Vesa Kallio

Arvoisa rouva puhemies! Koska tämän hallituksen esityksen yhteydessä hallitus oli tekemässä muutoksia myös valtioneuvoston asetukseen, joka liittyy ajo- ja lepoaikoihin, niin käytän puheenvuoron siihen liittyen. Tosiaan torstaina 12.3. lähetekeskustelussa pidin puheenvuoron liittyen ajo- ja lepoaikoihin ja tein siitä myös kirjallisen kysymyksen liikenne- ja viestintäministeri Ranteelle. Puheenvuorossa toin esille, että suurilla kuljetuspalveluja käyttävillä kotieläintiloilla on usein lietevarasto kotieläinrakennuksen yhteydessä, mistä lietettä kuljetetaan niin sanottuihin satelliittisäiliöihin odottamaan sopivaa levitysajankohtaa tai siirtona konttiin, josta se siirretään levityskalustoon ja levitetään ravinteeksi peltoon. Molempia siirtoja suoritetaan usein kiireisimmän viljelysesongin aikana kuljetusyrittäjiltä tilattavana ostopalveluna, johon kuuluu siirtokalusto kuljettajan kanssa. Nykyinen ajo- ja lepoaika-asetus ilman kansallista poikkeusmahdollisuutta käytännössä keskeyttää lietteen siirron juuri kiireisimmän sesongin aikaan, mikä ei ole maatalousyrittäjän eikä kuljetusyrittäjän edun mukaista, koska työ viivästyy ja se aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Työn viivästyminen kielteisinä seuraamuksina kertautuu, kun se tapahtuu jokaisella palvelua ostavalla maatilalla. Edellä kuvatut ongelmat olisivat olleet korjattavissa täydentämällä valtioneuvoston antamaa asetusta ajopiirturikorttien myöntämisestä ja poikkeuksista ajopiirturin käytössä. Arvoisa puhemies! Tekemäni kirjallinen kysymys vastasi sisällöltään käytännössä tätä puhetta. Ministeri vastasi sanatarkasti puheeseeni salissa seuraavalla tavalla: ”Kiitoksia, arvoisa puhemies! Aloitan tällä asetuksella, josta edustaja Kallio puhui. Sekinhän on jo putkessa, joten voitte odottaa, että se tulee voimaan rinnakkain tämän hallituksen esityksen kanssa. Eli meillä ovat kyllä nämä ajo- ja lepoajat, ajopiirturiasiat myöskin tuolla jo hyvin pitkälle valmisteltuina. Tästä voin todeta sen, että olemme aikaamme edellä. Ei kannata kysellä, kun me ollaan jo tehty.” Otin ilolla tämän vastauksen vastaan, mutta se oli täydellisessä ristiriidassa ministerin vastauksen kanssa kirjalliseen kysymykseeni samasta asiasta. Tässä alla on ote vastauksesta, joka kertoo, että salissa ministeri Ranne puhui toista, mitä allekirjoittamassaan vastauksessa kertoo. Asia ei siis ollut lainkaan putkessa, ei millään tavoin. Ministerin vastaus kirjalliseen kysymykseen: ”Ajo- ja lepoaika-asetuksen 13 artiklassa ei ole erikseen säädetty mahdollisuudesta poiketa ajo- ja lepoaikojen noudattamisesta lietteen siirtoja koskevissa kuljetuksissa. Tämän vuoksi liikenne- ja viestintäministeriö ei voi esittää kyseisen vapautuksen käyttöönottoa.” Eli mitään muutosta asiaan ei ole luvassa eikä ole valmistelussa eikä ole ollut ministerin viittaamassa putkessakaan. Arvoisa puhemies! Suomi on ottanut käyttöön 14 poikkeusta ajo- ja lepoaikalainsäädäntöön. Valtioneuvoston asetuksen ajopiirturikorttien myöntämisestä ja poikkeuksista ajopiirturin käytössä 7 §:ssä todetaan, että ajo- ja lepoaika-asetuksen 5—9 artiklaa ei tarvitse noudattaa eikä ajopiirturia käyttää muun muassa seuraavissa tapauksissa: ajoneuvossa, joka on tarkoitettu maidon keräämiseen maatiloilta ja maidonkuljetusastioiden tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen maitovalmisteiden palauttamiseen maatiloille; ajoneuvossa, jota käytetään eläinjätteiden tai muiksi kuin elintarvikkeiksi käytettävien ruhojen kuljetukseen; ajoneuvossa, jota käytetään elävien eläinten kuljetukseen 100 kilometrin säteellä maatiloilta paikallisille markkinoille ja päinvastaiseen suuntaan tai paikallisilta markkinoilta paikallisiin teurastamoihin ja, vielä yksi esimerkki, sirkuksen ja huvipuiston erikoisajoneuvoissa — sirkuksen ja huvipuiston erikoisajoneuvoissa. Arvoisa puhemies! Edelliset esimerkit osoittavat, että myös lietteen kuljetus olisi ollut täysin perusteltua lisätä hyväksyttyjen poikkeusten piiriin. Jos ja kun poikkeukset ovat mahdollisia muun muassa sirkus- ja huvipuistoajoneuvojen osalta, niin voisi olettaa liikkumavaraa olevan maataloudenkin osalta. Toivottavasti tämä tulee jatkossa sen putken kautta kuntoon. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jatkan näistä lausuntopalautteista, mitä tähän selontekoon tuli. Vielä ennen sitä sen verran, että tässä hyvin nostettiin myös tätä ruokakulttuuria, mutta ehkä riisin sijaan valitsisin sellaisia, jotka ovat jossain lähempänä tuotettuja. Riisihän on kaikista huonoin vaihtoehto ilmaston ja ravitsemuksen kannalta. Tosiaan huomioita lausuntopalautteesta: Tämähän on hyvin paljon laajempi kuin pelkästään vain, mitä täällä on hyvin toistettu monessa puheenvuorossa moneen kertaan. Esimerkiksi luonnonarvokauppa on siellä nostettu esille, mutta se voi tarjota uusia ansaintamahdollisuuksia kaikissa erilaisissa elinympäristöissä, ei pelkästään metsissä, vaikka metsät on ainoastaan mainittu tässä. Vapaaehtoisen luonnonarvokaupan perusajatuksena on saada kanavoitua aidon markkinan kautta yksityistä rahaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja edistämiseen. Luonnonarvokauppa voi ilmentyä käytännössä useassa erilaisessa muodossa osapuolten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Ensimmäisiä tällaisiahan on jo tehty. Luonnonmukaisen tuotannon rooli kansallisessa ruokastrategiassa tulee määritellä nykyistä selkeämmin ja kunnianhimoisemmin. Luonnonmukainen tuotanto edistää useita strategian päämääriä, kuten luonnon monimuotoisuuden vahvistamista, ravinteiden kierrätystä ja maaperän hyvinvointia. Kansallinen Luomu 2.0 ‑ohjelma tarjoaa monia konkreettisia välineitä strategian tavoitteiden saavuttamiseksi sekä toimeenpanon tukemiseksi. Arvoisa puhemies! Ruokastrategian visio ei tarjoa ratkaisua nykyisen ruokajärjestelmän ongelmiin. Tämän toi jo päivälläkin mainitsemani tutkija ja tuplatohtori Tuomas Kuhmonen omassa lausunnossaan esille. Maatilat pyörittävät 2000-luvun alkuun verrattuna kaksinkertaista liikevaihtoa, mutta niille jäävän maataloustulon ostovoima on käytännössä pienentynyt. Kaupan voitot ovat