Saara Hyrkkö

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi vielä kerran kiitos kansalaisaloitteen tekijöille ja tukijoille. On tosi arvokasta, että pääsemme tämän aloitteen myötä keskustelemaan erittäin ajankohtaisesta aiheesta. Kun Suomi ja muu Eurooppa vahvistavat tulevien vuosien aikana puolustustaan merkittävästi, niin on olennaista varmistaa, että se tapahtuu Suomen turvallisuuden ja meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä kansalaisaloitteessa esitetään, että tulevissa puolustushankinnoissa huomioitaisiin kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitäärisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat. Tämän voisi ajatella olevan Suomen kaltaiselle maalle itsestäänselvä asia. Asevientiä sääntelemmekin juuri tähän tapaan. Käytännössä aloitteen hyväksyminen tarkoittaisikin sitä, että nykyiset vientiä koskevat hyvät käytännöt ulotettaisiin myös tuontiin ja puolustushankintoihin. Ulkoministeriön tehtävä olisi aseviennin tapaan ihmisoikeusvaikutusten sekä humanitäärisen oikeuden toteutumisen arviointi myös asehankinnoissa. Sitä on minusta hankala nähdä, miksi olisi huono asia, että tulisimme tietoisiksi niistä vaikutuksista ja riskeistä. Puolustushankintojen nykyistä monialaisempi valmistelu vahvistaisi Suomen huoltovarmuutta ja siten Suomen turvallisuutta. Puolustushankinnat sitovat Suomen turvallisuuden toimittajamaihin jopa vuosikymmeniksi. Siksi on selvää, että näitä hankintoja on tarkasteltava Suomen kokonaisturvallisuuteen, ulkopolitiikkaan ja ihmisoikeussitoumuksiin vaikuttavina poliittisina päätöksinä. Arvoisa puhemies! Nyt rakennetaan uutta maailmanjärjestystä. Sitä maailmanpolitiikan asetelmaa, johon olemme vuosikymmenien aikana tottuneet, ei enää ole. Itse ajattelen, että meillä on Suomena velvollisuus kaikella toiminnallamme rakentaa sellaista maailmanjärjestystä, jossa kansainvälisellä oikeudella ja ihmisoikeuksilla on edelleen merkitystä. Se on myös Suomen kaltaisen maan etu. Kauppa ei ole vain kauppaa, vaan siinä on kyse myös vaikutusvallasta, ja asekaupassa sitä poliittista vaikutusvaltaa vasta käytetäänkin. Arvoisa puhemies! Tämä aloite on linjassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Valtioneuvoston puolustusselonteon mukaan Suomen puolustustarvikkeiden viennin tulee noudattaa kansainvälisiä velvoitteita vastuullisesti ja sen tulee perustua tarkkaan tapauskohtaiseen harkintaan. On perusteltua ajatella, että nämä samat periaatteet ulottuisivat viennin lisäksi myös puolustusmateriaalihankintoihin. Selonteossa todetaan niin ikään, että on tärkeää vahvistaa EU:n strategista autonomiaa turvallisuuden ja puolustuksen alalla sekä vähentää haitallisia riippuvuuksia — tämä siis puolustusselonteossa. Eduskunta on puolestaan todennut, että Suomen riippuvuus vain muutamasta toimittajamaasta on tiettyjen kehittyneiden asejärjestelmien osalta suurta ja että liiallinen riippuvuus yksittäisistä maista voi heikentää Suomen huoltovarmuutta. Eduskunta on kehottanut puolustushallintoa huomioimaan tämän ja linjannut myös, että epävakaassa maailmantilanteessa materiaalihankintojen on tuettava myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Tämä aloite ei koske menneitä hankintoja vaan tulevaisuutta. Se ei myöskään koske yhtäkään tiettyä maata, mutta on ymmärrettävää, että tietyt ajankohtaiset tilanteet keskustelussa nousevat esiin, ja otan siksi itsekin yhden esimerkin. Yksi Suomen kumppaneista puolustusmateriaaliyhteistyössä on Israel, joka on toteuttanut Gazassa laajamittaisia ja julmia sotatoimia, kansanmurhaa. Humanitäärinen tilanne Gazassa on yhä katastrofaalinen. Viime lokakuussa sovitun tulitauon aikana Israel on tappanut yli 700 palestiinalaista ja haavoittanut yli kahtatuhatta, puhumattakaan viimeisen kahden ja puolen vuoden uhrimäärästä. Viime kuun lopussa Israelin parlamentti hyväksyi lain, joka mahdollistaa kuolemantuomion yksinomaan palestiinalaisille Israelissa ja miehitetyllä Länsirannalla. Amnestyn mukaan tämä kuolemanrangaistuslaki on yksi maailman armottomimmista. Unicef kertoi muutama päivä sitten, että Israel ampui kaksi järjestön palkkaamaa siviiliä Gazassa hengiltä, kun he olivat kuljettamassa vettä. Kaikesta tästä huolimatta tutkijoiden mukaan globaali asekauppa Israelin kanssa on kasvanut Gazan sodan aikana, eikä Suomikaan ole lopettanut asekauppaa Israelin kanssa. Riippuvuuteen esimerkiksi kansanmurhasta syytetyn, kansainvälistä oikeutta rikkovan valtion kanssa liittyy näiden ilmeisten moraalisten ongelmien lisäksi myös turvallisuuspoliittisia riskejä. On selvää, että se ei myöskään eduskunnan hyväksymän mietinnön edellyttämällä tavalla tue Suomen ulkopolitiikkaa, jonka pitkään linjaan on kuulunut kansainvälisen oikeuden noudattaminen, sääntöpohjaisen järjestelmän puolustaminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tämä kansalaisaloite ei koske mitään tiettyä yksittäistä maata tai tilannetta, mutta tämä Israelin tilanne kuvastaa niitä turvallisuuspoliittisia riskejä, joita syvenevä kumppanuus aiheuttaa nimenomaan Suomelle. Ihmisoikeuksien polkeminen ja humanitäärisen oikeuden rikkomukset ovat itsessään väärin, mutta ei ole myöskään poissuljettua, että kansainvälisen tilanteen kehityksellä olisi vaikutusta suoraan Suomen puolustuksen kannalta merkittäviin hankintoihin ja puolustusjärjestelmän huoltovarmuuteen. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi kansainvälisten pakotteiden kautta, jos olemme riippuvaisia pakotteiden kohteena olevasta maasta. On tietenkin myös kestämätöntä, että suomalaisten verorahoilla rahoitettaisiin jatkossakin räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia ja sotarikoksia. Arvoisa puhemies! Aloitteessa esitetään lainvalmisteluun ryhtymistä puolustushankintojen sääntelemiseksi siten, että niissä huomioidaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitäärisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat. Minusta tämä olisi johdonmukainen linja, joka vahvistaisi myös Suomen turvallisuutta, kun emme rakentaisi puolustustamme sellaisten maiden varaan, joihin emme voi luottaa. Yksityiskohdat ja mahdolliset kysymysmerkit ratkottaisiin huolellisessa lainvalmistelussa aivan normaalissa järjestyksessä. Meillä on pitkä perinne sen suhteen, että myydessämme aseita noudatamme tätä ihmisoikeusharkintaa, ja olisi vain ja ainoastaan johdonmukaista toimia samoin myös aseita ostaessamme. Esitän, että kansalaisaloite hyväksytään.

