Ville Väyrynen

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämän esityksen tiimoilta ollaan kyllä hyvin syvässä ytimessä liittyen ennaltaehkäisevään, ennakoivaan terveydenhuoltoon ja vaikuttavuuteen, mitä me halutaan ja mitä meidän on pakko haluta tältä meidän järjestelmältä. Meillähän ovat sähköiset ja digitaaliset sairauskertomukset tulleet jo yli 20 vuotta sitten tähän maahan. Moni tietää esimerkkejä, jotka osoittavat, että me ei olla kauhean hyvin onnistuttu niitten sisäänajamisessa. Tämäntyyppinen toiminta on juuri se mahdollisuus, minkä tämä digitaalinen maailma tuo, ja olen tästä todella innoissani. Kun tämä tehdään oikealla tavalla, niin tästä on vuosiksi meille hyötyä eteenpäin. Totta kai, kuten edustaja Lahdenperäkin sanoi, meidän täytyy pitää huolta tietosuojasta ja yksityisyydensuojasta, mutta maailma on digitalisoitunut myös terveydenhuollossa. Tämä on juuri se tapa, millä sitä pitää hyödyntää tulevaisuudessa ennaltaehkäisevässä ja ennakoivassa mielessä, ja olen vahvasti tämän esityksen kannalla. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Silloin aikanaan, kun hyvinvointialueuudistusta tehtiin, yksi tärkeimpiä tavoitteita oli se, että uudistetaan toimintatapoja ja luodaan siihen selkeä mahdollisuus samalla, kun taitetaan hallitsemattomasti kasvavia kustannuksia. Tässä ainakin pääministerin, edustaja Valtolan, edustaja Räsäsen ja useammassa muussa puheenvuorossa on hyvin selkeästi lueteltu useita uusia toimintatapoja, millä tätä järjestelmää yritetään viedä eteenpäin. Kun minä kuuntelen opposition puheita, niin ikään kuin haluttaisiin palata jollakin lailla siihen vanhaan ja perua kaikki säästöt, perua toimenpiteet, ja mennä jollakin tavalla siihen kuntapohjaiseen vanhaan turvalliseen systeemiin, [Antti Kurvisen välihuuto] mikä sinänsä vähän yllättää minua, koska kuitenkin meillä on nytten tämän kauden aikana sen nelisen miljardia lisääntynyt hyvinvointialueitten rahoitus. Ja kun se yksi tavoite oli, että sitä hallitsemattomasti kasvavaa kulukehitystä taitetaan, niin minä haluaisin kuulla, mikä se sitten on se tavoiteltava taso, että me voitaisiin keskittyä oikeasti niihin asioihin, mitä me tehdään tämän järjestelmän sisällä. Siellä on 15—30 prosenttia edelleen hukkaa ja haittaa, ja nyt kun meillä on kerrankin semmoinen järjestelmä, minkä sisällä me pystytään tähän puuttumaan, niin lähdettäisiin siihen työhön. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Helsingin sopimus raamittaa pohjoismaista yhteistyötä etenkin Pohjoismaiden neuvoston näkökulmasta aika laajalti. Pohjoismaiden neuvosto teki 2023 alkaen ison työn työryhmän kautta sopimuksen uudistamiseksi. Edellinen päivitys on tehty vuonna 95, ja kaikki tietävät, että paljon on sen jälkeen tapahtunut. Sieltä tuli iso kasa suosituksia. Nytten tässä on tehty vuoden verran selvitystyötä oikeudellisen kehyksen suhteen, ja nytten ministerineuvostolla on pallo tämän suhteen. Tässä viime aikojen keskustelussa on jonkin verran painopiste siirtynyt itsehallintoalueitten asemaan, mikä on sinänsä tärkeää, mutta pieni pelko on herännyt, typistyykö tämä koko uudistusprosessi nimenomaan tähän kokonaisuuteen. Mitä näille muille suosituksille tulee käymään? Tätä kysyisin yhteistyöministeri Adlercreutzilta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Nopeasti edustaja Karin kysymykseen, johon löytyy itse asiassa vastaus hänen siteeraamastaan artikkelista. Se on vain jäänyt ilmeisesti lukematta loppuun. Eli täällä sanotaan suoraan, että kokeilun vaikutuksia hoitojonoihin tai palveluiden kysyntään on Liina-Kaisa Tynkkysen mielestä vielä liian varhaista arvioida. Tarvitaan pidempi seuranta-aika, jotta voidaan vetää johtopäätöksiä kokeilun onnistumisesta tai vaikutuksista. Sitten toinen asia tästä rahoituksesta. Niin kuin tässä on puhuttu, hallitus on tehnyt leikkauksia ennustettuun kasvuun, ja jos olen tästä keskustelusta ymmärtänyt, niin oppositiopuolueet haluaisivat ne leikkaukset perua. Ennustettu kasvu on se kuusi miljardia euroa tämän hallituskauden aikana eli noin puolitoista miljardia euroa vuodessa. Mikä, ministeri, teidän näkemyksenne on, kuinka kauan tämä meidän julkinen talous pystyisi ottamaan vastaan tätä vuotuista puolentoista miljardin euron nousua, vai pitäisikö meidän oikeasti ruveta miettimään, mitä me tehdään niillä miljardeilla euroilla, mitä menee, jotta me pystytään edelleen hillitsemään sitä kasvua?

