Pinja Perholehto

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kiitos tämän kansalaisaloitteen tekijöille. — Me SDP:ssä olemme olleet puolustusvaliokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon kannalla tunnistaen kuitenkin samalla, että nimenomaisesti tämä aloite on nostanut esiin tärkeitä näkökulmia ja nostanut esiin huolen puolustushankintojen periaatteista sekä ennen muuta, toivottavasti, käynnistänyt laajan yhteiskunnallisen keskustelun. Se on aika tervettä, että tällaista keskustelua voidaan käydä. Valiokunnat ovat tehneet aloitetta koskien aika kattavan työn ja korostaneet mietinnössä ja lausunnossa useita tärkeitä seikkoja, kuten esimerkiksi ulkoasiainvaliokunta toteaa, ”ettei nykyinen sääntely estä ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien huomioon ottamista puolustushankintoihin liittyvässä valmistelussa ja päätöksenteossa”. Pidän tätä havaintoa aika merkittävänä, sillä nimenomaan se alleviivaa, ettei nykyinen sääntely siis estä ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien huomioon ottamista. Lisäksi usea valiokuntien kuulema asiantuntija on todennut, että Suomen on muiden EU- ja Nato-maiden tavoin puolustushankintoja toteuttaessaan noudatettava kansainvälistä oikeutta, noudatettava kansainvälisiä pakotteita sekä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen sitovia päätöksiä. Näin ollenhan ongelma ei oikeastaan ole se, etteikö näitä seikkoja voisi huomioida, vaan se, miten systemaattisesti ja läpinäkyvästi niin tehdään. Suomen keskeinen tavoite ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on selkeä. Se on turvata Suomen itsenäisyys, alueellinen koskemattomuus ja ihmisten turvallisuus. Se tarkoittaa tietenkin uskottavaa puolustuskykyä ja sitä, että puolustusta kehitetään pitkäjänteisesti. Samaan aikaan ainakin SDP:ssä me tunnistamme, että maailma ympärillä muuttuu ja että puolustushankinnoilla on yhä enemmän ja myös yhä laajempia vaikutuksia. Ne eivät ole mitenkään pelkästään teknisiä tai taloudellisia ratkaisuja, vaan kytkeytyvät esimerkiksi riippuvuuksiin, huoltovarmuuteen, geopoliittisiin suhteisiin ja myös siihen, miten Suomi toimii osana kansainvälistä yhteisöä. Sen vuoksi pidämme tärkeänä, että näitä hankintoja tarkastellaan koko elinkaaren ajalta myös kriisitilanteiden näkökulmasta ja että ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset sekä kansainvälisen humanitäärisen oikeuden näkökulmat huomioidaan nykyistä systemaattisemmin, ja koska on näin, teen lausumaesityksen seuraavasti: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää puolustushankintojen hankintaprosessia koskevien periaatteiden kehittämistä nykyisen sääntelyn puitteissa siten, että puolustusjärjestelmän suorituskykyvaatimusten ja sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamisen ohella hankinnoissa otetaan huomioon myös muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden näkökohdat.”

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen eläinpolitiikkaa kuvastaa aika hyvin se, että kun kausi alkoi, niin ensi töiksenne te lakkautitte eläinsuojeluasiamiehen viran, ja samaan aikaan te, ministeri Essayah, ilmoititte myös puolustavanne turkistarhauksen jatkumista. [Petri Hurun välihuuto] Kyllähän tämä lain vesittäminen on tietenkin ihan luonnollinen jatkumo sille työlle, jota olette aika selkeästi tässä halunneet myös edistää. Ongelma on mielestäni vain se, että tiede on asiassa aika selkeä. Lausuntokierroksellakin viesti oli selkeä. Valtaosa asiantuntijoista, kuten Suomen Eläinlääkäriliitto, vastusti tämän kiellon poistamista. Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella on kohtuullisen selvää se, että nimenomaan eläin‑ ja lihateollisuuden voimakas lobbaus on saanut teidät nyt tässä pakittamaan. Kyllä itselläni herää kysymys siitä, miksi me säädetään täällä lakia eläinten hyvinvoinnista, jos itse asiassa, de facto, sillä eläinten hyvinvoinnilla ei ole täällä minkäänlaista arvoa.

Kiitos, puhemies! Ehdin jo aiemmin sanoa oikeastaan pääasiani, mutta yksi teema, johon kollegat sekä tässä asiakohdassa että itse asiassa edellisessäkin viittasivat, jäi sanomatta. Se liittyy kyllä nimenomaan näihin häätöihin ja siihen, millä tavalla niissä on mahdollista käyttää erilaista materiaalia poliisiviranomaiselta tai muilta viranomaisilta. Tiedossahan on nimenomaan jopa sellaisia tapauksia, joissa on ollut mahdotonta vaikka poliisia kutsua henkilötodistajaksi, koska ei ole vain ollut riittävästi näyttöä osoittaa. Toivon, että tämä ehkä voi olla sellainen asia, että vaikkei se sisälly itsessään tähän hallituksen esitykseen, kuten ministerikin kuvasi aiemmin, niin ehkä valiokuntakäsittelyn yhteydessä valiokunta löytäisi yksimielistä ajattelua sen suhteen, että tämä sitten ehkä asianomaisessa ministeriössä ja sen kautta myöhemmin toisessa valiokunnassa etenisi. Nimittäin erittäin ongelmallinen tilanne on kyllä muille siinä asunto-osakeyhtiössä asuville ihmisille myös se, jos he kokevat oman turvallisuutensa vaarantuvan siitä, että pitäisi omalla nimellä lähteä kertomaan erinäisistä tilanteista — ja tietenkin käänteisesti myös niin päin, että sen henkilön, joka omistaa asunnon, oikeusturvahan on myös kyseessä siinä, jos ollaan liikaa vain ihmisten kertomusten perusteella etenemässä. Puolin ja toisin tietenkin se siinä tasapainottaa, mutta luulen ainakin näiden puheenvuorojen perusteella, joita täällä kuulimme, että ehkä tästä löytyy poikki puolueiden yhteneväisiä näkemyksiä.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tästäkin esittelystä. Kokonaisuudessaan olen tismalleen samaa mieltä siitä, että varmasti moni muutos on omiaan helpottamaan erilaisiin häiriötilanteisiin puuttumista. Esimerkiksi nimenomaan tämä uusi hallintaanottoperuste mahdollistaa asunto-osakeyhtiössä sellaisiin tilanteisiin puuttumisen, jossa asunnossa vierailevat ihmiset tai siellä lyhytaikaisesti asustavat ihmiset aiheuttavat merkittävää häiriötä vaikka siellä rappukäytävässä. Nykytulkinnan mukaisestihan näihin ei ole ollut mahdollista puuttua. No sitten tämä lyhytvuokraus, joka on tietty tässäkin esityksessä vain suht pieni osa mutta ihan hyvä parannus, on nähdäkseni kuitenkin vielä vähän haastava siinä mielessä, että tässä laissahan ei määritellä lyhytvuokrausta, vaan ilmeisesti tarkoitus on odottaa, että ympäristöministeriöstä annetaan rakentamislain muutos, jossa sitten asettamalla päivärajoitus tälle vuokraamiselle näin määriteltäisiin. Onko tämä käsitys oikea?

