Arvoisa herra puhemies! Tosiaankin tässä välikysymyksessä on kyse nuorisotyöttömyydestä. Nuorisotyöttömyys on yhteiskunnallisena ilmiönä, jos katsotaan historiaa vähän taaksepäinkin, aina ollut vakava asia. Aina siellä, missä on toimettomia parikymppisiä nuoria, varsinkin nuoria miehiä, tulee vaikeuksia. Niin tuli 2015, kun Lähi-idästä lähti joukoittain näitä kohti Eurooppaa ja ihan tänne Suomeenkin asti päätyi. Siitä seurasi monenlaisia haasteita ja ongelmia, jotka näkyvät ehkä edelleen. Näin tapahtui 1800-luvun lopulla, kun oli paljon nuoria miehiä vailla työtä ja tekemistä, kun kaikki maat oli jaettu. Etelä-Pohjanmaalla syntyi puukkojunkkarit-niminen ilmiö. Aina silloin, kun historiassa on ollut nuoria vailla tekemistä, vailla roolia yhteiskunnassa, vailla tarkoitusta elämälle, on syntynyt isoja yhteiskunnallisia ongelmia. Nyt Suomessa on viimeiset pari kolme vuotta vallinnut tämä taloudellinen matalasuhdanne, joka on myös johtanut tähän nuorisotyöttömyyden merkittävään pahenemiseen. Me keskustassa toivomme todella hartaasti, että talouskasvu alkaisi mahdollisimman pian, helpottaisi tätä Suomen katastrofaalista julkisen talouden tilannetta, helpottaisi tätä inhimillistä tilannetta, helpottaisi työttömyyttä ja nuortenkin työttömyyttä. Mutta nyt kun on tätä talouskasvua näillä uudistuksilla — monilla hyvillä hallituksen tekemillä uudistuksilla kylläkin — yritetty saada aikaiseksi, niin sitä ei siltikään ole tullut. No, nyt sitten me esitämme ja ehkäpä jotkut muutkin tahot tässä yhteiskunnassa ovat esittäneet korjaavia toimenpiteitä, joilla voisimme tätä nuorten tilannetta helpottaa, antaa tekemistä, antaa paikan yhteiskunnassa, antaa tarkoituksen elämälle. Nyt sitten saimme kuulla ihan ministeriaitiosta, että nämä meidän ehdotukset ovat sosialisimia, vasemmistolaisia. Minä sanon, että vaikka kuinka olen itse markkinatalousmyönteinen, vaikka kuinka uskon aina lähtökohtaisesti siihen, että ihmisen oma-aloitteisuus, toimeliaisuus on se, jolleka yhteiskuntaa pitää rakentaa, niin kyllä tällaisessa tilanteessa, jossa meillä on näin vakava ilmiö kuin tämä paha nuorisotyöttömyys, jokaisen pitää uskaltaa olla, vaikka se sitten olisi vasemmistolaista, ja tehdä niitä asioita, joilla saadaan näille nuorille tarkoitus ja tehtävä elämään, ettei pääse syntymään näitä pitkittyviä, hankalia sosiaalisia ongelmia, kun nuoret eivät sitä paikkaansa löydä. Se ensimmäinen työpaikka on valtavan tärkeä. Se on ihan valtavan tärkeä. Niin kuin sanoin tuossa nopean keskustelun aikana, se on aivan eri asia 40-vuotiaalle, 50-vuotiaalle olla vuosi työttömänä kuin 20-vuotiaalle vastavalmistuneelle. Se on aivan eri asia. Edellytykset päästä ensimmäistä kertaa työelämään ovat todella vaikeat. Siksi tätä keskustelua täällä nyt käydään tänään, ja siksi olemme näitä toimenpiteitä ehdottaneet. Toivoisimme, että näihin ongelmiin hallitus nyt vielä tässä loppukaudella tarttuisi, ettei ensi vuosi olisi samanlainen. Tässä nuorten tulevaisuudenuskossa tai pikemminkin sen puutteessa on ehkä laajemminkin kyse siitä, mitä nuoret näkevät edessään — mitä näkee edessään vastavalmistunut 19—20-vuotias, kun hänellä on ammattitutkinto, ja mitä korkeakoulusta valmistunut. Näkeekö hän edessään tien, moottoritien, jossa voi kiihdyttää ja mennä lujaa eteenpäin? Näkeekö hän vaikka nyt sitten vähän hankalan ja liukkaankin kapean polun vai näkeekö hän vuorenseinän? Jos hän näkee edessään vuorenseinän, niin kuin nyt moni nuori tällä hetkellä näkee, niin tiedämme, että ei sitä vuorenseinää helposti lähdetä kapuamaan ylöspäin. Väitän, että paljon enemmän kuin vaikka 20 vuotta sitten, enemmän kuin vaikka 40 vuotta sitten, saati sitten 70- tai 80-luvuilla, kun nämä niin sanotut suuret ikäluokat olivat tässä vaiheessa, nuoret tänä päivänä näkevät näitä vuorenseiniä. Nyt kysymys kuuluu, mitä poliitikot, mitä päättäjät, mitä tämä koneisto on valmis tekemään, jotta nuoret näkisivät edes näitä polkuja, joita pitkin pääsee eteenpäin, sen vuorenseinän sijaan. Sanotaanko nyt näin, että ei tässä Suomen poliittinen järjestelmä ole kauhean hyvin onnistunut, ja syy ei ole tietysti pelkästään tämän nykyisen hallituksen, vaan voi sanoa, että jo aikaisemminkin on tietyissä asioissa epäonnistuttu. Arvoisa puhemies! Nostan vielä yhden asian esille, jonka haluan liittää tähän keskusteluun, ja kyllä se on se Finnish dream, ’suomalainen unelma’, joka on oma koti. 80 prosenttia suomalaisista haluaa yhä edelleen omistaa oman kotinsa. Silti se on mahdollista yhä harvemmalle, valitettavasti näin. Se on mahdollista yhä harvemmalle täällä väestökeskittymissä, joissa asumisen hinta on korkea, työssäkäyvän keskituloisen, saati pienituloisen nuoren pariskunnan tai vähän vanhemmankin, on tosi vaikea saada rahoitusta asunnon hankintaan. Sama koskee maaseutua. Vaikka olisi hyvätkin tulot, niin se, että pankki antaa lainaa talon hankkimiseen maaseudulta, on todella vaikeata. [Puhemies koputtaa] Tässä on yksi esimerkki, jossa ennen Suomi onnistui paremmin luomaan niitä polkuja tai leveämpiä teitä, leveämpiä kaistoja eteenpäin, polkuja [Puhemies koputtaa] omaan asuntoon, omistamiseen, oman kodin, elämän rakentamiseen. Tässäkin meidän pitää pystyä tulevaisuudessa parempaan kuin mihinkä me olemme nyt tähän asti pystyneet.