Arvoisa puhemies! Kiitän minäkin aloitteen tekijöitä. On todella olennaista, että pääsemme keskustelemaan ajankohtaisesta asiasta. Suomi ja Eurooppa vahvistavat lähivuosina puolustustaan merkittävällä tavalla, ja on olennaista, että se tapahtuu Suomen turvallisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Olisi johdonmukaista, että ne hyvät käytännöt, joilla me säätelemme asevientiä, ulotettaisiin myös puolustushankintoihin. Täältä oikealta laidalta salissa on annettu ymmärtää, että tämä aloite olisi jollain lailla ristiriidassa Suomen turvallisuuden kanssa, mutta asiahan on siis päinvastoin. Kyse on nimenomaan Suomen turvallisuuden ja huoltovarmuuden turvaamisesta. Nämä haitalliset riippuvuudet on eduskunta itsekin tunnistanut riskeiksi. Meidän ei kannata rakentaa puolustustamme sellaisten maiden varaan, joihin emme voi luottaa. Kaikki yksityiskohtaiset kysymykset ja pulmat ratkottaisiin aivan normaalisti huolellisessa lainvalmistelussa. Minä kannatan tämän aloitteen hyväksymistä.

Arvoisa puhemies! Lapset eivät valitse kohtaloaan. Ei heillä ole mahdollisuutta pinnistellä parantaakseen omaa asemaansa, eikä heillä ole varaa odotella parempaa taloustilannetta. He elävät lapsuuttaan tässä ja nyt. Nyt monien perheiden taloudellinen kantokyky on murtumassa. Hallituksen päätösten myötä yli 30 000 lasta lisää on työnnetty köyhyyteen. Vihreiden mielestä ei ole oikein, että lapset joutuvat kantamaan taakkaa talouden sopeutuksesta sen sijaan, että hyvin pärjäävät aikuiset tinkisivät hieman omista eduistaan. Te perustelette suurituloisten veronalennuksia asiantuntijoiden suosituksilla, mutta sivuutatte täysin ne asiantuntijat, jotka varoittavat lapsiperheköyhyyden pitkästä varjosta. Lapsena koetulla köyhyydellä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin ja sitä kautta myös mittava hintalappu julkiselle taloudelle. Pääministeri Orpo, nämä lapsiperheköyhyyttä lisäävät päätökset on tehty teidän johdollanne. Aiotteko viimein ensi viikon kehysriihessä avata silmänne ja sydämenne [Puhemies koputtaa] näille tosiasioille ja tehdä toimia, joilla lapsiperheköyhyyttä vähennetään [Puhemies koputtaa] tässä ja nyt?