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Täällä muutamassa puheenvuorossa on mainittu tasapuolisuus, ja varmaan se on ollut johtavana ajatuksena tässä hallituksen esityksessä, mutta substanssivaliokunnan näkökulmasta odotan kyllä mielenkiinnolla, että pääsemme tätä siellä käsittelemään. Nimittäin kun katsoo hallituksen esitystä, niin siellä on kuitenkin tämäntyyppisiä seikkoja kuten vuokranantajan irtisanomisajan lyhentäminen kolmanneksella siitä, mitä se nykyisellään on, ja toisaalta tämä niin sanottu kahden vuoden kynnys, joten kyllä se vuokralaisten näkökulmasta valiokunnan varmaan täytyy arvioida, mikä on tämän vaikutus asumisturvaan. Lyhytvuokraus on myös mainittu muutaman kerran. Tämä on ehkä sellainen asia, jota jonkin verran olen myös pohtinut, että nyt sekä tämä hallituksen esitys että seuraavaksi ministerin esittelemä ja sitten vielä YM:ssä valmistelussa oleva rakentamislain muutos, kaikki, jotenkin muodostavat kokonaisuuden ja niitä pitäisi myös yhdessä kyetä arvioimaan.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata tähän ministerin kritiikkiin siitä, että mainitsimme ryhmäpuheessamme joustot. Ehkä lähtökohtainen ajatushan on siis sellainen, että joustot ovat olleet mukana suomalaisessa ilmastopolitiikan järjestelmässä pidempään, mutta on hyvin eri asia käyttää niitä silloin, kun on pakko, kun esimerkiksi pitäisi saada viimeinen osuus toteutettua, se olisi erittäin kallista kansantaloudelle tai se olisi hyvin epäoikeudenmukaista suomalaisille, kuin silloin, että joustoja käytetään keppihevosena sille, että ei tarvitse itse tehdä mitään. Tästä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta näkee hyvin, että vaikka me toteutettaisiin kaikki lisätoimet, joita hallitus on sinne linjannut — vaikka ne kaikki, joista siis edelleenkään valtaosalle ei löydy tosiaan minkäänlaisia määrärahoja — vaikka ne kaikki toteutuisivat, me ei silti välttämättä saavuteta niitä tavoitteita, joihin me ollaan kansallisesti sitouduttu ja jotka me ollaan yhdessä EU:ssa käyty sopimassa. Sen takia toivoisin, että kun meillä on järjestelmä, niin ensisijaisesti pyritään vahvistamaan nieluja ja pyritään tekemään päästövähennyksiä ja sen jälkeen, jos ei mitään muuta keksitä, turvaudutaan niihin joustoihin.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan ilahduin, kun kuulin edustaja Harkimon puheenvuoron, koska pidin siitä, että siinä nähtiin ilmastonmuutos nimenomaan myös mahdollisuuksina. Tämähän on se keskeinen viesti, jota myös kotimainen elinkeinoelämä, meidän niin sanotut sinivalkoiset yritykset ovat tuoneet. Se on ollut esillä Murron raportissa, se on ollut teollisuusyritysten niin sanotussa Finlandia-julistuksessa. Tämä on nimenomaan se asia, jonka pitäisi yhdistää ihan jokaista päättäjää tässä salissa, jokaista puoluetta, koska meillä on paljon saavutettavaa. Varsinainen kysymykseni ehkä liittyy nyt siihen, että kun valtiontalouden tila on ollut hankala ja on sanottu, että kaikki laarin pohjat on kaivettu, niin kuitenkin on jätetty käyttämättä vielä näitä ympäristön, ilmaston näkökulmasta ihan vaikuttavia keinoja, esimerkiksi kahdesti selvitetty maankäytön muutosmaksu, niin sanottu luontohaittamaksu, jolla voisi olla jopa 100 miljoonaa euroa vuotuista tuloutustakin. Onko tämä sellainen kysymys, jota voitaisiin vielä edistää?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä ja siitä, että ilmastoselonteot ylipäänsä tuotiin eduskuntaan tällä vaalikaudella. On välttämätöntä ja hyvä, että edes tältä osin omaa kansallista ilmastolakiamme pyrittiin noudattamaan. Valitettavasti juuri muusta emme voi kiitosta antaa. Suomen ilmastopolitiikan perustana ovat sekä kansallinen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 että EU:ssa yhdessä sovitut velvoitteet. Suomen on puolitettava taakanjakosektorin päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Orpon hallitus, mukaan lukien perussuomalaiset, on sanonut sitoutuneensa tavoitteisiin. Nämä selonteot kertovat kuitenkin, että tosiasiassa hallitus on luopunut Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta. Selonteoissa esitetyt toimet ja niiden rahoitus ovat riittämättömiä, eikä poliittinen tahtotila kanna. Hallitus on omilla päätöksillään jopa lisännyt päästöjä esimerkiksi heikentämällä jakeluvelvoitetta ja viemällä monilta ilmastotoimilta rahoituksen. Puhemies! SDP tunnistaa kyllä, että tilanne on vaikea. Arvioiden mukaan Suomen pitäisi painaa taakanjakosektorin päästöjä alas noin 1,8 miljoonaa tonnia vuoteen 2030 mennessä. Selonteot, etenkin KAISU, eivät kuitenkaan osoita riittäviä lisäkeinoja tämän saavuttamiseksi, vaan noin puolet tarpeesta jää roikkumaan ilmaan vailla uskottavaa suunnitelmaa. Me emme voi nojautua joustoihin, vaan tarvitaan lisää aitoja päästövähennyksiä. Lisäksi lähes kaikista esitetyistä lisätoimista, kuten hankinta- ja infratuista, puuttuvat yhä määrärahat. On huolestuttavaa, että liikennesektorin laiminlyönti voi aiheuttaa Suomelle jopa kymmenien miljoonien eurojen sakon, mikäli EU-tukia joudutaan maksamaan takaisin. Haasteena on myös romahtanut maankäyttösektorin hiilinielu. Näköpiirissä ei ole sitä, että taakanjakosektori voisi hyödyntää sieltä joustoja — päinvastoin. