Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys julkisista hankinnoista on yksi Orpon hallituksen ideologisimmista ja epäonnistuneimmista esityksistä. Olemme talousvaliokunnassa käsitelleet lakia erittäin perusteellisesti ja saaneet siitä hyvän käsityksen. On poikkeuksellista, miten yksiäänisesti ja miten laajasti kritiikkiä tätä hallituksen esitystä kohtaan esitetään niin kaikista ministeriöistä, julkisesta hallinnosta kuin esimerkiksi useiden perustuslakiasiantuntijoiden taholta. Ainoat tätä puoltavat tahot löytyvät Etelärannasta. Julkisia hankintoja tehdään noin 38 miljardin euron edestä vuodessa, ja kilpailu julkisissa hankinnoissa on kyllä osittain vähäistä. 40 prosenttiin kilpailutuksista osallistuu enintään kaksi tarjoajaa. Tämän hallituksen esityksen tarkoitus ja tavoite lisätä kilpailua onkin hyvä, mutta ne keinot, jotka hallituksen esityksessä on valittu, eivät tule sitä tilannetta juurikaan parantamaan. Suomen noin 2 700 in-house-yhtiötä tarjoavat kuntalaisille esimerkiksi ruokapalveluita, it-palveluita, teknisiä ratkaisuja, kiinteistönhuoltoa ja muita tukitoimintoja. Erityisesti monessa pienessä kunnassa on kyse palveluista, joita markkinoilta ei ole saatavissa, on kyse kilpailutuksista, joihin ei ole välttämättä saatu tarjouksia lainkaan, ja näitä ongelmia tämä esitys ei tule korjaamaan. Varsinaiset ongelmat tässä esityksessä ovat kahdessa kohdassa. Ensimmäinen on niin sanottu kymmenen prosentin vähimmäisomistusraja in-house-yhtiöissä. Sen mukaan siis jokaisen kunnan on omistettava vähintään kymmenen prosenttia omista sidosyksikköyhtiöistään. Toinen ongelma koskee viiden prosentin ulosmyyntirajaa. Se tarkoittaa sitä, että niissä yhtiöissä, joita kunnat omistavat, ne saavat myydä korkeintaan viisi prosenttia toiminnastaan omistajakuntien ulkopuolelle. Nämä molemmat rajat itsessään ovat keinotekoisia, ja niille ei ole löytynyt perusteluita talousvaliokunnan käsittelyn aikana, mutta yhdessä niiden vaikutus tulee olemaan erityisen haitallinen. Kerron niistä nyt muutaman esimerkin. Kaikista ilmeisin ongelma koskee pieniä kuntia. Kymmenen prosentin omistusosuuksia ei ensinnäkään riitä kaikille kunnille kaikissa yhtiöissä, joissa ne ovat olleet osakkaina, mutta kaikilla kunnilla ei myöskään ole taloudellisia mahdollisuuksia osallistua kuntien omistamiseen kymmenen prosentin osuudella. Tällöin esimerkiksi ruokapalvelut, joita ei pienessä kunnassa markkinoilta ole saatavilla, joudutaan jatkossa järjestämään todennäköisesti kunnan omana toimintana kuntien yhteistyön sijaan. Tällä on todennäköisesti se vaikutus, että kustannukset kasvavat. Hyvinvointialueiden kohdalla erityinen huomiomme on kohdistunut lonkkaleikkauksia tekevään Coxaan. Lonkkaleikkauksissa jonot ovat jo tänä päivänä pitkiä. Coxa on yhtiömuotoinen usean hyvinvointialueen omistama yhtiö, joka tekee lonkkaleikkauksia. Omasta vaalipiiristäni Etelä-Pohjanmaa omistaa Coxasta 5,9 prosenttia ja Pohjanmaan hyvinvointialue 3 prosenttia. Tulevaisuudessa Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa eivät voi toimia tällaisilla osuuksilla Coxan omistajina, vaan joko niiden on tehtävä miljoonakaupat Pirkanmaan kanssa, jos Pirkanmaa on halukas myymään, niin että ne voivat omistaa 10 prosenttia, tai sitten Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueiden on vähennettävä Coxan tekonivelleikkausten käyttämistä tai luovuttava siitä. Terveydenhuollon palveluille on tässä esityksessä annettu siirtymäaikaa 30.6.2029 saakka, ja seuraavan hallituksen onkin syytä arvioida tätä muutosta vielä uudelleen tämän siirtymäajan puitteissa. Vielä yksi esimerkki, koskee kuntien elinkeino- ja matkailuyhtiöitä. Nämä ovat toimintoja, joita ei markkinoilta löydy. Niitä eivät yksityiset yritykset tee, koska kysymys ei ole varsinaisesti voittoa tavoittelevasta toiminnasta, vaan yhtiöt ovat olleet olemassa markkinoita tukeakseen ja koordinoidakseen yritysten välistä toimintaa ja yhteistyötä matkailun ja elinkeinojen kehittämisen aloilla. Nyt näitä yhtiöitä joudutaan purkamaan, kunnat joutuvat jäämään näistä ulos, ja se aiheuttaa ongelmia varsinkin pienille kunnille. Kuntaliitto on todella arvioinut, että tästä esityksestä koituu satojen miljoonien eurojen kustannukset kunnille, ja lisäksi valiokuntakuulemisissa on jäänyt auki kysymys mahdollisista korvausvelvollisuuksista määräaikaisten sopimusten ennenaikaisista irtisanomisista. Arvoisa puhemies! Edellä sanottuun ja mietintöön kirjattuun vastalauseeseemme viitaten esitän, että tämä hallituksen esitys hankintalaiksi hylätään. Esitän myös edustaja Kaarisalon kansliaan jättämiä lausumia, jotka kuuluvat seuraavasti: 1) Eduskunta edellyttää, että sääntelyn tavoitteiden toteutumista ja vaikutuksia kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaan, talouteen ja elinvoimaan seurataan tiiviisti ja tarvittaessa lainsäädäntöä muutetaan. 2) Eduskunta edellyttää, että sääntelyn vaikutuksia huoltovarmuuteen ja kyberturvallisuuteen seurataan ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin niiden turvaamiseksi. 3) Eduskunta edellyttää, että sääntelyn vaikutuksia innovaatioiden käyttöönottoon ja innovatiivisiin julkisiin hankintoihin seurataan. 4) Eduskunta edellyttää, että Euroopan unionin hankintadirektiivin muutosten yhteydessä arvioidaan kansallisen lainsäädännön muutostarpeet ja tehdään korjaukset, jotka mahdollistavat in-house-yhtiöiden tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen. 5) Eduskunta edellyttää, että sääntelyn aiheuttamia kustannuksia julkiselle taloudelle seurataan ja valtioneuvosto toimittaa vaikutuksista raportin eduskunnalle vuoden 2027 loppuun mennessä. — Kiitos.