Petri Honkonen

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun tässä vihreiden ja vasemmistoliiton puheenvuoroja kuuntelee, niin ilmeisesti Suomella menee liian hyvin, kun on varaa kansantaloutta ajaa näin paljon alas ja pistää koko metsäala seis valtaosaksi vuotta. Mitä tähän esitykseen tulee, niin harmaa suojelu on aina kaikista pahin, koska se ei kunnioita ensinnäkään sen metsänomistajan oikeuksia eikä sillä myöskään päästä sitten varmastikaan ympäristön kannalta mielekkäisiin lopputuloksiin, joten siinä mielessä on hyvä, että hallitus on tätä nyt säätämässä. Haluan siitä kiittää maa- ja metsätalousministeriä. Mutta kannan kyllä tätä samaa huolta kuin tässä edellisessä puheenvuorossa ja aiemminkin, että onko tässä nyt huomioitu kaikki ne yksityiskohdat, jotka vaikuttavat metsänomistajan asemaan ja omistajan oikeuksiin käsitellä omaa omaisuuttaan ja hoitaa sitä. Nyt jos oikein ymmärsin, niin tämä esitys ei ole perustuslakivaliokuntaan tulossa lausunnolle, joten toivonkin, että maa- ja metsätalousvaliokunta nyt suhtautuu tähän sillä tavalla vakavasti, että pohditaan tarkasti nyt näiden oikeuksien tasapaino, kun näitä yksityiskohtia valiokuntakuulemisessa kuullaan.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan nyt vielä tätä ydinkysymystä tässä alleviivata. Minun mielestäni, niin kuin varmaan täällä kaikkienkin mielestä, niiden ihmisten, jotka ovat siihen kyvykkäitä, siis kyvykkäitä käyttämään näitä digitaalisia palveluita ja ovat siinä ajan tasalla, on suotavaakin siirtyä pois kirjepostista. Heitä on siihen viranomaisen minun mielestäni kaikin tavoin kannustettava, ja kun tämä julkisen talouden valtava säästöurakka on tässä meneillään ja vielä pahemman kerran kesken, niin kyllähän nyt tämmöisistä pitää niitä kuluja pyrkiä ensi sijassa säästämään ennemmin kuin ihmisten peruspalveluista. Mutta sitten kun tullaan siihen, mistä tässä on pohjimmiltaan kyse, niin kuin tuossa aluksi ensimmäisessä puheenvuorossani sanoin: tämä viranomaisen tiedoksiantamisvelvollisuus on ihan keskeinen asia tässä meidän perustuslaissa ja meidän oikeusjärjestelmässä. Siis se asia, mitä perustuslaki suojelee, on nimenomaan kansalaisen suojelemista viranomaisen mielivaltaa vastaan. Ja jos nyt jatkossa, niin kuin tässä nyt tietyn osan ihmisistä osalta voi käydä, se vastuu siirtyy sille kansalaiselle pois sieltä viranomaiselta, niin tämä on se ongelma. Vaikka puhuttaisiinkin hyvin rajatusta porukasta, rajatusta osasta kansalaisia, niin kun tämä on niin keskeinen oikeus, siis oikeus saada viranomaiselta tieto minua koskevasta päätöksestä, niin vaikka se koskisi vain yhtä, kahta, kolmea ihmistä tai sitten kymmentätuhatta, se on olennainen asia. Se on kriittinen kysymys, ja tässä sitä ei riittävällä tavalla minun mielestäni turvata. Mitä sitten tulee näihin ongelmiin, että jos ihminen ei käytä ollenkaan mitään internetpalveluita, niin se on varmasti näin. Mutta sitten tiedetään sekin, että kyllähän ihmisten toimintakyvyssä tapahtuu muutoksia. Meillä voi olla hyvinkin koko työuransa erilaisia atk-laitteita ja ohjelmistoja käyttänyt henkilö, joka sitten myöhemmällä iällä sairastuu, tulee vaikka muistisairaus, mikä on hyvin tyypillistä tässä ikääntyvässä maassa. Silloinhan se toimintakyky menee. Ja mitenkäs tämmöisen ihmisen osalta, jos hänellä ei ole edunvalvojaa tai muuten häntä omaiset auttavat? Tässä on nyt juuri kyse nimenomaan tästä harmaasta alueesta, jossa on määrittelemätön määrä suomalaisia, joidenka oikeusturva voi tässä nyt todella ikävällä tavalla vaarantua Sitä en kyllä millään toivoisi. Olen kyllä tässä samaa mieltä kuin edustaja Kontula ja mitä monet muut ovat edellä sanoneet, että ei voi tällaisten pienimuotoisten digituki- ja neuvontahankkeiden varaan näin isoa oikeusturvakysymystä jättää, vaan kyllä tämä asia pitäisi pystyä muulla tavalla hoitamaan. Ja uskon, että se pystytäänkin muulla tavalla hoitamaan ja saamaan valtiontaloudelle niitä välttämättömiä säästöjä.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä tosiaankin on nyt käsittelyssä hallituksen esitys, jossa ehdotetaan viranomaiskirjepostista luopumista ja siirtymistä kauttaaltaan sähköiseen viranomaisviestintään. Tämähän nyt sitten tarkoittaa näin kansankielellä sanottuna sitä, että jatkossa erilaiset viestit viranomaisilta tulevat Suomi.fi-postilaatikkoon. Tätähän me hallintovaliokunnassa hyvin perusteellisesti käsittelimme, ja tätä myöskin perustuslakivaliokunta muutamilla säätämisjärjestykseen liittyvillä kannanotoilla sitten paimensi, ja niitä sitten tässä hallintovaliokunnan mietinnössä vaihtelevasti otettiin huomioon. Keskustan osalta me kannatetaan tämän esityksen tavoitteita lämpimästi. Tässä tavoitellaan kansalaisten sujuvampaa ja paikkariippumatonta asiointia, julkisen talouden säästöjä ja myöskin tätä viranomaistoiminnan tehostamista. Tämä on täysin