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttääkin eri sektorien toimien tarkkaa yhteensovittamista: sitä, että päästövähennykset ja nielujen vahvistaminen toteutetaan kokonaisuutena. Myös kunnat ja alueet on otettava vahvemmin mukaan. Paikallisen ilmastotyön arvo on tunnustettava samalla, kun isoja rakenteellisia muutoksia viedään eteenpäin. Reilu muutos edellyttää lisäksi sitä, että pienituloisten ja syrjäseuduilla asuvien asema turvataan ja ettei elinkustannusten nousu muodostu kohtuuttomaksi kenellekään. Mutta mitä Orpon hallitus teki heti kautensa alkupuolella? Se avasi ilmastolain ja poisti kuntien ilmastosuunnitelmat vesittäen tämänkin ohjausvälineen. Ei silti niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: päästökauppa on todella osoittanut tehonsa. Sen laajeneminen polttoaineiden jakelijoihin on tärkeä askel. Ilmastopaneeli on esittänyt jatkoksi teknologisten nielujen liittämistä päästökauppaan ja pitkällä aikavälillä päästökauppajärjestelmien yhdistämistä tavalla, jossa päästöoikeuden hinta ei laske samalla. Sen sijaan kansainvälisiä ilmastoyksiköitä ei tulisi sisällyttää päästökauppaan. Toivon, että hallitus todella kuulee nämä suositukset. Toinen vetoomuksemme koskee ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän uudistamista. Selontekoja ei tule tehdä niiden itsensä vuoksi vaan aidosti ohjaamaan päästövähennyksiä. Kustannustehokkaimmat toimet on valittava, luontovaikutukset huomioitava, teknologianeutraaliutta vaalittava ja toimista suosittava niitä, jotka parhaimmillaan vahvistavat myös Suomen taloutta. Virkamiestyönä julkaistava päästövähennystoimien kartoitus olisi yksi konkreettinen tapa erottaa poliittinen päätöksenteko ja virkamiesvalmistelu selkeämmin toisistaan. Mallia voisi ottaa valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoituksesta, kuten VTV:kin on ehdottanut. Ilmastopolitiikkaan tarvitaan ajantasaista tietoa erityisesti ennen hallitusohjelmaneuvotteluita. Tällä hetkellä vaikuttavia toimia karsitaan pois poliittisin ja ideologisin perustein jo valmisteluvaiheessa. Puhemies! Ennen kaikkea haluan kuitenkin sanoa, että me suomalaiset kyllä pystymme, jos me haluamme. SDP on esittänyt useita asiantuntijoiden kannattamia toimia, joihin hallitus ei kuitenkaan ole vielä tarttunut. Panostaisimme kuntien ilmastotyöhön ja joukkoliikenteeseen, emmekä olisi alentaneet jakeluvelvoitetta. Puuttuisimme fossiilitaloutta ylläpitäviin tukiin lakkauttamalla turpeen verotuen ja poistamalla maatalouden energiaveron palautuksen fossiilisen energian osalta. Maltillistaisimme polttoon perustuvan energiantuotannon verotukia, edistäisimme kustannustehokkaita päästövähennystoimia turvemailla, ja ennen muuta ottaisimme vihdoin ja viimein käyttöön maankäytön muutosmaksun. Ennen vuoden 2019 vaaleja parlamentaarinen pyöreä pöytä linjasi ilmastopolitiikkaa seuraavalle kaudelle. Nyt jos koskaan me täällä Suomessa tarvitsisimme saman: yhteisen pöydän, yhteisen suunnan ja ennen muuta myös yhteisen vastuunkannon.

Arvoisa herra puhemies! Täällä usein sanotaan, että ei ole varaa tehdä joitakin toimia, ja se pitää varmasti kutinsa, mutta samaan aikaan hallitus tekee kyllä hartiavoimin töitä sen eteen, että sellaisetkin investoinnit esimerkiksi vihreään siirtymään ja energiaan, jotka tänne voisivat tulla, varmasti vesitetään. Esimerkiksi tämä alueidenkäyttölaki, joka on tulossa nyt keväällä eduskuntaan, uhkaa pistää jäihin yli sata isompaa aurinkovoimahanketta. Siellä kaavoitusta jatkossa edellytetään sellaisilta hankkeilta, jotka ovat yli 50 hehtaaria. Sama ongelma koskee tuulivoimasääntelyä. Sinne te olette laittamassa 1 250 metrin etäisyysvaatimuksen, joka ei ohjaa näitä hankkeita sellaisille alueille, joilla olisi jo rakennettu jotain, vaan nimenomaan metsiin, meidän kansallisomaisuutemme keskelle, jolloin joudutaan hakkaamaan luontoa pois alta, että saadaan näitä. Kysyisin siksi: miksi ehdoin tahdoin te haluatte kampittaa niitä investointeja, jotka eivät maksa meille mitään vaan ennen muuta tuovat?