suuremmat kuin maataloustulo. Kaikki maatalouden tehokkuuden paranemisen hyöty onkin valunut teollisuudelle ja kaupalle. Viljelijäammatista unelmoivat nuoret haluaisivatkin tutkimusten mukaan viljellä pienempiäkin tiloja, tuottaa lähiruokaa, toimia yhteistyössä ja hoitaa luontoa. Ei sillä, etteivätkö isotkin tilat näin tee, mutta tämä on noussut näissä tutkimuksissa esille. Esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Savossa vain 23 prosenttia viljelijän ammatista unelmoivista 18—30-vuotiaista nuorista haluaa toteuttaa tämän strategian visiossa kuvattua mallia ja loput 77 prosenttia jotain muuta, luonnonhoitopainotteista, pienimuotoista ja perinteistä tai läheisyyteen ja yhteisöllisyyteen perustuvaa maataloutta ja ruokajärjestelmää. Suuriakin tiloja tarvitaan, mutta sitä vaikeampi on löytää tiloille jatkajia, mitä vaihtoehdottomammaksi maatalouden tulevaisuus rajataan. Joku pärjää pienellä tilalla, joku ei pärjää suurellakaan, ja päinvastoin. Meidän tehtävä ei ole osoittaa sormella ja sanoa, että väärin pärjätty. Arvoisa puhemies! Edelleen jatkan Tuomas Kuhmosen kommentteja siteeraten tai mukaillen: Elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kauppataseen alijäämä on kasvanut koko EU-ajan dramaattisesti, vaikka koko ajan on tehty ja tapahtunut niitä asioita, joiden varaan visio rakentuu. Kuhmosen mukaan ydinkysymys onkin, mikä muuttaa nyt tämän strategiassa tavoitellun, jo vuosikymmeniä vallalla olleen, uuteen teknologiaan, innovaatioihin ja osaamiseen perustuvan toimintamallin vaikutukset päinvastaisiksi entiseen verrattuna 15 vuodessa. Jos visiossa linjattaisiin esimerkiksi, että vuonna 2040 Suomen maatalous on energia-, ravinne- ja rehuomavarainen, kolmen suurimman kauppaketjun markkinaosuus elintarvikkeissa on alle 50 prosenttia ja pientiloille ja paikallismarkkinoilla toimiville tiloille on luotu kannattavat liiketoimintamallit, olisi Kuhmosen mukaan mahdollista, että merkittävä osa ruokajärjestelmän nykyisistä ongelmista, jatkajakysymyksestä ja maaseudun elinvoimaongelmista olisi ainakin osittain ratkaistu. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kohta 40 vuoden kokemuksella ruokaketjusta voin tähän alkuun todeta, että Suomessa tulee aiemmin pula ruuasta ja sen tuottajista kuin erilaisista strategioista, ohjelmista ja suunnitelmista. Näiden kaikkien ehkä suurin heikkous on se, että niitä ei ennätetä laittaa kunnolla toimeen, kun aloitetaan jo uusien strategioiden, ohjelmien ja suunnitelmien tekeminen. Usein on tuntunut, että vähenevälle määrää viljelijöitä on jäänyt näissä lähinnä sivustakatsojan rooli, mutta onneksi heistä monetkaan eivät jää odottamaan niin sanottua poliittista pelastusta tai pelastajaa, vaan panostavat itse omista lähtökohdistaan tilojensa kehittämiseen. Ehkä pahin ongelma, minkä täällä on oppinut, ja jo aiemminkin, suomalaisen maatalouden kehittämisen osalta, on se, että se on muuttunut usein politiikan tekemisen kohteesta politiikan tekemisen välineeksi. Erityisesti tämä oli nähtävissä viime vaalikaudella. Mutta menneessä ei kannata elää, koska ratkaisut ovat tulevassa. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että strategiaa toteuttavasta toimeenpanosuunnitelmasta tulee sellainen, johon kaikki ruokaketjun toimijat sitoutuvat, kauppa mukaan lukien, ja tarvitaan myös poliittista sitoutumista, joka ulottuu yli vaalikausien, olivat vaalien tulokset sitten millaisia tahansa. Tähän valtioneuvoston selontekoon tuli runsaasti lausuntoja, ja nostan sieltä joitain huomioita, jotka muodostavat ehkä kokonaiskuvaa selonteon sisällöstä mutta myös ja erityisesti lausunnonantajien näkemyksistä siihen. Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston kansallinen ruokastrategia kytkee suomalaisen ruuan osaksi kokonaisturvallisuutta, huoltovarmuutta, terveellistä arkea ja kansainvälistä kilpailukykyä. Strategian ehdottamat toimet ovat moninaiset ja kattavat hyvin laajasti toimintakenttää. Ruoka-alalle tuleekin luoda hallinnonalojen rajat ylittäviä yhteistyömalleja, jotka mahdollistavat toimialan kokonaisvaltaisen kehittämisen ilman viivästyksiä. Päätöksenteko pitää saada pois siiloista, ja kaikkien osapuolten tulee pystyä rakentavaan yhteistyöhön keskenään. Tämä on ollut semmoinen toinen oppi tässä ensimmäisen kauden edustajana, miten kuviteltiin ehkä korona-aikaan, että ne siilot katoavat, mutta eivät ne ole kadonneet mihinkään, ja tuntuu, että ne on vain paksummasta betonista tehty. Pelkkä suuruuden korostaminen maataloudessa ja ruuantuotannossa voi johtaa yksipuoliseen ajatteluun, jossa pienimuotoiset, paikalliset tai monimuotoiset tuotantotavat jäävät väheksytyiksi, vaikka niillä voi olla merkittäviä etuja ja joustavuutta. Strategia on kuitenkin vain niin hyvä kuin ne toimenpiteet, joita strategian pohjalta lähdetään tuloksekkaasti ja määrätietoisesti edistämään. Myös lapset ja nuoret olisi hyvä ottaa mukaan ruokajärjestelmän kehittämiseen, ei vain kohderyhmänä, vaan aktiivisina toimijoina. Samoin lausunnoissa nousi esille metsästys, joka tukee harrasteena nuorisotyötä, liikuntaharrastusta, riistan- ja luonnonhoitoa, luonnonsuojelua, pelastustoimintaa sekä maanpuolustusta, mikä on eduksi, kun kansallisen ruokastrategian yhtenä tavoitteena on luoda liittymäpintoja muihin kansainvälisiin ja kansallisiin tavoitteisiin sekä ohjelmiin. Arvoisa puhemies! Euroopan unionin maatalousvisiossa korostetaan kotieläintuotannon roolia ruuantuotannossa. EU:n strategiset linjaukset eivät kuitenkaan näy tässä kansallisessa luonnoksessa riittävästi. Valtaosa maatalouden myyntituloista kuitenkin tulee kotieläintuotteista. Esimerkiksi MTK esittääkin lausunnossaan, että strateginen tavoite kirjoitettaisiin muotoon: ”Tuotantoeläinten rooli ruuantuotannossa tunnustetaan, ja suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvointi pysyy EU:n ja maailman laajuisessa vertailussa korkealla tasolla.” On myös syytä siteerata Huoltovarmuuskeskuksen tuoretta Puuvilja-tutkimusraporttia, jota olen täällä siteerannut aiemminkin: ”Suomen huoltovarmuuden ja ruokaturvan näkökulmasta kotieläintuotannon säilyttäminen on edelleen