oikea suunta. Mutta tässä onkin nyt ongelmana tämä valittu säätelyratkaisu ja toimeenpanotapa, joka ei ole sellainen, että se huomioi kaikki kansalaiset riittävällä tavalla. Mikä tässä on suurin ongelma, on se, aivan kuten perustuslakivaliokunnan käsittelyssä todettiin, tämä päätöksen tiedoksisaattaminen, siis viranomaisen tiedoksisaattamisvelvollisuus on aivan keskeinen kansalaisen oikeusturvatae, ja se ei tässä nyt riittävällä tavalla toteudu. Eli tässä muutoksessa käytännössä vastuu näistä seuraamuksista, siis jos kansalainen ei sitä viestiä viranomaisen päätöksestä saa, siirtyisi tässä tapauksessa nyt sitten viranomaiselta kansalaiselle. Tämä nyt on seurausta siitä, kun tämä Suomi.fi-tili käytännössä avattaisiin jokaiselle kansalaiselle automaattisesti heti, kun hän tunnistautuu johonkin viranomaispalveluun ilman, että sitä erikseen häneltä suostumuksella pyydetään tai varmistutaan siitä, että kansalainen on ymmärtänyt, että näin tapahtuu. Tämä voi tapahtua esimerkiksi, jos hän ostaa jonkun kaupunginteatterin teatteriliput palvelussa, joka edellyttää tällaista kirjautumista. Se hyväksyntä tulee siinä samalla annettua. No, tämä ei varmastikaan ole ongelma sellaisille kansalaisille, joilla nämä digitaidot ovat riittävän hyvällä tasolla, mutta se, että kansalaiset joutuvat tässä tilanteeseen, jossa he tietämättään ovat tämän suostumuksen antaneet, on tietysti ongelma. No, nythän ilmeisesti jo useimmat sadattuhannet suomalaiset ovat pelkästään viranomaisten viestintä- ja mainoskampanjan myötä käyneet siellä Suomi.fi-palvelussa tilaamassa pelkästään tämän sähköisen viranomaispostin. Sehän on tietenkin hyvä asia, koska nämä ihmiset silloin sen osaavat ja pystyvät sitä seuraamaan. He pystyvät myöskin sen sähköpostiherätteen sieltä itselleen tilaamaan, ja sillä saadaan säästöjä, kun ei tätä kirjepostia tarvitse lähettää. Mutta suurin ongelma tässä esityksessä on kyllä se vastuu niillä ihmisillä, joilla esimerkiksi ei ole älylaitteita, ei riittäviä digitaitoja tai vaikka säännöllistä internetyhteyttä. He joutuvat tässä kohtuuttomaan asemaan, kuten myös sellaiset henkilöt, joilla toimintakyky on jostakin syystä alentunut. Tämä rajaus, joka tähän hallituksen esitykseen nyt tehtiin eduskuntakäsittelyn aikana, siis se, että tiliä ei avata henkilöille, joille on määrätty edunvalvoja tai vahvistettu edunvalvontavaltuutettu, ei ole kyllä riittävä oikeusturva tässä tapauksessa. Se, mikä tässä ehdotuksessa on myöskin poikkeuksellista, on se eritahtisuus, joka on toisen tähän liittyvän hallituksen esityksen kanssa. Elikkä nyt on sitten ilmeisesti valtiovarainministeriö antamassa vielä kevätistuntokauden aikana esityksen, jossa nyt sitten tämän valtion viranomaisen omistaman palvelun eli käytännössä Suomi.fi-palvelun ohella otettaisiin mukaan tähän palveluun myöskin nämä yksityiset yritykset, jotka tarjoavat näitä erilaisia viranomaisen viestintä- ja välityspalveluita. Meidän mielestämme nämä olisi pitänyt toteuttaa nyt samanaikaisesti eikä niin, niin kuin nyt tehdään, että sosialisoidaan ikään kuin ”koko markkina” Suomi.fi-palvelulle, valtion itse kehittämälle, minun mielestäni vähän kankealle palvelulle, ja jätetään nämä yksityiset yritykset sitten toissijaiseen asemaan ja vasta myöhemmin päästetään ne tähän mukaan toimimaan, kun ensin kaikki on ohjattu sinne Suomi.fi-palvelun käyttäjiksi. Tosiaankin tämän ohella, että tässä ikäihmiset ja kaikki ne, joilla edellytykset käyttää näitä digitaalisia laitteita eivät ole hyvät, joutuvat tähän, ja pahimmassa tapauksessa heidän oikeusturvansa vaarantuu tai he joutuvat tässä muulla tavalla nyt sitten keskeisissä viranomaisasioissa kaltoinkohdelluiksi. Iso ongelma on myös tämän lakiesityksen hallinnolliset ja taloudelliset vaikutukset muun muassa kuntiin, jota tässä on arvioitu hyvin puutteellisesti. Mutta yhtä kaikki näin johtopäätöksenä: Kyllä tässä suurin ongelma on tämä oikeusturvakysymys, ja pelkään pahoin, huolimatta näistä valiokuntakäsittelyssä mietintöön tehdyistä täydennyksistä, että moni suomalainen, varsinkin ikäihminen, tiedostamattaan tulee tilanneeksi itselleen tämän sähköisen viranomaisviestin, ja mahdollisesti jää joku asia sen johdosta huomaamatta, ja vastuu on kansalaisella itsellään. Voi tulla taloudellisia seuraamuksia, voi tulla oikeudellisia seuraamuksia. Kyllä minun mielestäni etenkin niiden vanhojen ihmisten, jotka tässä yhteiskunnassa muutenkin tällä hetkellä joutuvat pelkäämään tulevaisuutensa puolesta, joutuvat pelkäämään, että saavatko he hoivaa sitten, kun se oma toimintakyky ei ole enää kunnollinen, luottamusta viranomaisten toimintaan nyt vielä heikennetään tällä tavalla vain säästöjen takia, jotka tässä tapauksessa nyt sitten ovat vielä epävarmoja. Pidämme sitä erittäin ongelmallisena. Arvoisa puhemies! Tämän johdosta ehdotan, että tämä hallituksen esitys hylätään.