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä on rahoituksesta puhuttu paljon. Edustaja Viitanen hyvin ykskantaan totesi, että hallitus on tehnyt täsmäleikkauksia hyvinvointialueille. Uskoisin teidän tietävän, että täsmäleikkauksia ei nykyisen rahoitusjärjestelmän puitteissa pysty tekemään, vaan ne kaikki kohdistuvat sinne yleiskatteiseen rahoitukseen. [Pia Viitanen: Käytännössä te olette leikanneet!] — Minä kerron tämän oman mielipiteeni, kertokaa te sitten omanne sen jälkeen. [Pia Viitanen: Kerrotaan!] Täsmäiskuja voi tehdä ainoastaan velvoitteisiin, mutta rahoitus menee aina yleiskatteisen kautta, ja sen takia me puhumme siitä. Edustaja Lohi peräsi edelliselle hallitukselle kunniaa tästä rahoituksen lisäämisestä neljä miljardia tällä kaudella, ja annan sen ilomielin. Se ei muuta sitä faktaa, että rahoitus lisääntyy. Annan teille myös kunnian epäonnistuneesta rahoitusjärjestelmästä, ilman muuta, ja se on se iso ongelma tällä hetkellä. Toinen asia on se, että te olitte mukana tekemässä uudistusta, jossa mentiin 300 järjestäjästä 20:een, ja ensimmäinen idea teillä oli kampanjoida ajatuksella sotekeskus jokaiseen kuntaan, eli te palasitte kuntapohjaiseen järjestelmään. Annan myös siitä teille kunnian. Se ajoi hyvinvointialueet poliittiseen umpisolmuun ennen kuin ne pääsivät edes aloittamaan. [Krista Kiuru: 22 toimijaa on, hei, sotessa!]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Jatkan tätä liikuntateemaa, mitä tässä useampi edustaja on ansiokkaasti avannut. Kiitokset tietenkin tästä liikunnallisen aktiivisuuden lisäämisestä, kuten Liikkuva koulu mutta etenkin harrastamisen Suomen malli, minkä suuri ihailija olen ollut. Olen ilolla nähnyt sen, että Move-tulokset rupeavat paranemaan, ja itse asiassa varusmiehilläkin rupeavat tulokset hiljalleen paranemaan, ja siinä mielessä näyttää, että aallonpohja on ohitettu. Olisi mielenkiintoista tietää, onko tämä harrastamisen Suomen malli, joka jonkun aikaa on jo ollut olemassa, tässä jopa osatekijänä. Hyvä joka tapauksessa, että tulokset paranevat. Mutta oikeastaan siihen, mihin edustaja Siponen viittasi, että mitä voitaisiin tehdä vielä enemmän, ja siihen, mihin ainakin Ollikainen viittasi, että tietyllä tavalla tämä vielä jakautuu, että osa on aktiivisempia ja osa ei. Eli pystytäänkö koululiikunnasta itsestään tekemään vielä jollakin lailla houkuttelevampaa? Kun me tiedetään vuosien varrelta, että jokaisella meillä on omat traumamme koululiikunnasta, niin voidaanko me jollakin lailla lisätä valinnaisuutta ikään kuin tavoitteellisen urheilun ja liikunnallisen elämäntavan välillä heti ala-asteella?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämähän on yksimielinen ja tavallaan kaksiosainen lakiesitys, mikä valiokunnasta mietintönä on tullut alas. Toinen osa koskee nimenomaan tätä erityisraskausrahaa, jossa pyritään yhdentämään sääntelyä suhteessa raskaussuojeludirektiiviin, joka EU:sta tulee liittyen raskaana olevien, äskettäin synnyttäneitten, imettävien äitien työliitännäisiin vaaratekijöihin. Se on ilman muuta tervetullut korjaus. Ainoat, mistä keskustelua käytiin, olivat jonkun verran nämä aiheet ja vaivat ja taudit, mitkä tähän liitetään, ja siitä soveltamisesta, mutta siitäkin saatiin muovattua sitten seurantalausuma niin ikään yksimielisenä, ja tämä on erittäin tervetullut muutos. Se, mikä henkilökohtaisesti on lähellä sydäntä, on sitten tämä toinen osa, elikkä niin sanottu luovutuspäiväraha. Meillä on ollut semmoinen ihmeellinen tilanne tässä maassa, että jos meillä on elävä elimensä luovuttaja, joka yleensä tarkoittaa munuaisen luovuttajaa, meillä tehdään 250:stä munuaisen siirrosta noin 40 tällä hetkellä eläviltä luovuttajilta, ja elävä luovuttaja ei ole saanut kaikkia ansionmenetyskorvauksia elikkä on menty sairauspäivärahakorvaukselle, ja se on käytännössä tarkoittanut sitä, että vapaaehtoisesti oman munuaisensa toiselle luovuttava ihminen on semmoisen 1 000—1 500 euroa kokenut taloudellisia tappioita. Nyt on saatu tämän pitkän työn jälkeen, kiitos siitä ministeri Grahn-Laasoselle, että siirretään tartuntatautipäivärahan mukaiseen korvauskäytäntöön, jolloin korvataan kaikki todelliset ansionmenetykset elimensä luovuttaville ihmisille, ja siinä mielessä päästään samalle tasolle, missä naapurimaissa ollaan. Tämä on sinänsä kustannuksiltaan erittäin pieni, taitaa olla noin 40 000 euroa vuodessa, ja sitten jos ajatellaan, että toimiva munuaisensiirre on semmoinen 40 000—50 000 euroa halvempi kuin vuosi dialyysiä vuosi leikkauksen jälkeen ja munuaiset toimivat semmoiset 10—20 vuotta siirrettynä, niin tämä on erittäin kustannustehokasta toimintaa siinä mielessä. Olen erittäin lämpimästi, niin kuin koko valiokunta, tämän esityksen kannalla, ja edelleen kiitän ministeriä erittäin ansiokkaasta toiminnasta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Pari asiaa vielä, mitkä tuossa eivät ihan minuuttiin