Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite edistää luonnonarvomarkkinoita on erittäin kannatettava. Kansallisten ja EU:n luontotavoitteiden saavuttaminen edellyttää yritysten aktiivista osallistumista sekä yksityisen rahoituksen merkittävää kasvua. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen rahoitusvajeen arvioidaan olevan jopa noin miljardi euroa vuodessa, ja on selvää, ettei julkinen rahoitus yksin riitä vastaamaan tähän haasteeseen. Esityksen keskeinen tavoite, luonnonsuojelulain mukaisesti tuotettujen luonnonarvojen käytön laajentaminen ekologisesta kompensaatiosta myös vapaaehtoisiin luontotekoihin, on tärkeä askel eteenpäin. Suomen vapaaehtoisen ekologisen kompensaation malli on kansainvälisestikin vahva. Sen vahvuuksia ovat luonnolle syntyvien hyötyjen lisäisyys, pysyvyys, viranomaisvarmennus ja avoin rekisteri. Näiden varaan voidaan rakentaa toimivat luonnonarvomarkkinat. Yrityksillä on keskeinen rooli luontokadon pysäyttämisessä. Monilla toimijoilla on aito halu vähentää toimintansa luontohaittoja, hallita riskejä sekä vastata sijoittajien ja asiakkaiden kasvaviin vastuullisuusodotuksiin. Luonnonarvomarkkinat voivat tarjota tähän tehokkaan ja uskottavan työkalun. Siksi on huolestuttavaa, että hallitus on sisällyttänyt esitykseen EU:n vaatimukset ylittäviä raportointivelvoitteita. Luonnonarvomarkkinoiden suuri haaste ei tällä hetkellä ole tarjonnan vaan kysynnän puute. Yrityksillä ei ole vielä riittävästi kannustimia tehdä vapaaehtoisia luontotoimia, ja juuri siksi markkinoiden syntymistä tulisi helpottaa, ei vaikeuttaa. Esitetty lisäraportointivelvollisuus kohdistuisi erityisesti niihin yrityksiin, jotka ovat jo tunnistaneet luontovaikutuksensa, raportoineet niistä avoimesti ja pyrkineet vähentämään haittojaan. Käytännössä lisäsääntely ja hallinnollinen taakka kohdistuisivat siis kaikkein aktiivisimpiin toimijoihin. Tämä voi lisätä tulkinnallista epävarmuutta ja pahimmillaan hidastaa yritysten osallistumista luonnonarvomarkkinoille. Erityisen ongelmallista on lisätä uusia velvoitteita markkinoille, jotka ovat vasta syntymässä. Luonnon kannalta tärkeintä on saada mahdollisimman moni yritys mukaan luontotoimiin. Hallinnollista taakkaa tulee siksi välttää, eikä vapaaehtoisesta vastuullisuudesta pidä tehdä tarpeettoman raskasta. Mikäli nyt esitettävä sääntely osoittautuu luonnonarvomarkkinoiden syntymistä hidastavaksi tekijäksi, sen vaikutukset on arvioitava nopeasti ja sääntelyä korjattava viipymättä. Kannatan siten vastalauseen 1 mukaista lausumaehdotusta.