Arvoisa herra puhemies! Syksy 2015 osoitti, että Lähi-idässä käynnissä olevien sotien ja muiden levottomuuksien seurauksena Suomeen voi hakeutua varsin lyhyessä ajassa merkittävä määrä turvapaikanhakijoita. Sisäministeri Rantanen on aiemmin todennut meille vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen, että kansainvälisten sopimusvelvoitteiden vuoksi Suomi ei voi estää meille suuntautuvaa turvapaikanhakua, mikä tietysti on valitettavaa, kun tiedämme, että turvapaikkajärjestelmässä on näitä ongelmia ja sitä myös paljon hyväksikäytetään. Tämän laajamittaisen maahantulon hallinnassa pitäminen vaatii tietysti paljon resursseja Maahanmuuttovirastolle ja Suomen turvallisuusviranomaisille, ja kysymys on silloin todella suurista lisärahoitustarpeista. Olisinkin kysynyt, arvoisa valtiovarainministeri: Kun te valmistaudutte nyt kehysriiheen, niin oletteko te tähän varautunut ja valmis, jos tämä turvapaikanhakijakriisi uusiutuu? Oletteko valmistautunut turvaamaan riittävät voimavarat Maahanmuuttovirastolle, poliisille ja Suomen viranomaisille tämän kriisin hoitamiseksi ja [Juho Eerolan välihuuto — Puhemies koputtaa] suomalaisten turvallisuuden takaamiseksi?

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämä keskustelu nyt käydään, siitä pääministerille kiitos, mutta mitään uutta esitettäväähän tässä pääministerin alun puheenvuorossa emme saaneet. Sen sijaan tämän keskustelun sosiaali- ja terveyspoliittisesti merkittävin uutinen oli tämä, mitä edustaja Räsänen kertoi, että hallituksen sisältä todella vastustetaan muun muassa tätä alkoholin kotiinkuljetusta. Toivon, että muukin hallitus tähän yhtyy ja vähennetään näitä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuspaineita. Se, mikä tässä keskustelussa nyt on valitettavan epärehellistä, on se, että meillähän tämä palvelutarve koko ajan kasvaa — taisi sen Östman tässä edellä sanoa. Pelkästään, arvoisa pääministeri, teidän hallituskautenne aikana yli 80-vuotiaiden määrä Suomessa suhteessa aikaisempaan on kasvanut kymmenillätuhansilla. Ymmärrämme sen, että hoivan tarve kasvaa, joten kyllä kulutkin kasvavat. Ja jos nyt on näin, että tämä on se pääasiallinen sopeutuskohde, niin sehän tarkoittaa silloin sitä, että sitä hoivaa eivät kaikki kerta kaikkiaan saa, ja vieläpä tietyillä alueilla, nyt kun ette suostu korjaamaan näitä diagnostiikkavirheitä, sitä hoivaa saa entistä huonommin. Se ei lohduta yhtään sitä ikäihmistä, joka siellä muistisairaana odottaa kotona hoivapaikkaa, että [Puhemies koputtaa] keskimäärin menee hyvin. Voisitteko nyt korjata nämä alueiden väliset eriarvoisuudet? [Ben Zyskowicz: Ja mitäs uutta edustaja Honkonen esitti, jos Orpo ei esittänyt mitään?]

Arvoisa herra puhemies! Täällä ei lällätellä. Me keskustassa olemme aivan yhtä huolissamme Suomen julkisen talouden katastrofaalisesta tilanteesta ja Euroopan pahimmasta työttömyydestä kuin te siellä hallituksessakin. Kyse on siitä, ovatko hallituksen toimet olleet onnistuneita vai eivät. Nyt kun tässä kuunteli pääministerin katsausta, niin on pakko kyllä siteerata eräästä laulua, jossa lauletaan, että ”huominen on huomenna, vaikka oltais jo sen puolella”. [Naurua vasemmalta] Tuntuu siltä, että tämä näkemys, että nyt seuraavalla kaudella sitten tehdään niitä isoja toimia ja enää ei tehdä, on se, minkä hallitus on valinnut, ja mielestäni siihen ei kyllä ole varaa. Nyt olisi esimerkiksi rakennusalalla lukuisia toimenpiteitä, joilla voisi ilman merkittävää julkisen talouden vaikutusta — miinusta sinne — saada tämän historiallisen rakentamisen laman selätettyä ja rakentamisen käyntiin. Ja se, mikä olisi aivan verrattoman tärkeää, on se, että nyt pitäisi tarttua tähän finanssisääntelyyn, joka pankkien mukaan on keskeisenä esteenä sille, että pystytään yrityksiä rahoittamaan, pystytään kotitalouksia rahoittamaan ja saadaan rakentamista ja yritystoimintaa sen kautta kukoistamaan. [Puhemies koputtaa] Tartutteko näihin, vai odotellaanko huomiseen? [Antti Kurvinen: Kannattaisi tarttua!]

