Arvoisa rouva puhemies! Kiitos myös minun puolestani tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Ojala-Niemelälle tämän tarkastusvaliokunnan mietinnön esittelystä, joka koskee siis suomalaisen terveydenhuollon toimivuutta ja sen nykytilaa. Oikeastaan haluan aloittaa tämän puheenvuoroni toteamalla sen, että Suomessahan tosiasiallisesti käytetään perusterveydenhuoltoon pohjoismaisittain vertailtuna kaikista vähiten resursseja, veroeuroja, ja kun katsotaan esimerkiksi näitä omavastuun tasoja, niin ne ovat myöskin sitten taas eurooppalaisittain verrattuna kaikista korkeimmat. Eli kun usein kuulee käytettävän puheenvuoroja, joissa todetaan, että Suomessa jotenkin kohtuuttoman paljon kohdennettaisiin julkisia varoja meidän sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmään, niin kun tätä katsotaan vähän laajemmassa perspektiivissä, se ei tosiasiallisesti pidä paikkaansa. Kun me puhumme hoitotakuusta, niin puhumme nimenomaan siitä, että perusterveydenhuollossa pääsee tietyn määräajan sisässä nimenomaan lääkärin vastaanotolle. Hoitajamitoitus sitten tuolla ikääntyneiden palveluissa on eri asia. Mutta selvää on se, että sen jälkeen, kun nykyinen hallitus muutti hoitotakuun kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen, se on johtanut hoitoonpääsyn romahtamiseen. Jos ajatellaan, että aikaisemmin 70 prosenttia suomalaisista pääsi kahdessa viikossa hoitoon, niin uusimpien tietojen mukaan tämä luku on tippunut alle 50 prosenttiin, ja siltä osin tilanne on ihan aidosti hälyttävä. Me tiedämme sen, että nimenomaan vahva julkinen perusterveydenhuolto on myös kaikista kustannustehokkain tapa järjestää palveluja, ja sen osoittavat nimenomaan kansainväliset tutkimukset, edustaja Wallinheimo. On aivan selvää, että me tarvitsemme myös yksityistä sektoria — täällä on tuotu esille tämä monituottajamalli — ja näin ilman muuta on, mutta samaan aikaan on ymmärrettävä se, että todella mikään raha tässä yhteiskunnassa ei tule riittämään, jos ajatellaan, että julkisin veroeuroin ruvettaisiin kompensoimaan koko väestön terveydenhuoltoa yksityisellä sektorilla. Sehän ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Mutta kun nyt tästä kokonaisuudesta puhutaan, niin yksi keskeinen huolenaihe tänä päivänä liittyy nimenomaan siihen, että meillä nyt tällä hetkellä hoitoonpääsyn heikkenemisen myötä ja hyvinvointialueiden taloudellisten vaikeuksien myötä alueet eriytyvät hyvin voimakkaasti. Se tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että meillä terveyserot kasvavat. Se on nimenomaan tämän kokonaisuuden kannalta ja kansanterveyden ja meidän julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta kestämätön tilanne. Eli meillä on alueita, joilla hoitoon pääsee kutakuinkin normaalisti ja järjestelmä toimii, mutta sitten meillä on myös alueita, joilla jatkuvasti ajaudutaan entistä heikompaan tilanteeseen. Tämähän palautuu hyvin pitkälti sitten myös näihin käytössä oleviin resursseihin, koska nämä alueethan eivät missään tapauksessa olleet yhdenvertaisessa asemassa silloin, kun tähän uuteen järjestelmään siirryttiin. Arvoisa puhemies! Tähän liittyy sitten myös se, että kyllä meillä täytyy olla tulevaisuudessa valmiutta [Sinuhe Wallinheimo pyytää vastauspuheenvuoroa] tarkastella myös rahoitukseen liittyviä perusteita ja myös tätä rahoituslakia ja sen perusteita ja tarvittaessa kyetä sitten myös tekemään erityisratkaisuja. Ymmärrän erittäin hyvin, että tämä on poliittisesti ja myös taloudellisesti vaikea pala puurtavaksi, mutta näiltä tosiasioilta ei pystytä kuitenkaan sulkemaan silmiä. Tässä yhteydessä nostan esille Keski-Suomen tilanteen. Siis Keski-Suomen hyvinvointialue vastaa 270 000 ihmisen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista. Mittavia sopeutustoimia on jo tehty ja ensi vuodelle tehdään edelleen 60 miljoonan euron leikkaukset, mutta jotta tämä taloudellinen tasapaino saavutetaan, niin se tarkoittaa 50 miljoonan leikkauksia joka vuosi tämän vuosikymmenen loppuun. Silloin kyllä aidosti herää se kysymys, että vaikka me kuinka karsimme palveluverkkoa, pyrimme kehittämään palveluja, jätämme tekemättä esimerkiksi kirurgisia toimenpiteitä, joilla tosiasiallisesti ei vaikuttavuutta ole terveyden näkökulmasta, kehitämme digitaalisia palveluja, niin tämä kokonaisuus on mittaluokaltaan semmoinen, että sen toteuttaminen ilman, että aidosti ihmisten perusoikeudet eivät heikkenisi, ei ole kovin realistinen odotus tai vaihtoehto. Eli nyt katson nimenomaan tätä kokonaisuutta, mihin tämä alijäämien kattaminen tosiasiallisesti velvoittaa. [Sinuhe Wallinheimo pyytää vastauspuheenvuoroa] Arvoisa puhemies! Kello käy. Totean tähän lopuksi, että täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua, ja kuten tämä mietintö osoittaa, meidän yksiselitteisesti tärkein terveyspoliittinen tavoitteemme tulee olla perusterveydenhuollon vahvistaminen. On ilo kuulla, että täällä on näin laajaa parlamentaarista yhteisymmärrystä tästä asiasta, ja olen vakuuttunut siitä, että keinotkin me tähän löydämme, kun katsomme tätä kokonaisuutta rauhallisesti ja harkiten. — Kiitos. [Sinuhe Wallinheimo pyytää vastauspuheenvuoroa]