Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Joo, mielenkiintoista keskustelua. Tuosta, mitä edustaja Paasi puhui kännyköistä ja muista, olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kyllä tämä kännykkäkielto on yksi parhaita asioita, mitä tämä hallitus on saanut kouluihin aikaan muun perusopetukseen satsaamisen lisäksi, koska se selkeästi näkyy tuolla kouluissa. Edellisessä työssäni koulupoliisina kohtasin näitä oppilaita, jotka eivät tulleet edes kouluun siksi, että eivät jaksaneet, koska nukkuivat univelkoja. On päivänselvää, että jos oppilas jää kotiin jonkun syyn vuoksi, niin oppiminen kärsii, koulunkäynti kärsii, ja vanhemmat kun menevät töihin, niin ne eivät edes tiedä, että se oppilas jää sinne kotiin, ja näin ollen häntä on vaikea sitten valvoakin. Mutta haluan tuoda myös esiin, kun puhuin tuossa edellisessä puheenvuorossa näistä pienemmistä kouluista, jotka minun mielestäni ovat aivan vertaansa vailla ja jotka ehdottomasti tulisi säilyttää, että niitä on jo koko Suomessa käsittääkseni yli 60 prosenttia lakkautettu. Viimeisimmässä Kuntalehdessä, opetustoimen ylitarkastaja, emeritus, Kari Lehtola kirjoitti otsikolla ”Koululakkautusaalto on Suomen suurin dokumentoitu virhearvio kuntapolitiikassa”. Minä olen ihan samaa mieltä. Meillä on viime päivinä jälleen uutisoitu kouluväkivallasta, mikä on lisääntynyt yhä nuoremmilla, koulukiusaamisesta, ja niin kuin olen aina todennut, pienemmissä kouluissa se on varhaisemmin nähtävillä, jolloin siihen voidaan nopeammin puuttua. Isossa koulussa oppilas ei edes uskalla mennä kertomaan opelle, että joku uhkailee tai kiusaa tai aiheuttaa väkivaltaa, ja tämä on se ongelma. Minullekin on tuttu Kuulammen koulu Tyrnävän kunnassa, vajaa 500 oppilaan yläkoulu, ja tämä edustaa myös semmoista maaseutukoulua. Tuon kokoiset koulut ovat ihan ok, mutta sitten kun ne menevät tuonne tuhannen oppilaan kouluksi tai vielä isommaksi, missä on kaikki mahdolliset yhdessä ja samassa rakennuksessa, niin en näe sitä hyvänä. Todellakin toivon, kun puhutaan perusopetuksesta ja opettajista, että tämä on meidän kaikkien yhteinen asia. Se on hirvittävän vahvasti sieltä kotoa lähtöisin, että miten se lapsi oppii sitä koulupolkua. Kun huolehditaan paitsi hänen liikenneturvallisesta käyttäytymisestään — miten hän menee turvallisesti sinne kouluun — niin myöskin jaksetaan nähdä vaivaa siinä, että tuetaan sitä lasta kuulustelemalla enkun sanat ja historian läksy ynnä muu, jotta se lapsi tietää sen, että hänen työtään valvotaan — samalla asetetaan turvallisia rajoja — ja totta kai keskustellaan lapsen kanssa niistä kiusaamisasioista ja toisen kunnioittamisesta ja suvaitsevaisuudesta. Nämä ovat tärkeitä asioita. Elikkä en yksistään opettajille sysää tätä vastuuta. — Kiitos.