Arvoisa rouva puhemies! Meillä Saarijärvellä työttömyysprosentti on tuoreimpien tietojen mukaan 18,1. Minä en usko todellakaan, että esimerkiksi tämä valtiovarainministerin esittämä varsin halpamainen, ensinnäkin keskustan linjojen vääristely ja väärän tiedon välittäminen täällä eduskunnan edessä [Sanna Antikainen: Ei pidä paikkaansa!] ja muukin vähättelevä suhtautuminen tähän työttömyyskriisiin, jossa Suomi tällä hetkellä on, [Sanna Antikainen: Ei pidä tuokaan paikkaansa!] ainuttakaan työtöntä perhettä tai kotitaloutta lohduttaa. Enkä myöskään usko, että Saarijärvellä tuosta työttömien määrästä kovinkaan monella on ulkomainen sukunimi, ehkä voi olla muutama ukrainalainen joukossa, mutta ilmeisesti te olette heidät lähettämässä sitten takaisin tänä päivänä. Jos ette ole, niin voisitte senkin tässä eduskunnan edessä sanoa. [Sanna Antikainen: Kuka sitä väärää tietoa nyt levittää?] Kyse on siitä, että ne talouspoliittiset teot, joita hallituksella on käytettävissään niukan rahan aikana, esimerkiksi tämä yhteisöveron alennus, ne pitäisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Hallitus ei ole tekemässä näitä toimia tehokkaasti, vaan on tämän yhteisöveron antamassa suurimmille yrityksille ilman, että se luo mitään uutta kasvua. Nämä toimet pitäisi tehdä eri tavalla, ja se on keskustan linja.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tämä esitys tavoitteiltaan on todella hyvä ja kannatettava. Minä kannatan markkinataloutta, ja mielestäni silloin kun kunnat tai hyvinvointialueet omistavat yrityksiä, sille pitää olla joku tietty selkeä tehtävä ja syy, miksi näin tehdään. Jos nyt vaikka esimerkkinä, niin sairaanhoitopiirit omistivat aikanaan näitä pesuloita ja itse asiassa hyvinvointialueet edelleenkin omistavat näitä. Mielestäni hyvinvointialue ei tarvitse omaa pesulaa, vaan sitä pystyy tekemään joku yksityinenkin yritys, mutta sen sijaan jollain pienellä kunnalla ei ole osaamista esimerkiksi ict-palvelujen hoitamiseen tai niiden kilpailuttamiseen. Tämä on juuri tämä ongelma. Eli nyt tässä ministeri Marttinen on rakentanut semmoisen pyssyn, joka ei osu riittävästi niihin, joihinka sen oikeasti pitäisi osua, vaan se osuu kaikkiin niihin pieniinkin, jotka joutuvat ongelmiin. Ne ovat nämä pienet kunnat ja pienet kaupungit, joilla ei ole resursseja ja joilla ei ole rahaa ruveta hoitamaan näitä kilpailutuksia, ja nyt ne joutuvat ne omalla organisaatiolla hoitamaan. Vielä sanon sen, että VM:n arvion mukaan — valtiovarainministeriön arvion mukaan — tästä tulee puolen miljardin kustannukset julkiselle taloudelle, niin että kyllä ei tässä kauheasti ole sitä tuottavuutta, mistä ministeri esittelypuheenvuorossaan sanoi.

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun rahaa on vähän, on tehtävä viisaita valintoja, ja keinoja, joilla hallitus voi työllisyyttä edistää, niitähän on todella vähän. Yksi keskeinen on todellakin tämä veropolitiikka, ja siinä hallitus on tehnyt omia valintojaan. Arvonlisäveron korotus ei varmasti työllisyyttä parantanut, päinvastoin se lisäsi työttömyyttä. Mitä tulee näihin teidän valintoihinne, niin te olette todellakin päättäneet nyt sitten laskea yhteisöveroa, ja tämähän tulee hyödyttämään kaikista suurimpia yrityksiä. Kesko, Osuuspankkiryhmä, Neste ynnä muut suuryritykset hyötyvät tästä merkittävästi. Sen sijaan te ette ole valinneet auttaa pieniä yrityksiä, joihinka vielä ennen Orpon ja Purran hallitusta vallinneen talouskasvun aikana suurin osa työpaikoista syntyi. Kysyisinkin teiltä, arvoisa valtiovarainministeri: Miksi ette ole esimerkiksi ottaneet käyttöön yrittäjävähennystä, jonka Sipilän hallitus aikanaan loi, ja korottaneet sitä? Miksi olette valinneet auttaa ennen kaikkea suuria yrityksiä? Minkä takia ette ole halunneet auttaa pieniä yrityksiä, joihinka suomalaisten työpaikat ennen muuta syntyvät?

