Arvoisa rouva puhemies! Tämän viikon yksi yleisimmistä lauseista, joka tässä salissa ollaan kuultu, on se, että talous on viimein kääntynyt kasvuun. Vienti vetää, ja Suomeen sataa investointeja, ja jos ette tosiaan minua usko, niin KVG, katsokaa Googlesta. Toinen hyvä asia: Korttidata kertoo, että jopa kotimainen kulutus on viimein tämän kesän aikana kääntynyt nousuun sekin. Täällä monesti kuultavan valituksen keskellä liian harvoin tulee muistettua se, että suomalaiset ovat tällä hetkellä keskimäärin jopa äveriäämpiä kuin koskaan. Tileillä on rahaa, ja jos ette usko minua, niin katsokaa tämäkin sieltä Googlesta, ja sieltä sitten avautuu se Suomen Pankin sivusto, missä tämä kerrotaan, ja heillä on yli satavuotinen historia tämän asian tilastoinnissa. No, sitten tämän viikon ihan tuoreet uutiset ovat kertoneet sen, että työllisyys nousee ja työttömyys laskee. No, se, että työttömyys on vieläkin korkealla, johtuu osaksi siitä, että erilaista tempputyöllistämistä on tällä kaudella lopetettu ja ihmisiä siirretty kursseilta hakemaan töitä, kun ennen tehtiin toisinpäin, että siivottiin niitä ihmisiä sinne kursseille pois työttömyyskortistoista. Eli työttömyyden taannoinen kasvu, joka totta kai on valitettavaa, johtuu osaksi tästä tekijästä sekä myös tänne aiemmin tulleiden ulkomaalaisten siirtymisestä työttömiksi työnhakijoiksi, eli ei niinkään siitä, että olisi mitenkään valtavasti mitään potkuja annettu. Tätä taustaa ja hienoa käännettä vasten on jotenkin vähän kurjaa kuulla, kun täällä yhä vieläkin korostetaan niitä asioita, jotka vielä eivät ole kääntyneet parempaan päin. Minun mielestäni suomalaiset ansaitsisivat kuulla positiivisempaa viestiä, [Krista Mikkosen välihuuto] eli: ”Pois voihke ja itkun hyrske, käy työhön ja toimintaan! Pois hento ja toivoton tyrske, ei viel’ ole kuolema maan!” runoili J. H. Erkko Mieslaulussa jo yli sata vuotta sitten. Ketkä mieskuorolaulua olette harrastaneet, tunnette tämän teoksen. Sitten eilen, kun olivat nämä TEMin asiat tässä ja ministerit Marttinen ja Puisto paikalla, kuuntelin sitä keskustelua. En varsinaisesti siihen silloin osallistunut, mutta oli erinomaisen hyvä kuulla, kuinka nämä meidän molemmat ministerit ovat tarttuneet tähän vakavaan huoleen sähkön riittävyydestä ja sen hinnasta, jos se nyt sitten kääntyy kasvuun sekin. Toimia tämän suhteen onneksi on jo tehty, tai ainakin niitä on runsaasti suunnitteilla. Kuten vähän vihjasinkin, tervehdin oikein ilolla näitä investointeja, joita Suomeen on tulossa, enkä vähiten tätä Googlen jätti-investointia, joka omaan naapurikaupunkiini Haminaan on ainakin osaksi tulossa. Mutta sitten tähän kysymykseen sähkön riittävyydestä ja sen hinnasta aika moni edustaja otti siinä keskustelussa kantaa ja sen saman huolen esitti, mutta harva esitti mitään vastauksia. Ledamot Andersson näin teki, ja olen täysin samaa mieltä asiasta, tämän ratkaisun kanssa. Edustaja Andersson ei vain ehkä hienotunteisuus- tai jääviyssyistä — tai en tiedä, mistä syystä — maininnut omaa kotikaupunkiaan siinä vastauksessaan eli Loviisaa ja Fortumin ydinvoimalaa siellä. Hienoa, että se näiden Googlen investointien myötä tulee saamaan reilusti jatkoaikaa, mutta pidän ensiarvoisen tärkeänä, että Suomeen tullaan rakentamaan lisäydinvoimaa ja erityisesti just sinne Loviisan kaupunkiin, speciellt till Lovisa stad. — Tack.