Arvoisa puhemies! Vahva julkinen talous on köyhänkin turva, mutta julkista taloutta ei ole mikään pakko vahvistaa köyhien tai lasten kustannuksella. Itse asiassa näin ei edes saisi tehdä. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa asettamaan lapsen edun ensisijaiseksi kaikissa päätöksissä, myös talouspolitiikassa. Lasten hyvinvointi Suomessa heikkenee nopeammin kuin vuosikymmeniin. Yli 30 000 lasta on hallituksen päätösten myötä työnnetty köyhyyteen. Monien perheiden taloudellinen kantokyky on murtumassa. Samat perheet ottavat osumaa sosiaaliturvaleikkauksista, työttömyydestä ja palveluiden supistamisesta, jotka ovat niin ikään seurausta hallituksen leikkauksista kunnille ja hyvinvointialueille. Arvoisa puhemies! Me varoitimme lapsiperheköyhyyden kasvusta jo vaalikauden alkupuolella, kun hallitus puski läpi sosiaaliturvaleikkauksia. Hallitus vastasi, että ihmiset menevät töihin, sillä tämä ratkeaa. Kysyimme jo silloin, miten on tarkoitus toimia niiden vanhempien, esimerkiksi yksinhuoltajien, jotka ovat jo töissä mutta joiden toimeentuloa te silti nakerratte, tai niiden, joilla ei eri syistä ole mahdollisuutta tehdä kokopäivätyötä. Vastauksia emme saaneet — emme silloin emmekä nyt. Lapset eivät valitse kohtaloaan. Lapsilla ei ole mahdollisuutta pinnistellä parantaakseen omaa asemaansa tai mennä töihin, eikä heillä ole varaa odottaa parempaa suhdannetta. He elävät lapsuuttaan tässä ja nyt. Arvoisa puhemies! Hallitus on sittemmin perustellut köyhyyden lisääntymistä ulkoisilla šokeilla ja suhdanteilla. Mutta, hyvä hallitus, nämä lapsiperheköyhyyden luvut olivat tiedossa. Ne eivät ole seurausta šokeista ja suhdanteista vaan teidän tekemistänne päätöksistä. Ministeri Multala sanoi aiemmin täällä, että aina vaikeassa taloustilanteessa heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten, mutta on läpeensä arvovalinta, miten hallitus valitsee heitä kannatella tai jättää kannattelematta, tehdäänkö heidän elämästään vaikeassa tilanteessa entistä vaikeampaa. Arvoisa puhemies! Tänä keväänä olemme saaneet lukea nuorten tulevaisuususkon romahtamisesta. Nuorten tulevaisuususkossa on kyse yhteiskunnan kriittisestä infrastruktuurista. Ei auta, että päällystämme teitä tai hankimme puolustustarvikkeita tai täytämme varmuusvarastoja, jos laiminlyömme henkistä huoltovarmuutta ja annamme nuorten tulevaisuususkon murentua. On ennen kaikkea aikuisten vastuulla toimia siten, että nuorten tulevaisuususko voi jälleen vahvistua, että syitä uskoa tulevaisuuteen on enemmän kuin esteitä sille. Tämä on kansallinen kriisi, johon hallituksen tulisi suhtautua huomattavasti nykyistä vakavammin. Yksi opetus- ja kulttuuriministeriön nuorten tulevaisuususkoa käsitelleen asiantuntijaryhmän suosituksista oli puolittaa lapsiperheköyhyys seuraavan viiden vuoden aikana. Se edellyttäisi toimia jo ensi viikon kehysriihessä. Itse asiassa voisi jopa sanoa, että se on kenties kehysriihen tärkein tehtävä. Arvoisa puhemies! Vielä sananen näistä nukkuvista naapureista. Minä ymmärrän hyvin sen, että välillä keskustelun tuoksinassa suusta lipsahtaa epäonnistuneita sanavalintoja — milloin ihminen on tai ei ole desimaali tai jotakin muuta. Luulen, että tässä ministerin puheenvuoron lausahduksessa hätkähdyttävää oli se, että tällainen epäonnistunut ja jossain määrin leimaava, tai ainakin sellaiseksi tulkittavissa oleva, vertailu oli kirjoitettu nimenomaan valtioneuvoston viralliseen puheenvuoroon vastauksena tähän köyhyyttä koskevaan välikysymykseen. Se herätti kysymyksen: Ajatteleeko siis hallitus, että tämän työttömyyskriisin keskellä monetkin työttömät todella vapaaehtoisesti jäisivät nukkumaan naapureiden kiiruhtaessa töihin? Vai olisiko kuitenkin niin, että ihmiset heräävät siinä, missä naapuritkin, lähettävät lapsensa kouluun ja jatkavat työnhakua tilanteessa, jossa on vaikeampaa päästä Lidliin kesätöihin kuin lääkikseen opiskelemaan? He tekevät parhaansa selviytyäkseen tässä epävarmassa ja sekaisin olevassa maailmassa ja tarjotakseen lapsilleen mahdollisuuksia tai edes elämän perusedellytyksiä, ponnistelevat ylämäessä eteenpäin, vaikka hallitus puhaltaa kasvoille vastatuulta. Arvoisa puhemies! Ministeri ei debatissa ehtinyt vastata oikeastaan yhteenkään esittämääni kysymykseen, joten toistan ne vielä tässä. On nimittäin hämmentävää, että hallitus perustelee suurituloisten veronalennuksia asiantuntijoiden suosituksilla mutta sivuuttaa täysin ne asiantuntijat, jotka varoittavat lapsiperheköyhyyden pitkästä varjosta. Kysyn siis hallitukselta: Onko hallitus tietoinen siitä, että lapsena koetulla köyhyydellä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia ja sen myötä myös mittava hintalappu julkiselle taloudelle? Onko hallituksen mielestä oikeudenmukaista, että lapset joutuvat kantamaan taakan talouden sopeutuksesta sen sijaan, että hyvin pärjäävät aikuiset tinkisivät hieman omista eduistaan? Ja miksi hallitus valitsee kannustaa köyhiä kepillä mutta rikkaita porkkanalla?

Arvoisa puhemies! Lapsilla ei ole varaa odottaa parempaa suhdannetta, eikä heillä ole mahdollisuutta pinnistellä parantaakseen omaa asemaansa. Yli 30 000 lasta on hallituksen päätöksillä työnnetty köyhyyteen, ei siis johtuen ulkoisista šokeista, vaan teidän päätöstenne seurauksena. Te olette perustelleet näitä suurituloisten veroaleja asiantuntijoiden suosituksilla, mutta jostain syystä te sivuutatte täysin ne asiantuntijat, jotka varoittavat lapsiperheköyhyyden pitkästä varjosta. Ministeri Grahn-Laasonen, oletteko te tietoinen siitä, että lapsena koetulla köyhyydellä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia ja sen myötä myös mittava hintalappu julkiselle taloudelle? Onko teidän mielestänne oikeudenmukaista, että juuri lapset joutuvat kantamaan vastuuta ja taakkaa tästä julkisen talouden tasapainotuksesta sen sijaan, että hyvin toimeentulevat aikuiset tinkisivät omista eduistaan? Ja miksi te valitsette kannustaa köyhiä kepillä mutta rikkaita porkkanalla?

Arvoisa puhemies! Siat ovat todella älykkäitä, uteliaita ja sosiaalisia olentoja. On tyrmistyttävää, että hallitus haluaa kumota porsaiden kastrointikiellon ja ottaa takapakkia eläinten hyvinvoinnissa. Porsaiden kirurginen kastrointi on äärimmäisen kivulias toimenpide, joka tehdään porsaiden ollessa hereillä Jokainen mies voi varmasti kuvitella, miltä se tuntuu. Pelkkä kipulääke ei riitä lievittämään toimenpiteen aiheuttamaa stressiä ja kipua, joka jatkuu pitkään myös toimenpiteen jälkeen. Eläimet eivät ole olemassa ihmisiä varten. Porsaat, joista tänään puhumme, ovat kukin erillisiä, tuntevia ja arvokkaita yksilöitä. On toki niin, että tästä olemme ihmiskuntana varsin vieraantuneita. Tuntuu ehkä liian vaikealta tulla tietoiseksi siitä, miten älykkäistä eläimistä todella puhumme ja toisaalta miten julmaa se heidän kokemansa kohtelu on. On kuitenkin itsensä huijaamista naamioida tämä päätös jonkinlaiseksi kliiniseksi elinkeinopoliittiseksi tai maatalouspoliittiseksi päätökseksi. Kyse on mitä suurimmassa määrin arvovalinnasta, joka kertoo meistä ihmisinä. Jos Suomen talous ja vienti lepää porsaiden julman kohtelun ja kärsimyksen sallimisen varassa, ei meillä kovin hyvin mene. Kilpailukyky, joka nojaa toisten lajien hyväksikäyttöön ja kärsimykseen, ei ole eettisesti kestävää. Toki porsaiden kastrointi on vain yksi esimerkki siitä julmasta kohtelusta, jota tuotantoeläimet joutuvat myös Suomessa kohtaamaan. Äitinä mietin usein emakkoja. Luonnossa sikaemo rakentaa poikasilleen lämpimän ja pehmoisen pesän. Sikalassa tällainen mahdollisuus ei ole olemassa, vaikka lajityypillinen tarve olisi vahva. Emakkoja pidetään tyypillisesti kääntymisen estävissä häkeissä, joissa he eivät voi huolehtia porsaistaan. Historia tulee ihmettelemään, miten julmasti kohtelimme vuosikausien ajan eläimiä, ja jonain päivänä tämä tulee vielä muuttumaan.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tietääkseni täällä ei ole kenenkään suuta tukittu, vaan edellinenkin puheenvuoro aivan menestyksekkäästi alkoi ja se pidettiin ja se päättyi. On eri asia käydä yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi viranomaisten tai erilaisten tutkimuslaitosten tekemistä havainnoista kuin sitten esittää sellaisten lakkauttamista, jotka ovat jollain lailla kriittisiä puolueita kohtaan. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Muistuttaisin, että yhdenvertaisuusvaltuutettuhan siis tosiaan tutkii syrjintää ja sen monia eri muotoja Suomessa. Tontille kuuluu esimerkiksi ihmiskauppaan, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja vammaisten kohteluun liittyvää valvontaa ja raportointia, ja minusta on varsin erikoista, että tämän toiminnan siis tosiaan perussuomalaiset haluavat lakkauttaa. Eri syrjintäperusteista eniten yhteydenottaja valtuutetulle tuli vammaisuuteen liittyen. Työelämää koskevissa yhteydenotoissa teemoina erottuivat esimerkiksi ikäsyrjintä, työsuhteen päättäminen, työolot ja vammaisten henkilöiden asema. Sotepalveluihin liittyen esiin nousivat vammaisten ja sairaiden henkilöiden palvelut ja muun muassa esteettömyys. Toki tässä kertomuksessa todettiin myös, että viime vuosina rasismi on näkynyt suomalaisessa yhteiskunnassa [Puhemies koputtaa] enenevissä määrin, ja ehkä tämä on nyt sitten se asia, joka on mennyt hallitukselle ihon alle.

