyrityksille voitaisiin säätää myös määräaikainen verohyvitys, joka olisi 25 prosenttia ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kuluista. Ja sitten vähän sinne puolustusteollisuuden puolelle. Eli voisiko puolustushankinnoille määrittää kotimaisuustavoitteen ja tehdä sille toimenpideohjelman yhteistyössä teollisuuden ja elinkeinoelämän kanssa? Myös tästä kotitalousvähennyksestä on ollut tänään paljon puhetta, ja ehkä hallituksen sisälläkin siitä on ollut erilaisia näkemyksiä, että voitaisiinko sitä harkita palautettavaksi. Siihen olisi myös mukava kuulla ministereiltä ajatuksia. Sitten ehkä se isoin asia: Tietysti varmasti kysytte myös, että millä tavalla me rahoittaisimme nämä. Iso kysymys onkin ollut tässä taloustilanteessa erityisesti ja tässä työllisyystilanteessa tämä yhteisöveron kevennys, kun on kuitenkin asiantuntijoiden toimesta todettu, että se on tehoton ja erittäin kallis meille Suomelle, eli se tehdään velkarahalla. Sillä potilla aika monta näistä toimista myös rahoittaisi, mikä parantaisi sitten yrittäjien ja työttömien tilannetta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Työllisyystilanne on piinaava. Ennätyksiä on rikottu, eikä valitettavasti tosiaankaan iloitsemisen arvoisia ennätyksiä. Työttömyys on harvoin valinta. Tilannetta pahentavat tehdyt sosiaaliturvaleikkaukset, ja tämä tiedetään. Kun ansiopäivärahaa on leikattu ja lapsia, joita tietysti Suomeen toivomme, on paljon eikä asumistukea enää saa omistusasuntoon, moni joutuu kohtuuttomaan tilanteeseen. Inhimillinen kärsimys on suurta. Kyse ei siis ole siitä, etteikö työnteko maistuisi. Töitä ei vain ole, vaikka niitä mielellään tekisi, ja toimeentulo on viety. Moni heistä saattaa seurata tätäkin istuntoa tai on aiemmin päivällä seurannut tätä keskustelua. Muutto muualle lasten kanssa työn perässä ei liene myöskään ratkaisu, vaikka asuntonsa saisikin ihmeen kaupalla myydyksi. Sosiaalipalvelujen uudistuksen ja toimeentulotukiuudistuksen yhteisvaikutukset ovat myrkkyä etenkin tässä tilanteessa. Tämä ei ole pelon lietsontaa vaan tosiasioiden myöntämistä. Ihmisten tilannetta on pahennettu, vaikka moni todellisuudessa tarvitsisi apua. Tällä hetkellä työllisyyspalveluissa ei ole riittävästi keinoja löytää ratkaisuja. Työpaikkoja ei ole, ja kasvu sakkaa. Väliinputoajia on liikaa. Keinoja ei ole riittävästi varsinkaan silloin, kun työllistymisen esteet ovat terveydellisiä, ja aika monesti ne ovat terveydellisiä. Mielenterveyden haasteet ovat yksi kasvava ongelma mutta eivät tietysti ainoa. Kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen ei ole fiksua. Sen lakkauttaminen ilman toimivia korvaavia palveluja on vielä vähemmän fiksua. Tämä uhkaa jättää pitkäaikaistyöttömät ja erityistä tukea tarvitsevat työnhakijat tyhjän päälle. Arvoisa puhemies ja arvoisa hallitus, ministerit! Miten kuntouttava työtoiminta jatkuu, vai jatkuuko ylipäätään? Mitä luokkaa työllisyystoimet tulevassa kehysriihessä ovat, ja kuinka paljon rahoitusta kehysriihessä näihin osoitetaan, ylipäänsä tämän työttömyyden hoitoon? Arvoisa puhemies! Varmasti moni muukin minun lisäkseni on huolestunut erityisesti nuorten tilanteesta. Olemme pitkin kautta pitäneet esillä sitä, että nuorten työllistymiseen olisi kiinnitettävä parempaa huomiota. Tähän tarvitaan ehdottomasti lisää satsauksia. Tämä työllistymisseteli on