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on kyllä oikeansuuntainen ja varmasti tarpeellinen, mutta ongelmaksihan muodostuu se, että todennäköisesti tämä ei tule niiden taloudellisesti kaikista vaikeimmassa asemassa olevien hyvinvointialueiden tilannetta auttamaan. Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialueella, jolla on kaikista eniten tätä syntynyttä alijäämää, tästä alijäämästä jopa yli sata miljoonaa on syntynyt hyvinvointialueista itsestään riippumattomista syistä, koska rahoitusta on näiden diagnoositieto-ongelmien vuoksi tullut vähemmän. Tätä asiaa hallitus on myös kieltäytynyt korjaamasta, mikä minun mielestäni ilman muuta pitäisi korjata. Totta kai näitä säästötoimenpiteitä tehdään, mutta tällä esityksellä ei pystytä korjaamaan sitä perusongelmaa eli tätä hyvinvointialueiden rahoituksen epätasaisuutta. Toiset alueet saavat enemmän rahaa ja toiset vähemmän suhteessa palvelutarpeeseen, vaikka sitä olisi aivan saman verran. Keskusta on esittänyt, että pitäisi saada tällainen velkasaneeraus näille hyvinvointialueille, jossa osa tästä alijäämästä annettaisiin anteeksi. Mielestäni siihen olisi hallituksen nyt syytä tarttua, jotta ihmisten peruspalvelut voidaan turvata.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän nyt näistä toivonpilkahduksista huolimatta näyttää tulevan jo aika mones talouskasvun katovuosi. Ja nyt kun tässä kohtaa vaalikautta ollaan, viimeiset valtiopäivät ovat käynnissä, niin kyllä minä soisin, että hallitus pikkuhiljaa alkaisi myös arvioimaan omien talouspoliittisten toimenpiteidensä onnistumista. Olen samaa mieltä, että nythän tällaista varsinaista elvytysvaraa ei ole eikä millään vanhanaikaisella työvoimapolitiikallakaan tämä Suomen tilanne tästä parane. Ja todella toivoisin, että tähän veropolitiikkaan ja sen toimivuuteen ja onnistumiseen käytettäisiin enemmän huomiota. Tästä lähes miljardin yhteisöveron alesta, joka nyt on ensi vuonna tulossa, keskustelin hiljan erään menestyneen suomalaisen yrittäjän kanssa, ja hän totesi siitä, että ”kyllähän minä tästä hyödyn”. Mutta en usko, että Suomen talous tästä millään tavalla tulee hyötymään. En usko, että Suomen kansantalous tulee tästä hyötymään. Olisinkin halunnut tästä valtiovarainministerin kommentin: kuinka tämä veropolitiikka nyt hallituksen osalta on ollut onnistunutta ja kuinka paljon siellä on onnistuttu luomaan kasvua?

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa syntyi viime vuonna 43 000 vauvaa, ja kevään yhteishaussa meillä oli täytettävänä 55 000 korkeakoulujen aloituspaikkaa. Tästä voimme päätellä, että lähivuosina meillä tulee olemaan todella iso rakennemuutos edessä meidän koulutusjärjestelmässämme ja tietenkin jo alemmilla koulutusasteilla ennen korkeakouluja. Meillä on mielestäni ihan oikea — hallitus ymmärtääkseni tämän myös jakaa — tavoite nostaa suomalaisten korkeakoulutusastetta. Esitänkin hallitukselle ja pohdittavaksi sen kysymyksen, tulisiko meidän uudistaa korkeakoulujen valintajärjestelmää. Nykyäänhän meillä nuorten ihmisten energia kuluu siihen, että osallistutaan vuosia korkeakouluvalintoihin. Tulisiko meidän edetä nyt, kun ikäluokat pienenevät, kohti eurooppalaista järjestelmää, jossa korkeakouluihin päästäisiin sisälle ilman valintakokeita tai ilman nykyisen kaltaista menettelyä ja tällä tavalla nostettaisiin meidän koulutusastetta?

Arvoisa herra puhemies! Kuten tuossa edustaja Kari edellä hyvin totesi ja viittasi tähän pitkäjänteisempään budjettisuunnitteluun, niin näkisin, että tämä on syytä ottaa nyt vakavasti ja huolehtia näistä sisäisen turvallisuuden viranomaisten pitkäaikaisista resurssipuutteista kokonaisvaltaisemmin ja jäntevämmin. Mitä tulee maahanmuuttoon ja maahanmuuttokysymyksiin, joihinka en tuossa edellisessä puheenvuorossani ehtinyt viittaamaan, niin olisin halunnut kysyä: onko hallituksella tarkoitus nyt vielä loppuvaalikaudella tuoda tämä maahanmuuton pisteytysmalli, joka esimerkiksi Kanadassa on ymmärrykseni mukaan menestyksellä otettu käyttöön, tämäntyyppistä valmistelua tehdä, jotta voimme varmistua siitä, että Suomeen saadaan työmarkkinoille osaavaa työvoimaa ja juuri sitä, mitä tarvitaan? Sitten mielelläni kuulisin myös siitä — mihin itse asiassa ministeri jo jonkun verran tuossa kuppilan puolella viittasikin — mitä uudistuksia nyt sitten tämän EU:n maahanmuuttohankkeen, maahanmuuttopaktin, myötä on kenties tulossa.

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille ja jaoston puheenjohtajalle esittelystä. Mitä tulee tähän sisäisen turvallisuuden rahoitukseen, niin toistan edelleen sen, mikä meillä keskustassa on ollut isona huolenaiheena: tämä pitkäjänteinen suunnitelmallisuus. Mielestäni sisäisen turvallisuuden viranomaisten rahoitukseen tarvitaan samanlaista pitkäjänteistä suunnittelua kuin puolustushallinnon osalta, ja tämä tulisi korjata. Haluaisin kysyä teiltä, arvoisa ministeri, tästä suojelupoliisin organisoinnista sisäministeriössä. Nyt julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tämä kansallisen turvallisuuden yksikkö sisäministeriössä aiotaan lakkauttaa. Me kannatetaan sitä, että näihin isoihin uusiin turvallisuusuhkiin pitää pystyä reagoimaan tehokkaasti, ja tätä eduskunnassa ollutta poliisilakiakin, sen muutoksia, keskustassa kannatamme, mutta haluaisin kuulla, mikä ongelma ja mitkä syyt ovat taustalla siinä, että suojelupoliisin hallinnollinen asema sisäministeriössä nyt sitten ollaan siirtämässä toiseen paikkaan. Mitkä ovat perusteet sen taustalla?