mahtuneet. Ensinnäkin tosiaan suuri kiitos turvakotien rahoituksen lisäämisestä ja myös nuorten huumekuolemien ehkäisemiseen tähtäävästä projektista, jotka ovat erittäin tärkeitä, ja niihin ihan tuntuvasti satsataankin panostuksia, ja siitä iso kiitos. Palaisin vielä omalääkärimalliin, joka niin ikään on erittäin tärkeä, ja sitä lähdetään edistämään. Tässä oli muistaakseni keskustan edustaja Kempiltä puheenvuoro, jossa he hyvin suoraan ilmoittivat, että omalääkäri jokaiselle suomalaiselle, mutta jos nyt esimerkiksi allekirjoittanut ajattelee, niin ihan ensimmäisenä en ole omalääkärin tarpeessa. Siinä mielessä on hyvä, että alkuvaiheessa kohdistetaan todella... Minä tiedän, että monella hyvinvointialueella on projekteja, joissa haetaan niitä ryhmiä, ketkä oikeasti hyötyvät omalääkärimallista, ovat he sitten ikäihmisiä tai monisairaita tai tiettyjä harvinaissairauksia sairastavia. Jos me lähdetään ihan jokaiselle tavoittelemaan, niin taidetaan olla semmoiset 500—1 000 lääkäriä tällä hetkellä perässä siitä, ja minun mielestäni on erittäin hyvä, että lähdetään kokeilemaan sitä ja mennään asteittain sitä kohti. Toinen semmoinen mielenkiintoinen asia, mikä itse asiassa oli tarkoitus ottaa esillekin ja minkä tuossa edustaja Lindén otti esille liittyen näihin leikkauksiin ja näihin erikoistumiskoulutusleikkauksiin: Siinä on ehkä semmoinen pieni sudenkuoppa, niin kuin edustaja Lindénkin ikään kuin puhui erikoistuvista lääkäreistä tulevina erikoislääkäreinä, mutta me ehkä unohdetaan, että he ovat valmiita lääketieteen lisensiaatteja, koulunsa käyneitä lääkäreitä ja täyttä työvoimaa sairaaloille, ja se on yksi ongelma. Jos se pullonkaula toteutuu, niin se ei ole pelkästään se tulevien vuosien erikoislääkärityövoima vaan nimenomaan se ihan sillä hetkellä sairaaloiden perustyötä kovasti pyörittävä työvoima. Minä toivon, että sitä seurataan, toteutuvatko siinä todella ne uhkat, mitä vähän on kuulemisissa esitetty. Sen näkee, kun siihen mennään, mutta joskus vähän ehkä ajatellaan, että he ovat tämmöistä tietynlaista opiskelijakuntaa, joka sitten joskus tulevaisuudessa tuo sen panoksensa, mutta se ei ihan ehkä erikoistuvien lääkäreiden kohdalla menee yksi yhteen näin. Kela 65 ‑mallista: Tässä edustaja Kari nosti esiin sen Uutissuomalaisen jutun. Ihan totta, että tämmöinen tehtiin, mutta siinä nyt ehkä oli enemmän semmoinen soittelukierros hyvinvointialueille, ja se artikkelihan itse asiassa päättyi toteamukseen THL:n asiantuntijatoimesta, että on aivan liian lyhyt aika vielä tehdä johtopäätöksiä jonojen pituudesta tai hoidon saatavuudesta. Siinä mielessä se ei mikään kauhean laaja selvitys vielä ollut, ja sitä pitää odottaa. Itse suhtaudun kyllä hyvin positiivisesti tähän. Sitten vielä viimeisenä asiana valiokunnan mietinnöstä otan esille, että on erittäin hyvä tämä laki terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta varautumiseen ja poikkeusoloihin liittyen, jossa valiokunta korostaa sitten, kun meillä on samaan aikaan menossa esimerkiksi arviointimenettelyitä ja uudet hyvinvointialueet hakevat paikkaansa, että meillä ministeriöt keskenään koordinoivat etenkin, kun lähdetään isoihin investointeihin, rakennusprojekteihin, varautumissuunnitelmiin, että meillä tosiaan ministeriöt koordinoivat keskenään sitä toimintaa ja tietävät, missä ollaan menossa. Tämä on erittäin hyvä esitys, ja siihen olen tyytyväinen, että se saatiin läpi. — Kiitos, puhemies.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tuossa edustaja Laiho oikeastaan luetteli pitkän listan kiitoksia — liittyen omalääkärimalliin, valinnanvapauteen, turvakoteihin ja niin edelleen — mihin voi yhtyä. Ja erityiskiitos tehdystä työstä toisiolain suhteen ja sen uudistamisen suhteen. Se oli iso, tärkeä uudistus. Mutta se, mitä tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä haluaisin erityisesti nostaa esille, on osa, missä puhutaan laaturekisteritoiminnasta, kansallisista laaturekistereistä, joihin suunnataan tänä vuonna 400 000. Tässä oli hyvin erikoinen tilanne THL:llä, joka hallinnoi laaturekistereitä. Siellä oli jonkunnäköinen suunnitelma, että jo olemassa olevista rekistereistä yli puolet laitetaan tietyllä tavalla säästöliekille, johon valtiovarainvaliokunta on ottanut hyvin vahvan kannan: ”Vaikuttavuustavoitteiden edistämisen kannalta on olennaista, että olemassa olevien laaturekisterien ylläpidon toimintaedellytykset ja resurssit turvataan, jotta niihin vuosien varrella karttunut tieto on täysimääräisesti hyödynnettävissä. Toimintaa tulee laajentaa, ei supistaa.” Tämä on erittäin tärkeä kanta, ja sitä pitää seurata, että meillä ei todellakaan laiteta säästöliekille yhtään sitä tehtyä työtä, mitä vuosien varrella on tehty, vaan kehitetään järjestelmää entisestään. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys kaiken kaikkiaan oli hyvin monimutkainen, monisäikeinen. Täällä puhutaan kannattamattomista ja laskennallisesti tappiollisista, on osakeyhtiötoimintaa ja on toiminimitoimintaa. En muista ihan varmasti, mutta olisiko ollut seitsemän tai kahdeksan vastinetta, mitä hankittiin STM:ltä eri vaiheissa. Minä toivon, että tässä ei tule semmoista käsitystä tästä prosessista, että tämä jotenkin juostiin tai hätäiltiin läpi. Kyllä tässä tosissaan on töitä tehty, ja on ollut ylimääräisiä istuntoja, on haettu lausuntoja. Tässä oikeastaan ihan ensimmäisenä pyysin puheenvuoron, kun minulle pikkuisen jäi epäselväksi edustaja Siposen puheenvuorosta, että kummin päin tässä viitattiin näitten perustuslakiasiantuntijoitten tasapainoon. Se 21 oli nimenomaan jatkamisen puolesta, niin kuin Suna Kymäläinen hyvin avasi, mutta ymmärrän, mistä tämä keskustelu lähtee. Tämä perustuslakivaliokunta-asiakin oli hyvin monimutkainen kokonaisuus, mutta kyllä näitä todella huolella käytiin läpi. Toinen asia on nimenomaan tästä tappiollinen versus kannattamaton: Siinä puhuttiin näistä 0—100 000 euroa tulosta tekevistä apteekeista. Edustaja Berg taisi oikeastaan aika yksiviivaisesti ilmoittaa, että nämä ovat semmoisia, mistä apteekkarille ei jää maksettavaa palkkaa itselleen. Sekään ei ollut ihan niin. Siis on valiokunnan lausunnossakin, että ei jää palkkaa tai se on alle proviisorin palkan ja riippuen vähän lainarasitteesta. Sekin on tämmöinen monimuotoinen, jälleen yksi sekoittava tekijä, mutta se 0—100 000 ei tarkoita automaattisesti sitä, että se apteekkari ei pystyisi maksamaan itselleen palkkaa. Sen verran tarkennan. Sitten muutamia tämmöisiä ihan yksiselitteisen positiivisia asioita täältä: Mielestäni tässä heti valiokunnan mietinnön alkupuolella on selkeästi sanottu, niin kuin kuuluukin, että valiokunta toteaa, että apteekit ovat olennainen osa terveydenhuoltoa ja ne tuovat merkittävää lisäarvoa yhteiskunnalle. Apteekeista saatava farmaseuttinen neuvonta hillitsee tarvetta muille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille ja siten kustannuksia muualla sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tämä on minun mielestä hirveän hyvä huomio, ja me sillä tavallaan naulataan se, että apteekit ovat osa meidän sotejärjestelmää. Meidän täytyy jatkossakin tätä lainsäädäntöä katsoa sillä silmällä. Toinen, mistä olen kovastikin henkilökohtaisesti tyytyväinen, on se, että saatiin sinne lisäys liittyen näihin itsehoitolääkkeisiin. Täällä on selkeä valiokunnan linjaus, että valiokunnan näkemyksen mukaan valikoiman laajentamisesta on syytä pidättäytyä myös jatkossa. Se on minun mielestäni selkeä kannanotto, mihin kannattaa jatkossakin palata, koska siellä on nämä tietyt ongelmat — toki lääketurvallisuus, mutta sitten se, mitä tästä närästyslääkkeestä on pyöritelty, niin se kaikki ei ole itse siitä lääkkeestä vaan siitä vaivasta, mikä siellä taustalla on. Nämä asiat pitää huomioida. Kaiken kaikkiaan erittäin monimutkainen kokonaisuus, ja saatiin se valiokunnasta läpi. Itse olen tyytyväinen tähän, ja toivon, että menee huomenna läpi, mutta ymmärrän tämän keskustelun, mitä tämän ympärillä käydään. Ei ole ihan yksinkertainen asia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! En millään haluaisi mennä semmoiseen vastakkainasetteluun tai nälvimiseenkään, mutta on pakko ihan nopeasti ottaa alkuosassa kantaa edustaja Pekosen äskeiseen ulostuloon tuossa pöntössä liittyen epämiellyttäviin päätöksiin, joka oli aika lailla posketon analyysi tämänhetkisistä kansanedustajista, ikään kuin se, että me tehdään joitain päätöksiä, olisi merkki siitä, että me nauttisimme niistä ja me emme pitäisi niitä epämiellyttävinä. Me ollaan sanottu monta kertaa, että täällä joudutaan tekemään hankalia päätöksiä, ikäviä päätöksiä. Itse asiassa tämä osoitti juuri sen, minkä takia täällä ei viime kaudella tapahtunut julkisen talouden eteen yhtään mitään. On paljon mukavampi tehdä mukavia päätöksiä kuin ikäviä päätöksiä. Minä en esimerkiksi henkilökohtaisesti tämäntyyppisistä päätöksistä missään nimessä — eikä tämmöisistä esityksistä kukaan meistä — nauti, ja täällä ovat kaikki vuorollaan sanoneet, että nämä eivät ole nautittavia asioita. Mutta jos me ajatellaan sitä tilannetta, missä me ollaan tällä hetkellä — puolustusmenojen nousu, korkokulujen nousu, meidän sotekulujen nousu — niin silloin me joudutaan tekemään myös päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäviä. Ne ovat jopa epämiellyttäviä. Siinä mielessä ihmettelin vähän tuota aavistuksen ylimalkaista analyysia tämänhetkisistä kansanedustajista. Työelämässä paljon joudutaan tekemään ikäviä päätöksiä. Se on yksi edellytys sille, että siellä selvitään. Sitten se, mitä halusin tästä itse esityksestä sanoa: Tässä on joka tapauksessa valiokunta halunnut kahta asiaa korostaa. Toinen on ehdottomasti tämä yksilöllinen harkinta, joka on tässä ehkä turhan harvoin tullut mainittua, ja toinen on se, että kuukausi kerrallaan. Kyllä tässä kaikilla se yhteinen huoli on siitä, pyritään