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän se nyt vaan niin on, että näillä näytöillä, joita tällä hallituksella on, teillä ei olisi varaa jättää yhtäkään toimea tekemättä aivan riippumatta siitä, kuka ja mitä ehdottaa. Nimittäin tulokset tauluilla ovat aika surkeita, katsoipa sitten asunnottomuutta, lapsiperheköyhyyttä tai esimerkiksi työttömyyttä, jota nyt tänään tässä ollaan taivasteltu — kerta toisensa jälkeen katastrofilukuja. Mutta aika monen muun kollegan tapaan kannan kyllä erityistä huolta meidän nuorista. Teidän vahtivuorollanne nuorten, alle 25-vuotiaiden, työttömyys on lähes tuplaantunut. Meillä on yli 80 000 alle kolmekymppistä nuorta työttömänä. Sellaisen laskuharjoituksen tässä tein, kun te niin kovasti olette täällä tänäänkin tästä yhteisöveron alennuksesta pitäneet, että kun tällä hetkellä nuorisotyöseteli riittää noin viidelle prosentille työttömänä olevista nuorista, niin vaikka te maksaisitte sen jokaiselle nuorelle, joka on työttömänä, jokaiselle alle kolmekymppiselle nuorelle, se maksaisi vähemmän kuin mitä te käytätte nyt tähän tehottomaan, asiantuntijoiden mielestä aivan tarpeettomaan yhteisöveron alennukseen. Kysyn teiltä, työministeri Marttinen: tämäkö on se arvovalinta, [Puhemies koputtaa] jonka te olette halunnut nuorisotyöttömyyden eteen tehdä?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täytyy sanoa suuri kiitos lapsiasiainvaltuutetulle paitsi pitkäjänteisestä työstä myös jälleen kerran tästä eduskuntakertomuksesta. Ainakin itse ajattelen, että tämä on meille päättäjille yksi olennaisimmista työkaluista seurata lasten ja nuorten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista Suomessa. Ajattelen, että puhun tänään yhdestä näistä artikkeleista ja nimenomaan Heikki Hiilamon sellaisesta. Nimittäin yhdenkään lapsen tai nuoren ei pitäisi joutua odottamaan apua mielenterveyteen kuukausitolkulla, ei yhdenkään, ja silti Suomessa on yhä viime vuosinakin ollut aivan liian monta lasta ja nuorta, joita on roikotettu yli kolme, siis ei yli yhden, ei yli kahden, vaan yli kolme kuukautta jonossa mielenterveyspalveluihin. Tämähän kävi karusti ilmi sosiaali- ja terveysministeriön kesällä 24 tekemästä selvityksestä, johon professori Heikki Hiilamokin tässä eduskuntakertomuksessa viittaa. Se, että joillakin harvoilla hyvinvointialueilla, esimerkiksi Kainuun alueella, palvelut toimivat ihan hyvin, ei lohduta vaikkapa pirkanmaalaisia, joista jopa useampi kuin joka toinen lapsi tai nuori, siis useampi kuin joka toinen lapsi tai nuori, ja HUS-alueellakin joka kuudes lapsi ja nuori, joutui tuon selvityksen aikaan odottamaan mielenterveyspalveluihin pääsyä yli 90 päivää. Siis kolme kuukautta jonossa, yli kolme kuukautta jonossa, jossa kukaan ei varmasti tule hoidetuksi. Hoitoonpääsyn lisäksi sekin, mitä apua ja tukea tarjotaan ja kenelle, riippuu todella paljon hyvinvointialueesta. Viime vuonna tätä viestiä toi tämän lisäksi esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto, joka totesi, että nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa on isoja alueellisia eroja sekä perus- että erityistasolla. Jo itsessään se, kuka ylipäätään milläkin hyvinvointialueella lasketaan nuoreksi, asettaa lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan. Ja miksi? No, ei oikeastaan harmainta aavistusta, koska VTT totesi niin ikään senkin, etteivät nämä nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden ikärajat kovinkaan usein perustu mihinkään lääketieteelliseen näkemykseen nuoruusiästä, vaan ovat puhtaasti valintoja. Eikä siis tähän kaikkeen peilaten ole kovin ihme, että kun lapsiasiavaltuutettu esittää nyt kertomuksessaan neljä suositusta, niin yksi niistä koskee nimenomaan lasten ja nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluita. Se koskee sitä, että meidän on pakko luoda Suomessa lasten ja nuorten turvaksi nykyistä yhtenäisemmät rakenteet ja selkeämmät työnjaot. Olisikin ihan todella hienoa, jos täällä eduskunnassa voitaisiin yhdestä asiasta olla yksimielisiä ja että se asia olisi se, että lasten ja nuorten mielenterveyden tai päihderiippuvuuksien hoito ei saa olla kiinni siitä, millä postinumeroalueella sattuu nuori tai lapsi asumaan. Puhemies! Samaan aikaan kun on kaikki syy parantaa lasten ja nuorten pääsyä mielenterveys- ja päihdepalveluiden piiriin, pitäisi myös muistaa, etteivät ne haasteet synny missään tyhjiössä eikä lasten ja nuorten hyvinvointia voi siten koskaan tarkastella jotenkin yksittäisenä tai muusta yhteiskunnallisesta kehityksestä irrallisena ilmiönä. Toisin sanoen lasten ja nuorten mielenterveyskään ei ala hoitojonosta, vaan se alkaa arjesta, ja tässä lapsiasiavaltuutetun kertomuksen esipuheessakin jo sanotaan tosi suoraan se tosiasia, että jos lapsiperheköyhyys lisääntyy, myös kaikki muut vaikeudet syvenevät. Poliittisilla päätöksillä on aina vaikutusta ihmisten taloudellisiin resursseihin ja sitä kautta myös mielenterveyteen. Esimerkiksi SOSTEn arvion mukaan tämän hallituksen leikkausten seurauksena pienituloisten määrä kasvoi vuonna 24 noin 40 000 ihmisellä. Näistä aika iso osa oli lapsia. Tällä ei voi olla olematta vaikutuksia mielenterveyteen perheiden tasolla ja koko yhteiskunnassa. Köyhyyden ehkäisy ei siis ole pelkästään sosiaalipolitiikkaa, vaan se on myös esimerkiksi työvoimapolitiikkaa ja se on laajempaa yhteiskuntapolitiikkaa. Sen takia toivon, että ihan jokainen kansanedustaja lukisi tämän kertomuksen ja sisäistäisi myös sen viestin siitä, ettei esimerkiksi mielenterveyttä lasten ja nuorten mutta ei myöskään aikuisten kohdalla voi koskaan käsitellä vain palvelukysymyksenä, vaan sen pitäisi olla paljon laajempi kysymys siitä, minkälaiset elämän edellytykset yhteiskunta ylipäätään tarjoaa ja kenelle.