välttämätöntä — erityisesti pohjoisen viljelyolosuhteissa, joissa eläintalous tukee nurmituotantoa ja ravinnekiertoa.” Kun tähän vielä lisätään tuore tutkimustieto nurmien aiempaa suuremmasta hiilensidontakyvystä, kasvaa kotieläintuotannon merkitys entisestään ja erityisesti märehtijöiden osalta. Onkin erikoista, että tällainen tutkimustulos ei näy missään mediassa. Tämä on Ylen Tiedeykkösessä tuotu esille, mutta ilmeisesti kun tämä on maatalouden näkökulmasta positiivinen, se ei ylitä laajempaa uutiskynnystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ympäristövaliokunta käsitteli tämän hyvin tarkkaan ja laajasti. Asiantuntijoita kuulimme erilaisia vastineita ja muita pyytäen. Sujuvoittaminen on välttämätöntä. Itse olen vähän sitä mieltä, että tämä ei edes riittävästi nopeuta. Se tuli siellä esille, että se painopiste oli enempi sujuvoittamisessa kuin siinä, nopeuttaako tämä. Tässä tietysti voi pohtia sitä, että meidän ei kannata olla vainoharhaisia, mutta meidän ei kannata olla naiiveja. Jos sanotaan suomeksi, mistä tässä on kyse, tässä on kyse varautumisesta sotatilanteeseen, ja silloin jos varaudutaan sotatilanteeseen, niin myös sodassa on haitallisia vaikutuksia niin luonnolle kuin asutukselle. Sotatilanteessa kunnallinen demokratia ei paljon paina, eikä siellä vihollinen jää odottamaan valitusaikoja. Elikkä siinä mielessä tämä on tarpeellinen saada eteenpäin. Kaikkien niiden asiantuntijakuulemisten ja muiden pohjalta oli helppo tehdä se päätös, että nämä eivät tule olemaan niin dramaattisia vaikutuksia kuin mitä ehkä annetaan joiltain tahoilta ymmärtää. — Kiitos. [Janne Jukkola: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan tästä rokoteasiasta. Elinkeinoelämän keskusliitto toteaa näin: rokottaminen lisää työkykyä, vähentää poissaoloja ja parantaa tuottavuutta. Elinkeinoelämän keskusliitto ja SAK yhdessä — siis yhdessä — toteavat, että Suomi tarvitsee työkykyisen väestön ratkaisuksi aikuisten rokotusohjelmaan ja että Suomessa on tällä hetkellä noin 1,4 miljoonaa yli 50-vuotiasta työntekijää ja terveyden ja työkyvyn ylläpitäminen on tärkeää työvoiman riittävyyden kannalta. Ja vielä täältä huomiona rokottamisen vaikutus kansantalouteen: Voidaan ehkäistä sairauspoissaoloja. Yhden poissaolopäivän kustannus 370 euroa päivässä, työpanoksen menetys seitsemän miljardia euroa vuodessa — seitsemän miljardia euroa vuodessa — ja tässäkin salissa on niitä, jotka jostain kummallisesta syystä vastustavat rokotteita. Kaikki tämä vaikuttaa sairaanhoitojärjestelmän kuormitukseen. Eli vähemmän sairauspoissaoloja, korkeampi tuottavuus, alhaisemmat sairausvakuutusmaksut, vahvempi julkinen talous. Yksilön elämänlaatu paranee, ja työurat pidentyvät. Elinkeinoelämän keskusliiton viesti, ja SAK siellä mukana. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Myönnän, että voitte keskeyttää, jos puhun asian vierestä kovin pahasti. Täällä tulivat nämä kissat ja niiden rekisteröinti, ja juuri tänään tuli yksi kansalaispalaute. Näkökulmana siis se, että itse tulen tuolta vähäväkisiltä, näivettyviltä, taantuvilta puutealueilta elikkä itäisestä Suomesta, ja kun siellä viimeisenä vanhuuden turvana jopa sotepalveluja korvaamassa on se 13-vuotias kissa tai sitten se kolmirotuinen koira, niin ovat aika huolissaan ne mummot ja papat siellä, että pitääkö nämä nyt tosiaan lähteä siruttamaan johonkin paikkaan, josta he eivät edes tiedä, missä se on ja mitä se maksaa. Pitää ottaa myös tämmöinen inhimillinen näkökulma näissä huomioon. — Kiitos, ei muuta. [Aki Lindén: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan unionin maatalousvisiossa korostetaan kotieläintuotannon merkitystä. Nämä strategiset linjaukset eivät ikävä kyllä tässä kansallisessa strategiassa näy. Valtaosa maatalouden myyntituloista tulee kotieläintuotannosta niin kuin tässä kollega Mehtälä aiemmin totesi. MTK:han esittääkin lausunnossaan, että tämä strateginen tavoite kirjoitettaisiin muotoon ”Tuotantoeläinten rooli ruoantuotannossa tunnustetaan, ja suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvointi pysyy EU:n ja maailmanlaajuisessa vertailussa korkealla tasolla”. Siteeraan jo kuinka monennen kerran täällä salissa Huoltovarmuuskeskuksen tuoretta Puuvilja-tutkimusraporttia: ”Suomen huoltovarmuuden ja ruokaturvan näkökulmasta kotieläintuotannon säilyttäminen on edelleen välttämätöntä — erityisesti pohjoisen viljelyolosuhteissa, joissa eläintalous tukee nurmituotantoa ja ravinnekiertoa.” Tosiaan aivan tuore tutkimustulos, josta en nyt sano, että se yllättäen ei saa julkisuutta, on tämä, että peltojen ja erityisesti nurmen hiilensidontakyky on paljon suurempi kuin mitä tähän asti on kuviteltu. Mutta kun se on positiivinen uutinen, niin se ei kauheasti näy pääuutislähetyksissä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Alkuun huomio tästä kosteikkoviljelystä, tai mitä termiä siitä käyttää: ympäristövaliokunta hyväksyi yksimielisesti mietinnön näiden ilmastosuunnitelmien osalta, jossa tätä käsiteltiin yhtenä maatalouden toimenpiteenä, niin että aika lailla yhtä mieltä näistä ainakin täällä on oltu. Lausuntopalautetta luin, ja siellä oli hyviä huomioita, ja täällähän on tullut esille tämä, miten meidän kauppatase on mennyt huonompaan suuntaan koko EU-ajan, ja siellä nousi tämmöinen kysymys esille, että mikä muuttaa nyt tämän strategiassa tavoitellun, jo vuosikymmeniä vallalla olleen uuteen teknologiaan, innovaatioihin ja osaamiseen perustuvan toimintamallin vaikutukset päinvastaisiksi entiseen verrattuna 15 vuodessa, kun tämä tähän mennessä näillä samoilla toimenpiteillä on mennyt koko ajan huonompaan. Siellä kaikkien tuntema Tuomas Kuhmonen kirjoitti muun muassa näin, että jos visiossa linjattaisiin esimerkiksi, että vuonna 2040 Suomen maatalous on energia-, ravinne- ja rehuomavarainen, kolmen suurimman kauppaketjun markkinaosuus elintarvikkeissa on alle 50 prosenttia ja pientiloille ja paikallismarkkinoilla toimiville tiloille on luotu kannattavat liiketoimintamallit, niin hänen näkemyksensä mukaan olisi mahdollista, että merkittävä osa ruokajärjestelmän ongelmista olisi, jatkajaongelmat ja maaseudun elinvoimaongelmat mukaan lukien, ainakin osittain ratkaistu. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Tosiaankin hallituksen esityksen tavoitteena on selkeyttää näitä vuokrasuhteiden menettelyjä. Kuten on tullut hyvin esille, ei ole ollenkaan harvinaista, että ongelmia aiheutuu niin vuokranantajille kuin myös naapureille, mutta on myös toisinpäin, että on ongelmallisia vuokranantajia. Lausuntokierroksella on tullut esille myös se, että tässä on tämmöisiä isoja periaatteellisia vaikutuksia, kun vastuuta siirtyy vuokralaiselle — ihan perustellustikin, mutta kuitenkin. Eli kyse ei ole pelkästään teknisestä päivityksestä vaan vuokrasuhteen valtasuhteiden muutoksesta. Se vuokralaisen asema heikkenee monessa tapauksessa ihan perustellusti, mutta pitää myös muistaa, että tässä on yleensä, käytännössä aina, jonkun kodista kyse. Elikkä uudistus on kokonaisuutena myönteinen vuokranantajien suuntaan, mutta erityisesti tällaisten isojen, ammattimaista vuokraustoimintaa harjoittavien näkökulmasta. Pienvuokranantajille siinä on elementtejä, jotka voivat aiheuttaa lisää vastuuta ja tarvetta osaamiselle enemmän kuin aiemmin.

Arvoisa herra puhemies! Jatkan aiemmista puheista tätä teemaa. — Kaikilla kauppaketjuilla on tosiaan erilaisia vastuullisuusohjelmia. Ne löytyvät hieman eri tavoin toteutettuna niin S-ryhmältä, Keskolta kuin Lidliltä. Kuriositeettina en malta olla mainitsematta, että sekä S-ryhmästä että Keskosta minulle edellisessä työssä vihjattiin, että pitäisi antaa potkut. Syynä oli se, kun pidin esillä viljelijän asemaa julkisuudessa. No, eivät ne toteutuneet kuitenkaan. S-ryhmän kestävyysraportissa vuodelta 2025 kerrotaan, että osuuskaupat hankkivat kotimaisia tuotteita laajasti. Sataprosenttisesti suomalaiselle kaupparyhmälle valikoimien korkea kotimaisuusaste ja ruokaketjun toimivuus ovat tärkeitä asioita. Edelleen S-ryhmän kestävyysraportissa todetaan seuraavaa: ”Kotimaisten tuotteiden menekki tukee muun muassa työllisyyttä Suomessa. Paikallisten tuotteiden suosiminen vahvistaa yhteisön yhteenkuuluvuutta ja elinvoimaisuutta. Kun paikalliset yritykset menestyvät, ne voivat investoida takaisin yhteisöön esimerkiksi tukemalla paikallisia tapahtumia ja palveluita. S-ryhmä haluaa edistää aktiivisesti kotimaisen ruuan menestystä ja tulevaisuutta omien tekojensa kautta sekä tarjoamalla asiakkaillensa erilaisia vaihtoehtoja tuotteiden ja palvelujen kautta.” Ja edelleen: ”Tavoitteena S-ryhmällä on, että vuoden 2030 loppuun mennessä 80 prosenttia S-ryhmän myymästä ruuasta on kotimaista.” Kuulostaa suorastaan erinomaiselta, mistä kiitos S-ryhmälle. Arvoisa puhemies! Se, mitä S-ryhmän kestävyysraportista ei löydy, on suomalainen maatalous. Suomalaista ruuantuottajaa, maatalousyrittäjää, ei mainita raportissa lainkaan, vaikka ilman heitä S-ryhmän asettama tavoite kotimaisen ruuan myynnistä ei toteudu. Tässä on yksi keskeinen syy, miksi lainsäädäntöä tulee muuttaa. Ilman lainsäädännöllisiä toimia suomalaisen maatalousyrittäjän asema ei Suomessa parane. Se on nähty koko 2000-luvun ajan. Halpuuttamisen synkkä varjo on edelleen suomalaisen ruuan ja sen tuottajien yllä. Sen verran toki pitää tarkentaa, että maatalous kyllä mainitaan S-ryhmän kestävyysraportissa. Maatalous nostetaan esille ympäristön pilaajana rinnastamalla se metallien louhintaan ja öljynjalostukseen. Raportissa ollaan myös huolissaan muun muassa Espanjan vihannestuotannosta eli siitä, miten myös tulevaisuudessa sieltä voitaisiin tuoda halpoja vihanneksia Suomeen, yleensä juuri parhaaseen kotimaan sesonkiin. Arvoisa puhemies! Seuraavaksi K-ryhmä. Keskon raportointitapa vastuullisuudesta on erilainen kuin S-ryhmällä. En käytä termiä ”kilpailijat”, koska Suomessa ruokakaupassa ei aitoa kilpailua ole. Pelkkä halvalla hinnalla ruuan myyminen ei ole aitoa kilpailua. Keskon vastuullisuuspolitiikkadokumentissa ei ole maataloudesta sanaakaan. Ruoka mainitaan ruokahävikin yhteydessä. Keskon vastuullisuusstrategiassa ei myöskään mainita maataloutta, ei myöskään ruokaa, edes ruokahävikin osalta. Keskon yli 300-sivuisessa vuosiraportissa on yksi lause suomalaisesta ruokaketjusta: ”Keskon päivittäistavarakauppa on merkittävä osa suomalaista ruokaketjua, ja pidämme tärkeänä koko ruokaketjun toimintaedellytysten turvaamista.” Tämä oli se lause, mutta sitaatti jatkuu vielä: ”Kannustavalla ja hyvin ennakoitavissa olevalla sääntelyllä voidaan lisätä kilpailun edellytyksiä ja varmistaa palveluiden saatavuus eri puolilla Suomea.” Mitään konkreettisia toimia tai tavoitteita ei Keskokaan esitä, joilla se suomalaisen ruokaketjun turvaamista edistäisi. Ainoa esitetty toimenpide on mahdollisimman vähäinen sääntely kaupan toiminnalle. Vuosiraportissaan Kesko mainitsee maatalouden lapsi- ja pakkotyön yhteydessä sekä S-ryhmän tavoin ympäristöön ja maatalouden päästöihin liittyen. Yhteistä Keskon ja S-ryhmän vastuullisuusnäkemykselle on, ettei suomalaista maataloutta mainita lainkaan osana elintarvikeketjua ja suomalaisen raaka-aineen ainoana mahdollisena tuottajana. Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi Lidl ja sen vastuullisuus. Lidlin 15 sivun vastuullisuuspamfletti alkaa kansikuvalla, joka varsin suurella todennäköisyydellä ei ole suomalaiselta pellolta, vaikka kaunis peltomaisema siinä onkin. Maatalous mainitaan Keskon ja S-ryhmän tavoin päästöjen aiheuttajana. Seuraava lause löytyy Lidlin vastuullisuusdokumentista: ”Sertifioinnin lisäksi Lidl valvoo toimitusketjujaan tekemällä ihmisoikeusvaikutusten arviointeja sekä vaatimalla kaikilta riskimaissa Lidlille käyttötavaroita valmistavilta tehtailta säännöllisiä auditointeja. Myös vedenkäyttö on keskeinen osa Lidlin vastuullisuusstrategiaa. Kaikkien Lidlin vesiriskialueilla toimivien hedelmä- ja vihannestoimittajien tulee saavuttaa makean veden käytön huomioiva sertifiointi vuoteen 2026 mennessä.” Lidlilläkään ei ole käytännössä mitään sellaista vastuullisuuteen liittyvää linjausta, joka ylläpitäisi ja vahvistaisi suomalaista elintarvikeketjua. Vesivastuullisuus toteutuisikin hankkimalla tuotteita nykyistä enemmän Suomesta, jossa vedestä ei ole pulaa. Arvoisa