kaikin keinoin siihen, että ei tulisi kohtuuttomia tilanteita, ja ymmärrän sen huolen, mikä tämän ympärillä tulee. Minä toivon todella, niin kuin me valiokuntana painotettiin, että tässä todella käytetään sitä yksilöllistä harkintaa ja näitä päätöksiä tehdään kuukausi kerrallaan. Nämä ovat taatusti epämiellyttäviä esityksiä. Varmasti tekisi kukainenkin täällä vähän toisenlaisia, jos meillä olisivat ajat erilaiset ja me nähtäisiin tulevaisuuteen vähän eri tavalla. Mutta tällä hetkellä tilanne on tämä, ja me joudumme tekemään tämmöisiä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Me ollaan edustaja Suhosen kanssa jo kerran tässä taannoisina viikkoina tästä asiasta väitelty, ja se on ihan totta, että yksi peruste oli tämä kokoaikatyön lisääntyminen, mutta haluan muistuttaa, että yksi vasta-argumentti oli se, että osa-aikatyön tekeminen romahtaa, ja sitä ei onneksi tapahtunut. Sitten toinen, mitä kuulee täällä toistuvasti, on se, että me ollaan tehty jollakin lailla osa-aikatyön tekemisen kannattamattomaksi. Sehän ei pidä paikkaansa, eli edelleenkin jokaisesta eurosta jää enemmän käteen, kun niitä tukia vähennetään. Niin että ei se työnteko kannattamatonta missään tilanteessa ole. Tätä haluan vain korostaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olen täällä ensimmäistä kautta, ja tuntuu, että olen jo toistuvasti, useampaan kertaan, käsitellyt vammaispalvelulakia, mitä tosiaan olenkin, ja se kertoo varmasti kaiken siitä, kuinka haastava kokonaisuus tämä on ollut. Suurin osa keskustelusta on tietenkin tämän elämänvaihepohdinnan ympärille keskittynyt, ja ymmärrän sen ihan täysin. Siinä on perustuslakivaliokunnalla ollut töitä varmaan yhtä paljon kuin sote-valiokunnalla ja ihan syystäkin. Edellinen hallituskin taisi yrittää ansiokkaasti ikäkausirajausta lopulta tyssäten samaan ongelmaan, mihin tämä hallitus alkuvaiheessaan. Nytten tätä on täsmennetty, ja ollaan päästy tänne asti, mikä on erittäin hyvä. Jonkin verran on ollut puheita siitä, että pyrittäisiin jonkun ikäisiä yksilöitä rajaamaan lain ulkopuolelle. Se ei missään nimessä missään vaiheessa ole ollut lain tarkoitus, eikä sellainen käsitys ole tullut missään vaiheessa ainakaan minulle tämän käsittelyn aikana, vaan nimenomaan se, että me turvattaisiin vammaispalvelulain palvelut niille, ketkä oikeasti niitä tarvitsevat ja ketkä niihin ovat oikeutettuja, ja sillä lailla, että kukaan ei todellakaan jäisi ulos. Tässä oli oikeastaan parikin mainintaa naapurimaitten rajauksista, joissa ollaan itse asiassa huomattavasti spesifimmällä tasolla, ja siinä mielessä minä olen tyytyväinen, että meille on jätetty todellakin yksilölliselle harkinnalle tilaa, niin kuin sen kuuluu olla, ja siihen velvoitetaan. Missään nimessä ei laiteta spesifejä ikärajoja, koska tämmöisessä elämänvaiheajattelussa se ei oikein toimikaan käytännön maailmassa. Olen erittäin tyytyväinen, että mitään spesifejä ikärajoja ei ole. Siitä minä olen samaa mieltä, mistä edustajat Lindén ja Wickström ja itse asiassa taisi edustaja Kiurukin mainita, että on hirveän tärkeää, miten näitä lakeja sovelletaan. Edustaja Wickström erittäin hyvin totesikin, että se ei ole pelkästään lainsäädännön ongelma tällä hetkellä, vaan meidän täytyy laajemmassa kuvassa löytää ratkaisu, millä me saamme hyvinvointialueitten toiminnat yhteismitallisiksi, ja se liittyy myös siihen, miten lainsäädäntöä sovelletaan. Tällä hetkellä se on ongelma, mutta toivon, että sekin saadaan jatkossa nimenomaan laajemmin meidän palveluiden sisältöjen kautta ajettua yhteismitalliseksi, koska se on ollut erittäin hyvä ja tärkeä motiivi siinä, kun on hyvinvointialueita lähdetty rakentamaan, ja siinä mielessä meillä on ne työkalut olemassa siihen, kunhan me vain keksitään, mitä kautta tätä lähestytään. Kaiken kaikkiaan, mitä tähän lakiin tulee, olen tyytyväinen, että tämä vihdoin saadaan tänne ja on saatu tämä elämänvaiherajaus sellaiseksi, että me ollaan vihdoinkin päästy tässä salissa puhumaan ja toivottavasti päästään hyväksymään tämä laki.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa hallituskauden aikana joka vuosi jopa miljardiluokassa. Siitä huolimatta kaikki alueet eivät meinaa selvitä tehtävistään. Samalla terveydenhuoltomme sisällöistä jopa 30 prosenttia on asiantuntijoiden mukaan potilaalle hyödytöntä tai pahimmillaan haitallista. Alueiden välillä on myös suuria eroja diagnostiikassa ja jopa hoidon kriteereissä. Esimerkiksi ADHD-diagnoosien määrät vaihtelevat alueittain ilman selkeää lääketieteellistä syytä. Tämä ei ole kenenkään etu. Kyse on rakenteellisesta ongelmasta, joka ei ratkea pelkällä rahalla. Hallitusta kiinnostaakin, miten eurot kohdennetaan. Arvoisa ministeri Juuso, miten hallitus aikoo seuraavaksi yhtenäistää hoidon sisältöjä, parantaa terveydenhuollon tehokkuutta ja poistaa hukkaa, jotta hoito olisi yhdenvertaista ja veroeurolla saataisiin entistä vaikuttavammin hyvinvointia?