Arvoisa puhemies! Tämäkö on hallituksen linja? Allekirjoittaako pääministeripuolue kokoomus tämän avoimen hyökkäyksen riippumatonta viranomaista kohtaan, [Sanna Antikainen: Mikä avoin hyökkäys?] tämän Suomessa esiintyvän rasismin vähättelyn ja laissa säädetyn yhdenvertaisuustyön vääristelyn? Mielelläni kuulisin, mikä on hallituksen linja tässä asiassa ja miten kokoomus suhtautuu tähän hallituksen kakkospuolueen toimintaan, joka sekä täällä että myös julkisuudessa aikaisemmin on keskittynyt tähän riippumattomaan viranomaiseen, yhdenvertaisuusvaltuutettuun, joka siis huolehtii ja valvoo sitä, että meillä laissa säädetty yhdenvertaisuus Suomessa toteutuisi, ja nostaa epäkohtia esille. Minusta kertoo heikkoudesta ja pelkuruudesta, jos hallituksen kakkospuolue ei kestä sitä, että niitä epäkohtia, joita meidän yhteiskunnassamme on vähemmistöjen kokeman syrjinnän osalta, nostetaan esiin, vaan vastaus siihen on lakkauttaa tämä viranomainen, joka näitä epäkohtia nostaa esiin. [Puhemies koputtaa] Sellaista tapahtuu aivan toisenlaisissa valtioissa, jotka eivät välttämättä enää ole demokratioiden kaltaisia, [Sanna Antikainen: Höpö höpö! — Puhemies: Aika!] että riippumattomat viranomaiset yritetään altistaa oman tahdon alle.

Arvoisa puhemies! Ihan vain ajattelin ottaa puheenvuoron, että pöytäkirjoihin merkittäköön, että perussuomalaisten riveistä todella vahvistettiin näköjään se ääneen lausuttu tavoite, että meidän ei tulisi mahdollistaa niin monelle opiskelijalle eri tutkintojen opiskelua maksuttomasti. Eli tulkitsen niin, että teillä todella tavoitteena on se, että jossain vaiheessa sitten jonkinlaiset lukukausimaksut ihmisille lyödään, suomalaisille opiskelijoille, nenän eteen. Hyvä tietää. [Jaana Strandman: Melkoista tulkintaa siellä harrastetaan!]

Arvoisa puhemies! Jäin tässä oikein kuuntelemaan, kun hetki sitten listattiin näitä hallituksen merkittäviä koulutuspoliittisia tekoja ja linjauksia. Perusopetuksen panostukset mainittiin kahdesti edustajan puheenvuorossa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että hallitus on vastapainona näille perusopetuksen panostuksille leikannut kunnilta eli käytännössä sieltä perusopetuksesta monessa tapauksessa. Eli nämä valitettavasti kumoavat toisensa. Ei voi ajatella, että on uskottavaa koulutuspolitiikkaa yhdellä kädellä antaa ja toisella kädellä ottaa se pois. Korkeakoulupoliittinen työryhmä mainittiin merkittävänä saavutuksena. On tietysti hienoa, että korkeakoulupolitiikasta on jatkettu parlamentaarista keskustelua, kuten aiemmillakin vaalikausilla, ja vielä jäämme sitten odottamaan, että nämä linjaukset todella toteutuvat. Itse ajattelen, että kunnianhimoisempaakin otetta meidän koulutuspolitiikkaamme ja korkeakoulupolitiikkaamme voisi ottaa, mutta aika näyttää, konkretisoituvatko esimerkiksi koulutustason noston aidosti vaatimat aloituspaikkalisäykset. Tämä hallituksen nyt tekemä aloituspaikkalisäys on hyvä alku, mutta kuten edellä todettiin, aloituspaikat vaativat myös resurssit tuekseen, jotta kyse ei ole vain siitä, että samaa voita levitetään entistä ohuemman leivän päälle. Haluan mainita Uudenmaan kansanedustajana tietysti myös tämän Uudenmaan aloituspaikkatarpeen, johon toivoisin hallitukselta napakampaa otetta. Meillä Uudellamaalla korkeakoulupaikkojen määrä on suhteessa nuorten määrään pienin koko maassa, joten toivoisin, että niitä lisäyksiä saataisiin tietenkin tälle alueelle, jotta myös uusimaalaisilla nuorilla olisi niitä mahdollisuuksia opiskella yhtä lailla kuin muuallakin. Opintoseteliä kiitän. Minusta on hienoa, että hallitus on tarttunut tähän esitykseeni, josta viime kaudella tein toimenpidealoitteen. Se on minusta hyvä lisätyökalu saada nuoria kiinni opintoihin toisen asteen jälkeen, vaikka ne korkeakoulujen ovet eivät valintakokeissa vielä avautuisikaan. Mutta sen sijaan tämä avoimen tutkinnonanto-oikeus, jota hallitus puskee läpi, uskoakseni petaa tietä maksulliselle koulutukselle Suomessa ja tällaiselle varakkaiden ohituskaistalle, joka on iso riski suomalaiselle koulutukselle ja tasa-arvolle. Tästä kannattaisi kyllä perääntyä ja muistakin lukukausimaksuja haaveilevista puheenvuoroista irtisanoutua.

