Marko Asell

Arvoisa puhemies! Köyhyys ei ole Suomessa sattumaa. Se ei ole luonnonvoima eikä yksittäisten ihmisten epäonni. Köyhyys on seurausta tehdyistä poliittisista päätöksistä, ja yhtä lailla se on seurausta päätöksistä olla tekemättä mitään. Meillä on Suomessa yhä enemmän ihmisiä, jotka käyvät töissä mutta eivät silti tule toimeen. Meillä on lapsia, jotka elävät arkea, jossa lämpimän ruuan saaminen ei ole itsestäänselvyys vaan päivän kohokohta. Meillä on ikäihmisiä, jotka joutuvat laskemaan, ostavatko lääkkeet vai ruokaa, ja samaan aikaan meillä sanotaan, että kaikki on kunnossa. Tämä ei ole vain tilastojen Suomi, tämä on todellisuutta kodeissa, joissa sähköä säästetään pimeyden kustannuksella ja joissa lasten harrastukset jäävät haaveeksi, koska rahat eivät riitä edes perustarpeisiin. Puhumme yksinhuoltajasta, joka tekee kahta osa-aikatyötä ja silti joutuu turvautumaan leipäjonoihin, tai nuoresta, joka jättää jatko-opinnot väliin, koska opintotuki ei riitä elämiseen. Tai puhumme eläkeläisestä, joka ei kehtaa pyytää apua, vaikka jääkaappi on tyhjä. Tämä on suomalaisen köyhyyden arkea vuonna 2026. Arvoisa puhemies! Suomi on epäonnistunut tavoitteessaan vähentää köyhyyttä. SOSTEn raportin mukaan, jos nykyinen kehitys jatkuu, pienituloisten määrä kasvaa lähivuosina noin 26 000 henkilöllä ja heistä noin 6 000 on lapsia. Tämä on suora osoitus siitä, että suunta ei ole oikea. Vuonna 2022 laadittiin toimintasuunnitelma köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Monet siihen kirjautuista toimista eivät ole toteutuneet. Sosiaaliturvaetuuksien korotusten sijasta etuuksia on kuluvalla Orpon hallituskaudella pikemminkin leikattu. Samaan aikaan kehitys on monella mittarilla huolestuttava. Pienituloisuus ei ainoastaan lisäänny, vaan se myös syvenee. Koetut toimeentulovaikeudet kasvavat, työttömyys on korkealla tasolla, ja jopa asunnottomuus on kääntynyt kasvuun. Kun samaan aikaan tiedämme, että köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli vuonna 2025 jo 958 000 ihmistä, siis enemmän kuin aiemmin, on selvää, että tavoite vähentää riskiä 100 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä on vaarassa kääntyä täysin päinvastaiseksi kehitykseksi. Jos mitään ei tehdä, suunta jatkuu: lisää köyhyyttä, lisää osattomuutta, lisää eriarvoisuutta. Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet puhuvat vastuusta ja kestävyydestä, mutta pitää kysyä, onko vastuullista politiikkaa se, että samaan aikaan, kun tiedetään köyhyyden kasvavan, sosiaaliturvaa heikennetään ja indeksitarkistuksia jäädytetään. Kun toimeentulo heikkenee, seuraukset kasautuvat, ja kuten asiantuntijat ovat todenneet, juuri ne ihmiset, jotka tarvitsevat eniten tukea, jäävät usein siitä paitsi. Samaan aikaan myös järjestöjen ja tukiverkostojen rahoitusta on heikennetty, juuri silloin, kun apua tarvittaisiin eniten. Tämä ei ole säästämistä, tämä on ongelmien siirtämistä ja syventämistä. Me sosiaalidemokraatit emme hyväksy ajatusta, että hyvinvointivaltio on vain niille, joilla menee jo valmiiksi hyvin. Hyvinvointivaltion tarkoitus on pitää kaikki mukana. Siksi on vaikea ymmärtää hallituksen linjaa, jossa heikennetään perusturvaa samaan aikaan, kun hyvätuloisille suunnataan verokevennyksiä ja veroetuisuuksia. Köyhyyttä ei poisteta puheilla vastuusta vaan teoilla, jotka lisäävät ihmisten mahdollisuuksia selviytyä arjessa. Arvoisa puhemies! Suomi on maa, jossa on varaa parempaan. Me voisimme varmistaa, että sosiaaliturvaetuuksiin tehdään normaalit indeksitarkistukset, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne ei jatkuvasti heikkene, tai voisimme vahvistaa myös perheiden asemaa niin, että lapsiperheköyhyys ei kasva vaan vähenee. Me voisimme päivittää köyhyyden vastaisen toimintasuunnitelman vastaamaan todellista kehitystä, ei vain paperilla vaan konkreettisilla toimilla. Tässä salissa on erilaisia näkemyksiä talouspolitiikasta, mutta yhden asian pitäisi olla yhteinen: köyhyyden kasvu ei ole hyväksyttävä sivuvaikutus. Siksi katson, että hallituksen politiikan suunta on väärä. Se lisää eriarvoisuutta, syventää köyhyyttä ja vie Suomea kauemmaksi siitä tavoitteesta, jonka olemme asettaneet. Juuri siksi emme voi hyväksyä tätä politiikan suuntaa.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tässä valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa, niin sanottua Liikenne 12 -suunnitelmaa. Sen alkuperäinen tarkoitus on ollut kannatettava: tuoda liikennepolitiikkaan pitkäjänteisyyttä, ennakoitavuutta ja yli hallituskausien ulottuvaa yhteistä näkemystä. Juuri tällaista politiikkaa Suomi tarvitsee. Valitettavasti on todettava, että nyt käsissämme oleva kokonaisuus ei täytä tätä lupausta. Prosessi on ollut hallituksen puolelta hidas ja tahmea, parlamentaarinen työskentely pysähtyi syksyllä, eikä eduskunnalla ole ollut riittävää tietoa työn etenemisestä samaan aikaan, kun maakunnissa odotettiin kipeästi linjauksia ja suunnittelu käytännössä seisoi. Näin ei voida toimia, kun kyse on kansallisesta infrastruktuurista, järjestelmästä, joka on kriisitilanteessa aivan yhtä keskeinen kuin puolustusmateriaalien varastot. Olemme ajautuneet pois yhteisestä sopimisesta ja parlamentarismista takaisin siltarumpupolitiikkaan. Samalla hallituksen linja uhkaa koko maan tasapuolista kehittämistä, pitkäjänteistä rahoitusta ja myös EU-rahoituksen tehokasta käyttöä. Suurin huoli liittyy kuitenkin rahoitukseen. Perusväylänpidon rahoitukseen syntyy syvä kuoppa vuosille 2026—2029. Rahoitusta nostetaan vasta 2030-luvun alussa, liian myöhään. Tämän seurauksena korjausvelka kasvaa rajusti. Ennusteen mukaan se voi nousta jopa kahdeksaan miljardiin euroon vuoteen 2037 mennessä. Alempiasteinen tieverkko rapautuu. Korjausta vailla oleva tieverkko uhkaa kasvaa yli 10 000 kilometristä jopa 30 000 kilometriin. Tämä ei ole pelkkä tilastokysymys. Tämä näkyy ihmisten arjessa, yritysten kustannuksissa ja koko Suomen kilpailukyvyssä. Erityisen vakavasti tilanne iskee teollisuuteen. Metsä- ja elintarviketeollisuuden kuljetukset vaikeutuvat, kun painorajoitukset lisääntyvät ja tieverkko heikkenee. Samalla logistiikkakustannukset kasvavat. Kyse on myös turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta. Kansainvälinen turvallisuustilanne on muuttunut dramaattisesti. Liikenneverkko ei ole vain taloudellinen kysymys, se on keskeinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta ja puolustuskykyä. Silti hallitus lykkää välttämättömiä investointeja tulevaisuuteen. Arvoisa puhemies! Ongelmat eivät rajoitu tieverkkoon. Raideliikenteessä kapasiteetti on jo nyt merkittävä pullonkaula. Pääradalla, Savon radalla ja Karjalan radalla liikennettä ei yksinkertaisesti voida lisätä. Tämä rajoittaa sekä teollisuuden kuljetuksia että ihmisten liikkumista. Kasvun näkökulmasta raideliikenteen kapasiteetin ja toimintavarmuuden vahvistaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, mutta