erinomainen asia hallitukselta, mutta se ei ole kuitenkaan riittävä toimi. Tällä hetkellä se rahoitus, mitä siihen on katettu, kattaisi vain noin 5—6 prosenttia näistä työttömistä nuorista, joille se on tarkoitettu. Eli lisää satsauksia tarvitaan. Sitten yksi asia, mistä ei kovin paljon tänään ole ollut puhetta, mutta muuten: yhteistyö hyvinvointialueiden, kuntien, Kelan ja työllisyysalueiden välillä ei ainakaan vielä toimi optimaalisesti. Tähän tarvittaisiin lisää keinoja. Nämä ovat kaikki sellaisia näkökulmia, joita on pidettävä mielessä, ja ratkaisuja on tietysti myös haettava yhdessä. Mehän olemme myös SDP:ssä ehdottaneet lukuisia keinoja. Olisimme keventäneet pieni- keskituloisten verotusta enemmän kuin hallitus, palauttaneet näitä suojaosia. Haluaisimme auttaa opiskelua työttömyysturvalla. Meillä olisi ehdotus aikuiskoulutustuen uudistukseen. Nuorten työttömyyteen tarvittaisiin lisärahoitusta. Lisäksi tukisimme rakennusalaa ja erityisesti näitä erityisryhmien investointiavustuksia ja tukisimme korjausrakentamista. Ja sitten vielä vihreän siirtymän investointien verohuojennuksen alarajaa tulisi laskea. Olisiko, ministerit, näissä joitakin ratkaisuja, mitä voisitte harkita? — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Liikuntatunneilla lapset vertailevat liikuntavälineitään, ja toisilla niitä ei ole ollenkaan. Työttömyys ja taloudellinen ahdinko lapsiperheissä aiheuttavat tutkimusten mukaan ylisukupolvista haittaa. Lapsiperheköyhyys on kasvanut valtavasti tämän hallituksen aikana, ja pahoin pelkään, että näitä jälkiä korjataan vielä pitkään. Olisin halunnut työministeriltä kysyä: Tässä on paljon tästä suojaosasta puhuttu, mutta olisitteko te valmis palauttamaan tämän? Se helpottaisi monen perheen tilannetta. Vaikka tämä osa-aikatyön määrä ei tilastoissa ole heti romahtanut, niin tämä heikennys kohdistuu kuitenkin juuri niihin, joille se osa-aikatyö on tärkeä väylä takaisin sinne työelämään. Suojaosilla voitaisiin ehkäistä myös sitä pitkäaikaistyöttömyyttä, mikä nyt on kasvanut, ja edustaja Kaarisalon puheenvuorossa lukujakin tuli mainittua. Se myös madaltaa työn vastaanottamisen kynnystä. Politiikkatoimen ei tarvitse olla romahduttava, ja silti se voi olla pitkällä aikavälillä todella haitallinen, joten olisitteko valmis, työministeri Marttinen, palauttamaan nämä suojaosat? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hyvinvointialueille ollaan antamassa lisäaikaa alijäämien kattamiseen, mutta tämä päätös ja esitys tulee liian myöhään ja on puutteellinen. Osalla hyvinvointialueista on tehty todella ikäviä säästötoimia, jotka eivät pidemmällä aikavälillä tule kyllä säästämään valtion budjetista yhtikäs mitään. Nykyinen tilanne on osunut kohtuuttomasti ihmisiin ja ihmisten palveluihin, ja erityisesti olen huolissani ikäihmisten palveluista ja hoivan laadukkaasta tarjoamisesta. Me tiedämme kuitenkin, että ikääntyneiden määrä tulee lisääntymään, muistisairauksien määrä tulee lisääntymään, ja itse asiassa näihin muistitesteihin pääsyssäkin on alueellisia eroja. On selvinnyt, että muistisairauksien esiintyvyydessä ja palveluihin pääsyssä on suuria alueellisia eroja. Miten, ministeri, ajattelette, että nyt näissä valtavissa säästöpaineissa, missä hyvinvointialueet ovat olleet, tätä hoidon ja hoivan yhdenvertaisuutta ja alueellista tasa-arvoa voitaisiin edistää?

