Arvoisa puhemies! Käsittelemme soterahoituslakia ja soterahoitusmallia, joka on siis tehty edellisen hallituksen, Marinin hallituksen, aikana. Kuten kaikki tiedämme, se on hyvin monimutkainen ja moniulotteinen ja siinä on paljon muuttuvia tekijöitä, mutta kaikessa monimutkaisuudessaan siinä on ollut kuitenkin logiikkaa, miten se toimii. Tämä esitys on välttämätön tehdä tässä vaiheessa, koska rahoituslain 7 §:n mukaan joka neljäs vuosi tätä mallia on päivitettävä ja se on nyt tänä vuonna. No, tässä päivityksen yhteydessä on tehty sitten joitakin muutoksia. Yksi tärkeä osa on tarvetekijät, eli tarvetekijät on huomioitu, mutta siellä on osittain niitä muutettu. Nythän tässä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että hyvin vähän, vain pieniä muutoksia tehdään, mutta toisaalta siellä on tehty sellaisia muutoksia, jotka eivät ole ihan pieniä, riippuen tietenkin, millä alueella ollaan. Samalla tässä esityksessä on haluttu saada säästöjä valtiolle, julkisen talouden säästöjä, niin että kun kasvuprosentti on ollut aikaisemmin 80 prosenttia, niin tässä se on nyt 60 prosenttia, ja tämä tulee suhteessa kaikille alueille. Eli säästöä tällä tavoitellaan, mutta edelleenkin kuitenkin rahoitus kasvaa kaikilla alueilla. Tässä ongelmana tämän rahoitusmallin osalta on nyt se, että vaikka ne säästöt tehdään, niin siinä, miten ne jakaantuvat sitten eri alueille, on käytetty vähän semmoisia ennakoimattomia ja arvaamattomia muuttujia vähän sen mukaan, miten se rahoitus aina minkäkin muuttujan osalta muuttuu. Näin ollen tässä rahoituksessa aluekohtaiset vaikutukset vaihtelevat merkittävästi. Eli vuonna 27 ehdotetut muutokset vähentäisivät rahoituksen kasvua erityisesti Helsingin kaupungissa, Länsi-Uudellamaalla ja Keski-Uudellamaalla, ja taas Etelä-Karjalassa, Keski-Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa, Kanta-Hämeessä, Kainuussa, Lapissa, Keski-Suomessa, Pohjois-Suomessa, Päijät-Hämeessä ja Satakunnassa rahoituksen kasvuprosentti olisi suurempi kuin voimassa olevan lain mukaisesti. Kun tarkastellaan vuosia 26—29, niin nämä muutokset, mitä tässä esitetään, vähentävät rahoituksen kasvua eniten juurikin Helsingissä, Länsi-Uudellamaalla, Keski-Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla, eli alueilla, joilla väestö kasvaa. Me käsittelimme tätä rahoitusmallia sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyvin huolellisesti, ja meillä oli kymmeniä asiantuntijoita, ja todettiin valiokunnassa, että julkisen talouden tilanne edellyttää merkittäviä säästötoimia, ja lähtökohtaisesti pidettiin tärkeinä näitä toimia, joilla saadaan julkisen talouden tilaa parannettua, eli sinällänsä säästötoimia hyväksyttiin. Toki osa hyvinvointialueista ja oppositiosta näitä vastustikin. Erityisesti vastustettiin tietenkin näitä säästöjä, mutta sitten kiinnitettiin huomiota siihen, että säästö kohdistuu erityisesti niihin alueihin, joilla rahoitus kasvaa, ja tämähän tarkoittaa sitä, että se kohdistuu niihin alueisiin, missä väestö kasvaa. Valiokunta painottikin, että tarveperustaan nojaavan rahoituksen oikeutus perustuu siihen, että sen mukaisesti myös saadaan ne tarvittavat palvelut. Jos katsotaan vain kasvuprosenttia ja vähennetään sieltä alueelta, missä on suurin kasvuprosentti, niin sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että me vähennämme myöskin niitten ihmisten tarvittavaan palveluun laitetun rahan määrää. No, toki samalla nyt on tarkoitus tehokkuutta kasvattaa. Sitä pitää tehdä jokaisella alueella, mutta erityisesti vakavaa huomiota kuitenkin kiinnitettiin siihen, että tässä esityksessä pintapuolisesti perehdyttiin siihen, miten lakisääteiset palvelut saadaan turvattua. Kun me olemme tätä rahoitusmallia käsitelleet, ja uskoisin, että sama asia myös hallintovaliokunnassa, me ollaan keskitytty rakenteeseen ja rahoitukseen ja meiltä puuttuu se arvio palveluista. Kun me mietitään eri alueiden rahoituksen riittävyyttä, niin kyllähän lähtökohtana pitäisi olla se, miten ne palvelut toteutuvat sillä alueella, ja se jää tässä nyt täysin huomiotta. Eli jatkossa olisi kyllä todella tärkeätä saada nähtäväksi se, miten ne palvelut toteutuvat. Nyt saattaa olla niin, että siellä alueella, mikä on kaikkein suurimmissa vaikeuksissa tai siellä niin sanotusti talouden häntäpäässä, ollaan tyytyväisiä palveluihin ja palvelut toimivat ja sitten niillä alueilla, mitkä näyttäytyvät taloudellisesti hyvässä kunnossa, taas palvelut eivät toimi. — Otan tässä seuraavan puheenvuoron, koska tämä on niin laaja asia ja aika alkaa loppumaan.