puhemies! Kaikkien näiden asiakohtien jälkeen täytyy hallitusta kiittää nyt käsittelyyn tulleesta lakiesityksestä. Se on vietävä ripeästi läpi. Se on pieni askel oikeaan suuntaan, jatkoa edellisten hallitusten tekemisille. Tätä työtä pitää jatkaa sekä tämän lain että kilpailulain ja hankintalain osalta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä on kyse laista, joka liittyy huoltovarmuuden turvaamiseen, niin käytän tämän tilanteen hyväksi. Tässä tuli hyvin esille tämä Ukrainan esimerkki ja muitakin hyviä puheenvuoroja. Haluan nostaa esille erityisesti sen, kun tulen tuolta itäisestä Suomesta, että meillä huolehditaan tämmöisestä alueellisesta huoltovarmuudesta. Se tarkoittaa sitä, että meillä on hajautettu yhteiskunta, jossa otetaan kaikilla politiikan osa-alueilla tämä huoltovarmuuden turvaaminen huomioon. Huoltovarmuudessa kyse on varautumisesta, mutta siinä on kyse myös jo vasteesta elikkä siitä, miten reagoidaan — ei enää siitä, että varaudutaan johonkin, vaan siitä, miten reagoidaan erilaisissa tilanteissa. Tämä hajautettu yhteiskunta pystyy sitten parhaiten vastaamaan niin omavaraisuuteen kuin tähän huoltovarmuuteenkin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Edustaja Eestilä nosti hyvin esille, että lainsäätäjä ei voi pakottaa toimijoita, kuka maksaa minkäkin verran. Lainsäätäjä ei voi myöskään pakottaa moraaliin ja etiikkaan. Minä en tykkää muistella vanhoja, mutta sen verran annan itselleni luvan, että muistan, että edellisessä työssä — silloin laki salli sen — oli mahdollista saada elintarvikkeista hintajakaumat: paljonko teollisuus sai, paljonko kauppa sai. Jätän nyt mainitsematta sen pääministerin, jonka aikana tämä laki muutettiin ja niitä ei enää saada. Sitten tuli elintarvikemarkkinalaki, ja nytten tätä viedään eteenpäin, ja toivon mukaan tästä päästään koko ajan eteenpäin. Hintajakauma — vaikka välttämättä sen perusteella ei voida tosiaan pakottaa mitään toimijaa tekemään tietyllä tavalla — kertoo jo kuluttajalle, kuka saa minkäkin verran. Jos olutpullossa korkki maksaa enemmän kuin viljelijän osuus tai reikäleivässä sen reiän tekeminen enemmän kuin viljelijän osuus, niin on se nyt aikamoinen signaali kuitenkin. Ministeri toi esille huoltovarmuuden. Huoltovarmuus on tosiaankin osa vastuullista elintarvikeketjua. Ilman koko ketjun kattavaa vastuullista toimintaa, joka mahdollistaa ruuan raaka-aineen kannattavan tuottamisen, ei huoltovarmuutta ole. S-ryhmälle pitää antaa kiitosta siitä, että sen kestävyysraportissa, johonka tuossa debattipuheenvuorossa viittasin, käsitellään huoltovarmuutta kohtuullisen laajasti. Kesko ja Lidl eivät huoltovarmuutta tuo näissä dokumenteissaan lainkaan esille, eikä S-ryhmäkään täydellisesti onnistu, koska se katsoo huoltovarmuutta vain omasta hyvin suppeasta näkökulmastaan. Kattava määrä kauppapaikkoja ja toimivat tietojärjestelmät ovat toki tärkeitä, mutta niillä ei ole mitään merkitystä, jos ei ole mitään, mitä siellä kaupassa myydä ja mitä sinne tietojärjestelmiin kirjata. Kananmunatilanne oli hyvä esimerkki tästä. Munia ei saa myytäväksi, jos niistä ei maksa sellaista hintaa, että niitä kannattaa tuottaa. Aito kuluttajaosuuskunta on sellainen, jolla on tavaraa hyllyssä kuluttajien ostettavaksi. Se on ihan joku muu talousjärjestelmä, jossa on tyhjiä hyllyjä nähty ja ehkä tänäkin päivänä nähdään. Arvoisa puhemies! Kaupan edustajaa ei voi johdonmukaisuuden puutteesta moittia. Se on vastustanut käytännössä kaikkia ruokaketjun epätasapainoa korjaavia esityksiä niin tällä kaudella kuin edellisellä kaudella, vaikka yksikään aiempi lakimuutos ei ole kuitenkaan heikentänyt kaupan tulosta, päinvastoin. Ruokakauppa on erittäin kannattavaa Suomessa. Siinä, joka ei onnistu ruokaa myymällä rikastumaan, täytyy olla jotakin pahasti vialla. Elintarvikemarkkinalain uudistaminen on siis välttämätöntä, ja seuraavat askeleet tulee laittaa heti valmisteluun. Tämä ei vielä riitä. Samaan aikaan tarvitaan kilpailulakiin muutoksia, jotta se ei toimi pelkästään kaupan aseman turvaajana. Oikea kilpailulaki on sellainen, joka turvaa suomalaisen ruuan saannin myös pitkällä aikavälillä ja myös todennäköisissä kriisitilanteissa. Kilpailulain lisäksi tarvitaan hankintalain uudistaminen, jotta Suomessa julkisissa hankinnoissa vaaditaan kaikilta tuotteilta suomalaisen lainsäädännön vaatimukset alkutuotannosta alkaen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Elintarvikemarkkinalakihan ei sinänsä ole kovin vanha, se on 1.1.2019 tullut voimaan. Tässä muutoksessahan on kyse vastuullisuudesta, ja ilman koko elintarvikeketjun läpäisevää vastuullisuutta ja sen noudattamista millään lailla ei ole merkitystä. Vastuullisuus tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että jokainen ketjun toimija ymmärtää sen, että kaikkien ketjun toimijoiden pitää pystyä toimimaan kannattavasti. Nyt tämä ei toteudu, niin kuin tiedetään, ja siksi tätä lakia tulee muuttaa. Kaikilla kauppaketjuilla on jonkinlaiset vastuullisuusohjelmat, niin S-ryhmällä, K-ryhmällä, Keskolla, kuin Lidlillä. Yhteistä näille vastuullisuusnäkemyksille, jos tämmöistä termiä niistä käyttää, on se, että niissä ei mainita suomalaista maataloutta osana elintarvikeketjua ja niissä ei mainita maataloutta suomalaisen ruuan raaka-aineen ainoana mahdollisena tuottajana. Tämä jo yksistään kertoo sen, että tarvitaan lainsäädännöllisiä keinoja, koska kaupat, kaupan keskusliikkeet, eivät tätä pysty eivätkä halua tehdä.