toimet jäävät riittämättömiksi. Myös joukkoliikenteen osalta hallituksen linja on kestämätön. Valtiontuen jäädyttäminen 51 miljoonaan euroon koko hallituskaudeksi tarkoittaa käytännössä lippujen hinnankorotuksia ja vuorojen karsimista erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Samanaikaisesti hallitus on käytännössä nostanut kädet pystyyn liikenteen päästövähennysten suhteen. Luvattu verouudistus on haudattu työryhmiin, ja samalla riskinä on merkittävä verotulojen menetys liikenteen sähköistyessä. Arvoisa puhemies! On hyvä todeta rehellisesti, että merkittävää lisärahoitusta ei välttämättä ole helposti löydettävissä tulevilla hallituskausilla. Juuri siksi päätökset pitäisi tehdä nyt viisaasti ja pitkäjänteisesti, ei siirtää ongelmia eteenpäin. Infrastruktuuri ei ole pikavoittojen paikka, se on kansallinen turvaverkko. Jos annamme sen rapautua, maksamme siitä moninkertaisen hinnan myöhemmin taloudessa, turvallisuudessa ja ilmastopolitiikassa. Sosiaalidemokraatit eivät voi hyväksyä sitä, että liikennepolitiikka on näin kapeakatseista ja lyhytjänteistä. Samalla kun puhutaan huoltovarmuudesta, laiminlyödään juuri ne verkot: alempi tieverkko, yksityistiet ja joukkoliikenne, joiden varassa arki ja logistiikka todellisuudessa toimivat. Suomi tarvitsee takaisin Liikenne 12 -suunnitelman alkuperäisen idean: pitkäjänteisyyden, ennakoitavuuden ja aidon parlamentaarisen yhteistyön. Tarvitsemme yhteisen linjan, joka huomioi muuttuneen turvallisuusympäristön, koko maan tarpeet ja talouden realiteetit. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä on valmis tähän työhön, mutta se edellyttää sitä, että myös hallitus on valmis katsomaan tosiasioita silmiin ja tekemään ratkaisuja, jotka turvaavat Suomen huoltovarmuuden, turvallisuuden ja elinvoiman koko maassa.

Arvoisa puhemies! Ennusteiden mukaan Suomen perusväylänpidon korjausvelka kasvaa lähes kaksinkertaiseksi, kahdeksaan miljardiin euroon, vuoteen 2037 mennessä. Alempiasteinen tieverkko on vaarassa rapautua, ja riskinä on, että kunto heikkenee nykyisestä 10 000 kilometristä 30 000 kilometriin. Tämä ei ole vain liikenneongelma, vaan myös kysymys kansallisesta turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta. Hallituksen malli on lyhytjänteinen. Rahoitusta ei nosteta merkittävästi ennen vuotta 2030, vaikka vuosina 26—29 verkko pääsee rapautumaan. Koko maan toimivuus, alueiden elinvoima ja kriisivalmius ovat tällöin vaarassa. Miten hallitus aikoo varmistaa, että tieverkko pysyy kunnossa jo vuosina 2026—2029 eikä kriittinen infrastruktuuri rapaudu hallitsemattomasti?

Arvoisa puhemies! Käsittelemme esitystä taksiliikennelainsäädännön muuttamisesta, ja on hyvä tässä heti alkuun sanoa yksi asia: tämä esitys on ennen kaikkea korjausliike. Se on korjaus niihin ongelmiin, jotka syntyivät, kun taksiala vapautettiin Sipilän hallituksen aikana liikenneministeri Bernerin johdolla. Oppositiossa jo silloin varoiteltiin tästä kehityksestä ja jätettiin vastalause, jossa todettiin, että liian nopea ja liian laaja sääntelyn purkaminen heikentää alan luotettavuutta, lisää harmaata taloutta ja vaarantaa asiakkaiden turvallisuuden. Valitettavasti moni näistä huolista on sittemmin toteutunut. Suomalainen taksijärjestelmä oli pitkään järjestelmä, johon kansalaiset saattoivat luottaa. Asiakas tiesi, että auto on tunnistettavissa, hinta on läpinäkyvä ja kuljettaja koulutettu. Kun sääntelyä purettiin, syntyi tilanne, jossa markkinoille tuli toimijoita hyvin erilaisilla toimintatavoilla ja valvonnan keinot jäivät puutteellisiksi. Siksi on perusteltua, että nyt esitetään näitä toimia alan luotettavuuden vahvistamiseksi. Esityksessä tiukennetaan taksiliikenneluvan ehtoja. Hyvämaineisuuden arviointiin lisätään henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, seksuaalirikokset sekä petos- ja maksuvälinerikokset. Tämä on perusteltua. Taksinkuljettaja toimii usein tilanteissa, joissa asiakas on yksin ja joskus haavoittuvassa asemassa, ja luottamus kuljettajaan on keskeinen osa palvelua. Samoin on järkevää, että kuljettajien koulutusta vahvistetaan: uusille kuljettajille esitetään 21 tunnin koulutusta ja alalla jo toimiville täydennyskoulutusta ajoluvan uusimisen yhteydessä. Ammattitaito ja asiakasturvallisuus ovat taksialalla olennaisia asioita. Esityksessä on myös muita kannatettavia elementtejä: taksamittarin pakollisuus ja se, että taksiajoneuvojen tunnistettavuutta parannetaan erillisellä rekisterikilvellä, mikä voi olla kanssa hyvä asia, sekä se, että ajoneuvot kytketään selkeämmin liikennelupaan. Nämä ovat toimia, jotka helpottavat valvontaa ja lisäävät läpinäkyvyyttä. Myös harmaan talouden torjuntaa vahvistetaan esimerkiksi velvoitteidenhoitoselvitysten avulla. Tämä on tärkeää, sillä taksiala on ollut yksi niistä toimialoista, joilla sääntelyn purkaminen avasi valitettavasti tilaa epäreilulle kilpailulle. Arvoisa puhemies! Vaikka esityksessä on monia oikeansuuntaisia korjauksia, on samalla todettava, että nyt ollaan paikkaamassa ongelmia, jotka olisi voitu välttää alun perinkin. Luottamuksen palauttaminen taksialaan ei tapahdu yhdessä lakimuutoksessa vaan vaatii johdonmukaista työtä sekä valvonnan että sääntelyn kehittämiseksi. Valiokuntakäsittelyssä onkin hyvä tarkastella tarkasti muun muassa koulutuksen toteutusta, valvonnan resursseja sekä sitä, ovatko ehdotetut seuraamukset riittäviä mutta myös oikeasuhtaisia. Arvoisa puhemies! Taksipalvelut ovat monille ihmisille arjen välttämätön liikkumisen muoto. Ne ovat tärkeitä erityisesti ikäihmisille, vammaisille sekä niille, joille muu joukkoliikenne ei ole helposti saavutettavaa. Siksi meidän on huolehdittava siitä, että ala on turvallinen, luotettava ja reilun kilpailun piirissä. Tämä esitys on askel oikeaan suuntaan ja samalla muistutus siitä, että lainsäädäntöä ei pidä muuttaa niin, että toimiva järjestelmä ensin rikotaan ja sitten vuosien päästä korjataan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa luovien alojen tekoälystä puhutaan usein vain teknologiasta ja innovaatioista, mutta yhtä tärkeä kysymys on kulttuuri ja kieli. Suomi on pieni kielialue. Jos digitaalinen ympäristö täyttyy massatuotetusta tekoälysisällöstä, joka on usein englanninkielistä tai kansainvälisesti tuotettua, vaarana on, että suomalainen kulttuuri ja suomenkielinen sisältö jäävät entistä pienempään asemaan. Samalla kilpailu näkyvyydestä kiristyy. Tekoäly pystyy tuottamaan valtavia määriä sisältöä lähes ilman kustannuksia. Tällaisessa ympäristössä yksittäisen kirjailijan, muusikon tai kuvittajan on entistä vaikeampi tulla esiin. Tämä ei ole vain taloudellinen kysymys, se on myös kysymys kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja siitä, millainen kulttuuriympäristö Suomessa tulevaisuudessa on. Kysymyksenä on, miten voidaan turvata suomalaisen kulttuurin ja pienten kielialueiden sisällöntuotannon asema tekoälyn aikakaudella.