Arvoisa rouva puhemies! Minun on pakko nyt sanoa tästä peruutuspeiliin katsomisesta edustaja Valtolalle ja Hänniselle ja muillekin läsnä oleville, että kyllähän Marinin hallituksessa olisi varmasti pitänyt todeta, kuinka kehtasikaan Teuvo Auran kakkoshallitus jättää tällaisen soteuudistuksen meidän harteille ja kuinka kehtasi Holkerin hallitus säätää tämmöisen erikoissairaanhoitolain ja jättää sen meidän harteille. [Mauri Peltokangas: Menee vähän liian pitkälle!] Siis jokainen hallitus saa perintönä sen todellisuuden, mikä on, mutta se ei ole mikään selitys jättää asioita tekemättä, seisoa tumput suorana, niin kuin nyt tehdään kuntien valtionosuusuudistuksen kanssa ja myöskin hyvinvointialueiden rahoituksen ongelmien — selkeiden, kaikkien yhteen ääneen myöntämien ongelmien — korjaamisessa. Mitä tulee tähän sosiaali- ja terveydenhuoltoon, niin pakko on myöskin se todeta, nyt kun täällä kokoomuksesta tuli voimakas kritiikki, minkä takia Matti Vanhasen hallitus, jossa muuten kokoomus oli mukana, Jyrki Kataisen hallitus, Alexander Stubbin hallitus tai Juha Sipilän hallitus, jossa kokoomus oli mukana, ei sitten tehnyt sitä soteuudistusta, kun se kerran nyt on niin pielessä, kun Marinin hallituksen Marinin hallitus sen toteutti. Eli tätä peruutuspeiliin katsomista toivoisin täällä olevan nyt paljon vähemmän ja enemmänkin sitten niitä ratkaisuja. Mitä tulee sitten tähän kuntien peruspalvelujen valtionosuuden uudistamiseen, niin kyllä tätä ovat edellisetkin hallitukset uudistaneet. Tämä Jyrki Kataisen hallitus muuten uudisti, taisi Sipilän hallituskin tehdä tähän muutoksia. Eli tämä on vaikea. Minä tiedän, että tämä on todella vaikea uudistus. Minä en ollenkaan vähättele tätä poliittista vaikeuskerrointa enkä mitään muutakaan, mutta sanon vain sen, että se kertoo kulloisenkin hallituksen prioriteeteista, minkälaisia uudistuksia se haluaa viedä eteenpäin ja mihinkä se sitä poliittista painetta laittaa. Tämä nyt vain valitettavasti johtaa siihen, kun tämän kanssa nyt on jappaisteltu tässä, että esimerkiksi Laukaan kunnassa on oppimateriaalirahaa 80 euroa ensi vuodelle per perusopetuksen oppilas. 80 eurolla et saa hankittua juuri mitään. Tämä johtaa todella isoihin epäkohtiin ja siihen, että esimerkiksi perusopetuksen taso huononee tämmöisissä Laukaan kaltaisissa lapsivoittoisissa kunnissa merkittävästi. Jos vertaa vaikka omakotipaikkakuntaa Saarijärveä, saadaan noin 7—8 miljoonaa vuodessa tätä peruspalvelujen valtionosuutta, Kauniaisiin, siellä on parituhatta asukasta enempi, ne saavat 24 miljoonaa, ja siellä on puolet pienempi verotus kuin meillä. Joku voisi kysyä, onko tämä oikein ja miksi tälle ei mitään tehdä. No, nyt tässä ei kunnollista vastausta saatu. Itse en kyllä aivan usko, että tässä on tehty kaikki voitava, mutta se voi ollakin, että on tarkoitus jättää kunnat ajelehtimaan, ja sitten tämä in-house-sääntely kyllä on se lopullinen kirveen isku. [Mauri Peltokangas: Voi kun olisi ollut edellisessä hallituksessa mukana suunnittelemassa, miten tullaan toimimaan!] — Noin voi sanoa, kun ei ole mitään muuta sanottavaa.