Arvoisa herra puhemies! Pahoittelen ehkä tätä kysymykseni tyylilajia. Suurinta osaa kansalaisista — työssäkäyviä, maatalousyrittäjiä ja muita yrittäjiä — ei tämä meidän väittely täällä eikä sosiaalisessa mediassa kauheasti kiinnosta. Heitä kiinnostaa, kuinka he pärjäävät arjessa, kuinka he pystyvät käymään töissä, kuinka he pystyvät työllistämään tai kuinka he pystyvät tuottamaan ruokaa. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, näettekö, että ylipäätään meidän olisi mahdollista löytää semmoinen yhteinen rakentava näkemys näihin ihan tavallisten suomalaisten arjen asioihin vastaamiseen [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] — ennemmin kuin että täällä alkaa käydä taas tällainen välihuutelu? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Politiikka on retoriikkaa, niin kuin olen oppinut. Tämmöinen lause ministeriltä ainakin kertaalleen, ellei useammankin kerran on kuultu: kustannusten kasvun taittamisen kannustin. Kustannusten kasvun taittamisen kannustin — mielenkiintoinen lause, josta jokainen voi pohtia, mitä se sitten oikein tarkoittaakaan. Jätän sen kotiyleisöllekin mietittäväksi. Toinen, mitä vahvasti tuotiin ministeriltä esille, on tämä ylijäämäinen tulos, että yhteen laskien se on kasvanut. Se jää kertomatta, mikä se alijäämien kattamisen hinta on: irtisanomisia, epävarmuutta, huolta ja murhetta niille työntekijöille, osa ei palaa enää alalle, ja huolta ja murhetta ja turvattomuuden tunnetta myös niiden palvelujen käyttäjille. Se on se hinta kustannusten kasvun taittamisen kannustinten seurauksena. Arvoisa puhemies! Tuore valtakunnallinen diagnoositietoselvitys vahvistaa, että soterahoitusmallin tietopohja on puutteellinen ja johtaa hyvinvointialueiden epätasa-arvoiseen kohteluun. Erityisesti tämä iskee itäiseen Suomeen ja itäisen Suomen hyvinvointialueeseen — kuten moni muukin hallituksen politiikka. Hyvinvointialueiden rahoituksen perustana oleva tieto muodostuu eri tavalla eri puolilla Suomea. Se muodostuu epäselvien ohjeiden ja rakenteellisesti virheellisten käytäntöjen lopputulemana. Tämä tuottaa epäoikeudenmukaisen lopputuloksen, jossa ei ole kyse vain teknisestä diagnostiikkatietojen kirjaamisesta vaan siitä, pystyykö hyvinvointialue turvaamaan lakisääteiset palvelut ja kansalaisten yhdenvertaisuuden — pystyykö hyvinvointialue turvaamaan lakisääteiset palvelut ja kansalaisten yhdenvertaisuuden. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys ei tuo tähän perusongelmaan käytännössä mitään muutosta. Ei siitäkään huolimatta, vaikka asiantuntijoiden mukaan ratkaisu olisi tehtävissä, jos siihen olisi haluja. On perusteltua kysyä, miksi hyvinvointialueiden rahoitusmalli ei perustu THL:n tai talouspolitiikan arviointineuvoston arvioimiin parempiin vaihtoehtoihin. Arvoisa puhemies! Rakenteellisesti virheellisen tietopohjan käyttäminen miljardiluokan rahoituspäätösten perusteena ei ole hyväksyttävää. Maailmassa ei enää ole kuin kourallinen oikeusvaltioita, mutta ainakin Suomi voi itsensä vielä sellaiseksi luokitella. Tämä oikeusvaltioasema kuitenkin murenee, mikäli kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen riippuu siitä, miten diagnooseja on eri hyvinvointialueilla kirjattu tai miten sattumanvaraista tietojärjestelmien toiminta sattuu olemaan. Kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin pelkästä tietojen kirjaamisesta. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta koko maassa, jokaisen ihmisen kohdalla. Ei ole millään tavoin hyväksyttävää, että virheellisillä tiedoilla jaetaan noin kolmasosa valtion budjettivaroista kansalaisten elintärkeiden palvelujen järjestämiseen. Hallituksen olisi pitänyt puuttua tähänkin asiaan ripeämmin ja nopeammin. Tietoa oli muttei tahtoa sen hyödyntämiseen. Rahoitusmalli ja sen ohjaus sekä sääntely on uudistettava niin, että hyvinvointialueita kohdellaan tasapuolisesti. Muutoin oikeusvaltiomme ja hyvinvointivaltiomme jatkaa rapautumistaan, kun maata jaetaan tässäkin kohtaa voittajiin ja häviäjiin. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Jäi pari huomiota vielä mainitsematta: Tämähän on vähän semmoinen asia, missä se iso kuva meinaa aina välillä hämärtyä. Meillä on se yli 600 000 metsänomistajaa, ja nyt on lopultakin saatu tutkittua, että tämmöisessä hiljaisessa suojelussa, siis omaehtoisessa suojelussa, on yli miljoona hehtaaria ja nämä, jotka tätä tekevät, metsäalastaan käyttävät melkein kymmenen prosenttia siihen. Se on yksi osa tätä kokonaisuutta. Se ei sinänsä poista tätä, mitä nyt ollaan käsittelemässä. No, sitten täällä varsinkin päivällä tuli esille se, kuinka nämä kesäaikaiset hakkuut ovat lisääntyneet. No, siihen on varsin luonnollinen selitys: kun talvet ovat muuttuneet, niin silloin kesäaikaisten hakkuiden osuus on kasvanut, kun talviaika on lyhentynyt. Oikeastaan kolmantena asiana se, että kun itsekin olen ollut metsänomistaja kohta 40 vuotta, olen nähnyt sen, kuinka paljon metsien hoito ja käyttö on muuttunut ja kehittynyt ja otetaan paljon paremmin huomioon erilaisia asioita, ja kun tulee tutkimustietoa, niin sitten pystytään taas kehittämään sitä eteenpäin. Se toinen puoli, minkä tässä sitten olen myös samana aikana nähnyt, on se, että ei oikeastaan tule semmoista aikaa, etteikö niitä vaatimuksia tule sitten kuitenkin lisää. Kun tämä norppa tässä mainittiin, niin norpan osaltahan oli aikoinaan sellainen, että oli kappalemääräinen tavoite, ja sitten jo ennen kuin nähtiin, että se täyttyy, alkoi keskustelu, että sitä pitää muuttaa, koska se tulee täyteen, ja että mitäs sitten, ja niin siitä tuli prosenttimääräinen tavoite, jolloinka sehän koko ajan kasvaa. Nyt kun täälläkin kerätään nimiä näihin kalastuksen rajoituksiin, niin varsinkin meillä siellä itäisessä Suomessa on vähän semmoinen olo, että me toivottaisiin myös mahdollisuuksia meille eikä pelkkiä rajoitteita, niin että nämä olisivat myös tasapainossa sitten. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa herra puhemies! Tänään on ollut useita aiheita, missä on hyvin demokratia näkynyt. On erilaisia näkemyksiä, ja niitä on tuotu täällä esille. Tämä metsien hakkuu on semmoinen, että se on sekä tunteita herättävää että siinä on myös sitten se pragmaattinen puoli. Itse tulen Etelä-Savosta, itäisestä Suomesta. Etelä-Savo on Suomen maaseutuvaltaisin maakunta, ja meillä metsien kantorahatulot ovat siellä tainneet parhaimmillaan olla yli 300 miljardia... — ei miljardia nyt sentään, täällä salissa meinaa nollat mennä helposti sekaisin — 300 miljoonaa euroa. Yleensä silloin, kun puun hinta on hyvä, hakkuita on enempi, ja sitten kun puun hinta on huono, hakataan vähemmän. Etelä-Savon maakunta on myös semmoinen, missä toimeentulomahdollisuudet ovat aika niukat, ja myös ikärakenteessa tämmöinen harmaa siirtymä on siellä aika voimakas, elikkä tässä on tämä taloudellinen puoli hyvin merkittävä. En tällä missään nimessä halua vähätellä tätä ympäristö- ja luontopuolta, mutta kuten aiemmassa puheenvuorossani sanoin, meidän on pakko pystyä yhdistämään nämä, niin että meillä on elämisen ja yrittämisen, asumisen edellytyksiä. Arvoisa puhemies! Suomessa leimikkokoot ovat pieniä, ja niiltä korjattava puusto pitää pystyä kuljettamaan erilaisten maasto- ja maaperäolosuhteiden läpi tienvarteen, josta se kuljetetaan edelleen jalostettavaksi. Tätä ei ole otettu hallituksen esityksessä riittävästi huomioon. Esityksessä sallittaisiin vain vanhan ajouran käyttö rajoitusaikana ja rajoituskohteilla. Mikäli uutta ajouraa ei saisi missään olosuhteissa tehdä, tarkoittaisi se merkittävän määrän suoraan hakkuurajoitusten ulkopuolelle jääviä kohteita joutumista käytännössä hakkuurajoitusten piiriin. Tätä voidaan verrata niin sanottuun harmaaseen suojeluun, mutta tässä tapauksessa se olisi harmaata rajoittamista. Tällainen harmaa rajoittaminen vaikeuttaisi puun tasaista saatavuutta ja asettaisi myös metsänomistajat epätasa-arvoiseen asemaan. Rajoitteista kärsisivät myös ne, joita rajoitukset eivät suoraan koske. On myös hyvä ottaa huomioon, että esimerkiksi FSC-sertifioinnissa uuden uran tekeminen on mahdollista pesintäaikana. Arvoisa puhemies! Vaikka rehevien, lehtipuuvaltaisten metsien, korpien sekä rantametsien osuus on pesimäaikaisissa hakkuissa sinänsä vähäinen, on näiltä rajoitusalueita ympäröiviltä alueilta saatava korjattua puuta, ja se pitää pystyä kuljettamaan rajoitusalueiden läpi. Hallituksen esityksen kirjaus olemassa olevien urien hyödyntämisestä ei vielä ratkaise tätä ongelmaa, sillä näiden urien käyttö ei useinkaan ole mahdollista. Tämä johtuu siitä, että olemassa oleva uraverkosto ei aina ole oikeansuuntainen ja nuoremmista metsistä se voi puuttua käytännössä kokonaan. Erityisen haasteellisia ovat tien suuntaisesti perustetut koivikot sekä pitkiä mutta kapeita tiloja jakavat lehtipuuvaltaiset kuviot. Lisäksi korvet pilkkovat käsittelyalueita erityisesti Länsi- ja Pohjois-Suomessa, ja myös saarihakkuiden edellytys on usein rantautuminen rantametsän läpi. Arvoisa puhemies! On tärkeää, että tämä lakiesitys saadaan nopeasti käsiteltyä ja voimaan pian, jotta toimijoilla on varmuus noudatettavista velvoitteista. Se edellyttää kuitenkin valiokuntakäsittelyssä esille tuotuja tarkennuksia. On myös syytä tarkastella tämän esityksen perustuslainmukaisuutta. Maanomistajien oikeuden rajoittaminen ei ole pieni asia, ei periaatteellisesti eikä taloudellisesti. Sen vuoksi kannatan edustaja Kalmarin tekemää esitystä tämän lähettämisestä perustuslakivaliokuntaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiva, kun eivät ole kaikki lähteneet vielä pois. Jatkamme keskustelua, joka jäi päivällä kesken, elikkä näistä pesimäaikaisista hakkuista ja niiden rajoittamisesta. Tämän hallituksen esityksen mukaanhan tosiaan lintujen pesintäaikaisia hakkuita rajoitetaan rehevissä ja lehtipuuvaltaisissa kohteissa. Jatkossa nykyiset metsäalan toteuttamat, suurelta osin vapaaehtoiset käytännöt muuttuisivat lakisääteisiksi. Kyseessä on, niin kuin päivällä tuotiin esille, kuitenkin merkittävä yksityiseen omistusoikeuteen vaikuttava esitys, joka suurelta osin vaikuttaa myös toimeliaisuuteen isossa osassa Suomea. Varsinkin kun itse tulen tuolta itäisestä Suomesta, niin metsätaloudella on äärimmäisen suuri merkitys. Täällä on vähän laitettu vastakkain taloutta ja sitten taas luontoa — edellisessä asiakohdassa puhuttiin meidän pitkästä kulttuurihistoriasta ja muusta, ja jotta me pystytään täällä elämään ja asumaan ja yrittämään ja pärjäämään ja hyvinvointiyhteiskuntaa pitämään yllä, niin meidän on pakko pystyä yhdistämään nämä asiat. Harva lakiesitys täällä on täydellinen ainakaan opposition mielestä, eikä tämäkään sitä ole. Siksi pari sanaa taustaksi siitä, mistä tässä on käytännön metsätalouden kannalta kyse. Pesimäaikaa edeltää keväällä käytännössä aina kelirikkokausi, jonka pituus voi vaihdella paljonkin. Se ajoittuu yleensä niin, että nyt kun talvet ovat vähän lyhentyneet, niin maaliskuun lopulta voi mennä tuonne kesäkuun alkuun saakka. Kelirikkohan tarkoittaa sitä, että tien rakenteeseen jäätynyt vesi alkaa sulaa, mutta se ei pääse haihtumaan ja virtaamaan pois riittävän nopeasti. Tämä aiheuttaa sitten sen, että se rakenteessa oleva vesi heikentää sen tien kantavuutta ja voi aiheuttaa varsinkin raskaalla kuljetuksella tien vaurioitumista. Kelirikosta puhutaan usein vain sorateiden ongelmana, mutta se koskettaa entistä useammin myös päällystettyjä teitä. Varsinkin yhdistettynä tähän massiiviseen korjausvelkaan ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin nämä päällystettyjen teiden ongelmat tulevat myös lisääntymään. Arvoisa rouva puhemies! Kevään kelirikkokaudella hakkuumäärät vähenevät ja tienvarsivarastot pienenevät merkittävästi, mutta puunkorjuu ei kuitenkaan lopu kokonaan, vaan sitä tehdään havupuuvaltaisilla karuilla ja kantavilla leimikoilla. Kun kelirikkokausi päättyy, tulee hakkuiden päästä vauhtiin niin nopeasti kuin mahdollista. Tällä varmistetaan puun saanti sitä käyttävälle teollisuudelle. Lisäksi on hyvä ottaa huomioon, että toukokuun alusta lähtien tukkien sinistyminen lyhentää varastointiaikaa merkittävästi. Tämä tarkoittaa, että pesimäaikaa varten ei ole mahdollista kerätä ylimääräistä puuta varastoon. Tästä taas seuraa tilanne, jossa pesimäaikaiset hakkuurajoitteet eivät saa epäsuorasti heikentää rajoitusalueiden ulkopuolisten kohteiden korjuuta. Metsäketjun häiriöttömän toiminnan edellytys on, että puuta pystytään kuljettamaan hakkuurajoitettujen alueiden läpi, jotta korjuut niitä ympäröivillä alueilla on mahdollista toteuttaa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tuli jo toinen aihe peräkkäin, josta en ollut ajatellut pitää puheenvuoroa, mutta on niin mielenkiintoinen keskustelu, ja huomaa olevansa tässä asiassa vähän niin kuin keskellä tässä. Täällä tulee monenlaisia näkemyksiä, ja on meitä keskustalaisia huhujen mukaan muitakin vielä tuolla vapaalla jalalla. Tässä on oikeastaan se hieno puoli, että