Arvoisa puhemies! Yksi keskeinen ongelma tekoälyn käytössä on juuri tuo läpinäkyvyyden puute. Moni tekijä ei yksinkertaisesti tiedä, onko hänen teoksiaan käytetty tekoälymallien koulutuksessa vai ei. Euroopan parlamentissa on korostettu, että tekoälykehittäjän tulisi ilmoittaa selkeästi, mitä aineistoja mallien koulutuksessa on käytetty, ja pitää kirjaa myös siitä, miten aineistoja on kerätty. Ilman läpinäkyvyyttä tekijänoikeuksia on käytännössä mahdotonta valvoa. Samalla myös kuluttajien luottamus kärsii, jos ei ole selvää, mikä sisältö on ihmisen ja mikä tekoälyn tuottamaa. Tämän vuoksi on esitetty, että tekoälyllä tuotettu sisältö pitäisi merkitä selkeästi. Kysynkin, kun ministeri on paikalla, aikooko hallitus edistää sääntelyä, joka velvoittaa merkitsemään tekoälyn tuottaman sisällön selkeästi ja lisäämään avoimuutta tekoälymallien koulutusaineistoista.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on tämä ajokorttilain uudistus. Hallituksen esityksen tavoitteena on parantaa erityisesti nuorten kuljettajien liikenneturvallisuutta, ja se onkin erittäin tärkeä tavoite. Vaikka liikenneturvallisuus Suomessa on pitkällä aikavälillä kehittynyt myönteisesti, nuoret kuljettajat ovat edelleen yliedustettuina onnettomuustilastoissa. Siksi on perusteltua tarkastella sitä, miten nuorten kuljettajien osaamista ja kokemusta ja turvallisuutta voidaan entisestään vahvistaa. Tässä esityksessä tarkennetaan 17-vuotiaiden poikkeuslupamenettelyä ja täsmennetään niitä perusteita, joilla alaikäinen voi saada henkilöauton ajo-oikeuden. Samalla ehdotetaan rajoituksia yöaikaiseen ajamiseen sekä tarkennuksia siihen, millaisilla kulkemistarpeilla poikkeuslupa voidaan myöntää. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että poikkeuslupamenettely ei ole mikään uusi tai harvinainen ilmiö. Poikkeuslupia on myönnetty Suomessa jo pitkään, ja kun hakemuksia on nykyään noin 20 000 vuodessa, on aiheellista kysyä, voidaanko puhua enää varsinaisesti poikkeuksesta. Siksi tämän järjestelmän on oltava mahdollisimman selkeä, oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla auto ei ole vain mukavuuskysymys, vaan välttämättömyys. Monille nuorille ajokortti mahdollistaa koulunkäynnin, harrastuksiin osallistumisen tai työssäkäynnin tilanteissa, joissa julkinen liikenne ei tarjoa toimivaa vaihtoehtoa. Siksi on tärkeää, että ajo-oikeuden hankkiminen on aidosti kaikkien saatavissa riippumatta asuinpaikasta tai perheen varallisuudesta. Arvoisa puhemies! Viime kaudellahan tätä ajokorttiuudistusta koetettiin viedä läpi, ja silloin se valitettavasti loppusuoralla kaatui. Eniten minua harmitti siinä tietysti sitten se, että tämä riskientunnistamiskoulutuksen lisääminen meni siinä samassa pesuvedessä. Nyt tässä lakiesityksessä tätä riskientunnistamiskoulutusta lisätään, ja se on oikeansuuntainen ratkaisu. Kuljettajakoulutuksen laatu ja sisältö ovat keskeisessä roolissa siinä, millaisilla taidoilla nuori lähtee liikenteeseen. Haluan painottaa sitä, että tähän riskienhallintakoulutukseen on välttämätöntä sisällyttää riittävästi myös käytännön opetusta, elikkä liukkaan ajon opetusta. Simulaattorit voivat olla hyvä täydentävä työkalu, mutta ne eivät voi korvata todellista ajokokemusta liukkaalla radalla. Kun auto lähtee liukkaalla kelillä heittelemään tai menettää pidon, kuljettajan on pystyttävä toimimaan nopeasti ja oikein. Tällainen tilanne on aivan erilainen oikeassa autossa kuin simulaattorissa. Vain käytännön harjoittelulla kuljettaja oppii tuntemaan auton käyttäytymisen, ohjauksen vastavoimat ja sen, miltä pidon menettäminen oikeasti tuntuu. Simulaattori ei pysty täysin välittämään samoja fyysisiä tuntemuksia, eikä se anna samanlaista kokemusta auton hallinnasta. Siksi olisi tärkeää varmistaa, että riskientunnistamiskoulutukseen kuuluu riittävästi oikeaa ajo-opetusta liukkaissa olosuhteissa. Se on taito, joka voi pahimmillaan ratkaista sen, päättyykö vaaratilanne hallittuun tilanteeseen vai onnettomuuteen. Suomessa on edelleen kattava ajoharjoittelurataverkosto, jolla voi liukkaan kelin ajamista harjoitella turvallisesti valvotuissa olosuhteissa. Näiden ratojen merkitys liikenneturvallisuudelle on suuri. Siksi on tärkeää huolehtia myös siitä, että ajoharjoittelurataverkosto säilyy ja pysyy toimintakykyisenä. Kun tavoitteena on parantaa nuorten kuljettajien osaamista ja turvallisuutta, tarvitaan myös paikkoja, joissa näitä taitoja voidaan harjoitella käytännössä. Kun tavoitteena on parantaa nuorten kuljettajien liikenneturvallisuutta, meidän on katsottava kokonaisuutta: koulutusta, kokemusta ja realistisia ajotilanteita. Lainsäädännöllä voimme asettaa rajoja ja velvoitteita, mutta todellinen turvallisuus syntyy ennen kaikkea osaamisesta. Siksi on tärkeää, että kuljettajakoulutus antaa nuorille aidot valmiudet kohdata Suomen vaihtelevat ja usein haastavat ajo-olosuhteet, erityisesti talvella.