Arvoisa puhemies! Korkeakoulut eivät ole makkaratehtaita. Niissä rakennetaan sivistystä, osaamista, unelmia ja uusia polkuja niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle. Hallituksen koulutuspolitiikassa valitettavasti tuntuu kuitenkin olevan valloillaan tämä liukuhihna-ajattelu, ja se jatkaa Suomessa itse asiassa monesti aikaisemminkin ollutta linjaa, jossa korkeakoulutusta kehitetään rajoitusten ja suitsimisen kautta. Ajatellaan, että nuoret täytyy laittaa entistä tiukemmin jonkinlaiseen putkeen, jotta heidät saadaan sieltä nopeammin ulos ja työelämään. Tällaisen jäykän rajoitteen pamauttaminen korkeakouluihin ja opiskelijoiden niskaan ei vastaa tulevaisuuden haasteisiin. Epätyypillistenkin opintoyhdistelmien arvoa ei välttämättä viranomainen tunnista, mutta juuri niistä voi versoa sitä uutta luovaa ajattelua ja monialaista osaamista, joka nostaa ja uudistaa Suomea. Nuoret tuntevat jo nyt ennennäkemätöntä epävarmuutta ja paineita tulevaisuutensa osalta, ja tämä esitys on omiaan kasaamaan lisää paineita nuorten niskaan. Vihreät ovat esittäneet päinvastaisia toimia, joilla helpotettaisiin sitä nuorten kokemaa ahdistusta liittyen esimerkiksi juuri siihen lopullisuuden tunteeseen, kun moni nuori kokee, että heidän nuorena tekemänsä valinnat ovat sitten ikään kuin jo lopullisia, tulevaisuutta määrittäviä asioita, minkä takia sitten he eivät ehkä uskalla lähteä kokeilemaan asioita. Me olemme esittäneet, että ensimmäisen vuoden korkeakouluopinnot eivät vielä kuluttaisi ensikertalaiskiintiötä, mikä madaltaisi kynnystä ottaa vastaan opiskelupaikka, katsoa, löytyisikö se oma polku sitä kautta. Olemme myös esittäneet hakijasuman purkamiseksi ja koulutustason nostamiseksi merkittävää lisäystä korkeakoulujen aloituspaikkoihin. Tämä olisi se todellinen keino vastata niihin osaamistarpeisiin, joita Suomella tulevaisuudessa on, ja luoda nuorille toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuususko on yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria, ja siksi sen romahtaminen on vakava hälytys meille kaikille. Nuorten tulevaisuususkoa koettelevat muun muassa ympäristökriisit, maailmanpolitiikan epävarmuudet ja oman elämän paineet ja haasteet muun muassa toimeentulon saralla. Tämäkin kriisi kasaa osaltaan lisää paineita ja epävarmuutta nimenomaan nuorten niskaan. No, onneksi monet nuorten tulevaisuususkoa vahvistavat keinot olisivat samalla keinoja vastata tähän energia- ja elinkustannuskriisiin vieläpä ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Esimerkiksi viime kaudella toteutettu joukkoliikenteen arvonlisäveron painaminen nollaan olisi fiksu täsmätoimi helpottamaan toimeentulon haasteita mutta myös kestävää liikkumista. Tänään aiemmin kuultu valtiovarainministerin irtiotto näistä ilmastotavoitteista herättää kuitenkin huolen, onko hallituksella joitain ideologisia esteitä edistää niitä keinoja, jotka vähentäisivät Suomen ja suomalaisten fossiiliriippuvuutta, juuri nuo parjatut ilmastotoimet kun suojaisivat tulevissakin kriiseissä entistä kovemmilta iskuilta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Mites se turve? — Puhemies koputtaa] Pääministeri, kysyn teiltä: sitoudutteko valitsemaan nyt vastaukset tähän kriisiin siten, että ne eivät entisestään syvennä Suomen ja suomalaisten fossiiliriippuvuutta ja siten altista suomalaisia entistä vaikeammille tilanteille tulevissa kriiseissä? [Eduskunnasta: Elämää on kaupunkien ulkopuolella!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Garedew totesi, että ”jos Suomessa olisi Raamattuun uskova seurakunta”. Minä olen siinä käsityksessä, että Suomessa on useitakin, ja silti valtaosa näistä seurakunnista ei missään nimessä puolustele syrjintää tai edistä sitä näiden eheytyshoitojen muodossa. Haluan kuitenkin kiittää muita edustajia, jotka ovat tähän keskusteluun osallistuneet ja tuoneet näkemyksiä esiin ja perustelleet tätä lakialoitteen tarvetta hyvinkin monesta eri näkökulmasta. Toivon, että tämän aloitteen käsittely lakivaliokunnassa sujuu ripeästi ja että tämä eduskunnan enemmistön selvä tahto jollain lailla toteutuu jo tämän vaalikauden aikana ja asia liikahtaa eteenpäin. Minusta on tietysti täysin mahdoton ajatus, että eduskunta useampaan kertaan ottaa niin vahvan kannan jonkun asian puolesta ja se ei sitten vain millään tavalla liikahtaisi eteenpäin, joten toivon tietenkin, että lakivaliokunnassa asiaan suhtaudutaan tämän eduskunnan enemmistön tahdon mukaisesti ja että jonkunlaista edistystä nähdään jo tällä vaalikaudella.

