Arvoisa herra puhemies! Tällaisessa asiassa, missä on ollut aika voimakkaastikin esiintymässä muutosten puolesta mutta nyt kuitenkin päätynyt siihen, että tämä voidaan lievästi muutetussa muodossa niin sanotusti pitkin hampain hyväksyä, on varmaan tarkoituksenmukaista esiintyä hyvinkin maltillisesti ymmärtäen jossain määrin niitä toisistaan eroavia, aika paljonkin eroavia, näkemyksiä, joita tässä on. Tämän asian olennainen pykälähän on tämä poliisilain 4 luvun viitospykälä, jossa on lueteltu seitsemän eri esimerkkiä siitä, millä tavalla voitaisiin tätä tiedonsaantia nykyisestä muuttaa. Tästä antoi muun muassa Lääkäriliitto lausunnon silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnan, joka oli lausuntovaliokunta, käsittelyssä. Kaivoin sen tuossa esille, vaikka nyt emme enää ole tässä ykköskäsittelyssä vaan kakkoskäsittelyssä. Noin lyhyenä tiivistyksenä voisi sanoa, että Lääkäriliitto oli valmis hyväksymään kolme niistä seitsemästä kohdasta. Siihen viimeisimpään, joka liittyy tähän etsintään, ehdotettiin yhden sanan muutosta, joka kuitenkin on aika merkittävä, elikkä ”...kadonneen tai kadonneeksi epäillyn” — ”ja” — ”mahdollisesti hengen tai terveyden vaarassa olevan henkilön löytämiseksi”. Siinä täytyisi täyttyä tämä ehto, että henkilö on kadonnut ja epäillään, että hän on hengenvaarassa. Ihminenhän voi jollakin tavalla kadottaa itse itsensä muutoinkin, olematta millään lailla hengenvaarassa ja ilman, että siihen liittyy mitään etsintää tai mitään muuta. Nyt tämä ei muuttunut näiltä osin. Mutta jos nyt tämmöisen ihan lyhyen kriminaalipoliittisen asteikkotulkinnan tässä esittäisi, niin löydän helposti viisi eri sävyä tässä. On niin sanottu erittäin tiukka linja, minkä puolesta tässä äsken kuultiin muutama puheenvuoro, joissa oltiin sitä mieltä, että jopa hallintovaliokunnan tekemät muutokset menivät vähän liian lievään suuntaan. Sitten on ehkä sitä lievempi versio, jota edustaa nyt tämä hallintovaliokunnan tekemä mietintö, jossa eräitä kohtia, varsinkin sitä äskeisen pykälän kakkos- ja kolmoskohtaa, korjattiin. Sitten ehkä sitä lievempi versio oli se, mitä esimerkiksi Helsingin Sanomissa sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokoomuslaiset lääkäriedustajat kritisoivat. Ja sitten taas vielä lievempi oli se, mitä me esitimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja mikä ei tullut siellä enemmistön päätökseksi. Ja sitten kaikkein lievin, jos näin voidaan sanoa, on tämä hylkyesitys. Halusin tämän tässä vielä selkeyttää, eli tähän on erilaisia tulkintoja olemassa. Itse ajoimme tähän tiettyjä muutoksia. Nyt sitten eräitä muutoksia saimme läpi, eräitä emme saaneet, mutta olemme päätyneet siihen, että siellä on hyviäkin kohtia, joiden takia tätä ei olisi syytä hylätä.