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva niin sanottu potkulaki on yksi tämän vaalikauden kovimmista työelämäheikennyksistä. Orpon hallitus sanoo purkavansa työllistämisen esteitä ja helpottavansa erityisesti pk-yritysten arkea, mutta kyse ei ole pienestä säädöstä eikä mistään teknisestä viilauksesta. Kyse on siitä, miten helposti ihminen voidaan jatkossa irtisanoa ja kuinka epävarmaan asemaan työntekijät tässä maassa nyt sysätään. Hallitus poistaa laista sanan ”painava”: enää irtisanomiseen ei tarvittaisi asiallista ja painavaa syytä, vaan pelkkä asiallinen syy riittäisi. Samalla laista on siivottu pois myös muita rajaavia sanoja, kuten ”olennaisesti” ja ”vakava”. Käytännössä tämä tarkoittaa yhtä asiaa: irtisanomiskynnys laskee, mutta kukaan ei tiedä, kuinka alas. Eikä tätä sano vain oppositio. Työministeri Marttinen on itse todennut julkisuudessa, ettei kukaan pysty sanomaan, mille tasolle kynnys asettuu. Vasta vuosien päästä uusien oikeusjuttujen ja oikeuskäytännön kautta selviää, missä mennään. Siihen asti yli kaksi miljoonaa palkansaajaa elää epävarmuudessa. Sitten tämä esitys ei koske vain irtisanomista, tämä koskee ihmisten koko toimeentuloa. Kun irtisanomiskynnystä lasketaan näin epämääräisesti, kasvaa riski siitä, että työsuhteen päättymistä pidetään työttömyysturvaa hakiessa työntekijän omana syynä. Se tarkoittaa karensseja ja sitä, että päivärahaa ei makseta. Samaan aikaan työttömyysturvaa ei olla tässä yhteydessä parantamassa, päinvastoin: sitä on jo heikennetty, ja kun tähän päälle tulevat vielä toimeentulotukea koskevat leikkaukset, tilanne menee vielä pahemmaksi. Karenssi voi johtaa siihen, että myös viimesijaista toimeentulotukea alennetaan. Yksittäisen ihmisen kohdalla seuraukset voivat olla kohtuuttomat: työ päättyy epäselvin perustein, työttömyysturva evätään ja toimeentulotukea leikataan ilman, että ihminen on voinut mitenkään ennakoida tai välttää tilannetta. Arvoisa puhemies! Oikeuskanslerinvirasto on puuttunut tähän esitykseen nimenomaan perusoikeuksien näkökulmasta. Perustuslaissa lukee, ettei ketään saa erottaa työstä ilman lakiin perustuvaa syytä. Tällä suojataan työntekijää, sitä heikompaa osapuolta. Oikeuskansleri toteaa suoraan, että nyt ollaan rajoittamassa ja heikentämässä tätä perusoikeutta ja että hallituksen pitäisi arvioida, onko kyse vähäisestä vai olennaisesta heikennyksestä. Mutta miten hallitus vastaa? Kirjoittamalla perusteluihin, että vaikutukset ovat maltillisia ja heikennys lähinnä vähäinen. Näitä sanoja ei löydy itse laista. Lakitekstissä ei sanota, mikä on irtisanomiskynnys, ei sanota, mikä on maltillista, eikä tekstissä sanota, miksi heikennys olisi vähäinen, päinvastoin: laista on tehty entistä avoimempi, ja samalla ministeri myöntää, ettei kukaan tiedä, mihin tämä johtaa. Perustuslakivaliokunta on aiemmin todennut, ettei ole hyväksyttävää säätää näin epäselvää irtisanomissääntelyä, joka jää vain perusteluiden ja vuosien päästä ehkä syntyvän oikeuskäytännön varaan. Nyt näin ollaan tekemässä täysin tietoisesti. Arvoisa puhemies! Kun tähän kokonaisuuteen yhdistetään heikennetty työttömyysturva, heikennettävä toimeentulotuki, kasvava oikeudenkäyntikuluriski ja täysin epävarma irtisanomissääntely, on selvää, että riskiä siirretään järjestelmällisesti työntekijöille — niille, joilla on vähiten varaa kantaa sitä. Tämä ei ole tasapainoinen työmarkkinauudistus. Tämä on ideologinen kokeilu, jonka lasku lähetetään tavallisille palkansaajille. Siksi tätä esitystä ei pidä hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Rakennusala ja nimenomaan asuntotuotanto ovat olleet pitkään syvässä lamassa. Rakentamisen supistuminen jatkui vuoden kolmannelle neljännekselle, eikä uudisrakentamisessa ole nähtävissä käännettä. Rakennusyritysten luottamus on Euroopan heikointa, ja asuntotuotanto on pudonnut 90-luvun laman tasolle. Asuntomarkkinoiden toipuminen on kesken, hinnat laskevat edelleen, eikä rakentaminen käynnisty laskevassa hintaympäristössä. Rakennusteollisuus RT:n tuoreen ennusteen mukaan edes 20 000 asunnon tuotantotasoon ei päästä ensi vuonna ja aiemmat arviot pienestä kasvusta näyttävät jäävän toteutumatta. Miten hallitus aikoo vastata tähän rakennusalan poikkeuksellisen heikkoon tilanteeseen? Miksi hallituksen tähän asti esittämät tukitoimet ovat jääneet näin vaatimattomiksi suhteessa alan laman syvyyteen, työllisyysvaikutuksiin ja pitkän aikavälin riskeihin koko kansantaloudelle?

Arvoisa puhemies! Alle 25-vuotiaiden työttömien määrä on kasvanut lähes 12 000:lla, ja hallituksen vastaus on ollut tämä 30 miljoonan euron nuorten työllistämisseteli, joka auttaa arviolta vain noin kuutta prosenttia kaikista näistä nuorista. Eli 94 prosenttia jää ilman tukea, eikä hallituksella ole tarjota heille mitään, vai onko? Mitä palveluita on tulossa? Siihen liittyen vielä kysyn tästä TE-palveluiden siirrosta kunnille, joka tehtiin Kuntaliiton mukaan 100—120 miljoonaa euroa aliresursoituna. Samaan aikaan työttömyys kasvaa ja kuntien vastuu työttömyysturvamenoista on noussut lähes 800 miljoonaan euroon. Työllisyysalueilla on vähemmän henkilöstöä kuin hallituksen aloittaessa, vaikka tarve on suurempi kuin koskaan. Kysyn: miten hallitus aikoo turvata työllisyyspalveluiden vaikuttavuuden, kun se on siirtänyt vastuun kunnille ilman riittävää rahoitusta ja jättänyt ne yksin kasvavan työttömyyden kanssa?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos ministerille tästä vt ysin rahoituksesta, että saadaan vihdoinkin se remontti käyntiin siellä. Ja sitten näistä tietoliikenneyhteyksistä: tietoliikenneyhteydet ja vahva kyberturvallisuus ovat nykypäivänä välttämätön osa liikenne- ja viestintäpolitiikkaa, alueellista yhdenvertaisuutta sekä kansallista turvallisuutta. Monilla alueilla on edelleen merkittäviä puutteita nopeiden mobiiliyhteyksien saatavuudessa. Samaan aikaan Liikenne- ja viestintäviraston resursseja leikataan, vaikka kyberturvallisuuden uhkataso on muuttunut pysyvästi vakavammaksi. Tämä herättää perusteltua huolta järjestelmän kestokyvystä. Miten hallitus varmistaa riittävät tietoliikenneyhteydet ja kyberturvallisuuden resursoinnin koko maassa tässä turvallisuustilanteessa?

