Arvoisa rouva puhemies! Tästä aiheesta aika kattava keskustelu käytiin ensimmäisessä käsittelyssä, mutta nostan joitain huomioita nyt vielä kuitenkin tähän. Se ongelman laajuushan tuli läpi salin valkoposkihanhen osalta varsin hyvin täällä, mutta kun katsotaan vielä tilastoja, niin vuonna 2012 maksetut korvaukset olivat noin 250 000 euroa, 2020 yli kolme miljoonaa, ja nyt tänä vuonna mennään todennäköisesti yli neljän miljoonan. Tähän päälle tulee vielä sitten vahinkojen estämiseen noin puoli miljoonaa ja kolme miljoonaa niihin hanhipeltoihin. Elikkä tänään on puhuttu paljon isommistakin summista, mutta jokainen euro näistäkin on vähän turhaa. Toki korvausjärjestelmä pitää jatkossakin olla, vaikka nyt tämä metsästys mitä suurimmalla todennäköisyydellä pääsee alkamaan. Toin silloin myös vähän sivulauseessa esille sen, että nämä valkoposkihanhethan hakeutuvat yleensä parhaille pelloille. Ei ole semmoinen, että sattuu joku pelto siinä olemaan, vaan ne menevät sinne, missä se sato on paras, jolloinka se suhteellinen menetys ja absoluuttinen menetys on suurin tällä tilatasolla. Nyt kun tämä korvausjärjestelmä ei ota sitä huomioon, että ne menevät näille parhaille pelloille, vaan se ottaa sen keskimääräisen, niin silloin nämä korvaukset jäävät auttamatta liian pieniksi. Eikä missään tapauksessa, niin kuin silloinkin sanoin, yksikään maatila laita maatalouden tukihakemusilmoitukseen tuotantosuunnakseen hanhituhojen korvausten hakemisen. Arvoisa puhemies! Vielä sitten se, mikä vähän äskeisessäkin asiakohdassa oli, että mikä on tämmöinen kokonaislaajuus tällä ongelmalla, kenen kohdalle se osuu. Kun se osuu yksittäiselle tilalle, niin kuin meillä Etelä-Savossa ja itäisessä Suomessa laajemmin on, niin se voi olla täydellinen katastrofi sille yhdelle tilalle. Pelkkiä tilastoja katsomalla tämä pääsee ehkä unohtumaan, ja se on usealla muullakin politiikan osa-alueella. Eli ei unohdeta niitä ihmisiä, tässä tapauksessa suomalaisen ruuan tuottajia. He ansaitsevat työrauhan edes näiden valkoposkihanhien osalta. — Kiitos.