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Puisto sanoi avauspuheenvuorossaan, että puhdas siirtymä tarjoaa mahdollisuuksia. Olen ja olemme SDP:ssä täysin samaa mieltä tästä, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ei ole uhka yrityksille vaan nimenomaan mahdollisuus. Pariisin ilmastosopimus on tuonut yrityksille ennustettavuutta ja markkinan. Suomessa investointiympäristö vaatisi kuitenkin pitkäjänteisyyttä myös yli hallituskausien mutta edes yhden hallituskauden aikana. Suomalaisella teollisuudella on valtava globaali potentiaali ilmastoratkaisujen tuottajana, ja puhtaat, päästöjä vähentävät teknologiat tarjoavat merkittäviä vientimahdollisuuksia, työpaikkoja ja hyvinvointia Suomeen. Meidän pitäisi yhdistää vahvat ilmastotoimet, kilpailukyky ja energiaturvallisuus ja varmistaa, että vihreän siirtymän hyödyt näkyvät investointeina, työpaikkoina ja kestävänä kasvuna Suomessa. Kysynkin nyt ministereiltä: miten hallitus aikoo turvata tai palauttaa ennustettavan ilmastopolitiikan ja investointiympäristön niin, että suomalainen teollisuus pystyy hyödyntämään vihreän siirtymän tarjoamat vienti-, investointi- ja työllisyysmahdollisuudet?

Arvoisa rouva puhemies! Olen saanut seurata tässä lähivuosina viiden pikkukoululaisen varhaiskasvatus- ja koulutietä kolmessa eri kunnassa: Helsingissä, Lempäälässä ja Hämeenkyrössä. Yksi sai eskarikirjan, ja toinen opiskelee jo esikoulussa diginä. Hämeenkyrössä aapista ei enää saa omaksi ekaluokalla vaan kirjoja kierrätetään, mikä sinänsä on ihan hyvä asia, mutta tuota ensimmäistä aapista on pidetty jollakin tavalla symbolisestikin tärkeänä asiana. Omia tehtäväkirjojakaan ei enää kaikkialle oppilaille jaeta, ja reput täyttyvät monisteista. Ymmärrän, että ministeri ei voi vaikuttaa suoraan siihen, miten kunnat tai koulut päättävät koulukirjoihin panostaa, mutta se, mihin hallitus voi vaikuttaa, ovat kuntien valtionosuudet ja koulutuksen rahoitus. Kunnilta ja kaikilta koulutusasteilta on hallituskauden aikana leikattu. Kysynkin nyt opetusministeriltä: pidätkö hyväksyttävänä sitä, että leikkausten seurauksena yhä useampi lapsi aloittaa koulutiensä ilman omia oppikirjoja ja tehtäväkirjoja, ja mitä konkreettisia toimia hallitus aikoo tehdä varmistaakseen, että jokaisella peruskoululaisella on jatkossakin riittävät ja laadukkaat oppimateriaalit?