demokratiassa me voidaan keskustella erilaisista näkökulmista. Tietysti mennään aika syvälle sitten siinä keskustelussa, jos ruvetaan miettimään, mitä on suomalainen kulttuuri ja mitä kaikkea siihen liittyy ja miten paljon se on muuttunut vuosien ja vuosikymmenten ja vuosisatojen varrella. Suomi on aika nuori valtio kuitenkin, ja me ollaan oltu Ruotsin vallan ja Venäjän vallan alla, ja on tainnut saamelaisia asua täällä ennen meitä. Eli kaikki tällainen, enkä missään nimessä, kun en ole asiantuntija, mene siihen. Menin vuonna 74 kouluun, jolloinka peruskoulu alkoi, ja oikeastaan tulee semmoisia muistikuvia, kun tulee ikää enempi, mitä jälkeenpäin vasta huomaa, oikeastaan pitkän ajan päästä. Otan esimerkin, että maantiedon tunnilla käytiin läpi Itä-Euroopan maita, ja huomasin myöhemmin sitten, mitenkä romantisoitu kuva niistä luotiin. Joku Romania: siellä viljapellot lainehtivat ja tehtiin koko ajan uusia tuotantoennätyksiä, ja aivan upea ja värikäs oli se Romanian vaakuna — täydellinen diktatuuri ja täysin niin kuin mätä valtio, ja meille luotiin tällaista, niin kuin jokaisessa ajassa ja joka vuosikymmenellä meille opetetaan, ja toivon mukaan nykyään aina vain vähemmän ja vähemmän. [Juha Hänninen: Se oli sitä sosialismia!] — No, suomettumista ilmeisesti se oli. No, sitten toinen: Yli 20 vuotta järjestötyössä — sillä ei ole väliä, mistä järjestöstä on kyse, vaikka ehkä joku tietääkin täällä, missä olen ollut — ja minulla oli alusta alkaen toimihenkilönä ja toiminnanjohtajana siinä liitossa, että kaikki jäsenet ovat saman arvoisia, eli ihan sama, minkä kokoinen yritys on tai mitä he ajattelevat mistään asioista, he ovat samanarvoisia jäseniä siinä järjestössä. Minulle tuli tämä ajatus nyt kun tätä keskustelua täällä kuuli, että tässä on vähän sama asia, että meillä on näitä raja-aitoja tosi paljon ja meillä tämmöisenä aikana varsinkin paljon enemmän pitäisi olla ymmärrystä siitä, miten erilaisia me voimme olla mutta silti samanlaisia ja suomalaisia, ja miten senkin sitten kukakin määrittää. Veljeni lapset olivat yhdessä vaiheessa niin, että yksi on japanilaisen kanssa, yksi kolumbialaisen ja yksi romanialaisen kanssa naimisissa, ja jokaisella on erilainen kulttuuritausta, ja kaikkien kanssa on tultu hyvin toimeen. Eli kaikki, mikä yhdistää meitä, on hyvästä, ja kaikki, mikä erottaa meitä, on pääsääntöisesti pahasta, ja miten me tätä yhteistä näkemystä ja ymmärrystä toisista, erilaisista kulttuureista ja muista... Niin kuin sanoin, en ota nyt tähän lakialoitteeseen kantaa. Edesmennyt äitini, joka menehtyi tuossa marraskuussa, oli syvästi uskonnollinen, ollut lapsuudesta asti, hyvin nuoresta asti, mutta hän ei koskaan tuputtanut meille mitään. Hän vain opetti sen, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita, kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti saman arvoisia, ja vasta nyt täällä on tajunnut, että tämä oli aika alkiolainen lähestymistapa. Mutta viimeiset kolme vuotta olen vasta huomannut, miten paljon... En esitä, että pitäisi olla tämmöistä oppiainetta kuin kepulaisuus — kuinka petän kaikkia muita paitsi itseäni. [Naurua] — Kiitos, nyt menee jaaritteluksi, ja lopetan.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos hyvistä puheenvuoroista. Ajattelin ensin, että tulen vain kuuntelemaan, mutta tätä alkoi sitten miettiä. Aika usein näkee tuolla esimerkiksi vanhempia työntämässä lastenvaunuja ja siinä toisessa kädessä on se kännykkä. Vielä en ole nähnyt sitä, että olisi kännykkäteline niissä vaunuissa. Varmaan semmoisenkin varusteen jo pystyisi siihen laittamaan. Kun joskus on jäänyt seuraamaan, niin voi pitkän matkaa mennä, että se katse irtoaisi sieltä kännykästä ja kohdistuisi sinne vaunuun. Voihan se olla, että se lapsi nukkuu ja muuta, mutta silti. Toinen ihan erityyppinen ryhmä on se, että kun ihmisillä on lemmikeitä — tänään on puhuttu lemmikeistä — ja on koiraa ulkoiluttamassa ja koira välillä jää istumaan ja tuijottaa sitä isäntäänsä tai emäntäänsä saadakseen huomiota, ja se isäntä tai emäntä katsoo kännykkäänsä ja sitten, että ai niin, se koirakin oli tässä mukana. Eli oikeastaan niin näissä THL:n suosituksissa kuin tässä lakialoitteessa voisi sen lapsi-sanan ja sen ikärajan jättää pois, koska kyllä tässä olisi meillä kaikilla, myös täällä meillä, varmasti opittavaa. Nimittäin yksi yleisimpiä palautteita, ehkä yleisin, mitä saa tuolla ihmisiltä, on se, minkälaista keskustelua täällä käydään. Nyt on käyty asiallista, hyvää keskustelua. Toinen on sitten se, pitääkö teidän koko ajan olla niillä puhelimilla, niillä laitteilla. Ehkä tietysti nolointa on se, että tuolla valiokuntien kokouksissa, joissa asiantuntijoita on kuultavina, kaikki huoletta tuijottavat sitä kännykkäänsä. Eli se, millä tavalla vanhemmat ja me kaikki tässä toimimme, ja sitten tietysti se joukko... Täällä on hyvin tuotu esille niitä kamalia esimerkkejä, mitä sieltä internetistä löytyy, mitä on tietysti sieltä löytynyt aina. Aikuisethan me niitä sinne teemme. Sitten vielä meillä on täällä edustajia ja ehdokkaita, jotka kertoivat, että he ovat tehneet koko vaalikampanjansa somessa. Siinä taas jää miettimään sitä, että kun me tuotamme sinne niitä videoita — varmaan minäkin tänään laitan yhden videon täältä salista... Täällä oli hyvin sanottu, että somevideoita kuka tahansa voi tehdä ilman faktoja, niin että kyllä meidänkin varmaan jokaisen kannattaa välillä jäädä miettimään, ovatko ne kaikki... Ne voivat olla valikoituja, ne ovat varmaan faktoja, mutta ne voivat olla valikoituja. Ja miten sitten otetaan vielä huomioon se, että tämä tekoäly — siinä on paljon hyviä puolia, mutta ikävä kyllä me ihmiset ollaan näköjään semmoisia, että me käytetään kaikki mahdollinen hyväkin pahan tekemiseen — tekee entistäkin vaikeammaksi tämän tilanteen? Nyt on hyvin vaikea enää tietää, mikä on totta, mikä ei. Jos se oli vaikeata ennen sosiaalista mediaa, ennen internetiä, ennen monta muuta, niin se on entistä vaikeampaa. Jotenkin tämä sosiaalinen media on tehnyt hyväksytyksi huonon käytöksen, kiusaamisen ja uhkailun, ja ihan omalla nimellä, omilla kasvoilla. — Kiitos, ei muuta.