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi kannatan tätä edustaja Räsäsen tekemää keskustan vastalauseen mukaista lausumaehdotusta. Tässähän todellakin, niin kuin kollega edellä kuvasi, kuntien tilanne on aika synkkä monin paikoin, toisilla se on aika valoisakin. Tämä kahtiajakautuminen, mikä Suomen kuntakentässä nyt on, on kyllä todella valitettava ja vakava asia ennen kaikkea sen takia, että nyt omalla toiminnallaan Petteri Orpon hallitus tätä vauhdittaa, kun kesken vaalikauden — vaalikautta olisi ollut vielä vuosi ja neljä kuukautta jäljellä — nostettiin kädet pystyyn ja kuntaministeri Ikonen ilmoitti, että valtionosuusremonttia ei tulla tekemään, vaikka se oli hallitusohjelmaan kirjattu ja siihen jo viime vuonna selvityshenkilöiden tekemän työn pohjalta olisi kaikki edellytykset ollut. No, sitäkin suuremmalla syyllä nyt pitää tähän isompaan kuntien rahoituksen kokonaistarkasteluun käydä jo nyt, koska jos tämä nyt lykätään kokonaan tulevan hallituksen syliin, ovat siellä sitten mitkä puolueet tahansa, niin sehän tarkoittaa sitä, että kun ensin käydään hallitusohjelmaneuvottelut vuoden 27 keväällä, sitten vähän käynnistellään, niin pahimmassa tapauksessa vasta 2030 on uusi valtionosuusjärjestelmä toiminnassa. Tämä samahan koskee muuten hyvinvointialueiden rahoitustakin ja siinä olevia ongelmia, ja niihin pitäisi kanssa tarttua nyt välittömästi, jotta voidaan nämä ihmisille keskeiset peruspalvelut turvata. Tässä puhutaan nyt kuntien rahoituksesta. Kyllähän kunta on hyvinvointivaltiolle aivan keskeinen. Se ei ole tietysti pelkästään se työkalu, jonka kautta ne lakisääteiset palvelut järjestetään, vaan kunnallahan on myös yleinen toimiala. Se voi demokraattisesti valittujen päättäjien haluamalla tavalla sitten sitä omaa aluettaan kehittää — ja näin usein tapahtuukin — ja tarjota muita täydentäviä palveluita voimavarojen mukaan, mutta nyt tilanne on johtanut todellakin siihen tämän lain uudistamisen tarpeen... Tämän lain uudistamisen tarvehan tulee siitä, että nyt tosiaankin on näitä negatiivisen valtionosuuden kuntia, taitaa Kemi olla sieltä pahimmasta päästä, Kouvola ynnä muita, jotka joutuvat maksamaan valtiolle siitä ilosta, että saavat valtion lailla säätämiä palveluita järjestää. Nämä räikeimmät tilanteet olisi nyt pitänyt vähintäänkin korjata. Pakko sanoa vielä tähän loppuun omasta maakunnastani: Keski-Suomihan on se, jonka väestö suhteellisesti varmastikin eniten tästä kärsii, koska meillä Jyväskylä, Jämsä ja Laukaa ovat kuitenkin väkimäärältään isohkoja kuntia ja Jyväskyläkin on kuitenkin Suomen mittakaavassa iso kaupunki. Nämä ovat juuri niitä kuntia, jotka kipuilevat, kun eivät pysty järjestämään edes perusopetusta säällisesti johtuen nyt näistä valtionosuusjärjestelmäongelmista, siis saavat paljon vähemmän rahaa suhteessa kuin moni muu verrokkikunta. Tämä pitäisi nyt korjata. Hallitus voisi sen vieläkin tehdä, ja toivon, että se tehdään nyt hallitusohjelmassa kirjatun pohjalta.

Arvoisa rouva puhemies! Teen keskustan vastalauseen mukaiset lausumaehdotukset 1 ja 2: ”1. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee ja antaa tarvittavat esitykset tupakkaveron lisäkorottamiseksi 100 miljoonalla eurolla. 2. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää, voitaisiinko kuluttajia ohjata matkustajatuonnin sijaan ostamaan tupakkatuotteita Suomesta sillä, että alennettaisiin kaikkien tupakkatuotteiden verovapaan tuonnin rajoja.”

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on ehkä paikallaan pysähtyä hetkeksi sen äärelle, mikä on Valtion asuntorahasto. Mistä rahasta silloin puhutaan, kun puhutaan nyt osaksi valtion budjetin taloutta purettavasta Valtion asuntorahaston pääomasta? Siinä on kyse aravalainoista — takaisin maksetuista, aikanaan suomalaisille perheille myönnetyistä aravalainoista, niiden pääomasta — sekä kunnille ja muille yhteisöille, joille aikanaan aravalainoja valtio myönsi, takaisin maksetusta pääomasta, ja sitten korkoja ynnä muuta siihen päälle. Tästä on kyse, kun puhutaan Valtion asuntorahaston pääomasta, jota nyt ollaan — käytetään nyt tällaista karkeaa kansanomaista termiä — kuppaamassa, ja kaunistellaan valtion budjettia tällä. Tässä nyt puretaan aivan keskeinen valtion asuntopolitiikan instrumentti ilman että tuodaan sen tilalle mitään uutta. Tässä edustaja Lyly käytti todella hyvän puheenvuoron edellä. Siis nyt puretaan keskeiset instrumentit ja välineet ilman, että tuodaan mitään uutta tilalle. Se on mielestäni tässä se kaikista suurin vahinko, joka tehdään, varsinkin kun katsomme ympärillemme, mitä Suomessa tapahtuu: asuntomarkkinat ovat aivan pysähdyksissä. Se on se, mihinkä nyt täysin markkinaehtoinen toiminta on johtanut. Se on johtanut tällaiseen totaaliseen syväjäähän, missä asuntorakentaminen ja asuntomarkkinat tällä hetkellä ovat. No, oma keskustelunaiheensa ovat sitten ne välineet, tämä korkotukilainoitus ja nämä tietyt opiskelijoille, vanhuksille ja vammaisille suunnatut erityisryhmärakentamisen tuet ynnä muut tuet, mitä nyt sitten aikaisemmin ARAn kautta myönnettiin. Olisiko näissä jotain kehitettävää? Olen sitä mieltä, että niissä on paljonkin kehitettävää ja uudistettavaa, mutta se, että tämä uudistus tehdään nyt tällaisen revoluution eikä evoluution kautta eikä tule mitään tilalle, on huono juttu. Olisin odottanut sitä nyt, kun Suomessa on oikeistohallitus, että olisi muutama ajatus uhrattu ja ehkä toimiakin tehty sen eteen, että omistusasumista jollakin tavalla pyrittäisiin tukemaan ja lisäämään. Nimittäin aikanaan oli aivan keskeinen tämä aravalainoitus, se, että ihmiselle myönnettiin joko omakotitalon rakentamiseen tai sitten omistusasunnon hankkimiseen lainaa, valtio myönsi lainaa. Se oli aivan keskeinen tekijä siinä, että ihmiset pystyivät pääsemään niin sanotusti elämässä eteenpäin, pystyivät aloittamaan vaurastumisen ja ikään kuin pääsemään seuraavalle askeleelle. Nytten tämä nykyinen mallihan johtaa siihen, että ne perheet — ne nuoret perheet ja vähän vanhemmatkin perheet —, puhumattakaan sitten yhden hengen talouksista, joilla ei ole omassa perheessä tai suvussa isoja omaisuuksia kiinnittää, asettaa asuntorahoituksen pantiksi, eivät pysty omistusasuntoa hankkimaan ja ovat vuokra-asumisen loukussa. Tämä ongelma on todella iso. Tämä on pahentunut finanssikriisin jälkeen, kun pankit ovat tätä luotonantoa tiukentaneet. Tätä ongelmaa pitäisi käydä ratkomaan. Mielestäni asuntorahasto olisi ollut siihen aivan hyvä työkalu, mutta valitettavasti se on nyt mennyttä ilman, että tuodaan mitään tilalle.

