Arvoisa rouva puhemies! Välikysymys on siinä mielessä aiheellinen, että se käsittelee asiaa, joka on Suomelle paljon enemmän kuin yhden elinkeinon kysymys. Kyse on suomalaisesta ruuasta, huoltovarmuudesta, maaseudun elinvoimasta ja viime kädessä siitä, pystymmekö tässä maassa myös tulevaisuudessa tuottamaan oman ruokamme. Maatalouden kannattavuudesta on syytä olla huolissaan. Viljelijöiden kustannukset ovat nousseet, investointien tekeminen on vaikeaa, ja monella tilalla pohditaan nyt hyvin vakavasti toiminnan tulevaisuutta. Tätä todellisuutta ei pidä vähätellä, mutta samalla meidän pitäisi kysyä, mikä on suomalaisen maatalouspolitiikan pitkän aikavälin tavoite. Onko tavoitteena järjestelmä, jossa valtio maksaa uuden tukipaketin aina, kun tuotantopanosten hinnat nousevat? Vai pitäisikö tavoitteena sen sijaan olla maatalous, jossa tuottaja saa mahdollisimman suuren osan toimeentulostaan markkinoilta, pystyy investoimaan ja kehittämään tilaansa ja jossa suomalaisesta ruuasta tehdään entistä vahvempi vientituote? Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole jäänyt toimettomaksi vaan on toiminut myös ennakoiden, kuten maa- ja metsätalousministeri ja pääministerikin ovat tänään useampaan kertaan todenneet. Ensinnäkin maatalouden energiaveron palautusta on korotettu. Vuoden 26 tukimaksuja on aikaistettu helpottamaan tilojen maksuvalmiutta. Myös lannoitemarkkinoiden tarjontaa on pyritty lisäämään. Toisekseen nuorten viljelijöiden alalle pääsyä on helpotettu. Aloitustuen yrittäjätulovaatimus on laskettu 25 000 eurosta 22 000 euroon, ja vaaditun tulotason saavuttamiseen annettua aikaa on pidennetty. Kolmanneksi maatalouden investointien rahoituksessa on tehty merkittävä rakenteellinen uudistus. Toukokuusta lähtien Finnvera on voinut olla mukana suurissa maatalouden investoinneissa ja omistajanvaihdoksissa. Tämä on tärkeää juuri nyt, koska suomalaisen maatalouden tulevaisuus ratkaistaan investoinneilla ja sukupolvenvaihdoksilla. Myös ruokaketjun tulonjakoa on korjattu. Kesäkuussa voimaan tullut elintarvikemarkkinalain uudistus antaa uusia välineitä puuttua kohtuuttomiin sopimusehtoihin ja private label -tuotteisiin liittyviin käytänteisiin sekä vahvistaa neuvotteluasemaltaan heikomman toimijan suojaa. Maatalousyrittäjän asemaa ei voida kestävästi parantaa vain kasvattamalla julkista tukea. Suurempi osa ruuan arvosta on saatava palaamaan sinne, missä ruoka tuotetaan. Yksi merkittävä mahdollisuus on vienti. Suomi tuottaa puhdasta, turvallista ja korkealaatuista ruokaa. Hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen elintarvikevienti vuoteen 2031 mennessä. Kyse ei ole vain vientipolitiikasta vaan myös maatalouden kannattavuuspolitiikasta. Kun suomalaiselle ruualle löytyy uusia markkinoita ja korkeamman lisäarvon tuotteita pystytään myymään maailmalle, ruokaketjuun tulee uutta rahaa sen sijaan, että samaa euroa vain jaetaan ketjun sisällä uudelleen ja uudelleen. Arvoisa puhemies! Tänä kesänä maataloutta on vaikeuttanut myös afrikkalainen sikarutto. Sen taloudelliset vaikutukset voivat olla merkittäviä erityisesti viennin näkökulmasta. Nyt tärkeintä on estää taudin leviäminen sikaloihin, turvata viranomaisten riittävät resurssit ja pitää villisikakanta hallinnassa, ja tähänkin hallitus on jo työkaluja tarjonnut. Välikysymyksessä nostetaan esiin maatalouden pitkäaikainen kannattavuusongelma. Sana ”pitkäaikainen” tässä onkin olennainen. Suomalaisen maatalouden rakenteelliset ongelmat eivät ole syntyneet vuonna 2023 tai sen jälkeen, eivätkä ne katoa yhden hallituksen tai yhden kriisipaketin päätöksillä. Siksi meidän pitäisi pystyä katsomaan yli vaalikausien: Miten saamme nuoret jatkamaan maatiloja? Miten saamme investoinnit liikkeelle? Miten vahvistamme viljelijän neuvotteluasemaa suhteessa muuhun ruokaketjuun? Miten kasvatamme ruokavientiä? Miten vähennämme riippuvuuttamme ulkomaisista tuotantopanoksista? Näihin kysymyksiin vastaamalla rakennetaan suomalaisen maatalouden tulevaisuus. Arvoisa puhemies! Ruuantuotanto on osa Suomen huoltovarmuutta. Siksi Suomen maataloudessa tulee voida investoida ja yrittää kannattavasti. Tavoitteena on oltava suomalainen maatalous, joka ei ainoastaan selviydy seuraavista kriiseistä vaan joka pystyy uudistumaan, kasvamaan ja menestymään myös tulevina vuosikymmeninä. Siinä työssä tuottaja tarvitsee politiikalta ennen kaikkea sitä, mitä muutkin yrittäjät: ennustettavuutta, reiluja markkinoita ja mahdollisuuden saada työstään kunnollinen toimeentulo.