Arvoisa puhemies! Täällä on noussut esiin tämä argumentti siitä, että tällä lakialoitteella puututtaisiin uskonnonvapauteen. Tästähän ei ole kysymys, kuten itse asiassa esittelypuheenvuorossanikin jo totesin. Tämä aloite pyrkii kitkemään sateenkaari-ihmisiin kohdistuvan haitallisen käytännön, ja minusta on tärkeää muistaa myös, että itse asiassa uskonnollisissa yhteisöissä harjoitettu eheyttäminen on omiaan estämään sen, että sateenkaari-ihmiset pystyvät olemaan osa uskonnollisia yhteisöjä. Täällä on korostunut tämä uskonnollisten yhteisöjen rooli, mutta ikävä kyllä on myös niin, että tätä niin sanottua eheyttämistä on esiintynyt myös sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä — ei toki aina välttämättä tietoisesti — ja siksi sitäkin olennaisempaa on se, että me hyvin selväsanaisesti eduskunnasta toteamme ja myös lainsäädännön puitteissa varmistamme, että tätä toimintaa ei missään määrin hyväksytä. Useat psykologiset ja lääketieteelliset järjestöt sekä Suomessa että maailmalla ovat onneksi irtisanoutuneet eheytyshoidoista, ja tämä ei missään nimessä ole mikään yleinen ilmiö tai valtavirtainen ilmiö, mutta meidän täytyy löytää lainsäädännönkin kautta keinoja, joilla tähän voidaan puuttua tehokkaammin. Myös Suomessa evankelis-luterilainen kirkko on tuominnut niin sanotut eheytyshoidot, joista ei ole siis mitään tieteellisesti todistettua hyötyä, sen sijaan huomattavasti haittaa. Täällä on vedottu perinteisten arvojen puolustamiseen, ja hiukkasen minusta tuntuu siltä, että tämä on itse asiassa jonkinlainen savuverho ihmisoikeuksien polkemiselle. Tämä on varsin yleinen argumentaatiotapa maailmalla, että erilainen naisten oikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien rajoittaminen verhotaan ikään kuin perinteisten arvojen puolustamiseen. Minä en kerta kaikkiaan hyväksy ajatusta, että perinteiset arvot olisivat synonyymi syrjinnälle. Näin ei ole. Minä uskon, että tässä salissa itse asiassa on valtaosa ihmisiä, jotka puolustavat perinteisiä arvoja eivätkä suinkaan sillä perustele kenenkään syrjintää, saati väkivaltaa. Ketään ei myöskään nosteta toisten yläpuolelle sillä, että jokainen saa yhtäläiset edellytykset elää turvallisesti omana itsenään.

Kiitos, arvoisa puhemies! Aloitan lainauksella: ”Eheytys jätti parantumattomat arvet ja Kantaan listan sairauksia, joista kaikki eivät ole edes kuulleet. Sen johdosta pelkään jokaista uskonnollista tahoa ja koko lääkärikuntaa. Lääkäripelon takia olen ollut lähellä kuolla useaan otteeseen, kun en ole uskaltautunut lääkäriin tarpeeksi ajoissa. Eheytyksen jäljiltä olen tyhjä, rikkinäinen kulho, jonne yritetään kaataa elämää ylläpitävää vettä, joka kuitenkin valuu ulos rei’istä, joita en osaa, jaksa tai pysty korjata.” Tämä sydäntäsärkevä lainaus on erään niin sanottuja eheytyshoitoja läpikäyneen henkilön kertoma kuvaus eheytyshoitojen tuhovoimasta. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole yksittäinen tarina vaan vain yksi esimerkki järjestelmällisestä sateenkaari-ihmisiin kohdistuvasta väkivallasta ja osa sateenkaari-ihmisten syrjinnän pitkää historiaa. Niin sanotut eheytyshoidot pohjaavat jo valmiiksi vääristyneeseen ajatukseen siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvassa ihmisessä olisi jotakin korjattavaa. Ei ole. Eheytyshoitoja läpikäyneet kertovat identiteettiinsä kohdistuneesta manaamisesta ja painostuksesta sekä kokemastaan ahdistuksesta ja äärimmäisestä epätoivosta tarinoita, joissa heidän identiteettinsä ja sisimpänsä on yritetty murtaa. Niin ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Tänään jälleen kerran vaadimme niin sanottujen eheytyshoitojen kriminalisointia. Eheytyshoidoilla viitataan siis tietoiseen pyrkimykseen muuttaa tai tukahduttaa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan identiteetti ja pakottaa hänet heteroksi tai cis-sukupuoliseksi. Eheytyshoidot eivät kuitenkaan ole sen enempää eheyttäviä kuin hoitojakaan. Ne ovat rikkovia, repiviä ja julmia pyrkimyksiä muuttaa täysin ehjiä ihmisiä. Ne ovat väkivaltaa, joka satuttaa, traumatisoi ja voi viedä jopa hengen. Eheytyshoidot ovat paitsi epätiedettä myös äärimmäisen haitallisia ja täysin tarpeettomia. Arvoisa puhemies! Kriminalisoimalla eheytyshoidot ja luomalla selkeä rikosnimike parannetaan uhrien oikeusturvaa ja mahdollistetaan viranomaisten puuttuminen tähän toimintaan nykyistä tehokkaammin. Puuttumisen lisäksi tämä laki antaisi selvän viestin, että niin sanotut eheytyshoidot eivät ole yhteiskunnan silmissä hyväksyttäviä, ja osoittaisi hoitojen kohteeksi ja uhriksi joutuneille, että tunnistamme heidän kokemansa kärsimyksen ja heitä kohtaan tehdyn vääryyden. Suomalaiset ovat jo kahdesti kansalaisaloitteen kautta vaatineet eduskuntaa puuttumaan tähän ilmiselvään ihmisoikeusrikkomukseen. Ensimmäisellä kerralla aloitteen käsittely raukesi istuntokauden päättyessä. Ihmisoikeustaistelijamme eivät kuitenkaan luovuttaneet vaan keräsivät uudelleen tarvittavat nimet uuteen kansalaisaloitteeseen, jonka eduskunta hyväksyi selvällä enemmistöllä viime maaliskuussa äänin 125—49. Hallituksen vastaus eduskunnan päätökseen oli tyrmäävä: asia ei tällä kaudella etenisi. Tällainen eduskunnan selväsanaisen tahdon ja demokratian sivuuttaminen ei käy päinsä. Kun ministeri ei ottanut asiakseen aloittaa lainvalmistelua eduskunnan edellyttämällä tavalla, ei auttanut muu kuin kääriä hihat ja viedä asiaa eteenpäin muita reittejä pitkin. Laadimme asiantuntijoiden avustuksella tämän lakialoitteen eheytyshoitojen kriminalisoimiseksi. Kiitän erityisesti edustajia Keto-Huovinen, Gebhard, Kosonen, Honkasalo ja Wickström yhteistyöstä ja kaikkia 110:tä kansanedustajaa, jotka allekirjoittivat aloitteemme. Eduskunnan selvä enemmistö on siis jälleen ihmisoikeuksien puolella. Arvoisa puhemies! Yhdenkään ihmisen ei tule kokea painostusta tai väkivaltaa oman identiteettinsä tähden. Haluan kiittää teitä, jotka olette jakaneet omia kokemuksianne ja sitä kautta avanneet suurelle yleisölle, miten tuhoisasta toiminnasta on kyse ja että ilmiö todella on yhä olemassa. Ja kiitos teille, jotka olette näitä tarinoita koonneet ja kertoneet eteenpäin ja kahdesti kansalaisaloitteen kautta puskeneet asian myös eduskunnan pöydälle. Meidän tehtävämme on huolehtia, että tehtävä viedään maaliin. Myös Euroopan unioni on kehottanut jäsenvaltioitaan kieltämään eheytyshoidot, ja useat maat ovatkin näin tehneet. Eheytyshoitoja kieltäneitä tai kriminalisoineita maita Euroopassa ja muualla ovat muun muassa Norja, Islanti, Ranska, Saksa, Kreikka, Malta, Espanja, Kypros, Portugali, Belgia, Uusi-Seelanti, Kanada. Nyt on meidän vuoromme. Päätän puheenvuoroni toiseen eheytyshoidoista selvinneen sanoihin, joka myös jakoi kokemuksensa kansalaisaloitteen tekijöiden kanssa: ”Vuosien piilottelun ja salailun jälkeen olin vihdoin vapaa. Elän ihanaa elämää. Minut hyväksytään, enkä pelkää olla oma itseni. Käsittelen arpiani ja traumojani terapiassa varmasti vielä pitkään, mutta ainakin olen onnellinen, eikä kukaan ota minusta homoutta pois.” Tässä lakialoitteessa ei ole kyse uskonnonvapaudesta, ei ole kyse sananvapaudesta. On kyse ihmisten vapaudesta olla oma itsensä turvallisesti vailla syrjintää ja väkivaltaa.

