Arvoisa puhemies! Huhtikuussa 2021 jätin eduskunnalle toimenpidealoitteen kokeilusta koulutussetelin tarjoamiseksi toisen asteen opiskelijoille, jotka jäävät ilman korkeakoulupaikkaa. Koronapandemia oli tuolloin tuonut mukanaan ylimääräistä epävarmuutta toisen asteen opintojen loppuun saattamiseen ja korkeakoulujen opiskelijavalintoihin. Ajatuksenani oli, että mahdollisuus aloittaa opintoja avoimessa korkeakoulussa mahdollisen välivuoden aikana avaisi nuorille ovia ja toisi turvaa epävarmuuden keskellä. Koronapandemian aikana yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjosivat myös maksutta avoimen puolen opintoja työttömille ja lomautetuille. Olen siis valtavan iloinen, että Orpon hallitus tarttui ehdotukseeni muutamaa vuotta myöhemmin. Aivan liian monet nuoret jäävät toisen asteen opintojen jälkeen ilman toivomaansa opiskelupaikkaa. Opintojen aloittamista viivästyttää paitsi aloituspaikkojen määrä myös esimerkiksi opintoputken aiheuttama uupuminen. Meidän yhteinen tavoitteemme on, että reilusti yli puolella nuorista olisi korkeakoulututkinto. Yhteiskunnan muuttuessa on perusteltua pohtia, olemmeko itse asiassa asettaneet tavoitteita tarpeeksi korkealle kilpailukykyisen osaamisen ja laadukkaan tutkimuksen takaamiseksi, mutta joka tapauksessa on selvää, että jo nämä nykyiset tavoitteet edellyttävät merkittävää lisäystä korkeakoulujen aloituspaikkoihin ja muita toimia nuorten opintoihin pääsyn helpottamiseksi. Korkeakoulujen aloituspaikkojen ja hakijamäärien välinen ristiriita tulisi ratkaista niin, että yhä useampi voisi suorittaa itselleen mielekkäitä opintoja eikä opetuksen järjestäjille ja opintoihin pyrkiville aiheutuisi muutoksista kohtuutonta haittaa. Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä opintosetelikokeilu ansaitsee siis todella kiitoksen. On hyvä, että ilman opiskelupaikkaa jääneille nuorille tarjotaan mahdollisuus tutustua korkeakouluopintoihin avoimen korkeakoulutuksen kautta. Erityisen merkityksellistä se on tässä tilanteessa, jossa nuorten työllisyys on niin heikolla tolalla. Mitä tulee koulutustason nostamiseen laajemmin, niin täytyy valitettavasti todeta, että tähän mennessä hallituksen siihen varaamat rahat, 100 miljoonan euron kokonaisuus, ovat riittämättömiä suhteessa näihin tavoitteisiin. Tästä samasta määrärahasta pitäisi tosiaan rahoittaa paitsi tämä opintosetelikokeilu myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen, ja mittaluokka ei valitettavasti riitä hakijasuman purkamiseen ja koulutustason nostamiseen riittävällä tavalla, mutta on kuitenkin alku. On erittäin tärkeää huolehtia, että tämä kokeilu tavoittaa myös ammatillisen tutkinnon suorittaneet nuoret. Tämä korkeakoulutustason nostaminen vähintään puoleen ikäluokasta ja siitä eteenkinpäin edellyttää sitä, että myös ammatillisen koulutuksen kautta on käytössä toimiva väylä korkeakouluopintoihin, ja toivon mukaan tämä opintosetelikokeilu voisi myös avata siinä sellaisia ovia, jotka tähän mennessä eivät ole ihmisten edessä auenneet. Riittävä rahoitus, ohjaus ja lähiopetus ammatillisissa oppilaitoksissa on tietenkin ehdoton edellytys onnistumiselle. Hallituksen esityksessä on jostain syystä tosiaan tehty rajaus, että opintosetelillä voi suorittaa vain suomen- tai ruotsinkielisiä opintoja, ja sitä on täällä ansiokkaasti tietysti avattu, mutta itse hiukan kummastelen tätä rajausta ja ajattelen, että se rajaa tarpeettomalla tavalla korkeakoulujen opintotarjontaa. Minusta on myös pohtimisen arvoinen kysymys, miksi vapaan sivistystyön oppilaitokset, kuten kesäyliopistot, ovat jääneet tässä kokeilussa sivuun. Opintosetelietuuden käyttö on tarkoitus toteuttaa opin.fi-palvelun kautta, johon vapaan sivistystyön oppilaitoksilla ei ole pääsyä. Tämä rajaa mielestäni aivan tarpeettomalla tavalla pois toimijoita, joilla olisi valmiuksia tukea avoimen korkeakoulutuksen saavutettavuutta. Tätä kannattaisi mielestäni vielä ministeriössä harkita. Arvoisa puhemies! Loppuun totean, että kannatan edustaja Lohikosken esitystä siitä, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen mukaisina.