Kiitos, rouva puhemies! Ei ole tarkoitus pitkittää, mutta tästä edellisestä puheenvuorosta tuli mieleeni asia, jonka unohdin sanoa: Tokikin ymmärrämme myös sen, että ei varmaan ole kovin realistista ajatella, että tällaisia maanpuolustuksellisesti tärkeitä hankkeita, jotka tämänkaltaista menettelyä tarvitsevat, tulisi jotenkin kymmenittäin, saati sadoittain. Eli siinä mielessä, vaikka vertasin itsekin tähän vihreän siirtymän luvitukseen, en tietenkään ajattele näin, että se ihan täysin sama olisi. Hienoa, jos ja kun siellä on näitä turvaetäisyyksiä ja muita ikään kuin perälautoja rakennettuna, mutta aina kun mennään ohi kaavoituksen ja tässä tapauksessa nyt sitten edetään ikään kuin tällaisella hankekohtaisella lupamenettelyllä, niin se on kiistatta erilainen menettely, ja silloin sitä vaan on syytä aika huolella arvioida.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille tämänkin hallituksen esityksen esittelystä. Hymähdin tässä itsekseni, koska oli hauska huomata, että olin jo valiokunnan puheenjohtajan kanssa itse asiassa kohtuullisen samoilla ajatuksilla itselle kirjannut tästä muutaman huomion. Ensinnä on varmaan niin, että maailma on muuttunut, ja kyllä se tunnistetaan, että kansallisen turvallisuuden tarpeet näkyvät oikeastaan kirjaimellisesti ihan kaikessa. Mutta yleisesti ottaen on nimenomaan näin, että on hyvä pohtia, kuinka johdonmukainen tai hyvä tapa toimia on sellainen menettely, jossa useammille erilaisille hanketyypeille lähdetään rakentamaan ohituskaistoja. Niin kuin tässä edustaja Pitko viittasi, meillähän on jo hieman samantyyppinen, toki eri tarpeista kummunnut, nopeutettu menettely näille vihreän siirtymän hankkeille. Näen, että ongelma nimenomaan tällaisissa kiertoteissä on ensinnä se, että tämä luvituksen resursointi on tunnistettu ihan yksimielisesti meillä valiokunnassakin haastavaksi ja siitä on useamman kerran kantaa otettu. Toinen on nimenomaan tämä kaavoituksen ja osin myös kuntien itsehallinnon asema, joka oli myös huomioitu aika kriittisissäkin lausunnoissa koskien tätä hallituksen esitystä. Huomasin, että valmistelussa oli otettu kantaa myös siihen. Se, mikä tässä oli minusta ilahduttavaa, on toki se, että usein kun luvituksen yhteydessä jotakin nopeutetaan, herää huoli ympäristövaikutuksista, mutta tällä ei nyt ainakaan tällä tietoa tämän hallituksen esityksen mukaisesti pitäisi erityisiä ympäristövaikutuksia siinä mielessä olla, että se yva ja muut tarpeelliset prosessit siellä säilyvät eikä niihin sinänsä mitään tasoa heikentäviä seikkoja ole tulossa. Mielenkiinnolla odotan itsekin sitä, että saadaan tämä vielä valiokuntaan. Siellä nyt sitten erityisesti varmaan tätä luvituksen kokonaisuutta ja kaavoituksen asemaa tullaan tarkastelemaan, jos ja kun on niin, että tämä siihen liittyy ja kunnillakin monenlaisia näkemyksiä on ollut.

Kiitos, arvoisa herra puhemies, ja kiitos ministerille esittelystä! Nostan hattua myös siitä, että näin vinkeän esityksen tänne viitsii tulla esittelemään, nimittäin harva hallituksen esitys on kerännyt yhtä paljon, yhtä pitkäkestoisesti ja yhtä laajaa kritiikkiä kuin tämä, eikä mikään ihme. Tässä salissa on tänään jo esitelty monia niitä seikkoja, joiden vuoksi tämä on ongelmallinen, mutta kyllä itse kannoin aika suurta huolta etenkin tiistaina, kuten edustaja Mikkonenkin tuossa viittasi, lukiessani tätä valtion kyberturvallisuusjohtajan tuoreinta lausuntoa. Hänhän viittasi muun muassa tämän HE:n taustaselvityksenä olleeseen markkinaselvitykseen, jonka mukaan nämä kyberturvallisuuspalvelut voisivat jopa 3—4-kertaistua kustannuksiltaan tämän hallituksen esityksen myötä. Kysyisin oikeastaan ministeriltä tähän liittyen, kuka tai mikä taho on antanut sellaisen arvion, että tällä hankintalain uudistuksella olisi taloudellisesti kannattavia vaikutuksia, koska nimenomaisesti katsoisin niin, että tällä saadaan aikaan aivan päinvastaisia.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Olisi jotenkin hieman helpompi ymmärtää tämän lain sisältöä ja tavoitteita, jos niillä olisi jonkinlaista tukea esimerkiksi tutkimusnäytöstä tai niistä lausunnoista, joita tämä on osakseen saanut. Mutta itse asiassa jo silloin, kun Orpon—Purran hallitus oli Säätytalolla ja pyysitte esimerkiksi ministeriöstä tietoa sekä irtisanomissuojan heikentämisestä että näistä perusteettomista pätkätöistä, kerrottiin, että näillä ei ole oikeastaan minkäänlaista tekemistä valtiontalouden kanssa eikä näillä ole myöskään juuri mitään tekemistä työllisyydenhoidon kanssa. Sen takia täytyy kyllä sanoa, että minä olen aika surullinen, että sellaisen lain, jolla ei ole mitään tekemistä talouden kanssa — eikä sillä ole mitään tekemistä työllisyyden kanssa, mutta sillä on aivan selkeitä riskejä, esimerkiksi ja erityisesti naisten työmarkkina-asemaan — te olette valmiit viemään läpi vain ja ainoastaan siksi, että se on teille selvästi valta-asemakysymys. Kysyn teiltä, ministeri Marttinen: todellako nämä riskit ovat ottamisen arvoisia?