Arvoisa puhemies! Todella Suomen taloutta vaivaa matalasuhdanne, josta hallitus ei tietenkään tyystin ole vastuussa, mutta hallitus on vastuussa siitä omasta epäonnistuneesta politiikastaan, joka on tarpeettomasti pitkittänyt tätä tilannetta. Lisätalousarvio on jälleen riittämätön vastaus Suomen julkisen talouden haasteisiin. Vihreiden vastalauseessa on muutamia konkreettisia ehdotuksia: Ensimmäinen koskee tätä Länsirata-hanketta, josta voi tietenkin tässä salissa olla montaa mieltä, kuten edellä on kuultu, mutta selvää on se, että tämän hankkeen toteuttamisessa olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota ilmasto- ja luontovaikutusten minimoimiseen ja kompensointiin. Valtio voi tässä osoittaa esimerkkiä muille osakkaille. Rakentamisvaiheessa tulisi sitoutua käyttämään vähähiilistä betonia sekä terästä. Lisäksi hankkeen luontovaikutuksia tulee systemaattisesti selvittää sekä lieventää kaikin mahdollisin toimin. Erityisesti ekologisten yhteyksien turvaaminen ratalinjan läheisyydessä täytyy varmistaa ja olemassa olevia ekologisia yhteyksiä pyrkiä vahvistamaan. Valtion on myös toteutettava ekologista kompensaatiota hankkeen osalta huolelliseen selvitykseen pohjaten, ja tähän liittyen esitämme lausumaa. Toinen kokonaisuus liittyy tähän työttömyyskriisiin, joka Suomea vaivaa. Erityisesti olen huolissani nuorten työttömyydestä. Meillä oli vuoden lopussa alle 30-vuotiaita työttömiä työnhakijoita yhteensä 80 000. Erityisen huolestuttavana voidaan pitää pitkäaikaistyöttömäksi jääneiden nuorten tilannetta. Nuorten tulevaisuususkon murenemiseen ja työllisyysnäkymien heikkenemiseen olisi syytä puuttua nopeasti ja määrätietoisesti. Vihreät ovat esittäneet lukuisia keinoja nuorten työllisyyden parantamiseksi, ja katsomme, että hallituksen tulisi tuoda parempia ja vahvempia esityksiä tästä aiheesta eduskunnan käsittelyyn. Tästä siis on myös yksi lausuma. Kolmantena kokonaisuutena on nyt tämän lisätalousarvion kenties isoin asia, joka on nämä verotuloihin kohdistuneet muutokset. Niissä näkyy toki tämä Suomen heikko taloudellinen kehitys, jonka seurauksena sitten nämä verotuottoarviot ovat pienentyneet, mutta on tietysti myös niin, että hallitus itse on tehnyt lukuisia verotuloja vähentäviä päätöksiä tämän hallituskauden aikana. Yksi sellainen merkittävä on vielä niin sanotusti piirustuspöydällä, eli tämä yhteisöverokannan alentaminen 18 prosenttiin, jota ei ole vielä viety maaliin. Asiantuntijat ovat tämän esityksen laajasti tyrmänneet. Jopa perussuomalaisten oma nuorisojärjestö on tyrmännyt ja vaatinut tämän esityksen perumista. Se on julkisen talouden näkökulmasta varsin vähäjärkinen esitys, koska se ei tehokkaasti lisää talouden kasvua ja tietysti poraa 830 miljoonan aukon meidän verotuottoihimme tämän nyt lisätalousarviossa käsitellyn lähes miljardin aukon lisäksi. Eli esitämme, että eduskunta edellyttäisi, että hallitus ei tuo eduskuntaan enää uusia veropohjaa heikentäviä esityksiä. Arvoisa puhemies! Teen vihreiden vastalauseen mukaiset esitykset.