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää valtion asuntorahastosta annetun lain kumoamista ja siirtymistä malliin, jossa valtion tukema asuntotuotanto rahoitetaan jatkossa suoraan talousarviosta. Kyse ei ole teknisestä muutoksesta, kyse on periaatteellisesti merkittävästä linjauksesta, joka murtaa vuosikymmenten ajan rakennetun suomalaisen asuntopolitiikan perustan. Valtion asuntorahasto on ollut väline, jonka avulla on voitu taata kohtuuhintaisen asumisen pitkäjänteinen ja ennustettava rahoitus. Nyt tämä järjestelmä ollaan purkamassa tilanteessa, jossa kohtuuhintainen asuminen on noussut keskeiseksi kysymykseksi paitsi Suomessa myös EU-tasolla. Samalla hallitus ei kykene kertomaan, millä tavalla jatkossa varmistetaan pitkäjänteinen rahoitus, asuntopoliittisten tavoitteiden toteutuminen tai vastasyklisyys yli hallituskausien. Hallitus perustelee asuntorahaston lakkauttamista sillä, että tuet halutaan vertailukelpoisiksi muiden budjettimenojen kanssa. Todellisuudessa valtion budjettikytkentä on ollut vahva jo vuosikymmeniä. Eduskunta päättää vuosittain avustusten ja valtuuksien tasosta talousarviossa. Nyt tehtävä muutos ei lisää avoimuutta, se lisää poliittista harkintaa. Se altistaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon entistä vahvemmin lyhytnäköisille päätöksille. Riskit ovat ilmeisiä. Asuntotuotannon tukia voidaan jatkossa leikata entistä helpommin. Se tarkoittaa vähemmän rakennettavia asuntoja, nousevia asumiskustannuksia ja kasvavaa painetta sosiaaliturvaan, kun tarjontatuista siirrytään entistä enemmän etuusperusteisiin tukimuotoihin. Pahiten kärsivät kasvukeskukset, joissa asumisen hinta on jo nyt monelle este työn vastaanottamiselle ja arjen sujumiselle. Asuntorahasto on ollut myös väline vastata suhdanteisiin. Kun markkinoilla on ollut hiljaista, valtion tukemia hankkeita on voitu lisätä. Rakennushankkeiden aikajänne on pitkä, Helsingissä keskimäärin viisi—kuusi vuotta. Jos rahoituksen ennakoitavuus murennetaan ja vuosittainen budjettikehys alkaa ohjata monivuotisia projekteja, hankkeiden suunnittelu ja toteutus vaarantuvat. Tämä on paitsi taloudellisesti lyhytnäköistä myös suoraan vastoin perinteistä vastasyklistä talouspolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Muutos ei koske pelkästään kasvukeskuksia. Monilla väestöltään vähenevillä alueilla ei synny markkinaehtoista tuotantoa lainkaan. Valtion tukema rakentaminen on ollut edellytys esimerkiksi erityisryhmien, ikääntyneiden, vammaisten ja muiden paljon tukea tarvitsevien asumisen järjestämiselle. Nyt näihin tarkoituksiin osoitettu avustustaso, 15 miljoonaa euroa, on täysin riittämätön hyvinvointialueiden tarpeisiin. Erityisryhmille sopivia asuntoja tarvitaan lisää pelkästään siksi, että laitoshoitoa on purettu ja puretaan edelleen. Jos tukitaso jää matalaksi, syntyy vakavia pullonkauloja. Ikääntyneiden asuminen, vammaisten palvelut ja hyvinvointialueiden talous joutuvat entistä kovempaan puristukseen. On myös tunnistettava yhteisvaikutukset. Sosiaaliturvaleikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti pienituloisiin, opiskelijoihin, työttömiin ja yksinhuoltajiin. Nämä samat ihmiset ovat myös valtion tukeman asuntokannan asukkaita ja asunnonhakijoita. Kun sosiaaliturvaa on heikennetty ja edullisten asuntojen tarjontaa samaan aikaan vähennetään, syntyy ongelmakierre, jonka päässä on kasvanut asunnottomuus ja lisääntyvät häätötilanteet. Arvoisa puhemies! Valtion asuntorahaston lakkauttaminen ei ole neutraali hallinnollinen uudistus. Se on lyhytnäköinen poliittinen valinta, joka heikentää asuntopolitiikan pitkäjänteisyyttä, lisää asumiskustannuksia, syventää segregaatioriskejä ja vaikeuttaa erityisryhmien asumisen järjestämistä. Se lisää alueellista eriarvoisuutta ja heikentää koko Suomen elinvoimaa. Kenen etu on, että kohtuuhintaisen asumisen edellytykset murennetaan ja että asuntopolitiikan jänne lyhennetään hallituskauden mittaiseksi? Ei suomalaisten, ei alueiden, ei kasvukeskusten, ei hyvinvointialueiden, ei yhdenkään perheen, joka etsii kotia. Siksi vastustamme tätä esitystä ja vaadimme, että Valtion asuntorahaston pitkäjänteinen, vakaa ja vastasyklinen rahoitusmalli säilytetään. Kyse on Suomen asuntopolitiikan selkärangasta ja suomalaisten kotien tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen. Enemmistö suomalaisista kokee, että hallitus vie maata väärään suuntaan. Me SDP:ssä esitämme vaihtoehdon, joka on oikeudenmukainen ja taloudellisesti kestävä ja katsoo eteenpäin. SDP:n vaihtoehdossa yhdeksän kymmenestä suomalaisesta hyötyy enemmän kuin hallituksen esityksessä. Orpon hallituksen aikana Suomen työllisyyskehitys on valunut Euroopan häntäpäähän ja talouskasvu maailman heikoimpien joukkoon. Suomessa kasvavat tällä hetkellä lähinnä velka, työttömyys ja köyhyys. Hallituksen toimet kasvun vahvistamiseksi ovat jääneet pintapuolisiksi, ja todellisten työllisyystoimien sijaan se on keskittynyt sosiaaliturvan leikkauksiin ja työehtojen heikennyksiin. Hallituksen kolmas budjettiesitys jatkaa samaa epäoikeudenmukaista linjaa. Leikkaukset osuvat ihmisiin ja palveluihin, mutta velkaantuminen jatkuu EU:n nopeinta vauhtia. Hallitus tekee politiikkaa, joka syventää eriarvoisuutta ja horjuttaa luottamusta tulevaisuuteen. Suomalaiset ansaitsevat kuitenkin muuta. Suomalaiset kaipaavat toivoa ja näkymää paremmasta huomisesta. Me esitämmekin työn verotuksen selkeää keventämistä pieni- ja keskituloisille. Se on oikeudenmukaista, mutta myös taloudellisesti viisasta. Kotimainen kysyntä on edelleen Suomen kasvun kivijalka. Näemme myös erityistä kasvupotentiaalia pienissä yrityksissä. Valitettavasti ne ovat hallituksen politiikassa jääneet varjoon. Siksi me haluamme parantaa niiden toimintaedellytyksiä nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa ja tukemalla ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Tämänkaltaiset teot ovat uskottava tapa vahvistaa kasvua ja työllisyyttä. On tärkeää korjata julkista taloutta tasapainoisesti: vähemmän velkaa ja vähemmän köyhyyttä, ja helpotusta niille, joiden arki on kaikkein tiukinta. Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämät heikennykset julkisiin palveluihin ovat väärä suunta. Me emme hyväksy hoitotakuun romuttamista tai sitä, että hoitoonpääsy venyy kohtuuttoman pitkäksi. On välttämätöntä, että hoitojonoja puretaan ja ihmisarvoinen vanhuus turvataan kaikille. Emme myöskään hyväksy ilmastotavoitteiden löystämistä. Hallitus on viemässä Suomen tilanteeseen, jossa joudumme ostamaan päästöyksiköitä kalliilla hinnalla. Siinä ei yksinkertaisesti ole järkeä. Sen sijaan meidän tulee investoida vihreään siirtymään, tuottavuuteen ja työvoiman saatavuuteen. Nämä luovat tulevaisuuden työpaikat ja vientitulot. Kasvua on rakennettava koko Suomeen, ja työmarkkinoita on kehitettävä sopimisen kautta eikä sanelulla. Se on suomalainen tapa menestyä yhdessä. Arvoisa puhemies! Eduskunnan tietopalvelun laskelmat ovat selkeitä: Esittämämme kokonaisuus loisi yli 10 800 uutta työpaikkaa, ja tulonjakovaikutuksiltaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta hyötyisi verrattuna hallituksen politiikkaan. Me säästämme lähes miljardin, mutta oikeista paikoista, ja valtio velkaantuisi yli 400 miljoonaa vähemmän kuin hallituksen budjetilla. Meidän vaihtoehto on selkeä, mutta hallituksen veropolitiikka on sekavaa ja horjuttaa luottamusta. Se puhuu veronkevennyksistä, mutta on käytännössä rajannut alle 9 000 euroa kuussa ansaitsevat niiden ulkopuolelle. Osalla verotus on jopa noussut. Samaan aikaan tavallisen palkansaajan verotus on korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Näin ei rakenneta oikeudenmukaista talouspolitiikkaa. Me SDP:ssä haluamme keventää pieni- ja keskituloisten verotusta ja varmistaa, että myös pääomatulot ja suurituloiset osallistuvat kohtuullisesti julkisen talouden vahvistamiseen. Verotuksen korjaaminen esimerkiksi listaamattomien yritysten osinkoverotuksen osalta on sekä reilua että taloudellisesti perusteltua. Haluan korostaa, että kukaan ei ole verottamassa yrittäjiä hengiltä. Päinvastoin pienet ja keskisuuret yritykset hyötyvät selkeästä mallista, jossa alarajahuojennukset paranevat ja kotitalousvähennys tukee kotipalveluiden kysyntää. Suomi tarvitsee vakautta, luottamusta ja reiluutta. On tärkeää, että rakennamme taloutta, joka perustuu työhön, osaamiseen ja yhteiseen vastuuseen. Nyt on aika kääntää suunta ja rakentaa valoisampi tulevaisuus yhdessä.