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministereille esittelyistä. — Haluaisin itse jatkaa myös tästä ammatillisen koulutuksen tilanteesta, jonka moni kollega täällä on esiin jo ansiokkaasti nostanut. Ensinnä ehkä kiinnitän huomiota siihen, että kyllähän viimeksi, kun hieman vastaavan kaltainen oikeistohallitus oli Suomessa vallassa, toteutettiin historiallisen suuret koulutusleikkaukset samaan aikaan, kun toteutettiin ammatillisen koulutuksen reformi. Se osaltaan johti siihen, että kun samaan aikaan, kun olisi pitänyt kyetä vahvistamaan opiskelijoiden yksilöllistä tukea, rahoitus väheni, niin se päinvastoin siellä romuttui. Ja kyllä valitettavasti on niin, että ne leikkaukset, joita yhä edelleen ammatilliseen koulutukseen tällä hallituskaudella on päätetty toteuttaa ja jatkaa yhdistettynä esimerkiksi aikuiskoulutustuen leikkaamiseen, tulevat vaikeuttamaan sitä tavoitetta, että nuori — kuitenkin esimerkiksi joka toinen nuori edelleen Suomessa valitsee ammatillisen koulutuksen — voisi luottaa, että saa laadukasta lähiopetusta. Kysyisin: millä aikataululla voidaan odottaa, että tämä suunta siitä, että rahoitusta vain karsitaan, kääntyisi toiseksi?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitos jaoston puheenjohtajalle ja ministerille puheenvuoroista. Ajattelen niin, että yksi osa sisäistä turvallisuutta on ihmisen luottamus siihen, että laki toteutuu, viranomaisilla on riittävä osaaminen ja aika tehdä työnsä ja että aina rikosten uhrit ja heidän läheistensä asia otetaan vakavasti. Oli aika järkyttävää lokakuussa lukea siitä, että poliisi oli lopettanut yli 40 tapauksessa lähisuhdeväkivalta-asian tutkinnan laittomasti. Apulaisoikeuskanslerin selvityksen mukaan näiden tekojen vakavuutta oli myös tulkittu väärin tai tutkinnat olivat seisoneet pitkään. Tiedän, että tämä ei johdu pelkästään siitä, etteikö osaamista olisi riittävästi, vaan myös yksinkertaisesti siitä, että päivittäisessä arjessa joudutaan tietenkin tekemään erilaista priorisointia. Kysyisin kuitenkin ministeriltä: konkretisoituvatko huolet lähisuhdeväkivallasta, erityisesti naisiin kohdistuvasta väkivallasta, mielestänne riittävällä tasolla tässä budjettiesityksessä?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kiitos myös ministerille esittelystä. — Aivan ensin on pakko tähän valtatie 25:n kysymykseen sanoa, että on tietenkin valtavan mukavaa Tammisaaren ja Hangon välillä ajaville ihmisille ja myös liikenneturvallisuudelle, että sinne katuvalaistukseen pistetään 420 000 euroa, mutta samaan aikaan kyllä keskiuusimaalaisena olen ollut hieman surullinen siitä, että sinne alueelle ei ole löydetty rahoitusta yhtenäkään vuonna näistä niin kutsutuista joululahjarahoista siitäkään huolimatta, että aika moni hallituspuolueiden kansanedustaja myös asuu sillä alueella. Eli toivoisin, että myös tätä valtatie 25:n aluetta kokonaisuutena katsottaisiin, kun liikennepolitiikkaa siellä harrastetaan ja sitä kehitetään. Varsinainen kysymykseni oikeastaan kuitenkin koskee kyberturvallisuutta, joka tässä ihan asiallisesti aiemmin nousi esiin. Myös valiokunta on kantanut huolta siitä, että Liikenne- ja viestintäviraston säästöt ja toisaalta kohonnut uhkataso sitä haastavat, ja tähän jos ministeri voisi hieman kommentoida omaa näkemystään resurssien riittävyydestä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus on kyllä esitys toisensa jälkeen tehnyt harvinaisen selväksi sen, minkälaista politiikkaa se haluaa edistää. Nimittäin suomalaiset työntekijät, lapsiperheet ja pienituloiset ovat toistuvasti joutuneet leikkausten ja heikennysten kohteeksi. Jatkuvasti puhutaan työllisyyden edistämisestä ja työntekijöiden kannustamisesta, puhutaan vastuullisesta taloudenpidosta, mutta tosiasiassa nämä hallituksen toimet maalaavat kyllä hyvin erilaisen kuvan. Nimittäin tämäkin hallituksen esitys, siis irtisanomissuojan heikentäminen, on jatkumoa nyt näille muille toimille. Mutta erityisen typerryttävänä pidän kyllä sitä, että samaan aikaan, kun tälle potkulaille ei kyetä oikeastaan arvioimaan minkäänlaisia tosiasiallisia työllisyys- tai talousvaikutuksia, niin riskejä kyllä päinvastoin löytyy. Erityisen keskeisenä ongelmana pidän sitä, että kun irtisanomiskynnystä madalletaan, madalletaan samalla kynnystä syrjiä raskauden ja perhevapaiden perusteella. Täällä on usein sanottu, että näin ei tule tapahtumaan. Täällä on usein sanottu, että hallitus tulee puuttumaan syrjintään, mutta tosiasia on se, että jo nykylainsäädännön puitteissa meillä on työmarkkinoilla merkittävä määrä joka vuosi tapauksia, joissa naisten työsuhteisiin vaikuttaa perheellistyminen, ja kun tiedetään, että tämä hallitus ei ole mitään tälle asialle tekemässä, päinvastoin nyt esimerkiksi edistää määräaikaisten työsuhteiden tekemistä ja keventää tätä irtisanomissuojaa, niin kyllä ihan aiheellista on kantaa huolta siitä, millä tavalla tämä erityisesti nuorten naisten ja lapsiperheellistymisestä haaveilevien naisten työuraan tulee vaikuttamaan. Ministeri Marttinenhan on itsekin täällä myöntänyt, ettei hallitus itse asiassa tiedä, siis hallitus ei edes tiedä, mille tasolle irtisanomiskynnys lopulta laskee. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijöille on luvassa aika pitkä, vuosien epävarmuus, johon vastauksia saadaan lopulta vasta oikeudenkäyntien kautta. Riskit ovat siis suuret, mutta hyödyt tästä hallituksen esityksestä aivan täysin ilmassa. Jos ei ole mitään näyttöä siitä, että tällä saadaan aidosti työllisyyttä nousemaan, niin minkä takia nämä riskit ovat todella ottamisen arvoisia? Sitä en ymmärrä. Tiedän sen, että irtisanomissuojaa heikentämällä voidaan työllistää joitakin ihmisiä, mutta samalla vaakakupissa toisella puolella irtisanotaan, jolloin ne kaksi, jotka työllistyvät, heitä vastaavasti kaksi irtisanotaan, eli kokonaistyöllisyyden vaikutus on puhdas nolla, ellei jopa negatiivinen. Puhemies! Tämä esitys on siis varsin susi, mutta vielä häkellyttävämpää on se, että yli kahden vuoden aikana, siis yli kahden vuoden aikana, tämä hallitus ei ole kyennyt tuomaan tänne yhden yhtäkään, siis yhden yhtäkään, esitystä, joka parantaisi millään tavalla työntekijöiden asemaa: ei työehtoihin liittyvää, ei työhyvinvointiin liittyvää, ei mihinkään. Tulokset sen sijaan puhuvat kyllä taululla puolestaan, nimittäin työttömyys kasvaa ja konkurssit kasautuvat. Jos te käyttäisitte edes osan siitä energiasta, jonka te käytätte työntekijöiden kurittamiseen, niin ehkä me voitaisiin tässä maassa ratkaista ihan tosiasiallisia ongelmia. Esimerkiksi yksi iso kysymys on mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet. Ne ovat kasvaneet jo tässä pidempään sellaisella tavalla, jonka pitäisi herättää ihan jokainen tässä salissa. Mielenterveyden vuoksi menetetään Suomessa arviolta 20 miljoonaa työpäivää vuosittain. Oikeastaan mitään ei taida tämä hallitus tehdä tämänkään ongelman ratkaisemiseksi, koska kaikki energia halutaan laittaa siihen, että duunarin työsuhde on jatkossa epävarmempi ja olo työmarkkinoilla heikompi. Suomessa henkilöperusteinen irtisanomissuoja on tällä hetkellä jo eurooppalaista keskitasoa, kuten muun muassa edustaja Haatainen täällä sanoi, määräaikaisten turva on keskimääräistä heikompi, ja silti näiden molempien osalta hallitus haluaa heikentää työntekijöiden asemaa eli siis lisätä epävarmuutta ja nimenomaan avata ovia raskaussyrjinnälle vieläpä sellaisena aikana, jona syntyvyys on historiallisen alhaalla ja nuorten perhehaaveet vaarantuvat nimenomaan tämän lisääntyvän epävarmuuden vuoksi. Puhemies! SDP on toistuvasti varoittanut siitä, että tämä hallituksen linja on ongelmallinen, ja sen takia kyllä toivon, että ne kaksi hallituspuolueiden edustajaa, jotka täällä nyt ainakin toistaiseksi vielä sitten jaksavat olla keskustelua kuuntelemassa ja käymässä, pohtisivat, voisiko olla niin, että tällaisten esitysten sijaan tänne tuotaisiin sellaisia esityksiä, joilla rakennetaan vakaampia työmarkkinoita, joilla edistetään työntekijöiden hyvinvointia, joilla tosiasiallisesti kannustetaan ihmisiä tekemään töitä, pitämään itsestään huolta, pysymään kiinni työelämässä, koska se nimenomaisesti on myös niiden suomalaisten yritysten etu. He tarvitsevat sitoutuneita, hyvinvoivia, osaavia työntekijöitä — ei niitä saada tällaisilla esityksillä. Sen takia toivon, kun tässä vielä olisi puolitoista vuotta hallituskautta ehkä jäljellä, jos te sinne asti istutte, että se aika käytettäisiin fiksulla tavalla, koska sitä koko tämä Suomi tarvitsee sekä ne yritykset, elinkeinoelämä että ne työntekijät, jotka aidosti, oikeasti haluavat myös tehdä työtä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Jos tästä esityksestä pitäisi nostaa vielä yksi erityinen asia, niin se olisi oikeastaan varmaan se, että koko oppositio — siis koko oppositio — vastustaa sitä yhtenä rintamana. Se ei ole kyllä mikään itsestäänselvyys vaan kuvaa aika hyvin sitä, kuinka ongelmallista ja lyhytnäköistä päätöstä hallitus on jälleen edistämässä, tällä kertaa nyt sitten Valtion asuntorahastoa lakkauttamalla. Siinä, missä muualla Euroopassa kohtuuhintainen asuminen on noussut poliittiseksi ydinkysymykseksi — aika monessa maassa itse asiassa katsotaan Suomen esimerkkiä, tätä nykymallia — täällä on nyt sitten päätetty tehdä aivan päinvastoin. Tämä rahaston