Arvoisa puhemies! Kiitos vilkkaasta keskustelusta eduskunnalle. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka lähtee siitä, että me taataan Suomen turvallisuus ja suomalaisten hyvinvointi. Sitten toisaalta me tukeudutaan meidän ulkopolitiikassa laajasti meidän yhteisesti hyväksyttyihin arvoihin: demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioon ja tasa-arvoon. Itse en näe myöskään Lähi-idän osalta tässä kysymyksessä Suomen ulkopolitiikassa minkäänlaista ristiriitaa. Ensimmäisenä, mitä tulee Suomen puolustustarvikehankintoihin, meillä perinteisesti ja myös tässä ajassa käytännössä Puolustusvoimat tekee ne ratkaisut sille myönnetyn budjetin puitteissa, jotka parhaiten vahvistavat Suomen turvallisuutta ja Suomen omaa puolustuskykyä. Tyypillisesti, kuten edustaja Lindbergkin täällä totesi, nämä hankinnat ovat pitkäkestoisia ja niihin liittyy myös laajempaa ylläpito- ja muuta yhteistyötä. Mitä tulee meidän laajempaan ulkopolitiikkaan, todella Lähi-idässä ollaan paitsi pitkään peräänkuulutettu Gazaan tulitaukoa — joka nyt siellä on sinänsä ollut vuoden ajan, valitettavasti se ei ole täysin toteutunut — myös tukeuduttu kahden valtion malliin ja pyritty sitä edistämään. Yksi edistysaskel tässä oli noin reilu kuukausi sitten, kun Yhdysvaltojen avittamana saatiin sopimus siitä, miltä osin Hamas pystyttäisiin riisumaan aseista, mikä olisi siis edellytys sille, että Gazaankin saataisiin toimiva siviilihallinto ajan myötä, ja toisaalta Israel vetäytyisi sieltä. Tässäkään nyt ei ole konkreettisesti edistytty, mutta ainakin vuoden aikana ollaan saatu erilaisia sopimuksia aikaiseksi mukaan lukien Trumpin kätilöimä 20 kohdan rauhansuunnitelma Gazaan, jota myös Suomi tukee. Suomi on yksi maailman suurimpia humanitaarisen avun antajia noin laajasti ottaen. OCHAn tilaston mukaan ollaan sijalla kahdeksan. Se on itse asiassa aika hyvä sijoitus siihen nähden, että ollaan valitettavasti tässä taloustilanteessa jouduttu tekemään merkittäviä leikkauksia myös ulkoministeriön hallinnonalalla. Myös Lähi-idän osalta meillä on ollut johdonmukainen linja. Itse asiassa ollaan tuon lokakuun 23 jälkeen myönnetty humanitaarista tukea Gazaan ja Länsirannan humanitaariseen kriisiin yhteensä 42,5 miljoonaa euroa. Tästä noin puolet on mennyt Maailman ruokaohjelman, WFP:n, kansainvälisen Punaisen Ristin ja Kirkon ulkomaanavun kautta ja 15 miljoonaa euroa UNRWAn kautta. Meillähän on UNRWAn kanssa sopimus viidestä miljoonasta vuodessa, joka päättyy tämän vuoden loppuun mennessä. Myös kehitysministeri Tavio, joka nyt ei ole paikalla, on sitoutunut siihen, että tuo viiden miljoonan vuosittainen taso pidetään yllä myös palestiinalaisalueen osalta. Toki myös ensi vuonna voi tehdä sitoumuksia UNRWAan, jos näin päätetään. Joka tapauksessa tuon viiden miljoonan osalta ymmärtääkseni kehitysministerillä on käynnissä tarkastelu, minkä avustusjärjestöjen kautta se alueelle tehokkaimmin välitetään. Sitten, mitä tulee tuohon julkilausumaan, se on todella täysin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjan mukainen. Paitsi että Suomi ajaa kahden valtion mallia ja sen pohjalta rauhanratkaisua Lähi-itään, olemme myös sitoutuneet kansainvälisen oikeuden kautta ja muun muassa sen kautta, että tuemme kansainvälisiä tuomioistuimia, siihen, että kaupassa erotetaan kaupankäynti Israelin ja toisaalta Israelin laittomasti miehittämien siirtokuntien kanssa. Toki tuo julkilausuma on jo itsessään ulko- ja turvallisuuspoliittinen teko. Ulkopolitiikka on aika usein pelkästään sanoja — tai voi kuulostaa siltä, että pelkästään sanoja — mutta toki sillä pyritään rohkaisemaan Suomen tapauksessa ennen muuta Euroopan unionia siihen, että saataisiin aikaiseksi toimia. Ne voivat olla todella kauppapoliittisia toimia, mutta sitten myös pakotetoimia, ja esimerkiksi pakotteet ovat suoraan ulkoministerin hallinnonalalla. Yleensäkin konsensus on laaja. Esimerkiksi tällä viikolla olin New Yorkissa YK:n korkean tason viikolla. Osallistuin meidän tasavallan presidentin kanssa yhdessä ja erikseen laajasti myös Lähi-itää koskeviin keskusteluihin. Muun muassa tasavallan presidentti osallistui kahden valtion mallia tukevaan seminaariin. En näe minkäänlaista eroa linjojemme välillä. Aivan lyhyesti vielä, puhemies: Tosiaan Tanskan, Grönlannin ja Yhdysvaltain saavuttama sopimus alkuviikosta oli hyvä askel. Täytyy toivoa, että se lopettaa semmoiset kielteiset puheet Grönlannin osalta, joita emme tietenkään myöskään kansainvälisen oikeuden näkökulmasta voi hyväksyä. Vastaavasti ne siirtävät fokusta arktiseen turvallisuuteen, mikä sopii meille oikein hyvin. Meillä oli maanantaina ulkoministeritasolla arktisten Nato-maiden kokous, jonka ulkoministeri Rubio oli kutsunut koolle. Siellä sovimme yhä tiiviimmästä arktisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja sen puitteissa toimimisesta myös Naton puitteissa. On aivan totta, niin kuin edustaja Löfström nosti, että Ruotsi on meille kultaakin kalliimpi naapuri ja kumppani tässä ajassa. Ymmärtääkseni seuraava hallitusten välinen kokous on suunnitteilla jo tulevalle kaudelle, kuka siellä sitten istuukaan.