Kiitos! Tässä on varmaan kertynyt vastauksia kolmelle tai neljälle edustajalle, mutta yritetään. Edustaja Suhonen, te ette vastannut minun kysymykseeni — minä vastaan teille. Kokoaikaisen työn tekeminen ei ole juurikaan lisääntynyt, se on ihan totta, mutta tänään keskustellaan teidän vaihtoehtobudjetistanne, ja puhuitte suojaosien palauttamisesta sillä ajatuksella, että te haluatte, että työnteko kannattaa aina ja osa-aikatyön tekeminen ei romahda. Minun kysymykseni oli se, että nyt kun on näytetty, että se osa-aikatyön tekeminen ei ole romahtanut sen jälkeen, kun suojaosat poistettiin, ja myös, kuten sanoin, työnteko kannattaa aina ja jokaista eurosta jää käteen enemmän, niin minkä takia te haluatte edelleen sen siinä tilanteessa poistaa. Se oli se minun kysymykseni. No, sitten siihen, mitä palautetta tuli vihreiltä tästä hoitotakuuasiasta. Itse asiassa vähän sama myös edustaja Siposelle. Kyllä, te olette moneen kertaan sen sanoneet, että te ette haluaisi sitä rahaa sieltä ottaa pois. Minä olen ymmärtänytkin sen, ja se on minun mielestäni periaatteessa aivan validi perustelu, mutta kuten edustaja Siponen sanoi, rahoituslaki on tällä hetkellä semmoinen, että on kytketty näihin velvoitteisiin sekä rahoituksen lisäykset että vähennykset. Oikeastaan olennainen kysymys on se, mihin viittasin aiemmin pidemmässä puheenvuorossani. Tämä soteuudistus tehtiin sillä ajatuksella, että meidän terveydenhuollon kustannukset olivat karkaamassa raketin lailla, ja silloin kun minä olin vielä ammattielämässä, kuulin ihan selkeästi perustelun, että ei tässä toki säästämään voida ruveta, mutta voidaan taittaa pahasti kasvavia kustannuksia. No, kun me lähdettiin tälle vaalikaudelle, valtiovarainministeriön ennuste oli neljälle vuodelle kasvua 6,1 miljardia, mikä oli suunnilleen sen aikaisen puolustusbudjetin verta. No, nyt ollaan pääsemässä siihen tilanteeseen, että tämän hallituskauden aikana lisätään 4—5 miljardia, ja saa nähdä, miten se seuraava vuosi menee. Eli tässä on tehty juuri sitä, että taitetaan niitä kustannuksia, ja se liittyy nimenomaan näihin velvoitteiden lisäämisiin ja vähentämisiin, mistä tekin puhutte. Silloin kun me höllennetään hoitotakuuta ja siitä lähtee se 100 miljoonaa, vähän yli, pois, niin sehän ei suinkaan lähde terveyskeskuksilta tai hoitoonpääsystä, niin kuin täällä on monesti puhuttu, vaan se lähtee nimenomaan siitä yleiskatteellisesta rahoituksesta, ja sitten hyvinvointialueet tekevät sillä, mitä he haluavat. Sen takia me puhutaankin täällä nimenomaan siitä, että näin ja näin paljon lisätään joka vuosi rahoitusta, koska se on se faktinen tilanne, millä pelataan, ja nämä velvoitteet on pakko kytkeä sinne joihinkin rahoituslisäyksiin ja rahoitusvähennyksiin, ja sen takia niistä puhutaan. Mutta hoitotakuu sinänsä on tällä hetkellä tiukemmalla tasolla kuin se oli edellisellä hallituskaudella. On aivan totta, että sieltä lähti se 100 miljoonaa pois, mutta se ei suinkaan lähtenyt hoitoonpääsystä, vaan se lähti yleiskatteisesta rahoituksesta, joka on noussut vuosi vuoden jälkeen, enkä väitä, että se on meidän ansiota tai me ollaan lisätty sinne. Se on ihan sama, kenen ansiota se on, mutta fakta se on joka tapauksessa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Työttömyys on tosiaan lisääntynyt vuoden 22 kesästä lähtien ihan suoraviivaisesti. Niin kuin taidettiin SDP:n suulla — oliko eilen vai toissa päivänä — jossain tiedotustilaisuudessa sanoakin, suhdanteetkin aiheuttavat ongelmia näissä työllisyysluvuissa. Odotellaan yhdessä nytten sitä, että suhdanteet kääntyvät. Rakenteellisia toimia on tehty, ja luotetaan siihen, että suunta kääntyy. Omia merkkejänsä senkin suhteen on. Mutta sitten oikeastaan myös pari kommenttia: Ensin SDP:lle, sekä edustaja Suhoselle että sitten Viitalalle, näistä suojaosista: Viitala tietenkin käytti just puheenvuoron, että te haluatte palauttaa suojaosat, jotta osa-aikatyön tekeminen ei romahtaisi ja jotta jokaisesta eurosta saisi tuloa käteen ja työn tekeminen kannattaisi aina. Miksi ihmeessä te olette tekemässä sitä tässä tilanteessa? Muistan, kun tästä keskusteltiin ja olitte silloin, kun tätä esitystä tehtiin, hyvin skeptisiä suomalaisten työmoraalista ja meinasitte, että kun tuet pienenevät, niin työnteko vähenee. Mutta nyt on saatu selkeästi näyttöä VATTin tutkimuksessa siitä, että ainoastaan marginaalisesti on vähentynyt osa-aikatyön teko ja se on edelleenkin huomattavasti korkeammalla tasolla kuin silloin, kun nämä suojaosat otettiin käyttöön. Ja lisäksi jokaisesta tienatusta eurosta jää käteen. Työmarkkinatuki vähenee yhdestä eurosta 50 senttiä ja asumistuki 35 senttiä. Alusta asti jokaisesta tehdystä eurosta jää työntekijälle rahaa käteen. Miksi haluatte sen nyt poistaa tässä tilanteessa, kun kuitenkin näyttöä on? Toinen asia sitten vihreille: Tuossa mainitsitte, että te haluatte nopeampaa hoitoonpääsyä ja ajatte sitä. Ymmärtääkseni te olitte neljä vuotta hallituksessa, kevääseen 23 asti. Miksi teitä rupesi kiinnostamaan se nopeampi hoitoonpääsy