Kiitos, arvoisa puhemies! En millään haluaisi mennä semmoiseen vastakkainasetteluun tai nälvimiseenkään, mutta on pakko ihan nopeasti ottaa alkuosassa kantaa edustaja Pekosen äskeiseen ulostuloon tuossa pöntössä liittyen epämiellyttäviin päätöksiin, joka oli aika lailla posketon analyysi tämänhetkisistä kansanedustajista, ikään kuin se, että me tehdään joitain päätöksiä, olisi merkki siitä, että me nauttisimme niistä ja me emme pitäisi niitä epämiellyttävinä. Me ollaan sanottu monta kertaa, että täällä joudutaan tekemään hankalia päätöksiä, ikäviä päätöksiä. Itse asiassa tämä osoitti juuri sen, minkä takia täällä ei viime kaudella tapahtunut julkisen talouden eteen yhtään mitään. On paljon mukavampi tehdä mukavia päätöksiä kuin ikäviä päätöksiä. Minä en esimerkiksi henkilökohtaisesti tämäntyyppisistä päätöksistä missään nimessä — eikä tämmöisistä esityksistä kukaan meistä — nauti, ja täällä ovat kaikki vuorollaan sanoneet, että nämä eivät ole nautittavia asioita. Mutta jos me ajatellaan sitä tilannetta, missä me ollaan tällä hetkellä — puolustusmenojen nousu, korkokulujen nousu, meidän sotekulujen nousu — niin silloin me joudutaan tekemään myös päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäviä. Ne ovat jopa epämiellyttäviä. Siinä mielessä ihmettelin vähän tuota aavistuksen ylimalkaista analyysia tämänhetkisistä kansanedustajista. Työelämässä paljon joudutaan tekemään ikäviä päätöksiä. Se on yksi edellytys sille, että siellä selvitään. Sitten se, mitä halusin tästä itse esityksestä sanoa: Tässä on joka tapauksessa valiokunta halunnut kahta asiaa korostaa. Toinen on ehdottomasti tämä yksilöllinen harkinta, joka on tässä ehkä turhan harvoin tullut mainittua, ja toinen on se, että kuukausi kerrallaan. Kyllä tässä kaikilla se yhteinen huoli on siitä, pyritään kaikin keinoin siihen, että ei tulisi kohtuuttomia tilanteita, ja ymmärrän sen huolen, mikä tämän ympärillä tulee. Minä toivon todella, niin kuin me valiokuntana painotettiin, että tässä todella käytetään sitä yksilöllistä harkintaa ja näitä päätöksiä tehdään kuukausi kerrallaan. Nämä ovat taatusti epämiellyttäviä esityksiä. Varmasti tekisi kukainenkin täällä vähän toisenlaisia, jos meillä olisivat ajat erilaiset ja me nähtäisiin tulevaisuuteen vähän eri tavalla. Mutta tällä hetkellä tilanne on tämä, ja me joudumme tekemään tämmöisiä. — Kiitos.