Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kansanedustajat! Pyydän, että kuvittelette tilanteen: Avaatte puhelimen, ja ruudulle läjähtää video itsestänne. Tunnistatte siitä kasvonne, katseenne, ehkä pienimmät eleetkin, mutta kaikki muu on siinä vierasta. Videolla te olette alasti tilanteessa, johon ette ole koskaan suostuneet, jossa ette koskaan edes olleet, ja silti kaikki näyttää ihan aidolta. Te ette tiedä, kuka videon on tehnyt, missä se leviää tai ketkä kaikki sen ovat nähneet, ehkä työkaverinne, lapsenne, läheisenne. Puhemies! Vaikka tilanne on kuvitteellinen, se on itse asiassa todellisuutta yhä useammalle lapselle, nuorelle ja aikuiselle. Digitaalinen väkivalta ei ole mikään tulevaisuuden dystopia, vaan jo nyt käsillä oleva ongelma, joka koskettaa erityisesti naisia ja tyttöjä. Yli 95 prosenttia seksuaalisista deepfakeista tehdään ilman suostumusta. Niitä käytetään esimerkiksi nöyryyttämiseen, kiristämiseen ja vaientamiseen. Valmistamiseen ei tarvita kuin yksi valokuva, muutama minuutti, ja luulen, että ainakin kuvia löytyy meistä kaikista runsaasti esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Alkuvuonna kohistiin Elon Muskin Grok-tekoälystä, jonka avulla oli nimenomaan tehtailtu tuhansittain seksuaalisia syväväärennöksiä, mutta itsessään tämä ilmiö ei ole mitenkään uusi. Koululaiset ovat jo useamman vuoden ajan riisuneet tekoälyllä luokkakavereitaan, aikuiset valmistaneet seksuaalista materiaalia esimerkiksi entisistä kumppaneistaan, ja julkisuuteen päätyvät tapaukset ovat aina vain jäävuoren huippu. Suomessa annettiin alkuvuonna ensimmäinen tuomio tekoälyllä valmistettujen alastonkuvien levittämisestä, mutta entä kuvien ja videoiden, eri materiaalin valmistaminen? Suomen nykyinen rikoslaki kattaa pääasiassa seksuaalisen kuvamateriaalin oikeudettoman esittämisen ja levittämisen muttei tarpeeksi selkeästi myös valmistamista, ja sen vuoksi esitän rikoslakiin uutta säännöstä, joka kriminalisoisi myös näiden sisältöjen tehtailun. Kysehän ei ole missään nimessä kaiken kuvanmuokkauksen kieltämisestä vaan ihmisten oikeuksien turvaamisesta. En ole keksinyt yhtäkään hyvää syytä sille, miksi naisia ja lapsia pitäisi saada riisua vasten tahtoa edes verkossa. Arvoisa puhemies! Seksuaalisiin syväväärennöksiin liittyviä kysymyksiä ei aina oteta kovinkaan vakavasti. Vielä tälläkin eduskuntakaudella olen todistanut aika monesti digitaalisen väkivallan vähättelyä. Ehkä ajatellaan, että kyse on vain kuvista internetissä, ettei digitaalinen teko voi haavoittaa kuten fyysinen väkivalta, mutta tutkitusti on itse asiassa aivan toisin. Hiljalleen ilmapiirikin on alkanut muuttua. Moni aika rohkea nainen on astunut esiin ja kertonut kokemuksistaan, ja se on enemmän kuin keneltäkään on kohtuullista vaatia. Mutta miksi tämänkin ilmiön vakavuuden ymmärtäminen vaati näin paljon aikaa ja niin monta uhria? Politiikassa on aika usein vedottu toimettomuuden osalta siihen, että teknologia kehittyy lainsäädäntöä nopeammin, mutta sekään selitys ei oikeastaan enää kelpaa. Esimerkiksi Euroopan unionikin on edennyt seksuaalista materiaalia ilman suostumusta valmistavien tekoälyjärjestelmien kieltämisessä. Toisaalta naisiin kohdistuva väkivallan vastainen EU-direktiivi edellyttää myös Suomelta toimia. Haluan silti olla tietenkin raatorehellinen siitä, ettei maailman parhaallakaan lainsäädännöllä ole merkitystä, ellei sitä myös toimeenpanna. Kuvitelkaapa vaikka, kuinka korkea kynnys on kävellä poliisilaitokselle näyttämään tuntemattomalle ihmiselle itsestä valmistettua seksuaalista materiaalia, selittämään, että se ei ole totta, että tässä kuvassa tai videossa on kyllä minun kasvoni, ehkä minun äänenikin, mutta se en ole minä, ja sen jälkeen ehkä kuulemaan, ettei asialle voida tehdä yhtään mitään, tai odottamaan kuukausia tutkinnan käynnistymistä. Ymmärrän hyvin, että verkkovälitteinen väkivalta sijoittuu usein jo valmiiksi ruuhkautuneeseen päivittäistutkintaan, mutta se, että asiat eivät etene, jäävät makaamaan, että todistusaineiston keräämisen taakka jää uhrin harteille, murentaa aika ymmärrettävästi ihmisten luottamusta oikeusjärjestelmään. Ajattelen, että sen takia samalla, kun huolehditaan lainsäädännöstä, on tietenkin huolehdittava myös siitä, että kaikilla asianomaisilla viranomaisilla olisi riittävästi koulutusta, yhteiset tutkintakäytännöt ja resurssit aina sieltä uhrien tukipalveluista toimintaan. Sanomatta selvää on myös se, että kaikkea ei voi korjata Suomessa. Aika paljon tarvitaan myös lisää vastuuta sekä verkkoalustoille että tekoälysoftille. Ei voi olla niin, että niiden ei tarvitse kantaa vastuuta, että miljardiluokan yritykset keräävät kyllä hyödyt mutta jättävät hyväksikäytön seuraukset ihmisten kannettaviksi. Lopuksi, puhemies, palaan vielä sen verran alkuun, että kysyn: Mitä jos teille sitten lopulta videon jälkeen kerrottaisiin, ettei teistä valmistettua seksivideota olekaan levitetty, että se on ehkä vain tekijän puhelimessa, tietokoneella tai tabletilla, että sen takia itse asiassa mitäänhän ei varsinaisesti ole tapahtunut. Ajattelisitteko te todella itsekin niin, että nimenomaan mitään ei ole tapahtunut? Minä ainakin henkilökohtaisesti ajattelen, että myös silloin, kun ylipäätään materiaali luodaan, ihmiselle syntyy aika haavoittuva olo, ja koska sen luomiselle ei ole tosiasiallista tarvetta, niin sen ei myöskään tarvitse Suomessa olla sallittua. Kiitän lämpimästi kaikkia lakialoitetta tähän mennessä jo tukeneita kansanedustajia. Ajattelen, että verkkoväkivalta ei ole missään nimessä yhdenkään puolueen, se on ihan meidän jokaisen yhteinen asia, ja siksikin oli hienoa, että tämä aloite sai myös tukea yli puoluerajojen. Oikeus päättää omasta koskemattomuudesta ei saa päättyä siihen, missä fyysinen maailma loppuu ja digitaalinen maailma alkaa.