vasta syyskuun 1:senä 2023? Te menitte neljä vuotta kolmen kuukauden hoitotakuulla sekä aikuisille että alle 23-vuotiaille. Nyt olemme tilanteessa, jossa meillä on aikuisille kolmen kuukauden hoitotakuu, alle 23-vuotiaille kahden viikon hoitotakuu. Tämmöistä tilannetta ei ole yhdenkään hallituksen aikana aikaisemmin ollut. Minä sanoin sen tuolla jo aikaisemminkin, ja se tuli koko oppositiolle, että minua on vähän harmittanut tässä hoitotakuukeskustelussa se, että se on muuttunut nyt yhtäkkiä epäinhimilliseksi, se kolmen kuukauden odotusaika — joka on ainoastaan potentiaalinen — vaikka se ei ollut silloin edellisellä kaudella ollenkaan epäinhimillinen. Teitä kyllä nyt oppositiosta hirveän paljon kiinnostaa se nopea hoitoonpääsy, mutta viime kaudella sillä ei ollut niin paljon merkitystä kuitenkaan, ja ainakaan se ihmisten roikottaminen siellä kolmen kuukauden jonoissa ei silloin ollut niin paha asia kuin se on nytten. Ja edelleenkin: hoitotakuu ei ole sama kuin hoitoonpääsy. Se on se hoitoonpääsy, mitä meidän pitäisi seurata. — Kiitos. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Nopeasti ensin edustaja Kurviselle: Olen toki lukenut sen teidän listanne, mutta en viitsinyt koko viittä minuuttia käyttää vain siihen, että kaivan hyviä puolia keskustan vaihtoehtobudjetista. [Naurua keskustan ryhmästä] Siellä oli paljon hyvää, ja sen takia mainitsin nimenomaan keskustan. [Antti Kurvinen: Siinä menee tunti!] Mutta on luettu. Sitten edustaja Siposelle: Meillä on itse asiassa 500 hengen yt:t, justiin ilmoitettiin tuossa viime vai toissa viikolla, eikä se missään nimessä ole hyvä asia, mutta oikeastaan minä kääntäisin keskittymisen sitä suuremmalla syyllä siihen, että meidän on oikeasti ruvettava miettimään, mitä me tehdään niillä meidän rahoilla. Sinne menee tällä hetkellä kohta se 30 miljardia euroa. Minä en tarkoita sitä, että on oikea tapa, että me joudutaan menemään yt:ihin henkilöstön kanssa, mutta se korostaa sitä, että meillä on oikeasti tosi kova kiire miettiä, mitä me tehdään näitten meidän terveydenhuollon sisältöjen kanssa, koska vanhalla tavalla me ei voida jatkaa ja se johtaa lopulta tähän, että me ollaan jonkunnäköisessä hallitsemattomassa kierteessä, ja sitten meille ei enää löydy jarrupoljinta, ja en tiedä, mihin päädytään. Sen takia on äärettömän tärkeätä, että me ruvetaan nyt miettimään, mitä jokaisella eurolla tehdään. Silloin todennäköisesti jatkossa selvitään myös yt:iltä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on demokratian juhlapäivä aina, kun opposition vaihtoehtobudjetit julkaistaan. Vaikka tämä nyt välillä on hyvin kärkevääkin ja värikästä keskustelua, niin minun mielestäni on hirveän mukava ja antoisa seurata ja olla osa tämmöistä prosessia. Kiitos oppositiolle huolella laadituista varjobudjeteista. [Antti Kurvinen: Kiitos kiitoksista!] Tämä on minun mielestäni todella tärkeää, että tällaista meillä on. Kyllä minultakin kritiikkiä tulee, mutta ei kauhean raskasta. [Naurua] Me tiedetään kaikki nämä meidän kasvun realiteetit tällä hetkellä. Sitä ei ole ollut kohta kahteenkymmeneen vuoteen, ja velkataakka kasvaa. Me tiedetään, että ollaan käytännössä universaalisti hyväksytty, että puolustusmenot tulevat kasvamaan, ja korkomenot tulevat olemaan kohta sen viisi miljardia vuodessa, joudutaan ottamaan velkaa. Ja minä tiedän, että me näistä hyvinvointialueista ollaan debatoitu kaksi vuotta, kohta kolme vuotta putkeen, mutta faktisesti kuitenkin meillä valtion budjetista menee hyvinvointialueille semmoinen miljardi, kaksi lisää joka vuosi. Siinä mielessä ehkä aavistuksen yllättävää näitten vaihtoehtobudjettien suhteen oli se, että semmoinen yleisratkaisu nimenomaan hyvinvointialueitten tilanteitten suhteen on aika kategorisesti lisätä rahaa sinne. Me ollaan kuitenkin aikanaan täysin tilauksesta, tai te olette, tämän soten rakentaneet, mistä minä olen erittäin tyytyväinen, että se tuli loppujen lopuksi tehtyä. Siinä on paljon korjattavaa, niin kuin kaikki on tiedetty, eikä sekään kenellekään yllätys ole. Mutta oikeastaan on kaksi asiaa, minkä takia sitä lähdettiin tekemään. Toinen oli se, että meillä oli hallitsemattomasti kasvavat terveydenhuollon kustannukset. Haluttiin lähteä niitten kasvua taittamaan tekemällä asioita uudella tavalla. Siinä mielessä ehkä nytten, kun ollaan rakenteita ja hallintoa veivattu tässä vuositolkulla, toivoisi, että päästäisiin niihin toimintatapoihin hiljalleen. Ehkä keskustalle tässä on pikkuisen positiivista, että sieltä löytyy asiaa liittyen omalääkärimalliin, ja sitten se, mikä minua miellytti oikein kovasti, on tämmöinen tietynlainen hukan ja vähähyötyisen toiminnan poistaminen. Se, että löytyy rohkeutta laittaa se vaihtoehtobudjettiin, kertoo sitä, että me ollaan hiljalleen siirtymässä oikeisiin asioihin terveydenhuollon suhteen. Sitten siellä oli semmoinen vanha lempiaihe, mikä on pyörinyt koko ajan, taisi olla kolmessa neljästä: hoitotakuun kiristys. Vasemmistolla taisi olla seitsemän päivää ja kahdella muulla sitten neljätoista