Arvoisa puhemies! On tosi tärkeää, että me puhutaan täällä nuorten tulevaisuudesta. Koulutuspaikka ja se, että nuorilla on harrastuksia ja työtä, ovat keskeisiä tekijöitä siinä, että nuorilla on uskoa tulevaisuuteen. Meillä ovat koulutustason mukaiset erot työllisyydessä OECD:n suurimpia. Jos me ajatellaan meidän nuoria, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa tai korkeakoulututkintoa, niin pari vuotta sitten, vuonna 24, heistä vain 42 prosenttia oli töissä. Tämä kertoo siitä, että kaikkein keskeisintä on se, että koulutuspaikkoja on nuorille sekä toisella asteella että myöskin korkeakouluasteella. Se on paras sijoitus sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Vastavalmistuneiden työllisyydessä ei ole tapahtunut jyrkkiä muutoksia, eli esimerkiksi viime vuonna korkeakoulututkinnon suorittaneista yli 80 prosenttia työllistyi sen kuuden kuukauden elikkä tulevan puolen vuoden aikana. Mutta yksi asia, mistä olemme huolissamme ja jota tässä edustajat ja sivistysvaliokunnan puheenjohtajakin nostivat esiin, on tämä harjoittelupaikkojen määrä. Erityisesti se harjoittelupaikkojen määrä on kriittinen sote-sektorilla. Eli siellä on jo nähtävillä, että se on hidastanut valmistumista, ja nuorella on huoli siitä, ehtiikö valmistua siinä ajassa, että opintolainahyvitys astuu voimaan ja niin edelleen. Tässä tosiaan pari kuukautta sitten järjestin ministeri Rydmanin kanssa pyöreän pöydän keskustelun, ja totesimme, että tarvitsemme tähän konkreettisia toimia. Niitä konkreettisia toimia, joita todettiin, oli muun muassa se, että harjoitteluita pitää tasaisemmin ajoittaa ympäri vuoden. Nyt on selvästi näkyvillä eri aloilla, että vain tiettyyn aikaan haetaan harjoittelijoita, ja nuoret ovat valmiita hakemaan ja tekemään niitä harjoitteluita ympäri vuoden. Meillä pitää olla myös yhteinen alusta, jossa on kaikki vapaat paikat. Sitten tuli tämmöisiä ongelmia, että jos on varattu harjoittelupaikka ja sitä ei käytetäkään tai tulee jotain mutkaa matkaan, niin sitä ei vapauteta. Eli nämä ovat ihan semmoisia pieniä konkreettisia asioita, mutta tärkeitä. Sitten myöskin hyvinvointialueilla tuotiin esiin se, että pitää olla strategisempi päätös siitä, että harjoittelupaikkoja on, ja sen ei pidä perustua yksittäiseen tilanteeseen vaan siihen, että tiedetään jo tulevaisuudesta. Mutta on myöskin haasteita siinä, että meillä on osittain koronan johdosta ennätyskorkeat valmistumiset vuosina 23—24. Toisaalta sitten me tiedetään ja me ollaan haluttu varautua yhteiskunnan muutokseen, ja niin me ollaan nostettu myöskin näitä sote-opiskelupaikkojen määriä. Eli tässä on monta asiaa, jotka sitten vaikuttavat siihen, että nyt ollaan tässä tilanteessa. Mutta me paneudumme asiaan ja me vahvistetaan myöskin valtakunnallista koordinaatiota, sitä yhteistä toimivampaa alustaa harjoittelupaikkojen tarjontaan, ja on myöskin hyvinvointialueiden kanssa käyty keskustelua sosiaali- ja terveysministeriön puolella siitä, miten näitä asioita pystytään ratkaisemaan. Mutta siellä pyöreässä pöydässäkin nostin esiin myös yksityisen sektorin merkityksen eli yksityisen sektorin vastuun siitä, että harjoittelupaikkoja lisätään. Hyvä yritys- ja elinkeinoelämän edustaja ottaa tällä hetkellä harjoitteluun niitä tekijöitä, jotka ovat sitten tulevaisuuden hyviä työntekijöitä. Siinä mielessä tätä vastuuta tarvitaan myös sinne yksityiselle sektorille, jotta me saadaan myöskin sujuva siirtymä sieltä koulutuksesta työelämään. Mutta tässä riittää kyllä työtä ja tekemistä, jotta jokaisella nuorella olisi mahdollisuus myös valmistua siinä ajassa, johon hän on suunnitellut, että harjoittelu tapahtuu.