Arvoisa rouva puhemies! En usko, että täällä salissa yksikään oppositiopuolue — ei ainakaan keskustan osalta voi niin sanoa — pilkkaisi sitä, että Suomen työttömyystilanne on merkittävästi pahentunut, saati sitä, että hallitus ei ole päässyt niihin tavoitteisiin, mitä hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä asetettiin, kun Orpon ja Purran hallitus aloitti, saati sitä, että niihin tavoitteisiin ei ole päästy. Tämä asiahan on semmoinen, että tämä on vakava asia, ja me keskustassa kovasti toivotaan, edelleenkin toivotaan, että hallitus tekisi sellaisia toimenpiteitä ja sellaista politiikkaa, jolla saataisiin Suomeen talouskasvua, jolla saataisiin sitä työllisyyttä ylös ja parempaa toimeentuloa suomalaisiin perheisiin, mutta nyt hallitus tuntuu keskittyvän muunlaisiin asioihin. Mitä tulee itse tähän käsittelyssä olevaan kaivosmineraaliverotusta koskevaan esitykseen, niin kun katsoo isoa kuvaa — ja varsinkin tällaisissa asioissa on syytä katsoa sitä isoa kuvaa — niin maailmallahan on valtava kilpajuoksu näistä mineraaleista ja kaivannaisista. Euroopassa on julistettu kovasti strategisen autonomian ajattelua, jossa Euroopan ei tulisi olla enää riippuvainen Kiinasta tai mistään muistakaan mahdollisista, vaan Euroopan tulisi olla näiden keskeisten kaivannaisten osalta, keskeisten komponenttien, keskeisten mineraalien osalta itsenäinen. Tässä Suomi, jossa paljon näitä mineraaleja on, on aivan keskeisessä roolissa. Tämä on ensimmäinen asia. Toinen asia on sitten se — katsotaan nyt tämän päivän uutisia — että valtion velanotto on paisumassa 17 miljardiin ja Suomen talous on kyykännyt aivan totaalisen pohjalle. Tällaisessa tilanteessa, jossa toisaalta näille mineraaleille on valtava kysyntä ja toisaalta meidän taloudellinen tilanteemme Suomessa on todella huono, pitäisi käyttää energiaa kyllä ihan muuhun kuin siihen, että keksitään ja kehitetään keinoja, joilla Suomeen tulevia investointeja — olivat ne sitten kaivoksia, datakeskuksia tai mitä tahansa muita — estetään eli päinvastoin tehdään vaikeammaksi se tie investointien toteutumiseen ja työllisyyden kasvuun Suomessa. Minä olen aivan samaa mieltä siitä, ja olen varma siitä, että iso osa suomalaisista kokee niin kuin minäkin, että on oikein, että kun jostakin maasta, sieltä maaperästä, mineraaleja louhitaan ja rikastetaan ja sillä tehdään bisnestä, niin siitä kuuluukin verojalanjälki jäädä siihen maahan. Olen itsekin sitä mieltä, että kaivostoimintaa kuuluu verottaa ja sille kuuluu asettaa lainsäädännöllä selkeät rajat esimerkiksi näiden ympäristökysymysten osalta. Mutta tämän tasapainon löytyminen tulevaisuudessa on nyt todella tärkeää, ja toivoisin, että täällä keskityttäisiin enemmän luomaan Suomeen investointeja ja talouskasvua kuin etsimään keinoja — niin kuin kovasti edellisissä puheenvuoroissakin sellaista sävyä valitettavasti oli — millä tällaisia investointeja ei toteutuisi. Suomen tilanne on niin vaikea, että me tarvitaan ne kaikki.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän se on nyt sanottava, että tämä asuntomarkkinoiden huono tilanne — edelleenkin tulee konkursseja, tänään viimeksi luin uutisen siitä — on seurausta isommasta ilmiöstä, joka oli siis se, että matalan koron aikana sijoitusvarallisuutta ja myöskin sitten ihan velkarahaa meni aika paljon tähän asuntorakentamiseen, ja tällä sijoittajavivulla tämä asuntotuotanto pysyi todella korkealla, ja nyt se törmäys oli aika nopea. Haastehan tässä nyt on se, että hallitus on samaan aikaan purkanut näitä tiettyjä asuntopolitiikan välineitä. Keskustan mielestä tätä asuntopolitiikkaa pitääkin uudistaa. Siinä me ollaan kyllä hallituksen kanssa ihan samoilla linjoilla. Meidän mielestämme esimerkiksi tätä perinteistä tavanomaisen vuokra-asumisen tukea ei enää tarvittaisi pysyvästi vaan ehkä suhdanneluontoisesti, ja sen sijaan pitäisi pyrkiä elvyttämään sitä asuntotuotantoa, mikä on lähes kokonaan loppunut, eli omakotitalot ja pientalot, joista tutkimusten mukaan kuitenkin valtaosa suomalaisista edelleen haaveilee. Nyt tarvitaan uudistuksia, ei pysyttäytymistä vanhassa, mutta jotain pitää myös tulla sen tilalle, jos puretaan. Sinänsä tämä esitys [Puhemies koputtaa] on ihan kannatettava.