Kiitos. Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on kansalaisaloite Krääsätalous kuriin. Kiitos jo tässä vaiheessa aloitteen tekijöille. Aloite on saanut poikkeuksellisen laajan ja perustellun tuen suomalaisilta. Aloite Krääsätalous kuriin ei ole vain yksittäinen vetoomus verkkokaupan rajoittamisesta. Se on hyvä kannanotto siihen, millaista tulevaisuutta me haluamme rakentaa: kestävää, oikeudenmukaista ja kotimaista työtä arvostavaa. Tiedämme, että ultra-, pikamuoti- ja halpatavarakauppa ovat vieneet kertakäyttökulutuksen kestämättömyyden aivan uudelle tasolle. Verkkokauppajätit, kuten Temu, Shein ja Wish, myyvät tuotteita, jotka usein eivät täytä edes EU:n turvallisuusvaatimuksia. Ne ohittavat reilun kilpailun säännöt, maksavat minimaalisesti veroja ja aiheuttavat samalla valtavaa painetta suomalaisille yrityksille, jotka noudattavat lakeja, maksavat verot ja työllistävät täällä Suomessa. Kaupan liiton arvioiden mukaan niin sanotun kiinakrääsän tuonnista kertyy veroja alle 30 miljoonaa euroa. Jos samat ostokset tehtäisiin Suomessa, verotuloja kertyisi jopa yli 300 miljoonaa. Tämä on valtava menetys yhteiskunnallemme, rahaa, joka voitaisiin käyttää koulutukseen, hoivaan ja ympäristötoimiin. Arvoisa puhemies! Krääsäkauppa on tietysti ja isosti myös ympäristökysymys. Pikamuodin globaali tuotanto synnyttää vuosittain lähes sata miljoonaa tonnia tekstiilijätteitä, jotka päätyvät usein globaaliin etelään köyhien maiden jätevuoriksi. Se on ympäristön kannalta kestämätöntä ja moraalisesti kestämätöntä. Samaan aikaan alle 150 euron arvoisten tullittomien lähetysten määrä EU:n ulkopuolelta on monikymmenkertaistunut muutamassa vuodessa. Tämä on suora tulonsiirto vastuuttomasta tuotannosta hyötyville yrityksille ja kustannus niille, jotka yrittävät toimia vastuullisesti. Tämä on siis hyvä kansalaisaloite, joka ei vastusta kauppaa vaan puolustaa reilua kauppaa. Aloite ei vastusta kuluttamista vaan kannustaa kestävään kuluttamiseen. Meidän on luotava säännöt, jotka tekevät kestävistä valinnoista helpompia ja vastuuttomista valinnoista kalliimpia. Siksi tulisi rajoittaa vastuuttomien verkkokauppojen mainontaa, uudistaa tullisääntöjä, jotka nyt antavat epäreilun kilpailuedun EU:n ulkopuolisille toimijoille, tulisi laskea kierrätettyjen tuotteiden ja korjauspalveluiden verotusta sekä vaatia yritysvastuulainsäädäntöä, joka ulottuu myös kansainvälisiin verkkokauppoihin. Suomi voi olla tässä edelläkävijä, aivan kuten olemme olleet ympäristölainsäädännössä ja koulutuksessa. Me voimme näyttää, että vastuullinen markkinatalous on mahdollista. Arvoisa puhemies! Emme voi jatkaa näin. Emme voi sulkea silmiämme siltä, että kertakäyttöinen kulutuskulttuuri syö paitsi luonnonvarojamme myös kotimaisia työpaikkoja ja kuluttajien turvallisuutta. Hallituksen tulisikin säätää lait, jotka tekevät markkinoista reilut ympäristölle, työntekijöille ja suomalaisille yrityksille. Siksi tuen lämpimästi kansalaisaloitetta Krääsätalous kuriin ja toivon, että tämä sali, eduskunta ja valiokunta ja hallitus ottavat aloitteen vakavasti, ei vain iskulauseena vaan konkreettisina askeleina kohti vastuullisempaa tulevaisuutta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssämme oleva Orpon hallituksen huono esitys, kansan suussa potkulaki, merkitsee käännekohtaa suomalaisessa työelämässä. Hallitus esittää, että työntekijän henkilöön liittyvään irtisanomiseen ei enää tarvittaisi asiallista ja painavaa syytä vaan jatkossa riittäisi pelkkä asiallinen syy. Tämä muutos saattaa kuulostaa tekniseltä, mutta sen seuraukset ovat kaikkea muuta kuin teknisiä. Ne ovat hyvin todellisia ja hyvin inhimillisiä. Kyse on turvasta, toimeentulosta ja luottamuksesta työelämän pelisääntöihin. Hallituksen oma esitys on täynnä varauksia ja epävarmuuksia. Se myöntää sivu toisensa jälkeen, ettei tutkimustiedosta löydy tukea sille väitteelle, että irtisanomiskynnyksen madaltaminen parantaisi työllisyyttä. Hallituksen esityksessä sanotaan: ”Tutkimuskirjallisuudessa ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, miten irtisanomissuoja vaikuttaa työllisyyteen tai työttömyyteen.” Tämä siis hallituksen esityksessä. Silti hallitus on päättänyt ottaa riskin, jonka se tietää olevan ihmisten kannalta kohtuuton. Tämä on ideologinen esitys, ei tutkimustietoon perustuva. Työntekijän irtisanomissuoja on ollut suomalaisen työelämän peruskivi. Se ei ole este työllistämiselle vaan osa sellaista järjestelmää, joka luo turvaa, sitoutumista ja ennustettavuutta. Nyt hallitus haluaa purkaa tämän perustan. Kun irtisanomiskynnyksen erityinen painavuus poistetaan, syntyy väistämättä epävarmuutta. Työntekijä ei enää voi tietää, milloin hänen asemansa on turvattu ja milloin ei. Tämä epävarmuus heijastuu työpaikoille, perheisiin ja koko yhteiskuntaan. Arvoisa puhemies! Tämä epävarmuus ei jää työpaikan ovelle. Kun ihminen menettää työnsä, hän menettää usein myös turvaverkkonsa. Hallitus ei nimittäin ole keventämässä työttömyysturvan seuraamuksia vaan päinvastoin. Irtisanotulle työntekijälle voidaan määrätä 45 päivän korvaukseton määräaika, karenssi, jos katsotaan, että hän on itse ollut moitittavalla tavalla syyllinen työsuhteen päättymiseen. Kun irtisanomiskynnystä madalletaan näin epämääräisesti, kukaan ei enää tiedä, miten tätä moitittavaa menettelyä arvioidaan. Hallitus on jo aiemmin päättänyt, että toimeentulotukeakin voidaan näissä tilanteissa alentaa. Näin työn menettämisestä voi seurata ketju: työttömyysturvan menetys, toimeentulotuen alennus ja lopulta syöksy kohti köyhyyttä, josta on hyvin vaikea nousta. Ministeri Marttinen on myös itse todennut, ettei pysty sanomaan tarkalleen, mille tasolle irtisanomiskynnys tulee madaltumaan. Toisin sanoen hallitus tuo eduskuntaan lain, jonka vaikutuksia se ei pysty ennakoimaan, ja se sysää työntekijät elämään epävarmuudessa, jonka raja selviää vasta oikeudenkäyntien kautta. Kuka uskaltaa hakea oikeutta, jos käräjäoikeusvaiheen kuluriski voi nousta viisinumeroiseksi summaksi ja jos lopputulos on epävarma? Oikeuskanslerinvirasto on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että esitys horjuttaa perustuslain 18 §:n turvattua oikeutta työhön ja palvelussuhteen pysyvyyteen. Säännöksen tarkoituksena on suojata työntekijää mielivaltaiselta kohtelulta ja korostaa heikomman osapuolen suojaa, mutta hallitus kääntää tämän periaatteen päälaelleen ja väittää, että irtisanomissuojan heikentäminen edistää tavoitetta työllisyyden lisäämisestä. Se on sanalla sanoen hämmästyttävää logiikkaa ja osoitus siitä, että esityksen perustelut on laadittu enemmän poliittiseen tarkoitukseen kuin oikeusvarmuuden näkökulmasta. Esityksessä ei ole myöskään