Kiitos, arvoisa puhemies! Valiokunnan varapuheenjohtajana esittelen nyt tämän valtiovarainvaliokunnan mietinnön koskien vuoden 2026 lisätalousarviota. Tässä lisätalousarvioesityksessä varsinaisten tulojen arviota alennetaan 952 miljoonalla eurolla ja määrärahoja lisätään 438 miljoonalla eurolla. Näiden verotuloarvioiden tarkentumista selittävät muun muassa ennakoitua alemmat kertymät sekä ennusteiden aleneminen. Eli tämä esitys lisää valtion nettolainanoton tarvetta 1 390 miljoonalla eurolla. Näin ollen valtion vuoden 2026 nettolainanotoksi arvioidaan noin 10,8 miljardia euroa. Alijäämää pienentää 1.1. lakkautetun Valtion asuntorahaston jäljellä olevan kassan tulouttaminen valtion budjettiin. Jos tätä noin 2,3 miljardin euron tuloutusta ei huomioida, niin alijäämä on 13,1 miljardia euroa, ja budjetoidun valtionvelan määrän arvioidaan olevan noin 201 miljardia euroa vuoden loppuun mennessä. Määrärahatarvetta kasvattavat etenkin Fingrid Oyj:n omistusjärjestelyt, joiden mittaluokka on 402 miljoonaa euroa, ja kasvua ja investointeja vauhdittavaan kokonaisuuteen esitetään yhteensä 145 miljoonaa euroa. Länsiradan rakentamisen rahoittamiseen esitetään 6,2 miljoonan euron lisäystä, ja liikenne- ja viestintäministeriö oikeutetaan allekirjoittamaan Länsirata Oy:n rakentamisvaihetta koskeva osakassopimus. Lisäksi Laivue 2020 ‑tilausvaltuutta esitetään lisättäväksi 139 miljoonaa. Todettakoon myös, että hallituksen lisätalousarvioesitykseen sisältynyt lisämääräraha alkoholilain uudistuksesta johtuviin lupa- ja valvontatehtäviin on valiokunnan käsittelyssä poistettu, sillä tämän mainitun alkoholilain muutoksen käsittely on vielä eduskunnassa kesken. Mietintöön sisältyy kolme vastalausetta. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Ministeri Rydman, te olette syyttänyt suomalaisia liiallisesta luottamuksesta siihen, että julkinen sektori hoitaa kaiken kehdosta hautaan. No, Suomessa tätä on tavattu kutsua hyvinvointivaltioksi, ja me olemme yleensä olleet ylpeitä siitä luottamuksesta, että täällä ketään ei päästetä putoamaan. Tämän hallituksen aikana suomalaisten luottamus sosiaali- ja terveyspalveluihin on toki romahtanut, ja sen sijaan, että te keskittyisitte palauttamaan tuota luottamusta, te olette ilmoittanut, että aiemmin päätetyt lisäleikkaukset viedään surutta läpi. Kuulemma aiotte tehdä sen mahdollisimman kivuttomasti. No, katsotaanpa, mihin näitä leikkauksia nyt kaavaillaan. Sosiaalihuollossa, johon te suunnittelette 100 miljoonan euron leikkauksia, on kyse vammaispalveluista, mielenterveys- ja päihdepalveluista, lastensuojelusta, ikääntyneiden hoivasta, elintärkeistä palveluista yhteiskunnan haavoittuvassa asemassa oleville. Miten te kuvittelette voivanne kivuttomasti leikata haavoittuvassa asemassa olevalta vammaiselta henkilöltä, lastensuojelunuorelta tai hoivaa tarvitsevalta ikäihmiseltä niistä palveluista, joiden on tarkoitus turvata heidän oikeutensa ihmisarvoiseen elämään?

Arvoisa puhemies! Tänään tosiaan tiedotettiin puolueiden yhteisestä sovusta koskien talouden vahvistamista. Sitä todella tarvitaan, jotta meillä on hyvinvointivaltio huomennakin. Lääke ei silti saa olla pahempi kuin tauti, ja tämä kausi on ikävä kyllä ollut surullinen esimerkki siitä, että väärin kohdennetut ja ajoitetut leikkaukset tulevat vielä Suomelle kalliiksi. Tämän hallituksen sitoutuminen tähän parlamentaariseen sopuun punnitaan totisesti siinä, poraatteko te ensi töiksenne sovun syntymisen jälkeen liki miljardiluokan aukon julkiseen talouteen yhteisöveroalennuksella. Arvoisa puhemies! Tapasin tänään myös ison joukon elinkeinoelämän edustajia, jotka ovat erittäin huolissaan siitä puheenparresta, jossa ilmasto- ja luontotavoitteita kyseenalaistetaan ja asetetaan vastakkain talouden kanssa. Tosiasia on, että se vasta kalliiksi tuleekin, jos näissä luonto- ja ilmastotavoitteissa sössitään. Pääministeri Orpo, miten te aiotte käyttää omaa arvovaltaanne, jotta myös ympäristökriisien vaatimista toimista [Puhemies koputtaa] rakentuisi talousymmärryksen kaltainen kriisitietoisuus ja sitoutuminen?

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin näin Ukrainan sodan muistopäivänä olen kummastellut sitä, että osa hallituksen edustajista yrittää siirtää huomiota pois omasta epäonnistuneesta politiikastaan ja petetyistä lupauksistaan työttömiin maahanmuuttajiin, joista merkittävä osa on pakolaisia Ukrainasta. [Sanna Antikainen: Jo on törkeää!] Toisesta asiasta olen myös hämmästynyt. Te, ministeri Marttinen, sanoitte, että hallituksen tulee arvioida toimien vaikuttavuutta tarkkaan, kun taloustilanne on vaikea, ja näinhän onkin. Siksi on kyllä hämmästyttävää, että te pidätte yhä kiinni tästä asiantuntijoiden tehottomaksi ja kalliiksi arvioimasta yhteisöveroalesta. Huomenna tiedotetaan eduskuntaryhmien sovusta velkaantumisen taittamiseksi, ja minusta on selvää, että hallituspuolueiden sitoutuminen tähän urakkaan punnitaan siinä, aiotteko te ensi töiksenne tämän sovun syntymisen jälkeen porata lähes miljardiluokan aukon veropohjaan. Pari sanaa vielä nuorista, joiden tulevaisuususko on todella koetuksella. Hiljattain taisi olla helpompi päästä lääkikseen kuin Lidliin kesätöihin. Ajattelen, että me tarvitsemme kaikki toimet mutta myös kaikki toimijat yhteiseen ponnistukseen, jossa nuorille saadaan kesätyöpaikkoja. Yritykset tietenkin täytyy pyytää tähän urakkaan mukaan, mutta myös kunnat, hyvinvointialueet ja valtiokin. Tämä on asia, johon pikkuisen kannattaakin käyttää rahaa, sillä nuorena koettu työttömyys tulee vielä kalliiksi.