Arvoisa puhemies! Tässä soten luokassa on niin paljon karmivia asioita, että yhden nostan, tämän toimeentulotuen muutoksen ja siitä ehkä sen, mihin ministeriltä jäi vastaamatta, eli tämä edustaja Bergin esittämän kysymyksen opiskelijoiden tilanteesta. Jos siihen voisitte vielä vastata. Paljon on moitteita, mutta haluan sanoa myöskin kiitoksia. Nimittäin lämpimät kiitokset ministereille Hoitotyön tutkimussäätiöön ja hoitotyön tutkimukseen panostamisesta, sosiaalialan tutkimukseen panostamisesta, myöskin toisiolaista ja myöskin Käypä hoidon rahoituksesta. Näitä suosituksiahan käytetään koulutuksessa paljon, eli myöskin meidän sairaanhoitajien koulutus perustuu paljon näihin. Ne ovat pitkälti siellä oppimateriaalina. Mutta sitten nämä säästöt järjestöjen rahoitukseen. Tänään on tullut paljon viestiä näistä päätöksistä, ja haluan nostaa yhden: ”Kivaa tekemistä sairaala-arjen vastapainoksi” menettää kerralla 100 prosenttia tästä koko avustuksesta. Siellä järjestetään syöpää sairastaville lapsille ja pitkäaikaissairaille lapsille toimintaa, ja se on kyllä sitä kohtaavaa työtä. Heidän perheensä ovat nyt aika hankalassa tilanteessa, eli heiltä leikataan näiden järjestöavustusten leikkausten takia. Olisin tästä vielä halunnut kysyä: voiko näille [Puhemies koputtaa] vielä tehdä jotain? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vierailin viime viikolla Singaporessa, mikä on maailman talousmahtikeskus ja merkittävä logistiikkakeskus, ja olen ymmärtänyt, että molemmat ministerit ovat siellä myös vierailleet tässä aika vasta. Sieltä kuului ehkä vähän huolestuttaviakin viestejä tästä Invest in Finlandista ja Team Finland ‑uudistuksesta, varmasti hyviäkin asioita niistä, mutta olisin halunnut vielä kysyä — vaikka ministeri Valtonen tässä mainitsikin, että Team Finland ‑uudistus on suunnitellusti edennyt — onko siinä ilmennyt joitakin huolia tai ongelmakohtia, mitkä häiritsisivät Suomen työtä viennin edistämisessä. Ja kyllä täytyy sanoa, että vaikka mitä me investoisimme näihin Invest in Finlandeihin tai Team Finlandeihin, niin kyllä sitä Suomen brändityötä tällä hetkellä, valitettavasti, tehdään sillä rasismikohulla, mikä tällä hetkellä on menossa. Millään rahoilla näihin keskeisiin toimijoihin, mitkä Suomen mainetta yrittävät maailmalla parantaa, ei oikein pysty tekemään, jos tällaisia kohuja vielä tulee.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on yrittänyt vakuuttaa, että vaihtoehtoja ei olisi. Onneksi Suomessa kuitenkin aina on vaihtoehtoja, hallitus on vain valinnut ne, jotka osuvat kipeimmin pienituloisiin, lapsiperheisiin ja niihin, joiden toimeentulo on jo valmiiksi äärirajoilla. Vaihtoehdottomuuspuhe on tuttua 90-luvun laman ajoilta, ja se on vain tekosyy päätöksille, jotka kaatavat taakan heikoimmille ja murentavat suomalaisten luottamusta tulevaan. Siksi meidän on löydettävä parempi suunta, ja sehän löytyy tietenkin SDP:n vaihtoehtobudjetista. Olemme jälleen tänäkin syksynä tuoneet pöytään oikeudenmukaisemman ja aidosti uskottavan vaihtoehdon, joka voitaisiin ottaa käyttöön vaikka ihan heti. Olemme kuulleet tässä salissa monia hyviä puheenvuoroja, ja haluan jatkaa linjaa, joka palauttaa luottamuksen tulevaisuuteen sekä vauhdittaa kestävää kasvua. Ensinnäkin, tki-investoinnit ovat tällä hetkellä pitkälti alihyödynnetty mahdollisuus. Nykyinen yritysverotus ei riittävästi tunnista eikä kannusta innovaatioita. Myös kulttuurin ja luovien alojen merkitys innovaatiotoiminnassa on tunnistettava paremmin sekä tki-politiikassa että rahoitusjärjestelmissä. Parlamentaarisen