lapsivaikutusten arviointia. Siinä ei ole arvioitu, miten työsuhteen epävarmuus vaikuttaa perheiden talouteen, vanhempien jaksamiseen tai syntyvyyteen, vaikka hallituksen oma teksti myöntää, että irtisanomissuojan heikentämisellä voi olla kielteinen vaikutus syntyvyyteen. Tämä on huolestuttavaa maassa, joka jo kamppailee väestökriisin ja heikentyvän huoltosuhteen kanssa, maassa, jossa jo 30 000 lasta on hallituksen päätöksillä työnnetty köyhyyteen. Tässä salissa meidän tulisi kyetä erottamaan ideologia todellisuudesta: työllisyys ei parane tekemällä työnteosta turvattomampaa, yritysten tuottavuus ei kasva, jos työntekijät elävät pelossa, ja Suomen kilpailukyky ei vahvistu, jos ihmisiltä viedään oikeus kohtuulliseen toimeentuloon ja luottamukseen työn pysyvyydestä. Tämä hallituksen linja on selvä: se haluaa tehdä työntekijästä entistä helpommin korvattavan, mutta yhteiskunta ei voi rakentua sillä periaatteella, että ihminen on vain kuluerä, joka voidaan vaihtaa, kun se on kätevää. Arvoisa puhemies! Meidän tulee puolustaa suomalaisen työelämän perusperiaatetta: reiluutta, ennakoitavuutta ja luottamusta. Tämä hallituksen esitys ei edistä työllisyyttä, se edistää epävarmuutta. Siksi meidän tulee suhtautua tähän niin sanottuun potkulakiin hyvin kriittisesti, perusteellisesti ja työntekijän näkökulmasta, ei työntekijän kustannuksella. Suomalainen työ ei tarvitse pelkoa, se tarvitsee luottamusta.

Arvoisa puhemies! Suomessa on käynnissä työllisyyskriisi, jota ei voi enää selitellä pois. Työttömyys kasvaa ja pahenee kuukaudesta toiseen. Työttömiä on nyt elokuun tilastojen mukaan 311 000, 31 500 enemmän kuin vuotta aiemmin. Jo lähes joka kahdeksas työikäinen on vailla työtä. Pitkäaikaistyöttömiä on ennätysmäärä, 129 000. Nuorisotyöttömyys on räjähtänyt, ja yhä useampi perhe miettii, miten pärjää ensi kuussa, kun töitä ei ole ja laskut juoksevat. Ja tämähän ei ole vain talouden tai tilastojen kysymys: jokainen työttömyysjakso on myös henkilökohtainen kriisi, inhimillinen tragedia ihmiselle, joka menettää työnsä, toimeentulonsa ja turvansa. Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi 100 000 uutta työllistä, mutta todellisuus on ihan toinen. Meillä on nyt sen sijaan lähes 80 000 uutta työtöntä, ja pahinta on, että loppua tälle kehitykselle ei ole näkyvissä. Työllisyys on ollut joka kuukausi heikompi kuin vuotta aiemmin. Suomi on valunut Euroopan työttömyystilastojen kärkisijoille, ja se kertoo karua kieltään hallituksen politiikan epäonnistumisesta. Muualla Euroopassa työllisyys kasvaa ja talous alkaa elpyä. Meillä sen sijaan leikataan, riidellään ja odotetaan ihmettä, jota ei ole tulossa. Tämä tilanne ei ole tullut yllätyksenä Orpon hallitukselle. Asiantuntijat varoittivat etukäteen, ettei hallituksen työllisyystavoite ole realistinen, mutta näitä varoituksia ei ole kuunneltu. Rakennusala romahti, ja sen mukana tuhannet työpaikat katosivat. Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa kuukausi kuukaudelta. Kunnat kantavat raskaimmat kustannukset, mutta niillä ei ole enää resursseja järjestää palveluita, joilla työttömiä autettaisiin takaisin työelämään. Samaan aikaan lapsiköyhyys lisääntyy. Tämä ei ole siis pelkkää suurtyöttömyyttä, vaan kuten meidän ryhmäpuheenvuorossa edustaja Suhonen totesi, vaikuttaa välinpitämättömyyden kriisiltä. Nyt tarvitaan suunnanmuutos, ei enää puheita vaan tekoja. SDP tarjoaa siihen viisi konkreettista askelta, keinoja, joilla työllisyys saadaan liikkeelle ja kasvu vauhtiin. Ensinnäkin työnteon on aina oltava kannattavaa. Työllisyysturvaan tarvitaan joustavuutta ja kannustimia, ja ihmisille on annettava mahdollisuus opiskella ja päivittää osaamistaan myös työttömyysaikana. Työelämä muuttuu nopeasti, ja jos haluamme pysyä mukana, koulutuksen ja osaamisen on oltava kaikkien ulottuvilla, ei vain harvojen etuoikeus. Toiseksi rakennusala on saatava uudelleen käyntiin. Korjausrakentamiseen tarvitaan lisävaltuuksia, ja ensiasunnon ostajille määräaikainen korkovähennys voisi antaa kipinän markkinoille. Rakentaminen ei ole pelkkä talouden kysymys. Se on työtä, toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Kolmanneksi pienet ja keskisuuret yritykset on nostettava kasvuun. Ne ovat Suomen työllisyyden selkäranka. Arvonlisäveron alarajaa on nostettava, ja mikroyrityksille on annettava määräaikainen verohyvitys ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Jokainen uusi työntekijä on askel pois työttömyydestä ja askel kohti vahvempaa taloutta. Neljänneksi vihreät investoinnit on nähtävä mahdollisuutena, ei uhkana. Tarvitsemme investointikannustimia, vähemmän jarruja, ei lisää etäisyyssääntelyä ja lupaviidakkoa. Vihreä siirtymä on Suomen seuraava kasvumoottori. Se pitää pitää käynnissä eikä sammuttaa sitä. Viidenneksi kasvuyrityksille on turvattava rahoitus. Valtion on uskallettava sijoittaa suomalaisiin innovaatioihin. Teollisuussijoituksen pääomaa on lisättävä, jotta hyvät ideat ja uudet työpaikat pysyvät Suomessa eivätkä valu ulkomaille. Arvoisa puhemies! Nämä eivät ole vain sanoja paperilla, ne ovat realistisia, toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, joilla voidaan palauttaa usko työhön, kasvuun ja oikeudenmukaisuuteen. Suomi ei nouse leikkaamalla, Suomi nousee tekemällä, investoimalla, kouluttamalla ja pitämällä kaikki mukana. Työ luo parasta turvaa, ja siksi meidän on tehtävä kaikki, jotta työtä, toimeentuloa ja toivoa riittää jokaiselle suomalaiselle. Nostan vielä tässä lopussa tikun nokkaan tämän nuorisotyöttömyyden, koska työelämän ja yhteiskunnan tulevaisuus ratkaistaan nuorten kohtalossa. Siksi on erityisen huolestuttavaa, että nuorisotyöttömyys on noussut hallituksen kaudella hallitsemattomaksi kriisiksi. Elokuussa Suomessa oli lähes 70 000 alle 30-vuotiasta työtöntä, joukossa tuhansia nuoria, jotka ovat jääneet paitsi opiskelu- ja työelämäpoluista, jotka kantaisivat heidän elämäänsä eteenpäin. Hallituksen vastaus tähän on ollut tämä 30 miljoonan nuorisotyöttömyyspaketti, mikä kuulostaa hyvältä, mutta se auttaa todellisuudessa vain kuutta prosenttia näistä kaikista nuorista työttömistä. Se ei ole ratkaisu tähän vaan laastari. Ja kun samalla koulutuksesta leikataan, toimeentulotukea heikennetään ja työllisyyspalveluita supistetaan, seuraukset näkyvät suoraan nuorten epätoivona ja syrjäytymisen kasvuna. On hienoa, että ministeri on täällä vielä kuuntelemassa puheita. Kysyn vielä työministeri Marttiselta: pidättekö te tätä teidän pakettianne todella riittävänä vastauksena nuorisotyöttömyyden kriisiin, ja jos ette, niin milloin hallitus aikoo esittää todellisen laaja-alaisen ohjelman, joka antaa nuorille toivoa ja mahdollisuuksia, ei pelkkiä lupauksia?