vuorokautta. Tämä on semmoinen keskustelu, mikä minua on jonkun verran häirinnyt tässä vuosien mittaan. Jollakin lailla nykyhallitusta tituleerataan epäinhimilliseksi ja sanotaan, että jätetään potilaat jonoihin odottamaan kolme kuukautta hoitoa, etenkin silloin aikanaan, kun hallituksen esitystä käsiteltiin, mutta siinä ehkä unohdetaan se, että hoitotakuu ja hoitoonpääsy ovat kaksi eri asiaa, ja sen varmaan edellinen hallituskin tietää, koska koko edellinen neljä vuotta mentiin kolmen kuukauden hoitotakuulla ilman mitään aivan inhimillisiä katastrofeja. Ihmiset pääsivät hoitoon, itse asiassa suurin osa silloinkin kahdessa viikossa, aivan valtaosa kuukaudessa, ja sinänsä hoitotakuu ja hoitoonpääsy ovat kaksi eri asiaa. Tästäkin hyviä uutisia, sama kuin suojaosuuksien poiston suhteen, että vaikka se nytten pidennettiin aikuispotilaitten osalta kolmeen kuukauteen, niin edelleen suurin osa potilaista tulee hoidettua kahdessa viikossa ja yli 80 prosenttia kuukaudessa. Ja semmoinen huomio täytyy sanoa, että alle 23-vuotiailla potilailla edelleen hoitotakuu on kaksi viikkoa, mitä ei koskaan aikaisemmin tässä maassa ole ollut, eli periaatteessa tällä hallituksella on tiukempi hoitotakuu kuin on yhdelläkään aikaisemmalla ollut, ja siinä mielessä se on aina hyvä muistaa. Tärkeintä olisi, että me annetaan hyvinvointialueille mahdollisuus, aikaa organisoida oma toimintansa, jotta ei jouduta esimerkiksi kalliisiin vuokralääkärijärjestelyihin. Minä olen sitä mieltä, että sitäkin vaikutusta on liioiteltu. 600 miljoonaa vuokrapalveluihin ei johdu pelkästään hoitotakuusta, siellä on paljon muutakin, mutta joka tapauksessa nytten, kun väljyyttä on annettu, tarve vuokrapalveluille on laskenut 200 miljoonaa euroa. Joku vaikutus silläkin on. Ja etenkin silloin, kun on tiukkaa hyvinvointialueilla, heillä on hyvä olla myös puskurikapasiteettia, ettei pakoteta heitä tiettyyn muottiin. Toinen, mikä on sitten linkitetty hallituksen politiikkaan — itse asiassa taisi löytyä kaikista vaihtoehtobudjeteista — on Kela-korvauksien korottamisen peruminen. Tämä on semmoinen asia, mitä minä en ymmärrä. Siellä on yksi kierros käyty. Nostettiin 30 euroon korvaukset ja huomattiin, että se ei toiminut. Ne palautettiin kahdeksaan euroon, niin kuin pitikin. Sen jälkeen tulivat gynekologien korvaukset, fysioterapeuttien, suuhygienistien, mitkä keskusta ja sosiaalidemokraatit hyväksyivät yksimielisesti, joten minä oletan, että se kritiikki tällä hetkellä koskee Kela 65 -systeemiä, josta on tullut alusta asti aika hyviä tuloksia. Se maksaa 28 euroa käyttäjälle. Verikokeet on neuvoteltu murto-osaan listahinnoista, ja ennen kaikkea se hoitoonpääsy on keskimäärin neljä vuorokautta. Minä ihmettelen, miksi se ei nyt sitten yhtäkkiä kelpaa, jos tällä tavoitellaan korkeimmillaan sitä viikon hoitoonpääsyä. Olisi minulla ollut muutakin, mutta viisi minuuttia tuli täyteen. — Kiitos. [Puheenvuoropyyntöjä keskustan ryhmästä]

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Mitä tulee suojaosien poiston ja osa-aikatyön yhteyteen, niin siihen on hyviä uutisia. Muistan, kun tästä aikanaan puhuttiin ja just pelkäsitte kovasti sitä, että tulee romahtamaan osa-aikatyön määrä, mutta nytten tässä taannoin jokunen viikko sitten tuli VATTilta tutkimus, että se on aivan marginaalisesti vain tippunut ja huomattavasti korkeammalla osuudella edelleen kuin ennen suojaosien käyttöönottoa. Siinä mielessä voimme onneksi todeta, että pessimisti tässä asiassa pettyi. [Sinuhe Wallinheimo: Hyvä!] Tämä on erittäin hyvä asia, että osa-aikatyötä tehdään edelleen. Edelleen saadaan jokaisesta eurosta itselle käteen riippuen siitä, puhutaanko asumislisän suojaosasta vai työttömyysturvan suojaosasta, mutta jokaisesta eurosta jää ihmisille lisää palkkaa käteen, niin kuin kuuluukin.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Noissa kaikissa vaihtoehtobudjeteissa keskustaa lukuun ottamatta oltiin palaamassa hoitotakuussa kahteen viikkoon, vasemmisto jopa yhteen viikkoon. Tätähän kokeiltiin hallituskauden alussa, ja silloin kun tästä lähdettiin luopumaan kohti kolmea kuukautta, pelättiin nimenomaan sitä, että nytten potilaat riutuvat jonoissa ja odottavat kolme kuukautta hoitoa. Me ollaan nyt nähty, että käytännössä pääsee edelleen 60 prosenttia kahdessa viikossa ja kuukaudessa pääsee yli 80 prosenttia hoitoon, ja on kutakuinkin sama tilanne kuin edellisellä vuosikymmenellä. Se, mikä minua itseäni ihmetyttää, on se, että nousee tärkeäksi tämä kahden viikon hoitotakuu vasta siinä vaiheessa, kun ollaan oppositiossa. Koko viime kausi mentiin kolmen kuukauden hoitotakuulla eikä ollut sinänsä yhtään mitään ongelmaa, [Antti Lindtman: Ei, mehän tehtiin se!] ja nyt siitä on tullut ongelma. Minä toivoisin, että sinne tulisi sisällöllisiä ratkaisuja, joilla me oikeasti pystytään tukemaan hyvinvointialueita siinä, että päästään tavoitteisiin, eikä niin, että me luodaan normit, joihin mennään sitten muun muassa vuokralääkäreillä, ja kustannukset nousevat 600 miljoonaan. — Kiitos.