tki-sovun minimistä on pidettävä kiinni. Me muuttaisimme t&k-huojennuksen koskemaan laajemmin tutkimusta, kehitystä ja innovaatiotoimintaa, joka aidosti kannustaa yrityksiä uudistumaan. Kasvun kannalta osaaminen on avainasemassa. Koulutukseen panostaminen on kansantaloudellisestikin järkevää ja välttämätöntä Suomen tulevaisuudelle, jonka menestys lepää osaamistason kasvun varassa. SDP:n vaihtoehtobudjetissa turvaamme koulutukselle paremmat resurssit kaikilla koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Hallituksen päätös heikentää yliopistojen rahoitusta vie meitä todellakin väärään suuntaan, ja se koituu lopulta kalliiksi. Me puolestamme panostamme osaavan työvoiman saatavuuteen ja uudistaisimme myös aikuiskoulutustuen. Alentaisimme myös varhaiskasvatusmaksuja. Myöskään ilmastotavoitteesta ei saa tinkiä. Tässä kulkee selkeä linjaero meidän ja hallituksen välillä. Vaihtoehtobudjettimme sisältää kattavan konkreettisen ilmastopaketin, jonka tarkoituksena on olla rohkea ja kunnianhimoinen. Kun Suomi on ilmastotyön edelläkävijä, hyötyvät myös ne yritykset, jotka innovoivat uutta vihreää kasvua. Vihreä siirtymä on nimittäin meille mahdollisuus, myös tki-politiikan näkökulmasta. Esitämme, että hallituksen vihreän siirtymän investointituen ehtoja muutetaan lausunnoissa esitetyn palautteen pohjalta niin, että investointivaatimusta alennetaan 50 miljoonasta 25 miljoonaan euroon. Näin tuki edistäisi huomattavasti useampia energia-alan hankkeita ilman kustannuksia vuodelle 26. Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointivaltion ytimessä on oikeus yhdenvertaisiin ja laadukkaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Me peruisimme hoitotakuun pidentämisen ja puolustaisimme päivystyksiä, sillä hoitoon on todellakin päästävä ajoissa. Hallitus sen sijaan leikkaa näistä palveluista pala palalta, budjettilaki kerrallaan, vaikka asiantuntijoiden arviot kertovat, että leikkaukset osuvat samoihin ihmisiin kerta toisensa jälkeen. Erityisen rajusti leikkauksenne osuvat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin. Yhden vanhemman perheet ovat tästä yksi esimerkki, ja valtaosa heistä on naisia, joten kyse on myös tasa-arvosta. Myös muiden lapsiperheiden tilanne on vaikea. Lapsiperheköyhyys on kasvanut koko hallituskauden ajan, eikä tätä tosiaankaan olisi pitänyt tapahtua 2020-luvun suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Tuntuu, että 90-luvun virheet toistetaan. Yhä useampi työssäkäyvä elää köyhyysrajalla. Suunta on väärä. Meidän vaihtoehtobudjettimme huomioi perheet ja heikoimmassa asemassa olevat tavalla, joka osoittaa, että toinenkin tie on mahdollinen, oikeudenmukaisempi tie. Politiikassahan on aina kyse arvovalinnoista. SDP:n mielestä hyvinvointivaltiossa jokaisesta on huolehdittava, ei vain siksi, että se on oikein, vaan koska se hyödyttää lopulta koko yhteiskuntaa. Juuri äsken tapasimme veteraanikansanedustajia, ja sieltä tuli vahva viesti siitä, että eriarvoisuutta yhteiskunnassa on torjuttava. Se on lopulta myös maanpuolustuksen kannalta oleellista. Meillä pitää olla yhtenäinen kansakunta, ja kenenkään ei pitäisi pudota kyydistä. Pelkkä kovaan puolustukseen panostaminen ei riitä, vaan kansalaisten resilienssi on otettava vakavasti. Silloin puhumme viime kädessä eriarvoisuuden vähentämisestä ja vaikkapa kaikille tasavertaisista ja laadukkaista sotepalveluista. Olen ylpeä siitä, että tarjoamme reilumman ja tulevaisuuteen katsovan vaihtoehdon. Toivon, että hallitus tutustuu siihen vielä ajatuksella. — Kiitos.