Arvoisa puhemies! Viime viikolla kokoontunut YK:n yleiskokous oli historiallinen. Sen yhteydessä monet maailman maat, muun muassa Ranska, Iso-Britannia, Kanada, Portugali ja Australia ilmoittivat tunnustavansa Palestiinan valtion. Moni muukin maa on viime päivinä liittynyt tähän joukkoon. Kyse ei ollut pelkästä symbolisesta eleestä vaan pyrkimyksestä pitää yllä toivoa kahden valtion ratkaisusta, mikä on ainoa kestävä pohja rauhalle ja vakaudelle Lähi-idässä. Mutta mitä teki Suomi? Tasavallan presidentti matkusti New Yorkiin ilman, että hallitus oli kyennyt tekemään päätöstä Palestiinan valtion tunnustamisesta. Presidentti Alexander Stubb on selkeästi ilmoittanut olevansa valmis tähän askeleeseen. Hallitus taas osoitti toimintakyvyttömyyttä ja haluttomuutta ottaa johtajuutta historiallisena hetkenä. Suomi jäi sivuun, kun kansainvälinen yhteisö pyrki edistämään rauhaa. Suomen ulkopolitiikka on joutunut siis poikkeukselliseen tilanteeseen. Presidentin ja hallituksen näkemykset kulkevat eri suuntiin. Presidentti on valmis tunnustamaan Palestiinan, mutta hallitus ei. Tämä kertoo hallituksen kyvyttömyydestä tehdä ratkaisuja, jotka vastaavat Suomen arvoja ja kansainvälisen yhteisön odotuksia. On muistettava, että lähes 160 valtiota on jo tunnustanut Palestiinan. Useimmat EU-maat ovat jo mukana. Suomelta puuttuu enää poliittinen tahto. Tällä hetkellä Orpon hallitus ei johda ulkopolitiikkaa, se lamaannuttaa sen. Arvoisa puhemies! Palestiinan tunnustaminen ei ole Hamasin tunnustamista. Päinvastoin, se on maltillisen palestiinalaishallinnon tukemista ja terroristijärjestön heikentämistä. Palestiinalaishallinto on itse todennut, että Hamasin ja muiden äärijärjestöjen tulee luovuttaa aseensa ja jäädä pois hallinnosta. Suomen linja on aina ollut tukea kahden valtion mallia. Se tarkoittaa sekä Israelin että Palestiinan oikeutta suvereniteettiin, turvallisuuteen ja rauhaan. On tietysti selvää, että terrori-isku, jonka Hamas toteutti lokakuussa 2023, oli järkyttävä ja täysin tuomittava. Israelilla on oikeus puolustaa itseään, mutta sen sotatoimet ovat olleet suhteettomia ja rikkoneet kansainvälisen oikeuden periaatteita. Näitä ei voi puolustella kansallisella turvallisuudella. Suomen pitäisi nyt liittyä siihen kansainväliseen rintamaan, joka pyrkii kahden valtion ratkaisuun. Jos nyt ei ole oikea hetki tunnustaa Palestiinan valtiota, niin milloin se hetki on? Onko hallituksen tilannekuva todella niin erilainen kuin kumppanimaillamme tai kuin omalla tasavallan presidentillämme? Tällä hetkellä hallitus ei kanna vastuuta, vaan pakenee päätöksiä. Se on ulkopoliittisen johtajuuden kriisi. Sosiaalidemokraattien näkökulmasta on välttämätöntä, että Suomi tunnustaa Palestiinan valtion. Se olisi johdonmukaista suhteessa pitkäaikaiseen ulkopolitiikkaamme, arvoihimme ja kansainvälisen yhteisön toimiin. Arvoisa puhemies! Hallituksen toimintakyvyttömyys on johtanut siihen, että Suomi jäi historian sivuraiteille. Nyt tarvitaan päätöksiä, johtajuutta ja kykyä katsoa pidemmälle kuin päiväkohtaisen epäröinnin yli. Rauha Lähi-idässä ei synny ilman kahden valtion ratkaisua, ja sen uskottavuuden edellytys on Palestiinan valtion tunnustaminen. Hallitus ei näytä olevan toimintakykyinen tässä asiassa. Siksi tämä välikysymys on pitänyt jättää.

Arvoisa puhemies! Kysyn asunnottomuuden kasvusta. Pitkästä aikaa Suomessa on nähty käänne huonompaan suuntaan: asunnottomuus on kääntynyt nousuun. Tämä kehitys johtuu yhtä aikaa hallituksen sosiaaliturvaleikkauksista ja siitä, että edullisia vuokra-asuntoja ei ole riittävästi tarjolla kasvukeskuksissa. Asunnottomuuden vähentäminen oli pitkään suomalaisen sosiaalipolitiikan menestystarina, mutta nyt kehityksen suunta on muuttunut. Kysyisinkin hallitukselta: miksi hallitus ei ole tehnyt mitään estääkseen asunnottomuuden kasvun, ja miten se aikoo korjata tämän huonoon suuntaan kääntyneen kehityksen?

Arvoisa puhemies! Hallitus on jo useana vuonna laiminlyönyt kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamiseen suunnattuja määrärahoja. Ne jäävät toistuvasti kauas tavoitteista. Vaikka rahoitus hieman kasvaa ensi vuodeksi, se on silti vain kolme miljoonaa euroa, murto-osa siitä, mitä pitäisi. Samanaikaisesti yksityistieavustuksia leikataan jälleen, vaikka yksityistiet ja alempi tieverkko ovat elintärkeitä niin teollisuuden kuljetuksille kuin huoltovarmuudelle. Nyt tiekuntien mahdollisuudet ylläpitää teitä heikkenevät, kun avustusprosentit laskevat. Kysyn ministeriltä: Miksi hallitus heikentää samanaikaisesti sekä kestävän liikkumisen edellytyksiä että yksityisteiden kunnossapitoa, vaikka molemmat ovat Suomelle strategisesti tärkeitä? Eikö olisi noin kansanterveydellisestikin hyvä panostaa kevyen liikenteen väyliin nykyistä enemmän? Lisääntyvä pyöräily ja työmatkapyöräily lisäävät liikettä ja sitä kautta ihmisten kuntoa ja hyvinvointia, ja ilmastokin kiittäisi.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyys on noussut hälyttävälle tasolle. Alle 30-vuotiaita työttömiä on jo lähes 68 000. Hallituksen vastaus tähän on kertaluonteinen 30 miljoonan euron työllistymisseteli, jolla voidaan auttaa korkeintaan 10:tä prosenttia työttömistä nuorista, ja sekin vain, jos hanke saadaan kiireellä eteenpäin. Rahoitus on pienempi kuin mitä hallitus itse leikkasi viime vuonna työllistämistä edistävistä palveluista, näin nuorisotyöttömyyden todelliseen mittakaavaan nähden toimet ovat alimitoitettuja. Miten hallitus aikoo konkreettisesti vastata siihen, että lähes 70 000 nuorta on työttömänä, kun tarjottu työllistämisseteli kattaa vain murto-osan heistä?