lakkauttamisesityshän on jatkumoa monelle muulle asuntopoliittiselle päätökselle, joita tämä hallitus on jo tehnyt. Mutta nimenomaan rahasto on ollut aika keskeinen väline suomalaisen asuntopolitiikan pitkäjänteisyyden ja myös vastasyklisyyden turvaamisessa, ja tämähän on todettu useammin myös ympäristöministeriön selvityksissä. Siellä sanotaan selvästi, että rahastolla on vakauttava rooli ennen muuta siksi, että sillä on kyetty rahoittamaan näitä monivuotisia rakennushankkeita. Keskimäärinhän iso rakennushanke voi olla vaikka viisi—kuusi vuotta, ja näihin tämä vuotuinen budjettisykli ei ole yhtä hyvin kyennyt vastaamaan. Ja jos rahoituksesta ei sitten ole näkymää yhtä pitkälle kuin mitä hanke kestää, niin hanke jää yksinkertaisesti käynnistymättä ja näin ollen myös asunnot jäävät syntymättä. Tämän tietäen kuitenkin nyt halutaan laittaa lappu rahaston luukulle ja odottaa, että viimeinen sammuttaa valot. Yksi keskeinen peruste hallituksella on ollut se, että jollakin tapaa lisätään läpinäkyvyyttä, mutta minusta se on aika kummallinen väite, sillä eduskunta päättää jo nyt avustusten ja valtuuksien tasosta talousarviossa. Eli läpinäkyvyyttä tällä ei lisätä, mutta epävarmuutta kyllä luodaan, kun nyt tämä koko rahoitusmekanismi uhrataan tällaiselle vuosittaiselle budjettisyklille ja yhä vahvemmin sitten myös poliittiselle heiluriliikkeelle. Siitähän on saatu myös esimakua tällä kaudella, kun esimerkiksi erityisryhmien investointiavustusta on aika radikaalilla tavalla jo kolmeen otteeseen leikattu. Puhemies! Tässä hetkessähän nähdään, että asumisen kustannukset haukkaavat monilta jo leijonanosan tuloista, ja silti lähdetään edistämään näin perustavanlaatuista muutosta ilman, että on minkäänlaista visiota tulevaisuudesta, ilman, että on minkäänlaista visiota siitä, millaisilla tavoilla Suomessa jatkossa turvataan kohtuuhintainen asuntotuotanto, ja se on tässä itse asiassa kaikista huolestuttavinta. Asuntojen vähyydestä kärsivät kaikki muut paitsi kovaa tiliä tekevät asuntosijoittajat. Hallituksen esityksen perusteluissakin todetaan, että jos asuntotuotannon tuet jäävät pysyvästi alhaiselle tasolle, jolla ne siis tällä hetkellä ovat, vaikutukset kohdistuvat jälleen erityisen kovasti kaikkein haavoittuvimpiin ihmisiin, esimerkiksi matalapalkkaisiin, lapsiperheisiin, yksinhuoltajiin, työttömiin, köyhiin yleisesti. Samaan aikaan hallituksen pienituloisiin kohdistuneet sosiaaliturvaleikkaukset ovat jo valmiiksi lisänneet esimerkiksi vuokravelkaantumista, häätöjä ja jopa asunnottomuutta ylipäätään. Se, että valtio nyt vetäytyy pala palalta omasta asuntopoliittisesta roolistaan, tulee yhä vain pahentamaan tilannetta. Moni asiantuntija on nostanut esille myös huolen siitä, että tämän rahaston lakkauttamisen myötä itse asiassa ihmisten riippuvuus sosiaaliturvasta voi jopa lisääntyä, sillä kun kohtuuhintaisen asumisen edellytykset heikentyvät, niin tietenkin luontaisesti kasvaa paine täydentää toimeentuloa sosiaaliturvalla, ja se ei missään nimessä ole hyvä asia. Puhemies! Sekin on sitten tietenkin hyvä muistaa, ettei asuntopolitiikka ole koskaan pelkästään sosiaalinen kysymys — se on hyvin vahvasti sitä, mutta ei ainoastaan — vaan se on myös talouden ja alueiden elinvoiman ja työvoiman liikkuvuuden kysymys. Usein ajatellaan, että tässä puhutaan suurista kaupungeista, mutta ei puhuta pelkästään niistäkään. Nimittäin asuntopolitiikan välineiden romuttaminen tulee näkymään myös sellaisilla alueilla, jotka ovat väestöltään väheneviä, siis esimerkiksi seuduilla, joilla ei yksinkertaisesti synny tälläkään hetkellä markkinaehtoista tuotantoa juuri ollenkaan tai kirjaimellisesti ollenkaan. Tämä hallitusohjelman tavoite siitä, että hoidetaan asuminen markkinaehtoisesti, ei siis todellakaan ole mitään realismia kaikkialla. Ja jos nyt sitten jatkossa näillä hiljenevillä seuduillakaan ei kyetä vastaamaan uudisrakentamisen tarpeisiin, niin siellä kiihtyy, kuulkaa, väestön väheneminen vain entisestään. En haluaisi uskoa, että se on Orpon—Purran hallituksen tavoite, mutta siltä tässä pahasti alkaa näyttää. Joten, puhemies, muun muassa näistä syistä ajattelen, että tätä esitystä ei millään muotoa voi kannattaa, ja teen vastalauseen 1 mukaisen esityksen tämän lakiesityksen hylkäämisestä ja niin ikään vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen, jonka mukaan eduskunta edellyttäisi, että hallitus esittää pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen näkymän sekä myös riittävät resurssit siihen, miten kohtuuhintainen asuminen turvataan valtion toimin koko maassa, erityisesti niiden ihmisten keskuudessa, jotka tarvitsevat tukea asumisen järjestämiseen.